Tämä on niin hidasruokaa, niin hidasruokaa, possu padassa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Olen aikaisemminkin maininnut saaneeni joulun alla tuotenäytteitä Familia-nimiseltä yritykseltä. Olen kokeillut niistä jo luomukananpoikaa ja karitsanpotkaa. Tänään pataan päätyi ibericopossun niska. Kyseessä oli 1,4 kg painoinen siistimuotoinen pala, jonka otin eilen sulamaan. Mietin pitkään, enkö keksisi jotain muuta kuin nyhtöpossua. Niin hyvää kuin nyhtöisä liha onkin, halusin tällä kertaa kokeilla jotain muuta. Keittotaiteilua-blogissa samanlaista lihaa oli valmistettu grillaamalla, mutta siihen ei nyt sää ollut suotuisa. Meillä on tapahtunut totaalinen talven romahdus vuorokaudessa, joka paikka on vesikaljamalla ja tuulee todella navakasti. Niinpä grillaaminenkin sai nyt jäädä. 

Löysin Donna Hayn sivuilta ohjeen, jossa tehtiin possunniskaa kiinalaisin vivahtein. Minä olen melkoisen tietämätön kiinalaisen keittiön salaisuuksista, tai oikeammin ihan julkitiedostakin, joten luotan nyt vain Donnaan, että ohjeessa on jotain kiinalaisen keittiön piirteitä. Koska tänään alkaa ammattipyöräilyn kauden avauskisa, Santos Tour Down Under, sopii siksikin turvautua aussikokin ohjeeseen. Harmi, ettei Eurosport näytä kisaa. Muuntelin puutossyistä muutamin osin Donnan ohjetta.

Possunniskaa tahmealla kastikkeella haudutuspadassa

• 1,4 kg pala ibericopossun niskaa
• iso pala tuoretta inkivääriä kuorittuna ja viipaloituna
• 2 yksikyntistä valkosipulia viipaloituna
• 4 tähtianista
• 2,5 dl kuivaa sherryä (ohjeen kiinalaista keittoviiniä, mitä se sitten onkaan, meillä ei ollut)
• 1 dl osterikastiketta
• 1 dl tummaa muscovadosokeria
• iso ropaus jauhettua chiliä (tuoreita ei ollutkaan)
• 1 tl kiinalaista viismaustetta

Tuo Australian Martha Stewart (mutta kiltimmän oloinen), Donna Hay kypsensi possunniskansa uunissa, mutta minä haudutuspadassa. Aloitin kuivaamalla lihapalan talouspaperilla ja nostamalla sen kevyesti öljyttyyn haudutuspadan keramiikkaosaan. Ripottelin lihapalan päälle inkivääri- ja valkosipulisilpun, sekä tähtianikset. Sekoitin kulhossa sokerin, sherryn ja osterikastikkeen, sekä viismausteen ja chilijauheen. Kaadoin kastikkeen pataan lihan päälle ja laitoin padan high-asetukselle kuudeksi tunniksi. Noin parin tunnin kuluttua käänsin lihapalan kylkeä. Välillä valelin lihaa kastikkeella. Tuoksu oli muuten alusta asti aika merkittävän hyvä. Annoin lihan olla padassa kuusi tuntia. Nostin lihan lämpövatiin ja kauhoin kastiketta pikkukattilaan. Keitin sitä kokoon noin kymmenisen minuuttia. 

Lisäkkeeksi keitimme riisiä ja höyrytimme parsakaalinuppuja ja porkkanasuikaleita. Kiitos Familialle tästäkin lihapalasesta, olimme siitä valmistamaani ruokaan oikein tyytyväisiä. Niskaa olisi voinut kyllä hauduttaa vielä muutamia tunteja lisää, vaikka yön yli, jolloin loputkin rasvoista olisi sulanut. Nyt erottelimme ne helposti lautasen reunalle. Myös puoli tuntia kuumassa uunissa olisi voinut tehdä lihalle hyvää, rapeuttaa hieman pintaa. Lihassa ja kastikkeessa oli lempeää makeutta, en ole varma oliko chilin poltetta tarkoitus olla enemmän. Seuraavaksi taidan kokeilla isoja T-luupihvejä tai karitsan paahtokaretta. 

