Pikaista pöytään

Tänään päivällislautasille ilmestyi nopeaa nuudeliwokkia pannulla paistetun tonnikalan kanssa. Nälkä siirtyi ainakin huomiseen. 

Tonnikalaa nuudeleiden ja kasvisten kanssa

Tonnikala

• 2 noin 2,5 cm paksua palaa tonnikalaa
• pieni nokare voita ja hieman oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Wokki

• 2 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• oliiviöljyä
• 2 suikeroa tomaattia
• 2 pientä paprikaa
• 1 porkkana
• 1 isonpuoleinen kevätsipuli
• pätkä kesäkurpitsaa
• 6 "oksaaa" broccoliinia
• 1 limen mehu
• 1 rkl sitruunakastiketta
• 1 tl srirachaa
• 1 tl hoisinkastiketta
• 1 rkl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• tuoretta korianteria

Aloitin kiehauttamalla puolisen litraa vettä ja kaatamalla sen astiaan nuudelikiekkojen päälle. Jätin ne astiaan kypsymään muitten puuhien ajaksi. Otin seuraavaksi esille tonnikalapalat ja leikkasin ne vielä kulmittain kahteen kolmioon. Ripotin niille hieman suolaa ja pippuria. 

Käsittelin sitten kasvikset valmiiksi. Leikkasin sipulin, paprikat ja sipulin suikaleiksi. Raastoin porkkanan karkeaksi raasteeksi. Tomaatit leikkasin pitkittäin ohuiksi suikaleiksi ja kesäkurpitsan mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi ja viipaleet vielä suikaleiksi. Broccoliineista leikkasin varsista hieman pois ja kukinnot ohuemmiksi paloiksi. 

Kuumensin wokissa tilkan öljyä ja käytin sillä vuorotellen brooccoliinit, porkkanat, kesäkurpitsat, paprikat, sipuleista puolet (säästin puolet raakoina annosten päälle) ja tomaatit. Kun kaikki kasvikset olivat käyneet pannulla, kaadoin kaikki sinne takaisin ja lisäsin mukaan kuumassa vedessä kypsyneet, siivilöidyt nuudelit. Maustoin seosta sitruunakastikkeella, soijakastikkeella, srirachalla, hoisinkastikkeella, limen mehulla, suolalla ja pippurilla. Lopuksi lisäsin mukaan vielä kevätsipulia ja tuoretta korianteria. 

Samaan aikaan, kun wokki valmistui, kuumensin toisella pannulla nokareen voita ja tilkan öljyä. Kun voi alkoi kuohua, nostin kolmioksi leikatut tonnikalapalat pannulle ja paistoin kumpaakin puolta, kylkiä ja palojen päitä kutakin noin minuutin verran. Nostin palat peltiselle lautaselle ja peitin lautasen toisella nurinpäin asetetulla lautasella. Näitä lautasia olen ostanut Lidlistä, ne ovat hyvin käytännöllisiä kesän grillauksissa ja muutenkin ruoanlaitossa, ne voi laittaa uuniin ja niiltä on hauska syödäkin välillä. 

Kun wokki oli valmis ja tarpeeksi maustettu, nostin nuudelien ja kasvisten seosta keon lautaselle ja siihen päälle palan tonnikalaa. Arvelin, että jaksaisimme syödä puolet ruoasta ja loput olisivat huominen työlounas. Olin oikeassa. 

Paha mokka

Tänään tein työporukalle ruokaa, oikein hyvää hyvyyttäni. Rakkaudella silppusin ja pilkoin, paistoin ja keitin. Tällä kertaa olin vahingosta viisastunut, tein keittoa 10 litran kattilalla, kun viimeksi 5 litraa riitti vain kättelyyn. Oioin myös muutamat mutkat turvautumalla pakastetuotteisiin. Se kuoriminen ja pilkkominen kymmenen hengen keittoon ottaa paljon aikaa. 

