sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Tour de France viimeinen päivä – meillä alkaa ruokavapaus!

Tänään siirryimme muutaman sata kilometriä itään, Loiren laaksoon Saumuriin monen monta vesitornia nähden. Täällä olimme viimeksi kesäkuussa 2014, kun osallistuimme Velo Anjou-retroajoihin. Minulla ihan kaikki ei mennyt ihan nappiin enkä sen jälkeen ole enää kiusannut itseäni ajelemalla moisissa ajoissa. Eikäkö olenpas kerran, Vaasassa ja sekään ei mennyt kuin Strömsössä, vaikka sinne poikkesimmekin. Mutta sen jälkeen en ole, enkä aiokaan koskaan enää.

Ajomatka isohkoja maksuttomia teitä oli oikein sujuva, motaria ajoimme 14 euron verran ja sitten taas pienempiä teitä Saumuriin. Edelliskerralla emme päässeet tälle keskustan saaressa sijaitsevalla alueelle, mutta nyt etukäteisvarauksen turvin oikein hyvin. Alue on kaikinpuolin hyvä, netti toimi (ainakin vähän aikaa), telkkarista näkyy kanavia, on uima-allasta ja varjoisa paikka. Se ei ole paikan vika, että lämpöä oli iltapäivällä 34 astetta, nyt illan tullen enää 29 ja yöksi saattaa pakkastua jopa 20 asteeseen. 

Mitään kuumaa ruokaa ei näissä lämmöissä tee taaskaan mieli, söimme leipää, melonia ja parmankinkkua toisen kerran jo tälle reissulle. Suolainen ja makea käy kaupaksi, kun lämmöt ovat korkealla. Nyt Tour de France on jo tullut maaliin, katsoimme etapin lopun sekä telkkarista ranskaksi selostettuna, että tabletilta Peter Selinin selostamana ja kokonaiskilpailun voittajaksi saatiin tietysti tanskalainen Jonas Vingegaard. Viimeisen etapin voitti Jasper Philipsen ja nyt päättyy CampaSimpukan 11. ranskalaisen ruoan haaste. Sen oli tarkoitus päättyä samppanjaan ja rasialliseen macaroneja. En saa nyt kuvia siirtymään, sillä instassa kehumani netti ei toimi eikä omatekoinenkaan tarpeeksi. Itse asiassa aiottu samppanjakin jää avaamatta ja macaronit syömättä, sillä sain kunnon päänsäryn tässä koittaessani tehdä postausta. Mahdollisesti huomenna sitten. 

lauantai 23. heinäkuuta 2022

Jo mummoni tiesi, että joka keitetyn paistaa, se makian maistaa

Näyttää vähän joltain isolta ravulta, mutta ei ole. 

Sananlasku jatkuu, että joka paistetun keittää, se mettään heittää. Me teimme mummon neuvoin ja onnistuimme. Nyt näyttäisi siltä, että saatan saada postauksen tehtyä ilman uloketta otsassa, mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. 

Ostin eilen torilta latva-artisokan ja muistin siellä valitessani, että murikan täytyy olla painava. Jos latva-artisokka on kevyt, se on jo kuivunut. Täällä ei sellaisia torilla ollutkaan, mutta ikävä kyllä meillä liiankin usein, mikäli koko sokkaa on saatavilla. 


Tänään kävimme taas pyöräilemässä ja olipa kiva reitti ihan tässä lähellä, entistä junaradan pohjaa on muutettu ulkoiluväyläksi ja ajelimme sitä ensin jokusen kilometrin pois päin kaupungista ja sitten hurautimme keskustaan ja sieltä suureen reunaman markettiin. 


Teimme ostoksia innokkaasti ja sitten muistimme, että hei mehän olemme pyörillä ja minun kahdesta mainiosta sivulaukustani on mukana vain toinen. Pienellä pakkausähräämisellä saimme kaikki järjestettyä laukkuun ja tarakalle, Antin maantiepyörässähän ei ole mitään kuljetusvempeleitä, senhän on selvää. Hurautimme alamäkipainotteiden matkan leirille ja minä muistin olla varovainen, sillä kuorma oli jokseenkin maksimaalinen. 

Iltapäivällä oli pieni pyykinpesuhetki ja nyt on tyylikäs liputusvaihe, alusvaatteet ja sukat sekä paidat ja pöksyt liehuvat iloisesti tuulessa. Katsoimme päivän Tour de France-etapin loppupuolen Antin puhelimen kautta ja söimme aivan väärään aikaan päivällisen. Aamiaista syömme samaan aikaan kuin muutkin, mutta sitten joudumme epäsynkroniin, naapureiden kanssa,  kun emme syö lounasta ja päivällisen syömme ilmeisesti naurettavan aikaisin. No, eipä tarvitse jonottaa tiskipaikalla. Tourin etappi oli henkilökohtainen aika-ajo eikä se muuttanut kokonaiskilpailun kärjen tilannetta, Wout van Aert oli etapin nopein. Jonkun uutisen mukaan Tadej Pogacar olisi jo eilen sanonut, että Tour on taputeltu, hän ei pysty enää voittamaan, eikä sekään ole paha juttu, että nuori mies tunnistaa tilanteen realisteetit. 


