Äkkinäinen kanasalaatti ja valkoista parsaa

parsaa tuoreella hangella

Viikon työt on taputeltu, piti saada äkkiä ruokaa. Kammenpyörittäjä oli käynyt kaupassa, joten minulla oli heti käsillä kokkisota, kun pääsin kotiin. Pöydällä oli nippu itävaltalaista (EDIT:saksalaista tietty) valkoista parsaa ja pihalla kanoottiretken varusteita kokoileva Kammenpyörittäjä esitti nöyrän toiveen, että jos parsoja saisi syödäkseen. Minä en ole pitänyt valkoisesta parsasta kuin kerran, kun sain eteeni oikeasti ihan hetki sitten kerättyä lähiparsaa Saksassa. Nyt käsillä oleva nippu näytti sen verran hyvältä, että annoin sille mahdollisuuden. Sain pari viinipulloa maahantuojalta muutama viikko sitten ja samassa paketissa oli parsaveitsi. Kokeilin sitä nyt, en kyllä ole varma oliko sitä tarkoitus käyttää tavallaan takaperin, kuten minä. Mutta sain kyllä kuoren pois ohuina lastuina. Keitin parsat vedessä, nuput veden pinnan yläpuolella ja kypsyminen otti vähemmän aikaa, kuin muistin. Laitoin parsat lämpöastiaan sitruunavoinokareiden kanssa ja annokseen pyöräytimme hieman pippuria ja suolaa. 

Perheen nuoriso ei perusta valkoisesta parsasta, joten heille tein pikaisen kanasalaatin, johon tuli erilaisia salaatinlehtiä, kurkkua ja tomaatteja, sekä nopeasti pimentonmarinoitua broileria, jonka paistoin ohuina suikaleina pannulla. Ulkoa sai jo ruohosipulia. 

Jälkiruokana meillä oli kahvia ja päivällä töissä tekemiäni munkkeja. Tulin tehneeksi niitä hieman liikaa, tuputin niitä työkavereiden mukaankin. Ne olivat kuulema oikein hyviä, käytin samaa ohjetta, kuin Perunabluussia-blogissa oli käytetty. Suurensin ohjetta 50 %:lla ja aamuruuhkan aikana taikina ehti nousta aika messeväksi. Niinpä munkkeja tuli melkein 50 kpl! 

Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvä hanki on jo sulanut. Olipa turha lumisade. Nyt kun vatsa on täynnä, voi alkaa suunnitella mitä viikonloppuna syötäisiin!

Belgian perunat

Tänään ammattipyöräilijät ajoivat viimeisen kevään klassikoista, Liège-Bastogne-Liège, jolla oli mittaa 253 km. Voittajaksi selviytyi Alejandro Valverde Movistar-tallista. Belgiassa näytti olevan kevät pitkällä, mutta vesisade teki teistä liukkaita. Kilpailun kunniaksi halusin tehdä jotain belgialaista ruokaa, mutta edelleen ohjeita oli hankala löytää. Foodgawkerin hakutoiminto tuotti taas lähinnä vain vohveli- tai ranskanperunaohjeita. Yksi lihapataohje löytyi, mutta sellaista olen jo tehnytkin. 

Päädyin sitten tekemään belgialaislähtöisiä ranskanperunoita, niitä oli meillä viimeksi tosi kauan sitten. Kirjaan tähän ohjeen siltä varalta, että uppopaistaminen on jollekin lukijalle vieraampi juttu. 

Ranskalaiset perunat neljälle

• 10 keskikokoista perunaa (minulla oli siiklejä, eivät ihan paras perunalajike tähän, mutta niillä mentiin)
• 1,5 l rypsiöljyä
• suolaa

Pese perunat ja leikkaa ne tasakokoisiksi suikaleiksi. Minä en tällä kertaa kuorinut perunoita, viitseliäämpi kuorisi kyllä. Laita perunapalat kylmään veteen ainakin tunniksi likoamaan. Kuumenna öljy padassa tai kattilassa 160 asteeseen. Nosta perunasuikaleet pois vedestä pyyhkeen päälle ja taputtele ne kuiviksi, ettei vesi roisku kuumassa öljyssä. Paista perunoita erissä ensin viisi minuuttia ja nostele ne talouspaperilla vuorattuun astiaan jäähtymään. Ne saavat jäähtyä aivan kokonaan. 

