Hachis Parmentier – ranskalainen perunalaatikko

Nyt alkaa olla vuotuinen ranskalainen ruokahaaste lopuillaan, enää tänään ja huomenna on pinnistettävä. Eilen tein meille hampurilaiset ja siitä jätin tälle päivälle puolet jauhelihapakkauksesta. Olin jo löytänyt valmiiksi tämän(kin) vuoden lempiblogistani Pardon your French-blogin ohjeen, jota halusin kokeilla. Pienensin ohjeen kahden hengen ateriaksi. Tämä ruoka on Ranskan vastine brittiläiselle Cottage Pielle. 

Hachis Parmentier

Jauhelihaseos

• 200 g jauhelihaa
• 1 rkl voita 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 1 porkkana
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 1 dl vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• suolaa ja pippuria
• jauhettua muskottipähkinää
• runsaasti silputtua ruohosipulia (ohjeessa persiljaa, mutta meillä on ylituotantoa ruohosipulista ja puutetta persiljasta)

Silppusin sipulin ja pilkoin porkkanan pieniksi paloiksi. Kuumensin pannulla voita ja öljyä ja kuullotin sipulia, porkkanaa ja valkosipulimurskaa muutamia minuutteja. Lisäsin pannulle jauhelihan, pienin sen lastalla oikein pieneksi muruksi. Sekoittelin ja maustoin seosta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä (tämän ruoan "salainen ase"). Kuumensin vesitilkan kiehuvaksi ja sekoitin fondin siihen ja yhdistin sen pannulla olevaan seokseen. Kun neste oli melkein kiehunut kokoon, laitoin liekin pannun alta pois ja lisäsin sille puolet ruohosipulisilpusta ja jätin seoksen pannulle jäähtymään. 

Perunakansi

• 10 pienehköä perunaa
• keitinvettä + 1 rkl suolaa
• 2 dl maitoa
• 25 g voita
• suolaa ja pippuria
• ripaus muskottipähkinää (oma sooloiluni)
• loput ruohosipulista (kirjoitan aina ensin että sopuli)
• korppujauhoja

Kuorin perunat ja keitin ne suolatussa vedessä, aluksi laitoin perunat kylmään suolattuun veteen. Kun perunat olivat kypsiä, kaadoin veden pois kattilasta ja laitoin kannen päälle muutamaksi minuutiksi, että perunat höyrystyivät kuiviksi. Kuumensin maidon toisessa kattilassa.  Puristin perunapuristimella perunat hienoksi perunalumeksi ja sekoitin mukaan voin ja vähitellen maidon, taisi pikku tilkka jäädä maitoa yli. Maustoin muusin suolalla, pippurilla, muskottipähkinällä ja ruohosipulilla. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen. 

Voitelin uunivuoan (noin 3 litrainen lasivuoka) huolellisesti voinokareella ja levitin jauhelihaseoksen vuoan pohjalle. Siihen päälle levittelin muusin ensin kekoina ja sitten tasoittelin muusin tasaiseksi kerrokseksi jauhelihan päälle. Vetelin haarukalla pinnalle viiruja ja levitin pinnalle vielä sen verran korppujauhoja, että niitä oli tasaiseksi koko perunakannen päällä.

Paistoin perunavuokaa ensin noin 30 minuuttia ja tutkailin sitä silmämääräisesti. Jatkoin vielä paistamista 20 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. 

Tour de Francen toiseksi viimeinen etappi oli vielä melkoinen vuoritaistelu. Oli todella kuuma sää ja hirveästi nousumetrejä. Tämä on kyllä lähes uskomatonta, mutta Tadej Pogacar otti ja voitti taas! Huomenna on vielä henkilökohtainen aika-ajo, mutta voittaja on kyllä lähes varma, kunhan Tadej vaan ajaa maaliin asti. 

CampaKeittiön ensimmäinen stroganoff

Ainakaan en ole koskaan postannut stroganoffia ja koska CampaSimpukka on ollut olemassa pian jo 11 vuotta, niin melko varmasti se tarkoittaa, etten ole koskaan myöskään valmistanut sitä tätä ennen. Silmiini osui jonain päivänä netissä moskovanpata-niminen ruokalaji, jota ensin ajattelin tekeväni, mutta ohjeissa oli järjestään mukana sinihomejuustoa, joten se ei sitten tullut kysymykseen. Stroganoff sen sijaan passasi oikein hyvin. Otin ohjeen jostain geneeriseltä lihatalon sivulta, sorry, en muista miltä. Kuvittelin tekeväni kahden hengen annoksen, mutta kyllä tästä kolme tai neljä olisi syönyt, me syömme tätä samaa huomennakin. Kun järjellä ajattelee, niin olisihan puoli kiloa lihaa kahdelle kerralla syötäväksi vähän liian paljonkin. 

Pikkuinen stroganoff 3-4 hengelle

• 500 g naudan paahtopaistia
• 1 punasipuli
• 1 keltasipuli
• 2 pientä valkosipulin kynttä
• voita paistamiseen
• 3 rkl vehnäjauhoa
• noin 3 dl kiehuvaa vettä
• suolaa ja pippuria
• 2 laakerinlehteä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 tl sinappia
• 3 dl vettä
• 1 virolainen maustekurkku kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl smetanaa/annos

Silppusin sipulit ja valkosipulit ja paistelin niitä hetkisen voissa pannulla ja kippasin ne sitten pieneen haudutuspataani, jonka olin laittanut high-asetukselle. Leikkasin paistipalan pikkurillin kokoisiksi suikaleiksi. Lisäsin voita pannulle ja pintapaistoin lihasuikaleet kolmessa erässä, jokaisen erän paistamisen lopuksi sekoitin niihin ruokalusikallisen vehnäjauhoja ja kaadoin ne sitten pataan. Kiehautin vettä ja kaadoin sitä sen verran, että lihapalat peittyivät somasti. Lisäsin pataan tomaattipyrettä, sinappia, suolaa ja pippuria, laakerinlehdet ja sekoittelin. Jauhot turposivat heti ja sakeuttivat kastikkeen. Jätin padan high-asetukselle töihin kolmeksi tunniksi, sekoittelin pataa välillä reunoja myöten. Leikkasin maustekurkun valmiiksi pikkukuutioiksi odottamaan. 

Ruotsalaistyyppinen perunamuusi

• 6 keskikokoista perunaa
• puoli purkkia smetanaa
• neljäsosa purkki virolaista hapukōōriä (purkin loput, on tosi samanlaista kuin meikäläinen kermaviili)
• nippu kevätsipulin vihreitä varsia (valkoiset osat käytin edellispäivän ruokaan)
• suolaa ja pippuria

Koska en halunnut jättää pientä määrää smetanaa käyttämättä, googlasin smetanamuusin ja tulin tietämään, että ruotsalaistyyppisessä perunamuusissa käytetään smetanaa. Minulla se sopi hyvin. Höyrytin perunat kuorittuina ja paloiksi leikattuina ja puristin ne perunapuristimen läpi hiutaleiksi. Sekoitin hiutaleisiin kermaviili- ja smetanapurkkien loput, kevätsipulinvarsisilpun, suolaa ja pippuria. Sekoitin tasaiseksi. 

Meillä oli annoksessa kauhallinen perunamuusia, toinen kauhallinen hyvin mureaksi hautunutta lihakastiketta, jonka päälle olin ripotellut maustekurkkukuutioita ja lusikallisen smetanaa. Mukana oli myös uunissa paahdettuja porkkanaa, palsternakkaa ja punajuurta. Kaikkea jäi vielä huomisellekin, joten tiedossa on kokkausvapaapäivä, mikä sopii hyvin siihen, että minulla on aamulla vuotuinen hammastarkastus. Se on sen verran stressaavaa aina, olipa reikiä nolla tai ei, että on kiva, jos ei tarvitse kokkailla samana päivänä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock-pot-välilehdelle, jonne kerään haudutuspata-aiheisia postauksia. 