Latva-artisokka kahdelle

  • 1 painava latva-artisokka
  • vettä keittämiseen
  • 1 sitruunan mehu
  • oliiviöljyä
  • suolaa
Leikkasin latva-artisokan varren pois ja halkaisin artisokan pitkittäin niin, että sain kaksi tasakokoista puolikasta. Leikkasin myös kärjestä hieman pois. Irrotin päällimmäisiä kuivimpia lehtiä ja koversin sisältä kuituisen keskustan hiiteen, sitä silppua lenteli pitkin poikin, ehkä täällä on ensi vuonna suuri latva-artisokkapelto? Hieroin artisokan leikkuupintoja sitruunalla, se vähentää tummumista. Laitoin puolikkaat ja sitruunan jämän kattilaan ja vettä päälle niin paljon, että puolikkaat peittyivät. Keitin niitä 15 minuuttia. Kaadoin veden pois. 


Kun oli aika ruokailla, Antti kaatoi kattilaan puolikkaiden päälle oliiviöljyä ja käänteli niitä pihdeillä niin, että ne saivat kauttaaltaan öljyisen pinnan. Hän kuumensi Campingazin sileän paistolevyn ja nosti artisokan puolikkaat leikkuupinta alaspäin levylle ottamaan hieman väriä, hän kaatoi kattilasta sitruunaisen oliiviöljyn vielä paistettavien päälle. Lisänä meillä oli marketin kylmätiskin leivitetyt kalafileet, en nyt jaksanut kuukeloida, että mitä kalaa ne olivat, mutta olivat hyvät. Ne kuumenivat samalla levyllä artisokkien kanssa ja saivat loput sitruunaisen öljyn tipat päälleen. 

Latva-artisokka tarvitsi enää hieman suolaa pintaan ja söimme ensin helposti irtoavista lehdistä sen maukkaan kohdan ja lopuksi vielä kuiduista puhdistetun pohjan. Onneksi tällä leirialueella on komposti, oli kivempi laittaa jämät kompostiin sekaroskiksen sijaan. Lajittelu ei ole niin huudossa tässä maassa, lasia kerätään erikseen, mutta eipä paljon muuta. 

Nätit jämät

Nyt taitaa käydä niin, että niin kuvien siirto kuin postauksen julkaisukin onnistuu oikein kivasti, eikä minulla ole mitään syytä kiukkuun. Erittäin kivaa! Pikkuisen on toivomisen varaa tekstin muotoilussa, mutta en nyt viitsi siitä huolia. Huomenna jatkamme sisämaahan Loiren laaksoon. 

perjantai 22. heinäkuuta 2022

Lyhyestä virsi kaunis, toinen säkeistö


Meillä on edelleen lähes olemattomat yhteydet, olisipa kiva, jos postauksen voisi tehdä tekstiviestinä, ne toimii kyllä. Päätin jo, etten nyt ärsyynny tästä tökkimisestä, mutta kyllä minulla jonkunlainen patti on jo otsassa, ei voi mitään. Kirjoitan siis lyhyesti, sillä yhdenkin kuvan siirtyminen vie rapiat puoli tuntia. 

Kirjoitin jo eilen, että tänään syömme jotain sellaista, mistä tulee vielä vähän huonompi omatunto kuin vasikan syömisestä. Söimme nimittäin kania, ostimme eilen pienen pakkauksen kanin filettä, 200 g ja siitä tuli ihan kokonainen ateria meille. Googlailin kanipataohjeita ja tein sitten omanlaiseni mobileversion. 

Kanipata retkiolosuhteissa

  • 200 g kanin filettä (8 ohutta suikaletta)
  • puolikkaan sitruunan kuori raastettuna ja pari rkl mehua
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja mustapippuria
  • kuivattua timjamia ja ranskalaista (huom!) rakuunaa
  • rosepippureita
  • 1 porkkana
  • 1 pieni sipuli
  • 2 pientä valkosipulinkynttä
  • 4 herkkusientä
  • lisää oliiviöljyä
  • 1,5 dl kuivaa roseviiniä
  • 2 rkl kanafondia
  • 1 dl ranskankermaa
  • basilikaa
Laitoin ensin kanisuikaleet marinadiin, jossa oli oliiviöljy, sitruunankuori ja -mehu, suolaa ja mustapippuria, timjamia, rakuunaa ja rosepippuria. Silppusin sipulin ja valkosipulin, leikkasin porkkanan pieniksi kuutioiksi ja sienet muutamaan viipaleeseen. 

