Siideripossua riisin kanssa

Olen ollut taas viikkopöllönä, piti oikein tarkistaa, että mikä päivä tänään onkaan ollut, aivan aamusta asti. Leirialue on #complet. Meillä naapurit ovat vaihtuneet, tällä paikalla ei ole ollenkaan varjoa, mutta onneksi ilma vaihtuu kuitenkin, sillä on melkoisen tuulista. 

Päivälliseksi tein meille siideripossua, ostimme eilen kaksi pientä luutonta porsaankyljystä, noin 225 g yhteensä, maksoivat 3,05€. Muita aineksia oli parin kolmen euron verran, joten melko edullinen ateria oli siis kyseessä. Siiderikään ei ollut kallista, osa meni kastikkeeseen ja loput laseihin. Ohjeen tähän ruokaan otin täältä. Luin ohjeen ennen aloittamista, mutta sitten netti tökki oikein kunnolla, joten tein sitten sen mukaan, miten minusta oli viisasta. Voi olla, että joku vaihe meni eritavoin, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvä, joten eipä väliä.

Siideripossu

• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 luutonta pientä possunkyljystä
• suolaa ja pippuria
• 1 pieni sipuli suikaleiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 dl kuivaa omenasiideriä
• 1 rkl dijonsinappia
• 3 oksaa tuoretta rosmariinia (yhä sitä huhtikuussa kotoa mukaan otettua, ostettu viime syksynä Saksasta)

Omenakastike

• 1 rkl voita
• 1 omena kuorineen, ohuiksi lohkkoiksi leikattuna
• 1 dl kermaa

Maustoin kyljykset suolalla ja pippurilla. Laitoin matkakeittiön suuremmalle pannulle voita ja oliiviöljyä, joita kuumensin sen verran, että voin kuohu laski. Nostin pintamaustetut kyljykset pannulle ja paistoin niin noin kolme minuuttia puoleltaan. Lämpö pannun alla oli kohtalainen, sellainen, ettei rasva ala palaa, mutta että kyljyksiin tuli kiva paistopinta, niiden ei tarvinnut vielä kokonaan kypsyä. Nostin osapaistetut kyljykset lautaselle odottamaan ja pienensin vielä lämpöä pannulla, mutten huuhdellut tai  pyyhkinyt sitä. 

Nostelin pannulle sipulit ja valkosipulimurskan ja paistelin niitä viitisen minuuttia. Samaan aikaan laitoin toiselle pannulle voita sulamaan ja nostelin omenalohkot pannulle pienellä lämmöllä paistumaan. Kun sipuli oli laiskistunut, kaadoin mukaan omenasiiderin ja raaputin lempeästi kaikki maut pannulta siideriin. Se sai kiehua melkein puoleen. Maustoin tätä kastikepohjaa pippurilla ja dijonsinapilla, suolaa en lisännyt, sillä sitä oli jo kyljyksissä. 

Samaan aikaan omenalohkot alkoivat olla melkein kypsiä ja kaadoin sille pannulle kerman ja sekoittelin. Varoin, ettei omenakastike lähde kuohumaan, mutta kerma kuitenkin kiehuisi hieman kokoon. 

Nostin sitten kyljykset takaisin pannulle ja kumosin omenakastikkeen päälle. Levittelin omenalohkot koko pannulle ja annoin kyljysten vielä kypsyä noin kolme neljä minuuttia ja pidin huolen, ettei kastike kiehu liikaa kokoon. Maistoin kastiketta ja siinä vaiheessa vielä lisäsin hieman suolaa. 

Antti oli ollut riisimestarina ja laittanut malliston pienimpään riisinkeittimeen yhden hengen annoksen (siihen mahtuu max kahden hengen annos) sushiriisiä, sillä muuta riisiä meillä ole olekaan mukana. Riisi oli valmista juuri samaan aikaan kuin siideripossukin. 

Annoksiin tuli pari pientä kauhallista riisiä ja kyljykset kummallekin, kastiketta oli riittävästi, puoli omenaa kummallekin ja muutenkin kaikki meni oikein nappiin.

