CampaKeittiön ensimmäinen stroganoff

Ainakaan en ole koskaan postannut stroganoffia ja koska CampaSimpukka on ollut olemassa pian jo 11 vuotta, niin melko varmasti se tarkoittaa, etten ole koskaan myöskään valmistanut sitä tätä ennen. Silmiini osui jonain päivänä netissä moskovanpata-niminen ruokalaji, jota ensin ajattelin tekeväni, mutta ohjeissa oli järjestään mukana sinihomejuustoa, joten se ei sitten tullut kysymykseen. Stroganoff sen sijaan passasi oikein hyvin. Otin ohjeen jostain geneeriseltä lihatalon sivulta, sorry, en muista miltä. Kuvittelin tekeväni kahden hengen annoksen, mutta kyllä tästä kolme tai neljä olisi syönyt, me syömme tätä samaa huomennakin. Kun järjellä ajattelee, niin olisihan puoli kiloa lihaa kahdelle kerralla syötäväksi vähän liian paljonkin. 

Pikkuinen stroganoff 3-4 hengelle

• 500 g naudan paahtopaistia
• 1 punasipuli
• 1 keltasipuli
• 2 pientä valkosipulin kynttä
• voita paistamiseen
• 3 rkl vehnäjauhoa
• noin 3 dl kiehuvaa vettä
• suolaa ja pippuria
• 2 laakerinlehteä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 tl sinappia
• 3 dl vettä
• 1 virolainen maustekurkku kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl smetanaa/annos

Silppusin sipulit ja valkosipulit ja paistelin niitä hetkisen voissa pannulla ja kippasin ne sitten pieneen haudutuspataani, jonka olin laittanut high-asetukselle. Leikkasin paistipalan pikkurillin kokoisiksi suikaleiksi. Lisäsin voita pannulle ja pintapaistoin lihasuikaleet kolmessa erässä, jokaisen erän paistamisen lopuksi sekoitin niihin ruokalusikallisen vehnäjauhoja ja kaadoin ne sitten pataan. Kiehautin vettä ja kaadoin sitä sen verran, että lihapalat peittyivät somasti. Lisäsin pataan tomaattipyrettä, sinappia, suolaa ja pippuria, laakerinlehdet ja sekoittelin. Jauhot turposivat heti ja sakeuttivat kastikkeen. Jätin padan high-asetukselle töihin kolmeksi tunniksi, sekoittelin pataa välillä reunoja myöten. Leikkasin maustekurkun valmiiksi pikkukuutioiksi odottamaan. 

Ruotsalaistyyppinen perunamuusi

• 6 keskikokoista perunaa
• puoli purkkia smetanaa
• neljäsosa purkki virolaista hapukōōriä (purkin loput, on tosi samanlaista kuin meikäläinen kermaviili)
• nippu kevätsipulin vihreitä varsia (valkoiset osat käytin edellispäivän ruokaan)
• suolaa ja pippuria

Koska en halunnut jättää pientä määrää smetanaa käyttämättä, googlasin smetanamuusin ja tulin tietämään, että ruotsalaistyyppisessä perunamuusissa käytetään smetanaa. Minulla se sopi hyvin. Höyrytin perunat kuorittuina ja paloiksi leikattuina ja puristin ne perunapuristimen läpi hiutaleiksi. Sekoitin hiutaleisiin kermaviili- ja smetanapurkkien loput, kevätsipulinvarsisilpun, suolaa ja pippuria. Sekoitin tasaiseksi. 

Meillä oli annoksessa kauhallinen perunamuusia, toinen kauhallinen hyvin mureaksi hautunutta lihakastiketta, jonka päälle olin ripotellut maustekurkkukuutioita ja lusikallisen smetanaa. Mukana oli myös uunissa paahdettuja porkkanaa, palsternakkaa ja punajuurta. Kaikkea jäi vielä huomisellekin, joten tiedossa on kokkausvapaapäivä, mikä sopii hyvin siihen, että minulla on aamulla vuotuinen hammastarkastus. Se on sen verran stressaavaa aina, olipa reikiä nolla tai ei, että on kiva, jos ei tarvitse kokkailla samana päivänä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock-pot-välilehdelle, jonne kerään haudutuspata-aiheisia postauksia. 

