CampaSimpukan kampasimpukat

Tänäänkään minulla ei ole aikaa ruoanlaittoon, sillä työvuoro sattuu olemaan koooooooko päivän mittainen. Siksipä muistelen vielä toisen postauksen verran menneitä ja tällä kertaa blogin nimeen liittyvän sanaleikin mukaan. Kun aikoinaan mietimme blogille nimeä, oli se todella hankalaa. Siihen aikaan blogien nimet olivat hyvin nokkelia, pidän niitä nokkelina ja hyvinä bloginiminä edelleen (esimerkiksi legendaariset Pastanjauhantaa ja Liemessä). CampaSimpukka viittaa tietysti siihen, ettei taloudessamme siedetä Shimanon osia ja loppu on sitten jonkunlainen tuonaikainen toive oppia ruoanlaittoa niin, ettei kampasimpukkanaan olisi enää keittiöpeikko. Sitä ei se ole ollut enää aikoihin, mutta kun vilkuilin miten olen tuota herkkua laittanut, niin melko vähiin tavat ovat jääneet. Etenkin sen jälkeen, kun sain joululahjaksi sifonin. Tässä pieni CampaKeittiön kampasimpukkakimara.

Vuonna 2013 olimme heinäkuussa käymässä Tampereella, ei pysty muistamaan miksi, mutta kauppahallissa kävimme ja ostimme pakollisen käpykakun lisäksi kampasimpukoita. Valmistin ne simpukankuorissa ja kuorrutin paksulla kastikkeella. Julia Childin ohje oli apuna. Ruokalajin nimi oli mutkikas Coquilles St. Jacques à la Provençale.  (siitä johtuu, että kun kopioin tuon nimen otsikosta, fontti muuttui osaan postausta, enkä minä suoraan sanottuna osaa sitä korjata, loivimmat pahoitteluni)

Seuraavana vuonna olimme taas Tampereella, tämähän näyttää siltä, että meillä on ns. paha tapa. Kävimme silloinkin kauppahallissa ja ostimme kampasimpukoita. Ostimme muitakin vedessä elelleitä otuksia, tai niiden paloja oikeammin ja teimme Härmälän leirialueella aivan mainion retkiboullabaissen. Pikkuinen orava ilahdutti meitä ja muutenkin se oli kiva reissu, meillä oli silloin vielä pieni t@b-vaunumme, jonka kanssa retkeily oli jotenkin niin pientä ja sievää. 

Kesällä 2016 olin vapaa kuin taivaan lintu, eli vuorotteluvapaalla. Kaikki sen vuoden muistot ovat jotenkin erityisihania. Silloin tein alkuruoaksi kampasimpukoita tähän tapaan. Nuoriso oli syömässä ja oli todella kiva päivä. 

Talvella 2017 kampasimpukat olivat taas lautasillamme, tällä kertaa kahdella tapaa. Näistä pidimme kovasti. Jostain on valoa saatu nipistettyä noihin talvipäivän kuviin. 

Saman vuoden toukokuussa tein Giro d'Italian aikaan italialaistyylisiä kampasimpukoita, eivätkä nekään olleet hassumpia. Parempi annoskuva ei suostu tulemaan ujouttaan tähän koosteeseen. Sillä on semmoinen päivä tänään. 

Edelleen vuonna 2017 olen näköjään ollut vähän leuhkana ja nimennyt alkuruokana olleet kampasimpukat vähän paremmiksi. Ainakin paistopinta näyttää ihan ookoolta. 

Kesällä 2018 vuorossa oli jälleen kampasimpukat sifonilla tehdyssä pyreessä, tämä oli oikeasti taivaallinen annos, luultavasti paras koskaan kotona kokkailemani annos. Maissia ja kampasimpukoita, kuulostaa valjulta, mutta toi melkein kyyneleen silmäkulmaan.

Ilmeisesti innostuin tuosta edellisestä onnistumisesta, että tein vielä paremman muutamaa viikkoa myöhemmin, tällä kertaa kampasimpukoiden kaverina oli sipulikastiketta. Ihan älyttömän hyvää. Olin aivan polleana siitä pekoninkäsittelystäni. Olin oman elämäni Master Chef aivan selkeästi. Kikkailu on ollut päivän sana.

Elokuussa yhdistin kampasimpukat ja tomaatit La Vueltan aikaan, se oli hyvää, mutta sitä oli liikaa. Muistan etten jaksanut syödä kaikkea. Tuo peruna ainakin oli ihan turha, mutta ehkä siinäkin oli olevinaan jotain espanjalaista. 