Paistoin ensin sieniviipaleita pannulla oliiviöljyssä muutaman minuutin ja kumosin ne lautaselle. Sitten kuullotin sipuleita ja porkkanaa pannulla ja kumosin nekin lautaselle. Seuraavaksi paistoin kanipaloja pannulla marinadi mukaanlukien. Pannusta ei tullut kyllä tarpeeksi kuumaa, tuuli sen verran (tein ruoan ulkona), etten saanut kaunista paistopintaa lihaan. 

Kaadoin pannulle ensin roseviinin kanipalojen päälle ja kiehutin sen noin puoleen, sitten lisäsin pannulle ensin sienet, sipulit ja porkkanan sekä fondin. Lusikoin mukaan ranskankerman ja sekoittelin. Annoin panipadan kypsyä hiljalleen noin 20 minuuttia ja sinä aikana Antti keitti pastan. Tuli ihan hyvää, mutten usko, että syömme kania ihan heti uudelleen. 

Tour de Francessa oli etappi, josta näimme vähän lopusta, voittajaksi ajoi Christophe Laporte, joka on ensimmäinen ranskalainen, joka voittaa etapin tämän vuoden Tourissa. Kolmen kärki kokonaiskilpailussa ei muuttunut. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo ja se on viimeinen tilaisuus Tadej Pogacarilla vielä haastaa Jonas Vingegaard, kolmantena olevalla Geraint Thomasilla ei taida sitä tilaisuutta enää olla ja jossain määrin täytyy kyllä johtajan epäonnistua ja Tadejin ylittää itsensä, että johtajan paita vaihtaisi omistajaa. 

torstai 21. heinäkuuta 2022

Unboxing


Siirryimme tänään Bretagnen pohjoisosasta eteläosaan, samalla meistä tuli oikeampia karavaanareita. Kävimme nimittäin campingtarvikeliikkeessä ja ostimme paremmat retkeilytuolit. Edelliset olivat yli 20 vuotta vanhoja ja niissä takapuoli oli niin lähellä maata ja niistä oli niin vaikea nousta pois, että tunsimme itsemme samaan aikaan nuoremmiksi ja vanhemmiksi kuin olemmekaan. Nyt meillä on asialliset tuolit ja mieli on iloinen. 

Kahden tulevan yön leirialueen vioiksi on luettava netin puute ja televisiokanavien näkymättömyys, mutta kyllä me pärjäämme. Uskon vakaasti. Ainakin toivon. Muuten on oikein kiva paikka. Söimme tänään petturimaisesti hampurilaiset (omatekoiset), ranskalaisuutta edustaa blogin first ever unboxing. Ostimme hullun mahtavasta Leclercin marketista jälkiruoaksi kakkupalat, jotka pakattiin sievään laatikkoon ja ne kestivät perille ihan ehjinä. Olivat hyviä kummatkin, mutta suklaakakku oli parempi. Ymmärtääkseni unboxingiin kuuluu selostaa testaaminen ja kokeilu, joten: otimme lusikat käteen ja veimme kakkua ääntä kohti. Toimi! Paremmin kuin tämä ranskalainen mobiiliyhteys. Eikö näillä mene hermo tähän junnaamiseen?






Tour de Francen etappia katsoimme puhelimelta 10 viimeistä kilometriä Peter Selinin selostuksella ja kuulimme, että Jonas Vingegaard oli herrasmiesmäisesti odottanut Tadej Pogacaria tämän rähmättyä itsensä nurin. Jonas voitti etapin ja vahvisti kokonaiskilpailun johtoaan ja Tadej tuli toiseksi ja meni heti kiittämään Jonasta tämän eleestä. Tämmöisten juttujen vuoksi niin paljon pidän pyöräilystä. Nyt en löydä sopivaa pyöräaiheista kuvaa, jonka saisin siirrettyä kiroilematta postaukseen (ei kyllä kiroillenkaan), mutta lisään sellaisen myöhemmin, kun saa puhelimelta kuvia koneelle. En saa edes rivejä tasattua, mutta koitan olla suuttumatta siitä liikaa. Vaikka se on superärsyttävää. 

keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Rakuunavasikka


Kävimme aamupäivällä kävellen Locquirecin keskustassa. Sää oli suorastaan ihana, lämmintä vain 20 astetta ja taivas ohuessa yläpilvessä. Caminomerkkejäkin näkyi ja muita tarpeellisia merkkejä. 

