Veriappelsiinirisotto ja kaksi elokuvaa, joita en välttämättä enää koskaan katso

Veriappelsiinirisotto oli päivämme patryruokamme. Ainekset löytyivät hyvin varastoistamme. Tosin nyt pitää muistaa, että risottoriisiä ei ole enää yhtään jyvää, käytin ihan kaiken. Lisänä oli pakastimesta loput jättikatkaravut, niitä oli 9 kpl ja se sai luvan riittää. 

Veriappelsiinirisotto kahdelle

• 1,5 dl risottoriisiä
• 1 l kasvislientä (vesi+ 2 rkl kasvisfondia)
• 1 dl veriappelsiinimehua
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä salottisipulia
• 1,5 dl parmesaaniraastetta
• 2 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä

Jättikatkaravut ja veriappelsiini lisäkkeenä

• 9 jäistä jättikatkarapua
• 2 veriappelsiinia
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl appelsiinilikööriä

Sulatin katkaravut paperin päällä lautasella. Kuumensin litran vettä kiehuvaksi ja lisäsin veteen 2 rkl kasvifondia. Fileroin kaksi veriappelsiinia ja puristin rangoista mehut talteen. Maustoin katkaravut suolalla ja pippurilla, kaadoin niille hieman veriappelsiinimehua ja oliiviöljyä.

Silppusin sipulit ja kuumensin paksupohjaisessa kattilassa lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumentunut, lisäsin kattilaan sipulisilpun ja kuullotin sitä pari kolme minuuttia. Kaadoin mukaan riisin ja kuullotin sitäkin saman verran, varoin polttamasta. 

Seuraavaksi kattilaan pääsi veriappelsiinimehu ja kun se oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä kasvislientä kauhallisen kerralla, sekoittelin koko ajan ja aina kun liemi oli imeytynyt riisiin, lisäsin seuraavan. Jatkoin kunnes melkein kaikki liemi oli käytetty, tällä kertaa sitä jäi noin 1,5 dl, mutta parempi niin kuin että loppuisi kesken. 

Kun riisi alkoi olla kypsää, laitoin paistinpannun kuumenemaan. Nostelin pannulle tilkkaan oliiviöljyä katkaravut ja appelsiinilohkot. Hetken päästä lisäsin pannulle vielä pikkuisen appelsiinilikööriä. Kääntelin rapuja pariin kertaan, että ne saivat kauniin vaaleanpunaisen värin. 

Riisin saavutettua optimaalisen kypsyyden, sekoitin risottoon parmesaaniraasteen ja nokareen voita. Lusikoin risottoa lautasille, asettelin päälle katkaravut ja lusikoin mukaan vielä appelsiinilohkot. Kiersin pippuria myllystä annosten päälle ja ripottelin vähän parmesaania ja tuoretta tilliä. 

Kun mietimme, mitä elokuvia katsoisimme ennen kuin sata tulee kasaan, muistin, että Citizen Kane on Areenassa katsottavissa. Se on katsottavissa vielä puolitoista vuotta sekin. Se on valmistunut vuonna 1941 ja on Orson Wellesin ohjaama ja pääosanäyttelemä. Olemme saaneet kuulla varmaan koko elämämme, että se on maailman paras elokuva. Olen katsonut sen varmaan kerran aikaisemmin, enkä silloinkaan muistaakseni pitänyt sitä kauhean mahtavana, enkä kyllä nytkään. Onhan se varmaan kuitenkin osa yleissivistystä katsoa Citizen Kane ainakin kerran. 

Illan toinen elokuvan oli takuuvarma käänteissuosikkini, Uhrilampaat (Silence of the lambs) vuodelta 1990. Se on vain liian pelottava minulle, joten tein pieniä kotiaskareita pahimmissa kohdissa. Parasta elokuvassa oli se, että netistä katsomani pituus, 2 h 12 min oli liioittelua, se kesti vain 1 h 50 min. Katsoin varmaan jonkun director's cut-pituuden. Kyllä Uhrilampaissa on hyvääkin, mutta kokonaisuus on sellainen, etten uskalla sitä kokonaan katsoa.

