Pala turskaa juuressalaatilla

Tänään naapurikylässä (tai pikkukaupungissa) oli luvassa kirppari, näimme jo saapuessamme mainoksia siitä lyhtypylväissä. Antti kävi aamulla ostamassa leipomosta päivän leivän ja näki jo myyjiä sommittelemassa kojujaan. Aamupalan jälkeen kävelimme rannan väylää pitkin parin kilometrin matkan Jullouvilleen. Näin heinä-elokuussa tätä reittiä ei saa pyöräillä koko matkalla, mutta kyllä siellä muutama pyöräilijäkin näkyi. Sovimme kaikki kulkemaan. 

Kirppariaukio oli tupaten täynnä kojuja, osa oli selvästi myyjiä, joilla oli tavaraa liikkeestään tai ovat ammattimaisia vanhantavaran myyjiä erilaisissa tapahtumissa, mutta osa oli kyllä ihan kotonurkistaan rompetta keränneitä myyjiä. Meiltä puuttuu vielä ostoslistalta se hääkuva (näimme noin kuukausi sitten hienon vanhan hääkuvan, muttemme sitä ostaneet, se maksoikin oikein 2-2,5€ ja se on jäänyt harmittamaan) ja ehkä yksi luulautanen vielä pitäisi saada. Jeanne d'Arceja ei kovin montaa enää tarvita. Tämänpäiväinen löytömme täydellistää kokoelmamme aika mukavasti. 

Sää on ollut melko lämmin, 28-30 astetta ja erittäin hiostavaa. Sääennusteiden mukaan piti alkaa ukkostaa jo alkuiltapäivästä, mutta ennuste on valunut myöhemmäksi tunti tunnilta, ehkei koko ukkosta tulekaan. Tuulee kyllä hyvin puuskaisesti ja kovaa, joten ruoanlaitto kutistui siihen, että sekoitin juuressalaatin ja paistoin kaksi turskapalaa ulkona pannulla. En mielelläni paista kalaa auton keittiössä. 

Tämän päivällisemme suurin ranskalaisuus on se, että kaikki raaka-aineet ovat Ranskasta peräisin ja näin kyllä ohjeita siitä miten ranskalaiset paistavat kalansa voissa. Niin että tämä saa riittää ranskalaisuudesta. Salaattiin meni eilen ostettu juuresseoksen loppu vähillä tuunauksilla. 

Turskaa juuressalaatilla

• 2 x 90 g pala nahatonta turskaa
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• silputtua ruohosipulia
• 1/3 pienestä juuressekoituspussista
• 1 keltainen tomaatti
• 1/4 vihreää paprikaa
• 2 rkl ranskalaista valkoista salaattikastiketta (pirkkaa jostain markettiketjusta)

Ensin sekoitin juuressekoitukseen pienen palan kuutioiksi leikattua paprikaa ja pienen tomaatin kuutioina. Sekoitin mukaan hieman neutraalia ranskalaista salaatinkastiketta.

Antti viritti minulle paistopaikan kaasuliedelle ja pannulle ja seisoi itse pitämässä lieden säilytyslaatikkoa ja itseään tuulensuojana. Sulatin pannulla voita ja paistoin siinä suolalla ja pippurilla maustetut turskapalat. Koska tuuli niin paljon, en saanut kovin sievää paistopintaa ja kaasupanoskin piti vaihtaa keskenkaiken. Mutta lopulta kalasta tuli juuri sopivan kypsää ja annoksen kruunasi pieni liraus sitruunaa kaloille ja ruohosipulisilppu. 

Tour de Francessa oli tasamaan etappi ja se oli jo yhdestoista, joten huomenna kääntyy tämä kuudestoista ranskalainen ruokahaasteemme loppusuoralle. Soren Waerenskjold oli kirin nopein ja kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. 

Tästä ei kannattanut mennä

Uunijuureksia ja kanaa

Laitoin eilen marinadiin Antin ostamat broilerifileet ja tänään huomasin Jennin tehneen melkein tarkalleen vuosi sitten todella houkuttelevia uunijuuriksia ja linssejä. Unohdin samantien kaikki riisit, perunat ja pastat ja tartuin Jennin ohjeeseen. Meillä oli vähän juureksia viikonlopun kokkailuista, muttei paljon mitään. Hyvin ne riittivät kahdelle ja huomiseksi lounaaksikin.

