Aasialaiset kesäkurpitsat

Antti näki tämän Hesarissa Minna Rautio-Pakasteen ohjeen aasialaisista kesäkurpitsoista ja niitä minä tänään tein maustumaan. Vielä ei siis ole maistettu, mutta purkki on jääkaapissa tekeytymässä. Puolitin ohjeen. 

Aasialaiset kesäkurpitsaviipaleet

• 300 g kesäkurpitsaa (1 keskikokoinen kurpitsa)
• palanen tuoretta inkivääriä
• 2 dl vettä
• 1,5 dl riisiviinietikkaa
• 2 dl sokeria
• 1 tl suolaa
• 5 tähtianista
• 1 rkl korianterin siemeniä
• 1 nippu tuoretta korianteria

Aloitin pesemällä säilöntäpurkin huolellisesti, pesin myös toisen, kun en osannut heti arvioida minkä kokoisen purkin oikein tarvitsen. Myös kannet pesin hyvin. 

Keräsin liemen ainekset kattilaan, veden, etikan, sokerin, suolan, tähtianikset ja korianterin siemet. Viipaloin pestyn kesäkurpitsan mandoliinilla muutaman millin viipaleiksi ja kuorin ja viipaloin inkivääripalan. Huuhtelin korianterinipun ja painelin sitä paperilla, irrottelin nipun muutamiin pienempiin eriin. 

Asettelin suorasivuiseen lasipurkkiin (valitsin lopulta sen pienemmän purkin) vuorotellen kesäkurpitsaviipaleita, inkivääriviipaleita ja korianteria. Kiehautin liemen niin, että sokeri liukeni kokonaan. Kaadoin kuuman liemen sattumineen purkkiin, liemen tuli peittää kaikki ainekset kokonaan. Laitoin kannen kiinni ja jätin purkin viilenemään pöydälle ennen kuin siirsin sen jääkaappiin. 

Tästä pitäisi tulla kiva sivuke monenlaisillekin ruokalajeille, mutta etenkin rakastamilleni korealaisille ruokalajeille.  

Giro d'Italian päätöspäivän – mozzarellacrostinit kesäkurpitsasipseillä

Nyt on viidestoista Italian ruokahaasteemme taas lopussa ja blogin 14. synttärikin on ohitettu. Huomisesta alkaen meillä on taas ruokavapaus!

Olin ajatellut, että tekisin yhden risotonkin tälle keväälle, mutta niin se vain jäi aikeeksi. Tälle päivälle olin ajatellut kesäkurpitsarisottoa, mutta muutin minkä päätin ja tein meille crostineja mozzarellalla ja kesäkurpitsasipseillä. Tämän tein kutakuinkin omasta tai asiakkaan päästä. 

Crostinit mozzarellalla ja kesäkurpitsalla

• 2 palloa mozzarellaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• noin 8 cm pätkä kesäkurpitsaa mandoliinilla ohueksi viipaloituna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 8 viipaletta patonkia vinottain leikattuna
• tuoreita yrttejä (basilika ja persilja)

Revin mozzarellapallot lautaselle ja maustoin ne oliiviöljyllä, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Jätin juuston marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Viipaloin kesäkurpitsan ohuiksi viipaleiksi ja Antti leikkasi leivän sopiviksi viipaleiksi.

Kuumensin sähköistä paistolevyä hetkisen ja kaadoin sille tilkan oliiviöljyä. Levittelin kesäkurpitsaviipaleet kuumalle levylle ja paistoin niitä pari kolme minuuttia niin, että niistä tuli kauniiksi paistuneita sipsejä. Nostelin ne marinoitumassa olevan mozzarellan päälle. Siihen vielä pintaan hieman suolaa, pippuria ja sitruunamehua ja yrttejä. 

Paahdoin leipäviipaleita oliiviöljyssä samalla sähkölevyllä niin, että niihin tuli hyvä paistopinta. Lusikoin mozzarellatäytettä leipäviipaleille ja ripottelin päälle yrttejä ja vielä pippuria. Näitä tuli meille neljä leipää syöjää kohden, joten muuta ruokaa ei ollut tarpeen saadakaan. Alkupaloiksi näitä riittäisi hyvin 1-2 kpl. 

Giro d'Italian viimeinen etappi alkoi Roomasta ja tarkalleen ottaen Vatikaanista. Paavi kävi siunaamassa ajajat ja lähettämässä heidät kisan viimeiseen koitokseen. Minusta tuo oli hieno ele, vaikken itse olekaan uskonnollinen. 

Onneksi sää suosi viimeistäkin etappia, jännitys muodostui siitä, kuka kirimiehistä voittaisi etapin, mutta kokonaiskilpailun voittaja oli jo selvillä, kunhan vain selviäsi ehjänä maaliin. Olav Kooij oli lopulta nopein ja toi tallilleen hienon etappivoiton ja saman tallin Simon Yates voitti koko kisan. Hieno päätös. Me vieläkin sanomme tuota tallia Jumbo Vismaksi varmaan vielä kymmenen vuotta, vaikka se on nykyään Team Visma – Lease a Bike. Nyt jäämme haastevapaalle Tour de Francen alkuun asti. 

