tiistai 31. elokuuta 2021

Chorizo mac & cheese

Eilen La Vueltassa ei ajettu kilpaa, joten me kävimme pienellä ajoretkellä. Minulla on kaunis uusi pyörä, joka avittaa menoani sähköisesti niin, etten jää jälkeen. Kävimme tänäänkin vähän pitemmällä lenkillä katselemassa uuden moottoritien valmistumisen vaihetta. Jos nyt kävisin vielä töissä, pääsisin melkein koko matkan kevyenliikenteen väylää pyörällä tai kävellen. 

Kävimme tarkistamassa onko torni edelleen paikallaan. On se. 

Ruokana meillä oli fuusioruokaa, mac & cheese jota maustoi chorizo ja manchego, joten espanjalaisuus on ainakin paperilla, eikö vaan? Otin ohjeen täältä, en ihan orjallisesti noudattanut sitä, mutta lähes, noin 85 %:sti. 

Chorizo mac & cheese

  • 300 g kuivaa pastaa
  • pieni nokare voita uunivuoan voiteluun
  • puolikas kiemura chorizoa (noin 150 g)
  • 2 pientä punasipulia (oma lisäykseni)
  • 2 valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 3 dl maitoa
  • pieniä juustonokareita, manchegoa, gruyrea, parmesaania noin 100 g yhteensä raastettuna
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa
Keitä pasta, kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa chorizo kuutioiksi ja sipulit ja valkosipulinkynnet viipaleiksi. Raasta juustot. Laita pannu kuumenemaan ja chorizokuutiot pannulle. Kun ne alkavat olla paahtuneita, lisää pannulle sipulit ja valkosipulit. Lisää rasvaa ei tarvita. Kun sipulit ovat mysiytyneet, sekoita mukaan vehnäjauhot. Kun jauhot ovat kunnolla sekoittuneet, kaada mukaan maito. Sekoita taas ja kastike sakeutuu pian, lisää hieman maitoa, jos arvelet, ettei kastike piisaa. Lisää mukaan juustoraasteet, jätä hieman pinnalle levitettäväksi. Kippaa mukaan valutettu pasta ja sekoita. (yhtä sekoittamista taas tämä kokkaus). Kaada koko sörsseli voideltuun uunivuokaan, tasoittele pinta ja ripottele pinnalle loput juustoraasteet. Paista uunin keskikorkeudella noin 25-35 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. 


La Vueltassa oli tasamaan etappi ja sää tutun aurinkoinen, muttei ilmeisesti aivan niin kuuma kuin monena päivänä. Lepopäivän jälkeen ajajilla kulkee aina vähän miten kullakin, joillekin lepopäivä sopii, toisille ei niinkään. Massakirin nopein oli synttärisankari Fabio Jakobsen, tmä oli jo kolmas voitto tässä kisassa. Kokonaiskilpailua se vain johtelee Odd Christian Eiking. Huomenna on vuorietappi, josta on pitkä lähetys, toivottavasti oikealla selostuksella. 

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Espresso 433

Teimme viime vuonna espanjailasesta Licor 43:sta drinkin, johon tuli kermaa ja se oli ihan ok. Likööriä oli yhä jäljellä ja nyt käytimme firman omilta sivuilta löytynyttä ohjetta ja se oli vielä parempi. Ei kuulostanut siltä, mutta oli todella hyvä etenkin ensimmäinen kylmä siemaus. Vähän pienempi koko olisi riittänyt, oikeastaan yksi annos puoliksi. 

Espresso 433 yhdelle

  • 4 cl espressoa
  • 3 cl Licor 43
  • 3 cl vodkaa
  • jäitä
Tee espressoshotti ja kaada se shakeriin, lisää likööri, vodka ja jäitä. Ravista huolella ja siivilöi juoma lasiin. Espresson crema yllättäen kesti tämän käsittelyn ja juoma oli sopivan makea, mutta arvelen sen olevan kyllä petollinen, sillä alkoholia oli niin reippaasti. Siksi pienempi koko olisi viisaampi. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään drinkkiaiheisia postauksia tai vain lyhyitä kuvauksia juomista, mikäli ne eivät ole päätyneet postaukseksi asti. 


La Vueltassa oli tänään yksi kisan tärkeimmistä etapeista, melkein kahdensadan kilometrin mittainen vuorietappi. Siitä oli täyspitkä lähetyskin, joten päivän ohjelma oli selkeä jo puolilta päivin.  Tosin ensimmäinen puolitoista tuntia jouduimme kuuntelemaan jonkun autokilpailun selostusta, mikä lie namiskuukkeli väärässä asennossa. Olin toiveikas, että Primoz Roglic ottaisi jo takaisin paikkansa kisan johdossa, sillä hänelle se mielestäni kuuluu. On tosin ollut mukava nähdä norjalainenkin punaisessa johtajan paidassa. Etapin nopein oli puolalainen Rafal Majka, Odd Christian Eiking se vain piti johtopaikkansa, ei siinä ollut muilla nokan koputtamista. Huomenna on lepopäivä, mutta meillä on suunnitelmissa pieni pyöräretki. 

lauantai 28. elokuuta 2021

Sitä sun tätä – tapaksia

Tänään keräsimme vadille vähän sitä sun tätä ja kutsuimme sitä tapas-lajitelmaksi. Käytimme tähdenlentojakin, aiemmin tällä viikolla syödyn etikkalohen loput ja perunat. 

