Tosi espanjalainen papusalaatti

Tänään minulla oli todella vähän ideoita päivän espanjalaisuuteen ja tein sen tähden pienen papusalaatin, joka tulee espanjalaiseksi pelkällä sanomisella. Niinpä tähän ei ole mitään lähdettä, vaan se on omasta tai asiakkaan päästä. 

Pieni papusalaatti kahdelle

• 1 tetra Pirkka-merkin valkoisia suuria papuja
• 1 keväsipuli silppuna
• 1 pieni (siis tosi pieni, Saksassa sanotaan vissiin napostelukurkuiksi) kurkku kuutioina
• 6 kirsikkatomaattia kuutioiksi leikattuna
• 6 vihreää kivetöntä oliivia puolikkaiksi leikattuna
• 1 rkl chilimaustettua pizza-öljyä (yleistä Ranskassa, ravintoloissakin pizzan päälle luriteltavana tuotteena)
• 1 rkl sitruunamehua
• ripaus pippuria
• tuoretta persiljaa tai basilikaa (mutta unohdin)

Valutin pavut ja huuhtelin vedellä. Sekoitin kaikki muut ainekset mukaan ja siinä se olikin sivukesalaatti valmiina. Aterialla oli myös eilen Alankohollannista Jumbo-kaupasta ostetut valmiit kanaleikkeet. Jumbo on lempikauppamme siinä maassa. 

La Vueltassa oli surullinen päivä, asetuimme juuri katsomaan lähetystä, kun tapahtui kolari, jossa Tadej Pogacar kaatui ja loukkasi pahasti itsensä, ilmeisesti meni ainakin solisluu ja hän joutui keskeyttämään kisan. Ei hänen loukkaantumisensa ja keskeyttämisensä ole tietenkään sen suurempi ikävä juttu kuin kenenkään muunkaan, mutta kisa sai heti aivan toisen luonteen. 

Tänään voittoon ajoi Bryan Coquard ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Enric Mas. Vähän meni mieli alakuloiseksi, mutta pitää tosiaan muistaa, että kisan tekevät he, jotka ovat siinä mukana, eikä Tadej loukkaantunut tällä tietoa hirveän pahasti. On reilua katsoa kisa loppuun asti kaikkien niiden vuoksi, jotka ovat vielä ajamassa. 

Chorizopasta

Kuten eilen sanoin, minulla ei oikein nyt tunnu löytyvän ideoita espanjalaisten ruokien suhteen. Joko olen tehnyt "kaikkea", tai "ei pysty" tai "ei huvita". Mutta lähes joka päivä on jotain viitsittävä syödä. Meillä oli jääkaapissa ihan kotoa asti kuljetettu pätkä chorizoa, ei mitään artesaaniraakamakkaraa, vaan ihan semmoista lähes kivikovaa hyvin säilyvää makkaraa ja sen minä tänään meille syötin. Tein täysin omasta tai asiakkaan päästä-pastahässäkän. Tein ruoan myös yhden kattilan taktiikalla, säästyi tiskiä hyvin. 

Chorizopasta kahdelle eikä jäänyt yhtään tähdenlentoja

• 15 cm pätkä chorizoa puolikuupaloiksi leikattuna
• 2 dl kuivaa simpukkapastaa
• 1 uuden sadon sipuli ohuina viipaleina
• 1 keltainen tomaatti
• 1 dl sekoitusta jossa oli kivettömiä mustia ja vihreitä oliiveja sekä lupiinia 
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa ja basilikaa 
• 1 rkl oliiviöljyä

Paistoin chorizopaloja kuivan kattilan pohjalla muutaman minuutin, niin että niiden pinta tuli rapeaksi ja niistä alkoi irrota rasvaa, kumosin palat lautaselle. Laitoin kattilaan vettä ja kuumensin sen kiehuvaksi. Kumosin veteen pastan ja keitin sitä pakkauksen mukaan 9 minuuttia. Sillä välin leikkasin mandoliinilla sipulin oikein ohuiksi viipaleiksi ja tomaatin kuutioiksi ja kumosin ne chorizopalojen kanssa samalle lautaselle. Silppusin päälle odottamaan tuoreet yrtit. Lusikoin oliivipussista hyvän määrän oliiveja ja muutaman lupiinin (en tiedä mitä ne pavun tapaiset jutut on varsinaisesti suomeksi, keltaisia "ranskanpastilleja", muttei kuitenkaan). 

Kun pasta oli kypsää, kaadoin siitä vedet pois ja muutaman minuutin kuluttua sekoitin pastaan kaikki muut ainekset. Maustoin suolalla ja pippurilla ja lurittelin päälle hieman oliiviöljyä. Enempiä kuvia ei ole, koska kuvien siirto vie hermot, #ranskanpatti on hyvässä kasvussa tämän leirialueen wifin kanssa. 