Keskustaan oli noin 1,5 km matka ja puolivälissä alkoi ilmetä, että keskustassa oli markkinapäivä, sillä liikennettä oli rajoitettu isommilta ajoneuvoilta ja tien pielet oli piukkaan pysäköity henkilöautoja. Vastaan tulevilla kävelijöillä oli sen suuntaisia kantamuksia, että saatoimme päätellä ymmärtäneemme liikennemerkit oikein.


Olikin tosi kivat markkinat, ruokaa, vaatteita, koriste-esineitä, sitä sun tätä, muttei ollenkaan sellainen kiinanrojun myymisen meininki. 


Katselimme kaikki kojut ja ostimme valkosipuleita ja Antti sai ostereita ja minä katsoin niiden syömistä. 


Ravintolakin oli kiva, hinnat edulliset ja palvelu mukavan kulmikasta. Taaskaan ei tuntunut lainkaan siltä, että olematon ranskankielen taitomme olisi ollut este, ei ollenkaan. Kävelimme takaisin aivan sumumaisen hienojakoisessa sateessa leirille ja minä otin päiväunet, koska voin. Ajatelkaa, toissapäivänä lämpötila oli 40 ja enemmänkin ja nyt niukin naukin 20. 


Jotenkin tuo otsikko kuulostaa julmalta, tai väärältä, mutta semmoista ruokaa meillä nyt kumminkin oli tänään. Ostimme eilen isosta marketista pakkauksen, jossa oli neljä pienehköä palaa vasikkaa ja tänä aamuna löysin niille sellaisen valmistustavan, että meidänkin välineistöllä onnistuu. Nyt olisi pieni haudutuspata ollut arvossaan, mutta kattilalla pärjättiin myös. Otin ohjeen täältä ja soveltelin sen mukaan, mitä varastoissani oli. 

Rakuunavasikka

  • 410 g pakkaus vasikanlihaa
  • voita paistamiseen
  • 2 pientä sipuli varsineen
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • suolaa ja pippuria
  • 2 dl omenamehua
  • 2,5 dl kanalientä
  • 1 porkkana
  • kuivattua ranskalaista rakuunaa
  • 1 rkl sileää dijonsinappia
Leikkasin vasikkapalat pienempiin kuutioihin ja silppusin sipulin ja leikkasin porkkanan ohuiksi viipaleiksi. Kierittelin lihapalat suolalla ja pippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa. Kuumensin paistinpannulla nokareen voita ja paistoin siinä ensin sipulia ja porkkanaa. Nostin ne sitten lautaselle odottamaan ja lisäsin voita pannulle. Paistoin jauhoissa pyöriteltyjä lihapaloja muutamia minuutteja joka puoleltaan ja laitoin nekin sitten lautaselle sipulin ja porkkanan kaveriksi. Lihapalat näyttivät jauhossa kierittelyn jälkeen siltä kuin pannulla olisi paistettu vaahtokarkkeja.


Kaadoin pannulle omenamehun ja nostin sen kiehumaan, kaavin pannun pohjaa lastalla, mutteipa uuteen pannuuni paljonkaan mitään tartu. Kaadoin mehun pannulta kattilaan ja lisäsin sinne lihapalat, sipulin ja porkkanat sekä kanalientä (fondista, jota sattui nyt olemaan jääkaapissa) sen verran, että lihapalat juuri ja juuri peittyivät. Jätin kattilan miedolle tulelle noin 45 minuutiksi, osittain kannella peitettynä, tein tämä koko homman ulkona Campingazin grillin liekillä. 


Kun liha oli mureaa, lisäsin kattilaan paljon kuivattua ranskalaista rakuunaa ja dijonsinapin, maistelin ja lisäsin vielä ripauksen suolaa ja pippuria. Lisänä meillä oli airfryerissä paistetut perunapaistokset (Intermachen pakaste, samanlaisia kuin Lidlistä olemme ostaneen Suomessakin). Oli kyllä pakko antaa Antille ruokavaroitus, poikkeuksellisen hyvää retkiruokaa oli tiedossa! Omena maistui sakeassa kastikkeessa ihanasti, liha oli todella mureaa ja muutenkin kaikki onnistui nappiin. 


Tour de France alkaa olla loppupuolellaan. Emme ole nyt taas nähneet telkkarista kisaa, sillä mitkään kanavat eivät näy kunnolla. Katsoimme etapin lopusta jonkun aikaa tabletin liittymän kautta, kunnes sekin jymähti ja sitten Antin puhelimen kautta. Onneksi kuukausi on pian loppu ja kuukauden datapaketti alkaa uudelleen nollasta. Etappi oli melko lyhyt, noin 130 km, mutta siihen liittyi monia brutaaleja nousuja. Tadel Pogacar ajoi etapin voittoon, mutta heti hänen kannoillaan tuli kokonaiskisaa johtava Jonas Vingegaard, joten Tadej ei onnistunut palauttamaan keltapaitaa päälleen. 

