Lyonin kanaa eikä sitten nillitetä siitä kanasta

Etsin aamulla ohjetta Lyonin kanalle, tiesin että tätä viinietikkaista ruokaa en ole vielä tehnyt, mutta olisi jo aika. Luin ensin ohjeita ulkomaisista blogeista, mutta kokeilin sitten hakua kotimaisilta sivuilta. Ja ei ehkä olisi pitänyt. Löysin kyllä alle vuoden vanhan Hesarin jutun aiheesta, joka ei vielä ärsyttänyt yhtään, mutta menin lukemaan kommentointiakin. Ei ollut mones viesti, kun siellä oli jo viisastelu ja lähes tappelu käynnissä siitä saako ruokaa sanoa kanaruoaksi, vai pitääkö puhua broilerista. Muutenkin tietäjät tiesivät enemmän kuin aamutuimaan kestin. Mutta ohjeen otin käyttöön ja koitan unohtaa loput. Vähän minä soveltelin, mutta punaviinietikan määrästä en tinkinyt. 

Lyonin kana

• 3 broilerin koipireisipalaa (koska pakkauksessa oli kolme, yksi/syöjä on riittävästi)
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• voita
• 1,5 dl punaviinietikkaa
• 6 valkosipulinkynttä
• 2 uuden sadon punasipulia
• 1 laakerinlehti
• 1,5 dl kanalientä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 200 g ranskankermaa
• paljon ranskalaista rakuunaa

Tämä on vähän mutkikas ruoka, kun siinä paistetaan pannulla ja uunissa, mutta ei kannata oikoa, sillä tärkeää on saada kastikkeeseen oikeanlainen koostumus. Minä oikoilin vähän sipulien pilkkomisessa, mutta muuten olin aika tottelevainen. 

Aloitin kuorimalla sipulit, mutta valkosipulinkynnet tulevat ruokaan kuorineen. Niin niistä tulee ihania makupommeja, jotka putkahtavat kuorestaan kevyellä haarukanpainalluksella. Silppusin myös monta pitkää oksallista ranskalaista rakuunaa, se on vuoden yrttimme omilla viljelyksillämme. Olen jo kuivannut sitä hyvän satsin, mutta taas se on ryöpsähtänyt isoksi reissumme aikana. Otin yhden laakerinlehden valmiiksi. 

Pyörittelin koipireidet oliiviöljyisin käsin ja kiersin niille suolaa ja pippuria. Kuumensin uunin 225 asteeseen ja nostin uuninkestävän padan liedelle. Laitoin nokareen voita pataan ja kuumensin sitä pari minuuttia. Nostin koivet pataan ja paistelin niiden pintoja  kiinni muutamia minuutteja. Lisäsin mukaan sipulilohkot ja kokonaiset valkosipulinkynnet. Kun koivissa oli kiva paistopinta lisäsin pataan 1,5 punaviinietikkaa. Se sihahti mukavasti ja kutitti sieraimia, kun meni nuuhkaisemaan turhan läheltä. Annoin etikan kuumentua hetkisen. 

Nostin padan uuniin ilman kantta 20 minuutiksi. Sillä välin valmistelin vihannekset ja päätin mitä tekisin lisäkkeeksi. Olin ensin päätymässä riisiin, mutta päädyin orzo-pastaan. Vihanneksiksi tuli uuden sadon porkkanoita ja broccoliinia. 

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua nostin padan pois uunista ja siirsin koivet lautaselle odottamaan. Laitoin liekin liedellä padan alle ja kun etikkaliemi kiehui, lisäsin mukaan kanaliemen. Annoin liemen kiehua noin puoleen, se vei noin 10 minuuttia. Lusikoin mukaan ranskankerman ja tomaattipyreen ja sekoittelin. Nostin koivet takaisin pataan ja lisäsin sinne kunnon kourallisen silputtua ranskalaista rakuunaa ja laakerinlehden (oikeasti unohdin sen leikkuulaudalle, se pääsi pataan vasta melkein lopussa). 

Lusikoin paksua kastiketta koipipaloille ja nostin padan kintain verhotuin käsin takaisin uuniin 35 minuutiksi. Eikä taaskaan kantta päälle, että kanat saavat kunnon rapean pinnan. Käänsin niiltä kylkeä noin vartin päästä. 