Tour de Francessa oli käänteentekevä etappi, sillä Jonas Vingegaard kaatui niin pahasti, että joutui keskeyttämään kisan, mikä harmi. Vielä emme tiedä kuinka hänen kävi, voisi arvella solisluun murtumaa. Jos hän olisi pystynyt jatkamaan, olisi kärkipyöräilijöiden porukka odottanut häntä (ajanut hitaasti, että Jonas olisi päässyt porukkaan), mutta nyt ilmeni nopeasti, ettei hän pysty jatkamaan. Niinpä kisa sai uuden tahdin. 

Tadej lähti taas voittojahtiin, mutta tällä kertaa Remco Evenepoul näytti mistä hänet on tehty ja pystyi voittamaan Tadejn lopussa. Tadej kuitenkin johtaa kokonaiskilpailua viidellä minuutilla, Remco on toisena, kun Jonas joutui pelistä pois. Huomenna on lepopäivä ja tiistaina kisa jatkuu henkilökohtaisella aika-ajolla ja siinä on Remcolla hyvä tilaisuus pienentää Tadejn johtoa, sillä on parempi aika-ajaja kuin Tadej. Tästä voi tulla vielä oikein jännä kisa ja toivon, ettei Jonakselle käynyt pahasti ja hän pääsee pian toipumaan. 

Kanavarras miinus tikku

Tänään on Ranskan kansallispäivä ja leirialueella on ilmeisesti jatkuva ruoka-aika, koko ajan tulee ihania ruoantuoksuja eri puolilta. Me kävimme eilen tullessa ruokakaupassa, ensimmäisen kerran Hyper U-ketjun jättimäisessä liikkeessä. Siellä oli selkeä juhlapäivän aaton tunnelma, ihmisillä kärryt täynnä ruokaa ja tiskit pursusivat monenmoista herkkua. Me valitsimme tälle päivälle kanaa, vaikka sitä on tullut syötyä tässä viime päivinä. Meillä on vihannesvarasto hieman vähissä ja juurekset sitäkin vähempänä, ei voinut siis kehitellä mitään perunajuttua lisäkkeeksi. Päädyin riisiin ja pakasteherneisiin. Nyt olisi kyllä sesonki vihreille pitkille pavuille, mutta niitäkään ei nyt ollut hankittuna. Löysin netistä monenlaisia kastikkeita kanalle, calvados- ja omekastikkeita, muttei meillä ollut nyt omenoitakaan. Soveltelin sen verran, että käytin kaksi viimeistä luumua. 

Kanavartaat ilman tikkuja calvadoskastikkeella

• 3 valmista timjamimaustettua kanavarrasta
• oliiviöljyä 
• 2 tummakuorista luumua
• 1 uudensadon sipuli lohkoina
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl kuivaa omenasiideriä
• 0,5 dl kermaa
• 2 cl calvadosta
• tuoretta rosmariinia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin sipulin lohkoihin ja varren pieneksi silpuksi. Erotin silpun odottamaan erikseen. Viipaloin kuoritut valkosipulinkynnet ja leikkasin luumut lohkoihin. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin sipulilohkoja, valkosipuliviipaleita muutaman minuutin. Kaadoin ne lautaselle odottamaan. Irrotin kanapalat tikuista ja lisäsin pannulle oliiviöljyä ja tuoretta rosmariinia. Paistoin kanapaloja sen aikaa, että ne olivat lähes kypsiä, kyseessä oli aika suuret suupalat. Sekoitin sipulin ja valkosipulin pannulla kanapaloihin ja lisäsin sille ensin siiderin ja calvadoksen ja annoin kastikkeen kiehua noin puoleen. Lisäsin pannulle kermaa, loput vajaasta purkista, suolaa ja pippuria ja jätin kastikkeen kypsymään loppuun ja sakenemaan. Viimeisenä juuri ennen tarjoilua lisäsin pannulle luumulohkot ja annoksien päälle sipulin vihreän varren ohuina suikaleina. Lisänä meillä oli riisiä ja pakasteherneitä. 