En nyt tiedä kuka se tässä ajaakaan vinhaa vauhtia.

tiistai 19. heinäkuuta 2022

Valmisruokaa ihanan viileässä säässä

Eilen oli aivan hullun kuuma sää. En muista, että olisin koskaan kokenut 40 asteen hellettä Euroopassa, mahdollisesti Hooverin padolla oli niin kuumaa, kun siellä kävimme vuonna 2004. Söimme vain illalla melonia ja parmankinkkua, suolaista ja makeaa kylmän gazpachon kanssa, niillä eväin pärjäsi hyvin ja käymässä meressä viilentymässä 4 kertaa päivän aikana.


Säätiedotuksista tiesimme, että tänään helpottaa, etenkin kun oli tarkoituskin siirtyä lisää länteen pitemmälle Bretagneen. Tulimme Locuireciin ja matkalla jo satoi kertaalleen ja ilma viileni. Nyt on mukava suomalainen kesäsää, 23-25 astetta ja tuuli viilentää, ei kuumenna. 

Olemme kivalla kunnallisella leirialueella aivan meren rannassa, meri on nyt tosin hyvin kaukana, kun on laskuveden aika, muutaman tunnin kuluttua vesi palaa tähän lähemmäs. Istuimme äsken päivällisellä ulkona ja oli erittäin kivaa, ettei hiki virrannut. 



Ostimme Intermarchesta lohiquichen ja lämmitimme sen Campingazilla, kaverina vähän salaattia ja tomaattia. Ruokahalu ei ole vielä ihan palannut eilisen helteen jälkeen. Valitsin kaupassa sellaisen välimallin valmisruoan, en halvinta pakastepiirasta, enkä palvelutiskin kallista, hienoa quichea vaan kylmätiskin tuotteen, joka oli oikein mainio. Huomenna sitten perusteellisempaa ruoanvalmistusta. 



Tour de Francessa ajoivat raukat taas kauhean kuumassa säässä, mutta ei sentään ihan 40 asteessa. Etapin voitti kanadalainen Hugo Houle ja kokonaiskilpailun kolmen kärki pysyi muuttumattomana. Netti ei ole taaskaan kanssani yhteistyössä, joten postauksen muotoilukin jää vajaaksi, koitan korjailla myöhemmin. 

sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Lyhyestä virsi kaunis – pihviä ja salaattia


Nyt ei parane jaaritella, leirialueella ei ole nettiä saatavilla ja teen pikaisen postauksen mobiilinetin varassa. Vaihdoimme tänään Normandian Bretagneen,  saimme vaihdossa 10 astetta lisää lämpöä. Kävimme aamusella ruokakaupassa, sunnuntaisin on tosiaan lyhyt aamupäivän aukiolo isommissa marketeissa, Lidl ei ollut auki lainkaan. Ostimme päivällistarpeiksi tournedos-pihvit ja päivän lämmetessä melkoisen kuumaksi söimme päivällisen vasta yhdeksän maissa illalla. Ihan hirveän myöhään. Tästä ei tule kovin kummoista ruokaohjetta, Antti grillasi pihvit ja minä sommittelin lautaselle salaatinlehtiä, tomaattia ja tein pienen vinaigretten. 


Tour de Francea saatoimme katsoa ajoittain englantilaisilta kanavilta, tosin sitten sekin alkoi tökkiä ja katsoimme Antin mobiilidatan turvin viimeiset 10 km hänen puhelimeltaan. Voittajaksi ajoi Jasper Philipsen eikä päivän etappi vaikuttanut kolmen kärkeen. Huomenna on lepopäivä ja se kelpaa meillekin, sillä luvassa on todella kuuma sää, ehkä jopa 34 astetta. Syömme jotain, jos maistuu, jos ei, emme syö. 

lauantai 16. heinäkuuta 2022

Valmiissa pöydässä Canadassa

Tänään oli kokkausvapaapäivä, sillä Antti kävi eilen varaamassa meille leirialueen (Camping Canada) ravintolasta pöydän päivällistä varten. Kyltissä luki, että hintaan 11,50€ saa varata pöydän ja lautaselle tulee merellistä couscousia. Olemme kumpikin melko couscous-vastaisia, mutta tätä tarjousta ei voinut ohittaa. Sehän saattaisi olla vaikka kuinka hyvää. 


Aamupäivällä kävimme pyörillä läheisessä maihinnousumuseossa, siellä oli monenlaista bunkkeria ja tykkiä sekä kanuunaa (en ole mikään ornitologi) ja matka sinne mutkaisia hiljaisia teitä oli oikein hyvä ajaa. Palatessamme ajoimme leirialueen ohitse katsomaan lähempää oman kylän kirkkoa. Se oli aika karun näköinen, liekö sodan jälkeen rakennettu tai korjattu betonilaitos, eräänlaisen bunkkerin näköinen sekin. 