Kanakeittoa 10 hengelle 

• 1,5 kg broilerin ohutfileitä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl srirachaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 l vettä
• 2 rkl kanafondia
• 1 oranssi paprika
• 2 medium-tulista chiliä
• peukalon kokoinen pala inkivääriä
• 1 isohkon purjon vaalea osa
• 4 suurta valkosipulinkynttä
• 2 pussia pakastevihannessuikaleita
• 2 pussia pakastejuuressuikaleita
• 1 tölkki maissia
• 1 tetra kikherneitä
• 1 tetra punaisia linssejä
• 1 tölkki säilöttyä tomaattimurskaa
• 2 tölkkiä kookosmaitoa
• 2 limen mehu
• 4 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• 1 puntti tuoretta korianteria
• limelohkoja
• suolaa ja pippuria
• srirachaa

Aloitin kuumentamalla uunin 200 asteeseen ja tekemällä broilerifileille pikamarinadin. Sekoitin kulhossa lorauksen srirachaa, soijakastiketta ja oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja pyörittelin broileripalat seoksessa. Nostelin ohuet palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin täyttä pellillistä (1,5 kg lihaa on aika paljon) noin 30 minuuttia. Sen aikaa meni, että valmistelin keittopohjan muuten. 

Nyt tosiaan olin hieman oikaiseva emäntä ja ostin kokeiluun pakastevihanneksia ja -juureksia, taisivat olla Apetit-merkkisiä, aamulla lähikaupassa ei ollut valikoimaa kovin paljon. Pilkoin purjon ja kuoritun inkiväärin ja valkosipulit sekä paprikan ja chilit. Auoin säilykkeet valmiiksi ja kuumensin kymmenen litran kattilassa pari litraa vettä ja lorottelin sinne hieman kanafondia. 

Kun vesi kiehui, lisäsin sinne silputut paprikat, inkiväärit, valkosipulit ja purjot. Hetken päästä lisäsin sinne pakastevihannekset ja -juurekset pusseistaan, maissit, kikherneet ja linssit. 

Kurkistelin uuniin broileripalojen perään ja kun ne näyttivät olevan jo jossain määrin kypsiä, nostin pellin pois uunista. Kahdella haarukalla revin ohuet fileet suikaleiksi ja kumosin kaikki suikaleet kattilaan. Lisäsin mukaan tomaattisäilykkeen, kookosmaidon, nuudelikiekot, limen mehun ja puolet korianteripuntista silputtuna. Sekoittelin keittoa varovasti ja annoin sen kypsyä noin kymmenen minuuttia. Maistelin ja lisäsin vielä srirachaa, suolaa ja pippuria. 

Paistoin pellillisen esipaistettuja sämpylöitä, leikkasin loput limet lohkoihin ja nostelin esille lautaset ja lusikat. Vilkaisin Instagramia ja mitä siellä olikaan sopivasti. Tänäänhän oli kansallinen kalakeittopäivä! Ja mitä minä teinkään, no kanakeittoa tietysti.  Paha mokka, sanoi Keith Armstrongkin aikoinaan, mutta työkaverit antoivat synninpäästön ja lusikoivat keittoa ihan tyytyväisinä. 

Ranskalaiset rapukakut

En  käy useinkaan sunnuntaisin kaupassa, jollei ole aivan välttämätöntä. Usein katselen aamusta jo jääkaappia sillä silmällä, että saisiko sieltä päivällisen raavittua kasaan. Useimmiten saa. Nyt minulla oli pieni rasiallinen jokiravun pyrstöjä ja ajattelin tehdä niistä jonkunlaisia rapukakkuja. Löysinkin hyvän ohjeen, jota muuntelin ja lopputuloksen ranskalaisvivahteet tulevan jälleen maustamisesta. Rapuja oli sen verran vähän, että jatkoin taikinaa tonnikalalla.

Rapukakut

• noin 150 g jokiravunpyrstöjä
• 1 pieni purkki tonnikalaa paloina öljyssä
• 1 kananmuna
• 2 rkl kreikkalaista jogurttia
• 2 rkl korppujauhoja
• chilihiutaleita
• tuoreita yrttejä (rosmariini, rakuuna, timjami, ruohosipuli, basilika, persilja, ohuet sipulin varret)
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• srirachaa
• oliiviöljyä paistamiseen
• pankomuruja leivittämiseen

Silppusin yrtit ja ravinpyrstöt pieneksi ja sekoitin kaikki taikinan ainekset tasaiseksi massaksi. Kuumensin pannun ja sillä runsaasti oliiviöljyä. Otin öljytyin käsin taikinasta noin golfpallon kokoisia paloja ja taputtelin ne pieniksi kakuiksi, jotka pyörittelin pankomuruissa. Rapukakkuja tuli 7 kappaletta. Paistoin niitä kuumalla pannulla noin 3-4 minuuttia, käänsin ja paistoin toista puolta vielä pari minuuttia. Peittelin kakut metallilautaselle folion alle odottamaan, että yrttiset lyttypotut olivat kypsiä ja rapeita. Kastikkeeksi sekoitin nopean majoneesin, jossa oli hieman srirachaa potkua tuomassa. Rapukakut olivat tosi hyviä, sopivat hyvin kesäisen iltapäivän ateriaksi kotiterassilla syötäväksi. 

