Free style sipulikeitto

Toimme naurettavan määrän sipuleita Bretagnesta, huomataksemme, että niitä samoja Roscoffin sipuleita saa nyt Suomestakin Lidlistä. Jo ennen kotiinpaluuta vuoden toiselta matkalta oli sovittu, että tekisin ranskalaista sipulikeittoa ja tänään sen tein. Vilkuilin omia aiheeseen liittyviä postauksiani vuosien varrelta ja tein vähän kaikkien niiden yhdistelmänä keiton näin:

Ranskalainen sipulikeitto haudutuspadassa

• 1 kg sipuleita 
• 4 valkosipulin kynttä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• 1 rkl kuivaa fariinisokeria
• 1 tl suolaa
• 5 rkl sherryä
• 3 dl vahvaa lihalientä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 2 viipaletta vaaleaa leipää
• 4 viipaletta Comte-juustoa

Laitoin pienemmän haudutuspadan kuumenemaan high-asetuksella ja laitoin sen pohjalle öljyä ja voita lämpenemään. Kuorin sipulit ja valkosipulin kynnet ja viipaloin ne mandoliinilla ja veitsellä ohuiksi viipaleiksi. Kumosin sipulit ja valkosipulit pataan ja sekoittelin mukaan suolaa ja sokeria. Asetin niiden päälle voipaperia pitämään kosteutta ja auttamaan sipulin karamellisoitumisessa laitoin kannen padan päälle. Noin tunnin kuluttua menin katsomaan tilannetta, sekoittelin pihdeillä ja laitoin kuumennuksen low-asetukselle. 

Parin tunnin kuluttua kävin taas kurkkaamassa pataan, sekoittelin, maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Kaadoin pataan lihalientä, sherryä ja muutaman oksan tuoretta timjamia. Jätin taas padan töihin noin tunniksi. 

Maku alkoi olla aika intensiivinen, tuoksusta puhumattakaan. Antti kertoi joka kerralla tullessaan ulkotöistä, että keitto on yhä valmiimpi tuoksun perusteella. 

Kun ranskalainen sipulikeitto oli ässehtinyt haudutuspadassa noin 6,5 tuntia, maistelin suolan ja pippurin, se oli siinä vaiheessa kohdallaan. 

Leikkasin eilespäiväisestä hapanjuurileivästä kaksi viipaletta ja ne suupalan kokoisiksi paloiksi, mutta olemaan muodossaan. Sommittelin päälle pari viipaletta Comtea. Antti tohotti juustoa sen verran, että juusto suli ja sain nostettua leipäkuutiot juustokuorella keittoannosten päälle. 

Onnistuin tekemään kahden hengen sipulikeiton, josta kuitenkin jäi pari desiä jatkojalostukseen. Lisään postauksen CampaSimpukan yläreunan Crock-Pot-ohjeet-lisälehdelle.

Se on vielä sanottava, että joko Roscoffin sipulit ovat lempeitä maun puolesta myös siinä mielessä, ettei siitä leikatessa ollenkaan tule silmiin itkua. Tai sitten nykyään kokatessani käyttämäni silmälasini vaikuttavat asiaan. 

Burgundinpata haudutuspadassa revisited

Tour de Francessa alkoi viimeinen kolmannes ja olemme päässeet hieman edistymään kotiinpaluuhommissa. Autosta on tuotu taloon kaikki karkkipussit ja pyykit, vuodevaatteet on pesty ja untuvatyynyt ovat taas niin pulleita, että niiden ahtaminen tyynyliinoihin tulee olemaan challenge, kuten Ameriikassa sanotaan. 

Aloitin päivällisen valmistelun heti aamiaisen jälkeen. Tai oikeastaan jo ennen sitä, sillä nostin paistipalan jääkaapin nollalaatikosta pöydälle lämpenemään jo heti kohta herättyäni. Vilkuilin aiempia omia postauksiani burgundinpadasta ja otaksuin, että osaan kyllä tämän ruoan tehdä. 

Burgundinpata

• 50 g pekonia suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon punasipulia (ilman varsia)
• 1 valkosipuli (ei kynsi, vaan koko sipuli)
• 1 porkkana kuorittuna ja paloiksi leikattuna
• 8 herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 1000 g naudan sisäpaistia kuutioiksi leikattuna
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviö
• suolaa ja pippuria
• 3 dl vettä
• 3 rkl kasvisfondia
• 5 dl punaviini
• 3 rkl tomaattipyrettä
• bouquet garni: tuoretta timjamia, rosmariinia, basilikaa ja persiljaa oksina, paistinarulla yhteen kimpuksi sidottuina
• tarjoiluun tuoretta persiljaa

Laitoin haudutuspadan kuumenemaan high-asetuksella. Paistoin ensin pekonisuikaleita pannulla muutaman minuutin ja kun rasva oli irronnut pannulle, lisäsin sille pienen lorauksen oliiviöljyä, porkkapalat, sipulit (kokonaisina, olivat pieniä) valkosipulin (kokonaisena, kärki poisleikattuna) ja sieniviipaleet. Paistelin kaikkia niitä muutaman minuutin ja samalla leikkasin paistipalan suurehkoihin kuutioihin. 

Kun kasvikset olivat hieman saaneet väriä, kumosin ne haudutuspataan ja lisäsin pari desiä vettä pannulle. Annoin veden kiehahtaa ja raaputin puulastalla makupartikkelit veteen. Kaadoin veden pataan. Kuumensin pannun uudelleen ja lisäsin sille nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Paistoin lihakuutiot kolmessa erässä niin, että ne saivat väriä ja joka välissä irrotin pannulta veteen mitä siitä nyt irtosi ja lisäsin pataan. Vettä kului noin 3 dl kaikkiaan. 

Kun padassa oli koko lihakuutiomäärä, lisäsin sinne tomaattipyreen, kasvisfondin, suolaa, pippuria, viinin ja sekoitin. Pinnalle asetin yrttikimpun. Pata oli high-asetuksella noin 4 tuntia, liha mureutui nopeammin kuin olin odottanut, joten ehdimme syömään burgundinpataa jo ennen kuin Tour de Francen kuudestoista etappi ehti maaliin. Sivukkeena oli lyttypottuja airfryerissä.