Sevillan viskipossua Manchego-muusin kera

Vähän minä epäröin katsoessani Sevillan viskipossuohjeita, niissä laitettiin viskiä ihan tuhtisti. Ei mitään lorausta tai tilkkasta, vaan toista desiä. Rohkaisin mieleni ja laitoin sitä ainakin puolet ohjeissa olleen määrästä. Ruokalajin nimi espanjaksi on solomillo al whisky ja otin vinkkejä muutamista videoista, joihin osuin googlaamalla espanjalaisia possuohjeita. 

Sevillan viskipossu 2-3 hengelle

• 5 valkosipulin kynttä
• oliiviöljyä
• 1 possun sisäfile (noin 500 g) 
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 dl viskiä
• 1 dl kasvislientä
• 2 rkl kermaa (oma lisäykseni) 
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Kuorin valkosipulinkynnet ja kuumensin pannulla ison lorauksen oliiviöljyä, pannun pohja sai oikein peittyä kunnolla öljyyn. Nostin kynnet paahtumaan öljyyn. Puristin sitruunamehua mittakuppiin ja toiseen kaadoin viskiä vähän hirvityksissäni. Kasvislientä tein pienen annoksen fondista siltä varalta, että sitä tarvittaisiin. 

Siivosin possun fileestä hieman kalvoja ja leikkasin fileen parin kolmen sentin viipaleisiin, joille ripottelin maltillisesti suolaa ja pippuria. Kun valkosipulit olivat paahtuneet joka puolelta mukavasti, nostelin possunfileviipaleet pannulle, jonka alle lisäsin vähän kuumuutta, etteivät lihapalat alkaisi kiehua paahtumisen sijaan. Paistelin possupaloja muutamia minuutteja molemmilta puolilta, kunnes nekin saivat hieman väriä. 

Seuraavaksi lisäsin pannulle ensin sitruunamehun, sitten viskin, jonka annoin kiehua reippaasti hetkisen. Olipa mahtava tuoksu keittiössä tässä vaiheessa. Lisäsin vielä tilkan kasvislientä sen verran, että lihapalat olivat noin puoliväliin liemessä. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin kastikkeen lihapaloineen kiehua siellä maltillisesti. Lopuksi lisäsin vielä tilkan kermaa, joka sakeutti kastikkeen hyvin. 

Manchego-perunamuusi

• 5 keskikokoista perunaa
• pieni pala manchegojuustoa
• noin 2-3 rkl korianterivoita viikon edellisiltä kokkauksilta
• 2 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Samalla kun possuruoka valmistui, tein perunamuusin. Raastoin manchegon. Kuorin perunat ja leikkasin ne lohkoihin. Kypsensin perunatpalat höyryssä. Kaavin maustevoin kupistaan pienen kattilan pohjalle ja kun perunapalat olivat kypsiä, puristin ne perunapuristimella perunahiutaleiksi. Sekoitin pohjia myöten, jolloin maustevoi pohjalta sekoittui perunaan. Lisäsin pikkutilkan kermaa ja sekoitin mukaan juustoraasteen, hieman jätin koristeluun. Maustoin muusin suolalla ja pippurilla. 

Annokseen tuli hyvin yksinkertaisesti pari pientä kauhallista muusia, jonka päälle ripottelin juustoraastetta ja persiljaa ja muutama possunfileviipale, valkosipulinkynsiä ja lusikallinen niin muhkean makuista kastiketta. Tästä annoksesta olisi kolme syönyt sopivasti, mutta kyllä me kahdestaankin annoksesta selvittiin. 

La Vueltassa oli taas tasamaan etappi, jonka loppupuolta ehdimme katsomaan kokkailulta ja syömiseltä. Tasamaan etapissa oli tiedossa massakiri, jonka nopein oli Fabio Jakobsen, kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. Huomenna on vuorietappi, ensimmäisen jakson viimeinen päivä ennen maanantaista lepopäivää. 

Poropullat pinaattimuusin kanssa

Kotiruokaviikko oli ja meni, mutta tänään söimme oikein perinteistä kotiruokaa taas, lihapullia ja perunamuusia. Pakastimesta löytyi pieni pakkaus poron jauhelihaa ja minun teki mieleni kokeilla pulleroitten paistamista taas ebelskiverpannulla, edelliset pullerot olivat kalaa, sitä edelliset kanaa ja ekat munakasta. Toimi todella hyvin. 

Poropullat (15 kpl)

• 300 g poron jauhelihaa
• 1 kananmuna
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 0,5 dl korppujauhoa
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 rkl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• kuivattua timjamia ja persiljaa
• öljyä käsiin pullien pyörittelyyn
• voita paistamiseen

Kastike

• 2 rkl voita
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 0,5 l porolientä (aiemmin luki virheellisesti 0,5 dl)
• 2-3 dl kiehuvaa vettä
• suolaa ja pippuria
• pieni loraus soijakastiketta

Perunamuusi pinaatilla ja kevätsipulilla

• 10 puikulaperunaa
• 2 kourallista babypinaattia
• 5-6 kevätsipulin vartta
• 3-4 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• voita

Moniväriporkkanat uunissa

• 1 violetti porkkana
• 1 oranssi porkkana
• 1 keltainen porkkana
• 1 rkl hunajaa
• tuoretta timjamia
• voita
• suolaa ja pippuria

Aloitin tekemällä ensin lihapullataikinan. Sekoitin kulhossa jauhelihan, soijakastikkeen, kananmunan, korppujauhot, silputun sipulin ja valkosipulin sekä tomaattipyreen, suolaa ja pippuria tasaiseksi taikinaksi. Paistoin koepalan pannulla voissa, suolaa ja pippuria piti vielä lisätä. Pyörittelin öljyisin käsin taikinan 15 pullaksi. Jätin ne odottamaan tarjottimelle. 

Seuraavana olivat vuorossa uunissa paahdetut porkkanat. Kuumensin uunin 200 asteeseen. Kuorin kolme eriväristä porkkanaa ja leikkasin ne vinottain viipaleiksi. Maustoin viipaleet suolalla, pippurilla, hunajalla ja timjamilla ja lurittelin niiden päälle sulatettua voita. Nostin porkkanat uuniin kypsymään uunivuoassa. 

Sitten tein kastikkeen. Sulatin voita kattilassa ja ruskistin jauhoja voissa muutaman minuutin, varoin polttamasta suurustetta. Lisäsin kattilaan sulatettua, kiehautettua porolientä suurusteeseen ja vispilöin rivakasti. Kun puoli litraa porolientä oli kattilassa suurusteen kanssa, näytti ettei kastiketta ole tarpeeksi, niinpä kiehautin nopsasti muutaman desin vettä ja kaadoin sen mukaan kattilaan. Nyt kastiketta näytti olevan sen verran, että lihapullat mahtuisivat kypsymään siihen. Lisäsin kastikkeeseen suolaa, pippuria ja soijakastiketta ja jätin kastikkeen kiehumaan miedolla lämmöllä. 

Seuraavaksi paistoin lihapullat voissa ebelskiverpannun koloissa. Pulliin tuli hyvä paistopinta pannun kolosissa, mutta niiden ei ollut tarpeen tulla kokonaan kypsiksi vielä tässä vaiheessa. Nostelin pintapaistetut pullat kastikekattilaan kypsymään. Laitoin kannen kattilan päälle ja jätin kypsymään miedolla lämmöllä. 