Sadepäivä Välimerellä

Meistä on hauska katsoa paikallisia tv-ohjelmia eri maissa. Tosin nykyään tuollaisella tavallisella antennilla eivät ohjelmat enää näy Saksassa, pitäisi olla satelliittiantenni. Mutta Pohjoismaissa ja Ranskassa kanavia näkyy vaihtelevasti. 

Emme varsinaisesti osaa ranskaa, muttei se haittaa ollenkaan. On hupaisaa katsoa tuttuja tv-sarjoja ranskaksi puhuttuina. Taisin juuri nähdä eräänä päivänä pätkän Kauniita ja rohkeita, mutta sen tajuamiseen meni sen verran aikaa, että ohjelma ehti jo vaihtua. Oli ihan eri Ridge kuin 1990-luvulla (toki tiesin vaihdoksesta, mutten sitä millaiselta näyttävä mies nyt on roolissa), mutta Brooke oli vissiin sama, kylläpä aika on häneenkin vihdoin vaikuttanut.  Äänestä tunnistin, sillä harvinaista kyllä sarja oli  ranskaksi tekstitetty. Matulaa en ole nyt onnistunut bongaamaan ja Columbo (tai kuten meillä sanotaan Combula) on vain vilahtanut mainoksissa. 

Päivittäiset tv-keskustelut ovat todella kiivaita, vaikuttaa siltä, että keskustelijat  lähes vihaavat toisiaan, mutta toivon sen olevan vain ranskalaista keskustelukulttuuria. 

Ranskalaiset säätiedotukset ovat televisiossa todella nopeita toimituksia, juuri kun sellaisen ehtii bongata tv-ohjelmavirrasta, se onkin melkein ohitse jo. Yhtään paikan nimeä ei ole sääkartoilla (tosin huomasin joku aika sitten, että eipä ole meillä Ylelläkään yleensä, jokainen tietää mille kohtaa itse Suomea asettuu) ja mitään Ranskan ulkopuolisia alueita ei noteerata eikä säärintamien liikkeitä Ranskaa suuremmalta osalta maailmankaikkeutta. Riittää kun kerrotaan, että mitä on aamulla ja iltapäivällä. Ikkunasta katsotaan loput. Nyt ehdimme aamulla nähdä, että koko päivän sataa koko Ranskassa ja sen kyllä kuulee CampaAdrian kattoon ropisevista pisaroistakin. Meillä on siis pirttipäivä. Ei haittaa mitään. 

Päivälliselle tein meille Henkan Italia-kirjan ohjetta mukaillen caponataa. Aivan kaikkia aineksia meillä ei ollut, mutta laitoin jotain muuta tilalle. Vihanneshöystön lisäksi aterialla oli niin pieni ranskalainen kiemuramakkara kuin kaupasta löysimme. Paljon suurempia kyllä oli vaikka kuinka paljon. 

Mukaeltu caponata kahdelle

• 1 pieni munakoiso
• 1 pieni vaaleanvihreä kesäkurpitsa
• 1 sipuli
• loput pienestä fenkolista (alkuperäisohjeessa oli varsiselleria)
• oliiviöljyä
• 3 kuorittua valkosipulinkynttä
• 1 rkl tomaattipyreetä
• 2 erikokoista ja väristä tomaattia (säilykettä lähdeohjeessa
• 1 dl roseviiniä (koska käytin kokonaisia tomaatteja, en säilykettä)
• (ohjeen oliivit jätin pois)
• 2 rkl kapriksia
• (pinjansiemeniä, niitä ei ollut)
• suolaa ja pippuria (pippuria ei ollut Henkan ohjeessa, what the merde?)
• 2 rkl punaviinietikkaa (kätevää, mutta etikkaa ei tullutkaan mukaan, enkä lopulta edes muistanut laittaa sitä)
• tuoretta basilikaa puntin loput

Kuutioin munakoison 2x2 cm kuutioiksi ja ripottelin niille suolaa, että itkettyisivät. Vakuuttelin niitä, ettei tässä kuitenkaan ole mitään hätää. Silppusin sipulin ja leikkasin kesäkurren kuutioiksi, ohjeessa sisus koverrettiin pois, mutta kurreni oli niin pieni, etten raskinut. Viipaloin matkamandoliinilla fenkolin ohuesti. Myös tomaatit kuutioin. Valkosipulin kynnet leikkasin myös ohuiksi viipaleiksi.