Tämä kampasimpukkakimara päättyy brutaalinväriseen punajuuri&kampasimpukkapostaukseen, joka on peräisin tämän vuoden ensimmäiseltä päivältä. Ruoka tosin syötiin jo edellisenä iltana, olimme näköjään pariskuntaflunssan kourissa emmekään jaksaneet syödä mitään muuta kuin muutaman lusikallisen punajuuripyreetä ja kuusi kampasimpukkaa. Se jälkeen en muistaakseni olekaan tehnyt mitään kampasimpukkaruokia. Mikä sen paremmin todistaisi blogaanin kyseessä ollessa, ettei ole postausta aiheesta. Huomenna taas on aikaa tehdä jotain ranskalaista ruokaa ja katsoa Tour de Francea. 

Kootut selitykset

Tänään en työperäisistä syistä ehdi tehdä mitään ruokaa, joten vilkuilin mitä aikaisempina blogaanivuosina tein Tour de Francen ensimmäisenä maanantaina. 

Vuonna 2011 CampaSimpukka oli aivan untuvikko, olimme ensimmäisen kolmiosaisen ruokahaasteen toisessa osiossa ja innostusta oli runsaasti. Tuolloin tein quiche lorrainea ja luultavasti se oli ihan hyvää, en mitenkään voi muistaa sitä tarkasti. Tältä se näytti. Ehkä piiraan keskusta on jäänyt aavistuksen raa'aksi, vai mitä sanotte?

Vuonna 2012 Tour de Francen ensimmäisenä maanantaina tein elämäni ensimmäisen kohokkaan, se oli varsinainen keittiöpeikko,  mutta hyvin se onnistui. Sen verran tohkeissani olin kohokkaiden kuvaamisen ja syömisen kanssa, että vasta paljon myöhemmin huomasin, että uuninluukku oli jäänyt auki ja uuni posotti kuumuutta keittiöön kauniina kesäiltana. Tuolloin mukana kisassa olivat Andre Greipel ja Peter Sagan, kuten tänä vuonnakin, mutta etapin voittajaksi leipoutui nyt poissa kisasta oleva ikisuosikkini Mark Cavendish.

Vuonna 2013 olimme Tour de Francen alussa pienellä kotimaan reissulla, olimme Kuopiossa emmekä kokkailleet mitään. Ostimme pieniä juustopaloja ja hilloja ja leikimme Ranskaa hotellihuoneessa. Oli todella kuuma päivä, eikä huoneessa ollut ilmastointia, eikä Eurosportia. Aika kamalaa siis. 

Vuonna 2014 oli heinäkuun alussa palaamassa pyöräilymatkalta ja tuona kyseisenä päivänä saavuimme Lyypekkiin. Ei mitään ranskalaista kokkailua silloinkaan. Mutta hieno matka oli ollut kuitenkin, sitä ei käy kiistäminen. Vasta kotona pääsin sitten ranskalaisen ruokahaasteen pariin kunnolla, tai ainakin jonkun verran. Tourin ensimmäiset etapit ajettiin Englannissa ja tuona päivänä voitti Marcel Kittel ja kokonaiskilpailua johti Vincenzo Nibali, joka saisi minun puolestani johtaa tänä vuonnakin, tai sitten Nairo Quintana, jompsin kumpsin. 

Vuonna 2015 tein Tourin ensimmäisenä maanantaina belgialaisia porkkanoita, sillä kisa alkoi Belgiasta, kuten tänä vuonnakin. Alberto Contador oli silloin kokonaiskilpailussa sijalla 8, se varmasti on mukava muistaa edelleenkin. Belgialaiset porkkanat olivat hyviä, se muistan varmasti, mutten ole toiste niitä tehnyt. 

Vuonna 2016 meillä oli frangipanea lautasella ja olin iloinen Peter Saganin etappivoitosta ja keltaisesta paidasta. Tuona vuonna olin vuorotteluvapaalla, se oli hieno vuosi. 

Vuonna 2017 olin innostunut vakuumista ja sous videstä ja päivän ranskalaisuutta edustivat sous vide vihannekset. Silloinkin Peter Sagan oli voittanut etapin, tulin nimittäneeksi häntä epeliksi. 

Vuonna 2018 kokeilin valmistaa crémet nantaisia ja muistaakseni se onnistuikin, vaikkei se ollut ihan niin ihanaa kuin olin toivonut. Tiskiä tuli paljon. Tourissa oli joukkueaika-ajon päivä, kuten tänäänkin on. En saa aivan selostuksestani selkoa, kuka johtaa, mutta Peter Sagan putosi sijalle 80, mikä oli tietojeni  mukaan odotettavissa. 

Ja sitten ollaankin jo vuodessa 2019, niin se aika vierähtää ja muita kliseitä. Voi olla, etten huomennakaan ehdi kokkailla, sillä tiedossa on liki kymmentuntinen työvuoro. Ehkä keksin jotain muita muistoja vuosien varrelta.