Perunamuusiin kuorin perunoita ja leikkasin ne paloiksi. Höyrytin perunapalat kypsiksi. Odotellessani silppusin pinaattilehdet ja kevätsipulinvarret maitotilkan kanssa Bamixilla. Kun perunapalat olivat kypsiä, kuumensin maitoa kattilassa. Puristin perunapalat perunalumeksi ja lisäsin mukaan pinaatti-sipulimaitoseoksen ja voita. Sekoittelin nuolijalla ja lisäsin kuumaa maitoa sen verran, että muusista tuli sopivan sakeaa. Maustoin suolalla ja pippurilla. 

Annoksen kokosin parista isosta lusikallisesta vihreää pinaattimuusia, lihapullista, niiden kastikkeesta ja uuniporkkanoista. Koristeeksi ja mukaviksi poksahtaviksi makupaloiksi lisäsin vielä jäisiä puolukoita. Söimme tästä sen verran, että toisellekin aterialle jäi vielä lihapullia ja muusia. 

Sen siitä saa – silakkapihvit

Kun pitää blogia aika kauan, tulee vastaan hetkiä jolloin ei usko itseään. Katsoin tunnisteluettelostani, että montako kertaa olen jo postannut silakkapihvit. Nolla, zero, ei yhtään kertaa. Niinpä tästä ei tule revisited-postausta vaan aivan uniikki tapaus. Olisi vitsikästä sanoa, että tämä on oma reseptini, ei toki ole. Olen joskus siihen ottanut neuvoja eri paikoista, mutta nyt sentään osaan paistaa silakoita ja valmistaa muusia ilman ulkopuolista neuvoa. Jotain hyötyä sentään siitä, että on varttuneempi, kauemmin elämästä nauttinut, kuten Peter Selin sanoo. 

Silakkapihvit ja perunamuusi neljälle 

Silakkaosuus

• 400 g silakkafileitä
• 1 dl ruisjauhoja
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tilliä
• voita paistamiseen

Perunamuusi

• 1 kg puikulaperunoita
• 3 dl maitoa
• 2 ohutta uuden sadon sipulia varsineen
• 2 rkl voita
• suolaa ja pippuria

Kastike

• 1 purkki kermaviiliä
• 1 rkl portugalilaista sinappia
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä

Lisäksi

• säilykepunajuurta
• maustekurkkua

Tästä tuli noin neljän hengen annos, meitä oli aterialla tavanomaiset kaksi, joten tähdenlentoja on tiedossa seuraavana päivänä. 

Kuori perunat ja höyrytä ne kypsiksi. Silppua sipuli odottamaan. Laita kermaviili valumaan kahvisuodaitinpussiin. 

Perunoiden kypsyessä sekoita ruisjauhoihin suolaa, pippuria ja kuivattua tilliä rasiassa, jonka kannen saa tiiviisti kiinni. Nostele silakkafileet rasiaan, sulje kansi huolellisesti, korostan sanaa huolellisesti. Ravistele ja kääntele rasiaa niin, että silakkafileet saavat kauttaaltaan ruisjauholeivityksen. 

Kuumenna uuni 100 asteeseen. Tarkista perunoiden kypsyys, jos se alkaa olla jo lähellä, laita levy pois päältä ja jätä perunat kypsymään loppuun höyryyn siksi aikaa, kun paistat silakat. 

Paista silakkafileet runsaassa voissa molemmin puolin ja nosta kypsät fileet uunin kestävään astiaan ja peitä se aina välissä. Kun kaikki fileet on paistettu, nosta astia uuniin mietoon lämpöön pysymään lämpimänä.

Kuumenna maito ja kaada kypsät perunat astiaan, jossa teet muusin. (minä käytän ikivanhaa alumiinista höyrykattilaa, siinä en valmista ruokaa pitemmälle) Lisää astiaan pari lusikallista voita ja silputtu sipuli, uuden sadon sipulia ei tarvitse kypsentää, kunhan se on oikein pieneksi leikattua. Vatkaa peruna muusiksi lisäten mukaan vähitellen kuumaa maitoa, kunnes koostumus on sopivan pehmeää. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Kastike valmistuu  nopsasti, sekoita valutettuun kermaviiliin hieman sinappia, sitruunamehua, ripaus suolaa ja pippuria ja paljon tuoretta tilliä. Kuivattukin käy, kunhan sitä on paljon.  

Meillä oli annoksessa vielä säilöttyä punajuurta ja maustekurkkia, jotenkin ne sopivat tähän perisyksyiseen ateriaan todella hyvin. 

Uutta ruokaa ei saa tehdä ennen kuin entiset on syöty pois!

Olemme olleet nyt muutaman päivän äitini luona ja joka päivä on syöty ruokaa. Välillä äiti on ollut kauhan varressa, välillä minä. Olemme yrittäneet jatkojalostaa tähderuokia parhaamme mukaan. 

Aamiaiselle sommittelin eräänlaista peruna-lohisysteemiä, jonka oli tarkoitus olla kauniita pieniä perunalettuja lohitäytteellä. No, ei onnistunut täysin, vaan jouduin improvisoimaan ja väittämään kirkkain silmin, että tällaista tämän piti ollakin. Oli miten oli, maukas aamiaisruoka.

Lohi-perunapaistos aamiaiselle

• 2, 5 dl perunamuusia
• 1 kananmuna
• 1 dl maitoa
• 1,5 dl savulohta
• ruohosipulia
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen
• tomaattia

Olin kuvitellut mielessäni, että minäpä paistan oikein ihastuttavia perunalettusia aamiaiselle ja käytän samalla pois edellispäivän perunamuusia ja savulohta. Enhän minä mitään ohjeita viitsinyt etsiä, osaisinhan minä itsekin. Sekoitin tähdemuusiin kananmunan, hieman maitoa ja loput savulohet, maustoin pikkuisen suolalla ja pippurilla. Laitoin äidin tosi hyvän lettupannun kolosiin voita sulamaan ja lusikoin koloihin tätä erinomaista perunalettutaikinaa. Sen jälkeen voittajaolo lakkasi ja aloin olla pulassa. Ei niitä lettusia saanut käännettyä. Lusikoin hieman paistuneen taikinan takaisin kulhoon ja otin esille isomman pannun. Paistoi taikina kahdessa osassa pannulla parhaani mukaan, kääntelin kääntökelvotonta massaa paloissa ja siirsin sen tarjoilulautaselle. Laitoin lautasen reunoille tomaattilohkoja ja päälle ruohosipulia. Oli muuten hyvää, vaikka näytti kyllä aika kummalliselta. 

Tuossa leivän vieressä tuo keko on sitä paistosta

Päivän toinen tähdenlentoyritelmä oli sitten poropaimenenpiiras. Eiliseltä poronkäristysaterialta jäi pieni annos käristystä ja paljon muusia, josta osan käytin jo aamulla. Nyt oli ihan pakko onnistua niin, ettei tarvitsisi väittää, että tämmöistä tämän piti ollakin. 

Poropaimenenpiiras neljälle

• pieni annos (noin 1,5 dl poronkäristystä ja lientä)
• 4 dl perunamuusia
• 2 kananmunaa
• 2 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• 1 porkkana
• puolikas kesäkurpitsa
• 1 punainen uuden sadon sipuli varsineen
• voita paistamiseen
• hieman raastettua parmesaania
• voita vuoan voiteluun

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja voitelin noin 2 litraisen lasivuoan. Raastoin porkkanan ja kesäkurren ja silppusin sipulin. Sulatin pannulla voita ja kuullotin raasteita ja sipulisilppua jonkun aikaa ja lisäsin pannulle käristyskastikkeen lämpenemään. Sekoittelin.