Tour de Francessa oli toisen jakson viimeinen päivä. 15. etappi oli täynnä jyrkkiä nousuja ja se oli vaativa ihan kaikille, mutta erityisesti kirimiehille. Huomenna Tour de Francessa on toinen lepopäivä ennen viimeistä kuutta etappia. Bauke Mollema onnistui voittamaan ensimmäisen kerran Tour de Francen etappinsa. Onpa hänellä kiva nimi! Kokonaiskilpailua johtaa Chris Froome edelleen. Kisa jatkuu tiistaina. 

Pitkästä aikaa gnocchit

Tänään meillä oli päivällisellä harvinaista ruokaa. Gnoccheja ei tule usein tehtyä, vaikkeivat ne loppujen lopuksi kauhean työläitä ole. Käytin muutaman vuoden takaista ohjetta, tosin lisäsin taikinaan hieman basilikaa. Tein tällä kertaa puolen kilon taikinan, josta pakastin noin puolet valmiina raakoina gnoccheina jotain toista ateriaa varten. 

Perunagnocchit

• 600 g puikulaperunoita  (kuorimisen jälkeen jäi 500 g)
• noin 100 g 00-vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• ripaus suolaa ja pippuria
• parikymmentä basilikan lehteä
• iso kattilallinen suolattua vettä keittämiseen
• iso nokare voita paistamiseen
• suuria salvianlehtiä

Kypsensin perunat höyryssä ja kun ne olivat jäähtyneet sen verran, että niitä pystyi käsittelemään, kuorin ne. Puristin ne jauhotetulle leivinlaudalle keoksi, jonka päälle ripotin jauhoja. Tein kasaan pienen kolon ja rikoin kananmunan siihen. Ripottelin mukaan silputut basilikat, suolaa ja pippuria. Taputtelin ja kääntelin aineksia sen verran, että niistä muodostui pitkulainen taikinapötkö. Sitä ei kannata kovin paljon vaivata, ettei gnoccheista tule sitkaita.

Otin taikinasta noin kananmunan kokoisia paloja, jotka pyöritin ohueksi pötköksi, noin 15 senttiä pitkäksi ja pari senttiä paksuksi. Leikkasin siitä taikinakaapimen terävällä reunalla parin sentin paloja. Palat pyöräytin italialaisen puisen gnocchilastan päällä, siinä on teräviä uria kaiverrettuna ja sillä saa gnoccheihin nätit raidat, etenkin jos osaa sitä käyttää. Minä vähän sutikoin sillä sinne päin, edelliskerrasta oli pitkä aika. Keittämistä vaille valmiit gnocchit levitin isolle lautaselle odottamaan ja noin puolet sommittelin pienille tarjottimille, jotka laitoimme pakastimeen. Kun gnocchit ovat jäätyneet, ne voi pussittaa myöhempää käyttöä varten.

Keitin suuressa kattilassa paljon vettä ja suolasin veden kunnolla. Kun vesi kiehui reippaasti, laitoin gnocchit veteen yksitellen. Kun ne kaikki olivat nousseet veden pinnalle, nostin ne reikäkauhalla paistinpannulle, jonka olin kuumentanut valmiiksi ja sulattanut siinä voita. Olin jo etukäteen paistanut voissa muutamia salvianlehtiä rapeiksi. Käytin kypsät gnocchit pannulla ottamassa hieman väriä ja rapeutta pintaansa. 

Tarjosin gnocchit tällä kertaa kotitekoisten kananugettien kanssa. Käytin niihin broilerin sisäfileitä, jotka leivitin maustetuilla vehnäjauhoilla (suola, pippuri, paprikajauhe), kananmunalla ja pankomurusilla. Paistoin nugettien pinnat ensin voissa ja laitoin ne sitten uuniin 150 asteeseen siksi aikaa, että gnocchit oli viimeistelty. Lisäksi meillä oli srirachalla maustettua majoneesia.

