Sattuipa sopivasti – tähdenlentokanapiiras

Ei värillä ole väliä, kunhan on keltainen.

Eilen meillä oli päivällisenä kokonaisesta broilerista rintafileet ja lopuille piti keksiä jotain käyttöä. Myös Noirmoutierin perunoille, joita sain kuin sainkin kypsiksi (ne vaativat pitkän kypsennyksen) oli keksittävä käyttöä. Laitoin hakusanoiksi French chicken pie ja tuloksena oli tällainen teos. Se on niin ranskalainen kuin tähdenlentojakin hyödyntävä, mikä sen parempaa. 

Ensin olin harmistua, sillä eihän meillä sattunut olemaan tuoreita herkkusieniä, mutta löytyi kuivattuja herkkusieniä, kuivasin niitä alkuvuodesta, kun sattui Lidlin hävikkikassissa (tai muuten vain alennuksessa) suuri rasiallinen sieniä. Purjoa ei ollut, mutta uuden sadon sipuleita löytyi, joten ne saivat korvata purjon. Myöskään ranskankermaa ei nyt ollut, mutta käytin kermatilkan. 

Koska käytin eilisiä tähteitä, oli tekojärjestys hieman erilainen kuin lähdeohjeessa. Näin tein:

Ranskalainen kanapiiras tähdenlennoista

• haudutuspadassa kypsennetyn broilerin kypsät osat poislukien eilen syödyt rintafileet
• noin pari noirmoutierin perunaa kuutioina kypsennettyinä 
• 1 rkl oliiviöljyä
• pieni pakkaus ranskalaista pekonisuikaletta 
• 1,5 dl kuivattuja herkkusieniviipaleita
• 1 uudensadon keltasipuli
• 1 uudensadon punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 3 dl kasvislientä fondista
• tuoretta timjamia
• 1 dl kermaa
• 1 rkl dijonsinappia
• pippuria (suola ei ollut tarpeen, koska broilerissa ja perunoissa oli jo valmiiksi suolaa)
• 3 torttutaikinalevyä
• 1 pieni kananmuna

1. Otin torttutaikinalevyt sulamaan ja esille kaikki muut ainekset.
2. Leikkasin sipulit ja valkosipulin viipaleiksi.
3. Kävin läpi broilerinpalat ja leikkasin isommat suupalan kokoon.
4. Sekoitin kerman ja sinapin kupissa tasaiseksi. 
5. Kuumensin vettä ja lisäsin siihen kasvisfondia liemeksi. 
6. Otin pannun ja kumosin sille pekonisuikaleet ja aloin kuumentaa pannua. Paistoin pekonin rapeaksi.
7. Lisäsin pannulle hieman oliiviöljyä ja kumosin mukaan sieniviipaleet, sipulit ja valkosipulin, paistoin hetkisen. 
8. Lisäsin pannulle viinin ja annoin se kiehua puoleen. 
9. Yhdistin mukaan jauhot ja sekoitin tasaiseksi. 
10. Lisäsin pannulle vähitellen ja koko ajan sekoittaen kuumaa kasvislientä. 
11. Seuraavaksi pääsivät pannulle mukaan kypsät broileripalat ja perunat. 
12. Annoin seoksen kiehua noin 10 minuuttia. 
13. Lopuksi lisäsin vielä kerma-sinappiseoksen, sekoittelin taas ja annoin kiehua vielä niin, että pannulle muodostui paksu kastike. 
14. Maustoin timjamilla ja pippurilla. 
15. Annoin kastikkeen jäähtyä pannulla ja kiinteytyä. 
16. Kun kastike oli jäähtynyt, laitoin uunin lämpenemään 200 asteeseen.
17. Kaulitsin torttutaikinalevyt hieman ohuemmiksi ja leikkasin ne 8 palaan kunkin.
18. Vatkasin pienen kananmunan kevyesti tasaiseksi.
19. Kumosin jäähtyneen kastikkeen voideltuun uunivuokaan.
20. Sommittelin torttutaikinapalat pinnalle ja sutikoin ne kananmunalla. 
21. Paistoin piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinnan taikinapalaset olivat kauniin värisiä ja hieman pullistuneina. 

Tämä oli mitä hauskin tähderuoka, siinä  menivät ne joulusta jääneet kolme torttutaikinalevyäkin. Söimme päivällisen ulkona omalla terassilla, edellinen kerta olikin joskus viime elokuussa. Piiraan kaveriksi otimme hieman salaatinlehtiä. 

Tour de Francen toinen etappi ajettiin Italiassa Cesenaticosta Bologneen ja silläkin oli mittaa melkein 200 km, luonnehdinta oli hilly. Mark Cavendish oli ainakin sen verran toipunut, että lähti matkaan. Reitti kulki Imolan moottoriradan kautta, kumma ettei sinne oltu laitettu mitään yleisötilaisuutta, ainakin olisi ollut tilaa ihmisille katsomoissa ja pysäköinnille. 

Kuumassa säässä ajetun etapin voittajaksi ajoi Kevin Vaquelin ja keltapaidassa ajaa huomenna Tadej Pogacar. Toivoakseni Mark Cavendish on pysynyt kisassa mukana, Tourin verkkosivut eivät ole kovinkaan notkeat, vaikka ovatkin kolmesta Grand Tourista parhaat. 

Korealainen pyttipannuke

Siskoni oli meillä muutaman päivän ja söimme, joimme ja katsoimme Koreaa. Saldona oli kokonainen pitkä k-drama, 40 jaksoa Absolute Boyfriendiä, kaksi kokonaista korealaista päivällistä, vähän nukkumista ja tilkkeinä k-pop-videoita. Nyt on tuttu haikea olo, kun on pitänyt päästää irti pitkän sarjan hahmoista ja siskon seurasta. 

Edellisten päivien päivällisistä jäi hieman aineksia korealaiseen tähdenlentoon. Samalla menivät loppuun sivukkeet, joita tein maanantaina ja tiistaina. CampaKimchi on jo loppunut ja arvelen, ettei minun kannata enää laittaa alulle isoa satsia kimchiä ennen seuraavaa CampaReissua. Käytämme pois pieniä ostokimchipurkkeja. Tämän päivän ruoassa oli kaikenlaista omasta ja asiakkaan päästä. 

