Appelsiinilla terästetyt risotto ja broileri

Paras veriappelsiinisesonki on menossa ja olen  huomannut saman kuin moni muukin, pussissa on usein vain yksi tai kaksi kunnolla punaista hedelmää, eikä sisuksen väriä  voi aukottomasti päätellä kuoresta. Nyt osui kunnolla punainen appelsiini ja se päätyi ruokaan sekä mehuna että kuorena.

Veriappelsiinirisotto ja liekitetty broilerinfile kahdelle

Risotto

• 100 g risottoriisiä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 kevätsipulia
• 1 veriappelsiinin kuori raastettuna
• 2 veriappelsiinin mehu (noin 1 dl)
• 0,5 dl cremantia (tai muuta kuohuviiniä, kuiva valkoviini käy myös)
• 0,5 l kanalientä
• 1 rkl voita
• 1 dl raastettua parmesania
• suolaa ja pippuria

Liekitetty broilerinfile

• 2 pulleaa broilerinfilettä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 veriappelsiinin mehu
• 2 rkl appelsiinilikööriä
• 0,5 dl kermaa
• tuoretta timjamia

Leikkaa broilerinfileisiin viiltoja kapeasta päästä leveään päin, niin että siitä tulee viuhkamainen.  Ripota pinnalle suolaa ja pippuria ja purista päälle appelsiinimehua. Jätä lautaselle odottamaan.

Silppua risottoa varten sipulit, raasta appelsiinista kuori ja purista mehu kuppiin. Mittaa risottoriisi ja kuumenna kanaliemi valmiiksi. Raasta parmesan ja ota esille voi, viini ja mausteet. 

Kuumenna paksupohjaisessa kattilassa oliiviöljyä ja kaada sinne sipulisilppu ja appelsiininkuoriraaste. Sekoittele hetkinen. Lisää mukaan riisi ja kuullota sitä pari minuuttia koko ajan sekoittaen, varo polttamasta riisiä. Kaada kattilaan appelsiinimehu ja viini ja sekoittele, kunnes nesteet ovat melkein kokonaan imeytyneet riisiin. Ala lisätä kattilaan kuumaa kanalientä pieni kauhallinen kerrallaan ja sekoita kokoajan.

Samaan aikaan laita pannulle nokare voita ja loraus oliiviöljyä. Kun pannu on kuuma, nosta pintamaustetut broilerifileet pannulle ja paista niitä muutama minuutti puoleltaan. Nosta ne lautaselle odottamaan.

Jatka risoton kypsentämistä, maistele silloin tällöin riisi kerrallaan, siihen on hyvä jättää pientä, selkeää purtavaa, muttei se saa olla liian napakkaakaan. Risoton tulee olla aika vellimäistä, minulla on siinä vielä oppimista. 100 g risottoriisiä nielee kyllä puolisen litraa nestettä ja kypsyminen vie noin 15-20 minuuttia.

Kun risotto alkaa olla valmista, vielä aavistus liikaa puruvastusta, jatka broilerin viimeistelyä. Kuumenna pannu uudelleen ja nosta fileet pannulle. Lisää mukaan vielä hieman veriappelsiinimehua. Ota apusekoittaja risotolle tai nosta kattila sivuun kuumalta levyltä siksi aikaa, kun liekität broilerin. Risotolle ei käy sillä välin kuinkaan.

Kaada pannulle broilerin päälle appelsiinilikööriä ja ota pannu pois liedeltä sivuun (ettei liekitysliekki loimahda liesituulettimen hormiin). Sytytä likööri palamaan ja liekuttele pannua sen verran, että liekki palaa loppuun, se vie alle puoli minuuttia. Nosta pannu takaisin kuumalle levylle ja kaada mukaan hieman kermaa. Sekoittele liemestä kastike ja lusikoi sitä broilerin päälle muutamaan kertaan. Laita kansi pannun päälle ja levy kohtalaiselle kuumuudelle, että broileri varmasti kypsyy loppuun. 

Jatka risoton kanssa. Kun riisin purutuntuma alkaa olla kohdallaan, sekoita mukaan iso nokare voita ja parmesan, sekoita ja maistele. Mausta pippurilla ja suolalla, mikäli liemessä ja juustossa ei ole riittävästi suolaamaan ruoka sopivaksi. 

Annostele lautaselle ensin risottoa ja nosta päälle viuhkamainen broilerifile, ripottele pinnalle tuoretta timjamia ja vielä hieman parmesania, jos sitä on jäljellä, sekä pippuria. Muistimerkiksi itselleni, 100 g risottoriisiä on aivan sopiva annos kahdelle. Appelsiini maistui hyvin risotossa ja broilerissa. Liköörissämme on mausteena myös kanelia ja olimme sen kanssa hieman epäileviä, kuinka se sopisi ruokaan, mutta sopi kuin nenä päähän. Ruokajuomana meillä oli samaa cremantia kuin risotossakin, eikä sekään ollut hullumpaa. 

Kirpeää jälkiruokaa

Olen edelleen pois kotikeittiöstäni, tällä kertaa Nannan vieraana Vantaalla. Niinpä tein keskiviikkona tämänkin postauksen jälkiruoan ja postaus tulee ajastettuna tänään perjantaina. Meillä oli kahden jälkiruoan päivä.

Ohjeen tähän kivaan kirpeään herkkuun otin flavour&savour-blogista, siinä käytetyt amarettikeksit riittivät minulle italialaisuudeksi ja se, että sitruksia oli taas vadissa ylenmäärin keittiössä. Italialaista jäätelöä en tähän hätään annokseen löytänyt, muttei kukaan voi sanoa, ettenkö yrittänyt parastani, eihän?