Kun munakoisoparat olivat itkeneet tarpeekseen, huuhtelin niistä suolan pois ja jätin palat siivilään valumaan. Paistoin ensin munakoisokuutioita oliiviöljyssä ruskeiksi ja lusikoin ne lautaselle odottamaan. Lisäsin samaan öljyyn pannulle kesäkurrepalat, fenkoliviipaleet ja sipulit ja paistoin niitäkin muutaman minuutin. Palautin niiden seuraan munakoisopalat. Mukaan pääsivät vielä tomaattipyree ja kuutioidut tomaatit ja hieman viiniä. Sekoittelin ja jätin hautumaan pienellä liekillä noin 20 minuutiksi. Lopuksi lisäsin mukaan kaprikset, maustoin suolalla, pippurilla ja päälle ripottelin vielä kaikki mitä basilikapuntista vielä sai irti. 

Antti paistoi makkarakiemuran ulkona Campingazilla.

Meillä oli tämän kanssa siis grillattua makkaraa ja loput eilisestä leivästä myös hieman grillattuna. Sillä oli hyvä kauhoa kasvishöystöä suuhunsa. 

Giro d’Italiassa alkoi toinen viikko ja vuorossa oli kymmenes etappi ja pystyimme katsomaan sitä tablettini gigoilla lopusta hieman. Voittajaksi ajoi Valentin Paret Peintre ja kokonaiskilpailua johtaa kuten tähänkin asti Tadej Pogacar. 

Postauksen asettelut ja fontit ovat vähän sinne päin, sillä niitä ei voi ranskalaisittain säätää eikä hallita. 

Lihapullakastikkeella täytetty kesäkurrevene

Nyt on kyllä niin omasta tai asiakkaan päästä- tyyppinen espanjalaisruoka, ettei parane tämän enempiä espanjalaisuutta mainostella. Meillä oli reissun aikana kasvatussäkissä päässyt pari kesäkurpitsaa kasvamaan lähes jormamittoihin. Kehittelin ruoan, johon saisin tungettua ne. 

Kesäkurpitsavene ja -ämpäri lihapullatäytteellä

Kesäkurpitsojen käsittely

• 2 isoa kesäkurpitsaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Pesin kurpitsoiden pinnat ja leikkasin pitkulaisesta pitkittäin kapean viipaleen, ikään kuin kannen pois. Aloin sitten kovertaa teräväreunaisella lusikalla kurpitsasta venettä ja siinähän menikin sitten hetkonen. Keräsin sisussilpun lautaselle ja sitä oli enemmän kun tarpeeksi. Varoin rikkomasta kuorta, mutta koitin saada sisuksen mahdollisimman tarkasti ja tasaisesti pois niin, että jäljelle jäi melko ohutkuorinen vene. Toisen pyöreämmän koversin kurpitsaämpäriksi. Sutikoin sisukset oliiviöljyllä ja ripottelin sisäpintoihin suolaa, pippuria ja tuoretta timjamia. Esipaistoin tyhjää venettä ja ämpäriä 180 asteessa noin 20 minuuttia. Nostin ne uunista odottamaan täyttämistä. 

Espanjalaiset chorizolihapullat tomaatti-kesäkurpitsakastikkeessa

Albondigas – espanjalaiset lihapullat

• 400 g naudan jauhelihaa
• 1 kananmuna
• 5 cm pätkä chorizoa
• 1 punasipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• pieni kourallinen kesäkurpitsan sisusta silputtuna
• 1 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin chorizon pieniksi kuutioiksi ja silppusin sipulit ja kesäkurpitsan sisustan. Kuumensin pannua ja laitoin sille chorizopalat, paistoin niitä hetken, mutta vain hetken, ne käristyvät helposti liikaa. Nostelin palat lusikalla lautaselle, mutta jätin niistä irronneen rasvan pannulle. Lisäsin pannulle sipulit ja kesäkurpitsasilpun ja paistoin niitä muutaman minuutin. Kumosin nekin lautaselle jäähtymään. 

Laitoin kulhoon jauhelihan, kananmunan, chorizokuutiot ja paistetut kasvikset sekä pimentonia, suolaa ja pippuria. Sekoitin taikinan tasaiseksi ja paistoin pienen koepalan. Makua tuntui olevan tarpeeksi, joten pyörittelin taikinan lihapulliksi. Jätin pullat jääkaappiin asettumaan siksi aikaa, että tein tomaatti-kesäkurpitsakastikkeen. Tein pullista melko pieniä, niitä tuli noin 25 kpl. Arvelin, etteivät ne kaikki menisi kurpitsojen täytteiksi, joten tein reilusti tomaattikastiketta. Yli jääneeseen kastikkeeseen saisin ylijääneet lihapullat toiseksi ateriaksi. 

Tomaatti-kesäkurpitsakastike

• 2 dl silputtua kesäkurpitsan sisusta 
• 2 tavallista kotimaista tomaattia
• paljon erilaisia reissusta tuotuja kirsikkatomaatteja, montaa väriä (noin 300 g)
• 1 dl punaviiniä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 rkl sokeria
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kuullotin kasarissa kesäkurpitsasilppua oliiviöljyssä muutamia minuutteja ja kaadoin sitten mukaan punaviinin ja kevyesti blenderissä surautetut tomaatit. Sekoittelin ja nostin kastikkeen kiehumaan. Maustoin sen tomaattipyreellä sokerilla, suolalla, pippurilla ja timjamilla ja jätin kiehumaan maltillisesti noin vartiksi. 