Veriappelsiinimarinoidut broilerifileet

• 5 pientä broilerifilettä
• 1 veriappelsiinin kuori raastettuna ja mehu puristettuna
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoreita yrttejä (timjamia, basilikaa, persiljaa)
• 2 valkosipulinkynttä

Laitoin eilen illalla kaikki marinadin ainekset Bamixin minileikkuriin ja suurruttelin hetken. Valkosipulin kynnet olisi kannattanut pilkkoa hieman pienemmiksi, ne eivät osuneet leikkurin teriin kovin hyvin. Jätin ne kuitenkin tähän melko raflaavan väriseen marinadiin, sattui todella punainen veriappelsiini. Kaadoin marinadiliemen vakuumirasiaan ja asettelin broilerifileet astiaan, kääntelin niitä niin, että ne olivat kauttaaltaan marinadissa. Laitoin vakuumikannen paikalleen ja otin rasiasta ilmat pois vakumointikoneella. Laitoin rasian jääkaappiin odottamaan tätä päivää. 

Uunijuurekset

• 1 punajuuri
• 2 porkkanaa
• palanen lanttua
• palanen palsternakkaa
• puolikas veriappelsiini lohkoina
• suolaa ja pippuria

Kuorin juurekset ja leikkasin ne noin samankokoisiin paloihin. Asettelin ne uunivuokaan ja lurittelin päälle oliiviöljyä. Ripotin päälle suolaa ja pippuria ja laitoin muutamaan palaan leikatun veriappelsiinin mukaan myös. Kuumensin uunin 200 asteeseen ja laitoin juurekset kypsymään. 

Vihreät linssit

• pieni tetra kypsiä vihreitä linssejä
• 1 pieni punasipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• puolikkaan sitruunan mehu
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria

Jogurttikastike

• purkinpohjallinen turkkilaista jogurttia (noin 1,5 dl)
• puolikkaan sitruunan mehu ja kuori raastettuna
• ripaus suolaa ja pippuria

Tällä kertaa en keitellyt linssejä, vaan käytin kaapista tetrallisen kypsiä. Kaadoin linssit tetrasta siivilään ja huuhdoin ne kylmällä vedellä. Silppusin sipulin ja kuullotin sitä hetken pannulla. Kun ruoka-aika kaikkiaan lähestyi (juurekset alkoivat olla kypsiä) kuumensin pannua uudelleen ja lisäsin sinne huuhdellut linssit ja maustoin seosta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Sekoitin mukaan hieman voita ja  jätin pannun pienelle liekillä odottamaan aterian kokoamista.

Sekoitin jogurttikastikkeen ainekset purkissa ja lusikoin sen sievempään astiaan. 

Toisella pannulla kuumensin hieman oliiviöljyä ja nokareen voita ja paistoin edellisillasta marinadissa olleet broilerifileet kypsiksi molemmin puolin. 

Kokosin aterian suurelle vadille laittamalla ensin pohjalle linssit, sitten juurekset ja päälle kypsät broilerifileet. Koristelin veriappelsiinilohkoilla ja tuoreilla (ja vähän kuivahtaneillakin) yrteillä. Aivan loistava tuo linssilisäke ja uunijuurekset, kiitos Jennille ohjeesta! Eivätkä omasta tai asiakkaan päästä marinoidut broilerifileetkään hassumpia olleet, oikeastaan ne olivat erittäin hyviä, mureita eivätkä yhtään kuivia. Tämäkin ruoka sopii kuukauden ruokahaasteeseen, sillä siinä oli sitruksia paljon!

Lindströminpihvit keltajuurikkaista ja vähän kurkumastakin

Olen ilmeisen puolisokea kauppojen hevi-osastoilla, en ollut koskaan nähnyt siellä keltajuurikkaita, noita punajuurien serkkuja, tai ovatkohan ihan siskoja? Minulla tuli puhe niistä ystäväni sauvajyväsen kanssa, kun hän teki version kakusta, jonka löysin Viini-lehdestä. Hän käytti punaisen juurikkaan sijaan keltaista ja sekös näytti kauniilta. 