Kun paistoaikaa oli jäljellä noin 15 minuuttia, laitoin pastan kiehumaan ja otin esille pannun vihanneksia varten. Laitoin pannulle nokareen voita ja halkaisin porkkanat pitkittäin halki ja katkaisin pätkän broccoliinien varsista pois. Paistelin porkkanoita ja broccoliineja lempeästi sen aikaa, kun pasta kypsyi. Orzo ottaa 9  minuuttia. Luritin hieman hunajaa porkkanoille ja maustoin ne ja broccoliinit suolalla ja pippurilla. 

Annokseen nostin yhden koipireiden, pari pientä kauhallista orzoa, kastiketta, sipuleita ja valkosipulinkynsiä sekä kaksi porkkanan puolikasta ja broccoliinit. Tämä oli todella hyvä ruoka, etikka, kanaliemi ja ranskankerma muodostivat sakean erikoisen, mutta erittäin maistuvan kastikkeen kanalle, joka oli mureaa. 

Tour de Francessa oli jälleen vuorietappi ja harvinaista kyllä sen voittajakolmikko oli sama kuin eilen. Eli Tadej Pogacar, Jonas Vingegaard ja Richard Carapaz (jolle olen edelleenkin myrtsinä, koska eilinen). Sama on myös kokonaiskilpailun kolmen kärki.

Valkosipulivoinen lohi uunissa

Tänään on ollut touhukas päivä, kaikki reissupyykit pesty, reissuseura lähetetty kotimatkalle pohjoiseen, naapurissa käyty yo-kahvilla ja vietetty perhepäivällistä nuorison kanssa. Huomenna voi sitten aloittaa hyvillä mielin viimeisen työrutistuksen ennen joulua. Päivälliseksi meillä oli valkosipulisella voilla höystettyä lohta, jonka ohjeen viitteellisesti otin täältä. Olin sen verran multipuuhaaja, etten muistanut ollenkaan ottaa kuvaa valmiista ruoasta. 

Lohta valkosipulivoilla 

• suuri merilohifile
• 50 g voita
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 sitruuna
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• broccoliinia

Lurittelin oliiviöljyä uunipellille ja levitin sen tasaisesti. Leikkasin broccoliineihin tuoreen leikkuupinnan kantaan ja halkaisin kukinnot ja varret pitkittäin kahtia. Levitin puolikkaat tasaisesti pellille lohelle pediksi. Ripotin niille kevyesti suolaa ja pippuria. 

Poistin lohifileestä nahkan, kerrankin sain sen lähes oikeaoppisesti fileerausveitsellä irti, vain leveästä päästä noin 5 cm kohdalta nahka lipsahti puhki. Poistin hieman rasvareunoja ja muutaman ruodon ja leikkasin nahattoman fileen kahdeksaan annospalaan. Ne olivat noin 150 g painoisia. Ripotin paloille suolaa ja pippuria. 

Kuorin valkosipulinkynnet ja raastoin ne hienoksi raasteeksi. Sulatin pikkukattilassa voin ja lisäsin valksipuliraasteen voihin. Leikkasin sitruunan ohuisiin viipaleisiin, niin, että niitä riitti kaksi viipaletta lohipalaa kohden. 

Nostin lohipalat broccoliinien päälle ja lusikoin päälle sulaa, valkosipulista voita. Pinnalle asetin sitruunaviipaleet. Olisin voinut jotain yrttiäkin laittaa, vaikka tilliä, kun sitä tänään ostinkin, mutta enpä  muistanut. 

Paistoin broccoliineja ja lohta 180 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Kalan sisälämpö oli 60 astetta, kun otin pellin pois uunista. Hieman alempikin lämpötila olisi piisannut, vaikka 55 astetta, mutta ei lohi missään nimessä kuivanut.

Lisänä meillä oli yksinkertaisia uunissa paistettuja lohkoperunoita, pinaatti-tomaattisalaattia ja avokadohummusta. Oli mukava nähdä nuorisoa pitkästä aikaa, vaihtaa kuulumiset ja antaa tuliaiset reissusta. 

Pikaista pöytään

Tänään päivällislautasille ilmestyi nopeaa nuudeliwokkia pannulla paistetun tonnikalan kanssa. Nälkä siirtyi ainakin huomiseen. 