Kun ruoka-aika lähestyy, kuumenna uuni (mikäli se ei ole jo muutenkin kuuma muusta ruoanlaitosta) 100 asteeseen ja öljy padassa 170 asteeseen. Paista jäähtyneet puolikypsät perunat toiseen kertaan erissä ja nostele ne taas paperin päälle vuokaan, jota pidät lämpimässä uunissa, etteivät perunat enää jäähdy. Kun kaikki on paistettu, ripota perunoille kunnolla suolaa ja tarjoa heti. Muista ottaa öljypata pois liedeltä ja jäähdytä öljy ennen kuin kaadat sen takaisin pulloihinsa, varo ettet pullota liian aikaisin, ettei muovinen pullo kärsi. Öljyn voi käyttää pariin kolmeen kertaan. 

Perunoiden lisäksi meillä oli uunissa paistettua naudan ulkofilettä samaan tapaan tehtynä kuin Campasimpukan 500. postauksessa. 

Makrillia ja parsaa parilalla

Edit: kaupallinen yhteistyö, Capitol Invest

Olemme olleet äärettömän kärsivällisiä, olen meistä oikein ylpeä. Emme ostaneet yhtäkään perulaista tai meksikolaista parsanippua, vasta espanjalaiselle antauduimme. Tänään kauden ensimmäinen parsanippu pääsi parilalle samaan aikaan keittiömme ensikertalaisen, makrillin kanssa. Opiskelija kannusti minua eilen kaupassa ostamaan kaksi makrillia, joiden kilohinta oli neljänneksen kuhan kilohinnasta. Lueskelin makrilliohjeita foodgawkerin hakutoiminnolla ja otin ohjenuorakseni Droolfactor-blogin postauksen makrillista appelsiinin ja persiljan kanssa.

Makrillia grillissä neljälle

• 2 isohkoa makrillia (tai mistä minä tiedän minkäkokoisia ne yleensä ovat?)
• 1 appelsiini
• nippu sileälehtistä persiljaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Huuhtele makrillit, joista on poistettu "sisukset". Kuivaa kalat, leikkaa kalojen pintaan molemmin puolin muutama kevyt viilto ja ripota niille suolaa ja pippuria. Leikkaa appelsiini ensin puoliksi ja sitten toinen puolikkaista viipaleiksi. Sisusta makrillit appelsiiniviipaleilla ja lehtipersiljaoksilla. Liruttele kaloille hieman oliiviöljyä ja purista appelsiinimehua päälle. Kuumenna grilliparila ja kaada sille hieman oliiviöljyä. Grillaa kaloja noin 10 minuuttia puoleltaan, kunnes kalat ovat kypsiä. Öljyä saa olla kohtuupaljon, minun fisuni pikkuisen tarttuivat pinnoitettuun parilaan. 

Lisäkkeinä meillä oli kevään ensimmäiset parsat, joita esikypsytin kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä ennen kuin nostin ne parilalle kypsymään loppuun. Toisena lisäkkeenä oli pikaisesti sommiteltu lämmin feta-tomaattipaistos ja kolmantena lyttypotut siikleistä. Laitoin palasen fetaa ja kirsikkatomaatteja uunivuokaan ja liruttelin päälle oliiviöljyä, pyöräytin myllystä pippuria ja koristin kauneuden tuoreella timjamilla. Vuoka oli uunissa saman aikaa kuin lyttypotut, jotka olivat esikypsytettyjä, litistettyjä perunoita, joita maustoin oliiviöljyllä, suolalla, pippurilla ja timjamilla. Feta ja perunat olivat 180 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, sen aikaa kuin puuhailin ulkona kalojen ja parsojen kanssa. 

Makrilli oli selvästi merikalaa, voimakkaantuoksuista ja ruotoisaa. Nahka irtosi hyvin rapeuduttuaan parilalla ja appelsiini maistui mukavasti. Ei makrillista tullut kerrasta suosikkikalaani, pitänee hieman harjoitella valmistamista. 

