Pastis-popsicles

When it's hot, eat a root beer popsicle

Shut off the AC and roll the windows down

let that summer sun shine

Always stay humble and kind

Tim McGraw lauloi lempikappaleessani Humble and Kind root beer-mehujäästä alkuvuodesta 2016 ja edelleen pidän siitä laulusta. Sanoitus sopii tähän kuumaan suomalaiseen kesäänkin. Root beeriä ei ole tullut kokeiltua, mutta Pimm's-popsicles sen sijaan kyllä kesällä 2017. Nyt löysin Rachel Khoon kirjasta The Little Paris Kitchen tämän Pastis-popsicleohjeen. Tämä kirja on ollut tämän vuoden ranskalaisen ruokahaasteeni ehtymätön lähde, se on täynnä ihania ohjeita. 

Rachel mainitsee, että Pastis mielletään eläkeläisten juomaksi, eipä siinä mitään, se kyllä passaa meille. Hän halusi hieman nuorentaa Pastis-drinkkiä ja teki siitä mehujään. Koska Pastis on alkoholipitisuudestaan noin 40-45 tilavuusprosenttia, se ei jäädy ilman, että sitä laimennetaan. Tätä tehdessä tuli paljon tiskiä.   

Pastis-popsicles (4 kpl)

Tarvikkeet

• jäämuotti jolla voi tehdä pallon muotoisia jääpaloja (miksei muunkinmuotoisia?)
• 4 tikkua (meillä lyhyitä muovisia kestopillejä)
• sitrusraastin
• sitruspuristin
• tiheä siivilä
• mittoja
• pieni kannu
• mojito-survin

Ainekset

• luomusitruunan kuori raastettuna
• mintunlehtiä
• 1 tl sokeria
• 4 cl Pastista
• 16 cl sitruunalimonadia
• 2 cl sitruunamehua

Ota tarvikkeet esille ja raasta sitruunan kuori kannuun. Lisää sinne mintunlehtiä, jätä neljä lehteä sivuun. Mittaa kannuun Pastis, limonadi, sokeri, mintunlehtiä ja sitruunamehu. Sekoita ja käytä mojito-survinta, että mintunlehdistä irtoaa makua. 

Aseta jokaiseen puolipallon pohjalle mintunlehti. Kaada siivilän läpi seos pallojäämuottiin (meillä on sellainen, jonka vetoisuus on noin 2 dl) ja laita kansipuoli päälle. Työnnä pyöreät pillit muotin reikiin. Jäädytä useita tunteja, ainakin 4-5. Meillä jäätyivät seuraavaan päivään. 

Kun on tarkoitus nauttia tämä virkistävä jääkimara, ota ne pakastimesta ja irrota muotin kansipuoli varovasti. Nosta pallot tikkuineen lasiin ja syö heti. Tämä on hieman hileinen rakenteeltaan, oikein kiva imeskellä helteisenä päivänä. Hieman pienemmässä koossa olisi sopiva paletin puhdistaja pitkän menun keskellä. Eikä tässä ole alkoholia kuin 1 cl/annos.

Tour de France alkaa olla lopussa, tänään oli viimeinen maantie-etappi, joka oli tasamaalla. Matej Mohoric voitti ja Tadej Pogacar on vakaasti kokonaiskilpailun johdossa. Sää oli todella kuuma Ranskassakin. Huomenna on vuorossa toiseksi viimeinen etappi ja se on henkilökohtainen aika-ajo ja sunnuntaina Tour päättyy Pariisiin seremoniallisen päätösetapin merkeissä. Silloin ykkösenä olevaa ei  enää haasteta, mutta etapin voitosta kyllä kilpaillaan ankarasti. Ehkä Mark voittaa vielä viidennenkin etapin. En ole pettynyt, jollei hän siihen kykene, kyllä neljä voittoakin on mahtava suoritus.

