Mobileburgerit vaivaisukkopäivänä

Kävimme tänään katsomassa 10 kirkkoa ja niistä seitsemässä oli vaivaisukko! Pidämme niistä niin kovasti, ne ilahduttavat joka kerta, kun kirkkoa katsoessame sellaisen näemme. Huomenna ennen kotiinpaluuta on vielä vuorossa yksi kirkkokierros ja toivottavasti lisää vaivaisukkoja, ne kun tuntuvat olevan näillä main hyvin tavallisia. 

Päivälliseksi söimme hampurilaiset ja kokeilimme matka-airfryeriä, eilen ostettua minimaalisen pientä vekotinta, jonka paistokori on kumminkin just sopiva pienille kahden hengen annoksille. En tietenkään leiponut briosseja enkä tehnyt jauhelihapihvejä, vaan reissuoloissa luotimme puoli/valmistuotteisiin. Kokeilimme ensimmäistä kertaa Lidlin paistopisteen briosseja ja ostimme valmiit jauhelihapihvit, jotka Antti grillasi Campingaz-matkagrillillä. 

Minä valmistelin tilpehöörit, meillä oli ohuita sipulirenkaita, kipakoita cheddarviipaleita, tomaattia, salaattia ja hampurilaiskastiketta. Sen lisäksi oli minimaalinen määrä perunatikkuja. CampaAdrian vihannesvarastossa oli kokonaista kolme pientä perunaa, jotka leikkasin tikuiksi, maustoin rosmariinilla, suolalla ja pippurilla ja öljysin teelusikallisella oliiviöljyä. Airfryer paistoi ne 14 minuutissa rapeiksi. Briossit olivat oikein pätevät, eikä pihveissä ollut myöskään valittamista. Perunoita oli myös just sopivasti, olemme vähentäneet kerralla syötävän ruoan määrää ihan vyötärösyistä.

Wallenburger perjantain pikaruoaksi

Tämä viikko on ollut jotenkin todella uuvuttava, en oikein tiedä edes miksi. Tiskikone on ammottanut tyhjyyttään, mutta kompostikuppiin on siirtynyt huonoksi menneitä mandariineja ja kuivahtaneita muffineita. Ei pitäisi leipoa niin paljon. Tänään piti ottaa päiväunet kotiin päästyäni, jotka eivät onneksi menneet totaalikoomaksi, josta heräisi vasta iltakymmeneltä. 

Jääkaapin nollalaatikossa kohmeessa oli vielä pari wallenbergiä. Ne oli syytä käyttää pois ja söimme ne hampurilaisina, tästä tuli siis wallenburger. 

Wallenburgerit kahdelle

• 2 wallenbergin pihviä hirvijauhelihasta
• 2 vehnäsämpylää (Lidlin paistopisteestä)
• 2 viipaletta Apetinan queso frescoa
• 4 viipaletta tomaattia
• sipulirenkaita
• salaatinlehtiä
• parsakaalin ituja
• oliiviöljyä

Kuumensin tilkan oliiviöljyä pannulla ja laitoin wallenbergit lämpenemään pannulle. Hetken kuluttua lisäsin pannulle kaksi viipaletta minulle uutta Apetina-merkkistä espanjalaista queso frescoa. Olemme kyllä syöneet sitä usein Espanjassa, mutten ollut koskaan kotiin ostanut sitä. 

Lämmitin sämpylänpuolikkaita hetkisen anteeksi nyt vain mikrossa ja sommittelin hampurilaiset. Sämpylän pohjapuolelle ensin salaatinlehti, sitten wallenberg, paistettu queso, tomaattiviipaleet, sipulirenkaat, parsaidut ja kanneksi sämpylän yläpuoli. Seivästin tuotokset pihviveitsillä ja kaadoimme lasiin kuohuviiniä. Se oli valikoitunut päivän ruokajuomaksi. Wallenbergit olivat edelleen hämmästyttävän meheviä oltuaan muutaman päivän melkein jäässä ja espanjalainen tuorejuusto paistettuna oli tosi kiva lisä hampurilaiseen, korjaan wallenburgeriin. 