Korealainen pyttipannu

• 1 rkl wokkiöljyä
• 10 cm pätkä purjoa silputtuna
• 2 pientä punaista suippopaprikaa (noin etusormeni kokoista)
• 2 kananmunaa
• 1 rkl wokkiöljyä
• 2,5 dl tähderiisiä
• 2 annospalaa bulgogilohta (tätä tein aiemmin tähän tapaan)
• 1 dl sulatettuja katkarapuja (vähän tarpeettomia, mutta sainpa pussinpohjan käytettyä)
• 1 dl pakasteherneitä
• 2 rk sitruunamehua
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl osterikastiketta
• pippuria

Tähdesivukkeet

• muutama soijamarinoitu viiriäisenmuna (tällä ohjeella)
• pikkuisen jälkimarinoitua munakoisoa (sama ohje, mutta kesäkurrella toteutettuna)
• ei ollut enää kimchiä

Paistoin ensin wokkiöljyssä purjoa ja paprikaa silppuna pari minuuttia ja kumosin ne lautaselle. Rikoin kaksi kananmunaa samalle pannulle, öljyä ei tarvinnut lisätä tässä välissä. Kääntelin kananmunia lastalla hetkisen ja kumosin massan samalle lautaselle kuin paprikan ja purjon. Lisäsin hieman öljyä ja riisin, jonka pienin puuhaarukalla. Paistelin riisiä kolmisen minuuttia, lisäsin mukaan sitruunamehun, soija- ja osterikastikkeet, sekoittelin. 

Lisäsin pannulle kaksi palaa tähdelohta, sulatetut katkaravut ja herneet ja sekoittelin hyvin. Palautin pannulle riisin, lohen ja katkisten seuraksi paprikan, purjon ja kananmunan, sekoittelin taas. Lopuksi vielä viimeistelin pippurilla ja lirauksella sitruunamehua. Annokseen nostelin vielä loput soijamarinoidut viiriäisenmunat ja muutamat viipaleet jälkimarinoiduista munakoisoviipaleista. Katkaravut olisi voinut jättää poiskin, niin suuri pannullinen ruokaa tästäkin tuli. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan välilehdille Tähdenlennot ja Pöytä Koreaksi. Allaolevassa kuvassa (jota en ole itse ottanut) on korealaisen huippukokouksemme tähdet, joille annan nimet Ex, Maskeeraaja ja Robotti, sillä en koskaan muista kenenkään sarjojen hahmojen nimiä. Vaikka nyt muistankin, että keskimmäisen henkilön nimi on Dada. 

Yhden kuvan taktiikalla – curry

Toissapäivänä meillä oli haudutuspäivä, kokonainen broileri pötkötti crockpotissa monta tuntia, kiitos edullisen sähkön. Haudutuspata nyt ei muutenkaan ole kovin sähkösyöppö, sitä voisi kyllä melko huoleti käyttää vaikka joka päivä. Tuolloin haudutus onnistui oikein hyvin, broilerista tuli mehukasta ja oli helppo irrottaa lihat luista. Söimme sinä päivänä ostopitat runsain täyttein, vieläkin kaihertaa se muutaman viikon takainen epäonnistuminen pitaleipien kanssa. Kokeilen ihan varmaan jonain vuonna taas uudelleen. 

Eilen meillä oli sitten jatkojalostus-, eli tähdenlentopäivä. Keräilin vihanneslaatikosta ja pantrystä erinäisiä aineksia ja kehitin niistä jonkunsortin curryn ja sitä samaa syömme vielä toisenkin aterian, sillä sitä tuli paljon. Tästä olisi hyvin syönyt neljä henkilöä ja jonkun sivukkeen kanssa vaikka kuusikin. Vihjeitä katsoin jonkun verran tästä blogista. Vaihtelin aineksia sen mukaan, mitä meiltä nyt sattui löytymään. 

Chicken curry useammalle kuin kahdelle

• 2/3 haudutetun yrttimaustetun broilerin lihoista 
• 1 muhkea keväsipuli (oikein tavallista muhkeampi)
• puolikas punaista suippopaprikaa
• nyrkkini kokoinen pala parsakaalia 
• 1 rkl wokkiöljyä
• 1 tomaattipyrekuutio (sellainen fondityyppinen, ostettu jostain tarjouksesta, ilmeisesti pastaruokiin erityisesti sopiva)
• 2 rkl mangochutneyta
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkivääritahnaa
• 1 tetra (2,5-3 dl) pizzakastiketta (koska paseerattua tomaattia ei ollutkaan)
• 1 2 dl tetra kookosmaitoa
• 2 dl vettä 
• 1 tl currya
• 0,5 tl chilihiutaleita
• ripaus suolaa ja pippuria (broileri oli jo valmiiksi maustettua, joten suolaa ei juuri tarvinut)

Kuumensin laakeassa kasarissa (jota enää harvoin käytän, sillä en usein tee suurempia määriä ruokaa kerralla) lorauksen wokkiöljyä ja kuullotin siinä silputtua sipulia, suikaleiksi leikattua paprikaa ja nupuiksi irroteltua parsakaalia. Lisäsin mukaan mangochutneyn, sen tomaattifondin, chillihiutaleita, valkosipulin, inkiväärin, currya ja lopuksi broilerin paloiksi leikattuna. Sekoittelin ja lisäsin mukaan pizzakastikkeen, kookosmaidon ja vettä sen verran, että muodostui mukavasti kastiketta. Annoin kastikkeen kiehua hissuksiin noin puoli tuntia ja maistelin. Pippuria sai laittaa ihan kunnolla, suolaa vain ihan vähän. Söimme tätä pikkuisen kuumottavaa kastiketta riisin kanssa ja niin me teemme tänäänkin. 

Kuten ole tässä vuoden alussa päättänyt, en kuvaa niin hulluna ruoka-annoksia, en siis ota kymmentä samanlaista kuvaa annoksesta. En nytkään ottanut. Mutta voisin antaa itselleni luvan ottaa pari erilaista. Tai tekovaiheesta jotain. Kunhan en palaa vanhoihin pahoihin tapoihin. 

Dak Kalguksu – korealainen kana-nuudelikeitto

Monessa kulttuurissa on omanlaisensa kanakeitto, niin korealaisessakin. Kuten olen jo aiemmin oppinut dak tarkoittaa kanaa ja kalguksu liittyy tapaan millä keiton nuudelit on valmistettu, tässä ruokalajissa käytetään veitsellä leikattuja (knife cut) nuudeleita. Niitä saa ostaa valmiinakin siellä, missä on suuret valikoimat korealaisia elintarvikkeita, mutta niiden tekeminen alusta astikaan ei ole vaikeaa. Samaan tapaan kuin tortillalättyjen tai pastan tekeminen alusta, nuudelit eivät ole sen hankalampaa. 

