Friteeratut oliivit & labneh

Olin jokunen viikko sitten ystäväni kanssa syömässä Jyväskylän Ravintola Cielossa. Otin alkupalaksi annoksen, joka jäi mieleen tosi kivana ja nyt ulkomuistista ja pientä hakutointa tehden toistin sen eilen melko tarkkaan. Annoksessa oli topakan valkosipulista labnehia ja friteerattuja oliiveita. Noin 92 prosentin varmuudella uskallan sanoa, että ne olivat vihreitä oliiveja, mutta on tässä ennenkin väärässä oltu. 

Labnehiin olen aikoinaan tutustunut ensimmäisen kerran Suolaa ja hunajaa-blogin Jonnan kautta jo kymmenen vuotta sitten. Mutta näköjään en silloin vielä kokeillut sitä heti tai ainakaan tehnyt postausta. Sitä on kyllä vaikea uskoa, siihen aikaan tein postauksen ihan kaikesta mitä söimme. 

Labneh

• 400 g turkkilaista jogurttia
• 2 tl valkosipulimurskaa
• karkeaa Noirmoutierin suolaa (saa se olla mitä hyvänsä suolaa, no ehkei tiesuolaa kumminkaan)
• chilihiutaleita
• oliiviöljyä
• tuoretta lehtipersiljaa

Valuta turkkilaista jogrttia juustokankaassa tai tiheässä siivilässä talouspaperiarkki apuna useita tunteja, yönkin yli. Säästä valunut neste, jos olet aikeissa leipoa sämpylöitä lähipäivinä. 

Sekoita kiinteytyneeseen jogurttiin valkosipulimurskaa ja suolaa makusi mukaan, saa olla miedompaa mutta saa olla tujakkaakin. Levitä labneh lautaselle ja ripauta pinnalle hieman chilihiutaleita ja oliiviöljyä ja koristele vielä tuoreella yrtillä. 

Uppopaistetut oliivit 

• noin 12 kivetöntä vihreää säilykeoliivia syöjää kohden 
• 1-2 kananmunaa (riippuen oliivien määrästä)
• vehnäjauhoja
• korppujauhoja tai pankomurua
• öljyä friteeraamiseen

Tämä valmistustapa on nyt sitten kutakuinkin omasta tai asiakkaan päästä, vähän kurkin oliivien friteerausohjeita, mutta monissa oliivit täytettiinkin. Siihen minä en ryhtynyt. 

Tee ensin leivitysasema: laita yhteen kulhoon vehnäjauhoja, toiseen vatkattu kananmuna ja kolmanteen korppujauhoja (tai pankoa). Valuta oliivit mikäli ne ovat liemessä, mutta älä kuivaa mitenkään fanaattisesti, että leivitysjauho tarttuu  niihin. Kumoa oliivit venhäjauhokulhoon ja pyörittele niitä jauhoissa niin, että ne saavat kauttaaltaan jauhopinnan. Poimi oliivit sitten jauhoista ja pyöritä ne kananmunassa. Luonnollisena jatkumona oliiveille annetaan sitten vielä korppujauhokylpy. Tämän jälkeen ne nostellaan leivinpaperin päälle hieman kuivahtamaan. Joissakin ohjeissa leivitys vielä toistettiin, kun ensimmäinen leivityskerros oli ensin kuivunut jääkaapissa joitakin tunteja. Tämmöiseen ylenpalttisuuteen en äitynyt. 

Kuumenna kattilassa muutaman sentin korkeudelta uppopaistamiseen soveltuvaa öljyä 180 asteeseen. Nostele oliivit paistumaan muutamaksi  minuutiksi, kunnes pinta on sopivan ruskettunut ja rapea. Oliivien kypsyydestä ei tässä kohden tarvitse huolehtia, säilykettä kun ovat. Nostele valmiit rapeakuoriset oliivit paperin päälle valumaan ja hetken kuluttua asettele ne labnehin päälle ja syö mitä pikimmin paahdetun leivän kanssa. 

Tuli mieleen, että suuret varrelliset kapriksetkin sopisivat tällaiseksi naposteltavaksi labnehin kanssa, mutta silloin labnehia ei varmaan kannattaisi suolata juuri ollenkaan. Oliivienkin suolaisuutta kannattaa maistella jo alkuvaiheessa, jo ennen labnehin suolaamista. Ravintola-annoksessa valkosipulisuus oli suolaisuutta merkittävämpi juttu. 

Dakgangjeong – Tahmean rapeat kanapalat

Dak tarkoittaa kanaa, sen olen jo oppinut, gangjeong taas tarkoittaa tapaa, jolla joku syötävä ensin uppopaistetaan ja sitten pyöritellään tahmeassa kastikkeessa, usein kyse on makeasta katuruoasta. Dakgangjeong on siis friteerattua kanaa tahmean makeassa kastikkeessa. Ja voi hyvät hyssykät, miten hyvää! Vinkit tähän ruokaa löytyivät taas Korean Bapsang-blogista. Tällä kertaa en edes juurikaan alkanut mutkitella tai oikoa, vaan tein kutakuinkin kuten Hyosun neuvoi. 

Dakgangjeong – friteerattua kanaa tahmean makeassa kastikkeessa

Kanan esivalmistelut ennen kastiketta

• 3 broilerin (taas tapahtui se ihme, kun kanasta tulee broileri ja toisin päin)  rintafilettä
• 0,5 tl suolaa
• pari pyöräytystä pippuria myllystä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 tl inkiväärimurskaa
• 1 rkl miriniä (ohjeessa käytettiin riisiviiniä, en ollut varma tarkoitettiinko riisiviinietikkaa)
• 1,5 dl perunajauhoja
• 3-4 dl rypsiöljyä friteerausastian muodosta riippuen

Kastike

• 1 rkl soijakastiketta
• 3 rkl miriniä
• 2 rkl riisiviinietikkaa
• 1 rkl gochujangia (korealainen chilitahna)
• 3 rkl hunajaa
• 2 tl öljyä seesaminsiemenöljyä
• 2 rkl tummaa sokeria
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkiväärimurskaa
• pippuria
• tarjoiluun vielä kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja seesaminsiemenöljyä

Monissa korealaisissa ruokaohjeissa broileria/kanaa liotetaan ennen valmistusta maidossa, sanotaan sen poistavan gamey tastea, mikä tuntuu hieman kummalta, kun puhutaan broilerista. Mutta näin he tekevät, minä en tehnyt, vaan käytin kanan esimaustamisen yhteydessä ainesosaluettelon miriniä. Joka sekin oli listattu rice wine, joka usein tuntuu tarkoittavan joko riisiviinietikkaa tai miriniä. Tai saken tapaista ruoanlaittoviiniä. Mahdollisesti. Myös sojua käytetään, siitäkin ilmeisesti on ruoanlaittoversioita, mutta meillä Suomessa saa ostaa Alkosta vain yhdenlaista sojua. 

Leikkasin  broilerifileet suupalakokoon ja sekoitin niihin mirinin, valkosipuli- ja inkiväärimurskan ja vähän suolaa. Jätin palaset maustumaan kulhoon ja sekoitin sillä välin kastikkeen ainekset  paistinpannulla. Todella  usein juuri tämäntapaista kastiketta käytetään korealaisissa ruokaohjeissa, ainesosaluettelo on pitkä, mutta kun enemmän tekee korealaista ruokaa, ei ole mitenkään liioittelua pitää varastoissaan tätä määrää eri tuotteita. Minulla on nyt kolmas purkki gochujangia menossa, samoin mirin ja riisiviinietikka ovat ahkerassa käytössä muutenkin. Kiinnostukseni korealaiseen ruokaan on alkanut tämän vuoden keväällä, joten en ole vain hillonnut eksoottisia aineksia jääkaappiin ja pantryyn vaan oikeasti käyttänyt niitä. Sen lisäksi käytän nykyään muutenkin valkosipulin ja inkiväärin valmiina murskana, se on nopeaa ja käytännöllistä, eikä tule hävikkiä, kun ei pääse sipulit ja inkiväärimöykky kuivumaan tai muuten menemään pilalle. 

Kiehautin kastiketta kaasuliekillä nelisen minuuttia, sen verran että sokeri liukeni ja kastike hieman kiehui kokooon. Jätin kastikkeen pannulle odottamaan ruoan viimeistelyä.