Espanjalaiset kanavartaat

  • 4 broilerin rintafilettä pitkittäin kahteen suikaleeseen leikattuina
  • 1 sitruunan mehu
  • 3 pientä valkosipulinkynttä raastettuna
  • runsaasti pimentonia
  • iso loraus oliiviöljyä
  • kuivattua ranskalaista rakuunaa
  • suolaa ja pippuria
  • kuivattua appelsiinimurua
Sekoitin kaikki marinadin ainekset kulhossa ja pyörittelin broilerisuikaleet marinadissa. Laitoin kaksi suikaletta metallivartaaseen, vartaita tuli siis neljä kappaletta. Jätin vartaat maustumaan ja valmistelin muita osia sillä välin, kun viimeisin pihaan ilmestynyt huollettava pyörä oli käsittelyssä ja grillimestari ehtisi siirtyä Big Green Eggin ääreen. 

Meillä oli vadissa sellainen soikea meloni, jollaista emme muistaaksemme olleet aikaisemmin ostaneet. Se tuoksui jo hyvälle ja oli viisasta aukaista se. Just passelin kypsä ja mehukas tapaus. Leikkasin melonista paloja ja käärin osan serranonkinkkuviipaleisiin ja osan päälle keihästin pikkuisella tapastikulla palasen manchegoa. 

Otin käsittelyyn myös nollalaatikossa käyttöä odotelleen etikkalohen ja perunat. Ajattelin ensin laittaa ne uuniin, mutta otinkin sitten pantrysta airfryerin. Sen koriin mahtui oikein sopivasti yksi espanjalainen saviastiani. Nostin tähdepalat lohta astiaan ja siihen päälle tähdeperunat viipaleita, raastoin päälle hieman manchegoa. Paistoin tätä hässäkkää 200 asteessa noin 15 minuuttia, juuri tämmöisissä airfryer on kätevä, ei tarvitse uunia lämmittää, vaan voi kurkkia fryeriin ja säätää lämpöä sen mukaan tarvitaanko vähän ytyä vai jo on valmista. Tietysti uuninkin kanssa voi tehdä samaa, mutta airfryerillä se käy näppärästi eikä tarvitse odotella uunin kuumenemista. Ainakin kahden hengen ruoanlaitossa airfryer on todella näpsäkkä. 

Antti grillasi Big Green Eggissä kanavartaat noin 200 asteen lämmössä ja vartaisiin tuli hyvä rapea pinta, mutta mehukkuus säilyi. 

Sommittelin vadille melonipalat, vartaat ja kala-perunavuoan ja lusikoin pikkukuppiin Lidlin mainiota valmisaiolia. 




La Vueltassa oli jo 14. etappi, kunnon vuoripätkä ja ehdimme katsoa loppuosan rauhassa. Romain Bardet voitti etapin ja nousi samalla mäkikirikilpailun ykköseksi. Kokonaiskilpailun johtopaikka ratkaistiin vasta yli kymmenen minuutin kuluttua, kun arvopaitojen haltijat ja pääjoukko saapui maaliin. Odd Christian Eiking piti johtopaikkansa, Primozin pitää alkaa pian harkita jotain liikettä ykköspaikkaa kohti, sillä etapit vähenevät. Huomenna on taas vuorietappi, toisen jakson viimeinen päivä. Maanantaina huilataan. 

perjantai 27. elokuuta 2021

Rokulipäivän ruokaa – arroz con pollo

Maanantaina La Vueltassa oli lepopäivä, mutta silloinkin me sentään söimme. Tänään taas ei ole intoa ruoanlaittoon eikä ole yhtään nälkäkään, joten käytän lepopäivä kanaruoan tämän päivän postaukseen. Käytin jotain espanjalaisen blogin postausta hyödykseni, mutta kadotin sen jo, pahoittelen. 

Arroz con pollo

  • 2 broilerin nahatonta rintafilettä
  • 2 rkl punaista pestoa
  • 1,5 dl risottoriisiä (sillä paellariisiä en löytänyt varastoistani)
  • 2 dl pakastettua soffrittoa
  • 1 dl roseviiniä
  • 3-4 dl kasvislientä
  • tuoretta persiljaa
  • pimentonia
  • suolaa ja pippuria
Levitin riisin uunivuoan pohjalle ja kaadoin päälle soffritton, viinin, liemen ja nostin pinnalle pestossa pyöritellyt broilerinfileet. Ripottelin päälle suolaa, pippuria ja pimentonia. Laitoin vuoan uuniin 180 asteeseen noin 1,5 tunniksi. Käänsin välillä fileitten kylkiä ja tarkistin nesteen määrän, lisäsin lientä hieman. Oli ihan kelpo uuniruoka. 