Heti seuraavalla kauppareissulla otin marketin hevi-osastolla silmän käteeni ja katsoin. Ei ollut vaikeaakaan löytää kotimaisia keltajuuria, tai -juurikkaita, kumpi muoto nyt onkaan oikeampi. Minä tietysti sellaisen pussin ostamaan. Tänään tein niistä ruokaa ja sommitelmani on lindströminpihvit ja taas käännyin samaisen sauvajyväsen puoleen, hän teki Mysi Lahtisen neuvoin lintsikoita jo monta vuotta sitten. Samassa postauksessa viitattiin myös luimupupun pihveihin ja heiltä apinoin paistotavan.  

Eilen ostin elämän ensimmäiset tuoreet kurkumatkin. Luulin, että ne olisivat paljon isompia, mutta ne muistuttivat noita-akan koukkusormia. Ostin niitäkin ja sotkin hieman tuota äärest sotkevaa kasvia pihvitaikinaani. Oikean käden sormeni ja kynteni näyttävät nyt siltä, että olisin tupakoinut kolme askia norttia ainakin 30 vuotta. Toivottavasti tuo väri joskus lähtee.

Lindströminpihvit 

• 800 g broilerin jauhelihaa
• 5 pientä keltajuurikasta keitettynä, kuorittuna ja raastettuna
• 3 keskikokoista perunaa keitettynä melkein kypsäksi ja raastettuna
• noita-akan pikkurillin kokoinen pala tuoretta kurkumaa kuorittuna ja raastettuna valkosipuliraastimella
• 2 rkl kapriksia silputtuna
• 2 kevätsipulia silputtuna
• 1 kananmuna
• suolaa ja pippuria 

Sekoita ensin keskenään keltajuuri- ja perunaraaste ja yhdistä niihin kaprikset, kurkuma, suola, pippuri ja kananmuna. Lisää mukaan broilerin jauheliha ja sekoita taikina tasaiseksi. Paista pieni koepala ja lisää mausteita, jos tarpeen. Jätä taikina asettumaan noin puoleksi tunniksi, jos sinulla on aikaa. 

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Taputtele taikina pihveiksi, tästä tuli helposti 9 suurta pihviä, pienempiä tulisi varmaan 15. Laita pihvit öljytylle leivinpaperille ja pellille. Paista pihvejä noin 30 minuuttia, käännä puolivälissä niiden kylkeä. Pihvien paistuessa tee lisäkkeet. Meillä oli peruna-maa-artisokkamuusia ja ruusukaalia sous vide. 

Perunamuusi pienellä maa-artisokkalisällä

• 8 keskikokoista siikliperunaa
• 5 pientä maa-artisokkaa
• 2 dl maitoa
• 50 g voita
• suolaa ja pippuria
• kevätsipulia silppuna

Kuori ja leikkaa paloiksi perunat ja maa-artisokat. Varsinkin artisokat kannattaa halkaista, että huonot tulevat erotelluiksi pois. Kypsennä kummatkin höyryssä ja kun ne ovat kypsiä, kuumenna maito niin kuumaksi kuin uskallat ennen kuin se kuohuu yli. Purista perunat ja maa-artisokat perunapusertimella lumeksi tai survo jollakin metodilla. Lisää mukaan voi nokareina ja silputtu sipuli. Kevätsipulia ei tarvitse kypsentää etukäteen. Yhdistä mukaan kuumaa maitoa loraus kerrallaan ja sekoita nuolijalla tasaiseksi, mausta suolalla ja pippurilla. Pidä kuumana siihen asti, että muut aterian osat ovat valmiita.

Ruusukaalit sous vide kahdelle

• kuusi ruusukaalia tai niin monta kuin arvelet jaksavanne syödä
• 6 ohutta viipaletta italialaista kinkkua tai vähän pekonia
• pippuria (ja suolaa, jos käytät suolaamatonta pekonia)

Kuumenna vesi sirkulaattorilla 83,9° C lämpöön (joo, näin tarkkaa se on). Leikkaa ruusukaalien kanta pois ja irrota nahistuneet lehdet. Leikkaa kaalit puolikkaiksi. Silppua kinkku tai pekoni pieneksi muruksi ja paista se pannulla rapeaksi,  kaada silppu lautaselle talouspaperin päälle, jolloin silppu jäähtyy ja ylimääräinen rasva imeytyy paperiin. Asettele ruusukaalit muovipussiin ja ripottele kinkkusilppu päälle, pyöräytä pippuria myllystä mukaan. Jos pekonisi ei ole suolaista, ripauta mukaan hieman suolaa. Minun oli melkoisen suolaista, joten en laittanut suolaa ollenkaan. Vakumoi pussi ja laita se lämpimään veteen 45-60 minuutiksi. Avaa pussi, kun muut aterian osaset ovat valmiit ja annostele ruusukaalia lautaselle. 