                 Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996
83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
85. The Help (Piiat) 2011
86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006
87. The Killing of a Sacred Deer 2017
88. Zombie ja Kummitusjuna 1991
89. Kauan pilvet karkaavat 1996
90. Sunrise: A Song of Two Humans (Auringonnousu) 1927
91. Mujeres al borde de un ataque de nervios (Naisia hermoromahduksen partaalla) 1988
92. Citizen Kane (Kansalainen Kane) 1941
93. The Silence of the lambs (Uhrilampaat) 1990

Aasiahko kalakeitto

Kolme vuotta sitten minulle sattui paha mokka. Tein töissä keittoa työlounaaksi kansallisena kalakeittopäivänä, mutta tulin tietämään moisen päivän olemassaolosta vasta, kun keitto oli jo kattilassa ja sehän oli tietysti kanakeittoa. Tai ei se ollut edes sitä, vaan broilerikeittoa. Mutta kyllä se silti maistui. Jos minä jotain töistä kaipaan, niin noita päiviä jolloin oli  mahdollista tehdä ruokaa kaikille. Ja niitä kaikkia myös kaipaan. Mutta en muuta. 

Tänä vuonna meni vähän paremmin, mutta päivällä meni nytkin pieleen, sillä söimme kalakeittoa jo eilen. Tämän keiton sommittelin ihan omasta tai asiakkaan päästä. Siihen meni vihanneslaatikosta yhtä jos toista ja loput menivätkin sitten kompostiin, tuli hieman hävikkiä, mistä olen pahoillani. Merenelävät otettiin pakastimesta, joten kotivararuoka tämäkin oli kokonaisuudessaan. 

Kalakeitto kansallisen kalakeittopäivän aattona

• 150 g lohta kahtena nahattomana annospalana
• 6 jättikatkarapua
• sitruunamehua
• wokkiöljyä
• 1 sitruunaruoho
• pieni pala inkivääriä
• 4 pientä perunaa
• 2 pientä porkkanaa
• 4 pientä suippopaprikaa
• 2 pientä valkosipulinkynttä
• 2 kevätsipulia
• 1 limen kuori raastettuna ja puolikkaasta mehu, puolikas lohkoina tarjoiluun
• suolaa ja pippuria
• jauhettua chiliä
• jauhettua kurkumaa
• 3 dl vettä
• 1 tölkki kookosmaitoa

Sulatin kalapalat ja katkaravut, maustoin ne kevyesti suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla ja jätin ne lautaselle odottamaan. Kuorin porkkanat, perunat ja inkiväärin ja leikkasin kaikki ohuiksi tikuiksi. Samoin leikkasin paprikat ja sipulit suikaleiksi. Sitruunaruohosta otin päällimmäisen kuorilehden pois ja naputtelin sitä veitsen lappeella muutaman kerran. 

Kuumensin pannulla lorauksen öljyä ja kuullotin hetken kasviksia, noin 5 minuuttia ja kumosin ne kattilaan. Lisäsin sinne sen verran vettä, että kasvikset peittyivät. Keittopohja kiehui noin kymmenen minuuttia, kunnes ohuet tikut ja suikaleet olivat kypsiä. 

Kuumensin pannun uudelleen ja nostelin ravut pannulle. Kun ne olivat saaneet kauniin värin pannulla, nostin ne kattilaan. Lisäsin sinne kookosmaidon ja maustoin keittoa suolalla, pippurilla, kurkumalla ja chilillä. Ripottelin puolet limenkuoriraasteesta ja puristin puolikkaan limen mehun kattilaan. Sekoittelin ja maistelin. 

Kun keittopohjassa olivat maut kohdallaan, annoin sen kiehua miedolla lämmöllä sen aikaa, että paistoin kalapalat pannulla rapeapintaisiksi, mutta juuri ja juuri läpikypsiksi. Annoksiin kauhoin ensin lientä kasvisten ja rapujen kera ja pinnalle asetin lohipalan.  Sitruunaruohotikun nostin pois ja kompostiin. Päälle vielä hieman kevätsipulisilppua ja loput limenkuoriraasteesta. Hyvin lämmittävä keitto runsaan inkiväärin ja pienen chililisän kanssa. 

Elokuvajuhlat ovat finaalissa, sataseen ei ole enää pitkä matka. Tänään vuorossa oli ensin yksi sellaisista elokuvista, joista olin ajatellut, etten koskaan halua enää nähdä sitä. Mutta koska Anttikin on katsonut Austenin ja Bridgetin, niin minäkin sitten katsoin Kellopeliappelsiinin (Clockwork Orange) vuodelta 1971. Minulla oli se mielikuva, että se on alusta loppuun järjetöntä, vastenmielistä väkivaltaa. Alku olikin sitä siinä määrin, että koitin huokailla merkitsevästi. Onneksi väkivallan osuus sitten väheni tai ainakin muuttui sen verran, että saatoin katsoa elokuvan loppuun. Antti sanoi sen olleen parempi kuin hän muisti ja minä pystyin sanomaan, ettei se ollut niin huono ja kamala kuin minä muistin. Toisaalta kyllä saatoin muistella jotain muuta elokuvaa, sillä minulla oli mielikuva, että siinä mellastettaisiin jossain oppilaitoksessa suuri osa ajasta, eikä tässä kyllä sellaista ollut. Oli muuten hassu tunnistaa Dimin roolissa Warren Clarke, joka on näytellyt sittemmin mm. Yorkshiren etsivissä. Nyt minun ei tarvitse enää koskaan katsoa Kellopeliappelsiinia. Jos siinä oli jotain hienoa symboliikkaa tai opetusta tai muuta, niin ei auennut minulle, eikä se minua haittaa ollenkaan. 