Tonnikalaa nuudeleiden ja kasvisten kanssa

Tonnikala

• 2 noin 2,5 cm paksua palaa tonnikalaa
• pieni nokare voita ja hieman oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Wokki

• 2 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• oliiviöljyä
• 2 suikeroa tomaattia
• 2 pientä paprikaa
• 1 porkkana
• 1 isonpuoleinen kevätsipuli
• pätkä kesäkurpitsaa
• 6 "oksaaa" broccoliinia
• 1 limen mehu
• 1 rkl sitruunakastiketta
• 1 tl srirachaa
• 1 tl hoisinkastiketta
• 1 rkl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• tuoretta korianteria

Aloitin kiehauttamalla puolisen litraa vettä ja kaatamalla sen astiaan nuudelikiekkojen päälle. Jätin ne astiaan kypsymään muitten puuhien ajaksi. Otin seuraavaksi esille tonnikalapalat ja leikkasin ne vielä kulmittain kahteen kolmioon. Ripotin niille hieman suolaa ja pippuria. 

Käsittelin sitten kasvikset valmiiksi. Leikkasin sipulin, paprikat ja sipulin suikaleiksi. Raastoin porkkanan karkeaksi raasteeksi. Tomaatit leikkasin pitkittäin ohuiksi suikaleiksi ja kesäkurpitsan mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi ja viipaleet vielä suikaleiksi. Broccoliineista leikkasin varsista hieman pois ja kukinnot ohuemmiksi paloiksi. 

Kuumensin wokissa tilkan öljyä ja käytin sillä vuorotellen brooccoliinit, porkkanat, kesäkurpitsat, paprikat, sipuleista puolet (säästin puolet raakoina annosten päälle) ja tomaatit. Kun kaikki kasvikset olivat käyneet pannulla, kaadoin kaikki sinne takaisin ja lisäsin mukaan kuumassa vedessä kypsyneet, siivilöidyt nuudelit. Maustoin seosta sitruunakastikkeella, soijakastikkeella, srirachalla, hoisinkastikkeella, limen mehulla, suolalla ja pippurilla. Lopuksi lisäsin mukaan vielä kevätsipulia ja tuoretta korianteria. 

Samaan aikaan, kun wokki valmistui, kuumensin toisella pannulla nokareen voita ja tilkan öljyä. Kun voi alkoi kuohua, nostin kolmioksi leikatut tonnikalapalat pannulle ja paistoin kumpaakin puolta, kylkiä ja palojen päitä kutakin noin minuutin verran. Nostin palat peltiselle lautaselle ja peitin lautasen toisella nurinpäin asetetulla lautasella. Näitä lautasia olen ostanut Lidlistä, ne ovat hyvin käytännöllisiä kesän grillauksissa ja muutenkin ruoanlaitossa, ne voi laittaa uuniin ja niiltä on hauska syödäkin välillä. 

Kun wokki oli valmis ja tarpeeksi maustettu, nostin nuudelien ja kasvisten seosta keon lautaselle ja siihen päälle palan tonnikalaa. Arvelin, että jaksaisimme syödä puolet ruoasta ja loput olisivat huominen työlounas. Olin oikeassa. 

Broccoliinipasta

Harvoin teen ruokaa vain itselleni, kuittaan usein yksin ollessani päivällisen voileivällä tai jollain vielä viitteellisemmällä. Eilen huomasin viileälaatikossa pussillisen broccoliineja, jotka unohdin viime viikonlopun päivälliseltä kokonaan. Vihreät kaunokaiset olivat vielä ihan kunnossa, joten etsin niille pikaisesti ohjeen ja saisin samalla tyydytettyä pari päivää muhineen pastanhimonkin. Löysin hyvältä vaikuttavan broccoliinipastaohjeen Sprinkes and Sprouts-blogissa, jossa olen varmaan aikaisemminkin vieraillut. Ohjeessa käytettiin vuohenjuustoa, josta minä en paljon pidä, mutta fetasta pidän ja sitä minulla olikin juuri pienoinen palanen jemmassa. 