Nyt alkoi viikonloppu, jonka aikana on tiedossa päivällinen kahdelle huomenna ja perhepäivällinen sunnuntaina. Suunnitelmat ovat jo muhimassa, tarvikkeet hankittuna ja koko viikon väsymys saa luvan väistyä. Hyvää viikonloppua!

Lisään postauksen CampaSimpukan yläreunan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään jämäruokaohjeitamme. 

Hirnuva hampurilainen

Käymme hampurilaisella harvoin. Se ei johdu siitä, ettemme pitäisi hampurilaisista, emmekä todellakaan nyrpistä neniämme pikaruoalle. Ulottuvillamme ei ole houkuttelevia gourmethampurilaisia myyviä ravintoloita, joten tavanomaisiin pikaruokaketjuihin on tyytyminen, mikäli hampurilaishimo käy liian voimakkaaksi. Ketjuista kelpuutamme mäkkärin. Kotona teemme hampurilaisia silloin tällöin. Olen löytänyt kunnollisen sämpyläohjeen, jota kiltisti noudatan, Jonna on esitellyt sen blogissaan jo vuonna 2012.  

Tämän lauantain päivällisestä päätin jo viime viikolla, kun sain ostettua hevosen lihaa. Söimme samantien hevosen ulkofilepalat, mutta jauhelihan vakumoin ja pakastin tuonnempaa käyttöä varten. Halusin kokeilla hevosenlihaa hampurilaispihveihin ja kutsuin Opiskelijan syömään. Otimme jauhelihan illalla jääkaappiin sulamaan ja tänä aamuna etsin tietoa hampurilaispihvin tekemisestä sous vide-menetelmällä. 

Viime aikojen trendi Campakeittiössä on ollut päivällispuuhien aloittaminen ennen auringonnousua. Yövuorojen jälkeinen hypetila oli tänä aamuna lakipisteessään, kuten viimeisen yövuoron jälkeen tuleekin olla. Tein pienen sämpylätaikinan kohoamaan varhain, olen alkanut nyt aina käyttää yleiskonetta leipätaikinoiden vaivaamiseen saatuani muutaman kerran sillä konstein niin paljon paremman sitkon taikinaan käsin vaivaamiseen verrattuna. Naputtelen sämpylöiden ohjeen tähänkin, vaikka se jo esiintyy blogissa pariin kertaan. Löydän sen itsekin helpommin, kun sitä taas tarvitsen. Sama ohje on myös mitä mainioin hot dog-sämpylöille, sen kun vain leipoo taikinan pitkulaisiksi sämpylöiksi.

Hampurilaissämpylät (6-10 sämpylää niiden koosta riippuen)

• 50 g tuorehiivaa tai 11 g pussi kuivahiivaa (käytä aina tuoretta, jos mahdollista, sillä onnistuu vielä paremmin kuin kuivahiivalla)
• 3,75 dl lämmitettyä maitoa
• 500 g vehnäjauhoja (unohdetaan nyt kaikki terveellisyysaspektit, hampurilaissämpylän pitää olla vehnäpullaa)
• 35 g voita
• ripaus suolaa

Keräsin kaikki taikinan ainekset kulhoon ja annoin koneen vaivata taikinaa 10 minuuttia, vaikka aika tuntui ikuisuudelta. Se kannattaa. Jätin taikinan suihkumyssyllä peitettynä kohoamaan ensin tunniksi kulhoon. Sitten kumosin taikinan jauhotetulle leivinlaudalle ja leikkasin sen niin moneen osaan kuin tarvitsin sämpylöitä ja minkä kokoisiksi suunnittelin hampurilaispihvit valmistaa, tällä kertaa 7 osaan. Pyörittelin palat palloiksi ja nostin ne leivinpaperille kohoamaan. Jätin ne peitettyinä nousemaan 90 minuutiksi. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen. Paistoin sämpylät uunin keskiosassa. Tällä kertaa sämpylät olivat sopivan paistuneita 15 minuutin kohdalla. Pienemmät ovat valmiita noin 10-12 minuutissa. Peitin sämpylät leivinliinalla odottamaan hampurilaisten valmistamista.

