Halloumi-kesäkurpitsavartaat

Halloumi ei ihan hirveän ranskalaista ole, mutta kesäkurpitsa on, etenkin jos kutsuu sitä courgetteksi. Otin tämän varrasohjeen samasta belgialaisesta kauppaketjun lehdestä kuin muutama päivä sitten tehdyn fenkolisalaatin. Lehti oli ranskankielinen, joten nyt ollaan jo riittävästi ranskalaista, eikö vaan?

Grillasimme muutamia päiviä, ehkä viikkojakin, sitten valmiit kanavartaat ja niissä oli oikeat metalliset varrastikut. Minä tietysti säästin ne. Niitä oli vain kaksi, joten käytin myös neljä lyhyttä puutikkua lopuille aineksille.

Halloumi-kesäkurpitsavartaat kahdelle

• 1 palikka halloumia 8 palaan leikkattuna, aikalailla pienen tikkuaskin kokoon
• 1 pieni kesäkurpitsa juustohöylällä ohuiksi suikaleiksi leikattuina
• 1 suurenpuoleinen herkkusieni neljään lohkoon leikattuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa ja persiljaa

Kokosin vartaat niin, että metallitikkuihin tuli vuorotellen rullalle kieputettu suikale kesäkurpitsaa, palanen halloumia ja sienipala. Halloumia ja kesäkurrea mahtui vielä toisetkin suupalat, mutta sieniä ei riittänyt kuin neljään vartaaseen. Toisiin puisiin varrastikkuihin tuli vain halloumia ja kesäkurpitsaa. Sutikoin vartaille oliiviöljystä, sitruunamehusta ja mausteista tehtyä marinadia. 

Grillasin vartaita muutamia minuutteja Campingazin kaasugrillillä raidakkaalla levyllä ja käänsin vartaitten kylkiä, kun alapuoli oli saanut sopivasti väriä. Sutikoin loput marinadista vielä pintoihin tuomaan makua. 

Aterian toisena osana meillä oli marketin edulliset pakastequichet bambuhöyryttimessä kuumennettuina. Koska nämä eivät olleet mitkään artesaanipiirakat parhaista raaka-aineista höyrytys oli parempi kuumennusmetodi kuin airfryer, pohja ei päässyt kuivumaan hankalaksi leikata. Hoksin muuten käyttää jostain näkemääni niksiä bambuhöyryttinen tasapainottamiseksi vähän liian suuren kattilan päälle, puiset syömäpuikot vaan kattilan päälle ja höyrytin siihen, ei luiskahtele eikä kippaudu nurin. 

Tour de Francessa tapahtui se, mille usein vähän nyrpistelen, eli tarkoituksella arvopaidasta luopuminen. Tadej Pogacar luopui johtopaikastaan saadakseen nopeammin päivän ajon jälkeen palautumisen käyntiin, tätä tapahtuu usein kisan alkupuolella. Muodollisuudet vievät aika paljon aikaa ennen kuin johtava ajaja pääsee dopingnäytteen, palkintojen jaon ja haastatteluiden jälkeen majoitukseen syömään, hierontaan ja nukkumaan. 

Päivän nopein oli Ben Healy, joka voitti nyt ensimmäistä kertaa etapin Ranskan ympäriajossa. Mathieu van de Poul johtaa kokonaiskilpailua kokonaisella sekunnilla ja sai hoitaakseen kaikki velvollisuudet, Tadej on toisena. Tämä on kyllä tarkkuutta vaativaa passailua. Huomenna on edessä taas hilly-tyyppinen etappi, kisa siirtyy Bretagneen, lempiosaani Ranskaa. 

CampaReissu1/2025 viikko 13

Kolmastoista reissuviikko alkoi perinteisesti torstaina, ellen ole aivan sekaisin päivistä. Kohta pitää alkaa olla tarkempi, että olemme sitten oikeana päivänä satamassa Saksassa. 

Torstai 3.7.2025 päivä 85

Dunkerquessa on ollut ilmainen joukkoliikenne vuodesta 2018 ja busseilla pääsee melko laajalle alueelle maksutta, jopa Belgian puolelle De Pannen kaupunkiin. Hyppäsimme leirialueen portin vieressä olevalta pysäkiltä C3-linjan bussiin (kulkevat 10 minuutin välein) ja huristelimme lähelle päivän ensimmäisiä katsomiskohteita.

Olimme täällä viimeksi lokakuussa 2023 ja silloin tuumimme, että nyt mahtaa kaikki katsottava olla katsottua, mutta mitä vielä. Kirkkoja oli katsomatta vaikka kuinka paljon, eikä tämän jälkeenkään kaikki ole vielä katsottu.

Vesitornikin katsottiin, oikein VW-kaupan vieressä, kuvattu niin, että näyttäisi olevan volkkaritorni. Tuli vähän ikävä uutta autoani, jolla ehdin ennen reissua ajaa tuskin 500 km.