Club Sandwich

Pidän sitä ihan hyvänä suorituksena, että päivällinen on pöydässä tunnin kuluttua siitä, kun olemme leimanneet itsemme ulos työpaikalta. Matka ei tosin ole pitkä, eikä kaupassa tarvinut käydä, mutta kuitenkin oli kiva päästä syömään pian. Tänään meillä oli nopeat club sandwichit ja niitä jäi vielä vähän huomiseksi evääksikin. 

Club Sandwich

• paahtoleipää (terveellisempi leipä sopisi tietysti paremmin, mutta nyt mentiin sillä, mitä talosta löytyi)
• pakkaus broilerin sisäfileitä
• puolikkaan sitruunan mehu
• loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• muutama tippa srirachaa
• 1 pieni kurkku
• salaatinlehtiä
• majoneenia
• lisää srirachaa
• pekoniviipaleita

Sekoitin pienen marinadin sitruunamehusta, oliiviöljystä, srirachasta, suolasta ja pippurista ja laitoin kanapalat marinadiin. Paistoin kaasuliekkien päälle asetetulla parilalevyllä ensin pekoniviipaleet rapeiksi ja sitten nostin kanapalat parilalle kypsymään. Pekonit peittelin folioon odottamaan. Kun kanapalat paistuivat, kuorin kurkun ja leikkasin sen kuorimaveitsellä aivan ohuiksi suikaleiksi. Otin esille hieman salaatinlehtiä ja sekoitin srirachaa majoneesiin. Paahdoin leipäviipaleita ja sutaisin niiden pinnalle hieman maustettua majoneesia. Kun kanapalat olivat kypsiä, leikkasin ne ohuiksi suikaleiksi ja asettelin niitä leipäviipaleille pekonipalojen päälle. Siihen päälle sommittelin kurkkua ja salaattia ja nostin toisen leipäpalan kanneksi. Leikkasin leivät kulmittain kolmioiksi ja tökkäsin puutikun niiden läpi. Laitoin kaksi kolmioleipää samaan tikkuun ja söimme leivät hieman viikon töistä väsähtäneinä. Pari leipää jäi evääksikin, ne laitoin voipaperisiin pusseihin ja käärin folioon. 

Lempeää lohta

Ruoanlaitto on taas palannut lähes jokapäiväiseksi Campakeittiön toiminnoksi. Erinäiset sairastelut alkavat olla takanapäin, vielä kun saisin ääneni takaisin. Päivällisenä meillä oli tänään lempeästi foliossa kypsennettyä lohta kasvisten kanssa. Ohjeen ruokaan otin Running to the Kitchen-blogista.

Srirachalohi kolmelle

• 600 g lohta 
• kukkakaalin nuppuja
• parsakaalin nuppuja
• 9 kirsikkatomaattia
• 2 pientä perunaa
• 1 sipuli varsineen
• herneitä
• 3 rkl hunajaa
• 1,5 rkl srirachaa
• 2 rkl soijakastiketta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl riisiviinietikkaa
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia
• seesaminsiemeniä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Ota esille kolme suurehkoa arkkia vahvaa foliota ja muotoile niistä kaukalot. Leikkaa lohi annospaloiksi, poista ruodot, nahka ja mahdolliset rasvareunat.  Pilko kaalit pieniksi nupuiksi, leikkaa perunat, sipuli ja tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Ota esille tuoreet tai pakasteherneet. Sekoita sriracha, hunaja, soija, oliiviöljy ja riisiviinietikka tasaiseksi marinadiksi.

Jaa kaikki kasvikset kolmeen foliokaukaloon tasaisesti. Aseta päälle lohipalanen kuhunkin annokseen. Ripauta kalan päälle suolaa ja pippuria ja jaa marinadi kolmeen osaan kalojen päälle. Kääri folio tiukasti kiinni. Nosta nyytit uunipellille ja paista ensin 25 minuuttia. Avaa yksi nyyteistä ja kokeile kasvisten kypsyyttä. Kääri nyytti uudelleen kiinni, jos kasvikset tarvitsevat lisää aikaa. Kun ne ovat kypsät, avaa kaikki nyytit ja kääri foliota syrjään. Käännä uunin grillivastus päälle ja paahda nyyttejä vielä hetki, jotta kalaan tulee kaunis pinta. Ripota päälle ruohosipulia ja seeseminsiemeniä. Ruoan kypsymiseen meni pidempi aika lähdeblogin aikaan verrattuna. Siellä ruoka oli valmista jo alle 20 minuutissa. Minä paistoin kaikkiaan noin 30-35 minuuttia.