Edit: tästä syömme kolme kertaa, laitoin pakastimeen kaksi kahden hengen annosta ja vielä noin 2 dl vahvaa lientä, joka käy vaikka lihapullakastikkeen pohjaksi. 

Tänään etappi päättyi ns.Vanttuulle, eli Mont Ventouxille. Jännittävän etapin nopein oli Valentin Paret-Peitre ja kokonaiskilpailun kärkikaksikko hieman kisaili lopussa, mutta järjestys ei muuttunut, Tadej Pogacar otti muutaman lisäsekunnin lisää johtoonsa. 

Korean Pot Roast

Itsenäisyyspäivänä meillä oli päivällisenä korealainen lihapata. Olen tekemässä jonkunlaista ruokavallankumousta keittiössäni, sellaista jossa lihalla olisi aiempaa pienempi rooli. Jo hankitut raaka-aineet on käytettävä kuitenkin, eiköstäjuu. Otin vinkit tähän ruokaa kivasta The Beach House Kitchen-blogista, joka on eri kuin tuttu suomalainen Beach House Kitchen-blogi. Lähdeblogissani pataruoka tehtiin padassa uunissa, minä tein haudutuspadassa. Muutenkin vähäsen soveltelin, en laittanut jotain ohjeessa mainittua chilikastiketta, koska olen nyyserö. 

Korean Pot Roast

Paisti

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1,1 kg pala naudan sisäpaistia
• suolaa ja pippuria
• 1 sipuli pieneksi silputtuna
• 1 rkl valkosipulisilppua
• 1 rkl inkiväärisilppua

Haudutusliemi

•  2,5 dl lihalientä (poroa pakastimesta)
• 0,75 dl vähäsuolaista soijakastiketta
• 2 rkl gochujangia (korealaista chilitahnaa)
• 1 rkl seesaminsiemenöljyä
• 1 rkl riisiviinietikkaa (muukin etikka käy)
• 0,5 dl ruskeaa sokeria, muscovadoa tai fariinia
• 0,5 dl vettä
• 2 tl maissitärkkelystä

Aloitin tämän ruoan valmistamisen jo ennen aamiaista. Arvelin, että alkuhommissa menee noin 20-30 minuuttia ja sinä aikana kahvikone ehtisi kuumentua. Antti  meni ruokkimaan lintuja ja palatessaan sisälle noin vartin päästä hän ihmetteli, että miten se ruoka nyt jo on valmista. Kastike tuoksui niin voimakkaasti, että joku olisi voinut ajatella, että nythän on jo päivällisaika. 

Keräsin ensin pieneen kattilaan haudutusliemen ainekset kahta viimeistä ainesta lukuunottamatta, vettä ja maissitärkkelystä, niitä tarvittiin vasta lopussa. Sekoittelin aineksia ja kuumensin liemen kiehuvaksi. Jätin sen kattilaan odottamaan. 

Pintamaustoin paistipalan suolalla ja pippurilla. Otin esille pannun ja lurittelin sille hieman öljyä, jossa paistoin paistipalaa joka puolelta muutamia minuutteja. Nostin palan pienempään haudutuspataani. Jatkoin pannulla, lisäsin sille silputun sipulin, valkosipulin ja inkiväärin ja paistelin niitä muutaman minuutin. 

Kaadoin haudutusliemen pataan paistin päälle ja siihen pinnalle vielä sipuliseoksen. Kansi päälle ja high-asetus hommiin. Noin tunnin kuluttua käänsin paistin kylkeä ja toisen tunnin kuluttua uudelleen. Lientä oli sopivasti, noin puoleen väliin paistia. 

Neljän tunnin kohdalla nostin paistin leikkuulaudalle. Sekoitin pienessä kupissa veteen pari teelusikallista maissitärkkelystä ja sekoitin. Kaadoin suurusteen padassa olevaan liemeen. Sekoittelin, liemi saostui kivasti hieman paksummaksi kastikkeeksi. Leikkasin paistin isohkoiksi paloiksi ja palautin ne pataan vielä noin puoleksi tunniksi. Maistelin onko suolaa ja pippuria tarpeeksi. 

Tästä tuli erilainen kuin tavallisesti tekemästäni palapaistista, kypsänä kuutioitu liha oli oikein hyvärakenteista, Korea-maut tulivat sopivasti esiin, ei liikaa, muttei ollut pliisuakaan. Söimme lihapataa riisin  ja CampaKimchin kanssa. Tämä lihapata oli meille kahdelle tietysti aivan liian suuri annos. Lapioin suurimman osan pakasterasiaan, siitä syömme aterian joskus tulevaisuudessa. Myös pelkkää kastiketta jäi noin 2,5 dl, jolle kehittelen myöhemmin jonkun muun täyteosan. 

Jatkossa tavoittelen sitä, että lihan osuus ruokavaliossamme pienenee. Eikä se tarkoita, että joutuisimme mitenkään syömään huonommin, ei todellakaan. Minulla on paljon oppimista muista proteiinilähteistä ja niiden hyödyntämisestä. Tykkään lihasta, mutta ymmärrän kyllä, että tykkääminen ja tarvitseminen ovat eri asioita. Ainakin on mahdollista opetella ja kokeilla uutta. Onhan tässä lihaa syöty jo aika monta vuosikymmentä. 

Korealaista keittiötä ei ole kuitenkaan pakko jättää, sieltä löytyy vaikka mitä kokeiltavaa, vaikkei aterialla olisikaan  lihaa. Kukaan ei pakota minua, mutta tahdon lähteä uusille urille, jotka tähtäävät terveellisyyteen ja ovat maapalloa huomioon ottavia. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Jonkunlainen burgundinpata

En ollutkaan tehnyt burgundinpataa pitkään aikaan. Tänään tein, en aivan tipitarkkaan minkään ohjeen mukaan, vaan omaan muistiini ja järkeeni luottaen. Sehän se parhaiten aina toimiikin. 

Burgundinpata

• 50 g pekonisilppua
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• noin 500 g naudanlihaa
• 3 uudensadon punasipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• 2 porkkanaa
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 50 g kuivattuja porcini-sieniä
• 4 dl punaviiniä
• 3 dl vettä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• kotitekoista kuivattua yrttiseosta
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Laitoin pienemmän haudutuspadoistani lämpenemään high-asetuksella ja valmistelin ainekset. Laitoin kuivatut sienet lämpimään veteen likoamaan. Hetken päästä huuhtelin sieniä viileällä vedellä ja puristin niistä vettä pois, kun huuhteluvesi oli kirkasta. Leikkasin sipulit neljään lohkoon ja valkosipulinkynnet puolikkaiksi. Kuorin porkkanat ja leikkasin ne paloiksi. Leikkasin naudanlihakimpaleen suupalan kokoisiin paloihin, poistin myös hieman kalvoja. 

