Kaikkien aikojen pienin sato yhdellä aterialla – quesadillat

Tänä vuonna meillä on ollut mitä maltillisin sato yhdessä jos toisessa asiassa. Kaksi omenaa on tulossa, ainoa kirsikka on kadonnut, tomaattejakaan ei ole vielä kovin montaa kypsynyt. Nyt juuri reissun alla oli aika käyttää kaikki loput, kipenet ja jämät tähdenlentopäivälliseen. Quesadillat ovat hyvä ruoka upottaa yhtä jos toista vehnätortillojen mutkaan. Sinne meni pieni rasiallinen nyhtölammasta, sinne meni salamipaketin viimeiset siivut ja sinne meni jopa aivan minikokoinen kesäkurrekin. Yksi juttu  meni kyllä pieleen. Olin mitoittanut täytteet kuuden tortillan mukaan, mutta pakkauksessa olikin kahdeksan kappaletta vastoin pakkausmerkinnän lupausta. Minne voisi valittaa?

Kuusi quesadillaa

• 6 vehnätortillaa
• noin 100 g nyhtölammasta
• muutama ohut salamiviipale
• pieni palanen emmentalia
• vielä pienempi palanen jotain muuta juustoa, ehkä parmesania
• 2 pientä punasipulia
• 2 pientä keltasipulia
• 1 punainen suippopaprika
• 1 minimaalisen pieni kesäkurpitsa
• 1 vielä pienempi kurkku, tuskin peukalon mittainen
• muutama pieni tomaatti
• mietoa salsakastiketta
• liraus oliiviöljyä
• ektoplasmaa (tunnustan nolona, käytin kaupallista "guocamolea", kun ei ollut avokadoja)

Silppusin sipulilt ja kesäkurpitsan, tomaatit, kurkun ja paprikan. Laitoin pannulle hieman oliiviöljyä ja kuullotin hetkisen aikaa sipulia, paprikaa ja kurpitsaa. Kumosin ne odottamaan lautaselle. Levitin tortillalätyn puolikkaalle hieman guacamolea ja salsakastiketta. Siihen päälle tälläsin muita täytteitä, nyhtölihaa kolmeen ja salamia kolmeen ja kaikkiin sipuli-paprikaseosta, tomaatti- ja kurkkusilppua ja juustoa. Käänsin lätyn puolikuun muotoon ja laitoin sellaisena kuumalle, kuivalle pannulle ja paistoin muutaman minuutin, painoin quesadillaa hieman lyttyyn paistinlastalla. Käänsin sen kylkeä ja paistoin toistakin puolta minuutin pari. Nostin valmiin puolikuun leikkuulaudalle ja leikkasin sen kolmeen sektoriin. Kun kaikki oli paistettu, söimme ne iloisina kotiterassilla samaan aikaan, kun pihasiilit kävivät omalla ateriallaan. Vaikka kaksi siiliä on juuri viime päivinä jäänyt tuossa meidän kohdalla auton alle, ainakin kaksi on vielä elossakin! Se ilahdutti kovasti. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki hävikistä herkuksi-teemaiset postauksemme. 

Omena ei putoa puusta

Meillä on tänä vuonna ollut ensimmäinen merkittävä omenasato, joka ei kuitenkaan onneksi ole saavuttanut tulvamittoja, vaan omenamäärä on ollut hallittavissa. Puumme on sellainen, johon on taikinoitu kolme lajiketta samaan runkoon. En ikäväkseni muista mitä lajikkeita ne ovat. Kaksi oli selvästi pienempää ja jonkunlaisia varhaislajikkeita, ne syötiin ja hillottiin jo pari viikkoa sitten. Etenkin toinen niistä oli juuri minun makuuni syömäomena, makea ja helposti puraistava. Nyt valmiita alkavat olla syys- tai talviomenat, jotka kasvoivat isoiksi ja ovat saaneet kauniit punaposket. Niitä ei ole tipahtanut maahan yhtäkään, ne pitää leikata saksilla oksista, tai sitten nekään eivät ole vielä ihan täysin kypsiä. Nuoriso on vienyt niitä kotiinsa käydessään meillä ja tänään poimin kulhollisen. 