Notkistin muusin kananmunilla ja maidolla ja maustoin parmesaanilla,  suolalla ja pippurilla. Kaavin voidellun vuoan pohjalle käristyskastikkeen kesäkurpitsoineen porkkanoineen ja tasoittelin massan tasaiseksi. Kippasin päälle muusivellin ja raastoin sen päälle vielä lisää parmesaania. 

Paistoin vuokaa noin 40 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin kullanvärinen. Yritimme olla polttamatta kieltämme, mutta aika vaikeaa se oli, etenkin äidilläni, jolla oli kiire menoihinsa. Lisäkkeinä meillä oli yksinkertaisia hölskytyskurkkuja ja tomaattia fetan kanssa. Olimme kilttejä ja söimme kaiken ja huomenna saamme tehdä uutta ruokaa! Kui hienoo se on? Lisään postauksen CampaSimpukan yläpaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään "pakko käyttää pois"-ruokaohjeita. 

Äitivaihteella – perhepäivällinen keskellä viikkoa

Kaksi vuorotyötä tekevää ihmistä ei ole aina päivällisaikaan kotona yhtä aikaa, eikä meillä muutenkaan ole mitään erityistä pakkoa syödä aina samaan aikaan. Olemme vähän huithapeleita. Sitä en tiedä, miten paljon Antti kokkailee itselleen minun ollessani pois kotoa, mutta minä olen alkanut hieman tehdä ruokaa pelkästään itsellenikin. Se on kivaa, mutta jostain syystä saan silloin aikaan ihan hirveästi tiskiä, enemmän kuin kahdelle kokatessani. Melkein poikkeuksetta tulee tiskari täyteen, kun teen ruokaa vain itselleni. Mikähän siinäkin on?

Välillä on niitä päiviä, että teen ruokaa joko toiselle pojista, tai molemmille ja sitten on  niitäkin onnenpäiviä, että kaikki kolme nuorta saapuu samana päivänä päivälliselle. Toisinaan minä tiedustelen, milloin he ehtisivät, välillä he itse kyselevät, että saisikohan täällä ruokaa, pääsisikö saunaan. Jos vain töitten puolesta onnistuu, minähän otan isommat padat ja pannut pantry II:sta ja alan suunnitella mitä söisimme. 

Eilen oli tällainen onnenpäiväni. Minulla oli yövuorojen välinen lepopäivä, juuri minulle parhaiten sopiva puuhailupäivä. Menin töistä suoraan kauppaan, sain samalla ajettua vähän pitemmän matkan autollakin. Oli varmasti talven tähän mennessä kylmin aamu töistä päästessä, auton akulle teki hyvää hieman pitempi ajomatka. Olin jopa tehnyt kauppalapun, mikä on minulle harvinaista, minullahan on erinomainen muisti! Saavuin kotiin samalla ovenavauksella kuin Antti lähti töihin ja minulla oli hyvä suunnitelma, miten kaikki olisi valmista kello 17.23. Siihen aikaan Anttia saattoi odottaa saapuvaksi, hän tosin ajoi pihaan jo 17.22. 

Sitruksinen vaahterasiirappilohi

• oikein iso norjalainen lohifile 
• oliiviöljyä
• 1 sitruunan mehu
• 2 rkl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• 3 rkl vaahterasiirappia
• 1 sitruuna viipaleina
• tilliä 
• kuivattuja veriappelsiiniviipaleita

Ideaa tähän kalaruokaa otin kivasta Life Made Sweeter-blogista. Tosin tavoilleni uskollisena luin näköjään tarvikelistan noin puoliväliin ja osa mausteista jäi pois. Vaihdoin myös tumman sokerin vaahterasiirappiin. En tehnyt kasviksia samalla pannulla, vaan pelkästään lohifile pääsi uuniin. Mutta tuo alkuperäinen ohje näyttää tosi kivalta, kokeilkaa sitä! 

Sekoitin ensin marinadin kalalle, siihen tuli loraus oliiviöljyä, sitruunan mehu, soijakastiketta ja vaahterasiirappia. Siivosin sitten kalasta rasvaisimman reunan pois ja nyppäisin pari ruotoa. File oli niin suuri, että se mahtui juuri ja juuri uunipellille kulmittain. Ripottelin lihapuolelle suolaa ja pippuria. Laitoin uunipellille ison palan foliota ja sen päälle leivinpaperiarkin ja kaadoin marinadin pellille. Nostin lohifileen marinadiin nahka ylöspäin ja annoin sen pötköttää siinä noin tunnin verran viileässä. 

Kun oli aika paistaa kala, kuumensin uunin 200 asteeseen ja käänsin fileen toisinpäin, nahkapuoli alaspäin. Leikkasin sitruunan viipaleiksi ja sujautin viipaleita kalan alle leivinpaperin ja nahkan väliin. Lihapuolelle laitoin runsaasti tillisilppua ja drinkkejä varten kuivaamiani veriappelsiiniviipaleita. Niitä sattui olemaan purkillinen ihan siinä käden ulottuvilla, joten ajattelin katsoa kuinka niille kävisi uunissa. 

Paistoin kalaa noin 30 minuuttia, file oli niin suuri ja pääpuolestaan niin paksu, että puoli tuntia oli juuri ja juuri tarpeeksi. Veriappelsiiniviipaleet saivat kivasti väriä uunissa ja tuoksu oli mitä houkuttelevin. Lohi oli ainakin minun mielestäni aivan täydellisen sopivan kypsää. En saanut siirrettyä filettä kokonaisena tarjoiluvadille sen suuren koon tähden, joten nostin sen vadille isohkoina paloina nahkoineen päivineen. Annoskuvia en ottanut, sillä olin niin emäntämoodissa, että keskityin vain ruoan saamiseen valmiiksi. 

Perunamuusivinkki haudutuspadassa

Tästäkään ei ole kuvallisia todisteita, mutta olen vastikään huomannut kätevän keinon saada paljon valmista perunamuusia pysymään kuumana, vaikka aterialla olisi paljon muitakin komponentteja, uuni on varattu ja kattilat käytössä. 

Kaksi tuntia ennen ruokailua tein suuren annoksen muusia valmiiksi isossa kattilassa, olin samaan aikaan kuumentanut suurempaa haudutuspataani valmiiksi ja laittanut sinne kunnon nokareen voita sulamaan. Kaavin kaiken valmiin muusin pataan ja tasoittelin pinnan. Laitoin padan lämpimänäpito-asetukselle ja siellä muusi pysyi hyvänä ateriaan asti. Se jopa hieman kuohkeutui ja padan pinnan ja muusin väliin syntyi hyvänmakuinen ohut kuori, josta pidin todella paljon. Tällä tapaa lisäkemuusia ei tarvitse tehdä viimeisenä, vaan saa aikaa muihin valmisteluihin, eikä muusia tarvitse lämmittää uudelleen ennen tarjoilua, jolloin se ei ole enää parhaimmillaan. 

Muusin voisi sekoittaa ihan valmiiksikin padassa, jos ei välittäisi mahdollisesta pienestä padan pinnan naarmuuntumisesta sähkövatkaimella sekoittamisessa, tai sitten voisi tehdä muusin perunapusertimella. Minulla ei ollut niin suurella perunamäärällä aikaa alkaa käsin puristella perunoita, siksi tein muusin kattilassa valmiiksi. Lisään tämän vinkin CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään padan käyttövinkkejäni. 