Tour de Francessa alkaa olla puoliväli käsillä, eilen johtaja vaihtui ja Tadej Pogacar sai oppitunnin siitä, miltä tuntuu menettää keltapaita, aiemmin hän ei ole sitä joutunut kokemaan paidan saatuaan. Tänään voittajaksi ajoi Thomas Pidcock ja minä koin ahaa-elämyksen, kun ymmärsin, että Chris Froome on mukana Tourissa, hän tuli etapin kolmanneksi. En ollut lainkaan huomannut häntä puoleen kisaan. Kokonaiskilpailun kärjessä ei tapahtunut suuria muutoksia. 

Netti on niin surkea nyt, ettei kuvien liittäminen onnistu, ehkei julkaisukaan, mutta koitan sitä aamulla tai myöhemmin illalla uudelleen. Se näissä leirialueitten neteissä on ärsyttävää, ettei edes maksamalla saa toimivaa kuin ajoittain. 

EDIT: Olisi pitänyt kiukutella aikaisemmin, heti alkoi netti ripeämmäksi! Tai sitten kaikki muut menivät grillaamaan ja jättivät netin vähemmälle. 

Paljon Calvadosta ja vielä enemmän siideriä kanalle

Omena ja kana sopivat hyvin yhteen, se on unversaali totuus. Nyt on hyvä omena-aika, etenkin jos naapurilla on suuri omenapuu ja meillä siihen vapaa käyttöoikeus heidän poissaollessaan. Tämän ranskalaisen kanaruoan söimme viime viikolla yhdessä Le Bureau-porkkanaraasteen kanssa. Säästin postauksen sellaiselle päivälle, jolloin minulla ei ole aikaa ruoanlaitolle. Sellaisia ei kyllä ole usein enää, mutta jonain päivänä voi olla laiskuutta ilmassa. Tänään oli vähän sellainen päivä. Ohjeen ruokaan otin täältä. 

Calvadoksessa ja omenasiiderissä haudutettu broilerin koipireisi

• 1 broilerin koipireisi/syöjä (meillä oli kolme koipeliinia, koska pakkauksessa oli kolme kpl)
• 3 pientä kotimaista omenaa
• voita paistamiseen
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl Calvadosta
• 2 dl kuivaa omenasiideriä (meillä Lidlin ranskalaista, ajoittain myynnissä olevaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia ja rakuunaa oksina
• 1 dl kermaa
• 1 tl dijonsinappia
• tuoretta persiljaa

Leikkasin omenat lohkoihin, en kuorinut herkkämakuisia kotimaisia omenia. Leikkasin sipulin ja valkosipulinkynnet viipaleiksi. Taputtelin koipireidet kuiviksi ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. 

Sulatin uunin kestävässä kasarissa voita ja paistoin hetkisen omenalohkoja voissa. Varoin muussaamasta niitä. Kaavin lohkot lautaselle odottamaan, ne tulisivat uudelleen ruokaan vasta lopussa.

Lisäsin kasariin lisää voita ja nostin koipireidet paistumaan, paistoin kumpaakin puolta muutaman minuutin, niin että nahkapuoli etenkin sai nättiä väriä. Nostin palaset toiselle lautaselle (tässä tulee tiskiä, varoitan) odottamaan. 

Seuraavaksi kasariin pääsivät sipuli ja valkosipuli ja vielä pikkusen voita. Kääntelin niitä niin, että ne laiskistuivat hiukkasen. 

Laitoin uunin kuumenemaan 190 asteeseen. 

Kaadoin sipulien päälle Calvadoksen, pitää varoa, ettei se liekity, ellei sitä erityisesti tahdo, joten siksi aikaa liesituuletin pois päältä. Jos paistelee induktiolla, alkoholin syttyminen ei ole todennäköistä, mutta kaasulla niin saattaa käydä, jos kallistelee pannua. (mikäli alkoholi syttyy pannulla eikä sitä halua, niin äkkiä kansi vaan päälle ja pannu pois liedeltä, niin liekki tukahtuu). 

Annoin Calvadoksen kiehua kasaan noin puoleen ja sitten lisäsin siiderin kasariin sipuliseokseen. Tästä muodostui haudutusliemi. Nostin koipireidet kasariin sipuleitten päälle liemeen nahkapuoli ylöspäin. Asettelin reunoille timjami- ja rakuunaoksia. Laitoin kannen päälle ja nostin kasarin uuniin noin 90 minuutiksi. Jos on kiireempi, liha kyllä on kypsää aiemminkin, ainakin tunnin kohdalla, mutta meillä ei ollut ruokakiire.