Kuumensin kattilaa (roiskeita minimoidakseni) pari minuuttia ja kumosin sinne sitten pekonisilpun, paistelin niitä muutaman minuutin. Kun niistä oli irronnut rasvaa, lisäsin mukaan sipulit, valkosipulit ja porkkanapalat. Noin viiden minuutin kuluttua kumosin kaikki kattilasta haudutuspataan. 

Lisäsin kattilaan hieman oliiviöljyä ja voita ja paistoin lihakuutioita muutamassa erässä viitisen minuuttia kutakin erää. Kumosin palaset pataan ja kun kaikki lihat oli pintapaistettu (tämä ei olisi välttämätöntä, ne voisi laittaa pataan ilman alkupaistoakin) lisäsin mukaan sienet ja ripottelin pataan vehnäjauhoja ja sekoittelin. Sitten maustoin suolalla, pippurilla, kuivatuilla yrteillä, laakerinlehdillä ja tomaattipyreellä. Sekoittelin ja kaadoin mukaan punaviiniä ja sen verran vettä, että ainekset juuri ja juuri peittyivät. Jätin padan high-asetuksella hommiin ja noin 4 tunnin kuluttua kurkkasin puuhommien lomassa pataan. Liha oli jo mureaa, suolaa ja pippuria täytyi hieman lisätä.

Sivukkeena meillä oli herneitä ja airfryerissä paistettuja hasselbackan perunoita sitruunalla piristettyinä. Tässä kului taas niitä Noirmoutierin perunoita, kaksi kummallekin. Pataruoan päälle ripottelin annoksiin runsaasti tuoretta persiljaa, se on lempiyrttini tällä erää. Nimenomaan sileälehtinen. 

Tour de Francen 13. etappi oli viimeinen tasamaanpätkä ennen vuorietappeja. Tulimme katsomaan niitä CampaAdriaan, sillä alkoi olla jo vieroitusoireita leiriolosuhteisiin. Minä jopa osasin laittaa Discovery+-kanavan näkymään puhelimeni kautta, sitä pidän suurena ihmeenä, sillä yleensä ehdin unohtaa kaikki sen temppuradan vaiheet, jos emme muutamaan kuukauteen käytä hotspotia ja chromecastia auton telkkarista katsoaksemme. 

Voittajaksi ajoi Jasper Philipsen ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Tadej Pogacar. Primoz Roglic on joulutunut keskeyttämään kisan. 

Varsinaiset keräilyerät – Jotain maukasta-kaalilaatikon mukaelma

Olemme olleet nyt muutaman päivän kotosalla ja tehneet kotihommia ja laittaneet CampaAdriaa talviteloille. On siinä vaan hommaa. Otimme tänä vuonna aiempia syksyjä tarkemmin kaikki hiiriä mahdollisesti kiinnostavat asiat pois autosta, vaikkei meillä koskaan ole tiettävästi ollutkaan hiiriä autossa talven aikana. Nyt tulivat sisälle kaikki irtotekstiilit, pehmopaperit, kerta-astiat ja tietysti kaikki elintarvikkeet viimeistä sipsiä myöten. Ja kun kaiken sen kantaa tuomisten lisäksi sisälle taloon, vallitsee siellä hetken aikaa melkoisen sekamelska. Avauskuvan Legotkin ovat olleet työn alla, kun etsimme varastosta sukulaislapselle pakettiin setin palikoita.

Nyt muutaman päivän jälkeen alkaa taas olla tilaa liikkua, kun moni tavara on päässyt jo omalle paikalleen, pyykkivuori alkaa muuttua pieneksi kummuksi ja jopa matkacrocsit on pesty. Vielä hommaa riittää ja hommien seassa on syötäväkin. Näin instassa Jotain maukasta-blogin kaalilaatikon ja kun olin vielä kotiintullessa ostanut kauniin suippokaalin, niin sitäpä sitten tänään tekemään. Koska yhdistin matkajääkaapin sisällön kotijääkaappiin, oli tuloksena vähän sitä sun tätä mikä oli syytä käyttää pois ennen pilaantumista. Niinpä en seurannut Marin pätevää ohjetta aivan orjallisesti, vaan soveltelin niin, että sain käytettyä muutamia kipeneitä pois. 

Kaali-pekonilaatikko CampaKeittiön tapaan

• 1 rkl voita haudutuspadan voiteluun
• 150 g pekonia silpuksi leikeltynä
• 650 g painava suippokaali silputtuna
• 2 tl sipulijauhetta (sipulit olivat loppu)
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 150 g alankomaalaisia maustettuja perunanoppia (paikallinen perunaeines, joita käytimme paljon reissussa, pussinpohja oli jäänyt pakastimeen)
• 3 rkl valkoviinietikkaa
• 2 tl dijonsinappia (sitä ainakin Ranskassa ja Saksassa nyt lopussa olevaa) 
• suolaa ja pippuria
• kuivattua ranskalaista rakuunaa (päätin, että se sopii kaalin kanssa ja meillä on turkasen paljon rakuunaa kuivattuna)
• 1 tl chilirouhetta
• 2 dl kermaa + 1 dl maitoa (aamukahvilta jäi maitoa, kun ei vielä kaatokäsi maitokattilaan kotivärmeillä ollut ihan kohdallaan) 
• tikkuaskin kokoinen pala parmesaania raastettuna (sekin retkipalan loput) 

Laitoin aivan ensimmäisenä pienemmän crock pot-padoistani kuumenemaan ja sinne matkavoipurkissa olleen pienen palan voita sulamaan. Kun pata oli hieman kuumentunut ja voi sulanut, sutikoin voin padan reunoille ja pohjalle. 