Joulun alla Alikersantti siirtyi reserviin ja vaihdoin hänen kutsumanimekseen Opiskelija. Kuukauden loman nuorimies on viettänyt mieluisilla tavoillaan, sekä ottamalla selkoa, kuinka yliopisto-opinnot aloitetaan. Tuo suuri päivä koittaa maanantaina, äitiä jännittää taas enemmän kuin asianosaista, mutta sehän on oikeastaan aika hyvin delegoitu, eikö totta? 

Uuden elämänvaiheen kunniaksi tein possuaterian jälkiruoaksi Opiskelijan lempparia, crème brûléeta. Tein jälkkärin samalla tavalla painekattilassa, kuin kesällä, jolloin en vielä uskaltanut käyttää painekattilaa sisätiloissa lainkaan. Nyt uskallan jo aivan mainiosti ja samaan aikaan hidasta ruoanlaittoa edustavan haudutuspadan kanssa meillä pöhisi pikavauhtia ruokaa valmistava painekattila, rakas höyrypannuni. Jäähdytimme brûléet ulkona kylmässä ja käytimme niiden kuvausalustana jäälyhtyhommissa siunaantunutta jäälevyä. 

Kesällä arvelin, että 8-9 minuttia painekeittelyä ja paineen päästö samantien olisi hyvä tapa ja tein nyt niin. Poltin sokeria annosten pinnalle ja avasimme kuohuviinipullon.  Olimme siinä luulossa, että jääkaapissa on pullo samppanjaa, jota oli säästelty uudeksi vuodeksi. Tuolloin nukahdin hyvissä ajoissa ennen puoltayötä, kokkauskiireet veivät voimat, eikä  mitään pulloa avattu tuolloin. Tänään pullo paljastui cavaksi, mutta sehän sopi hyvin myös, koska pääruoan possukin oli Espanjasta. Brûléet olivat hyytyneet melkein täydelleen, maussa oli ihanasti vaniljaa. Seuraavalla kerralla painekeitän 12 minuuttia, tai sitten annan 9 minuutin jälkeen paineen laskea kattilassa itsekseen. Kyllä se optimi sieltä löytyy, maku on jo kohdallaan.

Lähipäivinä sää ilmeisesti taas merkittävästi kylmenee ja kauhulla jo mietimme, millaisiksi tiet ja muut kulkuväylät muuttuvatkaan, ei vähiten työpaikalla. Ilmassa oli tänään aavistus keväisyyttä ja valossa sitä raakuutta, joka kuuluu tähän vuodenaikaan. Päivä on pidentynyt jo huomattavasti, mistä minä olen erityisen iloinen. Harmi vain, että liukkaus tekee päivittäiset työmatkojen kävelyt mahdottomiksi. En tahdo murtaa luitani edes tulevan caminon vuoksi, tai oikeastaan juuri siksi. 

Viikko sitten kuvattu kukin koristeltu jäälyhty on muuttanut olomuotoaan säiden mukana. Tänään se näytti tällaiselta. Nyt siinä ei voisi polttaa kuin pientä tuikkua, jossa taas ei pysyisi liekki kovan tuulen vuoksi.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Nektariinikakkua omppulaatikossa

surinaa oreganossa

Kyläilimme eilen luimupupulassa. Heillä on ollut kiireisiä viikkoja muuton vuoksi, mutta he halusivat kutsua meidät syömään luokseen kiitokseksi Kammenpyörittäjän työkalulainoista ja kantoavusta. Kysyin voisimmeko tuoda tullessamme jälkiruoan, sillä heillä oli varmasti riittävästi puuhaa ilman leipomisiakin. 