La Vueltaa saatoimme katsoa minun tablettini gigojen puitteissa lopusta parikymmentä kilometriä, siinä vaihtui johtopaikka Primoz Roglicilta Ben O'Connorille, joka oli päivän etapin nopein. Roglicille tuli takkiin noin neljä minuuttia ja se on aika paljon. Ilmeisesti hän ja joukkue eivät halunneet vielä ottaa punaisen paidan pitämisen taakkaa. Voi olla, että O'Connorin etumatka venähti vähän isommaksi, kuin oli tarkoitus antaa sen tulla. Nyt Ben O'Connor liittyi siihen porukkaan, joka on voittanut ainakin yhden etapin jokaisella suurella Grand Tourilla. 

Chorizoa, tomaattia ja riisiä pannulla

CampaSimpukan 14. espanjalainen ruokahaaste alkoi tänään, kun La Vuelta starttasi Lissabonista. Muutama etappi kisan alussa ajetaan Portugalissa ennen siirtymistä Espanjan puolelle. Me tälläydyimme sinne heti ensimmäisestä päivästä, mutta vain lautasten kautta. Fyysisesti olemme Loiren varrella Amboisessa. 

Foodgawker, minun vuosikausien luottosivustoni ruokaohjeiden löytämiseen on ilmeisesti loppunut, eikä minulla ole mukana yhtään hyvää espanjalaiseen ruokaan keskittyvää kirjaakaan, joten kirjoitin googleen Spanish recipes ja päädyin BBC:n sivulle, jossa lueteltiin ns. suurimpia espanjalaisen keittiön hittejä. Matkakeittiössäni on melko rajalliset mahdollisuudet kokkailla, mutta nyt minulla oli jääkaapissa pieniä chorizoja raakamakkaroina ja luulin meillä olevan paellariisiäkin, mutta se pussi osoittautuikin sitten olevan orzoa. Olisi sekin itseasiassa käynyt tähän ihan hyvin, mutta käytin risottoriisiä. Alkuperäisohje löytyy täältä. Pienensin ohjetta rutkasti ja vähän soveltelin varastojeni mukaisesti. 

Chorizo-riisipannu kahdelle

• 2,5 dl kanalientä fondista
• 1 dl kuivaa riisiä 
• 4 pientä chorizoa (raakamakkaraa) kukin leikattuna neljään palaan
• 1 tl oliiviöljyä
• 1 sipuli silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 tl pimentonia (savustettua paprikajauhetta)
• 1 suuri keltainen tomaatti kuutioiksi leikattuna
• 12 vihreää kivetöntä oliivia
• 1 rkl sitruunamehua
• pippuria
• tuoretta basilikaa 

Kiehautin kanaliemen ja nostin kattilan syrjään odottamaan. Laitoin pannun  samalle kaasulieden liekille kuumenemaan ja lisäsin sille pikkutilkan oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin sille chorizopalat ja paistelin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin hieman öljyä, sillä raakamakkaroista irtosi rasvaa hyvin maltillisesti. Sipulisilppu ja valkosipuli päätyivät seuraavaksi pannulle chorizopalojen kanssa ja kuullottelin niitä muutaman minuutin. 

Sitten oli riisin vuoro, ripottelin sen ja pimentonin pannulle muiden ainesten sekaan ja annoin sen kuullottua pari minuuttia, mutta varoin polttamasta. Kaadoin sitten kolmasosan liemestä pannulle ja nostin sen kiehumaan. Riisi alkoi heti imeä nestettä ja vartioin sitä silmä kovana, ettei riisi pääsisi palamaan. Lisäsin lientä niin, että noin vartin päästä meni viimeinen tilkka pannulle, samaan aikaan lisäsin sinne tomaattikuutiot ja oliivit sekä sitruunamehun. Kypsyttelin koko seosta vielä noin 10 minuuttia, että tomaatti kypsyi ja ja liemi oli imeytynyt kokonaan riisiin,  johon jäi kivasti purutuntumaa. Maustoin vielä pippurilla ja basilikalla, suolaa tämä ruoka ei erikseen tarvinnut. 

Olipa hyvää riisiruokaa, juuri sopivasti kahdelle, ei jäänyt mitään tyhmiä lusikallisia, muttei ollut liian vähänkään. 

La Vuelta siis alkoi Lissabonissa henkilökohtaisella aikaa-ajolla. Mukana on monta suosikkiani (he varmaan ovat otettuja, että saavat olla suosikkejani), viimevuotista voittoa puolustava Sepp Küss, Nairo Quintana ja Primoz Roglic. Joukkuesittelyssä torstaina Primoz varasti shown tulemalla paikalle muka myöhässä, mutta kyllä se hänelle suodaan, tuo pieni parrasvalohetki. Koko esittely oli kyllä surkea, äänet puolet ajasta päin mäntyä eikä kaikkia ajajia näytetty edes sekuntia. 