Leikkasin saksilla pekonin silpuksi ja laitoin silpun talouden suurimmalle pannulle ja jätin pannun kaasuliedelle pienelle liekille kuumenemaan. Pannun kuumetessa ja pekonin alkaessa paistua silppusin kaalin ohuiksi suikaleiksi ja raastoin juuston (tosin Antti tuli apuun, sillä parmesanpala oli niin turkasen kovaa, etten saanut vanhalla rullaraastimella paljon mitään aikaan). Pienestä palasta tuli hämmästyttävän suuri keko hienoa raastetta, melkein liikaa, mutta voiko parmesaania toisaalta olla koskaan liikaa? 

Kun pekoni oli paahtunut ja päästänyt rasvaa pannulle, lisäsin sinne ensin valkosipulimurskan, sipulijauheen, chilirouheen ja sekoittelin. Sitten lisäsin kaalisilpun aloin sekoitella, että sain pekonin kunnolla sekoittumaan kaalisuikaleisiin. Ripottelin päälle ranskalaista rakuunaa, suolaa ja pippuria, etenkin pippuria. Suolaa meni noin 2 tl. Seuraavana kaadoin mukaan valkoviinietikan, Mari käytti omenaviinietikkaa, mutta sitä meillä ei nyt ollutkaan. Sekoitin mukaan vielä alankomaalaiset perunanopat, eivätpä nekään tienneet minne päätyisivät ja jatkoin koko hässäkän mysiyttämistä noin vartin verran. 

Kaadoin koko satsin pannulta haudutuspataan ja tasoittelin pinnan. Seuraavana lurittelin päälle kerman ja maidon seoksen ja lopuksi ripottelin  pinnalle aimo kerroksen parmesanraastetta. Sitten ei kun kansi päälle ja pata high-asetuksella hommiin noin klo 11. 

Haudutuspadassa ei tietenkään saa sellaista niin kaunista paistopintaa kuin uunissa, mutta pata käyttää paljon vähemmän sähköä kuin uuni, vaikka aikaa kuluukin enemmän. Olemme mittailleet eri kodinkokeiden virrankäyttöä ja muutenkin optimoineet käyttöä yöajan edullisemmille tunneille silloin, kun se on järkevää. Laatikko valmistui kolmessa tunnissa ja pintakin oli yllättävän rapea ja kullanruskea. 

Tästä määrästä aineksia saimme ruokaa meille kahdelle kahdeksi ateriaksi. Pekonilla höystetty kaalilaatikko oli todella kiva ruoka, olen ennenkin monet kerrat kokeillut Marin ruokaohjeita, enkä muista yhtäkään, jota en olisi saanut onnistumaan. En vaan koskaan osaa kuvata laatikkoruokia kovinkaan kaksisesti, mutta se on sivuseikka. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään haudutuspata-aiheisia postauksia. 

CampaKeittiön ensimmäinen stroganoff

Ainakaan en ole koskaan postannut stroganoffia ja koska CampaSimpukka on ollut olemassa pian jo 11 vuotta, niin melko varmasti se tarkoittaa, etten ole koskaan myöskään valmistanut sitä tätä ennen. Silmiini osui jonain päivänä netissä moskovanpata-niminen ruokalaji, jota ensin ajattelin tekeväni, mutta ohjeissa oli järjestään mukana sinihomejuustoa, joten se ei sitten tullut kysymykseen. Stroganoff sen sijaan passasi oikein hyvin. Otin ohjeen jostain geneeriseltä lihatalon sivulta, sorry, en muista miltä. Kuvittelin tekeväni kahden hengen annoksen, mutta kyllä tästä kolme tai neljä olisi syönyt, me syömme tätä samaa huomennakin. Kun järjellä ajattelee, niin olisihan puoli kiloa lihaa kahdelle kerralla syötäväksi vähän liian paljonkin. 

Pikkuinen stroganoff 3-4 hengelle

• 500 g naudan paahtopaistia
• 1 punasipuli
• 1 keltasipuli
• 2 pientä valkosipulin kynttä
• voita paistamiseen
• 3 rkl vehnäjauhoa
• noin 3 dl kiehuvaa vettä
• suolaa ja pippuria
• 2 laakerinlehteä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 tl sinappia
• 3 dl vettä
• 1 virolainen maustekurkku kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl smetanaa/annos

Silppusin sipulit ja valkosipulit ja paistelin niitä hetkisen voissa pannulla ja kippasin ne sitten pieneen haudutuspataani, jonka olin laittanut high-asetukselle. Leikkasin paistipalan pikkurillin kokoisiksi suikaleiksi. Lisäsin voita pannulle ja pintapaistoin lihasuikaleet kolmessa erässä, jokaisen erän paistamisen lopuksi sekoitin niihin ruokalusikallisen vehnäjauhoja ja kaadoin ne sitten pataan. Kiehautin vettä ja kaadoin sitä sen verran, että lihapalat peittyivät somasti. Lisäsin pataan tomaattipyrettä, sinappia, suolaa ja pippuria, laakerinlehdet ja sekoittelin. Jauhot turposivat heti ja sakeuttivat kastikkeen. Jätin padan high-asetukselle töihin kolmeksi tunniksi, sekoittelin pataa välillä reunoja myöten. Leikkasin maustekurkun valmiiksi pikkukuutioiksi odottamaan. 

Ruotsalaistyyppinen perunamuusi

• 6 keskikokoista perunaa
• puoli purkkia smetanaa
• neljäsosa purkki virolaista hapukōōriä (purkin loput, on tosi samanlaista kuin meikäläinen kermaviili)
• nippu kevätsipulin vihreitä varsia (valkoiset osat käytin edellispäivän ruokaan)
• suolaa ja pippuria

Koska en halunnut jättää pientä määrää smetanaa käyttämättä, googlasin smetanamuusin ja tulin tietämään, että ruotsalaistyyppisessä perunamuusissa käytetään smetanaa. Minulla se sopi hyvin. Höyrytin perunat kuorittuina ja paloiksi leikattuina ja puristin ne perunapuristimen läpi hiutaleiksi. Sekoitin hiutaleisiin kermaviili- ja smetanapurkkien loput, kevätsipulinvarsisilpun, suolaa ja pippuria. Sekoitin tasaiseksi. 

