Siideripossua riisin kanssa

Olen ollut taas viikkopöllönä, piti oikein tarkistaa, että mikä päivä tänään onkaan ollut, aivan aamusta asti. Leirialue on #complet. Meillä naapurit ovat vaihtuneet, tällä paikalla ei ole ollenkaan varjoa, mutta onneksi ilma vaihtuu kuitenkin, sillä on melkoisen tuulista. 

Päivälliseksi tein meille siideripossua, ostimme eilen kaksi pientä luutonta porsaankyljystä, noin 225 g yhteensä, maksoivat 3,05€. Muita aineksia oli parin kolmen euron verran, joten melko edullinen ateria oli siis kyseessä. Siiderikään ei ollut kallista, osa meni kastikkeeseen ja loput laseihin. Ohjeen tähän ruokaan otin täältä. Luin ohjeen ennen aloittamista, mutta sitten netti tökki oikein kunnolla, joten tein sitten sen mukaan, miten minusta oli viisasta. Voi olla, että joku vaihe meni eritavoin, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvä, joten eipä väliä.

Siideripossu

• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 luutonta pientä possunkyljystä
• suolaa ja pippuria
• 1 pieni sipuli suikaleiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 dl kuivaa omenasiideriä
• 1 rkl dijonsinappia
• 3 oksaa tuoretta rosmariinia (yhä sitä huhtikuussa kotoa mukaan otettua, ostettu viime syksynä Saksasta)

Omenakastike

• 1 rkl voita
• 1 omena kuorineen, ohuiksi lohkkoiksi leikattuna
• 1 dl kermaa

Maustoin kyljykset suolalla ja pippurilla. Laitoin matkakeittiön suuremmalle pannulle voita ja oliiviöljyä, joita kuumensin sen verran, että voin kuohu laski. Nostin pintamaustetut kyljykset pannulle ja paistoin niin noin kolme minuuttia puoleltaan. Lämpö pannun alla oli kohtalainen, sellainen, ettei rasva ala palaa, mutta että kyljyksiin tuli kiva paistopinta, niiden ei tarvinnut vielä kokonaan kypsyä. Nostin osapaistetut kyljykset lautaselle odottamaan ja pienensin vielä lämpöä pannulla, mutten huuhdellut tai  pyyhkinyt sitä. 

Nostelin pannulle sipulit ja valkosipulimurskan ja paistelin niitä viitisen minuuttia. Samaan aikaan laitoin toiselle pannulle voita sulamaan ja nostelin omenalohkot pannulle pienellä lämmöllä paistumaan. Kun sipuli oli laiskistunut, kaadoin mukaan omenasiiderin ja raaputin lempeästi kaikki maut pannulta siideriin. Se sai kiehua melkein puoleen. Maustoin tätä kastikepohjaa pippurilla ja dijonsinapilla, suolaa en lisännyt, sillä sitä oli jo kyljyksissä. 

Samaan aikaan omenalohkot alkoivat olla melkein kypsiä ja kaadoin sille pannulle kerman ja sekoittelin. Varoin, ettei omenakastike lähde kuohumaan, mutta kerma kuitenkin kiehuisi hieman kokoon. 

Nostin sitten kyljykset takaisin pannulle ja kumosin omenakastikkeen päälle. Levittelin omenalohkot koko pannulle ja annoin kyljysten vielä kypsyä noin kolme neljä minuuttia ja pidin huolen, ettei kastike kiehu liikaa kokoon. Maistoin kastiketta ja siinä vaiheessa vielä lisäsin hieman suolaa. 

Antti oli ollut riisimestarina ja laittanut malliston pienimpään riisinkeittimeen yhden hengen annoksen (siihen mahtuu max kahden hengen annos) sushiriisiä, sillä muuta riisiä meillä ole olekaan mukana. Riisi oli valmista juuri samaan aikaan kuin siideripossukin. 

Annoksiin tuli pari pientä kauhallista riisiä ja kyljykset kummallekin, kastiketta oli riittävästi, puoli omenaa kummallekin ja muutenkin kaikki meni oikein nappiin.

Tour de Francessa oli käänteentekevä etappi, sillä Jonas Vingegaard kaatui niin pahasti, että joutui keskeyttämään kisan, mikä harmi. Vielä emme tiedä kuinka hänen kävi, voisi arvella solisluun murtumaa. Jos hän olisi pystynyt jatkamaan, olisi kärkipyöräilijöiden porukka odottanut häntä (ajanut hitaasti, että Jonas olisi päässyt porukkaan), mutta nyt ilmeni nopeasti, ettei hän pysty jatkamaan. Niinpä kisa sai uuden tahdin. 

Tadej lähti taas voittojahtiin, mutta tällä kertaa Remco Evenepoul näytti mistä hänet on tehty ja pystyi voittamaan Tadejn lopussa. Tadej kuitenkin johtaa kokonaiskilpailua viidellä minuutilla, Remco on toisena, kun Jonas joutui pelistä pois. Huomenna on lepopäivä ja tiistaina kisa jatkuu henkilökohtaisella aika-ajolla ja siinä on Remcolla hyvä tilaisuus pienentää Tadejn johtoa, sillä on parempi aika-ajaja kuin Tadej. Tästä voi tulla vielä oikein jännä kisa ja toivon, ettei Jonakselle käynyt pahasti ja hän pääsee pian toipumaan. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

Ranskan kansallispäivä lähestyy ja sen huomaa tälläkin leirialueella. Aamulla moni lähti ja mekin vaihdoimme paikkaa, sillä ensimmäiselle tontillemme oli tänään saapumassa kuukauden viipyvä seurue. Meidän ei tarvinut kuin vaihtaa kujan toiselle puolelle heti, kun tästä aamulla lähti edellinen pariskunta pois. Puolessa tunnissa olimme uudella paikalla, markiisi ja aurinkosuoja laitettuna, ulkokalusteet sommiteltuna ja autossa sisällä ilmanvaihto viriteltynä sen mukaan, miten päin mereltä tulevaan vilvoittavaan tuuleen nähden nyt olimme. 