La Vueltassa oli tasamaan etappi ja reitti kulki melkoisen tylsissä maisemissa. Hatka ajettiin kiinni ja tiedossa oli massakiri, jonka voittajaksi ajoi Florian Senechal ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Odd Christian Eiking. Fabio Jakobsen koki  ilmeisesti jonkun välinerikon melko lopussa. Huomenna on sitten vuorietappi. 

torstai 26. elokuuta 2021

Salmon escabeche

On tullut syötyä lihaa vähän enemmän kuin tarpeen olisi ollut, joten tänään meillä oli kalaruokapäivä. Löysin ohjeen vanhasta tutusta blogista, sieltä otin ohjeita CampaSimpukan alkuvuosina, mutta tätä ruokaa en ollut tullut kokeilleeksi. Tämä on öljyssä ja etikassa kypsytettyä lohta. 

Öljyssä ja etikassa kypsytetty lohi

  • 600 g palanen lohta
  • 4 dl oliiviöljyä
  • 1,5 dl omenasiiderietikkaa
  • 1 dl valkoviiniä
  • 1 rkl pimentonia
  • tuoretta persiljaa
  • tuoretta timjamia
  • 2 laakerinlehteä
  • suolaa ja pippuria
Siivosin lohipalasta ruodot, reunusrasvan ja nahkan. Leikkasin lohen noin puolen korttipakan kokoisiin annospaloihin, niitä tuli 7 kpl. Ripottelin kalapaloille suolaa ja pippuria. Luritin pannulle oliiviöljyä hieman, käytin sen kokoista pannua, jonka pohjan kalapalat melko tarkkaan täyttivät. Kaadoin pannulle etikan, viinin ja sitten niin paljon öljyä, että kalapalat juuri ja juuri peittyivät. Kuumensin seoksen siihen pisteeseen, että se alkoi pulpahdella. Juuri silloin muistin, että pimenton vielä puuttui, ripottelin sitäkin kalapalojen päälle. Nostin kannen pannun päälle ja jätin ruoan jäähtymään. Tarkoitus oli, että lohi kypsyisi kaikessa rauhassa liemessään. 

Ennen kuumentamista ja pimentonia

Tarjosin lohta oman viljelyksen perunoiden kanssa. Olisi mielenkiintoinen rakenne ja etikka maistui tässäkin todella hienosti. Nyt olen käyttänyt etikkaa tänä kesänä niin kanan kuin sienienkin kanssa ja se on kyllä hyvä tapa maustaa ja kypsentää.


La Vueltassa oli hilly-tyyppinen etappi,  eikä kenenkään tarvinnut palella reitillä eikä sen varralla. Lämpötila oli lähellä neljääkymmentä astetta. Voittajaksi ajoi Magnus Cort Nielsen ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Odd Christian Eiking. 

keskiviikko 25. elokuuta 2021

Espanjalainen linssikeitto

Tänään on ollut sateinen päivä, ihan kuin syyskuussa, juuri sopiva lämmittävän keiton syömiseen. Meille oli ilmaantunut jääkaappiin pieniä chorizomakkaroita, ei liian savuisia, juuri sopivia keittoon. Tein tämän keiton omasta tai asiakkaan päästä, kyllä siinä minusta espanjalaisen keittiön piirteitä löytyy. Tästä määrästä syö 2-3 henkilöä.

Linssikeitto 

  • 2 dl kuivia vihreitä linssejä
  • 3 dl vettä
  • 1 dl punaviiniä
  • 1 tölkki tomaattimurskaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 2 pientä keltasipulia
  • 2 pientä punasipulia
  • pieni pätkä kesäkurpitsaa
  • 2 pientä keltaista suippopaprikaa
  • 1 pieni punainen suippopaprika 
  • 4 pientä chorizomakkaraa
  • pimentonia
  • suolaa ja pippuria
  • pari kourallista babypinaattia
  • tuoretta persiljaa
  • manchegoa raastettuna
Laitoin vettä kattilaan ja linssit sinne kypsymään, muutaman minuutin kuluttua lisäsin mukaan viinin ja tomaattimurskan. Kuorin sipulit ja valkosipulinkynnen ja leikkasin ne suikaleiksi, samoin kesäkurpitsan ja paprikat. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kuullotin sipuleita, kesäkurpitsaa ja paprikoita muutaman minuutin. Kaadoin ne kattilaan. Pilkoin makkarat paloiksi ja käytin niitäkin pannulla ja lisäsin ne kattilaan. Sekoittelin. Maustoin pimentonilla, suolalla ja pippurilla. 

Annoin keiton kiehua noin puolisen tuntia, lisäsin hieman vettä, ettei keitosta tullut liian tanakkaa patamaista ruokaa. Lopussa sekoitin mukaan babypinaatin ja kun ne olivat laiskistuneet keitossa, annostelin soppaa lautasille. Koristelin persiljalla ja raastoin päälle vähän manchegoa. Hyvin lämmittävää keittoa.