Miltä tämä päivän ateria sitten maistui? Keltajuuripihvit olivat uunissa paistamisen jälkeen mehukkaita ja hyviä, hieman voimakkaammin olisin voinut maustaa, kuten niin usein. Muusi oli sileää, mutta maa-artisokkaa ei siitä maistanut. Sous vide ruusukaalit menettivät kyllä värinsä kypsentämisen aikana. Tosin vihreimmät lehdet oli jo kuorittu pois osittaisen nahistumisen vuoksi. Mutta rakenne ja maku! Miten intensiivinen kaalin maku ja hieman veistä uhmaava rakenne olikin suussa aivan täydellinen. Sopivasti purtavaa ja silti aivan optimaalisen kypsää. Ruusukaalit olivat vedessä tasan 60 minuuttia. Oli hyvä, etten lisännyt suolaa, sillä kinkkusilppu oli suolaista. 

Huomiselle jäi runsas annos muusia ja pihvejä, osan pakastin tulevia työlounaita (ei minun!) varten. Keltajuuri ei tule jäämään kertavieraaksi meillä. Se ei värjännyt pihvitaikinaa niin iloisen keltaiseksi, kuten punajuuri värjää punaiseksi. Kurkuma sen sijaan ei maistunut mitenkään leimallisesti. Enemmän se sotki sormiani ja seuraavalla kerralla tiedän käyttää hanskoja.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki tasalämpökypsennystä käsittelevät postauksemme.

Tytöt uuniissa

kaskinauriit

En ole aikoihin ostanut kokonaisia broilereita, mutta eilen osui silmään (auts) luomusellaisia persmarketin pakastealtaasta. Vaikka näillä luomulinnuilla oli hintaa melkoisesti, nostin niitä kaksi kappaletta ostosvankkuriini ja jatkoin matkaa. Yön yli lintuset sulivat jääkaapissa ja tänään niistä oli määrä loihtia espanjalaisvaikutteista apetta. Etsiskelin ohjetta, millä spaniseeraisin linnut ja löysinkin kiintoisalta vaikuttavan ohjeen Jamie Oliverin sivuilta. En nyt voi mennä vannomaan, miten espanjalaista tämä ruoka on, mutta emmekö voi hyvin Jamieen luottaa? Onhan siinä chorizoakin, joten kyllä tässä riittävän autenttisia ollaan. Lisäilin hieman aineksia, mutta ei kerrota kenellekään.

• 2 luomubroileria (1,5 kiloisia)
• 1 kg perunoita
• 2 pientä kaskinaurista
• 1 valkosipuli
• 2 keltasipulia
• 2 sitruunaa
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• liraus valkoviiniä
• hieman tummaa siirappia
• muutama ohut viipale chorizoa

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja keitin kattilallisen vettä. Kun vesi kiehui, kaadoin sinne sitruunat, pilkotut perunat ja kaskinauriit. Annoin niiden esikypsyä viisi minuuttia ja kaadoin ne sitten lävikköön hieman jäähtymään. Kastelin arkin leivinpaperia ja rypistelin sen. Levitin sen korkealaitaisen uunivuoan pohjalle. Olin mallannut, että kaksi lintua lintua mahtuu siihen vierekkäin. Sirottelin kuorimattomat valkosipulinkynnet ja isoiksi lohkoiksi leikatut sipulit vuokaan paperin päälle. Levitin esikeitetyt perunat ja kaskinauriit vuokaan. Liruttelin pikkuisen siirappia vuokaan ja ripottelin aivan vähän suolaa ja paljon pippuria. 

Kuivasin broilerien pinnat paperilla ja käänsin siivet linnun alle. Hieroin lintujen pintaan voita ja sirottelin päälle suolaa ja pippuria. Pistelin kuuman kylvyn saaneet sitruunat muutamasta kohtaa ja pukkasin yhden kummankin linnun sisuksiin. Nostin linnut vuokaan perunoiden ja muiden hökeiden päälle ja koska olin jo muutenkin sävellyt mielin määrin, jatkoin samalla linjalla ja kaadoin lintujen päälle noin desin verran valkoviiniä. Lintujen nahkaan ja vuoan pohjalle asettelin chorizoviipaleita. Paistoin broilereita noin 1 tunti 20 minuuttia. Kun pistin linturaukkaa kakkutikulla koipeen ja rintaan ja lihasneste oli aivan kirkasta, otin vuoan uunista ja peittelin sen foliolla puoleksi tunniksi lepäämään ennen kuin kävimme käsiksi. Tuoksu oli todella viekoitteleva ja sai vatsat kurnimaan kuorossa. 