Tour de Campa jatkuu, samoin joku pyöräily

Nämä telkkälapset estivät meidän eilisiltaisen uintimme, ei voinut häiritä niitä

Tänään jatkoimme äidin hoivista matkaa, suuntana Koillismaa ja Kainuu. Olimme siinä käsityksessä, ettei kirkkoja enää olisi niin tiuhassa, mutta kyllä niitä kuitenkin 8  tuli katsottua tänäänkin. Kemijärvellä en muista käyneeni kuin yhden ainoan kerran todella kauan sitten, sen kirkko oli todella katsottava. Ja paikalliseläin on ymmärtääkseni sarvikuono. 

Jatkoimme sitä tavoitetta, ettemme vain aja eteenpäin, vaan pysähdymme, jos jotain kiinnostavaa osuu kohdalle. Yksi juttu oli Kursulainen Oy:n leipomo Kursussa (kas kummaa). Olimme äidin luona kuulleet tuosta leipomosta ja koska se osui reittimme varrelle, ajoimme pihaan. Olimme varmaan aika viime hetkellä paikalla, leipomossa jo lakaistiin lattioita ja oltiin lähdössä vapaalle. 

Ostimme rieskaa, vähän pieleen leikattua pikkuisen palanutta reikäleipää (priimaakin olisi ollut tarjolla, mutta halusimme hävikinvähentämisen nimissä valuvikaisen) ja todella hyvää pullaa. Maksoi neljä euroa ja  kaupan päälle tuli hyvää mieltä. Rieska oli aivan erilaista kuin eteläisemmät ohrarieskat, sitä maistaessani palasin lapsuuden makumuistoihin. Ruisleipäkin oli niin hyvää, että se hävisi lautasilta alta aikayksikön. 

Kursun kirkkokin käytiin katsastamassa. Siinä taisikin olla koko Kursun nähtävyydet katsottuna. 

Sallan kohdalta idästä länteen on vieläkin olemassa junarata, joka Suomen oli pakko rakentaa talvisodan jälkeen, mutta sen ylläpito on jäänyt hieman vähälle ymmärrettävistä syistä. Jatkosodassa sillä oli kyllä merkityksensä Suomen joukkojen huollossa. 

Kursusta länteen

Kursusta itään

Sallan ratapiha vaatisi vähän viksaamista.

Sallan kirkko on 50-luvun tuotos, kun aiempi kirkko tuohoutui sodassa. Oikea aito kolmiokirkko!

Hautajärven kirkon täytyy olla jonkunlainen murheenkryyni Sallan seurakunnalle, jolle se nykyään kuuluu. Kylän läpi ajoi minuutissa, mutta me ajoimme sen eestaas, sillä ajoimme ensin kirkon risteyksen ohitse. Mahdollisesti kylän ainoat (seniori)asukkaat olivat laskemassa liikennettä kirkon läheisen talon pihalla ja jolleivat he huomanneet tikkaustamme eestaas, niin saattoivat ajatella, että jopas on liikennettä. Kirkko näytti siltä, että on ollut pitkään ollut käyttöä vaille, sen pihalla oli sorakasa, jonka yli oli poro kiivennyt, sorkanjäljet olivat todisteena. Googlasin kirkkoa ja se on ollut osa rajaseutukirkkoperinnettä, se on lopetettu 1990-luvulla. Kirkko on rakennettu vuonna 1963.

Käylän kirkko on myös rajaseutukirkko, mutta se on ihan elävän näköinen mesta. Aito kolmiokirkko, niistä minä tykkään, se on rakennettu 50-luvun lopulla. 

Matka jatkui, ohitimme Rukan ja osuimme pariin kertaa todella suuren porotokan kanssa käyttämään tietä. Kuusamossa kävimme katsomassa kirkon, kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt Kuusamossa. Kirkkoon pääsi katsomaan sisällekin. 

Olimme aikeissa mennä Taivalkoskelle yöksi, mutta se meni oikein ruhtinaallisesti pieleen, niin paljon, että naurattaa. Mutta kävimme katsomassa kirkon ja sinne pääsi myös sisälle. Sen ympäristössä näkyi paljon kaatuneita puita, täällä päin oli kauhea myrsky viime viikolla. Tuhoja oli kyllä ihan hirveästi tässä muutamien kymmenien kilometrien aikana, yksi leirialue oli kokonaan kiinni niiden vuoksi.