Kalassa oli mukavan mieto tulisuus ja hunajan makeus, kasvikset alla olivat maukkaita myös. Pidimme tästä ruoasta kovasti. 

Ai kuinka fiksuksi tunsinkaan itseni

Kalkkuna-nuudelikeitto thai-tyyliin

Minä en tunne kaukoidän keittiötä juuri ollenkaan, syön mielihyvin, kun joku laittaa lautasen eteeni. Tänään kokeilin itse valmistaa thai-keittoa, sillä punaista lihaa ei tehnyt mieli pätkääkään ja kalaa oli jo ehditty syödä pääsiäisen aikaan. Meillä oli loppuviikosta nyhtökalkkunaa haudutuspadasta ja sitä jäi jonkun verran tähteeksi. Sen halusin hyödyntää keitossani. Otin vinkkejä Brooklyn Homemaker-blogista. Vähän tietysti soveltelin.

Thai-tyylinen kalkkuna-nuudelikeitto neljälle

• 1 l lihalientä (sekoitus kalkkunaa, kanaa, poroa)
• 2 dl kookosmaitoa
• 3 dl nyhtökalkkunaa
• 4 kevätsipulia silppuna
• pieni pätkä sellerinvartta ohuiksi paloiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
• 3 porkkanaa kiekoiksi tai tikuiksi leikattuna
• 1 rkl kookosöljyä tai muuta öljyä paistamiseen
• 1 lehtikaali"oksa" silputtuna, poista paksu lehtiruoti
• 1 tl kalakastiketta
• 1 tl srirachaa
• 3 limetin mehu + lohkoja tarjoiluun
• nippu riisinuudelia
• tuoretta korianteria (meiltä puuttui)
• suolaa ja pippuria (jos tarpeen)

Kuumenna paksupohjainen kasari ja siinä lusikallinen öljyä. Kuullota öljyssä tikuiksi tai kiekoiksi leikattua porkkanaa, sipulia, selleriä, inkivääriraastetta ja valkosipulimurskaa muutamia minuutteja. Lisää liemi ja anna keittopohjan kiehua muutamia minuutteja. Keitä toisessa kattilassa vettä ja laita riisinuudeli sinne pehmenemään pakkauksen ohjeen mukaisesti, noin neljäksi minuutiksi. Kaada nuudelit siivilään ja huuhdo ne kylmällä vedellä. Jätä nuudelit odottamaan lautaselle. 

Lisää kalkkunat tai muut kypsät lihat keittoon, samoin kalaliemi, sriracha, limen mehu ja anna keiton kiehua taas muutamia minuutteja. Kun porkkana on kypsää, kaada mukaan kookosmaito ja kuumenna keitto kiehuvaksi. Sekoita keittoon lehtikaalisilppu ja jätä kattila kannella peitettynä vielä hautumaan hetkeksi. Tarkista maku, lisää limen mehua, jos keitto tarvitsee vielä happamuutta, srirachaa voi kukin lisätä lautaselleen. Minun keitossani liemi oli niin voimakas, ettei suolaa ja pippuria tarvittu. 

Nosta lautasen pohjalle kasa riisinuudeleita ja kauho päälle kuumaa keittoa. Laita limelohkoja, srirachaa ja korianteria tarjolle. Keitto oli todella lämpimän makuista, muttei liikaa. Olisi ollut hauska olla kylmissään ruokailun aluksi. Pian kaikki hieman niiskuttivat, sen verran kuumottavaa keitto kuitenkin oli. En osaa sanoa, oliko keittomme todella thai-tyylinen, mutta ainakin se oli oikein hyvää!

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Ettei jäisi viimetippaan

Sain tässä jokunen aika sitten kutsun kilpailuun, jonka saatekirjeen mukaan "Pernod Ricard Finland järjestää OivaPari -reseptikisan, joka huipentuu huippukokki Alex Nurmen isännöimiin kattojuhliin. Kilpailun teemana on kattojuhliin sopiva, tapastyyppinen pikkupurtava kolmelle viinibrändille: Castillo de Molina, 1865 Single Vineyard ja Gato Negro." 