La Vueltassa oli vuorossa jo 11. etappi, joka oli luonteeltaan hilly, ei siis vuorietappi, muttei tasainenkaan. Aurinko paistoi ja ehdimme katsomaan, kun maaliin oli noin 80 km. Oli kyllä jänskä loppu, olin jo toiveikas, että Magnus Cort Nielsen olisi kestänyt kärjessä, mutta aivan lopussa hänet ajettiin kiinni ja Primoz Roglic voitti etapin. Se kyllä kelpaa minulle oikein hyvin. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa vielä Odd Christian Eiking ja Primoz on kolmantena. 

tiistai 24. elokuuta 2021

Pimientos de Padrón

Tällä kertaa  olin oikein toiveikas, että pimientos de padrón-satsissa olisi sellainen tujakka yksilö, niitähän sanotaan olevan noin joka kymmenes. Meillä oli päivällisenä grillattu petit tender, kotimaista tuoretta maissia ja pussillinen vihreitä pieniä paprikoita. 

Pimientos de Padrón pannulla

  • pussillinen pieniä vihreitä soikulapaprikoita
  • 1 rkl  oliiviöljyä
  • suolaa
Kun muut aterian osat olivat lähes valmiita, kuumensin grillin sivupolttimolla isoa paistinpannua. Lorautin sille hieman oliiviöljyä ja kun öljy oli lähes savuavan kuumaa, nakkasin pussillisen paprikoita pannulle. Ripottelin päälle sormisuolaa.  Sekoittelin paprikoita pihdeillä ja kääntelin, jotta ne saivat kuumuutta joka kyljelleen. Muutamassa minuutissa paprikat kypsyivät riittävästi. Kauhoin ne tarjoiluvadille, leikkasin petit tenderin viipaleiksi ja nostin grillistä esikeitetyt, sitten grillissä väriä pintaansa saaneet maissit lautasille. 

Ei ollut yhtään tulista paprikaa, taaskaan. Kyllä se on ihan höpöjuttua. Petit tender ei taaskaan pettänyt, 58 asteeseen grillaus, sitten 10 minuuttia foliossa ja lopputulos oli juuri passeli. Maissit kuorin, irrotin haitulit ja keitin maisseja ensin suolalla maustetussa vedessä noin 8 minuuttia. Ne olivat grillissä noin saman aikaa. Sutikoimme maisseille pehmeää voita ja ripotimme pintaan suolaa. Emme osaa päättää olivatko lehtien suojissa grillatut maissit parempia kuin nämä esikeitetyt ja grillissä viimeistellyt, mutta eipä sillä oikeastaan ole väliäkään. 



La Vueltassa oli lepopäivän jälkeen toisen jakson ensimmäinen päivä. Yleisluonteeltaan mäkinen etappi toi jälleen uuden punaisen paidan haltijan. Hatkasta etapin voittoon ajoi jo toisen kerran tässä kisassa Michale Storer, Primoz Roglic putosi kärjestä sijalle kolme. Punaisessa paidassa ajaa huomenna Christian Eiking. 



sunnuntai 22. elokuuta 2021

Espanjalainen krapula-aamiainen

Onhan CampaSimpukassa tehty saunamunia, joten miksei tehtäisi krapulamuniakin? Käyhän sitä joskus niin, että tulee nautittua liikaa ja seuraavana aamuna ei ole parhain olo. Tänä aamuna tilanne ei ollut se, mutta halusin silti tehdä tätä ultimaattista hang over-ruokaa. Maistui se aivan pirtsakkana aamunakin. 

Olette ehkä huomanneet, että olen vallan hurahtanut Spain on A Fork-blogin ruokaohjeisiin, niitä on tämän vuoden espanjalaisessa ruokahaasteessani esiintynyt jo useita. Sieltä on tämäkin ohje peräisin. Katsoin Albertin videota tämän vuoden ensimmäiseltä aamulta ja minua hauskuutti kovasti se, miten kasuaalisti hän puhui siinä siitä, että jos on pidetty liian hauskaa eilen (uudenvuoden aattona), niin siihen sopii hyvin tämä kananmunan ja leivän yhdistelmä seuraavana aamuna. Hän kertoi miten tomaatti on terveellistä pinaatista puhumattakaan, miten niillä saisi edellisillan höyryt haihtumaan päästä. Hän näytti kyllä aivan freesiltä videossaan, joten kovin tutiseva aamu hänellä ei ollut. 

Espanjalainen kankkusenparannusleipä kahdelle

  • 8 pientä leipäviipaletta
  • oliiviöljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 tomaatti
  • 4 kananmunaa
  • suolaa ja pippuria
  • pari kourallista pinaatinlehtiä
  • pikkuinen pala manchego-juustoa
  • tuoretta persiljaa
Paahda leipäpalat ja kun ne ovat jäähtyneitä, hankaa niiden pintaa valkosipulinkynnellä ja halkaistun tomaatin puolikkaalla. 