Hampurilaispihvit hevosenlihasta 

• 1,2  kg hevosen jauhelihaa
• suolaa ja pippuria
• voita pannulla paistamiseen/pinnan viimeistelyyn

Luin ohjeita hampurilaispihvin valmistamiseen sous vide-menetelmällä Serious Eats-sivulta. Siellä pohdittiin kattavasti, onko sous vide ylipäätään kannattava menetelmä tässä yhteydessä ja jos sitä aikoo käyttää, mitä on hyvä ottaa huomioon. Kovin pieniä pihvejä sillä tavoin ei kannata alkaa valmistaa, vaan menetelmä on paremmin edukseen suurehkojen (170-225 g) pihvien kohdalla. Jauhelihaa ei myöskään neuvottu tyhjiöpakkaamaan vakumointikoneella, sillä se imee pakkauksesta ilman niin tyystin, että se myös litistää jauhelihaa liikaa ja menetämme tasalämpömenetelmän edun, ruoan mehukkaana säilymisen. Niinpä sivulla neuvottiin käyttämään ilmansyrjäyttämismetodia uudelleensuljettavalla muovipussilla Minigrip-tyyliin. 

Pihvien kannattaa olla niin tarkkaan samanpainoisia kuin mahdollista yhtäläisen kypsyyden saavuttamiseksi, joten noudatin neuvoa punnita jauheliha pihvi pihviltä. Koska sämpylöistäni tuli suurenpuoleisia, piti pihvienkin olla melkoisen suuria. Punnitsin jauhelihan 175 g kekoihin. (emme olleet aikeissa kolmeen pekkaan syödä koko määrää samantien, älkäätten peljästykö, sulamaan otettu jauheliha oli vain käytettävä kaikki samantien). 

Taputtelin keot pyöreiksi pihveiksi, joiden paksuus oli noin 2,5 cm. Ripottelin niille suolaa ja pippuria molemmin puolin. Pakkasin pihvit yksittäin suljettaviin muovipusseihin ja laitoin ne jääkaappiin odottamaan.

Ruoanlaiton lähestyessä kuumensin Sansairella veden suuressa kattilassa 54 asteeseen. Tavoittelin medium-kypsyyttä. Serious Eats-sivulla on hyvät kuvat siitä, miltä eri kypsyysasteisten pihvien tulisi näyttää. Kypsymiseen käytettävä aika oli sivun taulukon mukaan vähintään 40 minuuttia ja pihvin optimikypsyyden luvattiin säilyvän tällä 54 asteen lämmöllä aina 4 tuntiin asti. Tämä antaa jo mukavan aikaikkunan ruoanvalmistamiseen.

Kypsensin pihvejä noin 60 minuuttia. Viime hetkellä paistoin hieman pekonia ja peittelin sen odottamaan. Kun kaikki muu oli aivan valmista, otin sous vide-pihvin kerrallaan vesihauteesta ja avasin pussin. Kuivasin pihvin pinnan ja paistoin siihen pannulla voissa rapsakan pinnan. Sous vide-menetelmä sopi ainakin tällaiseen syvänmakuiseen jauhelihapihviin hyvin, tavoittelemani medium-kypsyys taisi olla ainakin melko lähellä.

Onko sous vide-menetelmä sitten vaivan väärti kotikeittiössä, siitä voi olla montaa mieltä. Nyt kun olen kokeillut lyhyessä ajassa monta eri kertaa sous videä, en pidä sitä enää ollenkaan vaivalloisena, päin vastoin. Joissakin tapauksissa se on hidas menetelmä, mutta toisaalta se voi antaa laajankin aikavälin, jolla ruoka on jo valmista ja milloin se on vielä aivan yhtä hyvää. Ruoan pilaamiseen tällä menetelmällä täytyy oikein keskittyä. Hevosen lihalle annamme jälleen 10 pistettä ja ostan sitä varmasti heti, kun vain tilaisuus tulee.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki tasalämpökypsennystä käsittelevät postauksemme.