Porkkanat ja ruusukaalit jouluvivahduksella

• 10 porkkanaa
• 20 ruusukaalia
• 50 g voita
• 0,5 dl vaahterasiirappia
• 1 tl kanelia
• monta raapaisua kokonaisesta muskottipähkinästä
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• kuivattuja veriappelsiiniviipaleita

Tämän lisäkkeen ajatus lähti Dinner at the Zoo-blogin haudutuspataporkkanoista. Näistäkään minulla ei ole kuvaa valmiina, mutta vakuutan, että olipa kiva lisäke. Näitä varten otin esille pienemmän Crock Potini, jonka pata lienee noin kolmelitrainen. Kuorin porkkanat ja leikkasin ne paloihin. Leikkasin ruusukaaleista kannat ja kuorin päällimmäiset lehdet pois, halkaisin kaalit kahtia. Sekoitin sulaan voihin vaahterasiirappia (tämän lisäkkeen takia vaihdoin lohiohjeen tumman sokerin vaahterasiirappiin, synenergy you know), kanelia ja muskottipähkinää, suolaa ja pippuria. Lisäsin muutamia veriappelsiiniviipaleita tähänkin. Niitä pitää kuivattaa lisää nyt kun veriappelsiineja vielä on saatavilla. 

Nostelin porkkanapalat ja kaalipuolikkaat pataan ja ripottelin pinnalle tuoretta timjamia. Kaadoin kastikkeen päälle ja sekoittelin lusikalla. Puikkasin sekaan muutaman kuivatun veriappelsiiniviipaleen. Laitoin padan high-asetuksella töihin. Porkkanoiden sanottiin kypsyvän noin kolmessa tunnissa, kaalit eivät tarvitsisi ihan niin paljon aikaa, mutta ei se niin nokonuukaa. Lohen ollessa valmis, olivat porkkanat ja ruusukaalitkin kypsiä. Ai miten kiva tuoksu padasta nousikaan, siirappi ja kaneli, appelsiini, muskottipähkinä ja timjami, hyvä setti. Tämäkin joutaa Crock Pot-välilehdelle. 

Kun etsin vihanneksille ohjeita haudutuspadassa tehtäväksi, niissä suositeltiin sitä, että noin yhtä kovia vihanneksia ja kasviksia tehdään yhdessä. Maken järki, kuten nuorisolla oli tapana sanoa. Ei niin, että laitetaan porkkanaa ja pinaattia samaan pataan yhtä aikaa. Jossakin ruokalajissa se passaakin ihan hyvin, että ainekset kypsyvät eri tahtiin, mutta lisäkeruoassa ei ole kivaa, jos joku on ihan muusina ja toinen vasta parahultaisen kypsä. Porkkana ja ruusikaali olivat just ja just riittävän samanhenkisiä. 

Jälkiruoka ansaitsee huomenissa oman postauksensa. Eilinen oli viikkoni kohokohta, koko perhe koolla, paljon iloista juttelua, naurua, kuulumisten vaihtamista. Tunnetta siitä, että edelleen olemme perhe, vaikkemme asu kaikki enää yhdessä. Perhepäivällinen torstaina on ihan yhtä kiva kuin perinteinen sunnuntaipäivällinenkin.

Tämän talven jäälyhtymuotia

Wallenberg piilosilla

En kehdannut otsikoida ihan niin kuin meinasin, mutta tarkoitus oli tehdä cottage pie-tyyliin perunamuusikuoren alle piiloutunut wallenbergin pihvi. Joku kätevä emäntä teki sekä pihvejä että muusia ylenpalttisen paljon. Unohti taas, että meitä on kaksi. 2, two, kak-si. 

Wallenbergin tähdenlentopiirakka 

• 2 wallenbergin pihviä 
• nokare voita
• tähdeperunamuusia
• 1 kananmuna
• loraus kermaa
• juustoa raastettuna
• 1,5 dl pakasteherneitä
• 6 kirsikkatomaattia
• pieni pala fetaa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin pienet uunin kestävät vuoat, sen kokoiset, että wallenbergin tähdenlennot mahtuvat ja jää tilaa vielä muusikuorellekin.  Kiehautin herneet ja jätin lautaselle odottamaan. 

Laitoin tähdemuusin kulhoon ja notkistin sitä kananmunalla ja kermalorauksella ja maustoin vielä lisää juustoraasteella. Jääkaapissa oli joku nimetön nokare, aika vahvaa juustoa se oli, arvelen olleen gruyèrea. 

Asetin kummankin vuoan pohjalle yhden wallenbergin ja siihen päälle herneet, tomaatit puolikkaina ja fetan pikkupaloina reunoille ja lopuksi peitoksi notkistettua muusia. Paistoin annoksia uunissa niin kauan, että muusin pinta muuttui kauniin kultaiseksi, noin 35 minuuttia. Ihan ok tähdenlentoruoka. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki tähderuokapostaukset.

Ruusukaalilla höystetty perunamuusi

Perunamuusiin voi lisäillä vaikka mitä, ei ehkä mustikoita, mutta kaikenlaista vihannesta kyllä. Tänään meidän kahden hengen perunamuusiannoksessamme oli lisänä kevätsipulia ja muutama ruusukaali. Piti olla pinaattia, mutta käytinkin sen näköjään alkuviikosta kaiken loppuun. Ja oli meillä pakastimessa pekonia, jota myöskin silloin kaipailin. Jo minä ihmettelinkin, että miten on mahdollista, ettei meillä ole pekonia. Tämän päivän muusista tuli vallan mainoita Ikean lihapullien kanssa. On se ilmoja pidellyt!

Ruusukaali-perunamuusi kahdelle

• 8 keskikokoista siikliperunaa
• 1,5 dl kermaa
• 2 kevätsipulia
• 8 ruusukaalia
• suolaa ja pippuria
• voita

Kuori ja pilko perunat muutamaan palaan, höyrytä tai keitä kypsiksi. Sillä välin silppua sipuli ja ota ruusukaalien uloimmat lehdet pois, mikäli ne osoittavat nahistumisen merkkejä. Leikkaa kaalit ohuiksi viipaleiksi. Sulata pannulla pieni pala voita ja kuullota sipulia ja kaalisuikaleita pannulla muutama minuutti. Niiden ei tarvitse varsinaisesti kypsyä, kunhan hieman notkistuvat. Kuumenna kerma.

Kun perunat ovat kypsiä, purista ne kattilaan perunapusertimella tai nuiji pottunuijalla atomeiksi. Lisää mukaan voita, kuumaa kermaa, suolaa ja pippuria, sekä laiskat sipulit ja kaalit. Sekoita tasaiseksi, maistele ja mausta lisää, jos siltä tuntuu. 

As simple as that - muikut ja muusi

Tänään oli viikon saa mennä kauppaan-päivä. Halusin olla hyveellinen ja pitää meille kalapäivän ja tällä kertaa kala saisi mielellään olla muuta kuin lohta. Tästä huolimatta ihailin hirvenlihaa kaupassa, pidin itseni kurissa enkä ostanut. Sen sijaan ostin puoli kiloa perattuja muikkuja. Perkaamattomiakin olisi ollut tarjolla, mutta en minä niin extreme-tuulella ollut. Tämä ateria riitti hyvin kahdelle ja jäi yksi lounasannos.

Ruisjauhoissa pyöritellyt muikut ja niin perusmuusi, että mummokin olisi tyytyväinen

Muikut

• 500 g perattuja muikkuja
• 5 rkl ruisjauhoja
• suolaa ja pippuria
• voita 

Muusi

• 8 keskikokoista jauhoista perunaa
• 2 dl maitoa
• voita
• suolaa ja pippuria
• kolme kevätsipulia
• puolikas yksikyntisestä valkosipulista

Kuori ensin perunat ja leikkaa ne muutamaan lohkoon, kypsennä höyryssä. Perunoiden kypsyessä huuhtele muikut ja jätä ne siivilään valumaan. Laita muovipussiin ruisjauhot, suolaa ja pippuria, sekoita. Leikkaa sipuli paloiksi ja raasta valkosipuli. Paista sipulia ja valkosipulia hetkisen aikaa pannulla. Kun perunat ovat kypsät, kuumenna maito ja purista perunat perunapuristimella perunalumeksi. Sekoita mukaan nokare (eikä mikään pieni) voita, paistetut sipulit ja valkosipuli ja maitoa sen verran, että muusiin tulee sopiva paksuus. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Pidä muusi lämpimänä miedossa lämmössä uunissa tai vesihauteessa kerroskattilassa. 