Iltapäivän kuluessa alue täyttyi, jollei nyt aivan täyteen niin lähelle kuitenkin. Jokaiselle lähellä olevalle tyhjälle paikalle tuli ranskalaisia suuria seurueita, tontille vaunu tai matkailuauto, 1-2 pientä telttaa ja vielä 1-2 henkilöautoa. Turvaväleistä ei kannata edes kuiskia. 

Päivälliseksi teimme hampurilaiset, sillä meillä oli kaksi hampurilaissämpylää jemmassa ja anti gasp-hampurilaispihviä (hävikin vähennysaltaasta ostettu). Muut tykötarpeet löytyi muutenkin varastoistamme. Ranskalaiseksi sivukkeeksi tein pienen kurkkusalaatin. Ohjeen otin täältä. Tein vain pienen annoksen tätä salaattia, yhdestä kurkusta, mutta se oli oikein sopivasti. 

Ranskalainen kurkkusalaatti

• 1 kurkku
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• 1 tl valkosipulimurskaa 
• ripaus suolaa ja pippuria

Tämä oli sitten melkoisen helppo ohje. Kuorin ja raastoin kurkun pitkittäin siemenosastoon asti. Yhdestä kurkusta tuli siis noin 2 dl kurkkuraastetta. Jätin raasteen valumaan siivilään ja söimme keskusosan ruokaa odotellessamme. Sekoitin vinaigretten pienessä kupissa valmiiksi. Jätin raasteen noin vartiksi valumaan. Sillä välin valmistelin hampurilaisten ainekset, lämmitin sämpylät vesihöyryssä. Antti paistoi hampurilaispihvit. Sekoitin vinaigretten kurkkuraasteeseen ja annostelin lautasille. 

Kokosimme hampurilaiset ja söimme ne yhdessä muutaman ylimääräisen tomaattiviipaleen ja kivan ranskalaisen kurkkusalaatin kanssa. Se olisi voinut vaatia hieman enemmän happoa, mutta oli se hyvää noinkin. Ehkä lähdeohjeen omatoiminen pienentäminen muutti vinaigretten ainesten suhdelukuja, niin että se jäi vähän ponnettomaksi. 

Tour de Francen kahdeksannesta etapista tuli katsotuksi noin 50 km lopusta, ensin Ranskan television lähetyksestä ja loppu sitten tietokoneelta, kun sain yhteyden prepaid-kortilla toimimaan. Tim Merlier oli jälleen nopein ja voitti tasamaan etapin. Kokonaiskilpailun tilanne ei kärjen muuttunut, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. Huomenna on viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Se on huomaavaisesti laitettu meidän siirtymäpäiväämme, niin ei tarvitse huolehtia kisasta. 

Shrimp Alfredo

Tämä rapupasta syötiin jo kotona helmikuussa.  Ohje täältä. Säästin sen postattavaksi, jos en ehdi tai kehtuuttaa postata Giron aikana. Sellaista hetkeä ei vielä ole tullut, mutta postaan sen silti nyt, koska ruoka oli niin hyvä. En kyllä tehnyt täsmälleen noin, mutta riittävällä tarkkuudella. Tänään on kyllä ollut niin kuuma sää, ettei ollut jaksamista ruoanlaittoon. 

Rapu Alfredo kahdelle

• kahden hengen annos spagettia (paljonko se sitten kenellekin on)
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 1 pussi suuria keitettyjä katkarapuja (pakaste Lidlistä, en nyt silhoonkaan muista, minkä kokoinen pussi, muttei kovin suuri)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tanakka kevätsipuli silputtuna
• 0,75 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,75 dl kasvislientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria 
• 0,75 dl raastettua parmesaania
•  tuoretta persiljaa (tai basilikaa, jollei persiljasta perusta)

Sulatin katkaravut jo hyvissä ajoin ja kuivasin niitä talouspaperilla. Laitoin veden kiehumaan pastaa varten ja kun pastan kypsyminen oli noin puolivälissä, valmistin kastikkeen. Kuumensin pannulla öljyä ja kun se oli kuumaa, lisäsin pannulle sipulin ja valkosipulin. Kun ne olivat kuullottuneet hetken, kaadoin pannulle ensin valkoviinin ja sitten liemen. Annoin seoksen kiehua hetkisen aikaan, pari minuuttia. Seuraavaksi lisäsin kerman, sekoittelin ja jätin kiehumaan hyvin pienellä lämmöllä, ettei kerman rasva erottuisi. 

Kun pasta oli kypsää, otin talteen pienen kupillisen keittovettä, jos kokonaisuus vielä vaatisi hieman nestettä. Sekoitin kuivatut katkaravut kastikkeeseen, maustoin suolalla ja pippurilla ja vielä puolella parmesaanista. Yhdistin pastan kastikkeeseen, lisäsin pienen tilkan keittovettä ja ripottelin päälle paljon silputtua persiljaa ja loput parmesaanista. Tämä oli tosi hyvä ohje, paljon vähemmän kermaa kuin niissä kasteissa joita olen aiemmin tehnyt katkarapupastalle. 

Giro d'italia on jo lähes lopussa. Tänään ajettiin lyhyt etappi, vain 113 km mittainen. Katsoimme siitä vähän alle puolet iltapäivän helteessä, ei voi vielä sanoa, että viiletessä. Alle 10 km päässä maalista Jonas Vingegaard teki taas Jonas Vingegaardit ja lähti yksinään tavoittelemaan etappivoittoa nousuun päättyvällä etapilla ja hoitikin homman helpon näköisesti. Nyt hänen etumatkansa toisena olevaan on jo yli 4 minuuttia. Voisi ehkä ajatella, että homma on taputeltu, mutta ei nyt tehdä hätäisiä johtopäätöksiä. Jäljellä on vielä viisi etappia ja ensi sunnuntaina kisa loppuu. 