Avasimme pullon uusi-seelantilaista kuohuvaa juhlistamaan koko perheen yhteistä ateriaa, ensimmäistä koko viikolle. Sain viinin näytteenä Captolinvestilta. Toinen näytepullo on varsinainen parsaviini, sen säästimme kotimaiselle parsalle tuonnemmas.

Karitsan entrecôte haudutuspadassa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Luin eilen Jokihaan blogista, kuinka hän oli tehnyt karitsan entrecôtesta pitkään haudutettavaa pataa. Muistin, että minulla on samanlaisesta Familian kokeilupaketista oma vastaava karitsapalani vielä tekemättä ja kömmin kesken vaalivalvojaisten etsimään kaivattua lihapakettia pakastimesta. Sieltähän se löytyi, eikä tarvinut purkaa edes ihan kaikkea ulos pakastimesta sen tieltä. Tänään laitoin karitsan palat jo aamusta haudutuspataan ja seitsemän tunnin hauduttamisen jälkeen ne olivat mureita, niin ettei veistä olisi tarvinut syödessä lainkaan. 

Granaattiomenamehussa haudutettua karitsaa

• 1,2 kg karitsan entrecôtepaloja (6 kpl)
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 3 dl granaattiomenamehua
• 2 dl vettä tai lihalientä
• 0,5 dl portviiniä
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• suolaa ja pippuria
• 2 kevätsipulia
• 10 kirsikkatomaattia
• 3 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• 2 rkl worcesterkastiketta
• 1 tl murskattua valkosipulia
• granaattiomenan siemeniä

Kuivasin sulaneet lihapalat talouspaperilla ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Leikkasin kunkin palan kolmeen pienempään palaan. Kuumensin valurautapannua ja sulatin sillä voinokareen ja lisäsin siihen oliiviöljyn. Paistoin lihapaloja hetken aikaa jokapuolelta ja siirsin ne haudutuspataan. Kun viimeinen lihapalaerä oli pintapaistettu, kaadoin pannulle noin desin verran vettä ja irrottelin kiehumaan äityneeseen veteen kaikki makuainekset pannun pinnalta. Kaadoin veden pataan. Asettelin sinne yrtit, aurinkokuivatut ja tuoreet tomaatit, sipulit ja lisäsin toisen desin vettä, valkosipulimurskan, worcesterkastikkeen ja granaattiomenamehun sekä portviinin. Lihapalat melkein peittyivät liemeen. Annoin padan hautua high-asetuksella 5 tuntia ja kokeilin välillä lihapalojen mureutta ja maistelin lientä. Lisäsin suolaa ja pippuria ja kääntelin lihapalasia, että ne hautuisivat tasaisesti. Jatkoin hauduttamista low-asetuksella vielä kaksi tuntia ja siinä vaiheessa lihapalat alkoivat olla jo lähellä hajoamispistettä, niin mureita ne olivat. 

Tarjosin karitsapataa pikkuruisen tähtipastan kanssa, ripottelin annoksen pinnalle vielä tuoretta timjamia ja granaattiomenan siemeniä tuoreesta hedelmästä. Granaattiomenamehu on ilmaantunut jääkaappiimme joitakin aikoja sitten ja olen lähes 100 %:sen varma, että minä sen olen ostanut, mutten vain muista mistä kaupasta. Se lienee ainoa azerbaidzanilainen tuote, joka talouteemme on koskaan hankittu, ei tule kyllä mieleen mitään muuta. Mehu on todella hyvää ja olisin voinut laittaa koko haudutusliemen sitä veden sijasta, mutta pelkäsin liikaa makeutta. Se oli turhaa, ruoka ei ollut liian makeaa. Suolaa jouduimme hieman ripauttamaan vielä annosten päälle, mutta parempi kuin se, että suolaa olisi ollut liikaa. En poistanut kalvoja ollenkaan lihapaloista, pitkä haudutus sulatti ne olemattomiin. Hyvä niin, sillä inhoan huolellista lihojen renssaamista, olen liian kärsimätön siihen.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Kiitos Familialle karitsapalasta, siitä tuli hyvää ruokaa!

