Farinata

Farinata on italialainen kikhernejauhopannukakku. Ainakin minä näin ymmärsin. Se on aika sama juttu kuin viime vuonna kokeilemani cecina, joka on kikhernejauholettu. On ilmeisen tärkeä asia nimetä oikein ja ennen kaikkea valmistaa oikein, etteivät italialaiset pahastu. Luin eräästä blogista, miten blogaani oli melkein saanut virtuaaliturpiinsa, kun oli nimennyt jonkun italialaisen ruoan kuulema huolimattomasti. Hän on amerikkalainen, minä olen varmaan paremmassa turvassa, kukaan puritaani ei varmaankaan tule CampaSimpukkaan pahastumaan. Minä otin nyt tämän farinata-ohjeen tästä blogista, siellä on todella seikkaperäinen selostus siitä, miten taikinasta saadaan oikean paksuinen ja kokoinen käytettävään vuokaan. Laitan ainesosat aivan yhtä tipitarkasti kuin ohjeessa, kun kerrankin on kerrottu miksi se on niin tärkeää!

Farinata (kikhernejauhopannukakku/paistos/lettu/whatever) 32 senttiseen paistoastiaan

• 160 g kikhernejauhoa
• 4,8 dl kädenlämpöistä vettä
• 6 g suolaa
• 77 g öljyä

Enkä nyt siis vitsaile, punnitsin aivan tarkasti 6 g suolaa ja 77 g öljyä. Taikinan on saatava levätä useita tunteja, jopa 8. Minun taikinani lepäsi noin 4 tuntia. Aloitin siis mittaamalla aineet valmiiksi sen mukaan millaista paistoastiaa aioin käyttää. Lähdeblogissa on hyvä taulukko, josta valitsin sopivan. Paistoin farinatan aivan tavallisella peltitarjottimella, jonka halkaisija oli 32 senttiä. 

Sekoitin veden ja kikhernejauhon niin tasaiseksi taikinaksi kuin mahdollista. Jätin kulhon pöydälle ja sekoittelin taikinaa muutaman kerran ohi mennessäni. Kun oli tarkoitus paistaa farinata, laitoin uunin kuumenemaan niin kuumaksi kuin vastuksesta irtosi, eli 300 asteeseen. Laitoin ritilän päälle foliota, sillä arvelin, että öljy saattaisi roiskua paistamisen aikana. Asetin peltilautasen kuumenemaan uuniin yhtä matkaa uunin kanssa ritilän päälle. 

Kun uuni oli kuuma, sekoitin  suolan mukaan taikinaan ja sekoitin tasaiseksi. Nostin peltitarjottimen uunista foliolla peitettyine ritilöineen päivineen. Kaadoin varovasti öljyn kuumalle tarjottimelle ja kallistin tarjotinta sen verran, että koko pohja sai öljykerroksen. Kaadoin taikinan tarjottimelle varovaisesti niin, ettei se roiskuisi. Nostin koko hökötyksen uuniin toiseksi alimmalle tasolle ja paistoin pannukakkua noin 20 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin kullanvärinen. 

Olisi ollut ehkä hyvä, jos paistoastia olisi ollut paksumpaa tekoa, valurautainen tai ylipäätään enemmän kuumuutta keräävä, sillä pannukakku hieman tarttui pohjastaan tarjottimeen, mutta terävällä lastalla se kyllä irtosi kohtuullisesti hetkisen kuluttua. Siksi olikin hyvä, ettei tarjottimella ollut sen suurempaa tunnearvoa, eikä jokunen mahdollinen naarmu haitannut. Leikkasin pannukakun paloihin ja kiersin päälle pippuria. Olin hieman laiskalla päällä, enkä alkanut sommitella pannukakulle mitään lisäkkeitä, vaan söin sitä ihan sellaisenaan. Hyvää jotenkin erikoisella tavalla, sillä kikherne ei ole minun repertuaarissani kovin usein käytetty. 

Giro d'Italian viides etappi ajettiin sateisessa säässä. Etapin kuluessa sain kuulla, että Elia Vivianille tuli enemmänkin rangaistusta, kuin vain pudotusta etapin pääjoukon viimeiseksi, hän sai rahallisen sakon, 50 miinuspistettä ja aikarangaistuksenkin. Melko heavysti rankaistiin niin pienestä tönäisystä. Tämän päivän voittajaksi ylsi Pascal Ackermann, hän sai siis jo toisen etappivoiton tässä kisassa. Pascal on kyllä aika täydessä iskussa! Kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa edelleen Primoz Roglic, joka on muuten aikaisemmin ollut talviurheilija yhdistetyssä. 