Meillä oli annoksessa kauhallinen perunamuusia, toinen kauhallinen hyvin mureaksi hautunutta lihakastiketta, jonka päälle olin ripotellut maustekurkkukuutioita ja lusikallisen smetanaa. Mukana oli myös uunissa paahdettuja porkkanaa, palsternakkaa ja punajuurta. Kaikkea jäi vielä huomisellekin, joten tiedossa on kokkausvapaapäivä, mikä sopii hyvin siihen, että minulla on aamulla vuotuinen hammastarkastus. Se on sen verran stressaavaa aina, olipa reikiä nolla tai ei, että on kiva, jos ei tarvitse kokkailla samana päivänä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock-pot-välilehdelle, jonne kerään haudutuspata-aiheisia postauksia. 

Ossobuco haudutuspadassa

Ostin eilen ison naudan potkakiekon ja arvelin sen riittävän  oikein hyvin kahdelle syöjälle ja niin se riittikin. Mutta en muistanut, että yleensä ossobucon kaverina lautasella on ollut risottoa, jota söimme eilen kampasimpukoiden kanssa. Ei tietenkään tehnyt mieli syödä risottoa kahtena päivänä peräkkäin, ei myöskään tehnyt mieli olla kuuman kaasulieden äärellä helteessä puolta tuntia sekoittamassa risottoa, joten lisäkkeeksi valikoitui nopeat perunaviipaleet airfryerissä.

Ossobuco ja muuta lautasentäytettä

• suuri naudan potkakiekko (paksuus noin 5 cm, painoa luineen ytimineen 700 g, valmista syötävää huomattavasti vähemmän)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 pussi pakastettua soffrittoa (noin 2 dl)
• 2,5 dl lihalientä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia

Sulatin lihaliemen ja soffritton ja laitoin ne pienempään haudutuspataan, lisäsin sinne viinin ja tomaattimurskan. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja laitoin potkakiekon paistumaan muutamaksi minuutiksi molemmilta puolilta. Ripotin pinnalle suolaa ja pippuria. Nostin potkakiekon pataan ja lisäsin sinne vielä oksat timjamia ja rosmariinia. Laitoin padan high-asetukselle ja sillä pata pöhisi koko päivän, noin kello 10-17. Viideltä liha irtosi luusta helposti ja ydin luiskahti padan pohjalle, me emme kumpikaan tohdi syödä ydintä, olemme sen verran nössöjä. 

Perunat airfryerissä

• 6 pienehköä perunaa
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria

Leikkasin perunat noin puolen sentin viipaleisiin ja ladoin ne pieneen pyöreään, juuri airfryerini koriin mahtuvaan alumiinivuokaan. Sekoitin paloihin suolaa, pippuria, sitruunamehua ja oliiviöljyä. Kun ossobuco alkoi olla valmista, laitoin perunat kypsymään 200 asteessa noin 15 minuutiksi, kääntelin paloja noin puolivälissä. 

Gremolata

• sitruunankuorta raastettuna
• tuoretta persiljaa silputtuna
• 1 rkl sitruunamehua

Silppusin persiljan ja sekoitin siihen sitruunankuoriraasteen ja laitoin vielä pikkuisen sitruunamehua. 

Annokseen nostin potkakiekosta helposti irtoavan noin puolikkaan osuuden lihaa ja kauhoin tomaattista kastiketta päälle, pinnalle hieman gremolataa. Vierelle hieman pinnalta rapeita perunaviipaleita ja kiehautettuja pakasteherneitä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle. 

Giro d'Italian kuudes etappi oli vuoroin auringon paisteessa, vuoroin vesisateessa ajettu nousuun päättyvä osuus. Emme ehtineet paljon sitä katsoa, mutta voittajaksi tuli nuori sveitsiläinen Gino Mäder ja rosapaitakin vaihtoi omistajaa, nyt kokonaiskisaa johtaa unkarilainen Attila Valter. 

Kotiruokaviikon tiistai – hernekeitto ja laskiaispullat

CampaKeittiön kotiruokaviikko jatkuu. Hernekeitto on yleensä torstain ruoka, mutta tällä viikolla se on luonnollisesti tiistain, onhan laskiaistiistai. Tänään en kuitenkaan keittänyt hernekeittoa, vaan otin sitä pakastimesta. Keitimme ison padallisen hernekeittoa viikko pari sitten ja käytimme siihen joulukinkun loput kuutioina. Otin tänään aamulla purkillisen sulamaan laskiaistiistain kotiruoaksi. Mutta näin sen tehdessäni tein. 

Hernekeitto haudutuspadassa

• 500 g kuivia herneitä (tällä kertaa keltaisia)
• vettä niin paljon, että herneet peittyivät  padassa hyvin
• noin 300 g kinkkukuutioita
• suolaa ja pippuria
• meiramia
• tarjolle sinappia ja sipulisilppua

1. Liotin herneitä kylmässä vedessä noin 8-9 tuntia. Jollet muistanut liottaa herneitä, voi keiton aivan kuivista herneistäkin keittää, se ottaa vain enemmän aikaa.
2. Kaadoin liotetut herneet siivilään ja laskin niiden päälle kylmää vettä. 
3. Kumosin herneet haudutuspataan (tai kattilaan) ja kaadoin päälle vettä niin paljon, että herneet hyvin peittyvät. Käytin suurempaa Crock pot-pataani ja vettä tuli noin 2,5 litraa. 
4. Laitoin padan high-asetukselle ja jätin hommiin. Kattilassa keitellessä nosta vesi kiehumaan ja säädä lämpö niin, että vesi kiehuu lempeästi. Kattilassa keitto vaatii sekoittelua aika ajoin, padassa se on huoltovapaata. 
5. Noin puolivälissä lisäsin mukaan kinkkukuutiot ja  mausteiksi pippuria ja meiramia. En laittanut vielä suolaa, vaan odottelin kinkun suolan sekoittumista keittoon.
6. Noin tunnin päästä sekoittelin (kattilakeittoa useammin, ettei pala pohjaan) ja maistelin suolatilannetta. Lisäsin sen verran kuin tarpeen. 
7. Jos keitto alkaa saeta liikaa, lisää vettä. Kun herneet alkavat olla kypsiä, sekoita rivakasti, niin osa herneistä hajoaa, mikäli pidät sakeasta keitosta. 