Omenasosetta meillä on jo ihan tarpeeksi, mehuakin höyrytin pari maijallista, nyt oli omenapiirakan vuoro. Käytin samaa ohjetta kuin töissä jokunen vuosi sitten, kun suoritin pienen omenavarkauden. Alunalkaen löysin ohjeen sauvajyväsestä. Nyt muuntelin ohjetta pikkuisen, sillä halusin käyttää yhden tuotteen pois kaapista. Sokerin määrää pienensin hieman edelliskerrasta.

Mantelinen omenapiirakka

• 100 g voita sulatettuna
• 1,5 dl maitoa kuumennettuna
• 2,5 dl sokeria
• 3 kananmunaa
• 1 tl vaniljajauhetta
• 4,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 3 suurta omenaa kuorineen lohkoina
• puolikas pötkö mantelimassaa
• sokeria ja kanelia piirakan pinnalle

Kuumensin uunin 180 asteeseen kiertoilmalla. Leikkasin omenat 6 lohkoon poistaen siemenkodat, kuoret jätin omeniin. Vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi. Yhdistin siihen vehnäjauhot, vaniljajauheen ja leivinjauheen sekä yhdistetyt sulan voin ja kuuman maidon. Sekoitin taikinan tasaiseksi. Kaavin taikinan leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan (halkaisija noin 30 cm) ja raastoin osan mantelimassasta taikinan päälle. Asettelin omenalohkot taikinan pinnalle ja raastoin loput mantelimassan päälle, sekä ripottelin päälle churrohommista jäänyttä sokerin ja kanelin sekoitusta. Paistoin uunissa noin 25 minuuttia, kokeilin kypsyyttä tikulla. Puhdas tikku pistoksen jälkeen meinaa kypsää kakkua. Söimme tätä mehevää piirakkaa vaniljajäätelön kanssa.

Joko talvi alkoi?

Tänään meillä Jyväskylässä on satanut lunta vaakaan koko päivän, mutta maa on sentään ollut niin lämmin, ettei lumi ole jäänyt maahan. Minä en ihan vielä talvea kyllä haluaisi, eikä se varmaan vielä tulekaan. 

Tänä vuonna tomaattisato jäi suurimmaksi osaksi kypsymättä kasvihuoneessa. Nyt niitä jälkikypsytellään sisätiloissa ja koitetaan päivittäin erotella syömäkelpoiset. Todella monta lajia meillä oli taas kasvamassa, kuten kuvasta voi nähdä.

Maisseja tuli muutamia ja ne ehdimme syödä ennen kuin ne ehtivät mennä huonoiksi. Yksi tähkistä oli täydellinen, muissa oli aukkopaikkoja. 

Kammenpyörittäjä kuvasi tämän sieniperheen pihan kannon päältä. Selvästi siinä on äiti lapsineen. Enpä tiedä, mikä sieni on kyseessä. 

Yrttejä sisältävät kulatungat vielä pursuavat lipstikkaa, oreganoa, viinisuolaheinää ja etenkin minttua. Sitä riittäisi vaikka tuhanteen Pimm'siin. 

Kasvihuone on tyhjennetty ja siivottu, talvivalot asennettu (kahteen kertaan, kuten aina). Ensi vuonna uudet viljelykset!

Kasvuvoimaa!

Nyt niitä taas on kotona, kasvualustoja, joita kiikutetaan edestakaisin valon ja lämmön toiveissa. Minä en niistä mitään ymmärrä, mutta toivon mukaan kesällä saadaan satoa!

Suolaista, makeaa ja vähän perunoita

Tänä vuonna tonttiviljelmiemme tulokset ovat olleet hieman vaatimattomia. Suurin osa tomaateista on vasta kypsymässä, kurkkuja olemme syöneet ja noin sadan kukan jälkeen on kaksi kesäkurpitsaa viimein valmistumassa. Luin aamulla Ja kaikkea muuta-blogia, siellä oli tehty persiljasuolaa.  Ihmettelin millä voisin edes harventaa ainoaa kunnolla tuottanutta yrttiämme, minttua. Se tulee jo kasvihuoneen ovesta vastaan, enkä ole keksinyt sille juuri mitään virkaa. Lipstikka oli tarkoitus leikata alas ja pyöräyttää karkean merisuolan kanssa ihanan tuoksuvaksi yrttisuolaksi. Arvelin, ettei minttu suolan kansaa passaa, mutta entä sitten sokerin? 