Ajan kanssa – lammaspataa

Viron reissun postaukset ovat vielä vaiheessa, joten tuuppaan väliin vielä viime sunnuntain päivällisen. Se valmistui lähes itsekseen sillä välin, kun piipahdin töissä lyhyen vuoron. Piti vain muistaa ottaa paketti lampaan sisäfileitä sulamaan ajoissa. Tavallisesti ei ole järkeä käyttää fileitä pitkään haudutettavaan ruokaan, mutta tällä kertaa oli tarpeen käyttää pakkaus pois, eikä ollut aikaa seisoskella lieden ääressä paistamassa fileitä. Niinpä ne päätyivät paloina pataan. Ruoasta riitti ainakin neljälle. 

Pakkaspäivän lammaspata haudutuspadassa

• 1 rkl oliiivöljyä
• 5 dl rasiallinen valkoisia papuja
• 1 punasipuli
• 2 palsternakkaa
• 2 porkkanaa
• 4 pientä perunaa
• 500 g lampaan sisäfileitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• 1 rkl worcesterkastiketta
• 5 dl lihalientä
• 2 dl punaviiniä
• iso oksa rosmariinia
• 2 laakerinlehteä
• noin 10-12 ihan pientä ruusukaalia
• puolikas kesäkurpitsaa
• 2 suurta herkkusientä

Laitoin pienemmän haudutuspatani lämpenemään low-asetuksella ja sutikoin sen pohjalle tilkan oliiviöljyä. Leikkasin lampaanfileet muutamiin paloihin ja tein niille pikamarinadin oliiviöljystä, worcesterkastikkeesta, suolasta, pippurista ja chilihiutaleista. Sekoitin kaikki kulhossa ja jätin lihan maustumaan kasvisten käsittelyn ajaksi. Samaan aikaan sulatin kattilassa liemikalikan. 

Kuorin porkkanat, palsternakat, perunat ja sipulit ja leikkelin ne pienempiin paloihin. Nostelin ne kaikki öljytyn, lämpenevän padan pohjalle ja sekoittelin. Lisäsin mukaan esikypsennetyt valkoiset pavut ja maustetut lihapalat ja kaadoin päälle lihaliemen ja viinin. Laitoin pataan vielä oksan rosmariinia ja laakerinlehdet. Tällöin kello oli noin 11 aamupäivällä ja laitoin pataan kannen päälle. 

Ennen töihin menoa leikkelin kesäkurpitsan paloihin, sipaisin ruusukaalien kannat pois ja pilkoin pari suurta sientä pienempiin paloihin. Nämä jätin odottamaan ja pyysin Anttia lisäämään ne pataan pari tuntia ennen kuin pääsisin töistä. Sienet ujostelivat kuvaustilannetta ja odottivat sen aikaa leikkuulaudalla. 

Pata teki hommiaan muutaman tunnin low-asetuksella ja loppuvaiheessa kypsennystä mukaan pääsivät kesäkurpitsa, ruusukaalit ja sienet. Kun tulin kotiin, oli ruoka ihan valmista ja se tuoksui mahtavalle heti ulko-ovelta. Perunoita olisi voinut olla mukana enemmänkin, mutta näinkin kyseessä oli kokonainen ateria, jolle emme tehneet sen kummempia lisäkkeitä, vai hieman parmesania (että se kuluisi loppuun) annoksen päälle. Kesäkurpitsa oli kypsynyt melko pehmeäksi, hyvä ettei se ollut padassa alusta asti. Valkoiset pavut olivat myös erittäin pehmeitä, mutta suurustivat kokonaisuutta kivasti. Lampaanliha, se nyt oli niin mureaa, että lusikkakin riitti sen pienimiseen. Annoksen ulkonäkö oli jokseenkin vaatimaton, mutta ei se mitään. Padassa oli lientä niin paljon, että siitä riitti johonkin toiseen ruokaa hyväksi pohjaksi vielä puoli litraa, kun sattumat oli kerätty parempaan talteen. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki tässä menee ikä ja terveys-aiheiset postauksemme. 

