Kuivanmaan saaristolaispöytä kahdelle

Kaksi edellistä juhannusta olemme olleet Englannissa, emmekä muutenkaan ole aikoihin olleet kotosalla keskikesän juhlan aikaan. Kahdestaan etenkään. Tänään olemme sekä kotona, että kahdestaan. Kävin eilen nuorison kanssa kaupassa heidän kaappejaan täyttämässä, mutta kotiin asti tuli kaksi latva-artisokkaa ja halloumipala. Niitä emme kuitenkaan tänään syöneet, vaan Skandikierroksemme aluksi Wasalinen saaristolaispöytää mukailevan oman kuivanmaan herkkujen valikoiman. 

Keskikesän herkkutarjotin kahdelle

• 6 uutta perunaa
• 3 kananmunaa
• pieni rasia katkarapusalaattia (Haaparannan tuliaisia)
• muutama siivu graavilohta
• 3 makua Vesta-sillejä
• 1 pallo mozzarellaa
• 1 suuri pihvitomaatti
• voita
• tilliä
• basilikaa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä

Keitin perunat ja kananmunat. Asettelin tarjottimelle kaikki ainekset ja istuimme pöytään. Minulla oli juomana kylmää kuivaa valkoviiniä, Kammenpyörittäjällä joku norjalainen olut, josta minä en kuulema olisi tykännyt. 

Merkkiuskolliset ja musta lammas

Mikä ei kuulu joukkoon?

Ystäväjuhannus jatkuu ja vaikkei tänään olekaan ollut ihan niin lämmin ja kaunis sää kuin eilen, ei meiltä ole puuha loppunut, eikä sen puoleen syöminenkään. On heitetty tikkaa, syöty pihvejä ja tiskattu, pelattu trivial pursuitia ja abalonea, syöty tortilloja ja tiskattu, soudettu ja melottu, saunottu ja lätkitty korttia. Vielä pitäisi kerran tiskata, mutta ehkä sitten aamulla.

Roolimallit tästä!

Päivän kuluessa on kuulunut useampia kertoja lähes soraääniksi luokiteltavia huudahduksia; "Onko tää mun, vai kenen tää on?" ja "Missä mun on, jos tää on sun?" 

Kammenpyörittäjän puhelin ei kuulu joukkoon, häntä piti ankarasti painostaa, että hän kiikutti luurinsa pinoon. Asia pitänee korjata piakkoin, kun hänen synttärinsä ilmiintyy.