Käytin tähän ruokaan osan edellispäivänä kypsentämästäni kokonaisesta broilerista, käytin silloin painekattilaa kypsennykseen. Vinkit tähän keittoon otin Korean Baksang-blogin keittopostauksesta. Siinä tehtiin kaikki alusta asti, minulla oli siis jo kana valmiina. Pienensin nuudeliannosta, luulin pienentäväni sen kahteen annokseen, mutta tuli siitä vieläkin neljä annosta. Laitan tähän määrät jotka käytin, Hyosunin postauksessa on tarkasti kerrottu paljonko hän käyttää mihinkin määrään aineksia, tosin korealaiset taitavat syödä paljon suurempia annoksia ruokaa kuin me. 

Dak Kalguksu – korealainen kana-nuudelikeitto

Nuudelit

• 4 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl suolaa
• 1,5- 2 dl vettä
• 1 rkl öljyä

Tarvittavan veden määrä riippuu jauhoista, joten ei kannata heti kumota jauhoihin koko määrää vettä. Aloitin keräämällä jauhot, suolan ja öljyn kulhoon ja sitten noin puolet mittaamastani vedestä. Aloin käsin työstää taikinaa ja lisäsin vettä hieman kerrallaan. Käytin kaikkiaan melkein kaksi desiä vettä ja sain aikaan noin viiden minuutin työstämisen jälkeen taikinapallon, joka oli melko tiivis, ei mitenkään pehmeä. Näin ymmärsin, että pitää ollakin. Jätin pallon kulhoon kelmulla peitettynä tunniksi. 

Nuudelitaikinan kauliminen vaatii melko paljon jauhoja, jotta taikinan saa kaulittua ohueksi eivätkä leikatut nuudelit tartu toisiinsa. Jaoin taikinan kahteen osaan ja kaulitsin ne omiksi ohuksi lätyikseen. En saanut aikaan neliön mallisia lättyjä ja voi olla, että olisi pitänyt kaulita ohuemmaksi, mutta ekalla kerralla olin vielä vähän oppilaana omin nokkineni. Kaulitsin siis taikinan kahdeksi ohueksi lätyksi. Ripotin näille lätyille vielä hieman jauhoja, jotka levitin kämmenelläni tasaiseksi ja sitten käärin lätyn rullalle. Rullan leikkasin veitsellä suikaleiksi, jotka erottelin heti toisistaan ja peitin keittiöliinalla. Näytti, että nuudeleita tuli melko paljon, enemmän kuin yhteen ruokailukertaan tarvitsisimme. 

Muut keittoainekset

• valmiiksi kypsennettyä yrttimarinoitua broileria suikaleiksi nyhdettynä
• vettä
• 2 porkkanaa
• 4 retiisiä
• puolikas punainen suippopaprika
• puolikas oranssi paprika
• kevätsipulia
• 1 tikkuaskin kokoinen pala kelpiä (kovanpuoleista merilevää, joka pehmenee keitettäessä, mutta otetaan pois muutaman minuutin keittämisen jälkeen)
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 rkl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• soijakastiketta

Valmistelin muut ainekset nuudelitaikinan asettuessa ennen kaulimista. Leikkasin porkkanat, kevätsipulit, paprikat  ja retiisit ohuiksi viipaleiksi, varastoissani kasvikset alkavat taas olla vähissä, joten käytin sitä mitä sattui olemaan. Tähän sopisi hyvin kesäkurpitsa. Osan kevätsipulista säästin tarjoiluun. 

Kiehautin kattilassa vettä ja lisäsin siihen palan kelpiä ja kasvisliemen. Laitoin kasvikset liemeen kypsymään ja nappasin kohta kelp-palan pois. Lukemani mukaan sitä ei kannata uittaa keitoksessa kauhean kauan. Lisäsin mukaan kananyhteet, noin neljäsosan kokonaisen linnun lihoista. Arvelin, että sen verran me nyt kerralla söisimme. 

Lähdepostauksessa järkevästi neuvotaan kypsentämään ensin nuudelit omassa kattilassaan, jolloin niissä oleva irtojauho ei saosta keittoa, toisaalta sanotaan, että jos haluaa aavistuksen sakeampaa soppaa, voi nuudelit keittää varsinaisessa keittokattilassa muiden ainesten kanssa. Minä kypsensin ensin nuudelit kattilassa ja nostelin ne sitten kypsinä keittokattilaan. Käytin siis puolet tekemistäni nuudeleista ja pakkasin loput rasiaan toista käyttökertaa varten. Kypsyyttä kokeilin pienellä maistipalalla ja muutenkin nuudelit olivat jo nousseet keittoveden pinnalle, joten olivat ne noin neljässä minuutissa kypsiä. 

Sekoitin kypsät nuudelit keittoon ja lisäsin siihen mausteeksi vielä hieman soijakastiketta. Tein vielä erikseen keiton päälle lusikoitavan pienen annoksen kastiketta. 

Tarjoilukastike

• 2 rkl soijakastiketta
• 1 tl seesamiöljyä
• 1 tl gochugaru-chilihiutaleita
• 1 tl paahdettuja seesaminsiemeniä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• silputtua kevätsipulia

Sekoitin ainekset keskenään ja kaadoin kastikkeen pieneen tarjoilukuppiin. Ei vienyt kuin kaksi minuuttia, mutta oli hyvä kruunaus keitolle. Tämä oli todella hyvä kanakeitto, tuumimme, että nytpä olisi ollut pienelle nuhalle käyttöä, niin lämmittävää ja hyvää keitto oli. Ja muuten, söimme melkein koko keiton puikoilla, vasta loput liemet kupista piti lusikoida! 

Söimme kumpikin kaksi pientä annoskupillista ja sitten tuumimme, että lientä ja vihanneksia on vielä melko paljon ja vähän kanaa ja nuudeleita odottamassa toista käyttöä. Niinpä jatkoin keiton toiseksi ateriaksi, kumosin kattilaan loput kanat ja hieman lisää vettä, nostin keiton kiehumaan ja sitten lisäsin ne juuri varastoimani loput nuudelit keittoon. Annoin keiton kiehua noin kolme neljä minuuttia ja sen jälkeen jäähdytin sen ja pakastin sen myöhempää ateriaa varten. Tästä toisesta erästä tuli noin 0,75 litraa keittoa. Voin lisätä hieman vihanneksia, jos sattuu olemaan jotain sopivaa, kun sulatan keiton syötäväksemme. 

Ostin aasialaisiin ruokatarvikkeisiin erikoistuneesta kaupasta nipun kevätsipulia (en ole varma onko se sama asia kuin ohjeissa usein mainittu vihersipuli), koska nipun sipuleissa oli hyvät pienet juuret. Monesti sipuliniput on leikattu juurettomiksi. Eräässä k-draamassa naispääosanesittäjällä oli avioeron jälkeen asiat aika huonosti, mutta hänellä oli kuitenkin kevät/vihersipulia kasvamassa purkissa, siitä hän otti sipulia ja pian sipulit olivat taas kasvaneet ja niistä saattoi leikata jälleen varsia ruokiin. Hän kyllä antoi sen sipulin tapaamalleen mukavalle, auttavaiselle miehelle, joka ei kuitenkaan ollut varsinainen sarjan oppa. 