Illan toinen elokuva oli sitten paljon parempi katsottava, vaikka siinäkin on epämiellyttäviä kohtia. Niille on kyllä minun mielessäni parempi "oikeutus" kuin Kellopeliappelsiinissa. Katsoimme vuonna 1996 valmistuneen Trainspottingin. Siitä on sellainen aikalaismuisto, että nuorempi poikamme syntyi sinä kesänä, kun Trainspotting tuli teatterilevitykseen meilläkin. Kävimme silloin erikseen katsomassa elokuvia, vuorotellen sen mukaan miten lastenhoidolta pääsimme. Mutta tätä Antti ei antanut minun mennä heti katsomaan, hän sanoi, että siinä olisi liian paha kohta juuri vauvan saaneelle ja siinä hän oli ihan oikeassa. Kohtaukset Dawn-vauvasta ovat liian paha yhäkin katsottavaksi. Sillä kohtaa menen aina ripustamaan pyykkejä tai tänään tarkistamaan onko pihalla jäniksiä. Samoin se missä Spud joutuu menemään tyttökaverin luona aamiaishuoneeseen, sitäkään en katso. Mutta muuten Trainspotting on hyvä elokuva. Olemme katsoneet sen uudemmankin, mutta emme kumpikaan muista siitä paljon mitään, sen voisi myös katsoa vielä tässä joutessamme. Alkuperäisessä elokuvassa surullisinta (vauvakohdan lisäksi) on se miten pienestä voi olla kiinni, että ihminen lähtee huumeiden tielle ja katoaa sinne, Tommyn kohtalo on karmea. 

Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996

Seafood chowder

Talvipäivään sopii mainiosti lämmittävä keitto, juuri sellainen oli tämä mereneläväsoppa, jota fiinisti otsikoin seafood chowderiksi. 

Seafood chowder

• 350 g pakkaus Pirkka-pakastemereneläviä (en yleensä mainitse tuotemerkkejä, mutta nyt teen poikkeuksen)
• 4 kuorittua, raakaa jättikatkarapua
• 2 rkl kuumuutta kestävää öljyä
• 4 pientä perunaa
• pieni pala tuoretta inkivääriä
• 1 porkkana
• 1 pieni vihreä suippopaprika
• 1 pieni punasipuli
• 1 kevätsipuli
• kourallinen pakasteherneitä
• 1 limetin mehu
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• tuoretta korianteria
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 dl kuivaa valko- tai roseviiniä
• 1 pieni tetra kookoskermaa (2 dl)
• 1 rkl kasvisfondia
• 3 dl vettä

Sulata merenelävät, minulla oli lisänä 4 jättikatkarapua, lähinnä ulkonäkösyistä, ei olisi ollut välttämätöntä. Jätä ne siivilään valumaan.

Leikkaa perunat, porkkana, inkivääri, sipuli ja paprika ohuiksi tikuiksi tai suikaleiksi. Silppua kevätsipuli ja korianteri. 

Kiehauta vesi ja lisää siihen fondi, tai käytä kasvis- tai kalalientä. 

Kuumenna syvässä pannussa öljyä ja kuullota perunasuikaleita yhdessä porkkanan, paprikan, inkiväärin ja sipulin kanssa muutamia minuutteja. Lisää pannulle viini ja anna kiehua pari minuuttia. Kaada mukaan kuuma vesi+fondi (tai liemi). Kun seos kiehuu, kaada merenelävät pannulle ja sekoittele. Lisää kookoskerma, herneet, puolikkaan limetin mehu ja hieman kevätsipulisilppua. Jätä osa silpusta ja korianteri odottamaan tarjoilua. Mausta suolalla, pippurilla ja chilihiutaleilla.

Anna keiton kiehua noin 15-20 minuuttia, kunnes peruna ja porkkana on kypsää. Tarkista onko tarpeeksi suolaa, ja pippuria. Annostele keittoa lautasille, purista päälle toisen limettipuolikkaan mehu ja ripota pinnalle loput kevätsipulista ja runsaasti korianteria. Hyvin lämmittävää keittoa. Söimme tästä isot lautaselliset ja huomiselle jäi vielä puolet, eli tämä on hyvinkin neljän hengen kerta-annos. 