Melkein pastaputtanesca

Luulo ei ole aina tiedon väärti, ehkei koskaan. Luulin, että olin ottanut kotoa mukaan avatun pienen purkin sardelleja, mutta joko ne olivat menneet todella hyvään piiloon CampaAdrian jääkaapissa, tai sitten hourin. Mitään sardelleja ei löytynyt, joten päätin tonnikalan sijaistavan sardelleja. Ihan hyvin se meni, vaikka se tietty maku jäi puuttumaan. Vinkkejä ruokaan otin täältä. 

Sardelliton pasta puttanesca kahdelle

• 2 tomaattia, keltainen ja punainen
• vettä tomaattien kalttaamiseen ja myöhemmin pastan keittämiseen (kätevä emäntä you know)
• 2,5 dl nopeasti kypsyvää pastaa (spagetti olisi paras tähän, mutta sitä ei ollut tarpeeksi)
• 1 oikein pieni purkki tonnikalaa öljyssä (oikeammin 5-6 suikeroa sardelleja)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 10 kivetöntä oliivia (virheitä ja mustia, koska niitä oli avattu pussi)
• 10 isoa kaprista (pienet olisivat sopineet paremmin)
• suolaa ja pippuria
• raastettua parmesania
• tuoretta basilikaa

Giro d'Italian henkilökohtaisen aika-ajon ollessa vielä menossa kalttasin kaksi tomaattia. Leikkasin ensin niiden pohjapuolelle ristikkäiset viillot ja kun tuleva pastavesi kiehui, laitoin tomaatit kiehuvaan veteen noin kahdeksi minuutiksi ja  nostin ne sitten leikkuulaudalle odottamaan. Sammutin kaasuliekin kattilan alta, mutta vesi olisi sitten nopeasti kiehuvaa, kun olisi pastankeittoaika. 

Kumosin pannulle pienen purkillisen tonnikalaa öljyineen ja kaavin valkosipulimurskapurkin tyhjäksi. Purkki on kotoa asti tuotu, jatkossa käytän sitten tuoretta valkosipulia taas. Kuumensin pannua ja sekoittelin aineksia. Leikkasin oliivit muutamaan palaan ja kuorin pinnastaan jäähtyneet tomaatit ja leikkasin ne kuutioiksi. Kun wannabesardellit tonnikala öljyssään ja valkosipuli olivat hetken hautuneet, lisäsin pannulle oliivit ja kaprikset, maustoin hieman suolalla ja reippaammin pippurilla. Lopuksi lisäsin mukaan kaltatut tomaatit ja annoin kastikkeen kiehua maltillisesti.

Nostin pastaveden kiehumaan uudelleen ja keitin neljän minuutin pastat kypsiksi. Sekoitin pastan kastikkeeseen, samoin puolet parmesanista. Annostelin lautasille ja kiersin vielä pippuria pintaan, sekä loput parmesanista ja paljon tuoretta basilikaa, sitä sillä matkayrteissämme on nyt paljon. 

Kyllä ruoka olisi sen sardellien kirpeän suolaisuuden tarvinnut, mutta meni se näinkin. Ostoslistassa on nyt sitten sardellit ja spagetti, huomenna kauppaan. 

Giro d'Italian 10. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, jolla oli mittaa 42 km. Onneksi olosuhteet säilyivät kaikille samanlaisina. Filippo Ganna oli tuttuun tapaan kaikkein nopein, vieläpä ylivoimaisesti. Afonso Eulalio onnistui omassa suorituksessaan hyvin ja pystyi edelleen pitämään pinkin johtajanpaidan itsellään. Jonas Vingegaard oli ilmeisen tyytymätön suoritukseensa, koska ei saanut pinkkiä paitaa. Kyllä hän kavensi Afonson etumatkaa aika hyvin, sitä on enää 27 sekuntia. Huomenna sitten on vuorossa taas mäkinen etappi, muttei kai ihan vuoristoksi laskettava. Me siirrymme seuraavaan paikkaan, varaudumme jo tulevaan pitkään viikonloppuun ja olemme varanneet paikankin etukäteen. 

Ranskassa postia jaetaan yhä lauantaisinkin #kuihienooseon

Free style sipulikeitto

Toimme naurettavan määrän sipuleita Bretagnesta, huomataksemme, että niitä samoja Roscoffin sipuleita saa nyt Suomestakin Lidlistä. Jo ennen kotiinpaluuta vuoden toiselta matkalta oli sovittu, että tekisin ranskalaista sipulikeittoa ja tänään sen tein. Vilkuilin omia aiheeseen liittyviä postauksiani vuosien varrelta ja tein vähän kaikkien niiden yhdistelmänä keiton näin:

Ranskalainen sipulikeitto haudutuspadassa

• 1 kg sipuleita 
• 4 valkosipulin kynttä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• 1 rkl kuivaa fariinisokeria
• 1 tl suolaa
• 5 rkl sherryä
• 3 dl vahvaa lihalientä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 2 viipaletta vaaleaa leipää
• 4 viipaletta Comte-juustoa

Laitoin pienemmän haudutuspadan kuumenemaan high-asetuksella ja laitoin sen pohjalle öljyä ja voita lämpenemään. Kuorin sipulit ja valkosipulin kynnet ja viipaloin ne mandoliinilla ja veitsellä ohuiksi viipaleiksi. Kumosin sipulit ja valkosipulit pataan ja sekoittelin mukaan suolaa ja sokeria. Asetin niiden päälle voipaperia pitämään kosteutta ja auttamaan sipulin karamellisoitumisessa laitoin kannen padan päälle. Noin tunnin kuluttua menin katsomaan tilannetta, sekoittelin pihdeillä ja laitoin kuumennuksen low-asetukselle. 

Parin tunnin kuluttua kävin taas kurkkaamassa pataan, sekoittelin, maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Kaadoin pataan lihalientä, sherryä ja muutaman oksan tuoretta timjamia. Jätin taas padan töihin noin tunniksi. 