Kun liha oli mureaa ja alkoi olla nälkä, viimeistelin ruoan. Nostin kasarin pois uunista ja kahdella pihdillä koipireidet lautaselle. Poimin isoimmat yrttioksat kompostiin. Lisäsin kasariin kermaa ja dijonsinappia ja sekoitin. Nostin kastikkeen kiehumaan ja kun se hieman sakeni, asettelin koipireidet kastikkeeseen ja niiden väliin aluksi paistetut omenalohkot. Kauhoin kastiketta päälle ja laitoin kannen hetkeksi kasarin päälle, jotta ruoka olisi varmasti kuumaa.

Annokseen nostin varovasti melkein hajoavan kypsän koipireiden  ja lusikoin päälle kastiketta, omenalohkoja, sipulia ja ripottelin koristeeksi tuoretta persiljaa. Kaverina oli tosiaan sitä porkkanaraastetta ja muutama pannulla paistettu perunalohko. 

Tour de Francen kahdeksastoista etappi oli viimeinen vuorietappi. Meillä oli teknisiä ongelmia lähetyksen alussa emmekä nähneet mitä ensimmäisellä sadalla kilometrillä tapahtui. Lopun etapin ajan Eurosportplayer toimi moitteetta ja saimme ihailla upeita vuorimaisemia. Kaksikko samasta tallista, Ineoksesta, Michal Kwiatkowski ja Richard Carapaz tulivat kaikessa rauhassa maaliin, voittajaksi Kwiatkowski. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. 

Churrot uudella tapaa haastevapaan kynnyksellä

Tänään päättyy CampaKeittiön kahdeksas vuotuinen kolmeosainen ruokahaaste.  Churroteltu  on jokaisena blogaanivuonna, useimmiten La Vueltan viimeisenä päivänä, toisinaan vähän aikaisemmin. Kerran aloitimmekin #spanishfoodchallengen churroilla, samantien melkein 20 hengelle. Siinä sitä oli uppopaistamista.

Tänä vuonna kyselin jo hyvissä ajoin nuorisolta milloin he ehtisivät churroille ja tämä La Vueltan päätöspäivä oli etukäteen sopivin päivä. Osalla oli sitkasta flunssaa, mutta toivoin, että kaikki pääsisivät tulemaan. Aloitimme perhepäpäivällisen suurella salaatilla, johon keräsin kaikenlaista hyvää.

Etsin churro-ohjetta jo edellispäivänä. Olen useimmiten käyttänyt tätä ohjetta, jolla churrot saa kyllä onnistumaan, mutta kovin autenttinen se ei taida olla. Siinä saa olla tarkkana, että taikina ehtii kypsyä kokonaan churron keskeltä. Viime vuonna kokeilin Arielan ohjetta kirjasta Andalusian auringossa, se oli hyvin paksua taikinaa, jonka pursottamisessa tarvittiin habaa. Lopputulos oli lähempänä madridilaisia churroja kuin aikaisemmin käyttämäni taikina. 

Tänä vuonna löysin kiinnostavan ohjeen minulle ennestään tuntemattomasta blogista Broma Bakery. Taitaa olla aika suosittu blogi. Ohjeen kiinnostava osa oli se, että taikinaan käytettiin siideriä ja omenasosetta. Ja niitä kumpaakin meillä oli saatavilla. 

Omenaiset churrot viidelle

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl jauhettua kanelia
• ihan vähän jauhettua neilikkaa
• ihan vähän jauhettua inkivääriä
• ihan vähän jauhettua muskottipähkinää
• 2 dl omenasiideriä
• 0,6 dl omenasosetta
• 6 rkl voita
• 1,5 rkl muscovadosokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 kananmunaa
• kanelisokerisekoitusta loppukierittelyyn
• 1,5 l rypsiöjyä uppopaistamiseen