Cecina – kikhernejauholetut

Pyysin Facebookin ruokabloggaajien ryhmässä vinkkejä toisten blogaanien italialaisen ruoan lempiohjeista. Avaus ei saavuttanut kovin suurta suosiota, mutta saamani vinkit olivat heti kokeilemaan innostavia. Haarukkavatkain-blogin Minna vinkkasi nämä kiinnostavat kikhernejauhoista tehtävät letut. En ole koskaan syönyt näitä Italiassa, enkä myöskään käyttänyt kikhernejauhoa aikaisemmin. Sain myös Riitalta jatkoidean, samoista jauhoista leivottavasta leivästä, mikä oli fiksu veto. Usein näistä kertakokeiluista jää pussin- tai purkinpohjia, jotka siirretään kompostiin x vuoden päästä. Nyt kyllä luulen, ettei kikhernejauho jää pilaantumaan, niin kiva ohje tämä oli. En todellakaan osaa sanoa tuliko lettusistani autenttisia lainkaan, mutta hyviä ne olivat! Puolitin Minnan kirjaaman ohjeen, sillä olin yksin syömässä näitä.

4 ohutta kikhernejauholettua

• 100 g kikhernejauhoa
• 2 dl vettä
• 2 rkl oliiviöljyä taikinaan
• ripaus suolaa
• 1 rkl oliiviöljyä/paistopannu

Cecina-taikinan olisi hyvä turvota rauhassa, mielellään useita tunteja, jopa yön yli. Minä turvotin taikanaa kolmisen tuntia. Mittasin jauhot kulhoon ja sekoitin niihin veden koko ajan vispilöiden. Puristin taikinan tiheäen siivilän läpi paakkujen välttämiseksi. Jätin taikina turpoamaan. 

Kun oli aika paistaa cecinat, kuumensin uunin 250 asteeseen. Sekoitin taikinaan 2 rkl oliiviöljyä ja ripauksen suolaa. Kun uuni alkoi olla kuuma, nostin liedelle uunin kestäviä pannuja. Käytin pientä valurautapannua ja kolmea pientä valurautaista blinipannua. Kuumensin pannuja liedellä ja kaadoin niille ruokalusikallisen oliiviöljyä, kallistelin pannuja niin, että öljy peittää koko pannun pohjan. 

Kaadoin pannuille kauhallisen taikinaa, niin että pannun pohja juuri ja juuri peittyi taikinaan. Kallistin taas hieman pannuja. Kun pinta alkoi kuplia, siirsin pannut uuniin noin 8 minuutiksi. Lopuksi voi käyttää uunin grillivastusta saadakseen letun pintaankin kivaa paistopintaa. Meillä ei grillivastus taida toimia, joten otin pannut pois uunista ja käänsin letut, niin päälipuolikin sai hieman paistopintaa kuumasta pannun pinnasta. 

Nostin letut pois pannuista ja leikkasin ne neljään sektoriin. Asettelin letut lautaselle ja niiden päälle hieman buffalomozzarellaa, italialaista salamia aivan ohuina viipaleina, kirsikkatomaattien puolikkaita ja tuoretta basilikaa. Luritin pinalle hieman oliiviöljyä ja maustoin setin pippurilla.

Olivatpa kikhernejauhoista tehdyt letut tosi hyviä, vaikken varmaan päässyt Minnan lettujen tasolle, minun olivat aika rapeita. Pitää kokeilla näitä Italiassa.

Giro d'Italian kolmas ja viimeinen Israelissa ajettu etappi oli 229 km mittainen ja sen lähtö tapahtui Be'er Shevasta ja maali oli Eilatissa. Eurosport näytti koko etapin, minkä alkupuoli oli melkoista sunnuntaiajelua. Pitkä etappi ja kuuma ilma (33 °C) saivat varmaankin ajajat säästelemään voimiaan. Pitkä lähetys ei tällä kertaa ollut kaikkein mielenkiintoisin, mutta kyllähän tuota jutustelua kuunteli. Kolmen ajajan hatka oli kärjessä melkein 200 km, mutta kyllä heidätkin ajettiin kiinni viimeisillä kilometreillä, kuten hyvin saattoi aavistaa. Etapin voittoon ylsi jälleen Evia Viviani, todella upeasti! Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Rohan Dennis. Huomenna pidetään jonkun sortin lepopäivä, vaikka oikeasti koko kilpailu siirretään Italiaan, Sisiliaan.