Pois alta, risut ja männynkävyt!

Nyt olen täysin pitelemätön! Kokkasin päivällisenkin keittokirjahaasteeni kirjoista. Tällä kertaa otin vinkit Nigella Lawsonin Kitchen-kirjasta. Se on ollut minulle kovin pala tässä haasteessa, vaikka luulin sitä helpoimmaksi. Lupaan jo tässä vaiheessa, että annoskuva on melko vaatimaton, sillä olin tohkeissani ja toisekseen pöydässä oli jo nälkäisiä syöjiä. 

Meillä kävi viikonloppuna kalakauppias, oikein sellainen vanhanajan kiertävä kauppias Kemistä. Hän on käynyt kuulema jo vuosia naapurissamme kaupoilla, mutta poikkesi meillekin edellisreissullaan, kun myytävää oli jäljellä. Ostimme silloin ison lohen fileroituna ja paloiksi leikattuna ja saman tempun teimme nytkin, kun hän jälleen karautti pihaan joulukaloja tarjoomaan. Tänään käytin yhden palan nollalaatikosta, komean kalan pyrstöpäästä. Yhdistin Nigellan vinkkejä kahdesta eri ateriakokonaisuudesta. Hän teki lohta couscousin kanssa, minä en siitä kovin piittaa, joten otin lisäkevinkit toisesta kohtaa kirjaa ja tein palsternakka-perunamuusia, joka on sukua syksyllä tekemälleni Hugh'n kirjan sellerimuusille.

Leikkasin lohifilepalasta kolme annospalaa, noin 4-5 senttiä leveää. Poistin niistä nahan ja tarkistin ruodottomuuden. Sekoitin kalalle hieman sovellettun marinadin johon tuli:

• luomusitruunan mehu ja kuori raastettuna
• 1 tl makeaa paprikajauhetta
• ripaus suolaa
• ripaus pippuria
• loraus seesamiöljyä
• annoksen päälle tuoretta korianteria

Kääntelin kalapaloja marinadissa ja jätin ne siihen maustumaan muusin teon ajaksi. 

• pieni kattilallinen puikulaperunoita
• iso palsternakka
• peukunkokoinen pala inkivääriä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 dl kermaa
• ripaus suolaa ja pippuria
• loraukset seesami- ja oliiviöljyjä 

Kuorin perunat, palsternakan ja inkiväärin, leikkasin perunat ja palsternakan paloihin ja asetin inkivääripalan muiden palojen päälle kattilaan. Nostin kattilan liedelle ja kaadoin päälle kiehuvaa vettä. Keitin palat kypsiksi, poimin inkivääripalan pois ja puristin perunat ja palsternakat lumeksi perunapusertimella. Kaadoin mukaan kermaa ja öljyä, maustoin suolalla ja pippurilla, sekoitin puulusikalla massan tasaiseksi muusiksi. Laitoin kattilan miedolle liekille odottamaan ja laitoin suuren paistinpannun kuumenemaan kaloja varten. Kun pannu oli kuuma, nostin annospalat kalaa paistumaan pannulle. En laittanut rasvaa, sillä marinadissa oli öljyä, mutta ehkä vähän olisin voinut laittaa. Paistoin paloja molemmin puolin muutaman minuutin. Oli mukava nopea ateria, pidimme muusissa olleesta hennosta inkiväärin vivahteesta ja kalan tavallisuudesta poikkeavasta makumaailmasta. Joku kastikekin olisi ollut poikaa ja hieman suuremmalla pieteelillä tehty salaatti, mutta nyt mentiin näin. 