Broccoliinipasta yhdelle

• 100 g pastaa (minulla pussinpohja spagettia)
• reilusti keitinvettä ja kunnolla suolaa
• 8 broccoliinin vartta
• oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa (käytän purkkia tyhjäksi epätoivon vimmalla)
• 0,5 dl valkoviiniä
• suolaa ja pippuria
• punaista chiliä (unohdin kokonaan)
• tuoretta basilikaa
• pieni palanen fetaa
• parmesaania

Laita pastavesi kiehumaan, sitä saa olla runsaasti. Suolaa kiehuva vesi oikein kunnolla ja laita pasta kypsymään. Leikkaa broccoliineista mahdollinen kuiva osa varresta pois ja kuumenna pannulla hyvä loraus oliiviöljyä. Kun pannu on kuuma, nakkaa broccoliinit pannulle ja sekoita mukaan valkosipulimurska. Paistele seosta hetkinen, varo kuitenkaan polttamasta. Lisää pannulle valkoviini ja jätä broccoliinit kypsymään viinissä muutamaksi minuutiksi. 

Kun pasta on kypsää, ota desin verran keitinvettä talteen, valuta pasta. Lisää valutettu pasta pannulle broccoliinien kaveriksi ja kaada mukaan hieman keitinvettä ja sekoittele. Ripottele pannulle fetamuruset, basilika ja paljon parmesaania. Tarkista maku ja lisää hieman suolaa ja joka tapauksessa pippuria ja syö heti.  

Pidin tästä pastasta todella paljon, olisin voinut laittaa siihen koko pussillisen broccoliineja, noin kaksinkertaisen määrän kuin käytin. Chilin minä unohdin kokonaan, mutta sitä tuli kyllä toissapäivän ateriassa riittämiin, ei makiaa mahan täydeltä. 

Äkkiä ruokaa, lohta, rapukastiketta ja sahramiriisiä

Tänään piti saada ruoka nopeasti lautaselle, oli sen verran nälkä töiden jälkeen. Poikkesin ostamaan palan lohta kotimatkalla ja aterian muut osat valmistuivat sillä välin, kun riisi kypsyi keittimessä. Tällä kertaa keittimeen meni paellariisiä, se sopi oikein hyvin keittimeenkin. Lisäsin mukaan pikkuisen sahramia ja suolaa. 

Pikainen lohi sahramiriisin kanssa

• 200 g kirjolohta
• nokare voita
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria

Kastike

• 1 punasipuli silppuna
• nokare voita
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• 50 g jokiravunpyrstöjä
• muutama kapris
• sitruunamehua
• tilliä

Riisi

• 1 dl riisiä, tällä kertaa (puolivahingossa paellariisiä)
• vettä tarpeeksi
• sahramia
• suolaa

Lisäksi

• broccoliinia 8 "oksaa"
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tilkka valkoviiniä

Riisin kypsyessä poistin lohipalasta nahkan, ylimääräiset rasvat ja muutaman ruodon. Leikkasin palan kahteen annospalaan. Ripotin niille suolaa ja pippuria ja puristin päälle sitruunamehua. Kuumensin pannulla voita ja paistoin kalapaloja pari minuuttia puoleltaan ja nostin ne sitten lautaselle peitettyinä odottamaan. 

Lisäsin pannulle hieman vielä voita ja siihen sipulin silputtuna. Parin minuutin kuluttua lisäsin voihin ruokalusikallisen vehnäjauhoja ja sekoitin ne mukaan. Kaadoin päälle viinin ja kerman ja sekoitin tasaiseksi. Kastike sakeni nopeasti ja lisäsin sinne mukaan jokiravut. Maustoin kastikkeen suolaripauksessa, pippurilla, muutamalla kapriksella ja sitruunamehulla. Nostin kalapalat kastikkeeseen lämpenemään. 

Kokosin annoksen lusikoimalla sahramin värjäämää hauskasti puuroutunutta, muttei muussautunutta riisiä lautaselle ja siihen päälle lämmenneen lohipalan ja kunnolla ravuilla mehevöitettyä kastiketta ja muutaman pannulla käytetyn broccoliinin, joita olin maustanut suolalla, pippurilla, sitruunamehulla ja höyryttänyt viinitilkassa. 

Paahdetut kasvikset

Kesällä on hauska sommitella paahtokasviksia vuokaan, värejä on niin paljon ja kaikki on tuoretta ja maistuvaa, melkeinpä raakanakin. No, ehkä ei peruna, mutta muut kyllä! Tähän voi laittaa ihan mistä tykkää, mitä on liian paljon kasvimaalla, tai on nahistumisuhan alla. Ja vähän voi laittaa niitäkin, mistä ei niin tykkää, mutta pitäisi käyttää, kun tuli kasvatettua tai ostettua. 