Kurpitsojen viimeistely

• esipaistettu kurpitsavene ja -ämpäri
• esipaistetut lihapullat
• 2 rkl oliiviöljyä
• tomaattikastike
• raastettua Manchegoa

Kastikkeen kiehuessa pintapaistoin lihapullat oliiviöljyssä, niiden ei ollut tarpeen vielä kypsyä täysin. Kuumensin uunin uudelleen, tällä kertaa 200 asteeseen. Asettelin lihapullat veneen pohjalle sulaan sopuun ja kaadoin kastikkeen päälle, vene täyttyi aika mukavasti. Ripottelin päälle Manchego-raastetta ja paistoin kurpitsoja noin 40 minuuttia, peitin sen pinnan leivinpaperilla siinä vaiheessa, kun pinta oli jo ruskettunut, mutta arvelin lihapullien tarvitsevan vielä hieman kypsentämistä. 

Tämän ruoan piti antaa jäähtyä hyvän aikaa, pieni asettuminen teki leikkaamisen helpommaksi. Oli hyvä, että keitin kastikkeen aika sakeaksi. 

Tänäänkin ajettiin Vueltaa Baskimaassa ja minusta se on kyllä kauneinta Espanjaa. Bilbaoon päättyvän etapin nopein oli Marc Soler. Pääjoukko taisi luulla päivää sunnuntaiksi, sillä punainen johtajanpaita livahti Primoz Roglicin päältä Rudy Molardille. Oikeastaan aika kiva tämä paidan vaihtuminen useampaan kertaan. 

Julia Childin kesäkurrepaistos mobileversiona

Kansallispäivän jälkeinen perjantai tuntuu aivan lauantailta tai jopa sunnuntailta. Eilinen juhlinta leirialueella oli vähintäänkin hillittyä, tänään moni tuntuu jo keräävän kamppeensa ja lähtevän eteenpäin, telttoja laitetaan kasaan ja lapsia kerätään uima-altaasta ja pomppulinnasta, oikea määrä jokaiseen autoon. 

Kävimme pyöräilyllä seuraavassa kylässä, sieltä löytyi pikkuinen elintarvikekauppa, joka oli tuskin kolmen metrin levyinen, mutta jatkuin pitkälle, sieltä löytyi kaikki mitä muistimme ostoslistassa olevan, kahvi ja vessapaperi jäi ostamatta, koska ostoslista jäi CampaAdrian ruokasalin pöydälle. Antti kävi kaupassa ensin minun pyöräni sivulaukun kanssa ja minä kävin sen jälkeen ostamassa vielä kesäkurpitsan. En tiennyt mitä kaikkea Antti oli ostanut enkä sitä, paljonko pyörälaukku painoi. Hyvä kun jaksoin nostaa sen leirillä ulkoa sisälle CampaAdrian keittiöön. Ihmeen kevyesti painava toispuolinen kuormakin kulkee e-pyörälläni, ei yhtään puolla eikä rasita. Toin siis perille monta litraa nesteitä,  vettä ja siideriä, maitoa ja muutakin eikä tuntunut missään. 

Päivälliseen kuului tänään ranskalaiset raakamakkarat, joita olemme syöneet useampaankin otteeseen, mutta aina nyt makkara tai pari menee. Tein kolmisen vuotta sitten Julia Childin ohjeella kesäkurpitsa-riisivuokaa ja nyt toistin sen pienempänä airfryer-versiona. 

Kutistettu kesäkurpitsa-riisivuoka kahdelle

• 0,5 dl sushiriisiä
• 1 pieni kesäkurpitsa 
• ripaus suolaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uudensadon sipuli silputtuna
• 1 valkosipulinkynsi 
• 1 rkl vehnäjauhoja
• pippuria
• kesäkurpitsan itketysliemi + maitoa sen verran, että sitä oli yhteensä noin 2 dl
• 1 dl parmesaania raastettuna
• nokare voita vuoan voiteluun

Laitoin riisin veteen jo aamupäivällä ja raastoin kesäkurpitsan siivilään kulhon päälle. Sekoitin raasteeseen suolaa ja sekoittelin. laitoin raasteen päälle kupin ja siihen painoksi Calvados-pullon, kyllä hätä keinot keksii. Raasteesta valuva neste meni talteen kulhoon. 

Iltapäivällä jatkoin toimia maistamalla ensin raastetta, jos se olisi ollut liian suolaista, olisin huuhtonut sitä hieman vedessä, mutta ei ollut. Lisäsin kulhossa olevaan valutusnesteeseen sen verran maitoa, että nestettä oli yhteensä noin 2 dl. Kaavin raasteen lautaselle odottamaan, tarvitsin CampaAdrian keittiön ainoaa siivilään pian muuhun. 

