CampaReissu1/2024 viikko 4

Keskiviikko 8.5.2024 päivä 22

Neljäs viikko alkoi aurinkoisella, todella tuulisella päivällä. Niin tuulisella, että leirialueen puusta putosi iso oksa CampaAdrian kylkeen poissaollessamme ja teki lommon. 😳 Onneksi ei rikkonut peiliä, eikä katolta aurinkopaneelia tai antennia.

Kävimme katsomassa kirkkoja Avignonin keskustassa ja niitä siellä riittikin.

Otin noin 20 kuvaa omista jaloistani, mikä huvitti minua melkoisesti.

Päivällisenä oli mobilepurilaiset, käytin italialaisuuteen jemmapostauksen.

Helatorstai 9.5.2024 päivä 23

Kova tuuli Avignonissa on laantunut. Koko päivän leirialueella puustopartio kiipeili suurissa plataaneissa ja karsi kuivia oksia. Niin kai nyt, kun meidän auto jo sai kolhun.

Kävelimme aamupäivällä joen saarenpuoleista rantaa noin kilometrin kohdalle, jossa kulkee kaupungin tarjoama pieni lautta keskustan puolelle. Aikataulu on tyyppiä ajetaan jos ajetaan, ehkä kahdestatoista puoleenpäivään. Meillä oli tuuria ja lautta lähti muutama minuutti kyytiin astumisemme jälkeen.

Pääsimme helposti kaupungin sille tasaiselle osalle, jossa emme vielä edellisinä päivänä käyneet, etsimme yhden kirkon ja löysimme pari muuta Oli myös Hygge-kahvilaa, kirpputoria ja kirjasto. Vaikka on helatorstai, paikkoja näytti olevan enemmän auki kuin kiinni. Sää on ollut tosi kiva, pilvetöntä, lämmintä noin 22-25 astetta.

Leirialue on aika täysi, muttei ihan #complet . Melkein kaikki ulkomaalaiset ovat saksalaisia. Viime yön peränaapureina oli ruotsalaisia.

Perjantai 10.5.2024 päivä 24

Nyt on taas kuvat kortilla, juuri mikään ei lataudu ja netti pätkii. Kävimme katsomassa Vaison la Romainessa roomanaikaisia raunioita, joista ainakin teatteri on tainnut saada betonia restauroinnissa koko rahan edestä. Juuri siitä en saa kuvia siirrettyä.

Nyt olemme muutaman päivän Tarasconissa, joka on vain hieman Avignonissa etelään, Rhonen varrella tämäkin. Olen nyt sen verran huonolla tuulella, että lyhyestä virsi kaunis. Joskus sitten taas paremmalla päällä.

Kun sain nuristua, alkoi yhteys toimia vähän paremmin. Joten kannattaa nurista!

Lauantai 11.5.2024 päivä 25

Kyllä ei ole mikään huonosti ihmisen lapsella, kun netti toimii! Näin ei pitäisi tietenkään sanoa ennen kuin tämä päivityskin on julkaistu. Kävimme aamulla naapurissa kylässä, ihan tuossa alle sadan metrin päässä on Tarasconin linna, joka oli pitkästä aikaa todella hieno linna noin niinku turistimielessä. Pikkuisen piti laukaten juosta, että ehdimme koko reitin kulkea ennen kuin ahkerien työntekijöiden piti kahden tunnin työn jälkeen päästä ansaitulle paussille pariksi tuntia. (tai oliko 1,5 tunniksi) Kokeilin hienossa linnan sisäpihassa jostain näkemääni vinkkiä pystypanoraamasta ja se onnistui edes jotenkin.

Linna on ollut kuten Ameriikassa sanotaan correctional institute jo 1400-luvulla, jolloin siellä autettiin katalaaneja erilaisin ihmisluonnetta korjaavin toimin. Vuonna 1926 tämänkaltaiset toimet loppuivat ihan kaikkien vankien osalta ja sittemmin linna on ollut yleisölle avoinna (jollei siis ole ferme). Useiden salien ja kammioiden seiniin oli raapusteltu kaikenlaisia tekstejä, nimiä ja toivomuksia, melkein kaikki erittäin nätillä käsialalla, eikä mitään rivouksia tai muita v-sanoja millään kielellä ollut hoksattavissa.