Kaadoin suorareunaiseen kuparikasariin (noin puolentoista litran vetoiseen) rypsiöljyä sen verran, että sitä oli noin neljän sentin korkeudelta. Suurempi friteerausastia olisi vaatinut öljyä paljon enemmän. Kuumensin öljyn 170 asteeseen. Öljyn kuumetessa laitoin suureen muovipussiin perunajauhot ja lusikoin esimaustuneet kanapalat pussiin. Suljín pussin reunan ja pyörittelin pussia niin, että kaikki kanapalat saivat perunajauholeivityksen. Kaadoin palat lautaselle ja erottelin niitä hieman vielä ja tarkistin, että kaikissa oli leivitys. 

Kun öljy oli kuumaa, friteerasin kanapalat kolmessa erässä neljä minuuttia kerrallaan, kääntelin paloja kypsymisen aikana. Nostelin palat lautaselle paperipalan päälle odottamaan muiden erien paistamista.

Lopuksi kuumensin öljyn viellä 180 asteeseen ja friteerasin paloja toiseen kertaan vielä kaksi minuuttia. Nyt kaikki menivät öljyyn kerralla, yhtään enempää ei olisi mahtunut, tai olisi pitänyt tehdä toinen friteeraus kahdessa erässä. 

Tarkastin yhdestä palasta kypsyyden, se oli juuri sopiva. Nostelin reikäkauhalla palaset kastikepannulle ja kuumensin kastikkeen uudelleen. Pyörittelin kanapalat kastikkeessa ja kun kastike oli kuumaa ja kietoutunut kaikkiin paloihin, kumosin ne tarjoiluvadille ja ripottelin päälle kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja hieman seesamiöljyä. 

Nämä kanapalat olivat ihan taivaallisen hyviä riisin, kimchin ja soijamarinoitujen viiriäisenmunien kanssa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jolla on jo muutama muukin koreamaniani näyte. 

Yangnyeom Chicken – kahteen kertaan uppopaistettu korealainen kana

Meillä on menossa lähtölaskenta reissuun, auto alkaa olla hyvällä mallilla ja syömme kotoisia ruokavarastoja loppuun. Tänään käyttövuorossa kaksi broilerinfilettä ja niille löysin hyvän korealaisen ohjeen. Ohje on peräisin lempiblogistani Korean Bapsang. Siellä on omat osastonsa myös k-dramoissa nähtäviin ruokiin, mikä on tosi hauskaa nyt, kun olen lievästi sanottuna innostunut korealaisista tv-sarjoista. Tällä kertaa tein kastikkeen oikopolkua, en sekoittanut sitä alusta asti, vaan käytin valmista bulgogikastiketta pohjana. 

Yangnyeom Chicken kahdelle

• 2 broilerin suurta rintafilettä (nämä olivat yrttimarinoituja)
• 2 rkl maissitärkkelystä
• 1,5 dl tempurataikinajauhetta
• 1,5 dl vettä
• 8 dl rypsiöljyä uppopaistamiseen

Kastike

• 1 dl valmista bulgogikastiketta
• 1 rkl gochujang-tahnaa 
• paahdettuja seesaminsiemeniä (unohdimme)

Pyyhin broilerinfileestä yrttimarinadia niin paljon pois kuin mahdollista. Leikkasin fileet paloiksi, en suoraan samaan suuntaan, vaan palaa käännellen erimuotoisiin paloihin. Pyörittelin palat maissitärkkelyksessä ja jätin palat lautaselle odottamaan. 

Dippikastike oli niin yksinkertainen, että sekoitin bulgogikastikkeeseen gochujang-tahnaa ja jaoin kastikkeen kahteen pieneen astiaan tarjoilua varten. Tässä kohtaa olisi voinut ripotella seesaminsiemeniä kastikkeeseen, mutta unohdin.

Sekoitin tempurataikinajauheeseen sen verran vettä, että taikinasta tuli sellaista hyvin lusikasta valuvaa. Kuumensin kuparikattilassa öljyn 160 asteeseen. Nostin broileripaloja ensin taikinaan ja siitä liiat taikinat valuttaen öljyyn. En muistanut ensin, että palaa kannattaa pitää ensin pihdeillä öljyssä, kunnes pinta hieman ehtii paistua. Jos palat pudottaa suoraan kattilaan, ne tarttuvat pohjaan. Toisesta erästä lähtien muistin tämän. Paistoin paloja noin 3-4 minuuttia ja nostin ne sitten ritilän päälle lautaselle, jolla oli arkki talouspaperia. Paloja oli sen verran, että paistoin ne neljässä erässä. Jos käytetään siipiä tai koipia on paistoaika filettä useita minuuttia pitempi. 

Kun kaikki palat oli paistettu, kuumensin öljyn 180 asteeseen ja nostelin sitten kaikki kertaalleen fritatut palat uudelleen öljyyn, tällä kertaa kaikki yhtä aikaa. Uppopaistoin niitä toisella kerralla noin 2-3 minuuttia. Nostin palat taas lautaselle ritilän päälle hetkeksi valumaan ennen kuin nostelin ne tarjoiluvatiin. 

Nämä olivat aivan mahtavan rapeita korealaisia nugetteja. Olisimme voineet sekoittaa kanapalat kastikkeeseen yltäpäältä ja tarjota ne "märkinä", mutta halusimme säilyttää rapeuden ja dipata kanapala kerrallaan. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Korealaiset kanankoivet kahdella kastikkeella

Kauden ensimmäiseltä Campareissulta kotiutumisen jälkeen maistuu taas kotikeittiössä kokkaaminen. En ole tainnut ostaa kanankoipia (koipireisiä kylläkin) montaakaan kertaa elämässäni, mutta nyt ostin, sillä mielessäni oli korealainen ruokalaji. Ohjeet otin tästä mainiosta blogista.

Kanankoivet kahdelle 

• 6 kanankoipea
• 2 valkosipulinkynttä raastettuna
• 1 tl raastettua inkivääriä
• 1 rkl miriniä
• 1 tl sokeria
• 1 tl suolaa
• pippuria
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 l rypsiöljyä friteeraamiseen

1. Sekoita mirin, suola, pippuri, sokeri, inkivääri ja valkosipuli ja pyörittele kanankoivet seoksessa.
2. Jätä maustumaan noin tunniksi. 
3. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot ja leivinjauhe. 
4. Kuumenna öljy kattilassa tai padassa 170 asteeseen. 
5. Pyörittele maustetut kanankoivet jauhoissa ja nosta koivet kuumaan öljyyn paistumaan, älä laita liian monta yhtä aikaa, ettei öljy viilene. Minun pataani mahtui kolme koipea kerrallaan. 
6. Uppopaista 7-8 minuuttia, kääntele koipia välillä. Pidä kansi varalta lähellä, jos rasva sattuisi leimahtamaan. 
7. Nosta koivet paperilla vuoratulle lautaselle ritilän päälle odottamaan, että toinen satsi paistuu. 
8. Kun kaikki koivet on paistettu kertaalleen, kuumenna öljy vielä hieman kuumemmaksi, noin 190 asteeseen ja uppopaista koivet vielä toistamiseen, noin 3-4 minuuttia. 
9. Nosta koivet paperin päälle ritilälle valumaan. 
10. Koivet voi tarjota "kuivina", eli rapeakuorisina tai "märkinä" eli uppopaistamisen jälkeen kastikkeessa pyöriteltyinä. 

Soija-valkosipulikastike

• 0,5 dl hunajaa
• 0,5 dl soijakastiketta
• 3 valkosipulinkynttä raastettuna
• 1 tl raastettua inkivääriä (säilyke)
• 3 rkl riisiviinietikkaa
• 2 rkl hoisinkastiketta
• 1 rkl seesaminsiemenöljyä

1. Kerää kaikki ainekset pieneen kattilaan ja keitä seosta sen aikaa, että siitä tulee sopivan paksua. Jos se meinaa kiehua liikaa kasaan, lisää hieman vettä. Kaada osa kastikkeesta niiden valmiiden koipien päälle, jotka haluat tarjota "märkinä". Minä märkätarjoilin neljä koipea ja kuivatarjoilin kaksi kappaletta. 
2. Kaada loput kastikkeesta tarjoilukuppiin dippaamista verten. 