Sitruksia ja jäätelöä kahdelle

• 1 appelsiini
• 1 limetti
• 1 greippi
• 1 verigreippi
• muutama mansikka
• ihan pieni dash limoncelloa
• suolaa muutama hippu
• amarettikeksejä
• vaniljajäätelöä

Fileroi sitrukset, puolita mansikat ja asettele palat niin nättiin korkeaan lasiin kuin astiavarastoistasi löytyy. Lirauta pikkuisen limoncelloa päälle ja ripota ihan pikkuisen suolaa hedelmien pinnalle. Minä epäröin tätä suolakohtaa, mutta onneksi uskalsin. Annoin hedelmien hieman jäähtyä jääkaapissa ja ennen tarjoilua murustelin annosten päälle muutaman pienen amarettikeksin ja laitoin pallon vaniljajäätelöä. Mietin, että laittaisinko vielä teelusikallisen limoncelloa jäätelön päälle, mutta en nyt sitten kumminkaan laittanut. Lähdeohjeessani laitettiin myös vähän oliiviöljyä ja hunajaa annoksen päälle, ne minä jätin pois.

Giro d'Italian tilanteesta olen edelleen tietämätön, sillä olen ollut kiireinen riekkuessani pääkaupunkiseudun iloissa. Te tiedätte asiasta enemmän kuin minä, kuka siis voittikaan tänään ja kenellä on päällä kaunista pinkkiä?

Tee-se-itse-limencello

Blogin ensimmäisenä vuonna kokeilin valmistaa kotikonstein sitruunalikööriä, josta tulikin oikein kelpoa limoncellon kopiota. Tekemäni juoma oli kirkasta, kun moni kaupasta ostettava oikea limoncello on sameaa. Kun kävimme viimeksi Tallinnassa toimme kunnon viinaturisteina myös muutaman pullon votkaa, siltä varalta, että innostun tekemään taas jotain liköörikokeilujani. 

Nyt kun on menossa talven paras sitrussesonki ja minulla oli vähän liiaksikin limettejä, tuli mieleeni mahtaisiko limetin kuorista irrota yhtä paljon makua ja väriä kuin sitruunoista, kun niiden kuoria liottaa alkoholissa. En jäänyt pitempään asiaa pohtimaan, vaan laitoin oman limencellon uuttumaan. Etsiskelin (tosin hyvin kevyesti) netistä onko limetti yleinenkin liköörin aromiaine, mutta ainakaan omatekoisia viritelmiä ei esimerkiksi foodgawkerista löytynyt roppakaupalla.

Omatekoinen limettilikööri - limencello

• 5 limetin kuoret
• 2,5 dl votkaa
• 3 dl sokeria
• 3 dl vettä

Vaihe 1

1. Leikkaa hyvin pestyjen limettien kuori suikaleiksi pystysuunnassa niin ohuelti kuin pystyt, niin että jäljelle jää hieman säälittävän näköiset kaljut limetit.
2. Kerää kuorisuikaleet tiukasti suljettavaan kannuun tai purkkiin ja kaada votka päälle. Käytä alkoholia niin paljon, että kuorisuikaleet kunnolla peittyvät alkoholiin ja kelluvat siellä iloisesti.
3. Jätä purkki/kannu tiiviisti suljettuna pimeään ja viileään paikkaan (jääkaappiin) viikoksi tekeytymään. Kääntele astiaa välillä. Minä maltoin odottaa keskiviikosta tiistaihin vaihetta 2.

Vaihe 2

1. Mittaa kattilaan sokeri ja vesi ja kiehauta seos, niin että sokeri liukenee veteen. Sitä ei keitellä sen pitempään. 
2. Kaada sokerisiirappi purkkiin tai kannuun, jossa limettikuoret ovat kännänneet jo viikon verran. Sekoittele. 
3. Jätä seos vuorokaudeksi jääkaappiin asettumaan.

Vaihe 3

1. Siivilöi ensin kuorenpalat pois liemestä ja valuta vielä koko homma tiheän kankaan tai kahvisuodatinpussin lävitse, että kaikki mahdolliset hedelmähiput jäävät pois ja jäljelle jää toivon mukaan mahdollisimman kaunis, limetin värinen likööri. 
2. Pullota hyvin puhdistettuun pulloon ja säilytä valolta suojattuna viileässä.

Limencello sopii käytettäväksi aterian jälkeisenä ruoansulatusnapsuna tai leivonnassa mausteena. Varmaan se jonkunlaisiin drinkkeihinkin sopisi ainesosaksi. Pitikin katsoa, löytyykö Kivistöstä sitrusdrinkkivinkkejä. Ainakin tällaisen löysin. Liköörin väristä tuli melko hentoa, ei juuri eroa kaupallisen sitruunaliköörin väristä. Vertailin juomien väriä pikkulaseissa ja valutin sitten kummatkin takaisin, sillä menossa on viimeinen zombie-viikkoni yli vuoteen. Yövuorojen välisenä aikana ei maisteta edes lääkkeeksi sen enempää oikeaa limoncelloa kuin leikkilikööriäkään. 

Valmistuksen alussa käsiini jääneet kaljut limetit puristin mehuksi, jonka unohdin jääkaappiin. Minun piti käyttää ne limepossetiin, mutta eipä ollut talossa kermaa sillä hetkellä. Sellaista ei ole sattunut ainakaan viiteen vuotten, ettei olisi kermaa! Täytyy tarkistaa on mehu vielä kunnossa, kun kermaakin on taas hankittuna.

jotenkin nolostelevia limettejä