Sain leikattua linnut kohtuullisen nätisti, liha oli mehukasta ja maistuvaa. Samoin perunat ja nauriit olivat pehmeitä ja maukkaita, valkosipulit eivät ehtineet aivan pehmeiksi, mutta olivat nekin hyviä. Jaksoimme kaikki syödä rintapalat, mutta koivet jäivät huomiselle. Rungoista keittelen huomenna lientä.

tytöt ennen uunia

tytöt uunin jälkeen

lautasella

Vueltan toiseksi viimeinen etappi ratkaisi kokonaiskilpailun tilanteen Chris Hornerin eduksi. Aivan järkyttävä loppunousu sai Vincenzon Nibalin taipumaan. Päivän etappi nosti tämän vuoden Vueltan sille jännittävyyden tasolle, jota olin odottanutkin. Etapin ykköseksi ehti nuori Kenny Elissonde, joka maaliviivalla vuoroin nauroi ja itki voittoaan. Huomenna Vuelta päättyy Madridiin seremonialliseen 21. etappiin. 

Kävimme tänään Ween Maan Wiljaa-tapahtumassa. Tänä vuonna tapahtuma saavutti jo 20 vuoden iän. Kaunis sää suosi ja Paviljongin pihapiiriin levittäytyvässä markkinakojujen viidakossa oli paljon väkeä. Meillä oli tarkoitus ostaa tavanomainen valkosipuliletti ja sellaisen löysimmekin. Jätimme jälleen Anopin henkäys-kastikkeen ja pullapussit ostamatta, mutta mukaamme lähti pieniä makoisia päärynöitä ja luumuja, sekä perunarieskaa. Huomennakin vielä ehtii ostoksille.

Välimerellistä kanaa ja jokihaallisia juureksia

tällä ajan kesällä

Olen kertonut olevani verraten laiskanpulskea ihminen, jota ei stressi useinkaan paina. Sunnuntai on kuitenkin minun aktiivisin viikonpäiväni. Iskä kertoi eilisessä postauksessaan pyykkäävänsä lauantaisin, minä teen sen sunnuntaisin. Kunhan viimeinenkin unikeko on saatu  aamulla hereille, saadaan hänen panttivankeina pitämänsä pyykit pelastettua ja näin alkuiltaan mennessä on viikon pyykit pesty, osin kuivattu ja viikattukin. Upouusi pesutorni esittää kodinhoitohuoneessa pitkin päivää erilaisia pimpelipom-ääniä, niin hienoja melodioita, etten millään soitonopetuksella pääsisi samaan. Miksi kodinkoneissa on nykyisin näitä soittolistoja? 

Pyykkäyksen lisäksi haluan kokata sunnuntaisin vähän perusteellisemmin, etenkin jos tuleva viikko on iltavuoropainotteinen ja ruokapöytään tulee ilmiintymään lähinnä tähdenlentoja ja pikaisia virityksiä. Suunnitelmien tekeminen ei sitten olekaan vahvuuksiani, sillä unohdin eilen kaivella pakastinta sillä silmällä, että löytäisin jonkun sopivan poropalasen tämän päivän pataan. En mielelläni käy kaupassa sunnuntaisin, harrastan pienimuotoista yhden naisen boikotointia, joka kyllä unohtuu, jos oikeasti tarvitsen jotain, kuten tänään. 

Meillä oli aamupäivällä pikainen taidepakkopulla, sillä nuorempi opiskelija oli viikolla käänteislöytänyt kuvistunnilla taidegalleriaan (syytämme maalaistaustaamme) ja tänään oli viimeinen päivä, jolloin analysoitava näyttely oli esillä. Minä hellämielisenä äitinä lähdin poikaa sinne kyytimään ja hyvä, että lähdin, sillä pidin kovasti Dominik Wlodarekin grafiikasta. Jos lompakossani olisi majaillut ylimääräisiä saturaisia, olisin saattanut ostaa jotain. Mutta ei majaillut. Samalla taidereissulla piipahdimme sunnuntaisen aukiolon turvin kahdessa kaupassa. Yksi olisi riittänyt minulle muuten, mutta siellä oli vain marinoitua broileria tarjolla, enkä enää saata sitä ostaa. Minun ei pitäisi ylipäätään saattaa ostaa broileria, mutta toisinaan saatan. Niinpä kävimme vielä marketissakin, jossa sentään oli marinoimatonta lintua. 