Kuumenna voita pannulla ja laita muikkuja muutamassa erässä jauhopussiin, jota pyörittelet niin, että kalat saavat tasaisen kuorrutuksen. Paista leivitettyjä kaloja muutama minuutti puoleltaan ja laita ne odottamaan lämmitettyyn vatiin siksi aikaa, että kaikki muikut on paistettu. Tarjoa muusi ja muikut puolukoitten kanssa ja laita tarjolle salaattia, jollei luontosi anna periksi jättää tältä aterialta sitäkin pois. 

Naudan maksaa ja peruna-kurpitsasosetta

Tämä ruoka on melko samanlainen kuin viime joulukuussa tekemäni ateria, silloin kaatui maksa-niminen keittiöpeikko ja nyt oli uusinnan paikka. Tällä kertaa pannulle pääsi vasikan sijaan vanhemman eläimen maksaviipaleet. 

Naudan maksaa kahdelle

• 300 g naudan maksaa neljänä ohuehkona viipaleena 
• nokare voita
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria

Kuivasin maksaviipaleet ja taputtelin ne vehnäjauhojen, suolan ja pippurin seoksessa. Paistoin viipaleet voissa, noin 3-4 minuuttia puoleltaan (riippuu palojen paksuudesta). Varalta leikkasin yhteen paloista viillon kypsyyden tarkistamiseksi. Kun keskikohta oli vielä hennosti vaaleanpunainen, oli kypsyys kohdallaan.

Lisäke maksalle

• nokare voita
• 2 pientä omenaa 
• 3 pientä sipulia
• 0,5 dl valkoviiniä
• pieni loraus Marsalaa
• suolaa ja pippuria

Tein lisäkkeen toisella pannulla samaan aikaan, kun paistoin toisella pannulla maksaviipaleet. Viipaloin sipulit ohuelti ja leikkasin kuoritut omenat viipaleiksi. Paistoin sipulia ja omenaa voissa muutaman minuutin ja lisäsin mukaan viinin ja Marsalan, annoin kiehua kunnes liemi oli lähes hävinnyt. Maustoin pippurilla ja suolalla. 

Peruna-kurpitsasose kahden hengen aterialle

• puikulaperunoita
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• valkosipuli- ja sipulitahnaa
• 2 dl kurpitsasosekeittoa
• loraus kermaa

Tähän ruokaan käytin viikonlopun italialaiselta päivälliseltä jääneen keiton lopun. Höyrytin perunat kypsiksi ja puristin ne perunapusertimella lumeksi. Lisäsin mukaan voita, sipuli- ja valkosipulitahnaa ja kuumennetun keitonlopun, sekoitin soseeksi. Maustoin suolalla ja pippurilla. Sose oli vielä hieman liian paksua, joten lorautin mukaan vähän kermaa. Pidin soseen teräskattilassa sata-asteisessa uunissa odottamassa muitten aterian osien valmistumista. 

Kokosin aterian laittamalla lautaselle hyvän keon muusia, päälle maksaviipaleet, omena-sipuliseosta ja tuoretta timjamia. Muusissa oli tosi kiva makuvivahde, jonka kurpitsa toi ja maksan kypsyys oli oikein passeli. Luulen, että pidin viime talvisesta vasikanmaksasta hieman enemmän. Meillä on maksaa hyvin harvoin lautasella, mutta hinnasta se ei ole kiinni. Ostamani määrä maksoi 2,29 €.

Lihamureke haudutuspadassa, colcannon ja timjamiporkkanat

tätä vaan riittää ja riittää

Tällä viikolla keskiviikko on ylivoimaisesti paras päivä, olenhan saanut jo koko viikon työt tehtyä, itse asiassa kahden viikon melkein yhtäjaksoinen työputki taukoaa ensi maanantaihin asti. Vapaata edeltävien kolmen yövuoron ansiosta olen tavanomaisessa zombie-tilassa, jossa nukkumista ei kannata vielä suunnitellakaan, vaan käyttää energiaa muihin asioihin. Kyllä uni sitten illempana korjaa mukaansa. 

Tänään poikkesin aamulla töistä tullessa kaupassa ja päätin jo silloin, että söisimme lihamureketta, sillä sitä ei ole ollut aikoihin. En edes muista milloin. Päätin myös, että tekisin sen jotenkin uudella tapaa ja se tapa löytyikin nopeasti foodgawkerista hakusanoilla meat loaf. 555 erilaista lihamurekeohjetta oli enemmän kuin tarpeeksi. Valitsin ohjeen, jossa käytettiin lempilaitettani, haudutuspataa, Crock Potia. Eihän minulla sitten ollut kuitenkaan kaikkia vihjepostauksen aineksia, joten murekkeesta tuli melko toisenlainen. Niinpä en linkkaa minnekään, vaan laitan tähän oman viritykseni. 

Lihamureke haudutuspadassa

• 800 g naudan jauhelihaa
• 2 palaa paahtoleipää (tai muuta, mielellään kuivahtanutta leipää)
• 2 kananmunaa
• 1 sipuli silppuna
• 1 rkl valkosipulitahnaa (tai 2-3 valkosipulin kynttä silppuna)
• 1 rkl tomaattipyrettä (unohdin, vaikka aioin laittaa)
• 1 pieni tölkki säilykemaissia (noin 2 dl)
• 1 rkl worcesterkastiketta
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 tl pulpiber-maustetta
• 0,5 dl kermaa
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä padan öljyämiseen
• 3 leveää viipaletta pancettaa
• 10 kirsikkatomaattia

1. öljyä haudutuspata huolellisesti, ettei mureke tartu pataan
2. silppua sipuli ja leipäviipaleet ja laita ne yleiskoneen kulhoon
3. lisää kulhoon kananmunat, jauheliha ja valkosipuli, maissi, tomaattipyre ja muut maustekastikkeet sekä mausteet, kerma ja sitruunamehu
4. vaivaa koneella taikina tasaiseksi massaksi
5. paista pieni koepala, lisää mausteita mikäli se on tarpeen
6. kaavi taikina pataan ja muotoile siitä tasainen murekekakku
7. peitä murekkeen pinta kinkkuviipaleilla ja asettele tomaatit murekkeen reunoille
8. laita lihamittari murekkeen keskelle niin, ettei sen kärki osu padan pohjaan
9. laita pata low-asetukselle viideksi tunniksi, tai kunnes murekkeen sisälämpötila on 65 astetta
10. voit myös paistaa murekkeen uunissa 200 asteessa niin, että sisälämpötila on sama 65 astetta ja sen jälkeen peitä mureke foliolla ja jätä asettumaan vähintään vartiksi 
11. haudutuspadassa voit jättää murekkeen oleilemaan lämpimäpitoasetukselle, mikäli aterian muut osat eivät ole vielä valmiit

Lisäkkeinä meillä oli tänään irlantilaisvaikutteista lehtikaalilla ja purjolla piristettyä perunamuusia ja timjamiporkkanoita. Pihalta löytyy vielä lehtikaalia niin paljon, kuin ehdin ruoanlaitossa käyttää, eikä timjamikaan ole mitenkään vähissä.