Nämä olivat keittokirjahaasteeni osat 23-24/48

Nigella 7/12

Rachel 6/12

Hugh 6/12

Jamie 5/12

Rikotut palsternakkaperunat

palapelini

Suurella osalla suomalaisia on nyt viikon mukavin päivä, työviikko on takana ja vapaat edessä. Ei minulla. Työputkeni on alussa ja vapaat häämöttävät vasta ensi viikon lopulla. On tämä silti ollut mukava päivä. Töissä oli kiva porukka, pääsin aikaisin vuorosta ja ehdin käydä ruokakaupassa ennen iltapäiväruuhkaa. 

Olin jo vienyt Maku-lehden töihin muidenkin luettavaksi, mutta otin sen omavaltaisesti takaisin, sillä halusin kokeilla numerossa 1/2013 ollutta rikottujen palsternakkaperunoiden ohjetta. Ruokapiirin kautta hankkimani palsternakat ovat olleet oikein hyviä ja halusin käyttää niitä taas. Kolmen hengen  sovellettuun annokseen käytin:

• 6 keskikokoista rosamundaperunaa
• 1 iso palsternakka
• 1 dl turkkilaista jogurttia
• 1 rkl oliiviöljyä ja pieni voinokare
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia ja basilikaa
• 2 valkosipulin kynttä

Pesin perunat hyvin ja pilkoin ne kuorineen kuutioiksi. Kuorin palsternakan ja kuutioin senkin. Keitin vettä pienessä kattilassa ja maustoin sen suolalla. Kumosin peruna- ja palsternakkapalat kiehuvaan veteen ja kypsensin niitä noin 15 minuuttia. Kumosin kypsät kuutiot siivilään ja palautin ne sitten takaisin kuumaan kattilaan. Survoin kuutioita hieman isolla haarukalla ja lisäsin joukkoon oliiviöljyn, voin ja jogurtin. Sekoitin haarukalla sen verran, että sain aikaan sattumaista perunasosetta. Maustoin soseen suolalla, pippurilla ja yrteillä. Rosamundan kuoret toivat mukavaa purutuntumaa ja palsternakka maistui yhä enemmän uudelta lempparijuurekseltani. Söimme tätä lisäkettä pannulla paistetun lohen kanssa. Siihen otin vinkit päivällä näkemästäni ruokaohjelmasta, jossa hollantilainen mieskokki hääräsi keittiössä, mutten tiedä hänen nimeään, ohjelman nimeä tai edes kanavaa. 

Grillikauden toiset avajaiset

Kaasugrillimme on talvisin käytössä sen mukaan, kuinka sen päällä olevan hupun saa nätisti poistettua. Kovalla pakkasella tätä ei kannata yrittää, sillä emme tahdo rikkoa monta vuotta kestänyttä huppua. Tänään ilma oli merkillisen oloinen, mistä lie tuli tuuli, joka teki juuri pakkasen puolella olevan ilman kuitenkin jännän keväiseksi ja peitto suostui nätisti lähtemään grillin yltä. Kammenpyörittäjä oli joku aika sitten hankkinut Tiituspohjan Palvarista makkaroita, joita olimme jo haaveilleet monta päivää paistavamme. Minäkin olin ollut makkaraostoksilla Savuhovin tiskillä ja hamstrannut raakachorizoja. Sinappipurkkeja ja tuubeja ilmestyi jääkaapin uumenista pöydälle, enää piti keksiä lisäke makkaroille. Muistin Jokihaka kokkaa-blogin porkkana- ja palsternakkalisäkkeen, jota kokeilinkin jo. Halusin saada lisäkkeen, joka valmistuisi grillissä, hieman esikypsentäen liedellä. Käytin siihen:

• 4 keskikokoista siikli-perunaa
• 2 porkkanaa
• 1 palsternakkaa
• 2 kevätsipulia
• tuoretta timjamia
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• loraus vaahterasiirappia
• tukevaa foliota