Ihastuin viikolla Jokihaan kokkaamiin hunajaisiin porkkanoihin ja palsternakkoihin ja muistin kaupassa etsiä palsternakkoja käsiini, ollenkaan niin kauniita ei löytynyt, kuin Jokihaan kuvissa. Tein lisäkkeeksi broilerille näitä ihania juureksia neljälle.

• 2 pienehköä palsternakkaa
• 3 keskikokoista porkkanaa
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• tuoretta timjamia
• 1 rkl hunajaa
• 1 dl kanalientä (alkuperäisessä ohjeessa vettä)
• suolaa ja pippuria

Kuorin porkkanat ja palsternakat ja leikkasin ne vinottain noin puolen sentin viipaleiksi. Kuorin myös valkosipulinkynnen ja littasin sen veitsen lappeella. Lämmitin talouden suurinta pannua kaasuliekillä ja sulatin siinä voin ja lisäsin oliiviöljyn, valkosipulin ja timjamin. Jokihaka otti valkosipulin ja timjamin pois ennen kuin lisäsi pannulle juureslantit, minä jätin ne pannulle. Paistoin porkkanoita ja palsternakkoja muutamia minuutteja niin, että ne saivat kaunista paistopintaa. Sitten lisäsin hunajan ja kääntelin sen tasaisesti mukaan. Lopuksi kaadoin pannulle kanalientä, jota minulla oli broileria varten sulatettuna ja annoin juuresten kypsyä nätillä lämmöllä noin vartin verran. Liemestä ja hunajasta muodostui ihana tahmea kastike, jossa porkkana ja palsternakka pehmenivät mukavasti kypsyessään. Lopuksi maustoin juurekset pienellä suola- ja pippuriripauksella. Samaan aikaan minulla oli toisella pannulla esikeitettyjä perunapaloja paistumassa ankanrasvassa, niillekin riivin hieman timjamia.

Broilerifileiden valmistuksessa käytin täältä löytämiäni vinkkejä. Tarvitsin:

• 4 broilerifilettä
• 2 dl kanalientä
• 100 g fetajuustoa
• tuoretta basilikaa monta isoa lehteä
• 4 isoa palaa aurinkokuivattua tomaattia (ohjeessa oli käytetty paahdettua paprikaa)
• suolaa ja pippuria
• cocktailtikkuja pakettien sulkemiseen

Leikkasin fileistä rasvaiset osat pois ja laitoin fileen kerrallaan paksuun muovipussiin. Rusikoin lihanuijalla fileet niin ohuiksi ja tasaisiksi kuin osasin rikkomatta niitä. Levitin litteät fileet leikkuulaudalle ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Leikkelin fetan pieneksi silpuksi ja lisäsin siihen niinikään silputut aurinkokuivatut tomaatit ja basilikan. Täyte ei kaipaa suolaa fetan suolaisuuden vuoksi. Lusikoin jokaiselle fileelle keon täytettä ja suljin paketin cocktailtikuilla. Kuumensin talouden toiseksi suurimman pannun ja sillä nokareen voita ja lurauksen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin tikutetut broileripaketit pannulle ja paistelin niitä jokapuolelta muutamia minuutteja niin hyvin kuin sinne tänne sojottavat tikut antoivat myöten. Kaadoin pannulle kanalientä ja nostin kannen päälle. Loppukypsytin kanakääryleet liemessä kannen alla, se otti noin viisitoista minuuttia. Kun tikut lähtivät helposti irti, olivat kääryleet kypsiä, varmistin kyllä asian leikkaamalla omani kahtia, sillä raa'an broilerin tarjoaminen on melkoisen no no-tilanne, josta ei kehuja satele. Talouden tuoretuotevastaava valmisti nopean salaatin ja patonginkin muistimme leikata. Se usein unohtuu somaan Ranskasta tuotuun patonkipussiin ja päätyy linnunruoaksi ensi viikolla. 