Ruokailun jälkeen jatkuivat elokuvajuhlat ensin Miloš Formanin Amadeuksella. Se on vuodelta 1984 ja meidän DVD-versiomme on vuoden 2002 director's cut, joka on  vielä alkuperäistä teatteriversiota pitempi.  Olen katsonut Amadeuksen monta kertaa enkä piittaa kauheasti siitä, miten totuudenmukainen se on tai oikeammin ei ole, se on hieno elokuva ja Tom Hulce tekee Mozartista aivan valloittavan tyypin. Pidän siitä erityisesti, miten reipasta Amerikan aksenttia näyttelijät puhuvat, etenkin Stanzia esittävä Elizabath Berridge. En ollut muistanut, että elokuva sai niin monta Oscaria, kaikkiaan kahdeksan, joista yksi  meni Salierin roolin esittäneelle F. Murray Abrahamille. Tom Hulce oli  myös ehdokkaana, ei liene ollut kovin yleistä, että kaksi näyttelijää on ehdolla samassa kategoriassa samasta elokuvasta.  

Illan toisena elokuvana oli Dennis Hopperin ohjaama ja hänen ja Peter Fondan näyttelemä Easy Rider. Olemme ostaneet tuon DVD:n joltain Saksan matkalta, sen kuori on saksalainen ja varmaan ostopäätökseen on vaikuttanut lähinnä se, että siinä on ollut suomenkielinen tekstitys ja se on ylipäätään ollut saatavilla. Ostimme silloin DVD-kauden alussa melko hulvattomasti elokuvia, miten niitä nyt oli saatavilla. En muistanut tästä elokuvasta juuri mitään, se ei tule televisiostakaan kovin usein. Katsoimme joitakin aikoja sitten Jack Nicholsonin elämästä ja urasta kertovan dokumentin ja siinä mainittiin Easy Rider ja se miten Nicholsonin kerrottiin "varastaneen" elokuvan. Arvelimme sen kuuluneen asiaan Nicholsonista kertovassa dokumentissa. Eipä se kyllä liioittelua ollut. Elokuva alkoi löysällä ajelulla ja haahuilulla, sai puhtia siksi aikaa, kun Nicholson oli mukana, levähti taas haahuiluksi ja päättyi tylysti. Aivan todella tylysti, mikä sai taas ajattelemaan miten ajankohtainen voi elokuva olla vielä vuosikymmeniä valmistumisensa jälkeen, Easy Rider on vuodelta 1969.

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Katkarapukaksikko

Viimeiset tomaatinkukat

Tänään meillä oli suuria katkarapuja kahdella tapaa, italialaisittain ja espanjalaisittain tietysti, koska kummassakin maassa ajetaan Grand Touria. Italilaisittaisiin tehtyihin otin ohjeen täältä ja espanjalaisittain täältä. Raaka-aineet hommasin Citymarketista, paketin raakoja, isonpuoleisia kuorellisia katkarapuja, noin 25-30 kpl, joista puolet viherrytin ja puolet punastutin. 

Italialaiset pestokatkaravut

• kuorimattomia, raakoja katkarapuja
• vihreää pestoa (Lidlin valmista pienessä muovipurkissa, kylmähyllystä)

Tämä oli niin yksinkertainen ohje, että ehtii kiireemmässäkin. Mutta jos aikaa on, voi rapuja marinoida pestossa muutaman tunnin, jopa yön yli. Sulata ravut ja kuori ne, poista suoli, jätä kuivahtamaan paperin päälle hetkeksi. Sekoita rapuihin pestoa ja jätä ne marinoitumaan ainakin puoleksi tunniksi. Liota puisia varrastikkuja vedessä puolisen tuntia. Jos käytät metallisia, ei niitä tarvitse liottaa (oho, eikö). Pujota ravut vartaisiin ja grillaa rapuja pari  minuuttia  puoleltaan, kunnes ne ovat kauniin värisiä. 

Espanjalaiset valkosipulikatkaravut

• kuorimattomia, raakoja katkarapuja
• valkosipulin kynsiä
• sipulia
• oliiviöljyä
• chilihiutaleita
• pimentonia
• persiljaa

Ei ole vaikeaa tämäkään, mikäs sen kivempaa. Sulata ja kuori ravut, poista suoli, jätä kuivahtamaan paperin päälle. Silppua sipuli ja valkosipuli, määrät sen mukaan, minkä verran sinulla on rapuja, niiden on tarkoitus saada kunnon sipuli- ja valkosipulikylvetys. Kuumenna pannulla iso loraus oliiviöljyä ja laita sipuli ja valkosipuli sinne kypsymään, sekoittele koko ajan ja varo polttamasta sipuleita. Lisää pannulle chilihiutaleet ja ripaus pimentonia ja sekoita taas. Kaada mukaan ravut ja sekoita taas. Kun ravut muuttavat värinsä kauniin punerviksi, ne ovat valmiita. Öljyä kuuluu olla mukana hyvä määrä, että siinä on hyvä dipata leipää. Sirota päälle vielä vähän lisää pimentonia ja persiljaa. 