Meillä keitto oli padassa yön yli ja jatkoi lempeää muhimista vielä aamupäivänkin. Lisäsin kinkkukuutiot vasta aamulla, mutta nopeimmillaan hernekeitto valmistuu haudutuspadassa noin 5-6 tunnissa. Eli liotus yön yli, keitto pataan aamulla ja iltapäivällä se on valmista. Tarjolle sitten sinappia ja sipulisilppua heille, jotka siitä tykkää. Minä syön sellaisenaan, jonkun hyvän leivän kanssa.

Sunnuntaina emme syöneet yhtäkään laskiaispullaa, eikä niitä muutenkaan ole tullut syötyä, joten tänään oli leipomispäivä ja tein laskiaispullia ja pakastimeen kanelipullia. Otin ohjeen sauvajyväsen pullapostauksesta, pienensin sen puolen litran taikinaksi. Minulla ei ollut tuorehiivaa sulana, joten käytin kuivahiivaa. 

Pullataikina laskiaispulliin ja muihinkin pulliin

• 5 dl maitoa
• 2 pussia kuivahiivaa
• 1,5 dl sokeria (lisätty 21.2.2023! Unohtui listasta aikoinaan)
• 2 kananmunaa
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• 1 rkl kardemummaa
• 1 tl suolaa (kappas unohdin)
• 15 dl vehnäjauhoja
• 180 g voita
• kananmunaa voiteluun
• sokerikanelisekoitusta vuokapulliin

1. Lämmitin maidon 42-asteiseksi (kuivahiiva tarvitsee hieman tuorehiivaa korkeamman lämpötilan.
2. Sekoitin maitoon kardemumman, sokerin, suolan (jos olisin muistanut), vaniljan ja kananmunat yleiskoneen kulhossa.
3. Pehmitin voita hieman mikrossa ja lisäsin sen ja noin puolet jauhoista. 
4. Laitoin koneen vaivaamaan taikinaa melko hitaalla vauhdilla ja lisäsin jauhoja vähitellen niin, että kaikkiaan meni noin 14 dl. 
5. Kone vaivasi taikinaa kaikkiaan noin 10 minuuttia.
6. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan noin tunniksi. 
7. Kun taikina oli kohonnut noin kaksinkertaiseksi, jaoin sen jauhotetulla leivinlaudalla kahtia.
8. Leivoin puolet pyöreiksi pulliksi ja puolet pieniksi sokerikanelipulliksi, jotka laitoin pikkuisiin foliovuokiin. 
9. Peittelin pullat vielä toiseen kohoamiseen uunin lämpenemisen ajaksi.
10. Kuumensin uunin 225 asteeseen ja paistoin kananmunalla voideltuja pullia noin 12-14 minuuttia.

Taikinasta tuli 13 pyöreää pullaa ja 13 pientä foliovuokapullaa. Laskiaispullat täytin mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Kävin viemässä pulleroita jälkeläisille ja kuulema maistuivat. Ketä muita hyysäisinkään, ellen omia jälkeläisiäni? #kunontuotaaikaa

Kotoisat elokuvajuhlamme ovat paussilla Welsh Open-turnauksen vuoksi, snookeria muutama päivä siis. 

Talvimausteinen possunfile

Emme olleet pitkään aikaan syöneet possunlihaa (pl joulukinkkua tietysti), eilen sitä taas oli lautasillamme. Halusin valmistaa päivällisen haudutuspadassa ja löysinkin mukavan ohjeen Wine a little cook a lot-blogin postauksesta viime syksyltä. Sovelsin hieman ainesosien kanssa, sillä bataattia minulla ei ollut yhtään, sen tilalta käytin perunaa ja kesäkurrea. Maustepuolella myös piti tehdä muutamia säätöjä. Ostamamme possunfile oli melko pieni, joten pienensin koko aterian määrää sen mukaan, sitä tuli kahden hengen kerralla syötävä määrä.

Talvimausteinen possunfile haudutuspadassa

• 350 g possun sisäfilettä
• 2 porkkanaa
• 2 perunaa
• pieni pätkä kesäkurpitsaa
• 1 omena
• 2 sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• pieni pala inkivääriä
• kuivaa omenasiideriä sen verran, että ainekset melkein peittyivät padassa (noin 4 dl)
• 2 rkl konjakkia (mutta calvados olisi ollut parempi)
• 2 rkl Worcester(shire)-kastiketta
• suolaa ja pippuria (sekä fileen päälle, että mausteliemeen) 
• 1 tl muskottipähkinää
• 1 tl kanelia 
• 1 tl kuivattua salviaa (ei löytynyt)
• yksi oksa silputtuna rosmariinia
• 0,5 dl kermaa (oma lisäykseni)
• koristeluun timjamia

Laitoin pienemmän Crock pot-padan lämpenemään ja valmistelin ensin kasvikset. Kuorin porkkanat, perunat, sipulit, valkosipulinkynnet, inkiväärin ja omenan. Leikkasin kaikki lohkoihin ja asettelin ne haudutuspadan pohjalle. Inkiväärin silppusin melko pieneksi silpuksi. 

Poistin possunfileestä hieman kalvoja, ei niitä paljon ollutkaan. Hieroin lihan pintaan suolaa ja pippuria ja nostin fileen pataan kasvisten päälle.

Sekoitin pienessä kulhossa konjakin, worcester-kastikkeen, muskottipähkinän, kanelin, rosmariinin, suolaa ja pippuria. Lisäsin sinne siideriä ensin noin pari desiä ja sekoittelin. Kaadoin liemen pataan ja lisäsin siideriä pullosta vielä sen verran, että file oli noin puoliksi peittynyt liemeen. 

Pata oli high-asetuksella noin 4 tuntia. Käänsin kerran fileen kylkeä ja kun liha alkoi olla mureaa, nostin fileen pois padasta ja peitin sen foliolla. Otin kauhalla padasta lientä kattilaan sen verran kuin sieltä suosiolla liikeni ilman, että olisin survonut kasviksia kauhalla. Palautin fileen takaisin pataan ja laitoin sen low-asetukselle. Lientä oli kattilassa noin 3 dl ja keitin sitä kokoon noin 10-15 minuuttia. Kun lientä oli alle puolet, lisäsin kattilaan lorauksen kermaa ja laitoin lämmön miedolle kattilan alla siksi aikaa, että viipaloin fileen ja nostelin sen ja kasvikset laakealla vadille. Lurittelin maultaan tiiviiksi kiehuneen kastikkeen lihan ja kasvisten päälle ja koristelin vielä timjamilla. 