Gochujang-kastike

• 0,5 dl gochujang-tahnaa
• 0,5 dl fariinisokeria
• 3 rkl mansikkahilloa (tähän kuuluisi joku tietty korealainen hillo, mutta sitä ei ole saatavilla, enkä muistanut laittaa mansikkahilloakaan)
• 3 rkl soijakastiketta
• 2 rkl riisiviinietikkaa 
• 1 rkl hunajaa
• 1 rkl ketsuppia 
• 2 valkosipulinkynttä raastettuna
• 1 tl raastettua inkivääriä (säilykettä)
• 0,5 tl suolaa 

1. Kerää taas kaikki kastikkeen ainekset pieneen kattilaan ja keitä kokoon haluttuun paksuuteen. Minä tein tämän kastikkeen jo pari viikkoa sitten eräälle toiselle korealaiselle aterialle ja käytin nyt loput tänään.
2. Kaada kastike annoskuppiin dippaamista varten, tämä on huomattavasti tuota toista kastiketta tulisempaa, muttei liian tulista minullekaan nyyserölle. 

Kastike säilyi desinfioidussa tiiviisti suljetussa purkissa ainakin nämä pari viikkoa, kuumensin sen nyt uudelleen tälle aterialle. Muuten meillä oli tarjolla sushiriisiä, kimchiä pikkuisesta säilykepurkista, pikapikkelöityä kurkkusalaattia ja paahdettuja seesaminsiemeniä ja silputtua kevätsipulia. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Kävimme Helsingissä syömässä Korea House-ravintolassa. Se oli ensimmäinen kokemus korealaisesta ravintolasta. Söimme kahden hengen jaettavan kokonaisuuden. Oli tosi hauska syödä tätä ruokaa, sain varmistuksen, että olen onnistunut ainakin oikeaan suuntaan kotikokkailuissani. 

Syy ja seuraus

Mielestäni alkaa olla melko aukottomasti todistettu, että hammaslääkärissä käyminen aiheuttaa flunssaa. Antti kävi paikkauttamassa hampaansa viikko sitten ja tuli pari päivää myöhemmin kipeäksi. Minullakin oli aika varattuna pitkään vetkuttelemani operaatioon, kahden viisaudenhampaan poistoon. Pidin hajurakoa Anttiin, etten saisi flunssaa. Olin ainakin kerran jo varannut ajan ja "saanut ylivoimaisen esteen" juuri ennen h-hetkeä ja nyt hammastarkastuksen yhteydessä pyysin hammaslääkäriäni komentamaan minua, että todella tulisin kiskotuttamaan ne kaksi kiusankappaletta pois. Komentaminen kyllä luonnistuu hammaslääkäriltäni vaivoitta. 

Eilen menin sitten aamulla vastaanotolle, Antti vei minut ja varmisti, että menen rakennukseen sisälle. Hampaani irtosivat joltisellakin vaivalla ja ammottavat aukot ommeltiin kiinni. Arvostan tätä vaivannäköä, sillä hampaanpoiston jälkeinen löllökohta montussa on vastenmielisintä mitä äkkiseltään keksin. Sain myös kupillisen jälkilääkitystä ja palasin kotiin makaamaan sohvalle, ei puhettakaan että olisin syönyt mitään moneen tuntiin. Kun puudutus alkoi haihtua, alkoi nuha tehdä tuloaan. Tästä voimme päätellä, että purukaluston ronkkiminen (vaikkakin erittäin ammattitaitoinen) aiheuttaa flunssaa. 

Tänään alan olla jo kunnossa, leuka on vielä kuin kolme-eräisen nyrkkeilymatsin jälkeen, sellaisen, jossa en voittanut erääkään. Nuha on keskinkertainen, muttei muita flunssan oireita. Tänään teki jo mieli syödä jotain, joten ennalta hankittu juotava jogurtti ja mehu ovat kelvanneet. Äsken tein meille pienen keiton, joka oli helposti nieltävää ja vaikken ihan tarkkaan maistakaan nyt, se oli kelvollista. 

Hammas- ja nuhapotilaiden maa-artisokkakeitto (kaksi pientä annosta)

• 8 maa-artisokkaa
• 3 dl kasvislientä
• 1,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• 2 tl savupororouhetta
• 0,5 l rypsiöljyä friteeraamiseen

Kuorin maa-artisokat ja paloittelin ne yhtä lukuunottamatta. Sen yhden raastoin karkeaksi raasteeksi. Kypsensin palaset kasvisliemessä ja soseutin ne. Lisäsin mukaan hieman kermaa ja maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kuumensin pienessä kattilassa puolisen litraa rypsiöljyä 160 asteeseen ja friteerasin maa-artisokkaraasteen rapeaksi, se vie noin 3-5 minuuttia. Kauhoin rapean raasteen paperin päälle lautaselle.

Jaoin keiton kuppeihin ja ripottelin päälle pikkuisen savupororouhetta ja rapean maa-artisokkaraasteen. Keiton rakenne ei ollut niin sileä kuin toivoin, sillä olen edelleen blenderittä, mutta kyllä keiton lusikoi varovasti toisesta suunpielestä sisään samalla, kun pyyhki nenää. Huomista kohti, parempaa vointia ja tukevampaa ruokaa.

Ei upponnu!

Kauan sitten olimme ystäväperheitten kesken mökillä. Oli kaunis kesäpäivä ja lauma lapsia viipotti edestakaisin pitkin ystävämme malliston pisintä laituria. Koko ajan aikuisia oli rantavahtina, lapset olivat sen verran pieniä, että vaikka osasivatkin uida, ei heitä voinut jättää omin nokkineen rantaan. Niin siinä vain kävi, että lapsista nuorin, ystäviemme kuopus putosi laiturin päästä järveen, kuului vain molskahdus. Ryntäsimme hätiin, mutta se oli tarpeetonta. Laiturin päästä nousi jo litimärkä pellavapää tikkaita pitkin ja huusi iloisesti: Ei upponnu! Se jäi lentäväksi lauseeksi. 

Miten tämä sitten liittyy päivän postaukseen? Ei varsinaisesti muuten kuin siten, että valmistin tässä eräänä päivänä uppopaistaen pieniä perunoita, raitajuuria ja nauriita. Nekään eivät varsinaisesti upponneet kuumaan öljyyn. 

Meillä oli tähän tapaan valmistettuja sinisimpukoita ja niille aioin ensin tehdä perunoita belgialaiseen tapaan, paksuiksi meheviksi ranskalaisiksi. Muutin kuitenkin mieleni, kun muistin vihanneslaatikossa olevat juurekset, nekin pitäisi käyttää pois. Muistin myös tehneeni kerran muutama vuosi sitten minikokoisia hasselbackanperunoita uppopaistaen ja ne olivat käänteisterveellisyydessään hyviä. Raitajuurille tein siilikuvioinnin.

Uppopaistetut perunat, raitajuuret ja nauriit kahdelle

• 1 l rypsiöljyä
• muutama pieni peruna
• 2 raitajuurta
• 2 pientä naurista
• suolaa
• majoneesia
• srirachaa
• pul biber-maustetta

Pesin perunat ja kuorin raitajuuret ja nauriit. Leikkasin perunoihin ohuita viiltoja niin, ettei leikkuu halkaissut perunaa. Perunan voi laittaa vaikka lusikkaan ja leikata lusikan reunoihin asti. Leikkasin nauriit ensin keskeltä halki ja sitten puolikkaiden kaarevaan reunaan viillot. Raitajuuriin tein ruutukuvion viilloilla, siilityyliin. 

Kuumensin öljyn 170 asteeseen ja uppopaistoin perunoita, nauriita ja raitajuuria viitisen minuuttia ja nostin ne sitten talouspaperin päälle lautaselle odottamaan muun aterian valmistumista. Jätin öljyn alle pienen lämmön, sillä toinen uppopaistokerta oli vielä tulossa. 

Sekoitin dipiksi hyvään virolaiseen majoneesiin hieman srirachaa ja ripottelin pinnalle ihanaa pul biber-maustetta, jota löysimme Skärholmenin marketista. Se on mukavan kosteaa ja mehevää. 