Paahtokasviksia

• pieniä luumutomaatteja
• retiisejä
• porkkanoita
• uuden sadon sipuleita
• broccolineja
• perunoita
• sitruunalohkoja
• rosmariinia
• timjamia
• suolaa ja pippuria
• hunajaa
• ankanrasvaa tai oliiviöljyä

Kaikki määrät riippuvat siitä, kuinka monta syöjää pöytäsi ääreen kokoontuu. Meitä oli syömässä kolme henkeä kuvan vuoallista. Esikeitä perunoita hetkinen, niin että ne ovat melkein kypsiä. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Asettele pestyt ja puleeratut kasvikset mielesi mukaisesti vuokaan, minä tykkäsin tällä kertaa tämmöisestä raita-asettelusta. Lurittele pinnoille ankanrasvaa tai oliiviöljyä. Porkkanoille ja retiiseille voi laittaa hieman hunajaa. Pyöräytä myllyistä suolaa ja pippuria, ripota päälle ja väleihin rosmariinia, timjamia ja sitruunaa pieninä lohkoina. Paahda uunissa niin kauan, että kaikki ovat kypsiä ja kauniita pinnoiltaan. Nauti vaikka savukalan tai pihvin kanssa, tai ihan sellaisenaan, jollet muuta kaipaa. Päälle voi vielä murustella hieman fetaa, jos tykkää.

Vihanneksia vakuumissa

Menossa oleva viikko on töiden suhteen melko kiireinen, eikä minulla ole tarpeeksi aikaa keittiölle. Sen lisäksi meillä on kulttuurimenoja Jyväskylän kesän merkeissä pitkin viikkoa, joten Tour de France jää ensimmäisellä kolmanneksellaan tallenteiden varaan. Olen kuitenkin tehnyt muutamia ranskalaiseen keittiöön vivahtavia ruokalajeja tai aterian osia, joita voin käyttää postauksiin myös niitä päivinä, jolloin en oikeasti tule ehtimään kotikokkauksia. Tarkoitus pyhittää keinot, vai miten se menikään? Joissakin tapauksissa kyse on valmistusmenetelmästä, välillä itse ruokalajista, ehkä jopa molemmista siinä määrin, että voidaan puhua ranskalaisesta elementistä. 

Ensimmäinen vilunkipostaus tulee heti tänään. Ruoka on siis syöty jo eilen, mutta säästin siltä aterialta osan tätä postausta varten. 

Olin virittänyt ennen töihin lähtöä erinäisiä keittiövehkeitä hommiin ja valjastanut myös Antin ajastusmestariksi. Hänellä oli omia askareitaan koko päiväksi, mutta pyysin häntä laittamaan sous vide-keitokset tulemaan niin, että olisivat valmiita, kun palaan töistä. 

Sous vide on ranskaa, eikö? Olen lueskellut menetelmän alkuperää ja saanut selville, että varsinaisesti keittiökäyttöön sitä on otettu Ranskassa 1970-luvulla ja tämän katson jo riittävän menetelmän sopivan tämän hetkiseen teemaani. 

Sunnuntaisen aterian osana meillä oli sirkulaattorilla kypsennettyjä vihanneksia. Olen tehnyt ennenkin porkkanoita sous vide-menetelmällä, nyt niiden lisäksi lautaselle tuli retiisiä ja broccolinia. 

Sous vide-vihannekset kahdelle

• 2 uuden sadon porkkanaa 
• 4 retiisiä
• muutama varsi broccoliinia
• voita
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• rakuunaa

Kuorin porkkanat ohuelti ja leikkasin naatit poikki niin, että sitä jäi vähän jäljelle koristukseksi. Siivosin broccoliinit tasakokoisiksi ja pätkäisin retiisien naatit pois pikkuista pätkää lukuunottamatta. Laitoin kunkin lajin omaan vakuumipussiinsa, lisäsin pusseihin muutaman pienen lastun voita ja ripotin mukaan suolaa ja pippuria. Lisäsin mukaan myös hieman timjamia ja rakuunaa. Suljin kaikki pussit vakuumikoneella ja laitoin pussit odottamaan iltapäivää. Viritin toisen sirkulaattoreistani vesikattilan kylkeen ja kirjoitin lapulle, mitä lämpötilaa haluan käyttää. Vihannesten kanssa käytetään korkeampaa lämpötilaa kuin lihan ja kalan kanssa. Kun töistä paluuseeni oli noin tunti, Antti kuumensi veden 87 asteeseen ja laittoi vakuumipussit veteen hieman porrastetusti, ensin porkkanat, sitten retiisit ja lopuksi broccoliinit. 