Tein nämä molemmat yhtä aikaa ja söimme niitä katsellessamme vuorotellen Giroa ja Vueltaa. Kummassakin oli mäkiset etapit. Onneksi meillä on katsojinakin kykyä vaihtaa kisasta toiseen aivan lennosta, emme useinkaan olleet eri kilpailun parissa kuin oikeasti olimme. Kummatkin ravut olivat hyviä, en osaa sanoa kummasta pidin enemmän. Pienissä kupeissa oli tarjolla myös vihreää pestoa ja aiolia. Valkosipulileipä toimi mainiona avittajana, siihen oli hyvä imeyttää espanjalaisten katkisten liemi. 

Girossa oli kaunis sää ja voittajaksi ajoi hienosti eilisen toiseksi tullut, australialainen NTT-tallin Ben O'Connor. Kokonaiskilpailua johtaa yhä Joāo Almeida. Olipa kiva nähdä miten irtiotosta voiton sai hän, joka ei eilen ihan yltänyt voittoon. Niin iloinen ilme voittajalla. 

La Vueltassa oli vielä 52 km maaliin, kun Girossa kisa oli lopuillaan. Peter Selin jatkoi sukkana selostamista, arvostan tuollaista. Jossain vaihetta kisaa tiellä oli irrallaan lauma hevosia, mistähän ne sinne putkahtivat, onneksi kukaan ei ilmeisesti törmännyt niihin. Voittajaksi ajoi Movistarin Marc Soler ja kilpailun johdossa, punaisessa paidassa jatkaa Primoz Roglic. 

Mantelimuruiset katkaravut

Perjantain päivällisen alkuruoaksi tein makeansuolaisia katkarapuja, joihin tavoittelin mantelimuruista kuorrutusta. Se jäi suureksi osaksi pannulle, mutta ainakin yritin. Kolme pulleaa katkarapua oli aivan passeli annos alkuruoaksi, kun pääruokana oli tukevaa beef wellingtonia. 

Makeansuolaiset katkaravut kahdelle

• 6 suurta raakaa katkarapua
• 2 rkl hoisinkastiketta
• 50 g manteleita muruina
• suolaa ja pippuria
• limemehua
• pähkinäöljyä paistamiseen
• korianteria (unohdin)
• makeaa chilikastiketta dippaamiseen

Sulatin  jäiset katkaravut ja kuorin ne, muistin myös poistaa suolen. Jätin ravut kuivahtamaan talouspaperin päälle lautaselle. Kun ne olivat kuivaneet, ripotin niille hieman suolaa ja pippuria ja puristin pienen tilkan limemehua. Kun oli aika paistaa ravut, kuumensin pannulla pähkinäöljyä, valitsin sen koska pullossa oli vain vähän, sain pullon tyhjäksi. Mikä muu kuumuutta hyvin kestävä öljy käy. Sivelin rapujen pinnalle hoisinkastiketta ja pyöritin niitä mantelimuruissa. Paistoin ravut nopeasti kummaltakin puolelta. Ikävä kyllä osa mantelimuruista ei pysynyt rapujsen pinnalla, mutta onneksi osa pysyi. Tästä lähtien pessimisti ja optimisti määritellään siten, onko mantelia enemmän pannulla vai ravuissa. 

Dippasimme näitä napakoita rapuja makeaan, kaupallisen chilikastikkeeseen ja tämä setti aloitti aterian oikein hyvin. Pääruokana oli tosiaan beef wellingtonia ja jälkiruokana Delia Smithin suklaakohokas. Näin meillä syötiin isänpäivän päivällinen jo hieman etukäteen, sillä varsinaisena juhlapäivänä minä olin töissä.

Isoja katkarapuja, perunaa ja pekonia

Palasimme Tallinnan minilomaselta ja toimme tullessamme suuria katkarapuja kylmälaukussa päivällistä varten. Valmistin ne nopeasti kotiintulotouhujen lomassa niin ranskalaisittain kuin kykenin. Vinkit otin täältä, tuossa oli käytetty langustineja, mutta arvelin ohjeen passaavan katkiksillekin.