Valmistin simpukat yksinkertaisella tavalla pannulla valkoviinissä. Samaan aikaan kuumensin öljyn uudelleen 170 asteeseen ja uppopaistoin perunoita, raitajuuria ja nauriita vielä sen aikaa, että ne olivat kunnolla kypsiä ja rapeita. Valutin niitä hetken paperin päällä ja suolasin. Olivatpa hyviä majoneesiin dipattuina simpukoiden kaverina! Raitajuuri oli vähiten makuuni, mutta tulipa käytettyä nekin pois. 

Öljyn jäähdytin padassa ulkona, oli kylmä yö ja käytin öljyn vielä toistamiseen seuraavana päivänä, kun uppopaistoin maa-artisokkasipsejä. Tämän jälkeen öljy imeytettiin erissä kompostiin. 

Kuharullat ja maa-artisokkasipsit

Viikon kala-ateriaksi sukeutuivat kivat kuharullat ja niiden kaveriksi tekemäni oman pihan maa-artisokista tehdyt sipsit. Meidän maa-artisokkamme eivät kukkineet ollenkaan tänä vuonna, joten olimme epäileväisiä tulisiko satoa lainkaan. Tuli sitä, puolet sadosta on kuvan lautasella, loput on vielä mullassa.

Kuharullat ja maa-artisokkasipsit kahdelle

• 1 nahaton kuhafile
• 1 viipale panchetta-kinkkua
• suolaa ja pippuria
• nokare voita
• 1 l rypsiöljyä
• 3 maa-artisokkaa
• suolaa

Leikkasin kuhafileen keskeltä ruotoisen kohdan pois ja sain aikaan kaksi pitkulaista kapeaa kalaviipaletta. Ripotin niille suolaa ja pippuria. Leikkasin kinkkuviipaleen pitkittäin kahteen osaan ja käärin sen yhdessä kalaviipaleen kanssa rullalle niin, että kinkku jäi ulkopinnaksi. Kiinnitin rullan cocktail-tikulla. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja samaan aikaan laitoin pannulle nokareen voita sulamaan. Kun pannu oli kuuma, nostin kalarullat pannulle, paistoin niitä kummaltakin leikkuupinnalta pari minuuttia. Nostin ne sitten voidellulle peltilautaselle odottamaan uunin kuumenemista. 

Kuumensin padassa litran öljyä (friteerasimme eilenkin, joten sama öljy oli käytössä tänään, muuten en varmaan olisi viitsinyt alkaa uppopaistamaan) 170 asteeseen. Kuorin maa-artisokat ja viipaloin ne mandoliinilla ohuiksi lastuiksi. Kun öljy oli kuumaa, friteerasin ne kahdessa erässä kauniin ruskeiksi. Pitää varoa, etteivät sipsit kärvenny. Nostin valmiit sipsit talouspaperin päälle lautaselle ja suolasin ne. 

Laitoin kuharullat uuniin, kypsensin niitä kunnes niiden sisälämpötila oli 55 astetta, se vei noin 12-14 minuuttia. Meillä oli lisänä vielä porkkanaa ja ruusukaalia, jotka oli höyryttänyt melkein kypsiksi ja käyttänyt vielä voinokareen kanssa pannulla. Kuha oli todella mehevää, sopivan suolaista ohuen kinkkuviipaleen kanssa. Maa-artisokkasipsit olivat jälleen todella hienostuneen makuisia, niitä olisi napsinut enemmänkin. Edellisellä kerrallakin ne onnistuivat hyvin. Erittäin onnistunut päivällinen! Aikomani punajuuripyree jäi tekemättä, mutta ei se haittaa! Idean kuharulliin otin Aromipajasta, aivan niin kauniiseen annokseen en yltänyt. 

Churrot uudella tapaa haastevapaan kynnyksellä

Tänään päättyy CampaKeittiön kahdeksas vuotuinen kolmeosainen ruokahaaste.  Churroteltu  on jokaisena blogaanivuonna, useimmiten La Vueltan viimeisenä päivänä, toisinaan vähän aikaisemmin. Kerran aloitimmekin #spanishfoodchallengen churroilla, samantien melkein 20 hengelle. Siinä sitä oli uppopaistamista.

Tänä vuonna kyselin jo hyvissä ajoin nuorisolta milloin he ehtisivät churroille ja tämä La Vueltan päätöspäivä oli etukäteen sopivin päivä. Osalla oli sitkasta flunssaa, mutta toivoin, että kaikki pääsisivät tulemaan. Aloitimme perhepäpäivällisen suurella salaatilla, johon keräsin kaikenlaista hyvää.

Etsin churro-ohjetta jo edellispäivänä. Olen useimmiten käyttänyt tätä ohjetta, jolla churrot saa kyllä onnistumaan, mutta kovin autenttinen se ei taida olla. Siinä saa olla tarkkana, että taikina ehtii kypsyä kokonaan churron keskeltä. Viime vuonna kokeilin Arielan ohjetta kirjasta Andalusian auringossa, se oli hyvin paksua taikinaa, jonka pursottamisessa tarvittiin habaa. Lopputulos oli lähempänä madridilaisia churroja kuin aikaisemmin käyttämäni taikina. 

Tänä vuonna löysin kiinnostavan ohjeen minulle ennestään tuntemattomasta blogista Broma Bakery. Taitaa olla aika suosittu blogi. Ohjeen kiinnostava osa oli se, että taikinaan käytettiin siideriä ja omenasosetta. Ja niitä kumpaakin meillä oli saatavilla. 

Omenaiset churrot viidelle

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl jauhettua kanelia
• ihan vähän jauhettua neilikkaa
• ihan vähän jauhettua inkivääriä
• ihan vähän jauhettua muskottipähkinää
• 2 dl omenasiideriä
• 0,6 dl omenasosetta
• 6 rkl voita
• 1,5 rkl muscovadosokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 kananmunaa
• kanelisokerisekoitusta loppukierittelyyn
• 1,5 l rypsiöjyä uppopaistamiseen

Churropuuhat

1. Kuumenna öljy 190° C padassa, pidä saatavilla padan kansi ja tukevat patakintaat.
2. Sekoita öljyn kuumetessa kuivat mausteet kulhossa jauhoihin. 
3. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan siideri, omenasose, voi, sokeri, suola ja vaniljatahna. 
4. Kuumenna seos kiehuvaksi. 
5. Sekoita mukaan jauhot kipakasti vatkaten, tukeva nuolija on tässä hyvä työväline. 
6. Anna seoksen jäähtyä hieman.
7. Vatkaa mukaan kananmunat yksi kerrallaan, lopputulos on kiiltävä melko tahmainen taikina. 
8. Laita tukevaan pursotuspussiin tähtitylla ja sulje pussinsulkijalla juuri tyllan yläpuolelta, tämä estää taikinaa valumasta tyllaan ennen kuin olet valmis uppopaistamaan.
9. Kaavi taikina pursotuspussiin ja sulje pussi yläreunasta leveällä pussinsulkijalla, on helppo kääriä pussia pienemmäksi pussinsulkijan ympärille taikinan vähetessä.
10. Ota lähettyville astia joissa on talouspaperia (tässä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen), toinen astia jossa on kanelisokeriseosta ja kolmas jossa valmiit churrot säilytetään lämpiminä syömiseen asti.
11. Kun olet valmis aloittamaan paistamisen, mittaa öljyn lämpötila ja kun se on 190 astetta, purista pussista taikinaa lähellä kuuman öljyn pintaa. Tämä taikina on paljon juoksevampaa kuin aikaisemmat käyttämäni taikinat, joten sitä piti kiemurtaa kuumaan öljyyn erinäisiksi kiehkuroiksi. 
12. Paista churroja kunnes niiden pinta on kauniin ruskea joka puolelta, kääntele pihdeillä tarvittaessa. 
13. Nosta valmiit churrot reikäkauhalla paperin päälle kuivahtamaan.
14. Pursota uusi satsi paistumaan.
15. Nostele kuivahtaneet churrot kanelisokerissa ja pyörittele ne kauttaaltaan seoksessa. 
16. Nosta valmiit churrot kolmanteen astiaan ja peitä se kannella. 
17. Paistumassa olevat ovatkin jo valmiita, joten nostele ne pois ja jatka samaa rataa, kunnes koko taikina on käytetty. 
18. Jätä öljy peitettynä jäähtymään. Siivilöi öljy käytön jälkeen viileänä takaisin pulloonsa, sitä voi käyttää samaan tarkoitukseen pari kolme kertaa. Älä käytä samaa öljyä makeitten ja suolaisten paistamiseen, saavat vain kummaa sivumakua puolin ja toisin. Kun öljyä ei enää kehtaa käyttää, imeytä se kompostiin muutamassa erässä muiden kompostoitavien seassa. 