Olipa lämmittävää ruokaa, liha hyvin mureaa ja kasviksissa juuri vielä riittävästi purtavaa, vain omena ja kesäkurre olivat luopumassa olomuodoistaan ja sulautumassa mauksi pataan. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdelle. 

Perjantaille mahtui kolme elokuvaa, joista ensimmäisen aloitimme heti päivällisen jälkeen. Olimme kumpikin lukeneet muutamaa päivää aikaisemmin Hesarin arvostelun elokuvasta The Killing of a Sacred Deer vuodelta 2017. Se on Areenassa nyt vielä muutaman viikon nähtävissä. En nyt oikein tiedä mitä siitä sanoisin, en nähnyt elokuvassa juurikaan Hesarin arvostelun "lupaamaa" kiherryttävää hauskuutta, vika lienee vain minussa. Olen vähän allerginen tämmöiselle kerronnalle. Hienoa kuvausta siinä oli, geometrisiä linjoja käytettiin komeasti ja varmaankin siinä oli symboliikkaa ja mytologiaa vaikka myymään alkaisi. Ja Nicole Kidman näytti vielä itseltään. 

Illan ensimmäisen elokuvan jälkeen täytyi saada hieman käpykakkua, itse asiassa loput käpykakusta, niin maailmakin taas asettui oikeaan asentoon, Tampere meiltä lounaaseen ja niin edelleen. Oli muuten niin sievä pieni käpykakku, että oksat pois. 

Olimme jo tuumineet kevyesti, että pitäisi katsoa muutama Kaurismäki. Olimme tietysti jo katsoneetkin yhden Mikan elokuvan, listalla numerolla 28 olevan Mestari Chengin. Nyt palasimme Kaurismäkien tuotannossa paljon kauemmas ajassa, ensin vuoteen 1991. Surumielinen Zombie ja Kummitusjuna Mika Kaurismäen elokuvista yhä se paras, tai oikeammin ainakin minulle se ainoa. Siinä on kaksi tasavertaisen kaunista pääosan esittäjää, Silu Seppälä ja Istanbul. En tiedä kuinka monta kertaa olen Zombien katsonut, edellisestä kerrasta on useita vuosia. Vuorosanat tulevat mieleen juuri sopivasti sekunti ennen kuin ne lausutaan. Luin äsken pari arvostelua elokuvasta, eikä kumpikaan edes maininnut Istanbulia. Onneksi minä tiedän paremmin. Kaikki eivät vaan ymmärrä. Nih. Matti Pellonpää näytti olevan ihan iskussa vielä. 

Illan viimeisenä elokuvana oli Kauas pilvet karkaavat vuodelta 1996. Aki Kaurismäki oli jo tehnyt tusinan verran pitkiä elokuvia ennen tätä ohjaustaan. Aivan kaikkia niitä alkupään elokuvia en enää jaksa katsoa, mutta tästä elokuvasta alkaen taas paremmin. Velipojan Zombie ja Kummitusjunan ja Kauas pilvet karkaavat-elokuvan välissä Matti Pellonpää oli ehtinyt kuolla vain 44-vuotiaana, hänen lapsuuskuvansa on elokuvan pariskunnan kirjahyllyssä. Pellonpään piti alunperin näytellä elokuvan pääosa. Ymmärrän Aki Kaurismäen elokuvien olevan monille liian sitä ja liian tätä, tai liian vähän sitä tai tätä. Toivon tuolla puolen tuli katsottua jokunen aika sitten, joten sitä emme ota nyt tähän sadan elokuvan settiin, vaikka se onkin pakahduttavan hyvä. 

 Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996
83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
85. The Help (Piiat) 2011
86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006
87. The Killing of a Sacred Deer 2017
88. Zombie ja Kummitusjuna 1991
89. Kauan pilvet karkaavat 1996

#kunontuotaaikaa-ruokaa haudutuspadassa

Tällä talvisella viikolla haudutuspata porisi ja päivällisellä oli niin mureaa lihaa, että oksat pois. Broilerin koipireidet irtosivat luistaan pelkällä katsomisella. Ruoka valmistui itsestään, kunhan olin aamulla käyttänyt valmisteluun vartin. 

Broilerin koipireidet haudutuspadassa

• 3 broilerin koipireittä (koska myyntipakkauksessa oli kolme)
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• sitruunamehua puolikkaasta sitruunasta
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia
• kuivattua rakuunaa
• 2 porkkanaa
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• puolikas sitruuna viipaleina
• 1 punasipuli
• 0,5 l vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 rkl kantarellifondia
• 0,5 dl valkoviiniä

Tiskin määrän minimimoiseksi tein koipireisien maustamisen niiden muovisessa myyntipakkauksessa. Koivet olivat nimittäin niin kuivat, etteivät ne lilluneet missään omissa nesteissään ja maustaminen onnistui ilman mitään erityisiä kuivailuja. Lurittelin palojen päälle oliiviöljyä, puristin sitruunamehua ja kiersin myllyistä suolaa ja pippuria. Hieroin mausteita jokapuolelle paloja. Laitoin paistinpannun kuumenemaan ja sille lorauksen oliiviöljyä.

Kytkin haudutuspadan päälle high-asetuksella ja kaadoin padan pohjalle kasvis- ja kantarellifondit ja päälle puolisen litraa kiehuvaa vettä sekä lorauksen viiniä, sillä sen verran hanapakkauksessa sattui olemaan jäljellä.  

Kun pannu oli kuuma, käytin koipireisiä pannulla muutaman minuutin molemmin puolin, jotta pintaan tuli hieman rapeutta. Nostin palat pataan. 

Kuorin porkkanat ja sipulin ja leikkasin ne paloihin, samoin poistin valkosipulinkynsistä kuoret ja leikkasin sitruunanpuolikkaan viipaleisiin. Sommittelin kaikki pataan koipireisien ympärille. Otin vielä tuoreita rosmariinin ja timjamin oksia ja kuivattua rakuunaa ja laitoin ne pataan. Pata oli ensin high-asetuksella pari tuntia ja sitten loivensin low-asetukselle ja pata oli päällä kaikkiaan noin neljä tuntia. 