Maku alkoi olla aika intensiivinen, tuoksusta puhumattakaan. Antti kertoi joka kerralla tullessaan ulkotöistä, että keitto on yhä valmiimpi tuoksun perusteella. 

Kun ranskalainen sipulikeitto oli ässehtinyt haudutuspadassa noin 6,5 tuntia, maistelin suolan ja pippurin, se oli siinä vaiheessa kohdallaan. 

Leikkasin eilespäiväisestä hapanjuurileivästä kaksi viipaletta ja ne suupalan kokoisiksi paloiksi, mutta olemaan muodossaan. Sommittelin päälle pari viipaletta Comtea. Antti tohotti juustoa sen verran, että juusto suli ja sain nostettua leipäkuutiot juustokuorella keittoannosten päälle. 

Onnistuin tekemään kahden hengen sipulikeiton, josta kuitenkin jäi pari desiä jatkojalostukseen. Lisään postauksen CampaSimpukan yläreunan Crock-Pot-ohjeet-lisälehdelle.

Se on vielä sanottava, että joko Roscoffin sipulit ovat lempeitä maun puolesta myös siinä mielessä, ettei siitä leikatessa ollenkaan tule silmiin itkua. Tai sitten nykyään kokatessani käyttämäni silmälasini vaikuttavat asiaan. 

Sardiineja orzon kera

Tänään oli La Vueltan päätöspäivä ja sen tähden meillä oli ruokana sardiineja orzo-pastan kera. Alkuperäisessä ohjeessa, jonka otin Spain on A Fork-blogista, käytettiin riisiä, mutta meillä on vähän riisikiintiö nyt täynnä, joten käytin orzoa, joka sopi tähän oikein hyvin. Vähensin taas ainesten määrään radikaalisti ja siltikin ruokaa tuli noin neljäsosa liikaa. Tein vähän sinne päin tämän ruoan, sillä minua laiskotti etsiä sahramia esille. Sahramikiintiökin on sitä paitsi nyt täynnä.

Säilykesardiineja orzon kera

• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 salottisipulia silppuna
• 1 tomaatti kuutioina 
• pieni palanen vihreää paprikaa kuutioina
• 1 rkl paprikapyrettä
• 2 pientä valkosipulinkynttä viipaleina
• 0,5 dl pakasteherneitä (siis tosi vähän)
• 2,5 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl kuivaa orzopastaa (pitkäjyväisen riisin näköistä pastaa)
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa
• 1 säilykepurkki sitruunaöljyllä maustettuja sardiineja (5 kalaa)

Silppusin ja kuutioin kasvikset ja otin herneet pakastimesta kuppiin odottamaan. Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin sille ensin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin mukaan paprikakuutiot ja hetken päästä tomaattikuutiot ja paprikapyreen, se on hyvää ainetta, lisää ruokaan makua ja väriä pienelläkin määrällä. Noin neljän minuutin kuluttua sirottelin orzon pannulle ja kaadoin vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyivät nesteeseen. Maustoin ruokaa suolalla ja pippurilla. Nostin ruoan kiehumaan melko maltillisesti ja laitoin kannen pannun päälle. 

Noin kymmenessä minuutissa orzo oli kypsää ja ripottelin pinnalle herneet ja nostin päällimmäiseksi sardiinit. Laitoin vielä kannen päälle noin viideksi minuutiksi, olin jo sammuttanut liekin pannun alta, sillä kaikki neste oli imeytynyt ruokaan ja pasta oli kypsää. Ennen tarjoilua lisäsin vielä hieman sitruunamehua ja tuoretta persiljaa. Harmi, ettemme jaksaneet näinkään pientä pannullista aivan kokonaan syödä.

La Vueltan viimeinen seremoniallinen etapista ajettiin osa Madridin illassa, johtajan punaisessa paidassa ajavaa Jonas Vingegaardia ei kukaan enää haastanut. Etappi jouduttiin keskeyttämään mielenosoitusten vuoksi, eikä ilmeisesti etapin voittajaa mitenkään määritellä. Jonas Vingegaard on tämän vuotisen La Vueltan voittaja ja sillä siisti. Mikäli jotain muutosta asiaan vielä tulee, palaan siihen myöhemmin. 

Macarrones al ajillo – valkosipulipasta

Tänään halusin jotain oikein yksinkertaista ruokaa, silloin käännyn usein pastapussin puoleen. Otin ohjeen Spain on A Fork-blogista. Tässä ei paljon ole raaka-ainelistalla pituutta. Vaihdoin ohjeessa olleen ilmeisen chilin tai jonkun muun paprikajauheen kuin pimentonin rosepippuriin. 

Macarrones al ajillo – valkosipulipasta kahdelle

• 2,5 dl pientä nopeasti kypsyvää kierrepastaa (en nyt muista mikä sen pastamuodon nimi on)
• 1 l vettä + 2 tl suolaa pastan keittämiseen
• 3 rkl oliiviöljyä
• 4 valkosipulinkynttä ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 tl pimentonia (espanjalaista savustettua paprikajauhetta)
• 1 tl rosepippureita hieman murskattuna
• suolaa ja pippuria
• pieni pala manchegoa raastettuna

Laitoin pastaveden kattilaan kiehumaan ja kaadoin paistinpannulle oliiviöljyä, alle pieni liekki ja hetken päästä lisäsin pannulle ohuiksi viipaleiksi leikkaamani valkosipulit. Laitoin liekin oikein pienelle, ettei valkosipuli palaisi. Kun pastavesi kiehui, kumosin kolmen minuutin kierrepastat kattilaan. Valkosipuliviipaleet alkoivat saada väriä pannulla, laitoin liekin alta kiinni ja sekoitin mukaan rosepippurit ja pimentonin. 

Kun pasta oli kypsää, sekoitin sen pannulla olevaan valkosipuliseen öljyyn ja maustoin vielä suolalla ja pippurilla. Sekoitin puolet raastetusta manchego-juustosta koko annokseen pannulla ja loput sitten ripottelimme lautaselle pastan päälle. Hitsit, että oli hyvää, yksinkertaista ja edullista, arvelen ettei tämän aterian hinta ollut paljon yli kahden euron. 