Suklaakastikkeen tein tällä kertaa hyvin yksinkertaisesti sulattamalla Brunbergin laktoositonta suklaata vesihauteessa. Nämä churrot olivat hämmästyttävän aidon makuisia, hyvin ilmavia ja kevyen oloisia, mikä on tietysti oudosti sanottu uppopaistetusta syömisestä. Väri tuli aika tummaksi, johtuen muscovadosokerista, mitenkään palaneita kiehkurat eivät olleet. Pidimme kaikki näistä omenalla maustetuista churroista, mutta taikina olisi saanut olla hieman paksumpaa tai kylmempää tai molempia pursotusvaiheessa.

La Vueltan viimeinen etappi ajettiin seremoniallisena Madridissa jo illan hämärtyessä. Madridia kyllä katseli mielikseen ja sinne voisi joskus mennäkin. Simon Yates leivottiin siis tämän La Vueltan voittajaksi ja se varmasti toimi keväisen itsetunnon kolhun parantajana. Kirimiesten taistelu lopussa oli kyllä aika sekava ja olin jo innostua, että Peter Sagan voittaisi, mutta ei. Elia Viviani voitti La Vueltan viimeisen etapin.

Tämän postauksen myötä CampaSimpukka siirtyy haastevapaalle aina ensi kevääseen asti. Piakkoin poikkeamme parissa länsinaapurimaassa ja niistäkin on tiedossa postauksia ravintoloiden ja nähtävyyksien tiimoilta. Vielä pitäisi yksi Viron kartano-postauskin puristaa, sillä haluamme muistaa missä kaikissa paikoissa olemmekaan käyneet.

Hei hei Espanja, La Vuelta ja churrot!

Tänään päättyy CampaSimpukan seitsemäs Espanja-haaste. Tämä on heikoin esitykseni tähän asti. Olimme yli puolet ajasta reissussa, tosin Espanjassa, jossa olisi pitänyt saada eteensä runsain mitoin paikallisia herkkuja. Ei mennyt ihan putkeen, mutta toisaalta, emmepä ole viettäneet kahden viikon omatoimimatkaa koskaan noin vähin rahoin. Emme käyttäneet rahaa ruokaan juuri ollenkaan. Nyt kotona La Vueltan viimeisinä päivinä olen tehnyt muutamia espanjalaisruokia, joilla saa hieman paikattua surkeaa esitystä. 

Samaan aikaan teen toista haastetta, jonka nimi on #suurikeittokirjahaaste. Sen aloitti Ku ite tekee-blogin Minna kesäkuussa ja sillä on oikein hyvä vaikutus ainakin minuun. Haasteen mukaisesti kokkaan rauhalliseen tahtiin kaikista keittokirjoistani ainakin yhden ohjeen mukaisen ruoan. Tämä haaste tulee kestämään pitkään, mutta eipä sillä ole takarajaakaan. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset. 

Tänään toteutuu siis kaksi haastetta, teen perinteiset La Vueltan päätöspäivän churrot ja teen ne ohjeella kirjasta, jota en ole vielä aikaisemmin käyttänyt. Kyse on Ariela Säkkisen Andalusian auringossa-kirjasta, jonka olen saanut kirjan ilmestymisen aikaan arvostelukappaleena. Päätin silloin heti, että säästän kirjan churro-ohjeen syyskuulle La Vueltan päätöspäivälle ja niin minä sitten teinkin. Olen nyt selannut kirjaa muutenkin hyvin innokkaasti, siellä on monta tuttua ruokaa, mutta vielä enemmän uusia, houkuttelevia ruokia. Ja kuvat! Ne ovat niin hienoja! 

Churrot neljälle

• 3,5 dl vettä (lisäsin myöhemmin desin lisää)
• 3 rkl öljyä
• 250 g vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 2 rkl sokeria
• 0,5 tl suolaa
• hieman appelsiinin kuorta hienona raasteena
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• ripaus kanelia
• 0,5-1 l neutraalia kasviöljyä paistamiseen (riippuen kattilan koosta)

Ainesosaluettelon lopussa ennen öljyä on omia lisäyksiäni, sen mukaan mitä Ariela suositteli tuomaan vielä lisää makua churroihin. Taikina poikkeaa aikaisemmin käyttämästäni ohjeesta aika paljon. Tähän taikinaan ei tule lainkaan kananmunia ja voin sijaan käytetään öljyä ja paljon vähemmän sitäkin. Myös leivinjauhe ja ruokasooda ovat uusia aineksia ja toivoin niiden auttavan taikinan pursotettavuudessa, en ole onnistunut aikaisemmin saamaan churroihin kovinkaan teräviä "kantteja".

Taikina oli hyvin helppo valmistaa. Vesi ja öljy kiehautettiin ja sen jälkeen kaikki kuivat ainekset sekoitettiin nesteeseen. Taikinasta tuli hyvin tanakkaa ja sen vuoksi pursotinpussin olikin syytä olla hyvin tukevaa muovia tai kuten minulla, ammattikäyttöön tarkoitettua vahapintaista kangasta (tai onko se kangasta, en tiedä, ehkä se on muovia sekin, muttei sellaista muovipussimuovia) Tyllankin oli parasta olla metallinen, muoviset eivät ole päteviä näin paksun taikinan pursottamiseen. Käytin Arielan neuvosta 12 millistä tähtityllaa. 

Kun taikina oli hieman jäähtynyt, sulloin sen pursotinpussiin ja kun oli aika paistaa churrot, kuumensin öljyn 170 asteeseen. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa puristaa taikinaa leivinpaperille ja siitä kumota churrot öljyyn. Näin voi saada suoria churroja. Jos pursottaa, etenkin pehmeämpää taikinaa suoraan kuumaan öljyyn, tahtoo churroista tulla kiemuraisia, mutta eihän sekään mitään haittaa. Käytin itse asiassa pieniä voileipäpapereita, ne ovat noin postikortin kokoisia paloja paperia, joita voi käyttää eväsleipien välissä, olen ostanut joskus sellaisia monen sadan kappaleen paketin Lidlistä. Niiltä oli helppo kellauttaa churrot yksitellen öljyyn.

Nyt pitää kyllä sanoa, että alkuperäisin mittasuhtein taikinasta tuli niin paksua, ettei minun voimani riittäneet pursottamiseen. Minun oli otettava taikina pois pursotinpussista yleiskoneen kulhoon ja lisättävä siihen vettä. Olin saanutkin sen neuvon Arielalta yksityisesti kaiken varalta. Sekoitin taikinan leipätaikinan sekoittamiseen käyttämälläni vatkaimella. Lisäsin noin desin vettä ja sen jälkeen taikina oli pursotettavissa, joskin erittäin tukevaa edelleen. Mutta tähtityllan tekemät "vekit" pysyivät hyvin ja churrot oli helppo kipata öljyyn. 

Uppopaistoin churroja muutaman minuutin, kunnes ne olivat kauniin ruskeita. Nostin ne reikäkauhalla talouspaperin päälle lautaselle. Heti kun ne olivat hieman kuivahtaneet, kierittelin ne sokerin ja kanelin seoksessa.

Nämä churrot olivat hyvin autenttisen makuisia ja rakenne oli hyvä, kuori rapea ja sisus kunnolla kypsä! Söimme churrot paksuun suklaakastikkeeseen dipattuina ja annoksesta tulleet noin 25 churroa katsosivat nuorten miesten vatsoihin melkoista kyytiä. Luulen, että käytän jatkossakin tätä ohjetta, ehkä vielä hieman enemmällä nestemäärällä.

La Vueltan viimeinen Madridiin päättyvä etappi on meneillään. Aurinko paistaa ja Alberto Contador näyttää onnelliselta ja iloiselta. Muutaman tunnin kuluttua ajajat tulevat maaliin ja kisa on ohitse. Joillakin kausikin on ohitse, joillakin koko ura päättyy tähän päivään. CampaSimpukan vuotuiset pyöräilyyn liittyvät haasteet ovat myös nyt ohitse ja meillä on edessä täysin vapaat kädet sen suhteen millaisia ruokia teemme ja bloggaamme.