Muistin, että luuhedelmät ovat isäntäväen mieleen ja ostamieni kypsien nektariinien hyödyntäminen tuntui luontevalta lähtökohdalta. Olen usein lukenut Kokkeillaan-blogissa käytetyistä Donna Hayn ohjeista ja sellaiseen törmäsin foodgawker-kierroksellanikin. Löytämäni postaus sisälsi kuitenkin muutamia epätarkkuuksia, joten googlasin muita postauksia löytääkseni alkuperäisen ohjeen. Luulen löytäneeni sellainen NYAM!-blogista, tai ainakaan minulle ei jäänyt mitään suuria kysymysmerkkejä ohjeen luettuani.

Nektariinikakku Donna Hayn tapaan

Täyte

• 2,5 kypsää nektariinia
• 55 g sokeria

Taikina

• 110 g sokeria
• 90 g pehmeää voita
• 2 kananmunaa
• 120 g mantelijauhetta
• 35 g vehnäjauhoja
• 1/4 tl leivinjauhetta
• puolikkaan greipin kuori raastettuna (appelsiinia alkuperäisohjeessa)

Siirappi

• 2 dl verigreippimehua (alkuperäisohjeessa appelsiinimehua)
• 0,5 dl appelsiinilikööriä
• 110 g sokeria

Aloita tekemällä hedelmätäyte. Puolita kypsät nektariinit ja poista kivi. Syö yksi ylimääräinen puolikas, tai jos arvelet kuuden puolikkaan mahtuvan käyttämääsi vuokaan, malta mielesi. Minä käytin pitkää, kapeaa irtopohjavuokaa, johon mahtui 5 nektariinipuolikasta taikinan päälle. 

Kaada pannulle sokeria ja ravistele varovasti niin, että sokeri leviää tasaisesti pannun pohjalle. Asettele nektariinipuolikkaat pannulle sokerin päälle leikkuupinta alaspäin. Kuumenna pannua keskilämmöllä. Sokeri sulaa ja puolikkaat alkavat kypsyä. Alkuperäisohjeessa neuvottiin kypsentämään niitä, kunnes sokeri olisi sulaa ja kullanväristä, mutta hedelmien kuori teki sokerista kiintoisan violettia. 

Kun nektariinit ovat hieman pehmenneet ja sokeri paksua, siirrä puolikkaat lautaselle odottamaan leikkuupinta ylöspäin ja siivoa pannu pikimmiten, ettei sokeri jymähdä pannuun. 

Kaada loppu sokeri pannulta johonkin kuumuutta kestävään, roskiin laitettavaan astiaan, vaikka tyhjän jogurttipurkin pohjalle. Sokeria ei kannata päästää viemäriputkistoon yhtään sen enempää kuin kinkkurasvaakaan. 

Seuraavaksi valmistele vuoka. Leikkaa sen pohjan kokoinen pala leivinpaperia. Sutaise pohjalle pikkuisen voita, aseta leivinpaperi pohjalle, voisipaisu auttaa kiinnittämään paperin. Voitele vuoan reunat. Kuumenna uuni 180 asteeseen. (alkuperäisohjeessa oli käytetty 160 asteen lämpöä, mutta se oli kyllä joko väärin muunnettu tai muutoin turhan alhainen lämpö)

Sitten on taikinan aika. Leikkaa pehmeä voi kuutioiksi ja laita kulhoon. Kaada päälle sokeri ja vatkaa sähkövatkaimella, kunnes voi ja sokeri ovat muodostaneet pehmeän massan. Mittaa mukaan muut taikinan ainekset ja vatkaa taikina tasaiseksi. Mantelijauheen ansiosta rakenteesta tulee rakeista. 