Päivällinen leirialueen ravintolassa oli oikein kiva, annos näytti hyvältä, valtavan isolta, mutta ei meistä vieläkään tullut couscousin ystäviä. Mereneläviä oli ainakin tarpeeksi ja söimme niin paljon kuin ikinä jaksoimme, mutta kovin suurta koloa emme saaneet lautasille aikaan. Netti on niin huono, etten saa kuvia siirrettyä, joten liitän niitä toivottavasti huomenna paremmissa olosuhteissa. EDIT: No, tässä se annoskuva tulee. 


Tour de Francen neljästoista etappi näkyi kyllä ihan hyvin telkkarista. Michael Matthews oli vahvin ja voitti etapin, kokonaiskilpailun kolmen kärki on ennallaan, Jonas Vingegaard, Tadej Pogacar ja Geraint Thomas. Huomenna vielä ajetaan, maanantaina on lepopäivä. Meidän matkamme jatkuu huomenna, jo tässä on oltukin monta päivää samassa paikassa. 

perjantai 15. heinäkuuta 2022

Julia Childin kesäkurrepaistos mobileversiona


Kansallispäivän jälkeinen perjantai tuntuu aivan lauantailta tai jopa sunnuntailta. Eilinen juhlinta leirialueella oli vähintäänkin hillittyä, tänään moni tuntuu jo keräävän kamppeensa ja lähtevän eteenpäin, telttoja laitetaan kasaan ja lapsia kerätään uima-altaasta ja pomppulinnasta, oikea määrä jokaiseen autoon. 

Kävimme pyöräilyllä seuraavassa kylässä, sieltä löytyi pikkuinen elintarvikekauppa, joka oli tuskin kolmen metrin levyinen, mutta jatkuin pitkälle, sieltä löytyi kaikki mitä muistimme ostoslistassa olevan, kahvi ja vessapaperi jäi ostamatta, koska ostoslista jäi CampaAdrian ruokasalin pöydälle. Antti kävi kaupassa ensin minun pyöräni sivulaukun kanssa ja minä kävin sen jälkeen ostamassa vielä kesäkurpitsan. En tiennyt mitä kaikkea Antti oli ostanut enkä sitä, paljonko pyörälaukku painoi. Hyvä kun jaksoin nostaa sen leirillä ulkoa sisälle CampaAdrian keittiöön. Ihmeen kevyesti painava toispuolinen kuormakin kulkee e-pyörälläni, ei yhtään puolla eikä rasita. Toin siis perille monta litraa nesteitä,  vettä ja siideriä, maitoa ja muutakin eikä tuntunut missään. 

Päivälliseen kuului tänään ranskalaiset raakamakkarat, joita olemme syöneet useampaankin otteeseen, mutta aina nyt makkara tai pari menee. Tein kolmisen vuotta sitten Julia Childin ohjeella kesäkurpitsa-riisivuokaa ja nyt toistin sen pienempänä airfryer-versiona. 

Kutistettu kesäkurpitsa-riisivuoka kahdelle

  • 0,5 dl sushiriisiä
  • 1 pieni kesäkurpitsa 
  • ripaus suolaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 uudensadon sipuli silputtuna
  • 1 valkosipulinkynsi 
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • pippuria
  • kesäkurpitsan itketysliemi + maitoa sen verran, että sitä oli yhteensä noin 2 dl
  • 1 dl parmesaania raastettuna
  • nokare voita vuoan voiteluun
Laitoin riisin veteen jo aamupäivällä ja raastoin kesäkurpitsan siivilään kulhon päälle. Sekoitin raasteeseen suolaa ja sekoittelin. laitoin raasteen päälle kupin ja siihen painoksi Calvados-pullon, kyllä hätä keinot keksii. Raasteesta valuva neste meni talteen kulhoon. 


Iltapäivällä jatkoin toimia maistamalla ensin raastetta, jos se olisi ollut liian suolaista, olisin huuhtonut sitä hieman vedessä, mutta ei ollut. Lisäsin kulhossa olevaan valutusnesteeseen sen verran maitoa, että nestettä oli yhteensä noin 2 dl. Kaavin raasteen lautaselle odottamaan, tarvitsin CampaAdrian keittiön ainoaa siivilään pian muuhun. 