Riko kananmunat kulhoon, vatkaa kevyesti ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja laita pinaatinlehdet pannulle, sekoittele. Lisää parin minuutin kuluttua kananmunat pannulle, anna olla ensin puoli minuuttia ja sekoittele sitten lastalla reunoilta keskelle päin niin, että seoksesta muodostuu karkeaa munakokkelia. Varo paistamasta liikaa, ettei kananmunasta tule kumimaista. 

Lurittele odottamassa oleville leipäpaloille pikkuisen oliiviöljyä ja lusikoi kananmuna-pinaattiseos leiville. Raasta päälle hieman manchegoa ja viimeistele muutamalla kierroksella pippurimyllystä ja tuoreella persiljasilpulla. 


La Vueltassa oli tänään ensimmäisen jakson viimeinen etappi, kunnon vuoritaisto. 188 km matkaan mahtui pitkiä nousuja, ensin yli 30 km ja lopussa noin 15 km. En voi kuvitella, että jaksaisin ikinä ajaa sellaisia, tuskin edes taluttaa pyörääni. Damiano Caruso oli suuren osan etapista yksin kärjessä ja siellä hän kesti loppuun asti. Maaliviivan toisena ylittänyt Primoz Roglic pääsee lepopäivälle kokonaiskilpailun kärjessä turvallisin mielin. Huomenna ei siis ajeta Espanjassa eikä kokata CampaKeittiössä, ainakaan espanjalaista. 

lauantai 21. elokuuta 2021

Sevillan viskipossua Manchego-muusin kera

Vähän minä epäröin katsoessani Sevillan viskipossuohjeita, niissä laitettiin viskiä ihan tuhtisti. Ei mitään lorausta tai tilkkasta, vaan toista desiä. Rohkaisin mieleni ja laitoin sitä ainakin puolet ohjeissa olleen määrästä. Ruokalajin nimi espanjaksi on solomillo al whisky ja otin vinkkejä muutamista videoista, joihin osuin googlaamalla espanjalaisia possuohjeita. 

Sevillan viskipossu 2-3 hengelle

  • 5 valkosipulin kynttä
  • oliiviöljyä
  • 1 possun sisäfile (noin 500 g) 
  • 0,5 dl sitruunamehua
  • 1 dl viskiä
  • 1 dl kasvislientä
  • 2 rkl kermaa (oma lisäykseni) 
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa
Kuorin valkosipulinkynnet ja kuumensin pannulla ison lorauksen oliiviöljyä, pannun pohja sai oikein peittyä kunnolla öljyyn. Nostin kynnet paahtumaan öljyyn. Puristin sitruunamehua mittakuppiin ja toiseen kaadoin viskiä vähän hirvityksissäni. Kasvislientä tein pienen annoksen fondista siltä varalta, että sitä tarvittaisiin. 

Siivosin possun fileestä hieman kalvoja ja leikkasin fileen parin kolmen sentin viipaleisiin, joille ripottelin maltillisesti suolaa ja pippuria. Kun valkosipulit olivat paahtuneet joka puolelta mukavasti, nostelin possunfileviipaleet pannulle, jonka alle lisäsin vähän kuumuutta, etteivät lihapalat alkaisi kiehua paahtumisen sijaan. Paistelin possupaloja muutamia minuutteja molemmilta puolilta, kunnes nekin saivat hieman väriä. 

Seuraavaksi lisäsin pannulle ensin sitruunamehun, sitten viskin, jonka annoin kiehua reippaasti hetkisen. Olipa mahtava tuoksu keittiössä tässä vaiheessa. Lisäsin vielä tilkan kasvislientä sen verran, että lihapalat olivat noin puoliväliin liemessä. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin kastikkeen lihapaloineen kiehua siellä maltillisesti. Lopuksi lisäsin vielä tilkan kermaa, joka sakeutti kastikkeen hyvin. 


Manchego-perunamuusi

  • 5 keskikokoista perunaa
  • pieni pala manchegojuustoa
  • noin 2-3 rkl korianterivoita viikon edellisiltä kokkauksilta
  • 2 rkl kermaa
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa
Samalla kun possuruoka valmistui, tein perunamuusin. Raastoin manchegon. Kuorin perunat ja leikkasin ne lohkoihin. Kypsensin perunatpalat höyryssä. Kaavin maustevoin kupistaan pienen kattilan pohjalle ja kun perunapalat olivat kypsiä, puristin ne perunapuristimella perunahiutaleiksi. Sekoitin pohjia myöten, jolloin maustevoi pohjalta sekoittui perunaan. Lisäsin pikkutilkan kermaa ja sekoitin mukaan juustoraasteen, hieman jätin koristeluun. Maustoin muusin suolalla ja pippurilla. 

Annokseen tuli hyvin yksinkertaisesti pari pientä kauhallista muusia, jonka päälle ripottelin juustoraastetta ja persiljaa ja muutama possunfileviipale, valkosipulinkynsiä ja lusikallinen niin muhkean makuista kastiketta. Tästä annoksesta olisi kolme syönyt sopivasti, mutta kyllä me kahdestaankin annoksesta selvittiin. 