Kuorin ja viipaloin perunat, porkkanat ja palsternakan. Höyrytin ne melkein kypsiksi. Silppusin sipulin ja asettelin lähes kypsät viipaleet foliolle litteäksi kasaksi. Ripottelin sipulin päälle, samoin timjamin, suolaa ja pippuria. Luruttelin pikkuisen vaahterasiirappia päällimmäksi yhdessä pienten voinokareiden kanssa. Ummistin paketin huolellisesti ja laitoin paketin heti grillin parilalle, kun aloimme lämmittää umpikylmää grilliä. Käänsin pakettia pariin otteeseen ja kun makkarat olivat kypsät, oli kasvislisäkekin. 

Parilalle päätyi hirvi- ja lammasmakkaroita ja kahta erilaista chorizoa. Puolitimme makkarat, että kukin sai maistaa joka laatua ja lämpimän, foliossa hautuneen lisäkkeen kanssa maukkaat makkarat muodostivat kelpo sunnuntaiaterian, josta kenties puuttui finesseä, muttei makua. Eilisen patongin loput käytimme hävikistä herkuksi-teemalla leikaten leivän viipaleiksi, sivelemällä viipaleet  oliiviöljyyn sekoitetulla bruschettamausteella ja nopeasti grillaamalla ne. 

Välimerellistä kanaa ja jokihaallisia juureksia

tällä ajan kesällä

Olen kertonut olevani verraten laiskanpulskea ihminen, jota ei stressi useinkaan paina. Sunnuntai on kuitenkin minun aktiivisin viikonpäiväni. Iskä kertoi eilisessä postauksessaan pyykkäävänsä lauantaisin, minä teen sen sunnuntaisin. Kunhan viimeinenkin unikeko on saatu  aamulla hereille, saadaan hänen panttivankeina pitämänsä pyykit pelastettua ja näin alkuiltaan mennessä on viikon pyykit pesty, osin kuivattu ja viikattukin. Upouusi pesutorni esittää kodinhoitohuoneessa pitkin päivää erilaisia pimpelipom-ääniä, niin hienoja melodioita, etten millään soitonopetuksella pääsisi samaan. Miksi kodinkoneissa on nykyisin näitä soittolistoja? 

Pyykkäyksen lisäksi haluan kokata sunnuntaisin vähän perusteellisemmin, etenkin jos tuleva viikko on iltavuoropainotteinen ja ruokapöytään tulee ilmiintymään lähinnä tähdenlentoja ja pikaisia virityksiä. Suunnitelmien tekeminen ei sitten olekaan vahvuuksiani, sillä unohdin eilen kaivella pakastinta sillä silmällä, että löytäisin jonkun sopivan poropalasen tämän päivän pataan. En mielelläni käy kaupassa sunnuntaisin, harrastan pienimuotoista yhden naisen boikotointia, joka kyllä unohtuu, jos oikeasti tarvitsen jotain, kuten tänään. 

Meillä oli aamupäivällä pikainen taidepakkopulla, sillä nuorempi opiskelija oli viikolla käänteislöytänyt kuvistunnilla taidegalleriaan (syytämme maalaistaustaamme) ja tänään oli viimeinen päivä, jolloin analysoitava näyttely oli esillä. Minä hellämielisenä äitinä lähdin poikaa sinne kyytimään ja hyvä, että lähdin, sillä pidin kovasti Dominik Wlodarekin grafiikasta. Jos lompakossani olisi majaillut ylimääräisiä saturaisia, olisin saattanut ostaa jotain. Mutta ei majaillut. Samalla taidereissulla piipahdimme sunnuntaisen aukiolon turvin kahdessa kaupassa. Yksi olisi riittänyt minulle muuten, mutta siellä oli vain marinoitua broileria tarjolla, enkä enää saata sitä ostaa. Minun ei pitäisi ylipäätään saattaa ostaa broileria, mutta toisinaan saatan. Niinpä kävimme vielä marketissakin, jossa sentään oli marinoimatonta lintua. 