Sitten vuorossa oli mahtava setti muraaleja, osa on niin uusia, ettei niitä löydy Googlen katunäkymistä, mutta ihan hyvin ne osoitteiden perusteella löytyivät.

Seuraavassa kuvassa on esimerkki kaupungin vaihtelevasta arkkitehtuurista, on vanhaa ja on uudempaa, kauniimpaa ja ei niin kaunista.

Kuvassa 7 on tämmöisiä koulujen läheisyydessä usein nähtäviä huomiohahmoja turvaamassa lasten tien ylittämisiä. Meistä nuo on jostain syystä creepyjä.

Tour de Francen etappi päättyy maanantaina kaupunkiin ja monenmoista tiedotetta, rajoitusta, varoitusta ja mainosta on jo nähtävillä.

Seuraavassa kuvassa ei ole Lidlin kirkko, vaikka niin voisi luulla. Ei ole edes Lidl ja kirkko, vaan torni on osa jotain Heritage Centreä, josta en saa selkoa onko vanhaa, uutta vai kunnostettua vanhaa. Ja mikä se varsinaisesti edes on.

Jos autokoulun auto on näin söpö, se ei mitenkään voi olla söpömpi.

Huomenna jatkamme matkaa kaupunkiin, jonka nimeä emme muista emmekä osaisi lausua vaikka muistaisimme. Sieltä on leirialuepaikka varattuna ja varauksen Antti hoiti puhelimitse. Nettivaraus töksähti aina maksutapahtumaan, mutta leirintäranskalla ja tavallisenglannilla asia hoitui.

Perjantai 4.7.2025 päivä 86

Vaikka pidämme Ranskasta ihan hirveästi, voimme välillä piipahtaa Belgiqueen. Lähdimme aamulla Dunkerquesta ja tavoitteena oli päästä sopivaan aikaan Charleville-Mézièresiin.

Emme halunneet missään tapauksessa mennä lähellekään Brysseliä, eikä maksullinen ranskalainen moottoritiekään nyt houkuttanut.

Niinpä ajelimme Lillen pielestä Belgian puolelle ja siellä Tournaita kohti. Heti rajan jälkeen teiden kunto muuttui suomalaiseen suuntaan.

Kävimme suuressa Carrefourissa Tournain länsilaidalla, hassua miten erilaista siellä oli kuin Ranskan puolella saman ketjun kaupoissa. Mutta sitten niin samanlaistakin.

Matkalla kummassakin maassa näkyi tietysti kirkkoja ja vesitorneja, otin niistä vauhtikuvia.

Etenkin palattuamme Monsin kaupungin jälkeen Ranskaan alkoi talojen päädyissä olla vanhoja mainoskuvia, Dudonnet, Pepsi Cola, joku konjakkimerkki jne. Monet ovat haalistuneet niin, ettei niistä enää saa hyvin selkoa, mutta kiva että niitä on vielä jäljellä. Mainoksia on usein muutamassa peräkkäisessä kylässä tai pikkukaupungissa monien talojen päädyissä, sitten ei taas yhtään. Sama oli Bretagnessa.

Tulimme Charleville-Mézièresin (kaksi kaupunkia yhteen liitettyinä) leirialueelle puoli tuntia respan päiväpaussin loppumisen jälkeen. Ihan lopussa ajoimme vähän harhaan, mutta se oli hyvä juttu, näimme hienon seinämaalauksen, josta sain juuri ja juuri takaviistokuvan.

Leirialue on todella kiva, vihreä, hyvin hoidettu, suuret tontit, vesipiste kaikille. Sanit siistit, puut varjona, sähkö piisaa ilmastoinnillekin. Maksaa 56,64€. Aika kallista voisi joku sanoa, mutta se onkin kolmen yön hinta. Nettiä ei nyt just ole, mutta omilla gigoilla mennään.

Teimme tälle päivälle yksinkertaisen aterian, pienet pippuripihvit ja uuniperunat, perunat kypsensin airfryerissä ja pihvit paistoin ja liekitin paistinpannulla. Nyt ei tartte syödä punaista lihaa ennen ensi kertaa.

Lauantai 5.7.2025 päivä 87

Charleville-Mézières osoittautui oikein hienoksi kaupungiksi. Lähdimme heti aamupalan jälkeen keskustaan Meuse (Maas) -joen ylitse vievää kävelysiltaa pitkin.

