La Vueltan päätöspäivän churrot pitkästä aikaa

Olemme olleet nyt kotona reilun viikon ja tänään on perhepäivällisten aika. Blogin ensimmäisellä vuosikymmenellä (kuulostaapa mahtipontiselta) tein usein churrot juuri tässä kohden vuotta, mutta sitten se jäi, kun olimme niin monena vuonna reissulla syyskuun puolivälin tienoilla. 

Päivällisenä oli hampurilaisia, niistä ei sen enempiä. 

Churrot tein samalla ohjeella kuin monta kertaa aikaisemminkin. Niiden ohjeen löytää helposti tästä vuoden 2019 postauksesta. 

La Vueltan viimeinen etappi ajettiin hieman myöhemmin, lähetys alkoi vasta kello 17. Ehdimme katsoa siitä loput perhepäivällisten jälkeen. Enric Mas nyt sitten voitti koko kilpailun. Muistan hänestä olleen ensimmäisiä kertoja puhetta silloin, kun Alberto Contador oli lopettamassa uraansa ja Enricistä kaavailtiin hänen manttelinperijäänsä. Alberto päätti uransa 2017, joten aivan heti Enric ei lunastanut odotuksia. Mutta hieno voitto siis, vaikka jäi tietysti ensin kaihertamaan Tadej Pogacarin loukkaantuminen ja keskeytys ja sitten se, ettei Primoz Roglic saanut Enriciä kiinni ja mennyt ohitse. Päivän etapin voitti Tobias Johannessen. 

Nyt on alkaa sitten taas vapaus tehdä mitä ruokaa tahtoo, suunnitelmissa on askarrella kaalikääryleitä ensi viikolla. Taas kerran pitää miettiä, että vieläkö jatkan vuotuista kolmiosaista ruokahaastetta, yleensä tässä syksyllä tuntuu, että  nyt riittää, mutta keväällä taas mieli aktivoituu. Toisaalta voisin myös alkaa taas tehdä enemmän tavallisia ruokapostauksia ja ehkä matkajuttujakin, jos ei olisi ruokahaasteita enää. Niiden toteuttaminen ja niistä postaaminen vie kuitenkin etenkin reissussa aika paljon aikaa ja energiaa.