La Vueltassa oli taas tasamaan etappi, jonka loppupuolta ehdimme katsomaan kokkailulta ja syömiseltä. Tasamaan etapissa oli tiedossa massakiri, jonka nopein oli Fabio Jakobsen, kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. Huomenna on vuorietappi, ensimmäisen jakson viimeinen päivä ennen maanantaista lepopäivää. 

perjantai 20. elokuuta 2021

Espanjalainen sipulikeitto

Tämä on ranskalaisen sipulikeiton etelänserkku, maukas soppa, joka sopi tähän tuurisateiseen päivään mainiosti. Olen nyt juuttunut hyvällä tapaa Spain on A Fork-blogiin, samaan tapaan kuin kesän Ranska-haasteen aikana turvauduin toistuvasti Rachel Khoon Little Paris Kitchen-kirjaan. Albert tekee hyviä, yksinkertaisia espanjalaisia ruokia ja vasta aivan äskettäin huomasin, että niissähän ei ole lihaa lainkaan. Se on vain plussaa. Sieltä otin sipulikeiton ohjeenkin tänään. Sen verran tänään muunsin keitto-ohjetta, että käytin vahvaa lammaslientä varastoistani kasvisliemen sijaan. 

Espanjalainen sipulikeitto kahdelle

  • 3 melko pientä keltasipulia
  • 2 melko pientä punasipulia
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl fariini- ja leipurinsokerin sekoitusta
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • 1 tl pimentonia
  • 1 laakerinlehti
  • 0,5 l vahvaa lammaslientä 
  • noin 0,5 l vettä
  • pippuria (suolaa ei tarvinnut liemen vahvuuden takia, mutta toisenlaisen liemen kanssa suolakin olisi tarpeen)
  • 2 kananmunaa
  • tuoretta persiljaa 
  • 2 viipaletta vaaleaa hapanjuurileipää
Sulatin liemikalikat kattilassa ja kaadoin liemen kannuun odottamaan. Kuorin sipulit ja viipaloin ne mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Valkosipulinkynnet leikkasin veitsellä ohuehkoiksi viipaleiksi. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kippasin sipulit mukaan, sekoittelin ja aloin karamellisoida sipuleita. Lisäsin kohta valkosipulin ja sokerin kattilaan ja jatkoin keskilämmöllä karamellisoimista. Noin kymmenen minuutin päästä sipulit olivat aika kivasti kypsyneitä. Sekoitin mukaan pimentonin ja viiniin, sekoittelin taas. Kun viini oli kiehunut melkein kokonaan kasaan, lisäsin kattilaan laakerinlehden ja hieman pippuria. Kaadoin mukaan ensin liemen ja noin pari kolme desiä vettä. Keitto sai kiehua noin tunnin muitten puuhien aikana. Keitto olisi nopsemminkin valmista, mutta minä jätin keiton muhimaan hyvin miedolla lämmöllä. 

Kun ruoka-aika lähestyi, maistelin soppaa, pippuria se tarvitsi vielä. Lisäsin hieman vettäkin lisää, sillä keitto oli aika sakeaa. Lopuksi keitto viimeisteltiin kypsentämällä kananmunat keitossa. Tämä oli minulle uusi tapa, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Kaadoin pieneen kuppiin rikkomani kananmunat yksi kerrallaan keittoon kypsymään, varoin kippaamasta niitä päällekkäin. Laitoin kannen kattilan päälle ja kananmunat saivat olla keitossa noin 4-5 minuuttia, tarkoitus oli hyydyttää valkuainen, mutta keltuainen sai jäädä hieman valuvaksi. 


Paahdoin leipäpalat ja leikkasin ne kuutioiksi. Nostin kananmunat silikonikauhalla varovasti laakealle lautaselle odottamaan ja jaoin keiton annoslautasille. Ripottelin paahdetut leipäpalat annoksen reunoille ja nostin keitossa uppopaistetut kananmunat annosten pinnalle. Koristelin silputulla persiljalla. Olisi ollut paikallaan laittaa hieman suolaa ja pippuria kananmunan päälle, mutta unohdin.  Maukasta oli näinkin. Keltuainen oli juuri sopivasti pehmeää. 


La Vueltassa oli ensimmäinen oikea vuoripäivä, lähetyskin alkoi hieman etuajassa. Aurinkoisessa säässä ajajat tekivät työtään. Alejandro Valverde ajautui ulos reitiltä ikävän näköisesti ja joutui keskeyttämään kilpailun, mikä on tosi kurjaa. Voittoon ajoi Michael Storer ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Primoz Roglic. Huomenna La Vuelta jatkuu tasamaan etapilla. 

torstai 19. elokuuta 2021

Perunat ja kananmunat tapaksena

Eilen söimme etikkaisia herkkusieniä, niiden kanssa oli myös toinen tapas, sillä tänään en ollut kokkausaikaan kotona. Muistan syöneeni tällaista ei ehkä niin terveellistä ruokaa caminon aikana, mutta kyllä sillä askel kulki halki pohjoisen Espanjan. Ohjeen otin tutusta Spain on A Fork-blogista, Albertin postauksesta viime marraskuulta. Erästä toista kananmunaohjettaan hän kutsuu krapularuoaksi, sitäkin pitänee kokeilla joku päivä. 