Chipotlella potkaistut burgeripihvit

Tänään oli hyvä päivä hemmotella nuorisoa ja tehdä heille kotoisia hampurilaisia. Leivoin aamulla Jonnan postauksen mukaisia hampurilaissämpylöitä, joita tein jo kerran aikaisemminkin. Nyt tein taikinan kaksinkertaisena ja nostatin taikinaa rauhassa sekä kulhossa, että pellillä sämpylöinä. Onnistuivat taas mitä mainioimmin. Enpä muuta ohjetta kaipailekaan. 

Halusin tehdä hieman erilaisia pihvejä tällä kertaa ja löysin foodgawkerista chipotle chicken burger-ohjeen Simone's Kitchen-nimisestä blogista. Niissä oli sattumalta käytetty täytteenä myös guacamolea, jota meillä jäi eiliseltä tortilla-aterialta. Niinpä sillekin tuli jatkokäyttöä sopivasti. Hieman muunsin pihvitaikinaohjetta, esimerkiksi pankomurut olivat lopussa, joten jätin pinnan rapeuttavan kuorrutteen pois. Chipotlea minulla oli puolikas purkillinen pakastimessa eräältä aikaisemmalta kokkaukselta, nyt se tuli käytettyä pois. 

Chipotlella maustetut purilaispihvit (10 kpl)

• 1 kg broilerin rintafileitä
• 0,5 purkkia chipotlepaprikoita
• 2 kevätsipulia
• suolaa ja pippuria
• 1 tl pimentonia
• 1 kananmuna
• 2 valkosipulinkynttä (jätin pois)
• 2 rkl vehnäjauhoja (unohdin)
• 1 tl jauhettua inkivääriä (en halunnut laittaa)
• pankomuruja (ei ollut)
• voita ja oliiivöljyä paistamiseen

Laitoin food processoriin (en muista miksi sitä sanotaan suomeksi, kun vaivauskulholla varustettu on minusta yleiskone) isoimman leikkuuterän ja broilerinfileen sen kulhoon. Käytin pulsella muutamia kertoja kunnes liha oli karkeaa silppua. Lisäsin muut aineet, sipulin, chipotlen, kananmunan ja mausteet. Jauhot unohdin kokonaan. Pyöritin terää hetkisen, noin puoli minuuttia kunnes ainekset olivat sekoittuneet, muttei taikinasta tullut liian hienojakoista. Otin pienen nokareen ja paistoin sen. Koepalassa oli jo mausteita sopivasti. Muotoilin taikinasta öljyisin käsin aiemmin leipomieni sämpylöiden kokoisia pihvejä. Jätin ne noin tunniksi kylmään asettumaan ja ruoka-ajan ollessa käsillä paistoin pihvit voin ja oliiviöljyn seoksessa pannulla kypsiksi. 

Kukin sommitteli mieluisiaan burgereita, omassani oli sämpylän pohjan päällä rapeaa salaattia, guacamolea, pihvi, juustoa, tomaattia, suolakurkkua ja kansi. Pihvit olivat mukavan mausteisia ja mehukkaita. Ne kutistuivat hieman pannulla, joten olivat lopulta kuitenkin sämpylöiden halkaisijaa pienempiä. Ei hidastanut menoa!

Kunnon hampurilaispihvi vaatii kunnon sämpylän

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Hampurilaissämpylät ovat olleet aina minulle ongelmallisia. Kaupoissa myytävät ikisäilyvät sämpylät ovat useimmiten aivan surkeita, hajoavat kappaleiksi, eivätkä kuivuuttaan ime mitään hampurilaisen herkkukosteuksia. Kotoisiin yritelmiin käytin Fazerin paahtosämpylöitä niin kauan kuin niitä oli, mutta noin vuosi sitten ne hävisivät kaupoista. Pieniähän ne olivat, mutta leivänpaahtimen kautta niihin tuli sopiva sitkeys ja pienikokoiset hampurilaiset olivat lastenkin helposti syötäviä. 