Churropuuhat

1. Kuumenna öljy 190° C padassa, pidä saatavilla padan kansi ja tukevat patakintaat.
2. Sekoita öljyn kuumetessa kuivat mausteet kulhossa jauhoihin. 
3. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan siideri, omenasose, voi, sokeri, suola ja vaniljatahna. 
4. Kuumenna seos kiehuvaksi. 
5. Sekoita mukaan jauhot kipakasti vatkaten, tukeva nuolija on tässä hyvä työväline. 
6. Anna seoksen jäähtyä hieman.
7. Vatkaa mukaan kananmunat yksi kerrallaan, lopputulos on kiiltävä melko tahmainen taikina. 
8. Laita tukevaan pursotuspussiin tähtitylla ja sulje pussinsulkijalla juuri tyllan yläpuolelta, tämä estää taikinaa valumasta tyllaan ennen kuin olet valmis uppopaistamaan.
9. Kaavi taikina pursotuspussiin ja sulje pussi yläreunasta leveällä pussinsulkijalla, on helppo kääriä pussia pienemmäksi pussinsulkijan ympärille taikinan vähetessä.
10. Ota lähettyville astia joissa on talouspaperia (tässä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen), toinen astia jossa on kanelisokeriseosta ja kolmas jossa valmiit churrot säilytetään lämpiminä syömiseen asti.
11. Kun olet valmis aloittamaan paistamisen, mittaa öljyn lämpötila ja kun se on 190 astetta, purista pussista taikinaa lähellä kuuman öljyn pintaa. Tämä taikina on paljon juoksevampaa kuin aikaisemmat käyttämäni taikinat, joten sitä piti kiemurtaa kuumaan öljyyn erinäisiksi kiehkuroiksi. 
12. Paista churroja kunnes niiden pinta on kauniin ruskea joka puolelta, kääntele pihdeillä tarvittaessa. 
13. Nosta valmiit churrot reikäkauhalla paperin päälle kuivahtamaan.
14. Pursota uusi satsi paistumaan.
15. Nostele kuivahtaneet churrot kanelisokerissa ja pyörittele ne kauttaaltaan seoksessa. 
16. Nosta valmiit churrot kolmanteen astiaan ja peitä se kannella. 
17. Paistumassa olevat ovatkin jo valmiita, joten nostele ne pois ja jatka samaa rataa, kunnes koko taikina on käytetty. 
18. Jätä öljy peitettynä jäähtymään. Siivilöi öljy käytön jälkeen viileänä takaisin pulloonsa, sitä voi käyttää samaan tarkoitukseen pari kolme kertaa. Älä käytä samaa öljyä makeitten ja suolaisten paistamiseen, saavat vain kummaa sivumakua puolin ja toisin. Kun öljyä ei enää kehtaa käyttää, imeytä se kompostiin muutamassa erässä muiden kompostoitavien seassa. 

Suklaakastikkeen tein tällä kertaa hyvin yksinkertaisesti sulattamalla Brunbergin laktoositonta suklaata vesihauteessa. Nämä churrot olivat hämmästyttävän aidon makuisia, hyvin ilmavia ja kevyen oloisia, mikä on tietysti oudosti sanottu uppopaistetusta syömisestä. Väri tuli aika tummaksi, johtuen muscovadosokerista, mitenkään palaneita kiehkurat eivät olleet. Pidimme kaikki näistä omenalla maustetuista churroista, mutta taikina olisi saanut olla hieman paksumpaa tai kylmempää tai molempia pursotusvaiheessa.

La Vueltan viimeinen etappi ajettiin seremoniallisena Madridissa jo illan hämärtyessä. Madridia kyllä katseli mielikseen ja sinne voisi joskus mennäkin. Simon Yates leivottiin siis tämän La Vueltan voittajaksi ja se varmasti toimi keväisen itsetunnon kolhun parantajana. Kirimiesten taistelu lopussa oli kyllä aika sekava ja olin jo innostua, että Peter Sagan voittaisi, mutta ei. Elia Viviani voitti La Vueltan viimeisen etapin.

Tämän postauksen myötä CampaSimpukka siirtyy haastevapaalle aina ensi kevääseen asti. Piakkoin poikkeamme parissa länsinaapurimaassa ja niistäkin on tiedossa postauksia ravintoloiden ja nähtävyyksien tiimoilta. Vielä pitäisi yksi Viron kartano-postauskin puristaa, sillä haluamme muistaa missä kaikissa paikoissa olemmekaan käyneet.