Perunat ja kananmunat tapaksena kahdelle

  • 2 dl oliiviöljyä
  • 4 keskikokoista perunaa
  • suolaa
  • kolme kananmunaa (yksikin/syöjä piisaisi)
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa
Kuori perunat ja leikkaa tasakokoisiksi suikaleiksi. Laita suikaleet kylmään veteen noin puoleksi tunniksi, että niistä irtoaa tärkkelystä. Kun on aika paistaa perunat, kaada vesi pois, kippaa suikaleet keittiöliinalle ja taputtele ne kuiviksi. Laita uuni lämpenemään 100 asteeseen, perunat pidetään siellä lämpiminä sen aikaa, että kananmunat paistetaan. 

Kuumenna laakealla pannulla pari desiä oliiviöljyä (tosiaan tässä käytetään oliiviöljyä, mutta ehkä viisaampaa olisi käyttää vaikka rypsiöljyä). Kun öljy on kuumaa, laita perunasuikaleet pannulle öljyyn paistumaan, pidä huoli siitä, että suikaleita on vain yhdessä kerroksessa. Tämä on sellainen shallow frying-menetelmä, ei ihan täysmittainen uppopaisto. Minä tein perunoita sen verran, että ne mahtuivat kaikki paistumaan yhtä aikaa. Muutamien minuuttien kuluttua kääntele pihdeillä tai reikäkauhalla perunat ja kun ne alkavat näyttää kypsiltä, kokeile yhtä tikulla ja maista, onko kypsyys sopiva. Kun kypsyys on sopiva, nostele perunat lämpöä kestävälle lautaselle paperiarkin päälle valumaan. Nosta pian lautanen lievästi lämpimään uuniin ja jatka kananmunien kanssa. 

Kananmunat paistetaan samassa öljyssä kuin perunat. Riko kananmuna kerrallaan pieneen kuppiin ja laske siitä kuumaan öljyyn. Minun kolme kananmunaani mahtuivat yhtä aikaa paistumaan laakeaan pannuun. Kananmunat eivät tartu pannuun runsaan öljymäärän vuoksi, ne itse asiassa nousevat kuuman öljyn pinnalle kananmunan pohjan alkaessa kypsyä. Nostele lastalla kuumaa öljyä kananmunan päälle, etenkin keltuaisen päälle. Tarkoitus on paistaa kananmunan pohjapuoli rapeaksi, mutta keltuainen saa jäädä hieman valuvaksi. Nosta kananmunat lastalla lautaselle paperiarkin päälle. 

Ota perunat pois uunista ja jaa ne lautasille tai kaikki tarjoiluvadille, kierrä suolaa perunoiden päälle ja nosta siihen pinnalle kananmunat, joille ripsautat myös suolaa ja pippuria. Koristele tuoreella persiljalla. Nam eikä ollut nälkä ihan heti. 



La Vueltassa oli erikoinen vuorietappi, sillä sen alussa oli kymmeniä kilometrejä lähinnä alamäkeä, sitten tasaista ja lopussa kahden kilometrin nousu. Mutta ei se mitään. Voittajaksi ajoi juuri ja juuri ehtien Magnus Cort Nielsen ja punaiseen johtajan paitaan palasi Primoz Roglic. 

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Etikkaiset tapassienet

Aamuyöllä oli hetki, ettei uni tullut ja aloin selata nettiä etsien jotain espanjalaisia ruokaohjeita. Päädyin jälleen kerran Spain on A Fork-sivulle, Albertin blogiin. Hänen ohjeitaan olen usein käyttänyt. Nytkin löysin sellaisen ohjeen, josta heti kiinnostuin. Eilen meillä oli pihvin päälle paistettuina herkkusieniä ja halusin käyttää sienet mahdollisimman pian loppuun. Albert teki tässä postauksessa (ja youtube-videossa) etikkaisia valkosipuliherkkusieniä viime toukokuussa ja minä apinoin häntä tänään. 

Etikkaiset valkosipulisienet tapas-tyyliin

  • 10 keskikokoista valkoista herkkusientä
  • oliiviöljyä, niin että pannun pohjan peittyy hyvin
  • 2 valkosipulinkynttä raastettuna
  • tuoretta persiljaa
  • iso loraus etikkaa (käytin valkoviini- ja sherryviinietikkaa)
  • suolaa ja pippuria
  • päälle vielä tuoretta persiljaa
Raastoin valkosipulin mortteliin ja lisäsin sinne silputtua persiljaa. Sekoittelin ja kaadoin mukaan etikat. Sekoitin taas. Puhdistin sienet, ne tosin olivat hyvin siistejä. Leikkasin ne kahtia ja kuumensin pannulla hyvän määrän oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, ladoin sienet pannulle leikkuupinta alaspäin ja annoin niiden paistua nelisen minuuttia niitä sen enempiä liikuttelematta. 