Katkarapuja, perunaa ja pekonia

• 8 oikein suurta raakaa katkarapua 
• oliiviöljyä
• voita
• persiljaa
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• 8 pientä siikliperunaa
• 4 pekoniviipaletta

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja leikkasin perunat ohuiksi viipaleiksi. Pyörittelin perunaviipaleet oliiviöljyssä ja levitin ne leivinpaperin päälle uunipellille. Laitoi perunat uuniin kypsymään. Samaan aikaan leikkasin pekonin pieneksi silpuksi ja paistoin silpun pannulla rapeaksi. Kaadoin pekonin talouspaperin päälle odottamaan. 

Lisäsin samalle pannulle lorauksen oliiviöljyä ja raa'at ravut. Kääntelin niitä hetken aikaa pannulla ja lisäsin pannulle kunnon lorauksen voita. Valelin rapuja voin ja öljyn seoksella. Puristin pannulle sitruunamehua ja jatkoin valelua muutama minuutin. Ripotin pannulle suolaa, pippuria ja tuoretta persiljaa. 

Kun perunat olivat kypsiä, otin ne uunista. Asettelin kypsät ravut vadille, ripottelin päälle perunalastuja, pekonimurut ja lisää tuoretta persiljaa, puristin vielä sitruunamehuakin. Tähän olisi sopinut hyvin tuore, rapea patonki, mutta leipää meillä ei ollut tänään. Ravut onnistuivat hyvin, ne oli helppo kuoria ja maistuivat mahtavilta perunalastujen ja pekonimurujen kanssa. 

Katselimme syödessämme tämän päivän Tour de Francen etapin loput, jonka saimme pyydystettyä tallenteeksi. Pari päivää meni ohitse meiltä ollessamme reissussa, mutta nyt tiedämme, että Greg van Avermaet johtaa kokonaiskilpailua reilun kuuden minuutin kaulalla mm. Froomeen ja Quintanaan. Alberto Contador ei ole lyönyt hanskoja tiskiin, vaikka on 8 minuuttia kärjen takana sijalla 22. Huomenna pääsemme taas kisaan mukaan kunnolla ja toivoakseni löytyy jotain hyvää ranskalaiskokkailuakin lautasille!

Aito jäljennös

Käydessämme Tallinnan Lennusadam-museossa tutustuimme kiintoisaan Titanic-näyttelyyn. Siellä sai ihailla vitriineissä esillä olevia eri matkustajaluokkien päivällisastiastoja, joista minun silmääni miellytti eniten toisen luokan serviisi. Kolmannen luokan mukeissa oli muuten todella paljon samaa näköä kuin alkuajan Pentikeissä. Näyttelyn jälkeen tiemme vei tavanomaiseen tapaan museon myymälään ja sieltä aina kuvausastioita haalivana en koettenutkaan vastustaa myytävänä ollutta toisen luokan lautasmallin kopiota.  

Tänään, kun ruokakuntamme entisestään pieneni, olin silti reipas ja kokkasin meille kahdelle. Meillä oli ollut jo jonkun aikaa jääkaapissa pakkaus mustaa tuorepastaa ja sille kehittelimme yhteistyössä kastikkeen. Tätä en ottanut mistään kirjasta tai blogista, vaan mietimme omissa pikkupäissämme (ihan selvinpäin kyllä) millainen soosin pitäisi olla. Päätimme jo kaupassa, että siinä pitää olla jotain punaista, muttei se saa olla muttitomaattikastike, sillä arvelimme kokopunaisen kastikkeen vievän mustan pastan väristä tehon. Lopulta kahden hengen annokseen meni:

• 250 g mustaa tuorepastaa
• n. 20 raakaa jättikatkarapua
• 1 kevätsipuli
• n. 10 kirsikkatomaattia
• yhden limen mehu
• pari pärskäystä vihreää tabascoa
• 1 tl sokeria
• ripaus suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• 1,5 dl kermaa
• 2 rkl kirjolohenmätiä
• tuoretta basilikaa

Sulatin katkaravut ja kuivasin ne. Tein niille marinadin, johon tuli limen mehu, tabascoa, suolaa, sokeria ja pippuria. Laitoin kuivatut katkaravut marinadiin maustumaan. Kiehautin ison kattilallisen vettä pastaa varten. Sitä odotellessa silppusin sipulin ohuiksi suikaleiksi ja leikkasin tomaatit muutamaan viipaleeseen. Kuumensin oliiviöljyä kasarissa ja kippasin ravut marinadeineen päivineen kuumalle pannulle. Sijoittelin ravut toistensa kanssa vierekkäin, niin että jokainen pääsi paistumaan alapuoleltaan. Hetken kuluttua käänsin ravuilta kylkeä ja melkeinpä ne sai samantien ottaa lautaselle odottamaan. Pannulle jäi hyväntuoksuinen paistoöljyn ja marinadin sekoitus, johon kaadoin sipulit ja tomaatit kypsymään. Kun pastavesi kiehui, suolasin veden anteliaasti ja asetin jopa ajastimen 3 minuuttiin. Samaan aikaan kaadoin kerman pannulle sipuleiden ja tomaattien kaveriksi. Kerma kiehui sakeaksi kastikkeeksi parissa minuutissa ja viimeiseksi minuutiksi ennen kuin pasta oli kypsää, lisäsin ravut vielä lämpenemään kastikkeeseen. Annokseen asettelimme keon pastaa lautaselle ja sen päälle muutaman lusikallisen kastiketta rapuineen päivineen. Ihan päällimmäksi ripotimme hieman kirjolohenmätiä. 