La Vueltassa on lopputaputteluiden aika melko pian. Saumurin leirialueella ei nyt sitten olekaan mitään nettiä löydettävissä, joten katsoimme omilla gigoilla lopusta pienen pätkän, tasamaan etappi ei kauhean kiinnosteleva ollut. Jasper Philipsen ajoi lopulta massakirin voittoon ja kokonaiskilpailun kärki pysyy samana, Jonas Vingegaard johtaa Joao Almeidaa 44 sekunnilla. 

Espanjalaiset kikherneet pinaatilla

Nyt on kuulkaa maailmankirjat sekaisin, tämä ohje EI OLE peräisin Spain on a Fork-blogista, vaan ihan toisaalta, täältä. Näyttää ihan kivalta sivustolta. Ja ohje oli oikein toimiva. Tosin tein vähän niin kuin itse halusin. 

Kikherneitä ja pinaattia

• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä valkosipulinkynttä viipeleiksi leikattuna
• 1 rkl paprikapyrettä (samantapaista kuin tomaattipyre, tuubissa, jostain ostettu, saa eri tuimuuksissa, tämä oli mild)
• 1 pieni tölkki kikherneitä liemessä, huuhdottuna
• 0,5 dl kuivaa valkoviiniä (oma lisäykseni)
• suuri kourallinen pinaatinlehtiä (maksoivat 0,18€ eli tosi vähän)
• ripaus suolaa ja pippuria

Tein tämän sivukkeen ulkona Campingazilla paistinpannua käyttäen. Kuumensin ensin pannua hetkisen sellaisenaan ja sitten lisäsin ruokalusikallisen oliiviöljyä. Paistoin siinä ensin valkosipuliviipaleita ja seuraavaksi tursotin niille tujakkaa paprikapyrettä (ostettu jostain kun vaan muistaisi mistä). Sekoittelin ja lisäsin pannulle huuhdellut kikherneet. Kun kikherneet olivat kuumenneet, lisäsin pannulle lorauksen valkoviiniä lasistani, sillä siitä on tullut minulle ns. paha tapa. 

Kun muut aterian ainekset alkoivat olla valmiit, lisäsin pannulle vielä suuren kourallisen pinaattia. Sekoittelin ja kuumensin sen verran, että pinaatit laiskistuivat. Maustoin suolalla ja pippurilla ja tässäpä oli espanjalainen kikherne-pinaattisivuke grilliaterialle, jonka muut osakkaat olivat 3 ruskeaa herkkusientä, 1/4 vihreää paprikaa ja yksi salottisipuli, sekä kaksi ohutta kananfilepalaa. 

Nämä muut jutut paistettiin uudella sähkökäyttöisellä levyllä. Edellinen edullinen paistolevy alkoi vääntyä vinoksi, eikä sillä pysynyt öljy kyydissä. Se oli vikatikkiostos, kun näimme sellaisia monella muulla käytössä leirialueilla. Nyt pistimme elämän risaiseksi ja sijoitimme Tefal-levyyn kaksinkertaisen summan ja toivomme, että se on kestävämpi. 

La Vueltassa oli taas tapahtumarikas etappi, lepopäivän jälkeen oli into päällä ajaa, mutta loppupuolella ilmeni taas mielenosoituksia ja etappia jouduttiin lyhentämään. Tällä kertaa voittajaksi tuli se ajaja, joka ensimmäisenä ylitti kohdan, jossa maaliin oikeasti olisi ollut 8 km. Egan Bernal oli siis päivän etapin voittaja. Viimeinen nousu jäi kokonaan ajamatta. En pysty pelkkiä tilastoja katsomalla tietämään miten kaikki oikein meni, mutta edelleen Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun ykkösenä ja toisena on 48 sekuntia perässä Joao Almeida. Huomenna on vuorossa jo 17. etappi, joka on luonnehdinnaltaan medium mountain. 

Macarrones con Gambas y Azafrán – espanjalainen sahrami-katkarapupasta

Välillä pitää syödä pastaa, vaikka olisi mitkä ruokahaasteviikot, onneksi Spain on A Fork-blogista löytyy myös espanjalaisia pastaohjeita vaikka kuinka paljon. Tämän päivän aterian ohje on täältä. Ohje olisi huutanut pulskia raakoja rapuja, mutta meillä oli melkoisen pikkuisia pakastekatkarapuja, saivat kelvata. Ja kelpasivatkin. Retkiolosuhteisiin tämä ruoka sopii juuri siksi, että se valmistetaan yhdellä pannulla, säästyy tiskiä. Kerrankin tein oikean määrän, jaksoimme syödä kaiken, eikä jäänyt nälkä. 

Macarrones con Gambas y Azafrán

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli silputtuna
• 2 valkosipulinkynttä viipaloituna
• 3 tomaattia kuutioiksi leikattuna
• 0,5 pimentonia (espanjalainen savustettu paprikajauhe, oma lisäykseni)
• muutama hippu sahramia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kuivaa roseviiniä (myös oma lisäykseni)
• 100 g pakastekatkarapuja
• 2 dl kuivaa pastaa
• 2 dl vettä
• puolikas kasvisliemikuutio
• tuoretta persiljaa

Keräsin kaikki ainekset valmisteltuina tarjottimelle ja tein ruoan ulkona Campingazin grillillä, jolle saa hyvin paistinpannunkin. Kuumensin ensin pannua hetkisen ja lorautin sille oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin pannulle ensin sipulit ja kuullotin niitä kolmisen minuuttia. Sitten lisäsin pannulle tomaattikuutiot ja viinin, sekoittelin ja annoin seoksen kiehua viitisen minuuttia. Murustelin kasvisliemikuution puolikkaan pannulle ja ripottelin mukaan hieman pimentonia ja sahramia. Kun viini oli kiehunut noin puoleen ripottelin pannulle pastat mahdollisimman tasaisesti ja kaadoin päälle sen verran vettä, että pastat olivat kokonaan nesteen pinnan alla. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin ruoan kypsyä noin 8 minuuttia, kyseessä oli aika nopea pasta, noin viiden minuutin kiehumisajalla, mutta en arvellut, että se imisi nestettä niin pian niin paljon. 