Colcannon - irlantilainen lehtikaali-perunamuusi

• puikulaperunoita
• lehtikaalia
• purjoa
• maitoa
• voita
• suolaa ja pippuria
• loraus vettä

1. kuori perunoita tavallinen teidän ateriallanne tarvittava määrä ja laita perunat kypsymään höyryyn
2. leikkaa lehtikaali ja purjo suikaleiksi ja laita ne pannulle vesitilkassa laiskistumaan, mikäli ateria ei muuten ole vielä valmis, jätä kevyesti kypsennetyt lehtikaali ja purjo lautaselle odottamaan, kun vesi on kiehunut pannulta pois
3. viimeistelyvaiheessa laita pannulle nokare voita ja kaali ja purjo uudelleen lämpenemään voinokareen kanssa
4. kun perunat ovat kypsät, tee niistä tavalliseen tapaan perunamuusia maidon ja voin, sekä suolan ja pippurin kanssa
5. sekoita mukaan kuuma lehtikaali-purjosilppu
6. lusikoi muusi tarjoiluastiaan ja tee muusiin syvänne, johon valutat hieman sulaa voita

Timjamiporkkanat

• 1 suurehko porkkana/syöjä
• 1 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• paljon tuoretta timjamia
• 2 rkl voita
• 1 rkl hunajaa tai siirappia
• puolikkaan sitruunan mehu

1. kuori porkkanat ja leikkaa ne vinottain muutaman millin viipaleiksi
2. kuumenna pannulla desi vettä ja lado porkkanaviipaleet pannulle kypsymään (mikäli teet tämän ennen kuin muut aterian osuudet ovat valmiit, kypsennä porkkanat melkein kypsiksi ja jätä ne valutettuina odottamaan viimeistelyä)
3. kun porkkanat ovat melkein kypsät, kaada vesi pois pannulta, lisää mukaan pannulle voi, hunaja tai siirappi, suolaa ja pippuria ja paljon timjamia, kysennä sekoitellen porkkanat juuri ja juuri kypsiksi, ei ylikypsiksi

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Jouluruokien loput uuniin

Meillä oli tänä vuonna todella sopivasti jouluruokia. Kinkku loppui jo eilen, jäljellä oli vain pieni rasiallinen murusia. Uunituoreen Aikuisen kummisetä on paistanut meille kinkun jo monena vuonna ja lopputulos oli juuri meidän makuumme, todella ylikypsäksi paistettu. 

Tänään tein jouluruokien lopuista uunipaistosta, joka menee hyvin Hävikistä herkuksi-tunnisteen alle. Minun pohjoiseen jouluperinteeseeni kuuluu lihakastike, jota kutsutaan nimellä palapaisti. Se on myös Alikersantin (joka on nyt reservin alikersantti, tuleva opiskelija) suosikkijouluruoka. Teen sitä aina isohkon annoksen, jonka jatkojalostamisen tarve tulee yleensä näin tapaninpäivän tienoilla. 

ennen uunia

Paimenenpiiras jouluiseen tapaan

• perunamuusia noin puoli litraa
• 2 kananmunaa
• 1 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• 1 dl erittäin murean kinkun rippeitä pieninä muruina
• 1 iso porkkana
• voinokareita
• korppujauhoja
• 0,5 l lihakastiketta

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Valmistin pienehkön annoksen perunamuusia, johon sekoitin kaksi kananmunaa, maitoa ja kinkkusilpun, sekä suolaa ja pippuria. Perunamuusi saa olla melko vetelää velliä. Voitelin uunivuoan ja kuorin porkkanan. Otin kuorimaveitsellä porkkanasta ohuita suikaleita, jotka höyrytin kevyesti, jotta niistä tuli helposti käsiteltäviä, muttei läpikypsiä. Kaadoin kastikkeen uunivuoan pohjalle ja kumosin muusivellin päälle, tasoittelin isolla lusikalla. Kieritin porkkanasuikaleita sormeni ympäri pieniksi keriksi, joita asetin vuoan reunalle muusin pinnalle. Ripottelin päälle voinokareita ja korppujauhoja. Paistoin piirasta noin 45 minuuttia, kunnes muusin pinta oli kauniin kullanruskea. Samaan aikaa uunissa kuumeni loput lanttu- ja porkkanalaatikoista.

Postauksen loppuun liitän kuvia tämän vuotisesta jäälyhtymuodista. Kammenpyörittäjä on valmistanut monenlaisia jäämuodostelmaa tontillemme. Toivomme maltillisten pakkasten jatkuvan, tai lyhdyt palaavat edelliseen olomuotoonsa nopeasti.

Ranskalaiset makkarat ja perunaletut

Eilen otimme pakastimesta ranskalaisia raakamakkaroita sulamaan, niitäkin oli jemmattu jo aivan liian pitkään. Mietin, mitä niitten kanssa keksisin ja olin jo päätymässä samaan ohjeeseen, jolla Perunabluussia-blogissa oli tehty ruokaa. Muutin kuitenkin mieltäni ja lähestyin asiaa bangers and mash-tyylillä. 

• 5 ranskalaista raakamakkaraa
• puolitoista punasipulia
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 0,33 l tölkki olutta
• 1 pieni omena
• oliiviöljyä ja nokare voita paistamiseen

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Laitoin oliiviöljyn ja voin pannulle sulamaan ja kun pannu oli kuuma, nostin makkarat pannulle lämmittelemään. Käänsin niitä muutamaan kertaan niin, että makkarat saivat vähän paistopintaa. Siirsin makkarat uunin sietävään kasariin. Lisäsin pikkuisen voita ja kumosin viipaleiksi leikatut sipulit pannulle. Paistelin niitä muutamia minuutteja niin, että ne alkoivat karamellisoitua. Noin viiden minuutin kuluttua sirottelin sipuleille sokerin ja jatkoin vielä paistelua. Seuraavaksi sirottelin vehnäjauhot mukaan ja sekoitin ne hyvin laiskistuneisiin sipuleihin. Kaadoin mukaan oluen. Kumosin sipulikastikkeen makkaroiden päälle kasariin ja sijoittelin lohkoiksi leikatut omenapalat makkaroiden väliin. Siirsin kasarin kannella peittynä uuniin noin 40 minuutiksi. Otin kannen pois ja jatkoin paistamista vielä kymmenisen minuuttia.

Perunaletut tein samalla tapaa kuin toissapäiväiseen alkupalaan, muusia oli vielä jäljellä muutamaan lettuseen. Teimme makkaroille ja perunaletuille seuraksi hieman salaattia ja fetasta pitävät tuhosivat pienen palasen, joka oli jäänyt joltain toiselta ruokailulta. Kelpo ruokaa ja taas pakastimessa on pieni kolonen. Etenkin sipulinen ja omenainen kastike oli todella hyvänmakuista lihaisan makkaran kaverina.

Kerta se on ensimmäinenkin

Koska ufo pääsi karkuun ansastamme, päätin kaataa pari keittiöpeikkoa sen sijaan. Näiden peikkojen nimet olivat Uppomuna ja Hollandaise. Kumpaakaan en ollut tehnyt koskaan aikaisemmin. Béarnaise-kastike on ymmärtääkseni hollandaisen serkku, joten vähän jo tiesin missä mennään. 

Alkuviikosta Kammenpyörittäjä koki pikaherätyksen kalan ostamiseen kotiovelta ja siitä lohesta osa meni graaviin heti saman tien. Tästä kalasta, uppomunasta ja hollandaisesta kehittelin meille kahden hengen alkuruoan tälle päivälle. Meillä ei ollut sopivaa leipää aluseksi, joten käytin pienen tähdemuusinokareen ja tein siitä perunakakkuset, joiden päälle kasasin koko komeuden. Aloitin perunakakkusista, jollaisia tein uudenvuoden alla hosuessani loppuun keittokirjahaastettani.