Kastike oli oikein onnistunutta ja  ravut juuri sopivan kypsiä, ei tietoakaan kumimaisuudesta. Joko lime tai kerma tappoi kyllä mädin maun kokonaan. Tosin sen tärkein tehtävä olikin näyttää nätiltä. Olimme hyvillämme, ettemme tuhlanneet annokseen siian tai muikun mätiä. Musta pasta oli dramaattisen näköistä ja kerrankin sattui niin, että kypsyyskin oli pastassa aivan oikea. Sattuu sitä paremmissakin piireissä.

ihmeiden aika ei ole ohi, blogaanin ruoka on oikeasti kuumaa

ruoka maistui aidolta jäljennökseltä

Pyörremyrsky keittiössä

syreenin intiön kannattaisi oppia, ettei vielä ole kevät

Yleensä en ole kovin hyvä oppimaan mistään mitään, etenkään virheistäni, etenkään jos en huomaa niitä. Nyt olen huomannut, että jätin aavistuksen viimetippaan tämän keittokirjahaasteeni, johon minulla oli 365 päivää aikaa. Toteutin haastettani noin 25 päivänä ja niistä puolet nyt joulukuussa. Ehkä opetus on se, että kannattaisi luovuttaa ajoissa.

Tänään puuhasin monen ohjeen parissa, kaksi niistä on tekeillä huomista varten. Tälle päivälle keräsin viisi pistettä ja sain Hugh Fearnley-Whittingstall-osuuden valmiiksi. Se hämmästyttää minua, sillä arvelin sen olevan kaikkein hankalin minulle. Yhtä vaille valmiita ovat rouvat Nigella Lawson ja Rachel Allen. Jamie Oliverin kanssa kirin tälle päivälle kolme ohjetta. Niin ollen huomiselle jää vielä kahden valmisteilla olevan lisäksi 3 ohjetta, yhdet Jamielta, Rachelilta ja Nigellalta. Viime päivien hosumisen jälkeen kolme ohjetta ei kuulosta enää ollenkaan mahdottomalta. Olen tarkistanut monta kertaa näitä laskelmiani ja korjannut niitä suuntaan jos toiseenkin, mutta on mahdollista, että olen sotkenut jotain matkan varrella. Menköön sen piikkiin, että kirjoitin matematiikasta todella lyhyen B:n.

Kolmen hengen päivällisen alkuruokana meillä oli Hugh'n ohjein paistetut kampasimpukat hernepyreen ja pekonin kera. Pääruokana oli pihvisarnie ja tomaattisalaatti Jamien ohjein ja jälkiruokana niin ikään saarivaltion virallisen vekkulin nopea suklaamousse. 

Tein kaikkea yhtä aikaa, mutta loppujen lopuksi päivällinen valmistui melko vaivattomasti. Aloitin hernepyreellä, jonka Hugh neuvoi tekemään näin (ja minä sovelsin)

• n. 200 g pakasteherneitä
• 0,5 l kanilientä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 50 g voita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta minttua (ei ollunna, laitoin timjamia)

Kiehautin herneet kaniliemessä varoen niiden maastovärjäytymistä. Kun herneet juuri olivat parahultaisia, kaadoin ne siivilään ja liemen alle kannuun. Kippasin herneet mixeriin, lisäsin tilkan lientä ja surrautin herneitä hieman. Laitoin mukaan valkosipulimurskan, voin ja timjamin ja päästelin pyreen tasaiseksi. Kaavin sen pieneen kattilaan ja maustoin suolalla ja pippurilla. Jätin pyreen odottamaan aikaa parempaa. 

Seuraavaksi valmistelin pihvisarnieta varten lihan. Jamien ohjeessa käytettiin jotain riistalintua, jollaista minulla ei ollut, mutta oli naudan sisäfileen paksumpi pää odottamassa käyttöä. Päätin, että voin sen verran poiketa ohjeesta ottaen kuitenkin pisteen kotiin. Siivosin lihasta kalvot ja hieman rasvaa pois ja leikkasin sen ohuiksi pihveiksi. Jätin pihvit lämpenemään. 