Kiehautin liotettua riisiä noin 5 viisi minuuttia ja kaadoin veden pois ja riisin siivilään odottamaan. Silppusin sipulin ja valkosipulin ja paistoin niitä pannulla oliiviöljyssä muutaman minuutin. Lisäsin mukaan vehnäjauhot, kesäkurpitsaraasteen ja puolet juustoraasteesta sekä pippuria. Maistelin seosta, ei tarvinnut lisää suolaa. Yhdistin mukaan esikeitetyn riisin ja sekoitin. Kuumensin kattilassa valutusliemen ja maidon seoksen melkein kiehuvaksi ja yhdistin sen riisi-kurpitsaseokseen. Laitoin mukaan vielä loput juustoraasteen ja kaadoin seoksen voideltuun foliovuokaan, joka juuri ja juuri mahtuu malliston pienimpään matka-airfryeriin. Kypsensin vuokaa 180 asteessa noin puoli tuntia, kurkin välillä ja jatkoin sitten vielä paistamista 200 asteessa 10 minuuttia. Pinta oli silloin sopivan ruskea ja paistos valmis. 

Raakamakkarat grillasimme hiiligrillissä, niitä oli marketin pakkauksessa kolmenlaisia, yksi kutakin laatua kummallekin. Punaisin oli mausteisinta, mutta ei liiaksi. Kesäkurpitsavuoka oli aivan yhtä hyvää kuin edelliskerrallakin vuonna 2019. Makkaraa oli vähän yli tarpeen, nyt varman pidämme pienen makkaratauon, niin hyviä kuin nuo raakamakkarat ovatkin. 

Tour de France on kääntynyt loppupuolelleen, nyt oli jo kyseessä 13. etappi, joka oli luonnehdinnaltaan flat eli kirimiehiä suosiva. Katsoimme etappia taas hyvässä varjoisassa kisakatsomossamme CampaAdrian pihalla aa söimme aterian ulkoruokasalissa. Olimme ateriamme kanssa aivan eri rytmissä kuin muut ihmiset, he vasta päättelivät lounastaan ja kävivät tiskaamassa niitä astioita, kun meillä oli jo päivällisaika. Massakirin sijaan etapin voitosta taisteli kolme ajajaa, joista nopein oli Mads Pedersen. Kokonaiskilpailun kärjessä tapahtui sen verran muutosta, että Jonas Vingegaard edelleen johtaa, toisena on Tadel Pogacr ja kolmantena Geraint Thomas. Jälleen netti tökkii, mutta koitan julkaisua. 

Risotto con zucchini – kesäkurrerisotto

Ruotsissa on se kiva puoli, ettei siinä ärsytä mikään, ainakaan ihan heti. Ei siihen tapaan kuin vaikka Italiassa, niin paljon kuin Italiasta pidänkin. Ruotsissa kaikki on sopivan samanlaista kuin Suomessa, mutta sen verran fiinimpää, että tietää olevansa ulkomailla. 

Kuljimme tänään melko lyhyen matkan, jos suorin tie olisi kelvannut. Lähdimme aamulla Norrtäljestä ja saavuimme Uppsalaan iltapäivällä, matkan varrella katsoimme 4 vesitornia ja 11 kirkkoa. Kaikki suostuivat kiltisti kuvattavaksi ja kaksi kirkkoa päästi sisällekin. Yhdessä oli juuri alkamassa hautajaiset, joten emme menneet sisälle, vaikka ovet olivatkin auki. Kaiken katsomisen päätteeksi kävimme kaupassa ja leiriydyimme Uppsalan laidalle urheilukeskuksen leirialueelle. 

Päivälliseksi söimme tänään risottoa, siihen löytyi ainekset matkapantrystani. Ohjeen otin tämän hetken hittikirjastani, Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Minulla oli riisiä juuri sopivasti kahden hengen annokseen, nyt ei ollut mitään lihaa tai kalaa lautasella, vain kesäkurrerisottoa. En minä ihan ohjeen mukaan mennyt, mutta kukaan ei sitä minulta odotakaan. 

Risotto con zucchini – kesäkurrerisotto kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 kevätsipuli varsineen silputtuna
• 1 iso valkosipulinkynsi raastettuna
• 1,5 dl risottoriisiä
• puolikas pienehköä kesäkurpitsaa raastettuna
• 1 dl kuivaa valkoviiniä (oma lisäykseni, sillä ohjeessa ei ollut mitään hapoksi, viiniä tai sitruunaa)
• 5 dl kananlientä (fondista)
• mustapippuria ja suolaa
• 1 rkl voita
• tuoretta timjamia (oma lisäykseni, pitäähän nyt timjamia olla)
• parmesaania