Fasaani lautasella

Joulun alla pihaamme saapui uusi vieras, sittemmin Paistiksi nimetty fasaani. Toisinaan niitä on ollut kaksikin, Paisteja kummatkin. Etenkin suurempi niistä alkoi aika pian pitää pihaamme omanaan, sille kehittyi tapa tepastella pitkin hankea omistajan elkein ja Kammenpyörittäjän liikuskellessa takapihalla Paisti hädintuskin viitsi siirtyä syrjään naapurin puolen suuren kuusen alaoksien suojaan. Katselin lintua sillä silmällä ja eilen meillä oli fasaania lautasella. 

Fasaanin rintaa

• fasaanin rintapala/syöjä
• 2 viipaletta serranonkinkkua/fasaanin rintapala
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Taputtele lihapalat kuiviksi ja ripota niille suolaa ja pippuria. Sommittele timjamin oksia lihapalan päälle ja kääri pala serranon kinkkuun. Paista kinkkuun käärittyjä rintapaloja molemmin puolin pari minuuttia ja siirrä pannu (mikäli sen kahva kestää uunia) tai muu uuniin sopiva vuoka uuniin. Rintapalat kypsyvät loppuun uunissa noin 12 minuuttia. Kääri palat folioon ja anna niiden levätä noin vartti. 

Lisäkkeenä meillä oli peruna- ja maa-artisokkalastuja samaan tapaan valmistettuina kuin tässä viime kesäisessä postauksessa. En ollut muistaakseni koskaan aikaisemmin syönyt fasaania. Luulen, että kypsytin lihaa aavistuksen liian pitkään, mutta maukasta se oli. Ja jollain lailla todella täyttävää. Serranon kinkun suolaisuus olisi pitänyt myös muistaa ja laittaa lihaan pikkuisen vähemmän suolaa alunperin. Mutta tulipa maistettua! Vinkkejä fasaanin palojen valmistamiseen otin Kärähtäneet-blogin postauksesta.

Matchaa kakussa

Tein Opiskelijan ylioppilasjuhliin muuan vuosi sitten tiikerikakkua, johon sain monia kapeita raitoja kokeillessani tekniikkaa, jolla laitettiin taikinaa vuokaan lusikallinen kerrallaan. Nyt kokeilin samaa matchalla maustetulla taikinalla. Vinkit kakkuun otin Ancoo Journal-blogista. Matcha-purkin ostin jo aikoja sitten lempparikaupastani, jossa on miljoona purkkia valittavaksi, yleensä ostan jotain väärää.

Matchalla maustettu raitakakku

• 5 kananmunaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina (yhteispaino 270-280 g ilman kuoria)
• 120 g sokeria
• 100 g vehnäjauhoja
• 2 rkl hunajaa liotettuna 2 rkl kuumaa vettä
• 0,5 rkl matchaa liotettuna 2 rkl kuumaa vettä

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Vuoraa leipävuoka (ei lasinen, syy tulee myöhemmin) tai muu mahdollisimman pystyreunainen vuoka leivinpaperilla. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, lisää sokeri kolmessa osassa ja jatka vatkaamista kunnes massaan jää teräviä huippuja vatkaimen kierteisiin. Lisää mukaan keltuaiset yksi kerrallaan ja vatkaa tasaiseksi. Siivilöi mukaan jauhot ja sekoita vain sen verran, että jauhot ovat tasaisesti taikinassa. Liota hunaja kuumaan veteen ja sekoita mukaan taikinaan. Vatkaa noin minuutin verran. Erota taikinasta pienempään kulhoon 120-150 g ja sekoita siihen osaan kuumaan veteen liotettu matcha. Sekoita tasaiseksi. Minä otin tuon 120 g, kuten ohjeessa, vihreää taikinaa olisi saanut olla hieman enemmän.