Kokeilin oitis minttusokerin tekemistä. Kaadoin yleiskoneen kulhoon raesokeria koko paketillisen ja päälle niin paljon mintunlehtiä, kuin kulhoon mahtui. Ja sitten vain terä hommiin. Seoksesta tuli paljon kuivempaa kun yrttisuolasta. Levitin sen talouspaperin päälle tarjottimelle ja sitten vain kuivattelemaan. Sokeri kuivui todella nopeasti ja ihme kyllä minttu ei tuoksunut juuri ollenkaan. Vieressä kuivuva lisptikkasuola taisi puuduttaa nenäni. Minttusokeri maistuu kuitenkin oikein hyvältä ja se oli illalla jo purkituskunnossa. Kokeilin myös oreganosuolan tekoa, se on vielä märkää ja saa olla tarjottimella ainakin pari päivää.

minttusokeri ja ystävänsä lipstikkasuola

Perunaviljelmämme tuottivat tänä vuonna monta perunaa. Viljelmät käsittivät kaksi ämpäriä, jotka Kammenpyörittäjä kumosi tänään. Sen lisäksi, että ämpäreistä löytyi monta vaaleaa perunaa, jonka lajikkeesta minulla ei ole mitään tietoa, myös muutama blue congo-peruna ja lukemattomia kastematoja. Kumpa olisimme juuri lähdössä ongelle. Mitähän sitä tekisi tuolla hienolla sadolla? Onneksi se on sen verran pieni, ettei tarvitse alkaa kellaria kaivaa. 

Heippa Tintille ja Eneco Tourille!

Eneco Tourin viime kilometreillä näimme ilahduttavan aktiivisen Alberto Contadorin, se lupaa hyvää La Vueltaa ajatellen. Enecon viimeisen etapin voittajaksi polki BMC-tallin Alessandro Ballan ja koko kilpailun ykköseksi ylsi Rabobankin Lars Boom. Nyt on viikko aikaa mietiskellä Espanja-aiheisia kokkauksia, Vuelta starttaa ensi lauantaina. 

Viimeiset lomapäivät ovat kuluneet pyöräilyn ja kävelylenkkien parissa jättäen keittiöpuuhat vähän vähemmälle. Tänään jääkaapin takaseinä näkyi pitkästä aikaa, viimeksi on ollut taloudessa näin vähän tuoreruokaa toukokuisen hävikistä herkuksi-kampanjan aikaan. Päivälliseksi keräilimme pihalta ja kasvihuoneesta kaikenlaista vihreää ja vähän sinistäkin, nyt kun innostuimme syömään kukkia. Salaattiainesten lisäksi paistoin kylmälokerossa viihtyneen naudanfileen pätkän ja muutaman esikeitetyn perunan paloina. Näistä saimme neljälle hengelle värikkään ja täyttävän salaatin. Huomenna on pakko käydä kaupassa!

Yhden hedelmän satoja

Meillä on tänä vuonna pihassa muhimassa parikin yhden hedelmän satoa. Ei niistä varsinaisia festivaaleja saa aikaiseksi, ei kehitellä kokonaista menua yhden kappaleen ympärille. Mutta huomiota saavat niin ainokainen luumumme, kuin maissintähkämmekin. Käyn aamuin illoin tarkistamassa, että luumu on edelleen paikallaan ja silmämääräisesti mittailen, onko se kasvanut. Samoin maissintähkää tarkastelen ja silittelen sen hienoa kiiltävää kampausta. Omenia meille on tällä haavaa tulossa neljä, mikä on kaksi vähemmän kuin viime vuonna. Yksi karviaispensaistamme otti opikseen, moitimme sitä useana vuonna ja ääneen sanoimme viime vuoden olleen se last chance. Nyt se on pihan pensaista melkein muhkein! Se otti onkeensa. Millaisia käänteisjättisatoja teille tulee, hupsuja ja liikuttavia, ärsyttäviä tai lannistavia? Innostuiko joku tänä vuonna viimein kasvamaan, mikä ei enää saa armoa?

Luonnonkiharat

ps. Onko teillä vinkkejä liiallisen salvian hyödyntämiseen? Sitä puskee aivan vallattoman paljon. Olen jauhanut jo kuivumaan lipstikka- ja persiljasuolaa monta purkkia. Kävisiköhän salviakin suolan kumppaniksi samaan tapaan? Olen tosi huono käyttämään salviaa tuoreenakaan. Ottaisin vinkit ilolla vastaan!