1. Raastoin kesäkurpitsan, valkosipulin ja parmesaanin, silppusin kevätsipulin.
2. Kuumensin liemen. 
3. Laitoin pieneen kattilaan öljyn ja kuumensin kattilaa pari minuuttia. 
4. Kuullotin voi-öljyseoksessa sipulisilppua, valkosipulia pari kolme minuuttia. 
5. Lisäsin riisin ja puolet kesäkurpitsaraasteesta ja kuullotin taas pari kolme minuuttia. 
6. Lisäsin viinin imeytymään riisiin. 
7. Sitten aloin lisätä lientä, kauhallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen. Lisäsin aina kauhallisen, kun edellinen alkoi olla imeytynyt. Tällä kertaa lientä meni noin puoli litraa. 
8. Kun riisi alkoi olla lähes kypsää, lisäsin loput kesäkurpitsaraasteen. 
9. Sekoitin mukaan lusikallisen voita ja parmesaaniraasteen, maustoin suolalla, pippurilla ja timjamilla. 
10. Jaoin risoton kahdelle lautaselle ja söimme mitä pikimmiten.    

Giro d'Italian kolmastoista etappi näkyi meillä oikein hyvin ja voittajan nimi tänään oli Arnaud Demare. Mark Cavendish melkein onnistui, muttei sitten kuitenkaan, hän jäi kolmanneksi.  Kokonaiskilpailua johtaa kukapa muukaan kuin Juan Pedro Lopez. Huomenna on sitten Peter Seliniä siteeratakseni brutaali vuorietappi. Käymme aamupäivällä kävellen keskustassa ja palaamme sitten katsomaan Giroa ja tekemään italialaista ruokaa. 

Tian – tai ainakin sinne päin

Vaikka elelemme retkiolosuhteissa, koitan pitää ruokahävikin mahdollisimman pienenä. Se lähtee tietysti siitä, ettei saa hankkia raaka-aineita liikaa. Säilytystilat ovat rajalliset ja näin lämpimällä säällä viileä tila on kortilla. Ei voi ostaa mitään koviin suurta (vaikka isokokoista kaalia) tai paljon (suurta nippua porkkanoita), sillä emme syö kovin paljon kerrallaan. Niinpä koitan pitää pientä varastoa, jossa on perusjutut, osa auton takaosan juureslaatikossa (sipulit, valkosipuli, inkivääri, porkkanat, sitruunat, perunat yms) ja jääkaapissa viileämpää vaativat. Matkayrtistössä on muutama yrtti ja salaatti, nyt pitäisikin keksiä joku persiljaresepti, sillä persilja on aivan mahtavassa vedossa. 

Ei voi usein ostaa tarjoustuotteita, joiden edullisuus perustuu suureen pakkauskokoon, vaan on valittava irtotuotteita. Tärkeintä kuitenkin on, ettei ruokaa menisi hukkaan. Olen muutenkin pienentänyt annoskokojamme ja raaka-aineiden määrää/ateria. Tuntuu ihan hullulta, että 3 cm pätkä kesäkurrea on just tarpeeksi, 5 cm olisi jo liikaa. Ja kaksi uudensadon sipulia menee, jos grillaamme, mutta vuokaruokaan riittää yksi, pari peruna riittää, neljä on liikaa. Haluan oppia taloudelliseksi retkikokiksi aivan rahallisessakin mielessä (koska #ihaneläkkeellä), mutta myös ekologisuuden vuoksi. Mutta mausta en tahdo tinkiä, en ainakaan ekana. 

Tänään söimme aivan ihanaa kasvisvuokaa, jota ranskaksi voisi kutsua nimellä tian. Se on samaan tapaan kuin tagine alunperin juontunut astiasta, jossa ruoka valmistetaan. Vaikka söimme oikaistua matkaratatouillea lauantaina, tein tänään sen sukulaisen, tianin koska minulla oli vähän munakoisoa ja vähän kesäkurpitsaa. Oli  myös niin kuuma sää, ettei tehnyt mieli mitään raskasta ruokaa. 

Tiania tehdään varmasti oikealla tavalla ja sitten on campatapa, jolla minä sen tein yhdistellen monia eri lähteitä, joista poimin vinkkejä iltapäivän paahteessa leirialueella varjossa, joka muodostui meidän markiisistamme ja naapuriloosin pusikosta. Kun aurinko laski hieman alemmas, laitoin ruoan alulle. Siihen meni myös tähdenlentoja eiliseltä, sillä luin jostain ohjeista, että tähän ruokalajiin voi upottaa lihaa tai kalaa, jos sitä sattuu olemaan ja meillähän oli eiliseltä tortilla-aterialta (Tour de Francen lepopäivä ja söimme tex mex-toritilloja kanalla). Tomaattikastiketta myös tarvittaisiin ja minä sovelsin melko laveasti ja laitoin eiliseltä jäänyttä salsakastiketta. Ei ole vielä näkynyt ruokapoliisia, joten taisimme päästä pälkähääseestä. 

