Sardiineja orzon kera

Tänään oli La Vueltan päätöspäivä ja sen tähden meillä oli ruokana sardiineja orzo-pastan kera. Alkuperäisessä ohjeessa, jonka otin Spain on A Fork-blogista, käytettiin riisiä, mutta meillä on vähän riisikiintiö nyt täynnä, joten käytin orzoa, joka sopi tähän oikein hyvin. Vähensin taas ainesten määrään radikaalisti ja siltikin ruokaa tuli noin neljäsosa liikaa. Tein vähän sinne päin tämän ruoan, sillä minua laiskotti etsiä sahramia esille. Sahramikiintiökin on sitä paitsi nyt täynnä.

Säilykesardiineja orzon kera

• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 salottisipulia silppuna
• 1 tomaatti kuutioina 
• pieni palanen vihreää paprikaa kuutioina
• 1 rkl paprikapyrettä
• 2 pientä valkosipulinkynttä viipaleina
• 0,5 dl pakasteherneitä (siis tosi vähän)
• 2,5 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl kuivaa orzopastaa (pitkäjyväisen riisin näköistä pastaa)
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa
• 1 säilykepurkki sitruunaöljyllä maustettuja sardiineja (5 kalaa)

Silppusin ja kuutioin kasvikset ja otin herneet pakastimesta kuppiin odottamaan. Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin sille ensin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin mukaan paprikakuutiot ja hetken päästä tomaattikuutiot ja paprikapyreen, se on hyvää ainetta, lisää ruokaan makua ja väriä pienelläkin määrällä. Noin neljän minuutin kuluttua sirottelin orzon pannulle ja kaadoin vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyivät nesteeseen. Maustoin ruokaa suolalla ja pippurilla. Nostin ruoan kiehumaan melko maltillisesti ja laitoin kannen pannun päälle. 

Noin kymmenessä minuutissa orzo oli kypsää ja ripottelin pinnalle herneet ja nostin päällimmäiseksi sardiinit. Laitoin vielä kannen päälle noin viideksi minuutiksi, olin jo sammuttanut liekin pannun alta, sillä kaikki neste oli imeytynyt ruokaan ja pasta oli kypsää. Ennen tarjoilua lisäsin vielä hieman sitruunamehua ja tuoretta persiljaa. Harmi, ettemme jaksaneet näinkään pientä pannullista aivan kokonaan syödä.

La Vueltan viimeinen seremoniallinen etapista ajettiin osa Madridin illassa, johtajan punaisessa paidassa ajavaa Jonas Vingegaardia ei kukaan enää haastanut. Etappi jouduttiin keskeyttämään mielenosoitusten vuoksi, eikä ilmeisesti etapin voittajaa mitenkään määritellä. Jonas Vingegaard on tämän vuotisen La Vueltan voittaja ja sillä siisti. Mikäli jotain muutosta asiaan vielä tulee, palaan siihen myöhemmin. 

CampaSimpukan kolmastoista Espanja-ruokahaaste alkaa Ranskassa

CampaReissu on jo hyvässä vauhdissa, olemme olleet pari viikkoa matkalla,  joka on alkanut Suomesta (yllättäen) ja kulkenut Ruotsin ja Tanskan halki Saksaan ja sieltä Ranskaan. Olemme päässeet jo reissumoodiin ja nähneet vaikka mitä mielenkiintoista, hikoilleet 30-35 asteen helteissä ja saaneet CampaAdrian niskaan melkoisia  ukkoskuuroja. Vesi on vain vettä ja se kuivuu, kun aurinko alkaa taas paistaa. (pahoittelen, en saa korjattua rivejä tasapitkiksi)

Nyt olemme Itä-Ranskassa, lähellä Mulhousen kaupunkia, mutta oikein maalla, niin maalla, ettei kumpikaan navigaattorimme tiennyt minne olimme menossa. Onneksi Googlella oli joku ajatus ja paperikarttakin auttoi perille. Tämä on oikein kiva maalaisleirialue, joka kuulu Flower Camping-ketjuun ja hinta on Skandinavian hintojen jälkeen miellyttävä. 

Aamupäivällä kävimme Mulhousen rautatiemuseossa, sepä olikin oikein mainio museo! Eikä lipun hintakaan päätä huimannut. Olemme pitäneet tapanamme käydä museoissa siellä täällä, mutta joka päivälle ei tarvita mitään erityistä ohjelmaa. Museon lähellä toimitimme ruokakauppa-asiatkin jättimäisessä Cora-ketjun kaupassa ja matkan ensimmäinen Decathlonkin tuli käytyä. Luin juuri, että Tallinnaan on avattu Viron ensimmäinen Decathlon uudehkon Ikean lähelle. Ihan pieni kateuden pistos saattoi tuntua. 