siivoa jälkesi tai hommaa pätevä kölvi

Lusikoi taikina valmistellun vuoan pohjalle ja tasoittele pinta. Nosta nektariinipuolikkaat taikinan päälle tasaisin välein ja paina niitä varovasti taikinaan. Paista uunin keskitasolla noin 40-45 minuuttia. Aloitin paistamisen ohjeen 160 lämmössä, mutta eihän siitä meinannut tulla millään valmista, eikä ohjeen 30 minuuttia riittänyt mihinkään. Niinpä nostin lämpöä 20 astetta ja kaikkiaan paistoin 45 minuuttia. Jos aloittaa heti 180 asteella, pääsee luultavasti kypsään lopputulokseen hieman lyhyemmässä ajassa. Kokeile tikulla kypsyyttä, kun taikina ei enää tartu tikkuun ja pinta on hedelmien vierestäkin kullanruskea, kakku on kypsä. 

koekakku kotiväelle

Kakun ollessa uunissa, keitä sille sitruksinen siirappi. Meillä ei ollut yhtään appelsiinia, mutta yksi verigreippi löytyi, joten käytin sitä. Sen kuorta olin jo raastanut taikinaan ja nyt halkaisin sen ja puristin siitä mehut pieneen kattilaan. Mehua ei tullut aivan tarpeeksi, joten lisäsin mukaan hieman limellä maustettua purkkiappelsiinimehua. Lisää mehuun likööri ja sokeri ja keitä siirapiksi. Se vie noin 10-15 minuuttia ja jätä siirappi jäähtymään. 

Kun kakku on jäähtynyt, irrota se vuoastaan. Ohjeen mukaan kakku tarjotaan siirapin kera, enkä oikein osannut päätellä oliko siirappi tarkoitus heti valuttaa kakun päälle, vai asettaa tarjolle. Koska minun oli tarkoitus kuljettaa kakku kyläpaikkaan, jätin siirapin laittamatta ja otin sen pikkukannussa mukaan. 

Olin aivan varma, että minulla on jemmassa pitkulainen kakkulaatikko, siisti pahvinen rasia, jonka olin säästänyt, jos vaikka joskus tarvisin. Eihän sitä löytynyt eilen, kun oli tarvetta kuljettaa pitkänmallinen kakku. Onneksi varastosta löytyi (en kyllä tiedä miksi) tietokoneen myyntipakkaus neljän vuoden takaa. Siihen kakku saatiin hyvin sijoitettua kuljetuksen ajaksi. 

Meille tarjottiin erinomainen illallinen, jonka teemana oli vihreys. Lautasella oli yrttisiä lampaanlihapullia, tsatsikia, perunasalaattia uusista pienistä siikleistä, hernepyrettä ja uutta fenkolia pinjansiemenien ja sultanarusinoiden kera. Tämän viimemainitun lisäkkeen valmistamiseen minäkin pääsin osallistumaan, kun älysin kysyä voisinko olla avuksi miesväen vielä heiluessa vatupassien ja ruuvinväänninten kanssa. Jako se on perinteinenkin työnjako. 

Elokuisen illan pimentyessä askaroimani nektariinikakkukin pääsi pöytään ja hävisi melko nopeasti. Oli tosiaan hyvä, ettei siirappia oltu uutettu lämpinä kakkuun, vaan jokainen kaatoi sitä haluamansa määrän annoksensa päälle. Siirappi oli tanakoitunut aika paksuksi ja tujakan makeaksi. 

Hyvien kahvien jälkeen saimme vielä kävelyseuraa sillan pieleen asti, josta jatkoimme kohti keskustaa ja kotiin vievää bussia. Oli juuri täydellinen elokuun ilta, ei kylmää, ei kuumaa, ilma hivenen kostea ja raikas. Saunalautat uiskentelivat Jyväsjärvessä ja täysikuu nousi taivaalle. Kiitos luimupupuille miellyttävästä illasta, siitä jäi hyvä mieli!

kauhea ruuhka sillalla lauantaina iltapäivällä