Ihastuin viikolla Jokihaan kokkaamiin hunajaisiin porkkanoihin ja palsternakkoihin ja muistin kaupassa etsiä palsternakkoja käsiini, ollenkaan niin kauniita ei löytynyt, kuin Jokihaan kuvissa. Tein lisäkkeeksi broilerille näitä ihania juureksia neljälle.

• 2 pienehköä palsternakkaa
• 3 keskikokoista porkkanaa
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• tuoretta timjamia
• 1 rkl hunajaa
• 1 dl kanalientä (alkuperäisessä ohjeessa vettä)
• suolaa ja pippuria

Kuorin porkkanat ja palsternakat ja leikkasin ne vinottain noin puolen sentin viipaleiksi. Kuorin myös valkosipulinkynnen ja littasin sen veitsen lappeella. Lämmitin talouden suurinta pannua kaasuliekillä ja sulatin siinä voin ja lisäsin oliiviöljyn, valkosipulin ja timjamin. Jokihaka otti valkosipulin ja timjamin pois ennen kuin lisäsi pannulle juureslantit, minä jätin ne pannulle. Paistoin porkkanoita ja palsternakkoja muutamia minuutteja niin, että ne saivat kaunista paistopintaa. Sitten lisäsin hunajan ja kääntelin sen tasaisesti mukaan. Lopuksi kaadoin pannulle kanalientä, jota minulla oli broileria varten sulatettuna ja annoin juuresten kypsyä nätillä lämmöllä noin vartin verran. Liemestä ja hunajasta muodostui ihana tahmea kastike, jossa porkkana ja palsternakka pehmenivät mukavasti kypsyessään. Lopuksi maustoin juurekset pienellä suola- ja pippuriripauksella. Samaan aikaan minulla oli toisella pannulla esikeitettyjä perunapaloja paistumassa ankanrasvassa, niillekin riivin hieman timjamia.

Broilerifileiden valmistuksessa käytin täältä löytämiäni vinkkejä. Tarvitsin:

• 4 broilerifilettä
• 2 dl kanalientä
• 100 g fetajuustoa
• tuoretta basilikaa monta isoa lehteä
• 4 isoa palaa aurinkokuivattua tomaattia (ohjeessa oli käytetty paahdettua paprikaa)
• suolaa ja pippuria
• cocktailtikkuja pakettien sulkemiseen

Leikkasin fileistä rasvaiset osat pois ja laitoin fileen kerrallaan paksuun muovipussiin. Rusikoin lihanuijalla fileet niin ohuiksi ja tasaisiksi kuin osasin rikkomatta niitä. Levitin litteät fileet leikkuulaudalle ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Leikkelin fetan pieneksi silpuksi ja lisäsin siihen niinikään silputut aurinkokuivatut tomaatit ja basilikan. Täyte ei kaipaa suolaa fetan suolaisuuden vuoksi. Lusikoin jokaiselle fileelle keon täytettä ja suljin paketin cocktailtikuilla. Kuumensin talouden toiseksi suurimman pannun ja sillä nokareen voita ja lurauksen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin tikutetut broileripaketit pannulle ja paistelin niitä jokapuolelta muutamia minuutteja niin hyvin kuin sinne tänne sojottavat tikut antoivat myöten. Kaadoin pannulle kanalientä ja nostin kannen päälle. Loppukypsytin kanakääryleet liemessä kannen alla, se otti noin viisitoista minuuttia. Kun tikut lähtivät helposti irti, olivat kääryleet kypsiä, varmistin kyllä asian leikkaamalla omani kahtia, sillä raa'an broilerin tarjoaminen on melkoisen no no-tilanne, josta ei kehuja satele. Talouden tuoretuotevastaava valmisti nopean salaatin ja patonginkin muistimme leikata. Se usein unohtuu somaan Ranskasta tuotuun patonkipussiin ja päätyy linnunruoaksi ensi viikolla.