Minun sipulini ovat nyt noin viikossa kasvaneet näin paljon, saan ehkä muutaman viikon kuluttua leikata niistä ruokiin varren tai ainakin palasen vartta. 

Kimbap

Kimbap on erittäin suosittu korealainen ruokalaji, se päätyy usein eväsrasioihin ja reissulounaisiin, lapsille koulun jälkeen ja oikeastaan mihin tilanteeseen vain. Se on myös oiva pienten tähdenlentojen hyödyntämiseen, kuten niin moni muukin korealaisen keittiön tuotos. Se on yksi tärkeä syy miksi pidän niin paljon korealaisesta keittiöstä. Mikään ei ole liian pieni määrä hyödynnettäväksi ja aina voi soveltaa. 

Korealaiset eivät pidä siitä, että kimbapia sanottaisiin Korean sushiksi, sitä se ei ole. Vaan se on kimbap, jossa kim tarkoittaa merileväarkkia ja bap riisiä. Tärkeä erottava tekijä japanilaiseen sushiin on riisin maustaminen. Tässä ohjeessa riisi maustetaan vain seesaminsiemenöljyllä ja suolalla. Toinen vaihtoehto olisi luumutiiviste, mutta minulla ei ole sitä vielä, mutta tulee olemaan seuraavan korealaisen huippukokouksen aikaan, unni tuo minulle sitä!

Laitan ohjeeseen vain ainekset luettelona, en määriä, sillä se riippuu aivan siitä mitä tykkää käyttää kullakin kerralla ja paljonko on aikeissa tehdä kimbapia. Ja etenkin siitä, miten paljon riisiä tulikaan keittäneeksi. Minä tein tällä kerralla neljä rullaa kimbapia, mutta kolme olisi riittänyt yhdelle aterialle kahdelle syöjälle. Loput söimme seuraavana päivänä jatkojalostettuna. 

Kimbap graavilohella

• merileväarkkeja
• pyöreäjyväistä riisiä
• seesaminsiemenöljyä
• suolaa
• kananmunia
• öljyä
• kevätsipulia
• graavilohta
• porkkanaa
• retiisiä
• kurkkua

Mittasin riisinkeittimen kulhoon kaksi mitallista (noin 1,5 dl/mitta) pyöreäjyväistä valkoista riisiä. Pesin riisiä sen aikaa kylmällä vedellä, että vesi kirkastui. Laitoin riisin kypsymään sushiasetuksella, kimbapiin riisi on hyvä olla aika kiinteäntahmeaa, joten laitoin vettä hieman tavallista vähemmän. 

Riisin kypsyessä valmistelin täytteet. Leikkasin yhden porkkanan ja pätkän kurkkua (noin 5-6 cm) tikuiksi. Vatkasin kaksi kananmunaa kulhossa kevyesti ja ripautin niille suolaa. Valikoin graavilohta tasakokoisia viipaleita. Viipaloin mandoliinilla neljä retiisiä aivan ohuiksi viipaleiksi. Kevätsipulia oli joltain aiemmalta kokkaukselta valmiiksi silputtuna, nekin otin poiskäytettäväksi. 

Kun riisi oli  kypsää, kaavin sen kulhoon jäähtymään ja maustoin sen tilkalla seesaminsiemenöljyä (noin 2 tl) ja ripauksella suolaa, sekoittelin ja jätin jäähtymään. Jäähtymistä odotellessani käytin pannulla öljyssä porkkanatikut, muutama minuutti vain, että ne hieman kypsyivät, mutta niihin jäi kuitenkin rapsakkuutta. Kumosin ne lautaselle odottamaan. Paistoin samalla pannulla kevyesti vatkattua kananmunaa kolmessa erässä ohueksi lätyksi ja pinosin ne päällekkäin jäähtymään. Hetken kuluttua rullasin ne ja leikkasin suikaleiksi. 

Järjestin kaikki täyteainekset valmiiksi lautaselle niin, että niitä oli helppo ottaa, kun oli aika rullata. Leikkasin kaksi merilevyarkkia puolikkaiksi. Otin kokonaisen merileväarkin ja laitoin sen sushimaton päälle kiiltävä puoli alaspäin ja leveämpi reuna itseeni päin, levyt eivät ole aivan neliöitä. Levitin arkille jäähtynyttä, maustettua riisiä ohuen kerroksen jättäen yläreunasta noin kolme senttiä ilman riisiä. 

Nostin sitten puolikkaan merileväarkin riisin päälle ja siihen sitten sommittelin täytteet. Niitä tulee paljon enemmän kuin sushissa ja vain mielikuvitus on rajana, ymmärtääkseni kimbapin tekemisessä ei ole niinkään kyse hienostuneisuudesta tai tarkoista rajoista, vaan rullaan voi laittaa ihan mitä mieli tekee ja kaikkea tulee paljon. 

Laitoin rulliin graavilohisuikaleita, niiden viereen kananmunasuikaleita, kurkku- ja porkkanatikkuja, ohuita retiisiviipaleita ja kevätsipulisilppua. Sitten vaan rullaamaan, se onkin vähän harjoittelua vaativaa, sillä rullasta tulee pullea suuren täytemäärän kanssa. Ensimmäiseen tuli vähän liian paljon kaikkea ja olin jättänyt merileväarkin reunaan liian kapean täytteettömän osan, ehkä riisiäkin oli ensimmäisessä rullalla liikaa. Mutta sain kuitenkin rullan käärittyä sushimaton sisällä ja autoin merilevää kiinnittymään pienellä tilkalla vettä, jota sutikoin saumakohtaan. Puristelin vielä uudelleen rullaa maton sisällä ja nostin sitten tuotokseni lautaselle saumapuoli alaspäin odottamaan. Muihin rulliin laitoin riisiä vähän vähemmän ja tasoittellin paremmin, joten rullaaminen alkoi sujua paremmin. Viimeisen kohdalla jopa melko hyvin, kuten yleensäkin käy, ainekset loppuvat, kun homma alkaa sujua. 

Koska kimbap-rulla on aikamoisen muhkea, siitä pitää leikata riittävän ohuet palat, ettei tule liian suurta suupalaa. Kimbap leikataan reippaalla yhtäjaksoisella viillolla terävällä veitsellä ja veitsen terään sipaistaan silloin tällöin pieni tilkka öljyä. Ei sahata eikä paineta voimalla rullaa, vaan viilletään tasaisesti. Näin opin, kun katsoin videoita kimbapin leikkaamisesta. Noin 1,5 senttiä paksut palaset ovat sopivia, jotta niiden syöminen yhdellä suupalalla käy hyvin, eikä tule ahtamista. 