Lusikoi vuokaan 3 rkl valkoista taikinaa ja sen päälle lusikallinen vihreää. Jatka lisäten aina vuorotellen lusikallinen taikinaa edellisen lusikallisen päälle, jolloin eriväriset taikinat asettuvat kehiksi toistensa lomaan. Kun kaikki taikina on käytetty, tee varrastikulla tai muulla terävällä tikulla taikinaan vetoja pohjaa myöten keskeltä reunoja kohden, ikään kuin hämähäkinverkkomaisesti. Paista kakkua 55 minuuttia, tai kunnes kokeilutikku on puhdas pistoksen jälkeen. 

Nosta kakku uunipellille ja pudota se pöytätasolle tai lattialle (kestävälle alustalle siis) pelteineen päivineen. Tämän kakunsäikäytyksen tarkoitus on kuulema tiivistää kakkua ja estää sen kutistumista. Se oli pelottava vaihe, mutta uskalsin kuin uskalsinkin pudottaa kakun lattialle maton päälle, vuokani oli peltinen leipävuoka, lasista en suosita tähän. Nosta kakku leivinpaperireunoista pitäen pois vuoasta ja anna sen jäähtyä sen verran, että voit käsitellä sitä. Irrota leivinpaperi kakusta ja siirrä kakku uuden, puhtaan, pohjan kokoisen leivinpaperipalan päälle. Jätä päälipuoleksi se puoli, joka on kauniimpi, minulla pohja. (EDIT:olen näköjään sittenkin kääntänyt kakun jossain vaiheessa kerran nurin, sillä kuvissa on kyllä alkuperäinen päälipuoli ylöspäin) Kääri kakku kelmuun ja anna jäähtyä seuraavaan päivään jääkaapissa, makujen kerrottiin tasaantuvan, samoin rakenteen. Minähän en tietenkään malttanut odottaa kuin juuri sen verran, että kakku oli jäähtynyt viileäksi. 

Leikkaa kakusta kaikki sivureunat pois terävällä veitsellä ja sitten reunaton kakku viipaleiksi. Kakkua olisi varmaan ollut helpompi leikata, jos olisi malttanut odottaa sen jäähtymistä pitempään. Mutta sain leikattua melko nättejä paloja. Minun kakussani ei ollut niin montaa vihreää raitaa kuin lähdeblogin kakussa, mutta rakenne oli uskomattoman pehmeä ja joustava, kakku tasaisesti kohonnut täysin ilman keinotekoista kohotusainetta. Maku oli miellyttävän tyylikäs, matcha oli minulle ennalta tuntematon maku. 

Karitsan paahtopaistit Nannan neuvoin

Tänään onnistuin lihan kypsentämisessä hyvin. Sillä saattoi olla osuutta asiaan, että tottelin neuvoja, jotka luin Nannan blogista. Kerrankin tein juuri kuten käskettiin ja sen lisäksi liha oli lämpenemässä pari tuntia ennan paistamista. 

Karitsan paahtopaistit neljälle

• 4 karitsan paahtopaistia (noin 150 g paisteja)
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria

Ota paistit lämpenemään noin tunti pari ennen paistamista. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kuivaa lihapalat paperilla ja ripottele niille suolaa ja pippuria. Kuumenna uunin kestävä pannu liedellä kuumaksi ja sulata sillä voi ja lisää mukaan oliiviöljy. Ripottele pannulle rosmariini ja timjami, sekä valkosipuli. Paista paisteja molemmilta puolilta muutama minuutti ja siirrä ne uunin kestävään vuokaan, jollei paistinpannusi sovellu uuniin laitettavaksi. Laita paistomittari yhteen paistiin ja kypsennä lihoja kunnen sisälämpötila on 54 astetta. Kääri paistit folioon ja anna niiden levätä noin kymmenen minuuttia. Leikkaa paistit viipaleiksi. Tällä tavalla lihasta tuli aavistuksen roseeta ja se oli juuri meidän makuumme. 

Karitsan kanssa tarjolla oli tsatsikia, pannulla kauniin paistopinnan saaneita esikeitettyjä perunoita ja parsakaalia. Yksi paisti syöjää kohden oli enemmän kuin tarpeeksi, leikkasin kunkin palan noin viiteen viipaleeseen. 