Kun leikkuupinta oli kauniin  paistunut, kääntelin sieniä niin, että muutkin pinnat saivat öljyä päälleen. Paistelin sieniä joka puolelta muutaman minuutin ja lisäsin sitten mukaan etikkaisen kastikkeen. Sekoittelin ja jätin kiehumaan miedolla lämmöllä kunnes etikkaliemi imeytyi sieniin. Maustoin suolalla ja pippurilla. Tarjolle laittaessani ripottelin sienille vielä tuoretta persiljaa. Olivat oikein hyviä makupaloja. Meillä oli tänään myös toista tapasta tarjolla, siitä postaan huomenna, sillä en ole kotona ruoka-aikaan. 




La Vueltassa oli tänään tasamaan etappi, jonka loppupuolta kerkisimme katsomaan. Etappi kulki niin tylsää reittiä kuin olla voi, ensin varmaan 15 km luotisuoraa tasaista tietä. Yksi kaupunki ja sitten toinen 15 km suoraa. Ehdimme jo toivoa, että voi kun ei tulisi herpaantumisesta johtuvaa kolaria, kun se jo tulikin. Yli puolet pääjoukosta joutui samaan sumaan, myös Rein Taaramäe jäi pääjoukosta. Hänellä on kyllä huono tuuri. Hänen punaisen paidan kautensa jäi nyt sitten tähän päivään. Voittajaksi ajoi Jasper Philipsen ja punapaidassa ajaa huomenna Kenny Elissonde ja Primoz Roglic on viisi sekuntia perässä toisena. 

tiistai 17. elokuuta 2021

Romesco pitkästä aikaa

Vuonna 2013 tein romesco-kastiketta. Tein siitä sen verran tujakkaa, että taisin saada vielä koko purkillisen kotiin työpaikan juhlista, viiden kilon jääpaisti kyllä kävi kaupaksi. Tänään tein uudelleen romascoa, hieman erilaisella ohjeella ja sitäkin pikkuisen muunnellen ja tällä kertaa sitä tuli oikein hyvää niin maun kuin rakenteenkin puolesta. Ohje on peräisin täältä. Mukavan näköinen blogi muutenkin kuin tämän ohjeen osalta. 

Pieni annos romesco-kastiketta

  • 2 melko pientä punaista suippopaprikaa
  • noin 20-25 pientä punaista ja oranssia kirsikkatomaattia
  • 1 suuri valkosipulinkynsi
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • pieni pala vaaleaa kuivahtanutta leipää
  • 1 tl punaviinietikkaa
  • suolaa ja pippuria
  • 1 tl sokeria
  • pinnalle pimentonia (savustettua paprikajauhetta)
En käyttänyt mantelia tällä kertaa, vaikka sitä ohjeessa olikin, käytin kuivaa leipää muruiksi  silputtuna. Aloitin kuumentamalla uunin 225 asteeseen. Leikkasin paprikat neljään lohkoon ja kuorin valkosipulinkynnen. Pienet tomaatit ovat pihan kasvatuksista, otin niitä niin paljon kuin oli jo kypsinä. Osan säästin salaattia varten. Laitoin paprikat, tomaatit ja valkosipulin pieneen vuokaan ja sekoitin niihin ruokalusikallisen oliiviöljyä. Paahdoin niitä uunissa noin 25-30 minuuttia. Sillä välin silppusin Bamixin minileikkurissa pienen palan kuivettunutta leipää. Kun kasvikset olivat sopivasti paahtuneet, otin ne uunista ja lusikoin sauvasekoittimen korkeaan, kapeaan sekoituskuppiin. Annoin niiden jäähtyä hetkisen. 

Lisäsin mukaan etikkaa, sokeria, suolaa ja pippuria ja surruutin seosta Bamixilla tasaiseksi. Laitoin mukaan vielä ruokalusikallisen oliiviöljyä ja pari ruokalusikallista leipämurua. Maistelin, lisäsin vielä hieman suolaa. Sekoitin vielä tasaiseksi ja kaavin kauniin punaoranssin kastikkeen tarjoiluastiaan ja ripottelin pinnalle hieman pimentonia. 

Aterialla  meillä oli grillattu ulkofilepihvi romesco-kastikkeen kanssa, kastike on hyvä tarjota huoneenlämpöön viilenneenä. Voi se olla lämmintäkin, mutta ei ehkä jääkaappikylmää. Pihvien päälle paistoin muutaman viipaleen herkkusientä. Käytin niiden paistamiseen edellispäivän korianteri-limevoita. Pieni tomaatti-sipulisalaatti sopi etenkin väreiltään hyvin Espanja-teemaan. 



La Vueltan neljäs etappi oli tasamaan etappi, jonka aivan viimeisillä kilometreillä kisaa johtava Viron Rein Taaramäe kaatui. Hän pystyi ajamaan vielä maaliin ja sai saman ajan kuin voittaja (koska kaatuminen tapahtui niin lähellä maalia, alle kolmen kilometrin päässä maalista). Niinpä hän sai pitää punaisen johtajan paitansa. Etapin voittoon ajoi Fabio Jakobsen.