Juureshaaste: latkes

Olen mukana Uuden Mustan juureshaasteessa, minut haastoi mukaan ystäväni sauvajyvänen-blogista. En voi tunnustautua kovin taitavaksi juureskokkaajaksi, milloin nyt laitan pari porkkanaa ruokaan mukaan. Yhäkin sekoitan lantun ja nauriin, jos niitä minulle silmieni eteen tuosta vain nostetaan. Niinpä pikkuinen pelko takalistossa tartuin tähän haasteeseen, etenkin kun kolmannen viikon juures on palsternakka. Voin kyllä hyvällä omallatunnolla sanoa, että olen minä joskus palsternakkaa käyttänyt, mutta minä vuonna, sitä en nyt ihan justiinsa muista. 

Hankin nämä kunnioitusta ja pelkoa herättävät pötkylät jo viime viikolla ja koko viikonlopun minun oli tarkoitus loihtia niistä jotain. No, oli uuden viinin iltaa, oli muita menoja, oli pikkujoulut ja tosi paljon pyykkiä ja ilmojakin se piteli. Niinpä tänään, kun haasteen takaraja jo näkyi, oli minun pakko ryhtyä toimeen. Käänteiskiireisen työpäivän aamuhetket käytin sopivan ruokaohjeen metsästykseen internetin alavilta saalismailta ja päädyin äkkiä kahteen vaihtoehtoon. Joko laittaisin irlantilaisen perinneruoan, palsternakka-omenakeiton, johon törmäsin useita eri reittejä, tai sitten sukeltaisin pää edellä minulle tuikituntemattomaan juutalaiseen ruokaperinteeseen ja tekisin latke-nimisiä juureskakkusia. Kaikissa ulkomaisissa lähteissä puhuttiin niistä nimellä latkes, jonka varovaisesti päättelin olevan monikko. Mutta jollei ole, antakaatten anteeksi.  Päädyin valinnassani hylkäämään keiton, sillä sosekeittoa söimme juuri edellisellä viikolla ja toisekseen lusikkaruoasta on vielä vaikeampi saada edes siedettävää kuvaa, kuin haarukoitavasta ruoasta.

Ohjeen otin täältä, sillä joskus on tosiaan viisainta noudattaa neuvoja mieluummin, kuin alkaa sävellystyöhön tuikituntemattomalla instrumentilla. Koska meillä oli päivällisellä tähdenlentoja, eilistä lasagnea, tein latkeja ihan muuten vain maistettavaksi ja kokeiltavaksi, pienensin ohjetta puoleen. Siihen meni moderaatin säätämisen jälkeen:

• 250 g palsternakkaa kuorittuna ja karkeasti raastettuna
• 1 keskikokoinen porkkana kuorittuna ja raastettuna
• 1 kananmuna
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• pieni nippu persiljaa
• suolaa ja pippuria
• pieni nippu ruohosipulia (puuttui meiltä)
• maapähkinäöljyä paistamiseen

Sekoitin juuresraasteet, jauhot, munan ja mausteet kulhossa ja annoin seoksen maustua sen aikaa,  kun extemporoin kahdesta omenasta soseen. Monissa lukemissani ohjeissa sanottiin latken ja omenasoseen maistuvan hyvältä yhdessä. Soseeseen kuorin omenat ja leikkasin ne paloihin. Kaadoin omenapalat kattilaan ja lisäsin sinne 3 rkl hillosokeria, pienen pätkän kanelitankoa ja lorauksen vettä. Kymmenessä minuutissa omenat olivat pehmeitä ja surautin ne sauvasekoittimella soseeksi, otettuani ensin kanelitangon pois. 

Kuumensin paistinpannulla maapähkinäöljyä (noin 3 rkl) niin kuumaksi kuin uskalsin ja lusikoin  neljä kekosta juuresseosta pannulle, tasoittelin ne neljäksi pikkulättyseksi. Ne tuoksuivat jo ihanalle alkaessaan kypsyä. Paistoin niitä molemmin puolin muutamia minuutteja, kunnes väri oli kauniin kullankeltainen. Söimme ne lämpimän omenasoseen kanssa ja niissä oli kyllä sellaista lohdullista suutuntumaa ja pyöreää lempeyttä, että saatanpa toistekin tehdä latkeja. Ohjeesta tuli 8 pientä latkea.