Antti kävi lämmittämässä De Rosaa ja näki vesitorneja, kirkkoja, voimalaitoksia ja junatunnelin, joka on nykyään liikuntaväylä. Minä pidin k-draamailtapäivän ja pääsin melkein tämähetkisen sarjani loppuun. Ai että jännittää!

Ostimme silloin monta viikkoa sitten Alankomaista hyasintteja, jotka ovat juuri pääsemässä kompostiin (jos sellainen vain tulisi vastaan), mutta amaryllis ei inahtanutkaan. Olemme moittineet ja maanitelleet sitä moneen otteeseen, mikä ilmeisesti on auttanut, sillä tänään siinä alkoi näkyä pikkuisen vihreää kasvua. Ehkä se ehtii kukkaan ennen joulua.

Päivällisenä oli kotoisa katkarapupasta, millaista ei varmaan tehdä Italiassa, mutta so what sanoi Tsaikovski. Tämä on muuten aivan ensimmäisiä oppimiani ruokalajeja, jonka olen oppinut sisareltani aivan konjakkia myöten, tämä tapahtui 1980-luvulla.

Sunnuntai 12.5.2024 päivä 26

Aamulla lähdimme etsimään leipää, olimme katsoneet, että lähin #boulangerie ei olisi sunnuntaisin avoinna, joten piti mennä pitemmälle. Pitää vain kulkea vastavirtaan ihmisiä, joilla on patonkeja kainalossa. Toimi taas. Ja saimme nähdyksi myös erittäin hienon tienvarsikirjaston. Kun palasimme sen lähimmän leipomon ohitse, niin aukihan sekin oli.

Aamupalan jälkeen kävelimme paikallisen Loiren, lue Rhonen ylitse Beaucairen kaupunkiin.

Onnistuin ottamaan taas kymmeniä melkein samanlaisia vinoja kuvia jonkun talon kyljestä.

Beaucairessa oli markkinapäivä, paljon väkeä liikkeellä. Ostimme kirsikoita ja kävimme myös yhdessä kirkossa, toisessa oli juuri alkamassa messu, sinne emme menneet.

Antti kävi minun Cubellani #toispuoljokkee katsomassa Abbaye de Saint-Romania, koska minä en viitsiytynyt lähtemään mukaan koska ylämäki.

Campareissu1/2024/päivä27

Pitkästä aikaa näkyy Välimeri! Tulimme La Grande-Motteen, täällä emme ole aiemmin olleet. Matkalla näkyi lukuisia vesitorneja, muttei paljon kirkkoja.

Nimesin ohituksessa oli niin paljon kiertoliittymiä, että kaikki ennätykset rikottiin ja lopulta ajoimme yhden ympyrän oikein kunniakierroksen kautta, kun kriittinen viitoitus puuttui ja piti mennä mutulla.

Leirialue on kiva, juuri jää leirintähelvettien tason alapuolelle, mikä passaa meille hyvin.

Lähellä on erikoinen 70-luvun asuinalue, jossa ei liene kahta keskenään samanlaista taloa, on niin futuristista. Nykyään taitavat olla loma-asuntoja enimmäkseen.

Päivällisenä oli raikkaitten kesäruokien parhaimmistoon kuuluva #mobileraclette. Huomenna palaamme Giro-aiheisesti italialaisen keittiön pariin. 

CampaReissu1/2024/päivä28

Täydellinen tonttipäivä. On satanut noin sata kertaa, on alkanut sataa ja lopettanut satamasta, silloin olisi varmaan pitänyt hakea lakkaa satamasta.

Meidän piti mennä 🚴‍♀️ tänään, mutta emme menneet. Olemme tehneet jatkosuunnitelmia ja se on meiksi erikoista. Viime keväältä muistimme, että helluntain tuplapyhinä ranskalaiset jonottavat lomakeskuksiin, emmekä halunneet liittyä joukkoon.

Olemme nyt tässä hiljaa liikkumatta ja juuri ennen pyhiä siirrymme seuraavaan paikkaan.

Päivällisenä meillä oli ranskalaista raakamakkaraa ja sen #sivuke oli Henkan Italia - kirjan #caponata Erittäin oiva kasvissivuke ja siinä menivät kaikki varastokasvikset.

Postaus on taas raavittu kokoon leikkaa-liimaa-periaatteella ilman varsinaista nettiä, joten sommittelu on vähän sinne päin. Laitan kuvia oikeille paikoille ja muutenkin korjaan asettelua, jos pystyn paremmalla netillä.