Friteeratut oliivit & labneh

Olin jokunen viikko sitten ystäväni kanssa syömässä Jyväskylän Ravintola Cielossa. Otin alkupalaksi annoksen, joka jäi mieleen tosi kivana ja nyt ulkomuistista ja pientä hakutointa tehden toistin sen eilen melko tarkkaan. Annoksessa oli topakan valkosipulista labnehia ja friteerattuja oliiveita. Noin 92 prosentin varmuudella uskallan sanoa, että ne olivat vihreitä oliiveja, mutta on tässä ennenkin väärässä oltu. 

Labnehiin olen aikoinaan tutustunut ensimmäisen kerran Suolaa ja hunajaa-blogin Jonnan kautta jo kymmenen vuotta sitten. Mutta näköjään en silloin vielä kokeillut sitä heti tai ainakaan tehnyt postausta. Sitä on kyllä vaikea uskoa, siihen aikaan tein postauksen ihan kaikesta mitä söimme. 

Labneh

• 400 g turkkilaista jogurttia
• 2 tl valkosipulimurskaa
• karkeaa Noirmoutierin suolaa (saa se olla mitä hyvänsä suolaa, no ehkei tiesuolaa kumminkaan)
• chilihiutaleita
• oliiviöljyä
• tuoretta lehtipersiljaa

Valuta turkkilaista jogrttia juustokankaassa tai tiheässä siivilässä talouspaperiarkki apuna useita tunteja, yönkin yli. Säästä valunut neste, jos olet aikeissa leipoa sämpylöitä lähipäivinä. 

Sekoita kiinteytyneeseen jogurttiin valkosipulimurskaa ja suolaa makusi mukaan, saa olla miedompaa mutta saa olla tujakkaakin. Levitä labneh lautaselle ja ripauta pinnalle hieman chilihiutaleita ja oliiviöljyä ja koristele vielä tuoreella yrtillä. 

Uppopaistetut oliivit 

• noin 12 kivetöntä vihreää säilykeoliivia syöjää kohden 
• 1-2 kananmunaa (riippuen oliivien määrästä)
• vehnäjauhoja
• korppujauhoja tai pankomurua
• öljyä friteeraamiseen

Tämä valmistustapa on nyt sitten kutakuinkin omasta tai asiakkaan päästä, vähän kurkin oliivien friteerausohjeita, mutta monissa oliivit täytettiinkin. Siihen minä en ryhtynyt. 

Tee ensin leivitysasema: laita yhteen kulhoon vehnäjauhoja, toiseen vatkattu kananmuna ja kolmanteen korppujauhoja (tai pankoa). Valuta oliivit mikäli ne ovat liemessä, mutta älä kuivaa mitenkään fanaattisesti, että leivitysjauho tarttuu  niihin. Kumoa oliivit venhäjauhokulhoon ja pyörittele niitä jauhoissa niin, että ne saavat kauttaaltaan jauhopinnan. Poimi oliivit sitten jauhoista ja pyöritä ne kananmunassa. Luonnollisena jatkumona oliiveille annetaan sitten vielä korppujauhokylpy. Tämän jälkeen ne nostellaan leivinpaperin päälle hieman kuivahtamaan. Joissakin ohjeissa leivitys vielä toistettiin, kun ensimmäinen leivityskerros oli ensin kuivunut jääkaapissa joitakin tunteja. Tämmöiseen ylenpalttisuuteen en äitynyt. 

Kuumenna kattilassa muutaman sentin korkeudelta uppopaistamiseen soveltuvaa öljyä 180 asteeseen. Nostele oliivit paistumaan muutamaksi  minuutiksi, kunnes pinta on sopivan ruskettunut ja rapea. Oliivien kypsyydestä ei tässä kohden tarvitse huolehtia, säilykettä kun ovat. Nostele valmiit rapeakuoriset oliivit paperin päälle valumaan ja hetken kuluttua asettele ne labnehin päälle ja syö mitä pikimmin paahdetun leivän kanssa. 

Tuli mieleen, että suuret varrelliset kapriksetkin sopisivat tällaiseksi naposteltavaksi labnehin kanssa, mutta silloin labnehia ei varmaan kannattaisi suolata juuri ollenkaan. Oliivienkin suolaisuutta kannattaa maistella jo alkuvaiheessa, jo ennen labnehin suolaamista. Ravintola-annoksessa valkosipulisuus oli suolaisuutta merkittävämpi juttu. 

