Tein viime kesänä meloni-fetasalaattia, mutta siitä tuli aavistuksen liian makeaa, sillä käytin silloin cantaloupe-melonia. Tänä kesänä eräänä päivänä tarvitsin nopean päivällisen pieneen nälkään ja kaupassa silmäni osuivat (eivät aivan kirjaimellisesti) vesimeloneihin. Muistin, että minunhan piti kokeilla salaattia vesimelonilla.
Vesimeloni-fetasalaatti kahdelle
- 1/8 keskikokoisesta vesimelonista
- 1 uudensadon punasipuli
- noin 75 g hyvälaatuista fetaa (ei mitään kumiversioita, eihän?)
- 6-8 kirsikkatomaattia
- 1 kurkku
- limetin mehua (sitruuna olisi parempi, muttei meillä ollut!?!)
- oliiviöljyä
- ripaus suolaa ja paljon pippuria
- vesikrassia ja muita kulatungan syötäviä lehtiä ja versoja, en tiedä mitä ne kaikki olivat
Leikkasin melonin paloiksi (ja mietin mitä teen tuolle lopulle, vaikka ostin Prisman pienimmän pallukan) ja samoin pilkoin tomaatit, kurkun ja fetan. Sipulin leikkasin oikein ohuiksi viipaleiksi ja huomasin, että lempiveitseni on tylsistynyt, pitää pyytää teroitusvastaavaa teroittamaan veitsiä. Tai opetella itse?
Sekoitin salaatin ainekset hyvin ja ripottelin mukaan oliiviöljyä, limetin mehua, suolaa ja pippuria. Annosten päälle Antti keräsi vielä jotain versoja kulatungista. Salaatti oli mitä maukkainta ja nyt makeus oli kurissa, kun meloni ei ollut niin ätläkkää kuin viime vuonna. Luutusimme vadin ja lautaset leivällä ja samalla ihailimme uutta pihalemmikkiämme, siiliä.
Emme olleet moneen vuoteen nähneet elävää siiliä lähimaillakaan, vain auton alle jääneitä litteitä versioita. Nyt pari viikkoa sitten näimme ensimmäisen kerran siilin hipsuttelemassa tontin reunamilla ja sen jälkeen se on asettunut taloksi. Olemme ostaneet sille kissanruokaa ja se on käynyt rohkeasti syömässä ja hiiviskelemässä pihassamme. Olen siitä tosi iloinen. Luulen, että alamme talokaupoille, tai rakennushommiin. Talvipesä olisi siilille kiva laittaa ja kun se menisi talvihorrokseen, voisimmekin alkaa odotella Paistien paluuta tontille.