Munakoiso-kesäkurretian

• kolmasosa pientä munakoisoa
• kolmasosa pientä kesäkurpitsaa
• 1 uudensadon punasipuli varsineen
• 6 kirsikkatomaattia (tähteinä eiliseltä tortilla-aterialta)
• ihan vähän eilisen tortilla-aterian kanapaloja, max 30 g 
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• persiljaa, koska voin, korjaan koska pakko, se kasvaa niin hulluna
• timjamia
• raastettua Gruyereä

Tianissa olisi ideana saada mahdollisimman kauniisti sommiteltu setti kasviksia, symmetrinen ja säännönmukainen, mutta siitä minä tingin ekana. 

Muotoilin taas sellaisen maksalaatikkovuoan (pieni foliovuoka) pyöreämmäksi, että se sopii minimaalisen airfryerini koriin. Leikkasin kaikki kasvikset viipaleiksi ja suikaleiksi. Voitelin vuoan oliiviöljyllä ja asettelin pohjalle ensin öljyttyjä munakoisoviipaleita, sitten kesäkurrea, kanapalaset, tomaattiviipalet, sipulit ja pinnalle vielä munakoisoviipaleita. Väleihin laitoin vähän salsakastiketta, suolaa, pippuria ja juustoraastetta. Ihan pinnalle munakoisoviipaleiden päälle raastoin vielä juustoa ja väleihin tungin persiljaa ja timjamia. Luritin hieman oliiviöljyä koko kauneudelle,  raastoin juustoa ja lusikoin muutaman tipan salsakastiketta ja laitoin vuoan airfryerin (sanoinko jo, että se on mahdottoman pieni, siis tosi pieni?) koriin ja laitteen päälle.

Aloitin 180 asteella ja kymmenellä minuutilla ja jatkoin kunnes ruoka näytti valmiilta, vaihtelin lämpötilaa ja aikaa aivan randomisti, tähtäsin ruoan valmistumista siihen, että Tour de Francen etappi tulee maaliin. Joten ei tästä paljon ole reseptiä mahdollisesti etsivälle... Noin 25 minuuttia muutamassa setissä 140-200 lämmössä. Oli muuten tosi hyvää, makuja löytyi vaikka kuinka ja ne muutama kanapala oli hauskaa lisää.

Tour de Francea emme ehtineet kirkkojen katsomiselta katsoa kovinkaan paljon, majoittumisen jälkeen viritimme telkkariin Eurosportin, mutta aurinko paistoi siitä suunnasta, ettei lähetyksestä paljon nähnyt sillä puolella autoa, jolle tuli vähän varjoa. Se on kyllä sanottava, että Peter Selin ja Kimmo Kananen ovat täysiverisiä radioselostajiakin, lähetyksen seuraaminen vain kuuntelemalla toimii myös tosi hyvin. Sen näimme, että voittajaksi tälle etapille tuli itävaltalainen Patrik Conrad ja kokonaiskilpailua johtaa viiden minuutin kaulalla Tadej Pogacar. Huomenna siirrymme kotiin katsomaan loput kisasta ja ehkä tekemään jotain hieman vaativampaakin ranskalaista ruokaa. 

Ratatouille airfryerissä petite tenderin kaverina

Siinähän sitä oli ranskaa yllin kyllin! Meillä oli jemmassa petit tender jo useamman päivän ajan ja sen aioimme grillata hyvin vähillä kommervenkeillä. Tällä kertaa emme marinoineet lihaa, öljysimme vain ja suolasimme&pippuroimme. Antti grillasi lihapalan (noin 250 g) Campingazin sileällä paistolevyllä kunnes sisälämpötila oli 56 astetta. Sitten tender käärittiin folioon asettumaan. 

Ratatouille kahdelle minimaalisen pienessä airfryerissä

• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 5 cm pätkä munakoisoa
• 6 kirsikkatomaattia
• uudensadon sipulia varsineen
• 2 valkosipulinkynttä
• 1/3 punaista paprikaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Otin ohjeen Rachel Khoon The Little Paris Kitchen-kirjasta, joka on ihan raamattuni nyt. Tein kyllä hieman toisin, mutta ei kai sitä lasketa? En paistellut mitään etukäteen pannulla, vaan tein koko kypsentämisen airfryerillä. Muotoilin pientä suunnikkaan muotoista foliovuokaa niin, että se sopi 1,5 litraisen airfryerin pyöreään koriin hyvin. Voitelin vuoan oliiviöljyllä. Leikkasin kaikki kasvikset viipaleiksi ja suikaleiksi ja asettelin ne kehämäisesti vuokaan vuorotellen. Väleihin lurittelin oliiviöljyä ja ripottelin pippuria ja suolaa. Kun vuoka oli ihan täysi, laitoin päälle pari oksaa timjamia. 