Saavuttuani kotiin nostin pussit vedestä ja tunnustelin kasviksia pussin läpi. Vaikuttivat olevan sopivasti kypsiä, mutteivat mitenkään muussautuneita. Retiisit olivat päästäneet väriään, mutta porkkanat olivat kirkkaan oransseja. Broccoliineista ei pussin läpi ottanut oikein selkoa, mutta ainakaan eivät olleet hajonneet. Jätin pussit vielä veteen odottamaan aterian kokoamista.

Kun oli aika syödä päivällinen, avasin pussit ja nostelin vihannekset lautasille muiden osien kanssa. Kaikki osasat olivat oikein onnistuneita ja etenkin broccoliini oli todella hyvää rakenteeltaan ja maultaan. Porkkana on tuttua jo aiemmilta sous vide-kokeiluilta ja sen rakenne ja intentiivinen väri ja maku ovat kyllä parhaita tällä menetelmällä. Retiisit olivat hieman valjumpia, mutta ihan kiva kokeilu sekin.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous Vide-välilehdelle, syystä jonka arvannette. 

Tour de Francen kolmas etappi oli naftisti yli 200 kilometrinen ja siinä oli jo nousuja ja laskuja aitoon Tour-tyyliin. Katsoimme tallennetta nopeutettuna aina siihen asti, että maaliin oli 25 km. Erinäiset irtiottoyritykset eivät kestäneet, muttei suurta massakiriäkään tullut jyrkän loppunousen tähden. Etapin voittaja oli jännitävän lopun jälkeen Peter Sagan ja kokonaiskilpailussa ykkösenä on edelleen Geraint Thomas. On tuo Sagan aika epeli! Alberto Contador oli myös hyvin mukana viimeisellä kilometrillä, mikä ilahdutti minua. Chris Froome nousi kokonaiskilpailun toiselle tilalle. 

Lohta ja appelsiinia Curtis Stonen tapaan

Satuin eilen vilkaisemaan pitkästä aikaa Masterchef Australiaa ja siellä oli menossa informatiivinen master class. Vieraana oli pitkänhuiskea Curtis Stone, joka kokkasi yleisön edessä nopean lohiaterian. Sitä minä heti kopioimaan tänään. 

Lohta, appelsiinia ja broccoliinia kahdelle

• 2 annospalaa (noin 100-125 g) lohta
• 2-3 appelsiinia
• voita
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• broccoliinia

Aloita fileroimalla yksi appelsiineista ja purista appelsiinin keskustan mehut tarkkaan pieneen kattilaan. Purista sen verran appelsiineja, että mehua on kaikkiaan pari desiä. Minulla oli tosi mehukkaita appelsiineja, joten kolme riitti tähän ruokaan hyvin, yksi fileiksi ja kaksi mehuksi. 

Poista lohipalasta ruodot, vaaleat rasvaiset osat ja nahka. Ripota pinnalle hieman suolaa. Keitä appelsiinimehua kasaan niin, että sitä on alle desi, jätä odottamaan kattilaan. Siisti broccoliineista lehdet ja leikkaa päiden kuivahtaneet osat pois vinosti. Laita broccoliinit höyryyn kypsymään noin 3-4 minuutiksi. Sammuta liesi kattilan alta. 

Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja nokare voita. Paista lohipaloja ensin kolme minuuttia ensimmäiseltä puolelta ja sitten pari minuuttia toiselta puolelta. Keskiosa saa olla vielä hieman kuultava, mutta varo paistamasta kalaa liikaa. Nosta palat lautaselle ja peitä foliolla. 