Tänään alkaa Espanjan ympäriajo, La Vuelta. Niin ollen alkaa myös CampaSimpukan Espanja-ruokahaaste, se on laskujeni mukaan jo kolmastoista! Nyt kun olemme Ranskassa, on Espanja-haasteen toteuttaminen jänskästi helppoa, kasviksia on hurjasti tarjolla edulliseen hintaan ja espanjalaiset keittiön mutkattomuus sopii hyvin retkiolosuhteisiin. 

Jo monena vuonna olen luottanut Spain on A Fork-blogin Albertin ruokaohjeisiin, hän tekee ruokaa minun makuuni ja monin muunkin. Olen huomannut hänen instaseuraajissa suomalaisiakin. 

Tänään söimme tihkusateisessa Ranskassa (lämpötila on laskenut viime päivistä 10-15 astetta, en valita) Albertin ohjeen mukaisen tapasruoan, sardiineja vihanneshöystön ja leivän kanssa. Tämä oli aivan täydellinen mobileruoka, meillä oli kaikkea varastossa paprikaa lukuunottamatta. Nyt tosin sardiinivarasto on lopuillaan, pitää muistaa ostaa lisää. Nyt käyttämäni purnukka sisälsi kolme pulskaa sardiinia oliiveilla maustetussa öljyssä. Kun teen ruokaa meille kahdelle, ei raaka-aineita kulu paljon ja kustannukset pysyvät kohtuullisina, jollei jopa edullisina. Ohjeessa oli mukana valkosipulia, mutta sitä meillä ei ollut sittenkään yhtään, jäi siis pois.

Säilykesardiinit vihanneshöystöllä kahdelle

• 1 rasia oliiveilla maustettuja sardiineja (3 kalaa purkissa)
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• (2 valkosipulin kynttä, puuttui koska ei ollut)
• 0,5 vihreää paprikaa
• 6 pientä tomaattia
• 0,5 dl valkoviiniä (oma lisäykseni, koska voin)
• 10 kivetöntä mustaa oliivia
• 1 tl pimentonia
• suolaa
• pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa
• tuoretta patonkia

Viipaloin sipulit ja paprikan ohuiksi suikaleiksi, leikkelin tomaatit pieniksi kuutioiksi. Ohjeessa tomaatit raastettiin, mutta minun kotoa raakoina otetut ja matkalla kypsyneet tomaatit eivät soveltuneet raastamiseen. Oliivitkin leikkasin viipaleisiin. Antti avasi sardiinipurkin, leikkasi leivän viipaleisiin, kattoi pöydän ja vei roskat kolmatta kertaa. Olen kauhea tekemään roskaa.

Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kuullotin siinä ensin sipulia omineen pari minuuttia, sitten lisäsin mukaan paprikan ja parin minuutin päästä tomaatin ja oliivit. Maustoin seosta pimentonilla, suolalla ja pippurilla ja koska minusta tuntui hyvältä idealta, kaadoin lasistani mukaan hieman valkoviiniä. Sekoittelin ja annoin vihanneshöystön kypsyä muutamia minuutteja. 

Odotellessani leikkasin pitkittäin kolme sardiinia näyttävyyssyistä halki, ne suostuivat siihen ihan hyvin. Ihan hyvä, etten avannut toista purkkia mobilepantrystani, sillä ei ole mitään järkeä tehdä liikaa ruokaa retkiolosuhteissakaan. 

Kun höystö oli minusta sopivan sakeaa, kumosin sen kahden päällekkäisen kertislautasen päälle, ei oikein ollut sopivampaakaan tarjoiluastiaa. Höystön päälle asettelin halkaistut sardiinit ja nostelin lusikalla niille höystöä. Koristelin vielä persiljalla. 

Söimme tämän erittäin hyvän tapaksen tuoreen patongin päälle lusikoituna, leipä vähän loppui kesken, olisi vielä mennyt viipale tai kaksi lopun höystön luuttuamiseen. Kiitos taas Alberitille hyvästä ohjeesta!