• 1 dl ruohosipulilla maustettua valmista perunamuusia
• 1 kananmuna
• 4 rkl vehnäjauhoja
• 0,5  tl leivinjauhetta
• nokare voita paistamiseen

Sekoitin kananmunan, jauhot ja leivinjauheen perunamuusiin ja muotoilin massasta kaksi kakkusta, jotka paistoin voissa. Nostin kakkuset lautaselle odottamaan. Kammenpyörittäjä leikkasi graavikalan ohuiksi viipaleiksi ja jätti minulle muutaman odottamaan annoksen kasaamista. 

Seuraavaksi askartelin hollandaisen. Muistin, että minulla on Michel Rouxin Kastikekirja ja ytimekkäästi nimetty Muna-kirja. Kipaisin ne hyllystäni ja katsastin mitä Mikko aiheesta hollandaise sanoi. 

• 1 rkl valkoviinietikkaa
• 2 rkl vettä
• mustapippuria rouhittuna
• 2 keltuaista
• 125 g voita
• suolaa
• sitruunamehua

Sulatin voin pienessä kasarissa ja kuorin pinnalta vaalean kuohun. Valutin voin pieneen lasikannuun varoen pohjalla olevaa sakkaa pääsemästä mukaan. Ohjeen mukaan saadakseni 100 g kirkastettua voita tarvitsen 125 g voita. Pesin pienen kasarini, sillä siinä oli hyvä keittää kastikepohja.

Mittasin kattilaan etikan, veden ja pippurin (ohjeessa oli valkopippuria, mutten pidä siitä yhtään, meillä ei ole valkopippuria koko tontilla). Keitin seosta kasaan muutamia minuutteja niin, että sitä oli ihan tilkka enää jäljellä. Kaadoin redutilkan siivilän läpi kattilasta pieneen kuppiin jäähtymään. Laitoin kaksi kattilaa tulelle ja vettä niihin kiehumaan, pienemmästä tein bain marien hollandaisea varten ja isomman varasin uppomunia varten. Rikoin uppomunat kuppeihin odottamaan ja erottelin hollandaisea varten keltuaiset kolmanteen astiaan.

Kaadoin jäähtyneen reduktion vesihaudeastiaan, jona toimi lasikulho pienemmän kattilan päällä. Alla vesi kiehui hyvin maltillisesti. Kippasin keltuaiset reduktion päälle ja aloin vatkata käsivispilällä. Muutamien minuuttien kuluttua pieni määrä jo sakeni kauniin vaaleankeltaiseksi. Isommassa määrässä menee varmasti pitemmän aikaa. Nostin kuuman lasikulhon pois vesikattilan päältä ja aloin kaataa mukaan haaleaksi jäähtynyttä kirkastettua voita. Sekoitin kokoajan rivakasti. Aivan hetkessä sain hollandaisesta tasaisen sileää ja sakeaa kastiketta, maustoin sitä hieman suolalla ja lorauksella sitruunamehua. Peitin kulhon kannella ja siirryin uppomunien pariin.

Vesi jo kiehui kattilassa ja kaadoin sinne pienen lorauksen väkiviinaetikkaa. Koitin säätää veden kiehumisen kohtuulliseksi ja kumosin ensimmäisen kananmunan kupista veteen. Valkuainen kyllä levahti aika totaalisesti, mutta sain sitä harottua hieman kasaan. Toinen kananmuna pyörähti ilmeisesti veteen sopivammin, sillä se jäi melko nättiin muotoon. Keitin munia noin puolitoista minuuttia ennen kuin nostin ne lautaselle talouspaperin päälle. Siistin hieman reunoja.

Kokosimme annokset pienille lautasille, muutama salaatinlehti ensin, siihen päälle perunakakkunen, lohiviipaleet ja uppomuna. Pinnalle pari reilua lusikallista hollandaisea ja pikkuisen ruohosipulia. Kananmunan keltuainen levisi oikeaoppisesti veitsellä halkaistaessa, ehkä 30 sekuntia lisää keittämistä ei olisi ollut pahitteeksi. Hollandaise oli moukan tuurilla ja aloittelijan onnella aivan täydellistä ja Kammenpyörittäjän konjakkigraavaama lohi säesti annosta aivan loistavasti. Ja mikä tärkeintä, en tehnyt annoksesta liian suurta. Ehkäpä hyvissä ravintoloissa syöminen on jotain opettanut, esimerkiksi sen, ettei annosten tarvitse olla suuria, jos tarjolla on useampi ruokalaji.

Puuhasteluistani eilen sulamaan otettujen mysteeripalikoiden kanssa kerron huomenna.

Humppaava poro

Kuten olen sanonut, meillä on menossa pakastimentyhjennysoperaatio. Se on kyllä suuri urakka, sillä joku on hamstrannut meille ruokaa aivan tolkuttomasti. Tänään töissä ollessani pyysin henkilökohtaista kotimiestäni ottamaan jotain sulamaan päivällistä varten. Hän otti.

Kokkauksen alkaessa minulla oli raaka-aineena 400 g poron sisäfilettä (2 kpl), pullo punaviiniä, kupillinen puolukoita ja pussi puikulaperunoita. Eihän siinä tarvitse pohjoisen tytön kauan ihmetellä. Kolmelle syntyi nopeasti päivällinen, josta ei ollut kyynelin kerrottavaa.

Siivosin fileistä vähät kalvot ja jätin lihat vielä leikkuulaudalle lämpenemään. Kuorin pienen kattilallisen puikulaperunoita, jotka pilkoin kypsymisen nopeuttamiseksi muutamaan palaan. Laitoin perunat kypsymään höyrykattilaan. Sulatin nokareen voita pannulla ja paistoin fileiden pinnat kauttaaltaan, yhteensä vain noin kolme minuuttia, sillä Petteri P:n sisukka on pieni ja ohut. Käärin fileet folioon odottamaan. Lorautin samalle pannulle punaviiniä ja annoin sen hieman kiehua kokoon. Riivin tuoreita timjamin lehtiä ja lisäsin niitä pannulle ja hetken päästä noin desin verran kermaa. Kastike kiuhui miedolla lämmöllä kasaan sen aikaa, että perunat olivat kypsiä, niissäkään ei mennyt kuin 10 minuuttia kaikkiaan. Tein perunoista hiutaleita perunapusertimella ja sekoitin mukaan kunnon kimpaleen voita ja pari desiä kuumaa maitoa, maustoin perunamuusin suolalla, pippurilla ja ruohosipulisilpulla. Nakkasin kattilan uuniin 100 asteeseen siltä varalta, etteivät poronfileet olisi loppukypsyneet valmiiksi foliossa, vaan tarvisivat myös uunia. 

Avasin folionyytin ja kaadoin siellä olevan liemitilkan kastikepannulle ja koeleikkasin toisen fileen poikki. Se oli juuri sopivaa, en voisi paremmin sanoa. Aivan täydellistä. Nostin kastikkeen vielä lämpimäksi ja sekoitin liemitilkan mukaan, maustoin kastiketilkan suolalla ja pippurilla. Leikkasin fileet viipaleiksi, annosteli lautaselle perunamuusia, päälle filepaloja, kastiketta ja reunoille puolukoita. Annoksen pinnalle pyöräytin pippuria ja ripautin muutaman suolakiteen. Nyt oli kuulkaa niin hyvää ruokaa, että poikakin peruutti sanomisensa. Ensin hän sanoi, että kiitti safkasta. Sitten hän korjasi, että ei, vaan kiitos erittäin hyvästä ruoasta. 

Poroteemaa jatkaakseni suosittelen lämpimästi Humpfonia-konsertteja Kuopiossa ja Helsingissä. Eikä voi olla suosittelematta Eläkeläisten kevään Keski-Euroopan kiertuettakaan, jolle mekin olemme hyökkäämässä jollekin kohtaa!