Zeppole di Ricotta

Uppopaistettu aamiainen kuulostaa todella väärältä, mutta sellaista meillä kuitenkin oli tänään. Zeppole di Ricotta tarkoittaa pieniä ricottadonitseja, joita voi syödä aamiaisellakin, mutta ehkä nämä paremmin sopisivat jälkiruokapöytään. Minulla on työpäivä tänään, enkä ehdi tehdä italiaan vivahtavaakaan päivällistä, joten aamiaisdonitseilla meinnään! Ohje on täältä ja muuntelin sitä hieman. Puolitin ohjeen ja senkin olisin vielä voinut puolittaa kahdelle hengelle. Tai ottaa kolmanneksen alkuperäisestä ohjeesta. Alle kirjoitan puolitetun ohjeen, josta tulee noin 20 minidonitsia.

Zeppole di Ricotta

• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1 dl sokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljajauhetta
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
• ripaus suolaa
• 2 kananmunaa
• 1 purkki ricottaa
• 1 l rypsiöljyä
• tomusokeria

Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, sokeri, suola ja vaniljajauhe keskenään. Lisää ricotta, kananmunat ja sitruunakuori ja sekoita nuolijalla tasaiseksi taikinaksi. Kuumenna öljy kattilassa 180 asteeseen. Ota lusikalla nökönen taikinaa lusikalla ja pyöräytä taikina kuumaa öljyyn toisella lusikalla. 

Kun uppopaistat, älä pidä liesituuletinta kovalla mahdollisen rasvapalon takia. Pidä käden ulottuvilla kantta, jonka voit läntätä kattilan päälle, jos öljy leimahtaisi. Kun et päästä öljyä jatkuvasti vain kuumenemaan, etkä poistu liedän ääreltä, ei rasvapalon vaaraa juurikaan ole, vaan uppopaistaminen on aivan turvallista.

Uppopaista noin 5-6 nökeröä kerrallaan, käännä niitä reikäkauhalla  muutaman kerran. Noin pingispallon kokoiset minidonitsit kypsyvät noin 4-5 minuutissa. 

Nostele kypsät zeppolet talouspaperin päälle lautaselle hetkeksi valumaan ja pyörittele ne sitten runsaassa tomusokerissa. Laitoin ne tarjolle suklaakastikkeen ja marjojen kanssa. Olivatpa hyviä, mutta ei näitä montaa jaksa syödä! 

Kun öljy on jäähtynyt siivilöi se takaisin pulloon suppilo apunasi. Voit käyttää saman öljyn pariin kolmeen kertaan samankaltaiseen tarkoitukseen ennen kuin imeytät öljyn kompostiin muutamissa erissä. Säilytä öljy jääkaapissa. Älä uppopaista makeita ja suolaisia samalla öljyllä, se tekee ruokiin kummallisen vivahteen. Äläkä muutenkaan uppopaista ihan alvariinsa, ei se ole hyväksi. 

Giro d'Italian 8. etapista ei ole vielä taikaa, sillä kisa ei ole vielä edes alkanut. Palaan illalla aiheeseen, kun työpäivä on ohitse ja kisa ajettu.

Perunalastut

Välillä tulee mieliteko syödä perunalastuja. Olen siinä asiassa oikein tylsä, ei mitään grillimaustettuja, ei mitään dippejä. Vain suolalla maustettuja lastuja ja sillä siisti. Halusin kokeilla saanko itse aikaan rapeita lastuja. Olen aikaisemmin tehnyt maa-artisokasta lastuja, eikä se ainakaan ollut vaikeaa. 

Perunalastut

• 1 litra rypsiöljyä friteeraamiseen
• 4 keskikokoista perunaa
• suolaa

Pesin perunat hyvin ja siivutin ne ohuiksi viipaleiksi mandoliinilla. Kuumensin öljyn 170 asteeseen kattilassa ja paistoin sitten noin 6 lastua kerrallaan. Minulla oli pieni kattila käytössäni, isommassa padassa olisi saanut enemmän kerrallaan tehtyä. Kun lastut olivat kauttaaltaan ruskettuneita, nostelin ne reikäkauhalla vatiin talouspaperin päälle kuivahtamaan. Ripottelin päälle suolaa. Osasta tuli hyvinkin rapeita, osa jäi hieman sitkeiksi, mutta ei se haitannut mitään. Söimme kotitekoisia sipsejä kotitekoisten hampurilaisten kaverina. Kun öljy oli jäähtynyt, siivilöin öljyn takaisin pulloon, voin käyttää sitä samantapaiseen friteeraamiseen toisenkin kerran ennen kompostiin päätymistä. 

Hellyin minä sittenkin - churrot

Minun piti tänä vuonna aloittaa Espanja-haaste churroilla, toisin kuin aiempina blogivuosina joina olen päättänyt haasteen näihin espanjalaisiin herkkuihin. Niin minä teinkin, paistoin churroja koko työpaikan väelle mökkiolosuhteissa, onneksi Antti oli kaverina, sillä se ei ollut ihan pikkuhomma. Tänään kuitenkin tein churroja, koska sain niillä pyydystettyä nuorisoa tänne päivälliselle. Tällä kertaa maustoin taikinaa ja suklaakastiketta taas uudella tapaa.

Churrot neljälle

• puolikkaan appelsiinin mehu + vettä niin, että nestettä on 2,5 dl
• puolikkaan appelsiinin kuori raastettuna
• 100 g voita
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• ripaus sokeria
• vaniljajauhetta
• 3 kananmunaa
• 1 litra rypsiöljyä uppopaistamiseen
• sokeria ja kanelia 

Tein taikinan tälläkin kertaa hyvissä ajoin ennen paistamista. Mittasin mehun, veden, appelsiinikuoriraasteen, vaniljan ja voin kattilaan ja kiehautin ne. Lisäsin kattilaan jauhot ja sekoitin ne nuolijalla kiinteäksi taikinapalloksi. Annoin sen jäähtyä vähän aikaa ja lisäsin mukaan kananmunat, yksi kerrallaan. Sekoitin taikinan tasaiseksi ja kaavin sen valmisteltuun pursotinpussiin. Olin leikannut kertakäyttöisestä pursotinpussista kärjen pois ja laittanut suuren tähtityllan pussiin. Suljin pussin tyllan yläpuolelta pussinsulkijalla ja kun taikina oli pussissa, suljin yläpään leveällä pussinsulkijalla. Laitoin pussin jääkaappiin odottamaan. 

Kun oli aika paistaa churrot, kuumensin rypsiöljyn paksupohjaisessa kattilassa 170 asteeseen.  Otin pois kapean pussinsulkijan tyllan yläpuolelta. Paistoin churrot viiden pötkylän erässä kuumassa öljyssä, taikinaa on hyvä leikata saksilla niin, että pitää pussia vasemmassa kädessään ja puristaa pussia kuuman öljyn yläpuolella ja oikealla kädellä leikkaa taikinapötkön poikki. Vielä paremmin se onnistuu, jos on kaveri leikkaamassa, kuten minulla. Kun munkit olivat kauniin värisiä, nostin ne talouspaperin päälle hieman kuivahtamaan. Kun seuraava erä oli saatu paistumaan, kierittelin odottavat churrot sokerin ja kanelin seoksessa. 

Laktoositon suklaakastike churroille

• Brunbergin tummaa laktoositonta suklaata 4/5 levyä (olisi voinut laittaa kaikenkin)
• Brunbergin vaaleaa laktoositonta suklaata 4/5 levyä (kaikki olisi ollut parempi)
• loraus konjakkia

Kuumensin vettä pienessä kattilassa ja kun vesi lempeästi kiehui, nostin kattilan päälle sopivan kokoisen lasikulhon, jonka pohja ei ylettynyt kiehuvaan veteen. Laitoin suklaat kulhoon ja siellä ne pikkuhiljaa sulivat, sekoittelin ajoittain churrojen paistamisen lomassa. Kun suklaa oli sulaa, laitoin liekin kattilan alta pois ja kaadoin kulhoon hieman konjakkia mausteeksi. Sekoitin tasaiseksi. Juuri ennen tarjoamista kaavin kastikkeen lasiseen kuppiin tarjoilua varten.