La Vueltassa oli ensimmäisenä etappina joukkueaika-ajo, joita ei viime aikojen suurissa ympäriajoissa nähty. Sen verran olen viivalla, että tiedän Jumbossa olevan kaksi kisan suurinta tähteä, Primoz Roglic ja Jonas Vingegaard, joista ensimainittu toimii tallin kapteenina. Saa nähdä kuinka heidän välisensä kilpailu  lähtee käyntiin ja jatkuu. Tadej Pogacar ei ole mukana tänä vuonna eikä oikein muitakaan, joita olisin noteerannut. Mutta kuten usein aiemminkin olen todennut, kisa käydään heidän kesken, jotka ovat mukana ja todella usein La Vueltasta tulee se kauden jännittävin suuri ympäriajo. 

Espanjassa Barcelonassa satoi ensimmäisen etapin aikana ja iltakin pääsi yllättämään, viimeiset joukkueet tulivat maaliin melkein pimeässä. Huomenna kisan johtajan paidassa lähtee Lorenzon Milesi, josta en koskaan ole kuullutkaan, taas, hän on 21-vuotias ja hänen äitinsä on varmasti todella iloinen.

Katalonialainen coca

Espanjalainen versio pizzasta on nimeltään coca ja sellaisen tein tänään. Cocassa ei ole perinteisesti pizzan tapaan juustoa eikä tomaattikastiketta, vaikka varmasti senkin voi tehdä melkein miten miellyttää. Yllättävän hyvin kaapeista löytyi ainekset tähän paistokseen, samoin nuorisolle tekemiini tavanomaisempiin pizzoihin. Sainpa Jääkärille käärityksi palasen folioon evääksikin paluumatkalle varuskuntaan. Otin ohjeen cocaan HOLAFOODIE-blogista.

Katalonian coca

Taikina

• 15 g kuivahiivaa
• 3 dl vettä
• 600 g vehnäjauhoja
• 2 tl suolaa (ohjeessa oli 2 rkl, mutta se meni minulta ohitse, 2 tl oli ihan riittävästi)
• 3 rkl oliiviöljyä

Täytteet

• 2 pientä uutta sipulia
• 5 sentin pätkä kesäkurpitsaa
• säilöttyä paprikaa 
• rasiallinen sardiineja (lisäys lähdeohjeeseen)
• 1 rkl oliiviöljyä pohjan öljyämiseen

Kerää kaikki taikinan ainekset yleiskoneen kulhoon ja vaivaa taikinaa noin 10-15 minuuttia, kunnes siitä muodostuu kiiltävä pallo. Jätä taikina kohoamaan peitettynä noin tunniksi tai kahdeksi. 

Kuumenna uuni 230 asteeseen. Viipaloi sipuli ja kesäkurpitsa oikein ohuiksi siivuiksi. Samoin leikkaa säilötyt paprikat ohuiksi suikaleiksi ja pilko sardiinit pieniin paloihin ja poista niistä ruoto, se lähti ainakin minun purkkisardiineistani hyvin.

Kun taikina on kohonnut hyvin, kaulitse se ovaalin muotoiseksi pitkulaksi leivinpaperin päälle, jonka reunat jätät hieman paksummiksi kuin keskiosan. Vetele ovaaliin terävällä veitsellä salmiakkikuviointi ja rypytä reunat. Kaada oliiviöljy kämmenellesi ja taputtele taikinan pinta öljyllä. Asettele pohjan päälle ensin ohuet kesäkurpitsa- ja sipuliviipaleet. Sitten asettele paprikasuikaleet pinnalle taas salmiakkikuvion muotoon. Nosta pienet nokareet sardiinia jokaiseen salmiakkiruutuun. Paista cocaa uunin keskiosassa noin 10 minuuttia ja syö se heti, kun kieli antaa myöten. Pidimme kovasti tästä pizzamuunnoksesta, sen juustottomuudesta etenkin. Tämä sopisi meillä töissäkin hyvin, nyt kun maidottomia ruokailijoita on joukossamme. Sardiini sopi hyvin lisäksi tähän, olimme vähän varautuneita, että kala olisi kovin suolaista, mutta sitä se ei ollut.

La Vueltan yhdeksäs etappi tuli juuri maaliin ja voittajaksi ajoi aivan loistavasti hollantilainen Tom Dumoulin. Hän peittosi viime metreillä Chris Froomen, joka sai minut vähän hihkaisemaan, sillä on hyvä, että joku pystyy hänetkin ohittamaan. Samalla Dumoulin siiirtyi kokonaiskilpailun johtoon. Eilisessä kolaroinnissa joutui moni keskeyttämään, myös moottoripyörän kanssa kolaroinut Peter Sagan joutui jättämään kisan kesken, mikä on hyvin harmillista. Huomenna on vielä ajopäivä ennen ensimmäistä lepopäivää tiistaina.