Heti sillan vastarannan päädyssä oli päivän ensimmäinen kohde, Musee Arthur Rimbaud. Hän oli tämän kylän oma poika, josta emme tienneet ennalta kuin ehkä nimen olimme kuulleet, mutta nyt museon ja wikisivistämisen jälkeen tiedämme enemmän. Museo oli kiinnostava ja nyt tiedämme, että Rimbaud oli teininero, joka kirjoitti tuotantonsa jo hyvin nuorena eikä elänyt kuin 37-vuotiaaksi 1800-luvun loppupuolella. Tämä kaupunki ottaa kultapojastaan kaiken irti, se on sanottava. Yhtään runoa emme ole vielä etsineet luettavaksi, mutta sitäkin voimme kokeilla.

Kävimme myös Ardennen museossa, sekin oli hieno. Yhteislipulla oli hintaa 12€. Katsoimme myös kolme kirkkoa, joista ensimmäisessä taisi olla juuri vihkiminen menossa, toiseen ei päässyt ollenkaan sisälle, mutta kolmanteen pääsi. Se oli Jeanne d'Arcin kirkko ja siellä oli kuin olikin pieni Jeannen patsas.

 

Oli aika lämmin sää tänään, noin 25 astetta ja kaduilla oli melko hikistä kävellä. Kuljeskelimme kuitenkin kaikenlaista katsellen kolmisen tuntia. Hienoja muraalejakin löytyi, nekin Rimbaud-teemaisia.

Leirille palattuamme viritimme Tour de Francen kisakatsomon niin, että telkkarin ruutu oli käännetty ulospäin. Emme paljon ymmärtäneet selostuksesta, muttei se haitannut. Leirialueella on mukavan rauhallista, eilen illalla oli jonkinlaisten musiikkifestarit melko lähellä, mutta nekin vaikenivat ennen puolta yötä. Kohta pitäisi laskea kauanko meillä on vielä aikaa, montako yötä ennen laivan lähtöä. Alustavasti on jo päätetty minne tästä seuraavaksi maanantaina.

Sunnuntai 6.7.2025 päivä 88

Tänään piti olla kaunis sää, mutta muutimme määritelmää sen verran, että kaunis tarkoittikin sadetta. A:n piti käydä katsomassa lisää Rimbauld-muraaleja, mutta se jäi seuraavaan kertaan. Katsoimme sen sijaan Tour de Francen toista etappia ensin Ranskan telkkarista ja lopusta myös omilla gigoilla Max:lta. Oli kiva kuunnella Peter Selinin selostusta.

Teimme tänään suunnitelmia ja varauksia viimeisille reissupäiville. Noin viikko sitten päätimme paluusta kotiin ja varasimme laivaliput, mutta jätimme muut päivät vielä avoimiksi. Nyt tiedämme, että jatkamme tästä Luxemburgiin, siitä Alankohollantiin ja sitten parin paussin kautta Travemündeen ja Ruotsiin. Siellä vielä haahuilemme muutama vuorokauden ennen laivamatkaa Suomeen. Ensin olemme pari kolme kk ilman erityisiä suunnitelmia ja sitten aika pistääkin vaihteen kolme tai viisi ja onkin pian kiire. 😮

Maanantai 7.7.2025 päivä 89

Nyt on oikein kunnolla kotimatkan tunnetta, jätimme viimein Ranskan taaksemme. Viivyimme maassa tällä kertaa vähän yli 2 kk, muttei se ollut ollenkaan liikaa. Tuskin riittävästi. Lähdimme aamulla liikkeelle ensin hieman väärään suuntaan, sillä halusimme kuvata kaupungin rumimman kirkon. Tullessa en ehtinyt ottaa siitä kuvaa, vaikka pysähdyimme valoihin sillä kohden, piti lukea karttaa. Tämä ensimmäisen kuvan kirkko taitaa olla jo poistettu käytöstä eikä sitä voi millään mittareilla kuvailla kauniiksi, mutta hieno se on, #avaruuskirkko jopa.

Kävimme muutamassa ruokakaupassa vielä ennen Ranskasta poistumista, söimme aamupalaksi vielä yhden patongin ja sitten ajoimme Belgiaan, taas, olimmehan siellä myös muutama päivä sitten.

Nyt muistimme, että pitää ottaa vuodeosaston kello pois seinältä vuoteen päälle, Belgiassa on niin huonot tiet. Ja niin oli taaskin. Suomen tiet ovat ihan hyviä Belgian teihin verrattuna. Muita kirkkoja ja yksi vesitornikin oli matkalla kameran hollilla.

Noin tunnin Belgiassa ajelun jälkeen saavuimmekin jo Luxemburgiin, ajoimme pääkaupungin kiertävää kehätietä ja osuimme pariin pieneen liikennehilloon, mutta ei niissäkään ihan pysähtymään asti joutunut.