Yksi bonuskirkko tuli vielä matkan varrella, se on kyllä Tyräjärven Rauhanyhdistyksen kokoontumispaikka, mutta risti seinässä riitti meille, kelpaa kirkkolistalle.

Tulimme yöksi kivalle leirialueella, joka on vaihtanut omistajaa alkuvuodesta. Sen nimi on nykyään Hossan portti, aikaisemmin se oli joku muu, siksi oli vähän vaikea löytää paikka puhelimen netillä. Tämä säästyi myrskytuhoilta. Sympaattiset paikat ovat sympaattisia, niistä me pidämme enemmän kuin leirintähelveteistä. Täällä kuljeskelee porokin. 

No nyt päästään viimein ranskalaisen ruoan haasteeseen. Löysin jo ennen Tourin alkua ihanalta vaikuttavan ruokaohjeen Rachel Khoon kirjasta Little Kitchen in Paris. Piti vain hieman etsiä raaka-aineita ja varmistaa, että olisimme kahdestaan syömässä. Kyse on oikeastaan ihan pienestä ateriasta, helposta valmistaa, mutta niin herkullisesta. Ensin saimme ostettua pakastetut kananmaksat, mutta tuoreita viikunoita täytyi metsästää täällä Lapissa aika pitkään. Tänään majoittuminen ei mennyt ihan putkeen, meidän piti olla leiriytymässä jo kolmen maissa ja ehtiä myös katsoa pyöräilyä, mutta viivästyimme tavoitteesta pari tuntia. Maksat oli kuitenkin otettu aamulla hyvässä uskossa sulamaan, joten ne oli käytettävä, tai itkettävä ja käytettävä. 

Kananmaksa ja viikunat

• 2 uudensadon punasipulia
• 2 rkl voita
• 280 g broilerinmaksaa pakastettuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• 2 rkl konjakkia (ohjeessa punaviinietikkaa)
• 2 rkl konjakkia
• salaattia muutamia oksia, meillä hieman friseesalaattia ja rucolaa (oli tosi vähän matkayrtistöstä, vähän enemmän olisi ollut kiva)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 4 tuoretta viikunaa

Rachelin ruoka näytti niin periranskalaiselta, että meillä oli mieliteko siihen jo yli viikon. Tänään se toteutui. Antti kuivasi maksapalat ja maustoi ne suolalla ja pippurilla. Minä leikkasin sipulit viipaleiksi ja viikunat neljään lohkoon. Asettelin kaikki yrtistössämme jäljellä olevat salaatinlehdet ja rucolat lautasille ja viikunalohkot myös odottamaan. 

Kuumensin pannulla nokareen voita ja paistoi punasipuliviipaleita hetkisen, taisin tehdä niistä rapsakampsia kuin lähdeohjeessani, mutta ne kyllä olivat lopputuloksessa ihan nappiin. Siirsin sipulit lautaselle odottamaan ja laitoin lisää voita pannulle. Kun voi sopivasti kuohui, nostelin broilerinmaksat pannulle, ensin puolet (minulla on melko pieni retkipannu) ja lisäsin sinne oksan rosmariinia ja loput timjamipuntista. Paistoin maksapaloja  noin 2-3 minuuttia puoleltaan. Lähdeohjeessa maksapaloille laitettiin tilkka punaviinietikkaa, mutta minä tahdoin liekittää. Niinpä kaadoin pannulle lorauksen konjakkia ja liekitin maksat. Nostelin ne lautasille ja voi herranen aika miten hyvä yhdistelmä on broilerin maksa ja viikuna! Ylihyvää!

Tour de Francessa oli ensimmäisen lepopäivän jälkeinen etappi, jonka oli määrä päättyä massakiriin ja sellainen saatiinkin. Ja vielä tuli minulle kaikkein mieluisin voittajakin, eli Mark Cavendish voitti jo kolmannen etapin tässä kisassa. Ainoastaan Peter Saganin voitto olisi tehnyt minut yhtä iloiseksi. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Tadej Pogacar. Eli kaikki mitä parhaiten kisassa. Huomenna on taas vuorossa hirvittävä vuorietappi, jossa käydään "vanttuulla" kaksi kertaa, eikä se tarkoita mitään sopimatonta, lupaan.