Meillä oli myös lautasellinen hedelmälohkoja, joita dippasimme suklaaseen viimeistä pisaraa myöten, lautasella oli pari nektariinia, luumua ja yksi ihana viikuna. 

La Vueltan 15. etappi ajettiin jo, emme ole vielä nähneet sitä. Pian on aika katsoa, mitä siinä tapahtui.

EDIT seuraavana päivänä: Siinäpä olikin jännittävä etappi, jossa ei ollut sunnuntaiajelusta tietoakaan! Etappi on Grand Tour-etapiksi lyhyt, vain 118 km mittainen, mutta siinä oli jännitystä alusta alkaen, kun Alberto Contador masinoi hatkan heti alkajaisiksi. Mahtoiko Chris Froome olla hieman unessa, vai juuri käymässä huoltoautolla, mutta hän jäi matkasta, mutta Nairo Quintana ei tehnyt sitä virhettä. Eroa tuli pian pari minuuttia, enimmällään kolmekin ja parinkymmenen ajajan hatka piti yllä sellaista vauhtia, että pääjoukko oli helisemässä. Ihmettelimme ensin, miksi Movistar vetää pääjoukossa niin kovaa, mutta syyksi paljastui se, että heidän oli tarkoitus erottaa Froome joukkueensa suojasta. Se onnistuikin hyvin ja näimmepä Froomen hakevan itse juomansakin. 

Hatka sinnitteli viimeiseen nousuun aika hyvin kasassa, mutta sitten se alkoi hajota, lopulta vain Nairo Quintana, Alberto Contador ja Gianluca Brambilla menivät minkä kerkisivät. Quintanan tavoite oli saada kaulaa Chris Froomeen, eikä hänen ollut tarpeen voittaa etappia. Lopussa Contadorin jalat loppuivat ja hän joutui antamaan periksi. Brambilla ajoi etapin voittoon, Quintana johtaa kolmella ja puolella minuutilla Froomea ja Contador on nyt ennen kuudettatoista etappia reilut puoli minuuttia Froomen perässä. Tilanne on mitä mielenkiintoisin. Jos valitinkin aikaisemmin kautta, että Quintana ei uskalla ajaa "isojen poikien" kanssa, niin nyt siitä ei ole enää mitään pelkoa. Itsevarmempaa ja coolimpaa ajajaa en nyt äkkiseltään keksi. 

Paistetaan juustoa - friteerattua manchegoa

Uppopaistoin viikonloppuna oikein urakalla, tänään jatkoin samalla linjalla, mutta pienemmässä mittakaavassa. Löysin kivan juusto-ohjeen Manu's Menu-blogista, josta olen usein ennenkin ottanut espanjalaisohjeita.

Friteerattu manchego tapaksena

• 200 g manchegoa
• 1 kananmuna
• 2 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• 1 dl pankomuruja (ohjeessa oli tavallisia korppujauhoja tai leipämuruja)
• 0,75 l rypsiöljyä

Leikkaa manchego tai muu kovanpuoleinen juusto jonkunlaisiksi kolmiopaloiksi, suupalan kokoisiksi. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa 170-180 asteeseen. Muista pitää liesituuletin pois päältä, jos friteeraat keittiössä sisällä. Samoin kattilan kansi ulottuvilla, jos sattuisi rasvapalo. 

Pyörittele juustopalat ensin suolalla ja pippurilla maustetuissa jauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Minä käytin pankomuroja, sillä pidän niistä enemmän. Uppopaista noin 5-6 palaa kerrallaan kattilan koosta riippuen. 0,75 litraa öljyä riittää hyvin uppopaistamiseen parin litran kattilassa, öljyä on riittävän korkea kerros. Paista paloja noin pari minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanvärinen, älä paista liikaa, juusto pyrkii ulos kuorrutuksesta ja sisus häviää öljyyn. Nosta palat talouspaperin päälle lautaselle odottamaan ja tarjoile ne mahdollisimman kuumina viikunahillon tai hapankirsikoiden kanssa tapas-annoksena. 

Meillä oli lautaselle kerätty muitakin Espanjaan vivahtavia syötäviä, kuten oliiveja, sardiineja, serranonkinkkua, isoja kapriksia ja chorizoa. 

La Vueltan kolmas etappi ajettiin tänään ja kyseessä oli aito mäkietappi, viimeiset kilometrit olivat suoranaista kidutusta jyrkkyydessään. Etapin ensimmäisenä maaliin tuli ranskalainen Alexandre Geniez ja kokonaiskilpailua johtaa Movistarin Ruben Fernandez. Chris Froome jälleen kerran tikkasi ylämäkeä kuin ompelukone ja ohitti lopussa niin Nairo Quintanan kuin Alberto Contadorinkin. Toivottavasti tästä ei tule pelkkää Froomen kisaa, vaan muillakin on asiaan jotain sanomista.

Nyt taas maistuu Espanja!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Olin keväällä viisi viikkoa Espanjassa kävelemässä ja sinä aikana sain kiintiön täyteen sitä ruokaa, mitä caminon varrella sai helpoiten lautaselleen. Nyt kun siitä kävelystä on kulunut muutamia kuukausia, on taas mukava paneutua espanjalaisiin makuihin. On CampaKeittiön kuudennen Espanja-haasten aika, onhan La Vuelta, Espanjan ympäriajo taas alkanut. 

Palasin perjantaina Suomeen parin viikon reissulta ja jatkoimme Antin kanssa suoraan työporukan vuotuiseen mökkiviikonloppuun. Olin lupautunut (lue:änkeytynyt) tekemään liharuokaa koko porukalle ja jälkiruoaksi churroja. Näillä pitkulaisilla Espanjan munkeilla on ollut tähän asti kunnia päättää vuotuinen Espanja-haasteemme, mutta tällä kertaa ne saivat aloittaa haasteen. La Vueltaa emme päässeet eilen näkemään, mutta kisan avasi joukkueaika-ajo. 

Meitä oli mökillä kaikkiaan 15 tai 16 henkeä (en tullut laskeneeksi lukumäärää ja väki on sen verran liikkuvaista, ettei hetkeäkään oltu samassa paikassa kaikki yhtä aikaa. Noin suurelle väelle kokkaaminen vaatisi ehkä enemmän suunnittelua kuin sen, että matkalla Vantaalta Lahteen kirjoittaisi kauppalistan, mutta meni se noinkin. 

Olin jo ennen Englannin matkaani  (siitä voi halutessaan lukea CampaCaminosta) toimittanut jäiset lihapalat yhdelle työkaverille ja sopinut milloin hän ottaa ne sulamaan. Lihapalat olivat kaikki Familialta blogiyhteistyönä saatuja. Mukana oli suuri paketti flank steakia (neljä palaa), kaksi palaa presa ibércoa, kaksi suurta ankanrintaa ja suuri pala black angus-lihaa paksulla makurasvalla. Lihapalojen paino raakoina oli vähän yli kuusi kiloa. Jekkutyttö oli kyllä huolissaan ruoan riittävyydestä. Sen vuoksi hommasin Lahdesta vielä kaksi possunfilettä varuiksi. 

Pakkasin valmiiksi ruoanlaittovälineitäni, leikkuulaudan, veitset, raastimen, mausteita ja erilaista suolaa muutaman purkin, sekä lihamittarin, reikäkauhan ja esiliinan. Näillä pääsin hyvin alkuun, tosin työkaverin mökillä on kyllä välineitä ihan joka lähtöön. 

Kun pääsimme eilen perille mökille, lihapalat olivat juuri sopivan sulaneita ja lämmenneitä. Koko sakki ei ollut vielä koolla siinä vaiheessa, ehdin saada lihat siivottua ja marinadeihin ja churrotaikinan valmiiksi pursotinpussiin ennen kuin innokasta väkeä alkoi saapua. 

Marinoin kaikki samaan tyyliin tiskisotkun minimoimiseksi. Silppusin ison määrän tuoreita yrttejä, timjamia, basilikaa, persiljaa ja rosmariinia. Lisäsin niiden kanssa kulhoon oliiviöljyä ja suuren sitruunan kuoren raastettuna ja mehun puristettuna. Laitoin mukaan suolaa ja pippuria. Pyörittelin lihapalat marinadissa ja pakkasin kaikki laadut omiin pusseihinsa odottamaan. 