Kuumenna pannulla (toisella tai nopeasti pestyllä kalanpaistopannulla) nokare voita ja öljyä ja nosta puoliksi kypsyneet broccoliinit pannulle, kääntele niitä hetki ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Sekoita kokoonkeitettyyn appelsiinikastikkeen mukaan nokare voita ja kuumenna se uudelleen. Kokoa annos lautaselle asettamalla ensin lautaselle broccoliineja, siihen päälle annospala lohta, appelsiinilohkoja ja lopuksi pari lusikallista appelsiinivoikastiketta. Syö heti, kun kuvat on otettu. Nopea, yksinkertainen, hyvä ateria viikonlopun alkuun! Suosittelen.

One-pot-pasta melkein onnistui

Jo vuosi pari sitten alkoi foodgawkerissa ja Pinterestissä näkyä kuvia one-pot-pastasta. Niitä on jo tuhansia versioita, mutten vain ollut tullut kokeilleeksi tai ainakaan postanneeksi sellaista koskaan. Tänään olen askaroinut jälkiruokia urakalla, mutta söimme me varsinaista päivällistäkin. Selailin one-pot-pasta-ohjeita, lähinnä sen vuoksi, että saisin selkoa kuinka paljon keitinnestettä pitäisi olla, että pasta kypsyy, muttei jää vetiseksi. 

One-pot-pasta kaikenlaisesta mitä oli vähän jäljellä

• 200 g penneä
• 100 g tonnikalaa öljyssä
• 1 suuri pihvitomaatti
• broccoliinin varsia
• 1 kevätsipuli
• 3 dl vettä
• 1 dl maitoa
• 50 g fetaa
• basilikaa
• suolaa ja pippuria
• pieni pala parmesania
• tuoretta basilikaa
• puolikkaan sitruunan mehu

Valutin tonnikalasta öljyä vähemmäksi ja pienin palaset. Pilkoin tomaatin kuutioiksi, siivutin sipulin ja leikkasin broccoliineista varsia hieman lyhyemmiksi. Murustelin fetan pikkumuruiksi ja raastoin parmesanin. 

Keräsin pannulle tonnikalan, kuivan pastan, sipulin, broccoliinin ja puolet tomaattikuutioista. Ripotin päälle suolaa ja pippuria. Kaadoin pannulle vettä sen verran, että ainekset melkein peittyivät ja lorauksen maitoa myös. Nostin pannullisen kiehumaan miedosti noin 15-20 minuutiksi. Siinä ajassa pasta oli sopivan kypsää, samoin broccoliini alkoi olla sen verran pehmeää, etten halunnut sitä enempää kypsentää. Nestettä oli kuitenkin vielä liian paljon, olin ymmärtänyt, että oikealla nestemäärällä se loppuisi samaan aikaan, kun pasta olisi kypsää. Minun piti ottaa pari pientä kauhallista nestettä pois. Sekoitin mukaan loput tomaattikuutiot, fetamurut ja parmesanraasteen sekä basilikaa. Ihan viimeiseksi puristin päälle sitruunamehua ja tarkistin suolan ja pippurin. Ihan hyvää, mutta ei vielä täydellinen tämä tekniikkani. Jos teillä on vinkkejä tähän nestemääräasiaan, niin kertokaa ihmeessä!

Giro d'Italian 11. etappi oli tasamaan ajoa, jossa kirimiehilläkin voisi olla sanansa sanottavana. Alkukisasta johtopaikkaa pitänyt Tom Dumoulin oli joutunut keskeyttämään kisan. Tänään voittajaksi leivottiin  Diego Ulissi ja kokonaiskilpailua johtaa tämän päivän etapin jälkeen edelleen Bob Jungels. 

Pizzan keväiset värit

Reissussa ollessani jouduin syvän huolen valtaan, tieto lisäsi tuskaa. Näin Instagramista miten suomalaiset blogaanit söivät niin kovaa kyytiä parsaa, että pelkäsin ettei tankoakaan ole jäljellä, kun ehdin kotiin. Onneksi kivat kaverit lupasivat jättää minulle vähän parsaa ja myös tämän kevään hittituotetta, broccoliinia. Löysin kumpaakin nipun, ei niissä ollut lappua päällä: Vain Campasimpukan käyttöön, mutta otin ne silti. 

Tänään oli äidin onnenpäivä, Opiskelija tuli käymään. Aluksi lupasin, että teen lasagnea päivälliseksi, mutta sitten muistin, ettemme ole muuta tällä viikolla varsinaisesti syöneetkään kuin pastaa, joten päätinkin tehdä pizzaa. Yhden pizzoista tein keväisenä parsatäytteisenä ja sille sivelin tomaattikastikkeen sijaan ricottaa, niin ollaan tukevasti Italia-teemassa kiinni. Toiseen laitoin broccoliinia ja pieniä tomaatteja. Pari pizzaa tein sitten tomaattikastikeella ja Opiskelijaa miellyttävin täyttein.