Osallistun tällä postauksellani OivaPari-kilpailuun, jossa yhdistetään viinejä ruoan kanssa. Viime kuussa sain kotiin laatikollisen viinejä, kaikkiaan viisi pulloa ja neuvot osallistua virtuaaliseen viinitastingiin eräänä torstai-iltana. Minulle sattui sangen huono ilta siihen tarkoitukseen, olin yksin kotona, aamulla oli varhainen työvuoro tiedossa, eikä tuntunut hyvältä ajatukselta avata viittä viinipulloa nuuhkaisua varten. Niinpä katselin tastingin kuivin suin, mutta pääsin kyllä aika kivasti tunnelman reunalle viinittäkin. Heti tastingin aikana ajattelin, että luultavimmin tahtoisin osallistua siihen osuuteen, jossa yhdistetään 1865 Single Vineyard tapastyyppiseen syötävään ja kehittelin ajatusta mielessäni odotellen kyseisen kilpailuosuuden alkua. Sitten tuli se ainakin kerran mainittu tauti. Voi harmistus, mikään ei maistu ja viini vähiten, joten tämä osallistumiseni jäi hieman viimetippaan, vihoviimeiseen päivään. Aloitin kyllä valmisteluni jo viime sunnuntaina, sinä ikimuistoisena päivänä, jolloin pääni ei ollut kipeä edellisillan juhlista. 

Meillä syötiin tuolloin tortilloja ennen kuin varusmies lähti paluumatkalle Kainuuseen. Otin erilleen pätkän naudan sisäfilettä tehdäkseni siitä riimilihaa. Olin lukenut Alex Nurmen vinkkejä siitä, miten tämä kuulema miehekäs viini kaipaisi vahvoja makuja parikseen ja tuumin, että raaka liha nyt ainakin olisi miehekästä, eikö vaan? Vilkuilin erinäisiä lähteitä riimilihan valmistamiseen ja vinkit olivat kutakuinkin samanlaisia, maustetaan liha ja pidetään sitä jääkaapissa ja lopuksi se jäädytetään ennen leikkaamista. Simppeliä! Sopi hyvin siihen vaiheeseen toipumista. 

Puhdistin filepätkän kalvoista ja siistin sen muutenkin tasamuotoiseksi. Levitin pöydälle tuorekelmua, jolle ripottelin suolahiutaleita, mustapippuria ja tuoretta timjamia. Pyöritin lihapalan kauttaaltaan mausteisiin ja käärin sen tiukasti kelmuun. Pidin lihaa jääkaapin nollalaatikossa kaksi vuorokautta maustumassa ja siirsin sen sitten pakastimeen.

Tänään, viimeisenä osallistumispäivänä, otin riimilihapötkön sulamaan. Sekoitin muutamaan lusikalliseen majoneesia hieman piparjuuritahnaa kastikkeeksi lihalle. Toisen kastikkeen tein samaisesta majoneesista, jonka maustoin monella tipalla srirachaa. Leikkasin kohmeisesta lihapalasta ohuita viipaleita. Paahdoin muutamia paahtoleipäviipaleita ja otin pyöreällä stanssilla niistä annospaloja. Samoin leikkasin saaristolaisleivistä pyöreitä paloja. Sipaisin hieman piparjuurimajoneesia tummille leipäviipaleille ja tujakampaa srirachalla maustettua paahtoleipäpaloille, asettelin riimilihaa päälle, sommittelin pikkulusikallisen kastiketta pinnalle ja nostin koristeeksi tuoretta timjamia ja granaattiomenan siemeniä. 

Maistoimme näitä riimilihaleipäsiä päiväpalaksi 1865 Single Vineyard-viinin kanssa, onneksi oli vapaapäivä kummallakin ja saatoimme avata tuon pitkään odotetun viinin. Olisipa ollut mukavaa, jos olisin saanut hankittua vielä muhkeamman makuista lihaa, vaikka poroa, riimiäni varten, mutta kyllä naudanlihakin oli saanut syvyyttä ja makua kylmähoidostaan. Piparjuuri ja hapan granaattiomena säestivät lihaa hyvin ja punainen, laadukas viini ilahdutti suuta. Yhtälailla hieman mausteisempi srirachamajoneesi sopi hyvin yhteen riimilihan kanssa, mutta ehkä siinä oli aavistus liikaa ytyä viinille.