Kahvihampaan kolotukseen

Edit: kaupallinen yhteistyö, KahviKaveri

KahviKaveri lähestyi meitä jokunen aika sitten ja kysyi tahtoisimmeko maistaa jotain heidän valikoimiensa kahvilaatuja. Kyllähän me tahdoimme ja saimmekin kotiin kilon pussin Caprissimo Fragrante-papuja. Annoimme pussillisesta kolmasosan pohjoiseen isäpuoleni käyttöön, hänellä on samantapainen, italialaiseen paahtoon mielistynyt maku kuin meilläkin. Pidimme pavuista ja pussillinen alkaa olla jo käsitelty. Tämä paahto maistui meille etenkin espressona pikku maitotilkalla. Crema on aika vaaleaa, mutta mukavasti kuppia suttaavaa, kuten pitääkin.

Olemme muutaman viikon kuluttua menossa Tallinnaan ja aiomme käydä siellä olevassa KahviKaverin toimipaikassa, varmasti muutama pussi kahvia tuleekin ostettua, sillä varastomme ovat todella kuivat tällä erää. Sen siitä saa, kun ei tee syksyistä Italian matkaa. Kiitos KahviKaveri kahvinäytteestä.

Kalkkuna-nuudelikeitto thai-tyyliin

Minä en tunne kaukoidän keittiötä juuri ollenkaan, syön mielihyvin, kun joku laittaa lautasen eteeni. Tänään kokeilin itse valmistaa thai-keittoa, sillä punaista lihaa ei tehnyt mieli pätkääkään ja kalaa oli jo ehditty syödä pääsiäisen aikaan. Meillä oli loppuviikosta nyhtökalkkunaa haudutuspadasta ja sitä jäi jonkun verran tähteeksi. Sen halusin hyödyntää keitossani. Otin vinkkejä Brooklyn Homemaker-blogista. Vähän tietysti soveltelin.

Thai-tyylinen kalkkuna-nuudelikeitto neljälle

• 1 l lihalientä (sekoitus kalkkunaa, kanaa, poroa)
• 2 dl kookosmaitoa
• 3 dl nyhtökalkkunaa
• 4 kevätsipulia silppuna
• pieni pätkä sellerinvartta ohuiksi paloiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
• 3 porkkanaa kiekoiksi tai tikuiksi leikattuna
• 1 rkl kookosöljyä tai muuta öljyä paistamiseen
• 1 lehtikaali"oksa" silputtuna, poista paksu lehtiruoti
• 1 tl kalakastiketta
• 1 tl srirachaa
• 3 limetin mehu + lohkoja tarjoiluun
• nippu riisinuudelia
• tuoretta korianteria (meiltä puuttui)
• suolaa ja pippuria (jos tarpeen)

Kuumenna paksupohjainen kasari ja siinä lusikallinen öljyä. Kuullota öljyssä tikuiksi tai kiekoiksi leikattua porkkanaa, sipulia, selleriä, inkivääriraastetta ja valkosipulimurskaa muutamia minuutteja. Lisää liemi ja anna keittopohjan kiehua muutamia minuutteja. Keitä toisessa kattilassa vettä ja laita riisinuudeli sinne pehmenemään pakkauksen ohjeen mukaisesti, noin neljäksi minuutiksi. Kaada nuudelit siivilään ja huuhdo ne kylmällä vedellä. Jätä nuudelit odottamaan lautaselle. 

Lisää kalkkunat tai muut kypsät lihat keittoon, samoin kalaliemi, sriracha, limen mehu ja anna keiton kiehua taas muutamia minuutteja. Kun porkkana on kypsää, kaada mukaan kookosmaito ja kuumenna keitto kiehuvaksi. Sekoita keittoon lehtikaalisilppu ja jätä kattila kannella peitettynä vielä hautumaan hetkeksi. Tarkista maku, lisää limen mehua, jos keitto tarvitsee vielä happamuutta, srirachaa voi kukin lisätä lautaselleen. Minun keitossani liemi oli niin voimakas, ettei suolaa ja pippuria tarvittu. 