Nyt meillä ei ole enää pieniä lapsia, nyt saa hampurilainenkin olla suuri. Sain Familian lihapaketissa kokeiltavaksi Black Angus-karjan lihasta tehtyjä tuhteja hampurilaispihvejä, joiden paino kappaleelta oli 200 g. Siispä sämpylänkin piti olla vähän suurempi kuin tennispallo.

Muistin, että tutuissa blogeissa kiersi muutama vuosi sitten hyvä hampurilaissämpylän ohje ja niitähän löytyi helposti TOP100-ruokablogien haulla. Se on tosi kätevä, suosittelen kun ette ihan muista, missä kotimaisessa blogissa näittekään jonkun kiinnostavan ohjeen. Jonnan postaus vuodelta 2012 oli se, mitä muistelin ja siellähän minäkin olin suuna päänä kommentoimassa. En ollut tuolloin tavannut vielä ketään postaukseen kommentoinutta, mutta nyt useimmat muutamaan kertaan. Kyllä blogaanius kannattaa, saa aivan mahtavia kavereita, tällainen introvertin perikuvakin! Jonna oli ottanut ohjeen Helené Johanssonin Leipä-kirjasta.

6 suurta hampurilaissämpylää 

• 3,75 dl maitoa
• 50 g hiivaa
• 500 g vehnäjauhoja
• 35 g voita
• ripaus suolaa

Lämmitin maitoa hieman ja keräsin kaikki ainekset yleiskoneen kulhoon. Annoin koneen vaivata 10 minuuttia. Se on pitkä aika. Meidän keittiön pöytätaso on sellaista materiaalia, että Kitchen Aidin pohjatassut eivät oikein pidä siinä ja kone uhkaa vaeltaa pikkuhiljaa kohti reunaa pitemmissä vaivauksissa. Tietysti voisi siirtää koneen keskemmälle, mutta olisihan se nyt ihan liian järkevää! Laitan aina puisen haarukan koneen viereen ja jos se puskeutuu lattialle, kuulen sen kolahduksen ja ehdin vielä hätiin. Ei kai kukaan jaksa seistä 10 minuuttia katsomassa kuinka taikina vaivautuu? 

Kymmenessä minuutissa taikinaan tuli  hyvä sitko, jätin taikinan puoleksi tunniksi kulhoon kohoamaan peitettynä. Kumosin hieman kohonneen (ei vielä kaksinkertaiseksi ehtineen) taikinan kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja leikkasin se 6 osaan, sillä halusin tehdä suuria sämpylöitä, (leikkaa 10-12 palaan, jos haluat pienempiä). Pyörittelin palat palloiksi ja laitoin ne leivinpaperin päälle uunipellille. Painoin palloja kämmenellä hieman litteämmiksi ja peittelin 1,5 tunniksi kohoamaan. 

Lämmitin uuni 225 asteeseen ja paistoin sämpylöitä noin 15 minuuttia. Paistoaika riippuu siitä, kuinka suuria säpylöistä tekee, pienempiä ei tarvitse juuri 10 minuuttia pitempään paistaa.

Hampurilaispihvit sulivat jääkaapissa aamupäivän aikana ja paistoin ne kaasugrillin parilalla. Öljysin hieman parilaa ja yritin malttaa mieleni, etten kääntäisi pihvejä liian aikaisin, jolloin ne eivät vielä suostuisi nätisti irtoamaan. Paistamiseen meni noin 10 minuuttia, ilmeisesti ne voisi laittaa jäisenäkin paistumaan, jolloin paistumisaika olisi pakkauksen mukainen 15-20 minuuttia. 

Lisänä meillä oli ohuita tomaattiviipaleita, suolakurkkua, salaattia, kevätsipulia ja ketsuppia. Joku siivoushullu oli laittanut alkuviikosta kaikki majoneesia muistuttavatkin purkinjämät pois.