Koreassa ei juurikaan taideta käyttää mitään kastikkeita kimbapin kanssa, en  ainakaan löytänyt mainintoja sellaisista, mutta hieman seesaminsiemenöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä voi ripotella päälle ja me kyllä salaa hieman kastoimme palasia soijakastikkeeseen, mutta ei kerrota kenellekään. Kimbap oli oikein hyvää ja kun vielä opin paremmin rullaamaan, niin yhä parempi. 

Koska emme jaksaneet kerralla syödä koko määrää, laitoin tähdepalat tiiviiseen rasiaan jääkaappiin. Seuraavana päivänä paistoin viipaleet pannukakkutaikinaan kastettuina ja niistä tuli oikein hauska sivuke toiselle aterialle. Taikinaan tuli 3 rkl korealaista pannukakkutaikinajauhetta ja 1 dl vettä, sekoitin ne keskenään ja kastoin kimbap-viipaleet taikinassa molemmin puolin ja paistoin niitä öljyssä pannulla pari kolme minuuttia puoleltaan. 

Vinkit kimbapiin otin kahdesta suosikkiblogistani Korean Bapsang ja Beyond Kimchee. Niissä postauksissa opetetaan hyvin rullaustekniikka ja saa lisätietoa kimbapista ruokalajina. Paljon erilaisia täytevaihtoehtoja tulee myös hyvin esille. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonka lista korealaisista kokeiluistani venyy yhä pidemmäksi. 

Palanpainikkeena meillä oli kahta sojua, maustamatonta ja luumumakua. Maustettu on niin makeaa, että otimme sitä lasiin vain ihan pienen tilkan ja päälle maustamatonta sojua, yhteensä noin puoli desiä. Näin maustettu soju riittää paljon pitempään, eikä ole liian makeaa. Tuota maustettua sojua ostimme Tallinnasta eräästä aasialaisiin ruokatarvikkeisiin erikoistuneesta liikkeestä, kesällä ostimme toista makua Bremenistä vastaavasta kaupasta. Maustamatonta sojua myydään Alkossakin. 

Kimchi Bokkeum Bap – kimchiriisi

Kimchiriisi on mitä parhain tähdenlentoruoka ja tein sitä tänään. Keitin aivan tarkoituksella eilen liikaa riisiä, jotta sitä riittäisi tällekin päivälle. Kun olimme ottaneet eilisiin ruoka-annoksiin riittävästi riisiä, laitoin loput heti hyvin suljettavaan lasirasiaan ja viilensin sen ja laitoin jääkaappiin. Koska aasialaiset käyttävät kaikenaikaa tähderiisiä, niin minäkin uskallan. Onhan nyt hävikkiviikkokin. Tosin tässä ei ole tarkalleen ottaen kyse hävikkiruoasta, koska tarkoituksella keitin eilen riisiä ylijääväksi ja säästin kimchiä, vaikka olisimme voineet syödä sen annoksen loppuun sillä istumallakin. 

Ohjeen kimchiriisiin otin alunperin Korean Bapsang-blogista. Nyt osaan tehdä sen jo ilman ohjetta, niin helppo juttu se on. Pitää vain malttaa mielensä edellispäivänä eikä syödä kaikkea kimchiä kerralla. Ilmeisesti bokkeum tarkoittaa paistamista, ainakin olen samaan sanaan osunut muissakin ruokalajeissa, joissa jotain on paistettu tai ameriikaksi fried. Tuo blogin postaus on hyvin informatiivinen, siinä kerrotaan hyvin miten riisi kannattaa valmistaa, mitä voi käyttää proteiiniksi, miten maustaa ja mitä lisäkasviksia käyttää. Tämä on minun nopsa versioni, jonka kanssa söimme loput eilisestä possukastikkeesta. 

Kimchi Bokkeum Bap

• 1 rkl wokkiöljyä
• 3 pientä uudensadon sipulia silputtuna ja vihreät varret erilleen otettuna
• 1 pieni porkkana karkeana raasteena
• 1,5 dl kimchiä liemineen (eilisen pienen lasipurkin loput, noin puolet)
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl gochujang-tahnaa
• 1 rkl wokkiöljyä
• 3 dl eilistä keitettyä sushiriisiä
• suolaa ja pippuria maun mukaan
• 1 rkl seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• merilevää ohuiksi suikaleiksi leikattuna

Laitoin pannulle wokkiöljyä ja kuumensin pannua hetkisen. Lisäsin sille ensin silputut sipulit (vihreät varret silppusin myös, mutta jätin odottamaan viimeistelyä) ja karkean porkkanaraasteen. Kypsensin niitä pari kolme minuuttia. Sitten lisäsin pannulle kimchin purkista, tämä Lidlin kimchi on melko pieneksi hienonnettua, joten sitä ei tarvitse pilkkoa pannulla enää. Lisäsin pannulle soijakastikkeen ja gochujang-tahnan ja paahdoin kimchiä ja kasviksia muutaman minuutin melko reippaalla kuumuudella, jolloin kimchin aromit oikein heräsivät henkiin. 

Lämmitin edellispäivän tähderiisiä ensin mikrossa minuutin verran, jotta se hieman pehmeni ja kaavin sen pannulle. Pienentelin sen lastalla aivan hienoksi ja sekoitin kimchiin. Laitoin loput kimchiliemestä mukaan ja paahdoin koko pannullista sekoitellen noin 5-8 minuuttia. Maistelin ja ripotin vielä hieman suolaa ja pippuria pannulle. Tarjoillessa luritin riisille hieman seesaminsiemenöljyä ja viimeistelin paahdetuilla seesaminsiemenillä, merileväsuikaleilla ja silputuilla sipulinvarsilla. Tähän sopisi myös paistettu kananmuna, mutta meillä oli tosiaan sitä possulihaa vielä yllinkyllin, joten muita lisäkkeitä en tehnyt. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Korea-innostukseni ei näytä hiipumisen merkkejä, korealainen ruoka on jotenkin mahdottoman iloiseksi tekevää ja helppoa valmistaa. Vaikken tiedä onko valmistamani ruoka aivan oikeanlaista, kuten korealaisen valmistamaa, se on kuitenkin todella hyvää. Olen käynyt vain kahdessa korealaisravintolassa tämän mennessä, ainakin lähelle niiden makumaailmaa olen onnistunut pääsemään. Olen opetellut tekemään kastikkeita itse, mutta myös käyttämään valmiskastikkeita. 