Tulimme Wasserbilligiin alkuiltapäivästä, kävimme tutuissa kaupoissa, Zika Marketissa (kahvin vuoksi) ja suuressa E Leclercissä. Andy Schleckin pyöräkauppa oli kiinni, emme muistaneet, että Andy vetää maanantaisin lonkkaa. Siellä saattaisi olla jotain Tour de France-rompetta myynnissä. Ranskassa sitä ei saa sponsorikauppaketjusta ostaa, vaan pitää osallistua arvontoihin ja rekisteröityä ja muuta vastenmielistä. Leirialueella on hiljaista, saimme hyvän paikan kovalta soralta, kuten varatessa toivoimmekin. Juuri kun olimme asettuneet, alkoi rankka ukkoskuuro, oli ihan kiva, ettemme olleet nurmikolla.

Tiistai 8.7.2025 päivä 90

Olemme tällä luxemburgilaisella leirialueella Wasserbilligin kaupungissa aivan Saksan rajalla nyt muistaaksemme viidettä kertaa ja silti aika läheltä löytyy vielä katsottavaa. Esimerkiksi hautausmaa. Allaolevassa kuvassa yksi on hieno mosaiikki hautausmaan muurista.

Andy Schleckin pyöräkauppa oli tänään auki, muttei siellä ollut mitään #merch (kuten amerikkalaiset sanoo) Tour de Franceen liittyen, vaikka piti olla. Rasitimme aivojamme yrittäessämme muistaa mikä onkaan Andyn velipojan nimi, hänkin oli ammattipyöräilijä ja usein jos kisassa oli kaatumisia, hän oli niissä mukana. Piti googlata, että Fränk oli hänen nimensä, nimenomaan ä-kirjaimella.

Caminomerkkiä ja yksi #streetart näkyi ja monta kirkkoa, taivas oli välillä melko synkkä, vähän piti pitää sadetta puun alla, mutta välillä oli sinistäkin taivasta kirkkokuvissa. Yhteenkään kirkkoon ei päässyt sisälle.

Tänään oli varmaan paras kastelukannupäivä, niitä oli paljon nähtävillä!

En oikein tiedä miksi noita sanotaan, noita pieniä ristikatoksia, joissa on uskonnollisia patsaita, ne ovat tien ja katujen varsilla, ei kai niitä kappeleiksikaan (suomeksi ainakaan) voi sanoa.

Leikkokukkapelto osui myös reitille, sieltä sai omatoimileikata mukaan mieleiset kukkaset ja maksaa hinnaston mukaan säästöpossuun.

Päivällisenä meillä oli juustoa, pieni Camembert-kiekko ja rypäleitä paahtui airfryerissä ja siitä on oma postauksensa.

Leirialueella on edelleen hyvin väljää. Aamulla kävi leipomon auto, siinä on hieno vitriini leivoksille ja valikoimat erilaisia leipiä ja sämpylöitä ont laaja. Auto ei käy keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, joten huomisaamuksi meillä on varalla jo Lidlin sämpylät.

Sää on huomattavasti viilentynyt viime viikon helteistä, tänäänkin satoi pari kertaa vähän eikä lämpötila ole noussut yli 20 asteen. Sopii meille oikein hyvin. Kotimatkafiilikset ovat ilmeiset, mutta ei se ole huono asia sekään.

Keskiviikko 9.7.2025 päivä 91

Tänään on ollut oikein hyvä sää koko päivän, ei liian kuumaa, ei ole satanutkaan yhtään. Auringonkukatkin ovat näyttäneet iloisilta, eivät uupuneilta.

Joukkoliikenne on Luxemburgissa ilmaista ja junilla voi matkustaa maksutta polkupyöränkin kanssa. Antti kävi tänään minun pyörälläni katsomassa Andy Schleckin toista pyöräkauppaa, joka on sen verran kaukana Wasserbilligistä, ettei sinne asti ollut järkeä lähteä pyörällä koko matkaa.

Junalla pääsi melko lähelle ja siitä loput kilometrit sitten pyörällä. Kauppa oli kuulema oikein hyvä ja kauniissa vanhassa talossa. Pyysin, että Antti ostaisi mieluisan ajopaidan etukäteissynttärilahjaksi ja sellainen löytyikin.

Muutoin reitillä oli tavanomaisia asioita, kirkkoja, hautausmaita ja yksi vesitornikin. Voiko ihminen muuta enää pyytää?

Allaolevassa kuvassa on kyltti, joka kannattanee ottaa hyvin vakavasti, ettei vaan sattuisi mitään peruuttamatonta.

Huomenna matka jatkuu Alankohollantiin, tarkoitus on käydä Obelinkilla ja jäädä siihen melko lähelle leirialueen reunalla olevaan matkaparkkiin. Se hinta on noussut tässä muutamassa vuodessa melkoisesti, mutta ainakin nyt vielä menemme sinne yhdeksi yöksi. Varaus on jo tehty ja maksettu, rekkari ilmoitettu, joten voi ajaa suoraan portille ja puomi aukeaa rekkarin perusteella.