Kun etuvälipalat, alkujuomat, tietokilpailut ja mölkyt oli saatu alta pois muutamien tuntien päästä, aloin paistohommiin. Paistoin kaikki lihapalat paksulla Muurikka-pannun tyyppisellä rautalevyllä ja tein niille loppukypsytyksen kylmälaukussa. Grillaamiseksi sitä ei oikein voinut sanoa, mutta valmista tuli. Arvasin oikein, että makurasvallinen black angus vaatisi pisimmän ajan, joten laitoin sen heti ensimmäisenä kuumalle levylle. Rasvapuoli alkoi sulaa melko nopeasti, joten Antin täytyi tulla apuun ja kaataa hieman rasvaa pois painavalta levyltä, etten joutunut shallow fry-hommiin. Levylle mahtui samaan aikaan pari muutakin palaa, joten black anguksen kanssa yhtä aikaa kypsensin ensin presat, sitten flankit ja lopuksi ankat. Presassa tavoittelin 60 astetta, mutta mittarini eivät olleet aivan tarkimpia, mutta riittävällä holkkumalla kuitenkin. Kun olin mielestäni kypsentänyt paloja tarpeeksi, käärin ne paksuun folioon ja nostin foliolla vuorattuun kylmälaukkuun, se toimi heinälaatikkotyyliin oikein hyvin jälkikypsentimönä. Samaan tapaan paistelin kaikki valmiiksi, anguskin tuli valmiiksi samaan aikaan kuin ankanrinnat. 

Muut valmistelivat lisäkeperunat ja salaatit ja nostivat pinot kerta-astioita pöytään ja minä availin paketin kerrallaan ja leikkasin lihat ohuiksi viipaleiksi. Asettelin ne astioihin ja Jekkutyttö kirjoitti kylttilaput, joissa luki mitä mikin liha on. 

Lopulta en siis ottanut niitä varalta ostamiani possunfileitä ollenkaan mukaan, mutta olisin kyllä voinut. Meillä oli valkosipuliperunoita noin kolmen kilon annos ja jättikulho salaattia, mutta lihat kyllä hävisivät aika nopeasti. Itse pidin eniten flank steakista, se onnistui minusta parhaiten, mutta joka laadulle oli ystävänsä. Olin erityisen iloinen siitä, että kylmälaukkukypsytykseni oli onnistunut, yksikään liha ei ollut sitkeää. Maustaminen oli aika maltillista, mutta suolaa ja pippuria oli pöydässä lisää. Kastikkeeksi sekoitin majoneesista ja srirachasta yksinkertaisen seoksen. 

Kiitos Familialle koko meidän mahtavalle joukkiollemme riittäneistä lihapaloista! Mietimme aamulla sitä, miten sama porukka voi olla niin keskittynyt, järjestäytynyt tiimi, jossa jokainen tietää paikkansa, kun töissä ollaan, mutta kun pitää aloittaa Alias-peli menee joukkueiden muodostamiseen ja säännöistä kiistelyyn kovaäänisesti hyvä tunteroinen! Hyvä niinpäin.

Ruokailun jälkeen oli tiedossa ankaraa likoamista isäntämme uudessa malliston suurimmassa paljussa, siellä oli enimmillään laskujeni mukaan 12 tai 13 henkeä. Minä pysyttelin reunalla ja tarjoilin juomia, sillä nesteyttäminen on tärkeää. 

Illan pimetessä aloin churrohommiin. Olin tehnyt taikinan valmiiksi jo päivällä ja toivoin, ettei se olisi moksiskaan muutaman tunnin odottelusta. Käytin vakio-ohjettani, jonka triplasin. Tein churrot maidottomina. 

Churrot viidelletoista työkaverille

• 7,5 dl vettä
• 300 g maidotonta margariinia
• 7,5 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• sitruunan kuori raastettuna
• ripaus vaniljajauhetta
• 9 kananmunaa
• 3 l rypsiöljyä uppopaistamiseen
• sokeria ja kanelia viimeistelyyn
• erikseen levy vegaanisuklaata, jonka ostin Englannista seurueemme maidottomalle
• tavallista tummaa ja vaaleaa leivontasuklaata
• vettä

Kiehautin veden ja margariinin kattilassa ja lisäsin mukaan jauhot, suolan, vaniljan ja sitruunankuoren. Sekoitin ankarasti niin, että taikinasta muodostui suuri pallo. Jätin sen hetkeksi jäähtymään ennen kuin sekoitin mukaan kananmunat muutama kerrallaan. Taikina oli juuri niin suuri, että se vielä mahtui kattilaan ja jaksoin sekoittaa sen tasaiseksi nuolijalla. Antti auttoi pussittamisessa, minulla oli mukana suuri muovinen pursotinpussi, suuri tähtitylla ja kaksi pussinsulkijaa, kapea ja leveä. Kapealla suljin pussin täytön ja säilytyksen ajaksi juuri tyllan yläpuolelta ja kun kaikki taikina oli tungettu pussiin, suljin yläreunan leveällä sulkijalla. 

Kun oli viimein aika paistaa churrot, kuumensin öljyn kattilassa 170 asteeseen. Antti otti kapean pussinsulkijan pois tyllan yläpuolelta ja puristi jättisuurta pursotinpussia kuuman öljyn päällä, minä leikkasin saksilla 10 pätkää taikinaa kerrallaan paistumaan. Kääntelin niitä muutamaan kertaan ja noin kolmessa, neljässä minuutissa churrot olivat kypsiä. Nostin ne ensin talouspaperilla vuoratulle lautaselle hieman kuivahtamaan siksi aikaa, kun uusi satsi laitettiin paistumaan. Sitten nostelin churrot sokeri-kaneliastiaan ja pyörittelin ne siellä ja lopuksi nostin valmiit churrot tarjoiluastiaan. Taikina ei ollut lepoajasta moksiskaan, ehkäpä oli jopa parempi kuin valmistettu ja samantien paistettu. 

Suklaakastikkeet tein hyvin yksinkertaisesti sulattamalla suklaat vesihauteessa ja notkistamalla ne vesitilkoilla. Tavallinen suklaa pysyi hyvin aika pitkään notkeana, vegaanisuklaa jämähti illan viileydessä ulkona melko nopeasti, mutta oli ihan hyvänmakuista sekin. Moni työkaveri ei ollut syönyt churroja koskaan tai ei ainakaan Suomessa aikaisemmin ja ne kävivät hyvin kaupaksi. Aamulla terassin pöydällä  suuressa kulhossa oli vain kaksi pikkuista palaa jäljellä. Tästä taikinamäärästä tuli noin 70-80 noin 8 senttistä churroa. Aikaa paistamiseen meni melkein tunti ja tarjoilimme ne osissa (jopa paljuun suoraan), että ne olivat kuumia eivätkä ehtineet lötkähtää. Kuvia churrohommeleista ei ole juurikaan, sillä olimme molemmat kiinni paistamisessa ja valokin oli jo vaihtunut elokuisen illan pimeyteen. 

Näin churrot aloittivat eilen kuudennen Espanja-haasteemme ja presa ibérico eilen sai luvan edustaa tämän päivän Espanja-osuutta. Saavuimme kotiin iltapäivällä, minä oltuani reissussa vähän yli kaksi viikkoa, Antti viikon. Niinpä tänään emme kokkaile mitään, mökillä syöty tukeva aamiainen taitaa pitää nälkää aika hyvin. Saimme myös mukaamme yhteiseväitä, sillä ruoka ei tälläkään kerralla loppunut kesken, vaikka se olikin Jekkutytön suuri pelko. 

Eilen Vueltassa ajettiin joukkueaika-ajo ja sen voitti SKY-talli. Kilpailun ykkösenä lähti tänään toiselle etapille SKYn Peter Kennaugh. Mukana ovat niin Chris Froome kuin Tour de Francen keskeyttämään joutunut Alberto Contadorkin. Myös Nairo Quintana on mukana. Yhtään nimekästä kirimiestä ei löytynyt listoilta. Päivän etapin voittoon ajoi Gianni Meersman Etixx-Quickstep-tallista, kokonaiskilpailua johtaa Michal Kwiatkowski.