Tänään ehtii vielä osallistua Campasimpukan kolmivuotissynttäreiden kunniaksi pidettävään arvontaan, jossa pääpalkintona on jotain todella tarpeellista ja blogimme teemaan sopivaa. Osallistu kommentoimalla joko tähän tai kahteen edelliseen postaukseen tämän päivän aikana. Mikäli et ole meille ennalta tuttu, jätä joku tunnistusvinkki, vaikkapa sähköpostiosoite, josta tavoitamme sinut, mikäli onni on myötäsi. Arvonta tapahtuu huomenna illalla, kun onnetar (lue: perheen ainoa univormuinen henkilö) saapuu lomalle ja suorittaa vakavan tehtävän ja nostaa arvan.

Trendikastike käyttöön! Sriracha korkattu!

Joitakin aikoja sitten huomioin laiskahkosti, että tosi monissa amerikkalaisissa blogeissa vilahteli maustekastike, jolla oli vekkuli nimi Sriracha. Käydessäni paikallisessa etnisten ruokatavaroiden taivaassa nappasin putelin kyseistä taika-ainetta ostoskoriini. Kotona sijoitin pullon edelleen melko kuosissa olevan pantryni hyllylle ja unohdin sen sinne. Sitten alkoi tapahtua. Kaikki äitini reseptit-Nanna alkoi aivan alvariinsa puhua tästä kastikkeesta ja sai minutkin rohkaistumaan ja kokeilemaan sitä. 

Tänään meillä oli lohta ja perunoita, joihin kumpaankin tuli Srirachaa (pitääköhän se kirjoittaa isolla vai ei?). Lohipala ei vieläkään ollut pakastimen viimeinen, ei edes toiseksi viimeinen, mutta loppusuora häämöttää. Otin palasen sulamaan aamulla ja Suomen tappiollisen pelin jälkeen se oli sopivasti sulanut. Ohjeen lohiruokaan otin siis Nannalta.

Srirachalla kiusattu lohi kolmelle

• n. 500 g lohta
• puolikkaan limetin mehu
• 1 tl Srirachaa
• 1 rkl vaahterasiirappia
• suolaa
• tuoretta korianteria valmiin lohen päälle

Siistin lohipalasta valkoiset rasvat pois, nypin ruodot ja leikkasin kolmeen annospalaan. Sekoitin marinadin ainekset kupposessa ja sutikoin annospalat kastikkeella. Jätin kalapalat odottamaan sitä, että alempana mainitut perunat olivat puolivälissä kypsymistään.

Perunavinkit otin Mess Makes Food-blogista. Siellä oli askaroitu hyviltä kuulostavia Sriracha-parmesan-perunoita.

Sriracha-parmesanperunat kolmelle

• 6 keskikokoista siikliperunaa
• 1 rkl rypsiöljyä
• 1 rkl Srirachaa
• pieni keko parmesania raastettuna
• suolaa ja pimentonia

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Pesin perunat ja leikkasin ne kuorineen reippaankokoisiksi suikaleiksi. Öljysin uunipellille asettamani leivinpaperiarkin kevyesti ja levittelin perunasuikaleet paperille ja sudin niitä rypsiöljyn ja Srirachan sekoituksella. Ripottelin päälle parmesania, suolaa ja pimentonia. Laitoin pellin uuniin noin 20 minuutiksi, jonka jälkeen lisäsin pellin toiseen päähän lohipalat nahkapuoli alaspäin. Toiseksi lisäkkeeksi laitoin kumatotomaatin kullekin ruokailijalle.

Sriracha-parmesantomaatit kolmelle

• 3 kumatotomaattia
• sipaus perunoiden maustekastiketta
• pikkuisen parmesania
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa valmiiden tomaattien päälle

Leikkasin kumatoista hatun kantapuolelta ja koversin valkoisen kovan keskikohdan pois. Samalla kuopaisin hieman keskustaosaa irti, koska Kammenpyörittäjä halusi kumatonsiemeniä talteen ensikesän kasvatukseen. Sipaisin tomaattien sisustaa Sriracha-öljyseoksella, pyöräytin kolosiin pippuria ja suolaa ja sirottelin päälle hieman parmesania. Paistoin tomaatteja samalla pellillä perunoiden kanssa, jonne siis lisäsin kalapalat puolivälissä paistoaikaa.

Kun lohipalat olivat olleet uunissa noin 15-20 minuuttia, ne olivat sopivan kypsiä ja perunat rapeita ja valmiita. Tomaatit olivat julman kuumia. Nanna neuvoi, että lohipalojen päälle voi vielä levitellä paistamisen jälkeen loput marinadista, mutta minähän olin tietysti aikaa sitten siivonnut kupin tiskiin. Mutta makua oli jo riittävästi. Tykkäsimme!