Kun pasta oli kypsää ja neste melkein kokonaan imeytynyt ruokaan, kumosin päälle vielä katkaravut ja laitoin kannen päälle. Tässä vaiheessa kaasupanos grillissä alkoi vedellä viimeisiään. Tänään se vihdoin loppui, montakohan ruokaa olen silläkin tehnyt ja luullut, että nyt se varmasti loppuu. Tänään oli se päivä sitten. Lopuksi vielä hieman sekoittelin ruokaa, ripautin päälle vähän pippuria ja persiljaa. Oli oikein oivaa ruokaa, etenkin kun olen aavistuksen verran flunssassa. Siltikin jaksoin syödä koko annokseni ja se maistuikin, joten tuskinpa minulla on koronaa. 

La Vuelta on kääntynyt loppupuolelleen, tänään oli vuorossa vuorietappi, joka ei ollut kauhean pitkä, mutta loppunousu oli. Se nopein oli Marc Soler ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Jonas Vingegaard, hänen johtonsa toisena olevaan Jaoa Almeidaan on 48 sekuntia, joten liian mukavaksi ei Jonas voi itseään vielä tuntea, etenkin kun Joao on osoittanut vahvuuttaan muutamana etappina aivan kylliksi. 

Pan con tomate – ihana tomaattileipä

Tänään olen vähän alavireessä, kurkku toispuolisesti kipeä, eikä tee mieli syödä ja kokata mitään. Sataa vettäkin, niin piti kyllä ennusteiden mukaan sataakin. Toisen ennusteen mukaan ei ollenkaan, näin Ranskassa. Käytän tänään erittäin yksinkertaisen ruokaohjeen, joka löytyy jemmapostauksistani. Teimme tätä muutama päivä sitten salata mixtan sivukkeena ja loput sitten seuraavana päivänä. 

Pan con tomate

• 1 suuri tomaatti kaltattuna ja pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• patonkipaloja
• 1 rkl oliiviöljyä ja pieni nokare voita

Tässä ei nyt ole sen isompaa ohjettakaan, kunhan sekoitin tomaattikuutiot, valkosipulimurskan, oliiviöljyn ja mausteet. Annoin seoksen maustua sen aikaa, kun puuhasin muuta aterialle. Kun kaikki alkoi olla valmista, kuumensin paistinpannulla oliiviöljyä ja voita ja paistoin patonkiviipaleita kummaltakin puolelta niin, että ne ottivat kunnolla väliä. Tulimme myös tarkistaneeksi, että CampaAdrian palovaroitin toimii, sillä käänsin paistinpannulle selkäni pariksi sekunniksi liikaa ja leipien kulmat kärähtivät. Kyllä toimii, kaikki hyvin. 

La Vueltassa oli eilen siis sekava päivä, eikä etapille laitettu lainkaan voittajaa (kaikille tuli sijoutukseksi toinen), tämä johtui mielenosoituksesta maalialueella. Tänään sitten taas normimeininkiä, nopein oli Juan Ayoso ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Jonas Vingegaard 50 sekunnin turvin. Toisena on Joao Almeida. 

Garbanzos con Huevos – kikherneitä ja kananmunaa

Tänään oli taas paikkakunnan vaihto edessä ja kulkeuduimme jälleen kerran Loiren laaksoon. Minulta on vähän kyselty, että miksi kuljemme aina samoja reittejä. En oikein tiedä miksi sitä pitäisi perustella tai puolustella, me kuljemme siellä missä tykkäämme kulkea ja pysähdymme paikoissa, joissa on mukava olla. 

Jotta emme kuitenkaan olisi ajaneet aivan samaa reittiä Epernaysta Gieniin, ajoimmekin vähän eri reittiä. Sepä olikin mielikuvituksellista. Emme olleenkaan osanneet odottaa, että matkan varrella olisi kyliä ja kaupunkeja, kirkkoja ja vesitorneja. Meillä oli kaksi navia hommissa emmekä totelleet kumpaakaan juurikaan. Nyt olisi ollut paikallaan se tympääntynyt ääni, että no menkää ihan mistä tykkäätte. Kävimme muutamassa kaupassa matkan varrella, että saimme aikaa kulumaan ja olihan jääkaapissa taas tilaakin muutaman päivän pysähdyksen jälkeen. Nyt jääkaappi sitten onkin todella täynnä ja myös säilykeruokalaatikko, kävin sen läpi ja järjestelin, päässäni sijaitsee täyteläinen tietoisuus siitä mitä ruokaa meillä tällä hetkellä on. Harvinainen tilanne. 

Päivälliseksi grillasimme kanavartaat ja niiden valinnassa käytimme erittäin hyvää kriteeriä, pitää olla metallinen varrastikku. Ostimme kevätretkellä jostain kaksi varrasta ja saimme niiden mukana metalliset varrastikut, mutta kaksi on aika vähän. Nyt niitä on neljä emmekä enää tarvitse enempää. 

Espanjalaisena sivukkeena meillä oli Garbanzos con Huevos, eli kikherneitä kananmunalla, ohjeen otin mistäpä muualta kuin Spain on A Fork-blogista. Albert teki annoksiinsa uppomunat, mutta minä halusin nyt tehdä espanjalaiset käristetyt kananmunat, suureksi osaksi tiskinsäästösyistä. Ja hyvin toimivat. Pienensin taas ohjetta, tästä tuli ehkäpä noin 1,5 henkilölle mitoitettu määrä, mutta meille se riitti niin hyvin, että olimme tyytyväisiä, ettei tullut tehtyä mitään muita sivukkeita. Vähän taas muuntelin ohjetta sen mukaan, mitä meillä oli aineksia. 