Nosta lautasen pohjalle kasa riisinuudeleita ja kauho päälle kuumaa keittoa. Laita limelohkoja, srirachaa ja korianteria tarjolle. Keitto oli todella lämpimän makuista, muttei liikaa. Olisi ollut hauska olla kylmissään ruokailun aluksi. Pian kaikki hieman niiskuttivat, sen verran kuumottavaa keitto kuitenkin oli. En osaa sanoa, oliko keittomme todella thai-tyylinen, mutta ainakin se oli oikein hyvää!

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Kenguru loikkasi pataan!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Syömme lihaliemifondueta harvoin, edellisestä kerrasta on vierähtänyt yli kolme vuotta. Eilen meillä oli Opiskelijan synttäripäivällinen ja hänen toiveidensa mukaisesti naudan sisäfilettä pihveinä. Kokonaisesta fileestä jäi ohut ja paksumpi pää tähteeksi ja päätin jo eilen, että tänään söisimme fondueta. Päätin myös, etten lähde tänään kauppaan, vaan kaavin lisäkkeet kaapeista ja kylmiöistä. Hyvin löysinkin ateriaksi riittävät tarpeet.

Familia lähetti meille taannoin kokeilupaketin lihaa, jossa oli mukana myös pikkuinen pala kengurua. Kyseessä oli yksi pihvi, joka painoi 192 g. Sillä ei kovin suurta perhettä ruokita, muttei ollut tarkoituskaan, tarkoitus oli maistaa. Otin pihvin sulamaan ja lisäsin sen naudanlihan kaveriksi fonduepataan laitettavaksi. 

kenguru oli hyvin poroisaa

Aikaisemmin olen leikannut fonduelihat kuutioiksi, tällä kertaa leikkasin japanilaistyyliin (eikö?) ohuiksi viipaleiksi. Lientä oli kaikkiaan puolisentoista litraa, pakastimista löytyi niin ankka- kuin porolientäkin, sekä torstailta jäänyttä nyhtökalkkunan haudutuslientä. Liemessä oli kyllä makua ja syvyyttä vaikka myytäväksi. 

Muiksi lisäkkeiksi laitoin kirsikkatomaatteja, pilkoin kurkkua ja paprikaa, puolitin ruusukaaleja, aukaisin pikkuisen oliivipussin, taistelin auki minikurkku- ja pari chutneypurkkia. Aamuista auringonkukkaleipää oli myös tarjolla, isompi leipä oli vielä korkkaamatta. 

Kengurusta leikatut ohuet suikaleet kypsyivät kiehuvassa liemessä nopeasti ja imivät liemestä jo hyvin makua, mutta pieni ripaus suolaa ja pippuria suikaleille teki vielä terää. Pidimme kengurusta kyllä, mutten luule sen tulevan meidän pöytäämme vakiovieraaksi. Strutsia voi hankkia kotimaisena tuotantona, sitä voisimme toistekin kokeilla. Kenguruita ei taideta sentään Suomessa (onneksi) kasvattaa ja se jäänee meillä tällaiseksi kertakokeiluksi. Kiitos vielä Familialle tästä kokemuksesta! Pakastimessa on vielä odottamassa ne pelottavat kateenkorvat ja muutama karitsapalanen, joille uumoilen nyhtötyyppistä valmistustapaa. Liemen säilöin maakarliemen tapaan, nyt siinä on kolmea eri lientä ja makua vielä naudasta ja kengurusta.

Auringonkukkaleipä aamiaispöytään

Olen täysin hullaantunut Pikku Jääkäri-ruisleipään, mitä kuivemmaksi se ehtii, sen parempaa se minusta on, saatan tahallani jättää pussin auki, että kuivuminen edistyy. En yleensä käy S-ryhmän kaupoissa, mutta tuon leivän perässä poikkean ainakin kerran viikossa, nimittäin keskiviikkoisin saan varastojani täydennettyä. En ole maininnut leivän erinomaisuudesta muille perheenjäsenille, jääpä minulle enemmän!