Kunhan kotiudun seuraavalta CampaReissulta, alan opetella lisää korealaisesta keittiöstä, ehkä kokeilen valmistaa kimchiä itsekin. Toisaalta, siskoni saattaa ehtiä ennen minua ja ehkä hän tuo sitä minulle tiiviskantisessa rasiassa, kun meillä on seuraava korealainen huippukokous.

Tähdenlentotyyppinen pastavuoka

Söimme tässä eräänä päivänä lihapullia ja spagettia. Vaikka kuinka olimme reippaita, jäi puolet lihapullista tähteeksi. Tein niistä myöhemmin pastavuokaruoan, joka oli aika hauska. 

Lihapullavuoka

Punainen kastike

• 6 isoa lihapullaa pienessä määrässä tomaattikastiketta
• 2 dl paseerattua tomaattia
• 0,5 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria

Valkoinen kastike

• 2 rkl voita
• 4 rkl vehnäjauhoja
• 3 dl maitoa
• 1 dl raastettua parmesania ja vähän vuoan päälle 
• suolaa ja pippuria
• muskottipähkinää

Muuta tarvittavaa

• 200 g pastaa
• oliiviöljyä vuoan voiteluun

1. Aloitin keittämällä sitä pastaa, mitä oli sopivasti pakkauksenpohjallinen, noin 200 g lyhyttä pastaputkea. 
2. Laitoin tähdekastikkeen lihapullineen kattilaan ja pienin isot pehmeät lihapullat noin kuuteen pienempään palaan. Lisäsin mukaan paseerattua tomaattia ja punaviiniä. Nostin seoksen kiehumaan miedolla lämmöllä siksi aikaa, että tein valkoisen kastikkeen. 
3. Sulatin toisessa kattilassa voin ja sekoitin siihen vehnäjauhot. Paistoin jauho-voiseosta pari minuuttia, mutta varoin ruskistamasta sitä. Lisäsin maidon muutamassa erässä ja sekoitin koko ajan. Kastike suurustui ja kypsensin sitä muutaman minuutin. Maustoin kastikkeen muskottipähkinällä, suolalla, pippurilla ja parmesaanilla. 
4. Kuumensin uunin 220 asteeseen ja voitelin oliiviöljyllä pienenpuoleisen uunivuoan.
5. Sekoitin kypsän pastan tomaattilihapullakastikkeeseen ja kaavin seoksen vuokaan. 
6. Kaadoin valkoisen kastikkeen pastan päälle ja tasoittelin pinnan. Raastoin pinnalle hieman parmesaania. 
7. Paistoin vuokaa uunissa kunnes pinta oli kauniin värinen, noin 40 minuuttia. 

Giro d'Italiassa ajettiin tänään kahdeksas etappi Napolissa ja sen ympäristössä, tämä oli kierrosajotyyppinen etappi, samaa reittiä useampaan kertaan. Tuollaista olisi mukava katsoa paikanpäällä. Neljän ajajan hatka piti loppuun asti, vaikka vähältä piti, että heidät olisi ajettu kiinni.  Ykkösenä maaliviivan ylitti  Thomas de Gendt. Juan Pedro Lopez ei anna pinkkipaitaa kenellekään, vaan jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on sitten kunnon vuorietapin vuoro ennen toista lepopäivää. 

Liian ätläkän suklaamunan loppusijoitus

Minulla oli erittäin hyvä syy ostaa neljä pientä Pätkis-suklaamunaa. Ne myytiin pienessä  munakennossa, juuri sopivassa CampaAdrian matkajääkaappikäyttöön. Viimekesäinen vastaava Mignon-munien myyntipakkaus sai kosteaa jossain vaiheessa ja täytyi korvata. Nämä Pätkis-munat olivat kuitenkin aivan liian makeita ja oikeastaan vähän vastenmielisiä syödä, anteeksi nyt vaan. Mutta kotelo on hyvä! Käytin toiset kaksi suklaamunaa muffineihin ja niissä ätläkkyys pehmeni sen verran, että oikein reippaasti pystyimme syömään muffinit jälkiruokana. Paistoin ne sanonko missä. Ohjeen otin jostain geneeriseltä firmasivulta, kadotin sen jo, pahoittelen. 

Suklaamunamuffinit (4 kpl)

• 2 täytettyä suklaamunaa
• 65 g voita
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 dl sokeria
• 1 kananmuna
• 0,5 dl kermaa

Sulata voi ja suklaamunat vesihauteessa. Jätä jäähtymään. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja sokeri kulhossa ja toisessa kulhossa kerma ja kananmuna. Yhdistä seokset ja viimeisenä lisää mukaan hieman jäähtynyt voi-suklaaseos. Sekoita taikina tasaiseksi. Jaa taikina voideltuihin ja jauhotettuihin alumiinivuokiin tai jos käytät paperia muffinivuokia, voitelua ei tietenkään tarvita. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, puhdas tikku pistoksen jälkeen kertoo kypsästä muffinista. Minä paistoin neljä muffiniani airfryerissä. 

Annokseen laitoin muffinin nurinpäin lautaselle (alumiinivuoka tekee muffiniin kauniin tasaisen pinnan) ja luritin päälle hieman mustikkaista kastiketta, jota riitti purnukasta tehtyäni aiemmin viikolla pikahilloa aamiasijogurtille. Lautaselle tuli myös pallo vaniljajäätelöä, vadelmia ja mintunlehti. 

Pikkuiset piiraat – pierogit

CampaSimpukan ensimmäisenä kesänä tein elämäni ensimmäiset pierogit, jotka näyttivät nyt kuvissa aika säälittävän söpöiltä. Mutta ei se haittaa. Tänään tein taas pierogeja ja fuskasin sen verran, että käytin tekemiseen muottia. Mutta ei sekään haittaa. Minulla oli piirasmuotit jo monta vuotta sitten, mutta olen joko laittanut ne talteen tai kiertoon. Viime Viron reissulla hoksasin marketissa sopivia muotteja ja ostin sellaiset. Vielä ei ole toteutunut se, että hukassa oleva esine löytyy heti, kun uusi on hankittu. Ostamassani pakkauksessa on neljä erikokoista muottia, joista toiseksi pienintä käytin tänään. Allaolevasta kuvasta se kyseinen muotti juuri puuttuu, sillä se oli tiskissä. 

Etsin ohjeen ikiaikaisesta suosikistani foodgawkerista ja sydäntäni elähdytti ihanasti ohje, joka alkaa sillä, että tähdenlentokeiton sattumat käytetään pierogien täytteeksi, kun kukaan ei enää halua syödä keittoa kolmantena päivänä. Taste is yours-blogi näytti muutenkin kivalta. Meillä oli eilen haudutuspadassa kypsennettyjä broilerin koipireisiä ja niistä jäi yksi tähteeksi, se sopi oikein hyvin tämänpäiväisen päivälliseen. 