Garbanzos con Huevos

• 1 rkl oliiviöljyä
• puolikas punasipuli silputtuna (jäänyt edelliseltä kokkaukselta)
• 3 pientä valkosipulinkynttä siivutettuna
• 5 vähän nahkeaa kirsikkatomaattia kuutioiksi leikattuna
• 1 pieni tölkki kikherneitä huuhdottuna (noin 2 dl)
• 1 dl kuivaa valkoviiniä (liemeksi, kun pitäähän sitä nyt olla jotain nestettä missä ruoka hautuu)
• 0,5 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 kananmunaa
• ripaus pimentonia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Antti grillasi kaksi kaupan lihatiskistä ostettua kanavarrasta, joissa oli kenties mainitut metalliset varrastikut. Lihapaloja oli 4/varras, niissä oli myös muutama pala vihreää paprikaa ja kaksi kirsikkatomaattia. Marinadia oli todella varovaisesti, ei mitenkään uiden, kuten Suomessa usein on. Samaan aikaan, kun minä tein kikhernesivukkeen, Antti hoiti grillauksen Campingazin pienellä grillillä, vartaita täytyi käännellä aika monta kertaa, sillä lihapalat olivat aika suuria, mutta lopputulos oli mitä mainioin. 

Ostimme tänään uuden pienen paistinpannun, sillä olen tuuminut, että kolme kattilaa ja yksi paistinpannu ei ole se paras kombo retkikokkailuumme. Jätämme toisen sarjakattiloista kotiin tältä reissulta, sen sarjan kolmas, suurin kattila siellä onkin. Nyt voin käyttää tarvittaessa kahta pannua yhtä aikaa. #kuihienooseon

Tänään sitten käytin kuitenkin vain yhtä pannua, sitä uutta. Kuumensin pannua kaasuliedellä ja kaadoin sille reilun lorauksen oliiviöljyä. Kumosin pannulle silputun sipulin ja viipaloidut valkosipulit ja paistelin niitä reilut viisi minuuttia. Tuuli aika reippaasti, joten piti olla tarkkana, ettei kaasuliekki sammu, vaikka tuulisuoja olikin viritetty. Tuulen suunta vaihteli koko ajan. 

Hetken päästä lisäsin pannulle tomaattikuutiot (alkoperäisohjeessa käytettiin jotain säilöttyä tomaattituotetta, mutta minä halusin käyttää tuoreet mutta jo vähän nahkeat tomaatit) ja lorauksen viiniä. Siitä sain seokseen tarpeeksi nestettä. Noin kolmen minuutin kuluttua lisäsin vielä pannulle huuhdotut kikherneet ja sekoittelin ja maustoin pimentonilla, suolalla ja pippurilla. 

Kun vartaat alkoivat olla valmiit, mutta jäivät vielä grillin kuvun alle hautumaan, kumosin kikhernesivukkeen pieneen foliovuokaan ja peittelin sen kannella. Kuumensin pannun uudelleen sitä välillä pesemättä (makupartikkelit you know) ja kaadoin kuumalle pannulle taas lorauksen oliiviöljyä. Rikoin kaksi kananmunaa pannulle paistumaan. Tällaisten espanjalaisten rapeaksi paistettavien kananmunien täytyykin hieman kipristyä reunoiltaan ja ne saattavat hieman poksahdella. Siksi olikin hyvä, että paistaminen tapahtui ulkona, eikä rakkaan CampaAdrian keittiössä. Kananmunan pohja ja reunat tulivat rapeiksi, valkuaiset hyytyivät kokonaan, mutta keltuaiset jäivät aavistuksen valuvaksi. 

Annoksiin Antti nosti kummallekin lautaselle kanavartaan ja minä lusikoin ympärille kikhernesivuketta ja päälle vielä kananmunan. Kananmunan päälle ripotin hieman pimentonia, sen verran mitä tuuli ei ehtinyt vielä mukanaan ja hieman suolaa ja pippuria. Tuore persilja oli sitten viimeinen silaus. 

La Vueltassa olikin sitten loppua kohden sekava etappi, Palestiinan puolesta ja Israelia ja kansanmurhaa vastaan mieliään osoittavat olivat asettuneet maalipaikalle niin, ettei kisaa voitu ajaa loppuun turvallisuussyistä. Nyt kun maaliintulosta on jo aika pitkä aika, ei vielä ole tullut Vueltan sivuille etapin lopputuloksia eikä kokonaiskilpailun tilannetta. Kilvanajo lopetettiin kolme kilometriä ennen maalia eikä ilmeisesti hyvityssekunteja ja pisteitä jaettu ollenkaan, eikä ollut mitään seremonioita. Oletan kuitenkin, että Jonas Vingegaard johtaa edelleen, sillä hän oli toinen heistä kahdesta, jotka ylittivät kolmen kilometrin viivan. Mutta palaan asiaan myöhemmin, kunhan tilanne selkiää. 

Espanjalaistyylinen pihvi

Voi hyvät hyssykät, nyt kyllä kaavitaan laarin pohjia, googlasin notta Spanish steak ja tämmöiseen löysin.  Voisinpa tuota blogia hyödyntää toistekin. Etenkin kun käyttämäni ohje oli minusta ihan easy ja postauksessa sanottiin, että medium. 

Eilen Antti kävi kaupassa ja hänen oli tarkoitus ostaa jogurttia, juustoa ja perunoita ja paluukuormassa oli myös pakkaus pihviä, lupasivat olla tourdenous, mutta ihan varma ei voi olla. Emme yleensä ole enää käyttäneet lihaan niin paljon rahaa, mutta nyt kahteen pihviin meni taloudestamme 10€ ja rapiat. Niinpä oli tarpeen valmistaa ne niin, että lopputulos on paras mahdollinen. Pihvin espanjalaisuus oli sen marinadi, se olikin oikein oiva. En ehkä tehnyt ihan niin kuin lähdeblogissa, mutta ei se mitään. 