Kiitos Familialle mehevistä pihveistä! Kerrankin sain pihvin ja sämpylän olemaan samaa kaliiperia ja Jonnan neuvoin tehdyt sämpylät olivat juuri sopivia, riittävän joustavia pitääkseen paketin kasassa, ihanan pehmeitä sisältä. Aivan ylivoimaisesti parhaat koskaan tekemäni sämpylät!

Giro d'Italiassa ajetaan parhaillaan 13. etappia Montecchio Maggioresta Jesoloon. Päivän italialaiseksi keittiöpuuhaksi jäi viinipullon avaaminen. Etapin lopputulos selviää myöhemmin tallenteelta.

Kahden hengen pikainen päivällinen

Meillä on menossa viikko,  jolloin kotona on tavallista vähemmän syöjiä, mutta paikallaolijat ovat sitäkin nälkäisempiä. Liekö osuutta asiaan sillä, että lämpötila laski 20 astetta vuorokaudessa ja helteen tuoma vetelyys ja ruokahalun väliaikainen väheneminen ovat muistoja vain? En ole koskaan ollut järjestelmällinen perheenemäntä, sellainen joka laatisi ruokalistoja ja vieläpä noudattaisi niitä. Se voisi olla helpottavaakin, sen kun vain katsoisi listasta, mitä tänään syödään. Mutta jonkun pitäisi se listakin rustata! Useimmiten kokkaan laajemmalla skaalalla: jotain kalaa, jotain lihaa, ei lihaa, jotain nopeaa, jotain helppoa jne. Päätös syntyy usein kotimatkalla töistä saatavilla oleviin raaka-aineisiin perustuen ja tarvittaessa vielä muutan mieleni, jos koululaisilla on juuri sattunutkin olemaan sitä samaa ruokaa koulussa. Niin käy hämmästyttävän usein, vaikka maailma on ruokalajeja pullollaan. Järjestelmällinen emäntä tietysti tarkistaa tämänkin asian etukäteen, mutta kuten sanottu, minä en kuulu siihen joukkoon.

Tänään tein nopeaa ja helppoa ruokaa, ainoa miten asiaa eilen pohjustin, oli jauhelihan ja sopivien sämpylöiden ostaminen. Ohjelmassa olivat siis hampurilaiset. En muista enää kuinka monta vuotta siitä on, kun paahtosämpylät (Fazer) tulivat markkinoille, mutta aika pian sen jälkeen toinen teineistämme kokeili koulunjälkeisenä välipalana paahtosämpylää hampurilaisessa ja siihen tehtävään ne ovat meillä jääneetkin. En ole viitsiytynyt leipomaan vielä itse sämpylöitä tässä yhteydessä, sillä hampurilaiset ovat meillä juuri sitä nopeaa ruokaa eikä juuri silloin tunnu olevan aikaa kohotella taikinoita.

Valmistan hampurilaispihvit hyvin yksinkertaisesti, puoleen kiloon paistijauhelihaa tulee yksi kananmuna, suolaa ja pippuria sekä sipulia, tähän aikaan vuodesta ruohosipulia. Paistan ensin pienen koekakkusen mausteita maistellakseni ja kun makua on tarpeeksi, muotoilen taikinan isohkoiksi pihveiksi. Pihvi saa olla reilusti sämpylän halkaisijaa suurempi, pihvit kutistuvat kuitenkin grillissä. Jos sää vain sallii, grillaan pihvit ulkona. Tänään tuntui kuitenkin niin kolealta ja kostealta, että nostin parilan kaasupolttimoiden päälle ja leikkigrillasin pihvit keittiössä. Parilan reunalle nostin muutaman pekoniviipaleet käristymään. Sitten vain sämpylät paahtimeet, kunkin toivomat lisukkeet käsille ja kun pihvit ovat kypsät ja sämpylät paahtuneet, voi kerätä itselleen mieluisan kokonaisuuden. Annoksesta tuli 8 reilun kokoista pihviä. Kuvan suolakurkkuviipale näyttää hassusti kieleltä, mutta kyllä tämä hampurilainen oli kielen viedäkin mennessään.