Valkoisia pizzoja keväisin täyttein

Pizzapohja kahteen pienehköön pizzaan

• 3 dl lämmintä vettä
• 3/4 palaa hiivaa
• 400 g 00-jauhoja
• ripaus suolaa
• loraus oliiviöljyä

Liota hiiva lämpimään veteen yleiskoneen kulhossa ja mittaa kaikki muut ainekset mukaan. Vaivaa taikinaa koneellisesti 10 minuuttia, lisää hieman jauhoja, jos taikina on liian löysää. Jätä kohoamaan peitettynä 2-5 tunniksi. Jos haluat, voit laittaa taikinan peitettynä jääkaappiin ja antaa sen olla siellä yön ylitsekin.

Keväiset täytteet kahteen vaaleaan pizzaan

• 2/3 purkkia ricottaa
• 6 vihreää parsaa
• 2 retiisiä
• 6 vartta broccoliinia
• 6 pientä tomaattia
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• pieni pala parmesania raastettuna
• pieni pala emmentaalia raastettuna

Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin mahdollista. Jos käytät pizzakiveä, laita se kuumenemaan yhtä matkaa uunin kanssa. Minä edelleen käytän leivinpaperia pizzan ja kiven välissä, en osaa vieläkään tehdä sellaista pohjaa, jonka saisin siirrettyä puiselle laudalle ja siltä kivelle. 

Leivo taikina kahdeksi lätyksi, sinä varmaan saat pyöreämpiä pizzoja, minä en koskaan saa. Aina niistä tulee jotenkin epämuotoisia. Levitä pohjille muutama lusikallinen ricottaa, halutessasi voit maustaa ricottan vaikka murskatulla valkosipulilla. Minä en muistanut. Halkaise parsat pitkittäin niin, että niistä tulee ohuempia, ehtivät kypsyä uunissa. Leikkaa retiisit mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Levitä parsat ja retiisit pohjalle ricottan päälle. Revi mozzarellapallon puolikkaasta paloja pizzan päälle, samoin raasta sille parmesania ja emmentalia. 

Täytä toinen keväinen pizza tomaattiviipaleilla ja hieman ohennetuilla broccoliinin varsilla. Laita samaan tapaan pinnalle juustoja. Paista kumpikin pizza kuuman kiven päällä kunnes juustot kuplivat lupaavasti ja pohja kohoilee reunoiltaan ja on kypsää. Kummatkin pizzat maistuivat oikein mainioilta, ricottaa olisi voinut olla aavistuksen vähemmän. En osaa päättää kumpi sopi paremmin pizzaan, parsa vai broccoliini, mutta retiisi ainakin sopi todella hyvin. Opiskelijan pizzoissa oli Muttin pizzakastike pohjalla, täytteinä salamia, tonnikalaa ja katkarapuja, sekä runsaasti juustoja. 

Giro d'Italian kahdeksas etappi näytti siltä, että massakiristä on turha haaveilla. En kyllä oikeasti niistä pidäkään kovin paljon, sillä pelkään kolareita ja viimehetken kasoja. Eniten pidän ylämäkeen päättyvistä etapeista, joissa ajajia tulee yksitellen maaliin. Ei nyt tarvitse olla mitään järkyttäviä 18 % seinänousuja, joihin tullaan hämärän rajamailla. Sellainen 6-8 % piisaa hyvin! Tänään reitti meni samanlaisia valkohiekkaisia teitä kuin minäkin ajoin L'Eroicassa. Aika on kullannut muistot, sillä todellisuudessa minä kyllä taisin taluttaa aika paljon. Etapin voittaja oli tänään Gianluca Brambilla, joka saavutti ensimmäisen grand tour-voittonsa ja meni ja otti pinkin paidankin samantien Tom Dumoulinilta. Huominen henkilökohtainen aika-ajo voi hyvinkin taas muuttaa tilanteen aivan toiseksi.

Vielä ehditte osallistua Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan! Kookasta luettavaa arvotaan maanantaina ja osallistumaan pääsee täällä.