Tomaattisalaatissa olisi tullut olla suuria erivärisiä tomaatteja, mutta tänään on tee-kaikki-sinne-päin-päivä ja käytin pieniä tomaatteja ja värejäkin oli vain kaksi. Ei kerrota Jamielle, ehkei hän itse hoksaa tätä, jos kukaan ei juorua. 

Jälkiruoan tein asettumaan jossain vaiheessa, joka on hieman hämärtynyt kaikessa touhussani. Pienensin Jamien 12 hengen suklaamousseannoksen puoleen.

• 125 g 70 %:sta suklaata
• 2,5 dl kermaa
• 25 g sokeria
• loraus konjamiinia

Sulatin suklaan vesihauteessa ja vatkasin kerman sokerin kanssa pehmeäksi vaahdoksi. Kun suklaa oli sulanut, otin sen jäähtymään muutamaksi minuutiksi. Otin muutaman lusikallisen kermavaahtoa syrjään koristelua varten ja lisäsin loppuun minimalistisesti konjakkia. Kun suklaa ei ollut enää kuuminta hottia, lisäsin sen kermaan ja sekoitin pyöräyttävin liikkein moussen tasaiseksi. Annostelin moussen espressokuppeihin, annoksista tuli oikein pieniä, mikä on hyvä, sillä jälkiruokaa ei oikeasti tarvitse kerralla paljon, ainahan voi ottaa toisen annoksen. Laitoin mousset ulos peiteltynä topakoitumaan.

Alkuruoka-ajan lähestyessä otin esille kampasimpukat ja pekonin, sekä muutaman jättikatkaravun kampasimpukoita karsastavalle. Paistoin ensin pekoniviipaleet, kaksi annosta kohden ja sen jälkeen kampasimpukat voissa. Lämmitin hernepyreen ja sutaisin sitä lautaselle ja asettelin sille kaveriksi pekkaset ja kampasimpukat. Katkaravuille tein pienen marinadin, johon tuli aavistus tabaskoa, oliiviöljyä ja limemehua, sekä suolaa ja pippuria, paistoin ravutkin nopiasti. 

Alkuruokien kanssa yhtä aikaa tein sipulitäytteen sarnielle. Siihen tuli:

• 2 pientä sipulia, punainen ja keltainen silputtuna
• 1 tl fariinisokeria
• ripaus suolaa ja pippuria
• loraus oliiviöljyä
• loraus punaviinietikkaa

Kuumensin paksupohjaisessa kattilassa oliiviöljyä ja kypsensin siinä sipulia, joka oli maustettu sokerilla, suolalla ja pippurilla. Seos sai kypsyä rauhassa sen aikaa, kun söimme alkuruokaa. Kuumensin uunin 150 asteeseen ja laitoin ciabattan pellille lämpenemään. Maustoin sipulia vielä punaviinietikalla ja lisäsin hieman lämpöä kattilan alle, jolloin seos kypsyi tahmeaksi, melkein hillomaiseksi. Marinoin wanna-be-riistaani, eli naudanlihaa hetkisen seoksessa, jossa oli:

• tuoretta rosmariinia ison oksan tikkuset silputtuna
• muutama oksa timjamia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Lämmitin ison paistinpannun ja paistoin lihapalat oliiviöljyssä molemmin puolin. Tässä vaiheessa olisi pitänyt laittaa hieman Worcester-kastiketta pannulle, mutta unohdin. Leikkasin lihapalaset suikaleiksi ja halkaisin ciabattan pitkittäin. Kammenpyörittäjä alkusommitteli lautaselle rucolapedin, jolle laittoi leivän pohjaosan. Hän siveli sen pehmeällä vuohenjuustolla. Minä levittelin sipulihillokkeen leivälle ja sen jälkeen asettelimme lihapalat pinnalle, hieman rucolaa ja muutama tomaattipuolikas salaatistamme ja kansi päälle. Painoin kantta täytteeseen, että se imisi kosteutta ja makuja itseensä. Leikkasin leivän paloihin ja söimme se tomaattisalaatin kanssa. Ei pahaa. 

Jälkiruokaa söimme, kunhan tiskari taas kerran oli pyöräyttänyt ohjelmansa ja vatsoissa alkoi olla tilaa. Tipautin pienen nokareen kermavaahtoa moussen pinnalle ja ripottelin muutaman marjan kaveriksi.

Kokonaistilanne tänä iltana: 43/48
Hugh 12/12
Nigella 11/12
Jamie 9/12
Rachel 11/12

Ei tämä tästä!