Tein taikinan neljän hengen ohjeen mukaan, sillä arvelin haluavani samantien askarrella pierogeja pakastimeenkin toiselle aterialle. Sovelsin hieman ohjetta, sillä siinä mainittu vesimäärä ei riittänyt (saattoi johtua jauhoista) ja laitoin myös yhden kananmunan, joita monissa ohjeissa käytettiin taikinaan. 

Pierogitaikina (28 kpl toiseksi pienimmällä muotilla)

• 500 g vehnäjauhoja
• 1 tl suolaa 
• 3 dl (ohjeessa 2 dl) lähes kiehuvaa vettä
• 0,6 dl kasviöljyä 
• 1 kananmuna

Laitoin yleiskoneen kulhoon vehnäjauhot, öljyn, suolan ja kananmunan. Kiehautin veden ja jätin sen viilenemään noin viideksi minuutiksi. Odotellessani laitoin täytteen perunat höyryttymään ja otin muut ainekset esille. 

Kun vesi oli hieman viilentynyt, laitoin yleiskoneen taikinakoukulla pienimmälle teholle ja kaadoin kuumaa vettä ensin sen kaksi desiä, mikä oli ohjeen määrä. Kun kone oli tehnyt hommia noin viisi minuuttia, lisäsin kuumaa vettä vielä vähän, sillä taikina ei lähtenyt ollenkaan muotoutumaan. Nyt toimi, noin viidessä minuutissa kulhossa oli lämmin, joustava taikina, jonka peittelin odottamaan kaulitsemista.

Pierogien täyte (summamutikassa juuri sopiva määrä)

• 4 pientä perunaa kypsiksi höyrytettyinä
• kevätsipulin vihreitä varsia (vaalea osa oli ehtinyt mennä huonoksi)
• 1 kypsä broilerin koipireisilihat pienittynä
• 30 g palanen gruyèreä raastettuna
• suolaa ja pippuria
• loraus oliiviöljyä

Monissa ohjeissa oli täytevaihtoehtoina peruna-juustotäyte ja erilaiset lihatäytteet, minäpä näppäränä yhdistin ne. Ehkä siitä joku puolalainen mummo pahastuisi, mutta luotan siihen, että hän saa tietää asiasta mitään. 

Puristin kypsät perunat perunapuristimella hiutaleiksi ja sekoitin niihin silputut kevätsipulinvarret, broilerisilpun ja juuston. Maustoin seosta suolalla ja pippurilla ja lisäsin hieman öljyä. Mausteita olisi saanut olla enemmänkin, näin jälkiviisaana tiedän. 

Pierogien valmistaminen

Otin ensin puolet vielä lämpimästä, joustavasta taikinasta ja peittelin toisen puolen odottamaan. Kaulitsin erittäin kauniisti käyttäytyvän taikinan kevyesti jauhotetulla alustalla, vieläkin ohuemmaksi olisin voinut kaulita, taas jälkiviisautta. 

Otin muotin alapuolella pyöreitä palasin taikinasta ja asetin pyörylän kerrallaan muotin päälipuolelle, jossa on pieni syvennys täytteelle. Laitoin täytettä runsaan teelusikallisen keskelle, kostutin reunat veteen kastetulla sormenpäällä ja käänsin muotin reunat saranoillaan vastakkain, puristin. Kun avasin muoti, oli siinä sievä valmis pierogi, joka irtosi muotista aivan helposti. 

Jollain ilveellä taikina ja täyte loppuivat aivan yhtä aikaa. En alkanut pieniä pyörylöitten välisiä paloja kaulita enää uudeksi levyksi, ne menivät kompostiin. Laitoin heti 12 kpl pierogia pakastamista varten leivinpaperin päälle alumiinivuokaan ja joka kirjoitin kanteen, mitä pakkauksessa on. 

Pierogien kypsentäminen

Tein kypsentämisen kahdella tapaa. Kahdeksan kappaletta laitoin airfryeriin kypsymään. Voitelin pierogit kananmunalla, mutta öljy olisi voinut olla parempi. Kypsensin näitä versioita 180 asteessa ensin 8 minuuttia ja sitten vielä 6 minuuttia. Nämä pierogit olivat rapean puoleisia pinnaltaan, ikäänkuin pullamaisia. Täytehän oli kypsää joka tapauksessa, joten siitä ei tarvinnut huolia. 

Toiset kahdeksan pierogia kypsensin kaksiosaisesti ensin keittämällä ja sitten paistamalla. Kiehautin suuren kattilallisen suolattua vettä ja laskin pierogit veteen kypsymään. Laitoin ajastimeen 8 minuuttia, mutta jo kuuden minuutin kohdalla kaikki pierogit olivat ehjinä kiehuvan veden pinnalla, joten nostin ne lautaselle. 

Kuumensin pannulla nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä ja nostin pierogit pannulle. Paistoin niitä muutaman minuutin kummaltakin kyljeltä. 

Annokseen nostin kummallekin neljä airfryer-versiota ja neljä keitä-paista-versiota. Luritin pannulta voin ja öljyn seoksen päälle ja lusikoin keskelle virolaista hapukōōriä, joka on hyvin samanlaista kuin suomalainen kermaviili. Ripaus pippuria, juustoraastetta ja vähän basilikaa (ruohosipuli olisi ollut kivempi). 

Pidimme enemmän keitä-paista-versiosta ja joka tapauksessa olisin voinut kaulita taikinan ohuemmaksi, etenkin, kun se oli niin hyväkäytöksistä. Täyte saisi myös olla voimakkaammin maustettua. Mutta hauska ruoka ja kokeilu. Ehkä taas vuonna 2033 teen pierogeja. 

Joulupuuro riisinkeittimessä

Riisinkeittimessämme on iänkaiken ollut puuroasetus, mutten olen koskaan käyttänyt sitä. Ennen kuin tänään. Tarvitsin riisipuuroa porkkanalaatikkoa varten ja söimme joulupuuron sekahedelmäkeiton kera jo tänään, sillä aikuisten kesken sillä ei ole niin väliä mitä milloinkin tapahtuu. Tein kuuden hengen annoksen, kolme annosta söimme ja kolme meni porkkanalaatikkoon. 