Kiehautin liotettua riisiä noin 5 viisi minuuttia ja kaadoin veden pois ja riisin siivilään odottamaan. Silppusin sipulin ja valkosipulin ja paistoin niitä pannulla oliiviöljyssä muutaman minuutin. Lisäsin mukaan vehnäjauhot, kesäkurpitsaraasteen ja puolet juustoraasteesta sekä pippuria. Maistelin seosta, ei tarvinnut lisää suolaa. Yhdistin mukaan esikeitetyn riisin ja sekoitin. Kuumensin kattilassa valutusliemen ja maidon seoksen melkein kiehuvaksi ja yhdistin sen riisi-kurpitsaseokseen. Laitoin mukaan vielä loput juustoraasteen ja kaadoin seoksen voideltuun foliovuokaan, joka juuri ja juuri mahtuu malliston pienimpään matka-airfryeriin. Kypsensin vuokaa 180 asteessa noin puoli tuntia, kurkin välillä ja jatkoin sitten vielä paistamista 200 asteessa 10 minuuttia. Pinta oli silloin sopivan ruskea ja paistos valmis. 

Raakamakkarat grillasimme hiiligrillissä, niitä oli marketin pakkauksessa kolmenlaisia, yksi kutakin laatua kummallekin. Punaisin oli mausteisinta, mutta ei liiaksi. Kesäkurpitsavuoka oli aivan yhtä hyvää kuin edelliskerrallakin vuonna 2019. Makkaraa oli vähän yli tarpeen, nyt varman pidämme pienen makkaratauon, niin hyviä kuin nuo raakamakkarat ovatkin. 




Tour de France on kääntynyt loppupuolelleen, nyt oli jo kyseessä 13. etappi, joka oli luonnehdinnaltaan flat eli kirimiehiä suosiva. Katsoimme etappia taas hyvässä varjoisassa kisakatsomossamme CampaAdrian pihalla aa söimme aterian ulkoruokasalissa. Olimme ateriamme kanssa aivan eri rytmissä kuin muut ihmiset, he vasta päättelivät lounastaan ja kävivät tiskaamassa niitä astioita, kun meillä oli jo päivällisaika. Massakirin sijaan etapin voitosta taisteli kolme ajajaa, joista nopein oli Mads Pedersen. Kokonaiskilpailun kärjessä tapahtui sen verran muutosta, että Jonas Vingegaard edelleen johtaa, toisena on Tadel Pogacr ja kolmantena Geraint Thomas. Jälleen netti tökkii, mutta koitan julkaisua. 

torstai 14. heinäkuuta 2022

Kanavarras miinus tikku


Tänään on Ranskan kansallispäivä ja leirialueella on ilmeisesti jatkuva ruoka-aika, koko ajan tulee ihania ruoantuoksuja eri puolilta. Me kävimme eilen tullessa ruokakaupassa, ensimmäisen kerran Hyper U-ketjun jättimäisessä liikkeessä. Siellä oli selkeä juhlapäivän aaton tunnelma, ihmisillä kärryt täynnä ruokaa ja tiskit pursusivat monenmoista herkkua. Me valitsimme tälle päivälle kanaa, vaikka sitä on tullut syötyä tässä viime päivinä. Meillä on vihannesvarasto hieman vähissä ja juurekset sitäkin vähempänä, ei voinut siis kehitellä mitään perunajuttua lisäkkeeksi. Päädyin riisiin ja pakasteherneisiin. Nyt olisi kyllä sesonki vihreille pitkille pavuille, mutta niitäkään ei nyt ollut hankittuna. Löysin netistä monenlaisia kastikkeita kanalle, calvados- ja omekastikkeita, muttei meillä ollut nyt omenoitakaan. Soveltelin sen verran, että käytin kaksi viimeistä luumua. 

Kanavartaat ilman tikkuja calvadoskastikkeella

  • 3 valmista timjamimaustettua kanavarrasta
  • oliiviöljyä 
  • 2 tummakuorista luumua
  • 1 uudensadon sipuli lohkoina
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 dl kuivaa omenasiideriä
  • 0,5 dl kermaa
  • 2 cl calvadosta
  • tuoretta rosmariinia
  • suolaa ja pippuria
Leikkasin sipulin lohkoihin ja varren pieneksi silpuksi. Erotin silpun odottamaan erikseen. Viipaloin kuoritut valkosipulinkynnet ja leikkasin luumut lohkoihin. 


Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin sipulilohkoja, valkosipuliviipaleita muutaman minuutin. Kaadoin ne lautaselle odottamaan. Irrotin kanapalat tikuista ja lisäsin pannulle oliiviöljyä ja tuoretta rosmariinia. Paistoin kanapaloja sen aikaa, että ne olivat lähes kypsiä, kyseessä oli aika suuret suupalat. Sekoitin sipulin ja valkosipulin pannulla kanapaloihin ja lisäsin sille ensin siiderin ja calvadoksen ja annoin kastikkeen kiehua noin puoleen. Lisäsin pannulle kermaa, loput vajaasta purkista, suolaa ja pippuria ja jätin kastikkeen kypsymään loppuun ja sakenemaan. Viimeisenä juuri ennen tarjoilua lisäsin pannulle luumulohkot ja annoksien päälle sipulin vihreän varren ohuina suikaleina. Lisänä meillä oli riisiä ja pakasteherneitä. 