Paistoin vuokaa noin 20 minuuttia vaihtelevissa lämpötiloissa, välillä foliopalalla peitettynä ja välillä ilman. Tiedän, ettei tämä ole kovin airfryer-vinkki, mutta sen kanssa kannattaa tehdä vähän näppituntumalla. Paistaa ruoka melkein valmiiksi ja jättää odottamaan, että muut osat valmistuvat ja sitten vielä viimeistely. Me olemme jättäneet jo legendaarisen Lidl-uunin kotiin, airfryerillä hoituu kaikki paistamiset. Ja tosiaan 1,5 litran kori riittää ihan hyvin kahdelle, vaikka kotona käytänkin isompaa, olisikohan 4-5 litraista. 

Annokseen leikkasin petit tenderin viipaleiksi ja jaoin ne kristillisesti (kirkkoteema, you know) ja lusikoin päälle hieman vihreää pestoa. Vierelle annostelin ratatouillea, jonka osaset olivat kaikki kypsiä, mutta eriverran paahtuneita, munakoisot olivat suorastaan palaneen näköisiä, mutta olivat ihan parasta! Ja petit tender oli vartin lepuutuksen jälkeen perfect. 

Tour de Francessa oli hilly-teemainen etappi, joka katsoimme sivusilmällä huomisen kirkkokierroksen suunnittelun, ruoanvalmistelun ja syömisen ohessa. Voittajaksi ajoi Bauke Mollema, joka on suosikkini siitä syystä, että hänellä on tosi kiva nimi! Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Tadej Pogacar. Huomenna on taas vuorossa vuorietappi, melkein 200 km pitkä. 

Kesäkurpitsapasta

Minulla ei ole enää usein kiire, mutta tänään on, en ehdi tehdä ruokaa kotona, enkä myöskään katsoa pyöräilyä.  Tämän varalta minulla oli yksi Italia-teemaan sopiva vararuoka viime viikolta. Tämä postaus tulee siis ajastettuna ja huomenna palaan jälleen kokkailuun ajantasaisesti. 

Olen usein lukenut postauksia ja katsonut kuvia kesäkurpitsapastasta, mutta usein niissä on kyse siitä, että kesäkurresta tehdään sopivalla raastimella spaghetin kaltaisia pitkiä rihmoja korvaamaan pastaa. Sekin on varmasti ihan hyvää, mutta meillä oli kuitenkin spaghettia ihan oikeasti ja kesäkurpitsa oli höysteenä. Ohjeen otin täältä. Kyseisessä keittiössä tehtiin ruokaa ihan urakalla, ohje oli kuudelle hengelle, mutta minusta se näytti kauhean suurelta. Tietysti pienensin sitä kolmasosaan ja sittenkin se tuntui suurelta. Tekemäni määrä olisi riittänyt kolmelle oikein mainiosti. 

Kesäkurrepastaa

• spaghettia kahden hengen annos, noin sen verran kuin peukun ja etusormen ympyrään mahtuu, ei enempää, vaikka aika tuntuu, että pitäisikö sittenkin laittaa vähän enemmän
• 1 keskikokoinen kesäkurpitsa
• silputtua valkosipulia (1-2 kynttä, riippuen siitä paljonko voi huomenna tuoksahtaa)
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• parmesaania

Aloita raastamalla kesäkurpitsa melko hienoksi raasteeksi ja laita raaste siivilään kulhon päälle. Ripottele päälle suolaa, pippuria ja chilihiutaleita sekä silputtu valkosipuli, sekoittele. Painele raastetta nuolijalla, on tarkoitus koota raasteesta irtoava neste myöhemmin käytettäväksi. Raaste saa valua ainakin tunnin, useampikaan tunti ei tee pahaa. 

Kuumenna vettä kattilassa ja suolaa se reippaasti, pastan pitää saada perussuolansa jo keitinvedestä. Keitä pasta melkein kypsäksi, maistele ja kun siinä on vielä makuusi hieman liikaa purtavaa, kaada pasta siivilään odottamaan. Loppukypsytys on tarkoitus tehdä pannulla. 

Ota esille pannu, jolle pasta tulee mahtumaan. Kaada kesäkurpitsaraasteesta valunut liemi pannulle ja nosta se kiehumaan. Lisää pannulle melkein kypsä pasta ja kääntele sitä liemessä. Kun pasta on sopivan kypsää, kaavi kesäkurpitsaraaste siivilästä pannulle ja sekoittele se pastaan. Laita kansi hetkeksi päälle, näin kesäkurpitsakin kuumenee, sen ei tarvitse sen kummemmin kypsyä. Sekoita mukaan parmesaania ja maistele onko suolaa ja pippuria tarpeeksi. Lisää niitä tarvittaessa. 

Jos haluat, voit ottaa ennen viimeistelyä pienen kauhallisen kesäkurpitsaraastetta erilleen ja paahtaa sen pannulla öljyssä rapeaksi ja ripotella sitä annoksen päälle tuomaan hieman lisää purtavaa. Minä tein näin, mutta ei se tainnut olla lisätiskin väärti. 

Giro d'Italian kahdeksannesta etapista minulla ei ole tietoa millainen se oli ja kuinka siinä kävi, siitä otan selkoa huomenna, kun luultavasti elämäni viimeinen työperäinen kiire on ohitse.