Aika-ajo ei aina ole kaikkein jännintä seurattavaa, mutta tällä kertaa oli melkoisen jänskää. Brandon McNulty oli lopulta nopein ja hän ajaa huomenna punaisessa johtajanpaidassa. Huomenna on hilly-statuksella oleva etappi ja kisaa päästään kunnolla aloittamaan. Leirialueen netti toimi oikein hyvin koko etapin ajan, en enää ujostele käyttää wifiä reippaasti, jos se toimii. Jos ei toimi, niin sitten mennään omien mobiiligigojen voimin, katsoen lopusta muutama kymmenen kilometriä. 

Friteeratut oliivit & labneh

Olin jokunen viikko sitten ystäväni kanssa syömässä Jyväskylän Ravintola Cielossa. Otin alkupalaksi annoksen, joka jäi mieleen tosi kivana ja nyt ulkomuistista ja pientä hakutointa tehden toistin sen eilen melko tarkkaan. Annoksessa oli topakan valkosipulista labnehia ja friteerattuja oliiveita. Noin 92 prosentin varmuudella uskallan sanoa, että ne olivat vihreitä oliiveja, mutta on tässä ennenkin väärässä oltu. 

Labnehiin olen aikoinaan tutustunut ensimmäisen kerran Suolaa ja hunajaa-blogin Jonnan kautta jo kymmenen vuotta sitten. Mutta näköjään en silloin vielä kokeillut sitä heti tai ainakaan tehnyt postausta. Sitä on kyllä vaikea uskoa, siihen aikaan tein postauksen ihan kaikesta mitä söimme. 

Labneh

• 400 g turkkilaista jogurttia
• 2 tl valkosipulimurskaa
• karkeaa Noirmoutierin suolaa (saa se olla mitä hyvänsä suolaa, no ehkei tiesuolaa kumminkaan)
• chilihiutaleita
• oliiviöljyä
• tuoretta lehtipersiljaa

Valuta turkkilaista jogrttia juustokankaassa tai tiheässä siivilässä talouspaperiarkki apuna useita tunteja, yönkin yli. Säästä valunut neste, jos olet aikeissa leipoa sämpylöitä lähipäivinä. 

Sekoita kiinteytyneeseen jogurttiin valkosipulimurskaa ja suolaa makusi mukaan, saa olla miedompaa mutta saa olla tujakkaakin. Levitä labneh lautaselle ja ripauta pinnalle hieman chilihiutaleita ja oliiviöljyä ja koristele vielä tuoreella yrtillä. 

Uppopaistetut oliivit 

• noin 12 kivetöntä vihreää säilykeoliivia syöjää kohden 
• 1-2 kananmunaa (riippuen oliivien määrästä)
• vehnäjauhoja
• korppujauhoja tai pankomurua
• öljyä friteeraamiseen

Tämä valmistustapa on nyt sitten kutakuinkin omasta tai asiakkaan päästä, vähän kurkin oliivien friteerausohjeita, mutta monissa oliivit täytettiinkin. Siihen minä en ryhtynyt. 

Tee ensin leivitysasema: laita yhteen kulhoon vehnäjauhoja, toiseen vatkattu kananmuna ja kolmanteen korppujauhoja (tai pankoa). Valuta oliivit mikäli ne ovat liemessä, mutta älä kuivaa mitenkään fanaattisesti, että leivitysjauho tarttuu  niihin. Kumoa oliivit venhäjauhokulhoon ja pyörittele niitä jauhoissa niin, että ne saavat kauttaaltaan jauhopinnan. Poimi oliivit sitten jauhoista ja pyöritä ne kananmunassa. Luonnollisena jatkumona oliiveille annetaan sitten vielä korppujauhokylpy. Tämän jälkeen ne nostellaan leivinpaperin päälle hieman kuivahtamaan. Joissakin ohjeissa leivitys vielä toistettiin, kun ensimmäinen leivityskerros oli ensin kuivunut jääkaapissa joitakin tunteja. Tämmöiseen ylenpalttisuuteen en äitynyt. 

Kuumenna kattilassa muutaman sentin korkeudelta uppopaistamiseen soveltuvaa öljyä 180 asteeseen. Nostele oliivit paistumaan muutamaksi  minuutiksi, kunnes pinta on sopivan ruskettunut ja rapea. Oliivien kypsyydestä ei tässä kohden tarvitse huolehtia, säilykettä kun ovat. Nostele valmiit rapeakuoriset oliivit paperin päälle valumaan ja hetken kuluttua asettele ne labnehin päälle ja syö mitä pikimmin paahdetun leivän kanssa. 

Tuli mieleen, että suuret varrelliset kapriksetkin sopisivat tällaiseksi naposteltavaksi labnehin kanssa, mutta silloin labnehia ei varmaan kannattaisi suolata juuri ollenkaan. Oliivienkin suolaisuutta kannattaa maistella jo alkuvaiheessa, jo ennen labnehin suolaamista. Ravintola-annoksessa valkosipulisuus oli suolaisuutta merkittävämpi juttu.