Sadepäivä Välimerellä

Meistä on hauska katsoa paikallisia tv-ohjelmia eri maissa. Tosin nykyään tuollaisella tavallisella antennilla eivät ohjelmat enää näy Saksassa, pitäisi olla satelliittiantenni. Mutta Pohjoismaissa ja Ranskassa kanavia näkyy vaihtelevasti. 

Emme varsinaisesti osaa ranskaa, muttei se haittaa ollenkaan. On hupaisaa katsoa tuttuja tv-sarjoja ranskaksi puhuttuina. Taisin juuri nähdä eräänä päivänä pätkän Kauniita ja rohkeita, mutta sen tajuamiseen meni sen verran aikaa, että ohjelma ehti jo vaihtua. Oli ihan eri Ridge kuin 1990-luvulla (toki tiesin vaihdoksesta, mutten sitä millaiselta näyttävä mies nyt on roolissa), mutta Brooke oli vissiin sama, kylläpä aika on häneenkin vihdoin vaikuttanut.  Äänestä tunnistin, sillä harvinaista kyllä sarja oli  ranskaksi tekstitetty. Matulaa en ole nyt onnistunut bongaamaan ja Columbo (tai kuten meillä sanotaan Combula) on vain vilahtanut mainoksissa. 

Päivittäiset tv-keskustelut ovat todella kiivaita, vaikuttaa siltä, että keskustelijat  lähes vihaavat toisiaan, mutta toivon sen olevan vain ranskalaista keskustelukulttuuria. 

Ranskalaiset säätiedotukset ovat televisiossa todella nopeita toimituksia, juuri kun sellaisen ehtii bongata tv-ohjelmavirrasta, se onkin melkein ohitse jo. Yhtään paikan nimeä ei ole sääkartoilla (tosin huomasin joku aika sitten, että eipä ole meillä Ylelläkään yleensä, jokainen tietää mille kohtaa itse Suomea asettuu) ja mitään Ranskan ulkopuolisia alueita ei noteerata eikä säärintamien liikkeitä Ranskaa suuremmalta osalta maailmankaikkeutta. Riittää kun kerrotaan, että mitä on aamulla ja iltapäivällä. Ikkunasta katsotaan loput. Nyt ehdimme aamulla nähdä, että koko päivän sataa koko Ranskassa ja sen kyllä kuulee CampaAdrian kattoon ropisevista pisaroistakin. Meillä on siis pirttipäivä. Ei haittaa mitään. 

Päivälliselle tein meille Henkan Italia-kirjan ohjetta mukaillen caponataa. Aivan kaikkia aineksia meillä ei ollut, mutta laitoin jotain muuta tilalle. Vihanneshöystön lisäksi aterialla oli niin pieni ranskalainen kiemuramakkara kuin kaupasta löysimme. Paljon suurempia kyllä oli vaikka kuinka paljon. 

Mukaeltu caponata kahdelle

• 1 pieni munakoiso
• 1 pieni vaaleanvihreä kesäkurpitsa
• 1 sipuli
• loput pienestä fenkolista (alkuperäisohjeessa oli varsiselleria)
• oliiviöljyä
• 3 kuorittua valkosipulinkynttä
• 1 rkl tomaattipyreetä
• 2 erikokoista ja väristä tomaattia (säilykettä lähdeohjeessa
• 1 dl roseviiniä (koska käytin kokonaisia tomaatteja, en säilykettä)
• (ohjeen oliivit jätin pois)
• 2 rkl kapriksia
• (pinjansiemeniä, niitä ei ollut)
• suolaa ja pippuria (pippuria ei ollut Henkan ohjeessa, what the merde?)
• 2 rkl punaviinietikkaa (kätevää, mutta etikkaa ei tullutkaan mukaan, enkä lopulta edes muistanut laittaa sitä)
• tuoretta basilikaa puntin loput

Kuutioin munakoison 2x2 cm kuutioiksi ja ripottelin niille suolaa, että itkettyisivät. Vakuuttelin niitä, ettei tässä kuitenkaan ole mitään hätää. Silppusin sipulin ja leikkasin kesäkurren kuutioiksi, ohjeessa sisus koverrettiin pois, mutta kurreni oli niin pieni, etten raskinut. Viipaloin matkamandoliinilla fenkolin ohuesti. Myös tomaatit kuutioin. Valkosipulin kynnet leikkasin myös ohuiksi viipaleiksi.

Kun munakoisoparat olivat itkeneet tarpeekseen, huuhtelin niistä suolan pois ja jätin palat siivilään valumaan. Paistoin ensin munakoisokuutioita oliiviöljyssä ruskeiksi ja lusikoin ne lautaselle odottamaan. Lisäsin samaan öljyyn pannulle kesäkurrepalat, fenkoliviipaleet ja sipulit ja paistoin niitäkin muutaman minuutin. Palautin niiden seuraan munakoisopalat. Mukaan pääsivät vielä tomaattipyree ja kuutioidut tomaatit ja hieman viiniä. Sekoittelin ja jätin hautumaan pienellä liekillä noin 20 minuutiksi. Lopuksi lisäsin mukaan kaprikset, maustoin suolalla, pippurilla ja päälle ripottelin vielä kaikki mitä basilikapuntista vielä sai irti. 

Antti paistoi makkarakiemuran ulkona Campingazilla.

Meillä oli tämän kanssa siis grillattua makkaraa ja loput eilisestä leivästä myös hieman grillattuna. Sillä oli hyvä kauhoa kasvishöystöä suuhunsa. 

Giro d’Italiassa alkoi toinen viikko ja vuorossa oli kymmenes etappi ja pystyimme katsomaan sitä tablettini gigoilla lopusta hieman. Voittajaksi ajoi Valentin Paret Peintre ja kokonaiskilpailua johtaa kuten tähänkin asti Tadej Pogacar. 

Postauksen asettelut ja fontit ovat vähän sinne päin, sillä niitä ei voi ranskalaisittain säätää eikä hallita.