Eilen rypistin sinisen paperipussin roskikseen ja varastoni olivat sitten siinä. Tälle aamulle tarjolla oli vain muiden suosikkia, tummaa pääsiäislimppua (jota jouluna kutsutaan joululimpuksi, kätevää vain vaihtaa pussin etikettiä), josta minä en niin paljon välitä. Niinpä päätin leipoa leivän aamiaiselle. Olin ostanut kuorittuja auringonkukansiemeniä Tallinna-kaupasta ja ajattelin hyödyntää niitä. 

Auringonkukkasisarusleipä

• 500 ml vettä
• 50 g hiivaa (tai 11 g pussi kuivahiivaa)
• 3 rkl tummaa leipäsiirappia
• 1 tl suolaa
• noin 10 dl jauhoja (minulla vehnä- ja vaaleita sämpyläjauhoja, parit pussinpohjat)
• 1 dl auringonkukkaöljyä + hieman leivän pinnalle
• 1-1,5 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää mukaan siirappi, suola ja noin 2 dl jauhoja. Sekoita vispilällä velliksi. Jos sinulla on aikaa, anna hiivan ottaa vauhtia vellissä noin 15-20 minuuttia. Jos aika on kortilla, jatka samantien taikinan alustamiseen. Jätä vispilä syrjään ja ala sekoittaa taikinaa käsin ja lisää jauhoja desi kerrallaan kunnes taikina alkaa muotoutua palloksi. Kaada mukaan öljy taikinaisen kätesi kautta, niin saat taikinan mukavasti irtoamaan sormistasi. Alusta vielä öljy mukaan taikinaan ja muotoile se kulhoon palloksi, jonka peität pyyhkeellä tai suihkumyssyllä. Anna taikinan kohota noin 30 minuuttia, tai jos on aikaa enemmän tunninkin verran, kunnes se on kaksinkertainen. 

Kumoa taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja alusta sitä vielä lisää. Muotoile taikinasta pötkö, jonka leikkaat noin 16-18 palaan. Pyörittele palat jauhotetulla alustalla palloiksi. Öljyä sopiva uunivuoka tai vuoraa se leivinpaperilla ja asettele pallot niin, että niiden väliin jää vielä kohoamisvaraa. Anna taikinapallojen kohota puolisen tuntia, kuumenna uuni sillä välin 210 asteeseen tai kiertoilma 190 asteeseen. (tunnet itse parhaiten uunisi, sovella lämpötilaa sen mukaan).

Minun taikinani kohosi niin iloisesti, etteivät kaikki pallot mahtuneet kaavailemaani vuokaan, vaan minun piti ottaa toinenkin, pienempi käyttöön. Isompaan vuokaan mahtui 13 palleroa ja pienempään yhdeksän. 

Ennen paistamista kaada kädellesi hieman auringonkukkaöljyä ja taputtele kohonneiden leipäpallosten pinnalle öljyä. Sirottele auringonkukansiemeniä pinnalle sen verran kuin tykkäät. Ne ovat mietoja ja pehmeitä, niiden kanssa ei tarvitse kitsastella. Maista toki ensin, että ne eivät ole kitkeriä. Paista leipää noin 20-25 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen ja leipä on kypsää. Koputtele pintaa ja jos käytit leivinpaperia, voit nostaa sitä hieman kulmasta ja koputella pohjaakin. Minun leipäni eivät tarttuneet vuokaan ollenkaan, mikä oli mukavaa, sillä halusin välttää leivinpaperin taittelua mutkareunaisissa astioissa. Olen hankkinut nämä kauniit vuoat Annan kaupasta ja käytän niitä nykyään vähän kaikkeen paistamiseen, esillepanoon ja tarjoiluun.

Auringonkukansiemenet olivat aika irtonaisia leivän päällä. Ne eivät juurikaan tarttuneet öljyttyyn taikinapintaan. Mietin, että olisikohan voiteluna toiminut paremmin vaikka vesitilkkaan sekoitettu siirappi tai hunaja? Näitä irtosiemeniä ei kuitenkaan säikähdä leipäkorissa myöhemmin samaan tapaan kuin nigellansiemeniä.

Rosmariinikananpojat

Tänä vuonna pääsiäistiput ovat Campakeittiössä kiivenneet rosmariiniin. Viimevuotiset kurkkivat tällaisessa viidakossa.