Tour de Francessa alkaa olla puoliväli käsillä, eilen johtaja vaihtui ja Tadej Pogacar sai oppitunnin siitä, miltä tuntuu menettää keltapaita, aiemmin hän ei ole sitä joutunut kokemaan paidan saatuaan. Tänään voittajaksi ajoi Thomas Pidcock ja minä koin ahaa-elämyksen, kun ymmärsin, että Chris Froome on mukana Tourissa, hän tuli etapin kolmanneksi. En ollut lainkaan huomannut häntä puoleen kisaan. Kokonaiskilpailun kärjessä ei tapahtunut suuria muutoksia. 


Netti on niin surkea nyt, ettei kuvien liittäminen onnistu, ehkei julkaisukaan, mutta koitan sitä aamulla tai myöhemmin illalla uudelleen. Se näissä leirialueitten neteissä on ärsyttävää, ettei edes maksamalla saa toimivaa kuin ajoittain. 

EDIT: Olisi pitänyt kiukutella aikaisemmin, heti alkoi netti ripeämmäksi! Tai sitten kaikki muut menivät grillaamaan ja jättivät netin vähemmälle. 

keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Siiderilettuja ja calvados-luumuhilloa – Tourissa kärki uusiksi


Siirryimme tänään Normandiassa Utah Beachille. Nyt jämähdämme tänne muutamaksi päiväksi ja pidämme lomasta lomaa, ei tarvitse muutamaan päivään miettiä minne seuraavaksi. Tämä Camping Canada on aivan juuri sellainen leirialue jollaisista pidämme. 

Otin ohjeen näihin siiderilettuihin samalta sivulta kuin eilisiin possuvartaisiin. En käyttänyt omenoita, vaan luumuja ja niistä tein mobilehilloa, sillä pienen hilloerän keittäminen ei vie paljon aikaa. Pienensin lettutaikinaa puoleen, vähän vapaahkosti kyllä. 

Kahdeksan siiderilettua ja kupillinen calvados-luumuhilloa


Letut

  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 dl maitoa
  • 1,5 dl kuivaa omenasiideriä
  • 2 kananmunaa
  • 2 rkl sokeria
  • 1 tl vaniljajauhetta
  • ripaus suolaa
  • 2 rkl oliiviöljyä 
  • voita paistamiseen


Calvadoksella maustettu luumuhillo

  • 4 tummakuorista pyöreää luumua
  • 1 rkl voita
  • 3 rkl sokeria
  • 0,5 dl calvadosta
Aloitin tekemällä lettutaikinan sekoittamalla kaikki ainekset paistamisvoita lukuunottamatta tasaiseksi seokseksi pienessä kannussa. Taikina sai turvota noin tunnin verran. Paistoin taikinasta 8 pienehköä lettua voissa, uusi pannu toimi nytkin aivan loistavasti. 

Hilloa varten leikkasin kolme luumuista lohkoihin ja neljännen kuutioiksi. Laitoin campakeittiön pieneen wokkipannuun voin, sokerin ja luumulohkot ja laitoin tulta alle. Kun voi ja sokeri olivat sulaneet, lisäsin mukaan calvadoksen ja annoin seoksen kiehua maltillisesti sen aikaa, että letut oli paistettu. Loppupuolella lisäsin viimeisen, kuutioiksi leikatun luumun hilloon sattumiksi ja kumosin hillon kuppiin, sitä tuli noin 2 dl. 


Tänään meillä ei ollut oikeaa päivällistä ollenkaan, vaan todella hyvät letut kirpakan luumuhillon ja purkkikermavaahdon kanssa toimittivat ruoan virkaa, koska me voimme tehdä niin. Lisään postauksen CampSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, siellä on myös lettuaiheisia postauksia. 



Tour de Francen etapissa vaihtui johtaja, Tadej Pogacar ilmeisesti jakoi voimansa väärin ja hän jäi kokonaiskilpailussa kolmanneksi. Etapin voittajaksi ajoi Jonas Vingegaard ja hän nousi keltaisen paidan haltijaksiksi. Olin jo vähän toiveikas, että Nairo Quintana olisi voittanut etapin, mutta hänen vauhtinsa riitti etapilla kuitenkin toiseen sijaan. 

Alla olevassa kuvassa on matkakatsomomme, CampaAdrian telkkarin saa käännettyä näkymään uloskin, silloin viritämme huivini oviaukkoon siltä varalta, että olisi kärpäsiä tai muita isompia pörriäisiä. Jos olisi sääskiä, verho ei niitä tietenkään pidättelisi kovinkaan hyvin.