Espanjalaisittain marinoidut pihvit

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 pientä paprikaa, erivärisiä, suikaleiksi leikattuina
• 360 g naudan pihvilihaa kahtena pihvinä (pakkauksen mukaan tourdenos) 
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl pimentonia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä

Aloitin marinoimalla pihvit seoksella, jossa oli punaviinietikkaa (ohjeessä käytettiin sherryviinietikkaa, mutta minun ikääni päästyään kotikokki tietää, että etikka kuin etikka), pimentonia, valkosipulia, suolaa ja pippuria. Pihveissä ei ollut mitään siivoamista, kunhan kääntelin ne kulhossa marinadiaineksissa. Saivat lillua siellä tunnin verran. 

Leikkasin sipulin ja paprikat suikaleisiin, yksi paprika oli mennyt huonoksi, mutta muut kolme joutuivat pannulle. Kuumensin ensin pannua hetkisen kaasuliedellä ja ennen kuin ehdin sanoa lintua muuksi kuin harakaksi, pitikin jo vaihtaa kaasupanos. Nämä kotimaan Biltemasta (lausutaan: Biltemaa) ostetut edulliset pullot ovat ihan parhaita. Maksavat puolet tai allekin siitä mitä vastaaavat täällä keskisessä Euroopassa. 

Kun pannu oli kuuma, kumosin sinne sipuli- ja paprikat oliiviöljyyn paistumaan. Kääntelin niitä noin 10 minuuttia joltisellakin kiinnostuksella, pari sipulisuikaletta saattoi päästä kärähtämään. Kaavin paprikat ja sipulit pannulta foliovuokaan odottamaan, peittelin ne foliosuikaleella. Mahtoivatko ne alkaa luulla siinä vaiheessa, että maapallo on litteä?

Kuumensin pannua uudelleen ja lisäsin öljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin marinoidut pihvit pannulle ja paistoin niitä noin 5 minuuttia puoleltaan. Pihvit olivat vähän eripaksuisia ja mittasin lihamittarilla sisälämpöä. Ohuempi saavutti 55 asteen sisälämmön vähän aikaisemmin kuin paksumpi, nostin ohuemman pannun reunalle kyljelleen, ettei se kypsyisi liikaa. Kun paksumpi pihvikin saavutti tavoitelämmön, lisäsin paprikat ja sipulit takaisin pannulle siksi aikaa, että ne lämpenivät. 

Annoksen sivukkeina oli yksi varras kummallekin, niissä oli kirsikkatomaatteja ja esikeitettyjä  perunoita, niitä Antti grillasi Campingazin grillissä, olin tehnyt niille pienen mausteseoksen pimentonista, oliiviöljystä ja pippurista. 

La Vueltassa on nyt jännät paikat, ensimmäistä lepopäivää odotellaan ja tänään piti vielä ajaa ihan simoina, kuten muuten huomennakin, lepopäivä on vasta maanantaina. Tänään nopein oli Jasper Philipsen, kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut. Torstein Træen jatkaa punapaidassa, vaikkei hän välttämättä osannut siihen uskoa. Toisena on Jonas Vingegaard, mahdollisesti sillä mielin, että huomenna homma otetaan taas omiin käsiin. Huominen etappi on mäkivoittoinen. Maanantain lepopäivä on merkitty vietettävän Pamplonassa, josta minä ja siskoni osaisimme kertoa kivan tapaspaikan, jos meiltä kysyttäisiin. 

Tomaatti-tonnikalakastike riisin kera

Olemme yhä Luxemburgissa ja päivän espanjalaisuus on tomaatti-tonnikalakastike riisille, ohje on tuttuakin tutummasta Spain on A Fork-blogista. Tämä on todella helppo ja nopea ruoka, pisin aika menee siitä, että riisi kypsyy. 

Tomaatti-tonnikalakastike kahdelle

• 1,5 dl raakaa riisiä
• 2,5 dl vettä riisinkeittimeen
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 valkosipulinkynttä viipaleiksi leikattuna
• 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni purkki paseerattua tomaattia
• 1 dl valkoviiniä
• 4 eriväristä kirsikkatomaattia
• 0,5 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria
• jotain tuoretta yrttiä (jäi väliin, sillä satoi juuri ja yrtit olivat takatallissa turvassa)

Laitoin malliston pienimpään riisinkeittimeen 1,5 dl riisiä kypsymään 2,5 dl vettä. Leikkasin sipulin, valkosipulin ja tomaatit suikaleiksi, viipaleiksi ja kuutioiksi. Avasin tonnikalapurkin ja valutin siitä suosiolla tulevan öljyn pannulle ja lisäksi vielä 1 rkl oliiviöljyä. Paistoin ensin sipuleita muutaman minuutin ja lisäsin mukaan tomaattikuutiot ja viinin. Kun viini oli kiehunut noin puoleen, lisäsin paseeratun tomaatin ja sekoittelin. Maustoin suolalla, pimentonilla ja pippurilla. Annoin kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä sen aikaa, että riisikin oli kypsää. Pienellä riisinkeittimellä se ottaa kaikkiaan noin vartin. 

Annoksiin olisi ollut kiva laittaa vähän persiljaa, mutta tosiaan yrtit olivat sade-evakossa, mutta ilmankin pärjättiin. Kuva ei tästä ruoasta ole kaksinen, muttei se haittaa. 

La Vueltassa oli vuorietappi, joka näytettiin alusta loppuun. Ensimmäisenä maaliviivan ylitti Juan Ayuso. Minulle jäi epäselväksi minkä takia hän pisti maaliviivalla sormet korviinsa, mitä hän ei halunnut kuulla. Norjalainen Torstein Træein jatkaa punapaidassa, Jonas Vingegaard on toisena 2min33sek perässä. Huomenna on vuorossa tasamaan etappi, voi olla, ettei paita vaihda omistajaa silloinkaan.