Joulupuuro riisinkeittimessä

• 3 dl puuroriisiä
• 6 dl vettä
• 3,3 dl purkki kuohukermaa (laktoositon)
• suolaa

Mittasin riisin keittimen kulhoon ja kaadoin päälle vettä, laitoin keittimen puuroasetukselle ja jätin hommiinsa. En ole puuroriisiä kypsentänyt aikaisemmin riisinkeittimellä, joten en osaa sanoa kävikö se hitaasti vai nopeasti, mutta aika pian se mielestäni kävi. Kun keittimessä oli aikaa vielä viisi  minuuttia, lisäsin mukaan purkillisen kermaa ja suolaa. Sekoittelin ja maistelin, suolaa tuli noin 1 isohko teelusikallinen. Söimme puuroa kukin yhden annoksen ja loput sekoitin porkkanasoseen, kananmunan ja mausteiden kanssa porkkanalaatikoksi huomista varten. 

PS. nyt ei ollut yhtään onnekasta, sillä unohdin mantelit kokonaan!

Sitä sun tätä – tapaksia

Tänään keräsimme vadille vähän sitä sun tätä ja kutsuimme sitä tapas-lajitelmaksi. Käytimme tähdenlentojakin, aiemmin tällä viikolla syödyn etikkalohen loput ja perunat. 

Espanjalaiset kanavartaat

• 4 broilerin rintafilettä pitkittäin kahteen suikaleeseen leikattuina
• 1 sitruunan mehu
• 3 pientä valkosipulinkynttä raastettuna
• runsaasti pimentonia
• iso loraus oliiviöljyä
• kuivattua ranskalaista rakuunaa
• suolaa ja pippuria
• kuivattua appelsiinimurua

Sekoitin kaikki marinadin ainekset kulhossa ja pyörittelin broilerisuikaleet marinadissa. Laitoin kaksi suikaletta metallivartaaseen, vartaita tuli siis neljä kappaletta. Jätin vartaat maustumaan ja valmistelin muita osia sillä välin, kun viimeisin pihaan ilmestynyt huollettava pyörä oli käsittelyssä ja grillimestari ehtisi siirtyä Big Green Eggin ääreen. 

Meillä oli vadissa sellainen soikea meloni, jollaista emme muistaaksemme olleet aikaisemmin ostaneet. Se tuoksui jo hyvälle ja oli viisasta aukaista se. Just passelin kypsä ja mehukas tapaus. Leikkasin melonista paloja ja käärin osan serranonkinkkuviipaleisiin ja osan päälle keihästin pikkuisella tapastikulla palasen manchegoa. 

Otin käsittelyyn myös nollalaatikossa käyttöä odotelleen etikkalohen ja perunat. Ajattelin ensin laittaa ne uuniin, mutta otinkin sitten pantrysta airfryerin. Sen koriin mahtui oikein sopivasti yksi espanjalainen saviastiani. Nostin tähdepalat lohta astiaan ja siihen päälle tähdeperunat viipaleita, raastoin päälle hieman manchegoa. Paistoin tätä hässäkkää 200 asteessa noin 15 minuuttia, juuri tämmöisissä airfryer on kätevä, ei tarvitse uunia lämmittää, vaan voi kurkkia fryeriin ja säätää lämpöä sen mukaan tarvitaanko vähän ytyä vai jo on valmista. Tietysti uuninkin kanssa voi tehdä samaa, mutta airfryerillä se käy näppärästi eikä tarvitse odotella uunin kuumenemista. Ainakin kahden hengen ruoanlaitossa airfryer on todella näpsäkkä. 

Antti grillasi Big Green Eggissä kanavartaat noin 200 asteen lämmössä ja vartaisiin tuli hyvä rapea pinta, mutta mehukkuus säilyi. 

Sommittelin vadille melonipalat, vartaat ja kala-perunavuoan ja lusikoin pikkukuppiin Lidlin mainiota valmisaiolia. 

La Vueltassa oli jo 14. etappi, kunnon vuoripätkä ja ehdimme katsoa loppuosan rauhassa. Romain Bardet voitti etapin ja nousi samalla mäkikirikilpailun ykköseksi. Kokonaiskilpailun johtopaikka ratkaistiin vasta yli kymmenen minuutin kuluttua, kun arvopaitojen haltijat ja pääjoukko saapui maaliin. Odd Christian Eiking piti johtopaikkansa, Primozin pitää alkaa pian harkita jotain liikettä ykköspaikkaa kohti, sillä etapit vähenevät. Huomenna on taas vuorietappi, toisen jakson viimeinen päivä. Maanantaina huilataan. 

Lohi-pinaattitäytteinen nokkospannarirulla

Eilen tein liikaa nokkoslettutaikinaa ja lohirilletteä. Niistä piti tänään hankkiutua eroon, sillä seuraava campareissu lähestyy. Jatkoin hieman lettutaikinaa ja tein siitä pannukakun, jonka täytin pinaatilla ja lohirillettellä. 

Tähdenlentopannarirulla

Pannukakku

• 3 dl eilistä nokkospannukakkutaikinaa
• 3 rkl sulatettua voita (jäi eilen lettujen paistosta)
• 2 kananmunaa
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria

Sekoitin kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi ja kaadoin sen leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paistoin pannukakkua 225 asteessa noin 20 minuuttia. Taikina kupli oikein mehevästi, melkein säikähdin, kun vilkaisin uuniin ensimmäisen 10 minuutin jälkeen, että mitä uunissani kasvaa! 

Kun pannukakun pinta oli mukavan ruskettunut ja paistoaikaa oli kulunut noin 20 minuuttia, nostin pannarin pois uunista ja kumosin sen toiselle leivinpaperille jäähtymään.

Täyte

• noin 200 g eilistä lohirilletteä
• muutama kourallinen babypinaatinlehtiä
• noin 3-4 rkl karpaloita (niitäkin jäi eiliseltä)

Kun pannukakku oli jäähtynyt, levitin lohirilletten tasaisesti pannarin pinnalle ja siihen päälle sen verran pinaatinlehtiä kuin sopuisasti mahtui. Käärin levyn rullalle ja laitoin leivinpaperin suojissa jääkaappiin odottamaan ruokailuaikaa. 

Koristeeksi

• 1 pienehkö avomaankurkku
• tilliä
• oliiviöljyä
• pippuria

Otin pannarirullan jääkaapista ja avasin sen kääröstä pitkän malliselle vadille. Kuorin avomaankurkun niin, että siihen jäi ohuita raitoja kuorta. Viipaloin kurkun mandoliinin ohuimmalla asetuksella todella ohuiksi viipaleiksi. Sommittelin kurkkuviipaleet rullan päälle, sekä tilliä, oliiviöljyä ja pippuria. Vadin reunoille leikkasin pieniä vesimelonipaloja ja murustelin fetaa. Rullan sisällä olevat karpalot olivat oivia pieniä makupommeja.