Söimme kumpikin yhden koipireiden paahdettujen perunapuolikkaiden ja herneiden kera, mukana oli myös padasta porkkapaloja ja valkosipulinkynnet. Kolmannen koipireiden lihan riivin talteen jatkojalostusta varten. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspatakokeiluni.

Päivän elokuvina oli Kill Bill-kaksikko, joista en ole koskaan oikein osannut sanoa pitäväni. Pidän kyllä melkein kaikista muista Tarantino-elokuvista, mutta tämä duo on ollut jotenkin liikaa minulle. Edellisestä katsomiskerrasta oli ainakin 10 vuotta. Koska olemme katsoneet nyt elokuvia kummankin lemppariosastoista, ei minun auttanut pullikoida vastaan, onhan Antti katsonut kaikki Before-sarjan elokuvat ja Bridget Jonesinkin, joten minäkin tsemppasin ja katsoin Kill Billit.

Minulla oli taas kerran väärät muistikuvat, luulin että ensimmäinen on se parempi ja toista ei jaksa katsoa. Mutta se olikin toisinpäin, paitsi että jaksoin myös ensimmäisen puoliksi silmät kiinni. Miekkojen heilutusta ja loikkimista oli vähintään tarpeeksi. Pystyin ja kykenin katsomaan. 

Jälkimmäinen osahan se tietysti oli se, mikä parsi tarinan kokoon sen mitä siinä nyt oli parsittavaa, riittävästi jäi selittämättä ja oli epäloogisuuksia, mutta ei se haittaa. Kill Billit ovat ainoat Tarantinon ohjaukset, joissa en löydä juurikaan nauramista. Kaikissa muissa on lievää tai suurempaakin vaivautuneisuutta aiheuttava tunne, kun huomaa nauravansa väkivallalle. Kill Billeissä ei ole sitä. Nyt katsoin ne ensimmäistä kertaa niin, että oikeasti näin ne. Uma Thurman on kyllä upea. Mutta kokoinaisuutena, väkivaltaa liikaa, eikä yhtään huumoria. 

Koska aloitimme elokuvat jo aikaisin, ehdimme katsoa myös Thelman ja Louisen. Olemme kumpikin katsoneet sen monet kerrat, mutta edellisestä kerrasta oli jonkun aikaa. Tämä elokuva on yksinkertaisesti hyvä. Tässä ei ole yhtään huonoa näyttelijäsuoritusta. 

 

Eilen  oli jotenkin erityisen pitkä päivä, sillä ehdimme katsoa vielä neljännenkin elokuvan, nimittäin Top Gunin. "Negative Ghostrider, the pattern is full." Juu, sellaista se joskus on. Kyllähän tämän kotoisaan elokuvafestariin saa sullottua. Tästä tuli mieleen, että kuinka kauan se oikein veikään aikoinaan, että hittielokuvat tulivat meille Suomeenkin elokuvateatteriin? Top Gun on vuodelta 1986 ja olin itse katsomassa sitä syksyllä 1987, kun aloitin opinnot ilmailualalla ja luonnollisesti Top Gun osui ja upposi. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Valmont

Valheet ja viettelijät

Haute Cuisine

Falling in Love

About Schmidt

U-Turn

Kill Bill: Volume 1

Kill Bill: Volume 2

Thelma ja Louise

Top Gun

Nyhtökanaa espanjalaisittain

Tänään olen taas kunnossa ja ruoanteko innosti. Aloitin jo aamulla lataamalla haudutuspadan töihin. Kuusi tuntia myöhemmin annostelin ruoan ja minuuttia myöhemmin poltin kieleni. Ohjeen tähän kanaruokaan otin täältä. Pienensin ohjetta ja soveltelin hieman, koska minulla olikin yllättäen jauhettu kurkuma vähissä, mutta kuminaa (josta en tykkää yhtään) ainakin viisi pussia, joista neljä oli avattu. Hyvä minä!

Nyhtökana Espanjan malliin

• iso loraus oliiviöljyä
• 1 punasipuli
• 1 keltasipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 tl kurkumaa (jos olisi)
• 1 tl pimentonia
• pikkuisen chilihiutaleita
• 1/4  tl cayennepippuria
• pätkä chorizoa (noin 100 g)
• 2 broilerin rintafilettä 
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 2 rkl tomaattipyrettä
• suolaa  (jos tarvitsee)

Silppua sipulit ja leikkaa valkosipulinkynnet muutamaan palaan. Viipaloi chorizo muutaman millin viipaleisiin. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja kuullota sipuleita muutama minuutti, lisää pannulle mausteet ja chorizoviipaleet. Kun chorizo on ottanut hieman lämpöä ja luovuttanut rasvaansa, kumoa pannun sisältö haudutuspataan. Nosta broilerifileet pannulle ja paista nopeasti pinnat kiinni. Aseta broileripalat pataan ja kaada päälle tomaattimurska ja sekoita mukaan tomaattipyre. Laita pata low-asetukselle, jos on paljon aikaa, high-asetukselle, jos on hopumpi.

Kokeile broilerin kypsyyttä muutaman tunnin kuluttua. Kun liha on mureaa, nosta fileet lautaselle ja riivi ne suikaleiksi. Nosta nyhteet takaisin pataan ja maistele. Jos tarvitaan, lisää hieman suolaa. Chorizo yleensä tuo suolaa ihan tarpeeksi, mutta tarkista. Pata voi vielä hautua tunnin tai kaksi, mutta on se jo tässäkin vaiheessa jo syömävalmista. 

Minulla pata oli töissä kuutisen tuntia kaikkiaan, aluksi high-asetuksella kolme tuntia ja loput low-asetuksella. Lisänä meillä oli sahramilla maustettua riisiä. Olipa lämmittävää ruokaa, vielä kun olisi ollut kylmä, niin jopa olisi kylmä tällä lähtenyt. Minulla lähti vain nälkä (korjaan: siirtyi) ja kieli paloi. Oma vika. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspatapostaukset. 

La Vueltassa oli 12. etappi, kyse oli vuorietapista ja päätösnousu oli taas ihan hirveä ja sen loppu aivan mahdottoman jännittävä, Hugh Carthy tappeli itsensä voittoon. Richard Carapaz otti takaisin punaisen johtajan paidan ja hän johtaa Primoz Roglicia kymmenellä sekunnilla. Huomenna on lepopäivä ja CampaKeittiössä huilataan myös ja syödään tähdenlentoja.