Korean Corn Dogs – lähes överi eväs

Aivan ensimmäisessä k-draamassa, jonka katsoin oli neljä mahtavaa sotilasta Pohjois-Koreasta. He joutuivat/pääsivät Etelä-Koreaan tärkeässä tehtävässä ja he oppivat paljon uutta. Muun muassa syömään kaikenlaista pika- ja katuruokaa. Varsinkin kaksi nuorinta oli oikein innostuneita omaksumaan uutta eivätkä olleet niin epäluuloisia kuin etenkin vanhin heistä, joka epäili lähes kaiken olevan vain esitystä ja heitä varten pystytettyä näytöstä uusista autoista pilvenpiirtäjiin asti. 

Eräässä kohtauksessa nuorinta jekutetaan juoma-automaatin edessä, hän ei ymmärrä kuka juoman tekee ja laittaa tarjolle ja toisessa he istuvat jonkun kauppakeskuksen rappusilla ja syövät corn dogeja. Niitä kokeilin eilen itse valmistaa ja opin muutaman jutun. Ohjeen otin tästä blogipostauksesta. Taikinaa tuli vähän liian paljon kahdeksaa corn dogia varten, mutta ei sitä oikein voi paljon vähempääkään tehdä, sillä tikkuun asetellut ainekset pitää pystyä kunnolla kastamaan taikinaan. Näin minä tein hieman konvertoiden. 

8 korealaista corn dogia

Taikina

• 2,5 dl maitoa 
• 2 tl kuivahiivaa
• 2 rkl tummaa sokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 kananmuna
• 5 dl vehnäjauhoja

Täytteet

• nakkeja
• juustoa

Muut tarvikkeet

• puisia varrastikkuja
• pankomuroja leivittämiseen (tai murskattuja pikanuudeleita tai minimaalisen pieniä perunakuutioita)
• öljyä uppopaistamiseen
• sokeria (tämän unohdin)
• ketsuppia 
• majoneesia

Ensin kaadoin suureen teräskasariin öljyä, sitä tarvitaan aika paljon, että dogit mahtuvat paistumaan pitkällään öljyssä kunnolla upoksissa. Käytin kokonaisen 1,5 litran öljypullon, se oli nyt toinen käyttökerta öljylle, jonka jälkeen se päätyi kompostiin pikkuhiljaa imeytettynä. 

Valmistin taikinan sekoittamalla ensin hieman lämmitettyyn maitoon kuivahiivan ja sokerin, jätin seoksen ottamaan vauhtia viideksi minuutiksi. Sitten lisäsin mukaan kananmunan, suolan ja jauhot. Vatkasin sähkövatkaimella muutaman minuutin, että taikina on varmasti kunnolla tasaista. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan. 

Sillä välin sommittelin vartaat, laitoin niihin osaan puolikkaita nakkeja ja palasia juustoa (osan muutin lennosta pelkästään nakkeihin). Kaadoin reunattomalle lautaselle paljon pankomuruja, vielä laakeampi suuri lautanen tai tarjotin olisi ollut vielä parempi. 

Kun taikina oli kohonnut tunnin verran, kaavin sen tyhjään huuhdeltuun maitopurkkiin. Ohjeessa taikina laitettiin suureen korkeaan juomalasiin, jossa vartaan dippaaminen olisi helppoa, muttei minulla ollut siihen sopivaa lasia. Maitopurkki toimi oikein hyvin, taikinaa tuli reilusti korkeammalle purkissa kuin tikun dippaaminen vaati. Alla olevassa kuvassa taikina oli juuri laitettu purkkiin, mutta kun öljy oli kuumaa, oli taikina kohonnut sen verran, että purkki oli melkein täynnä. Muutin myös parin vartaan sisältöä valmistamisen edetessä juustottomaksi syystä, joka selviää alempana. 

Kuumensin öljyn 170 asteeseen ja aloin sitten varsinaiseen hommaan. Kastoin tikussa olevat nakit ja juustot purkissa olevaan paksuun taikinaan. Se tarttui täytteisiin hyvin. Sitten nostin taikinaisen vartaan pankomuruihin ja pyöritin sitä varovasti niin, että pankomuruja tarttui kunnolla joka puolelle. Sitten nostin vartaan varovasti kuumaan öljyyn. Se ei tarttunu pohjaan vaan alkoi paistui ihan kivasti. 

Kasariin mahtui paistumaan yhtä aikaa neljä varrasta, valmistin ne aina yhden kerrallaan ja laitoin paistumaan ja pidin huolta, että muistan missä järjestyksessä niiden paistuminen on alkanut. Kääntelin niitä välillä pihdeillä. 

Nyt tuli oppimiskohta, juusto ei pysynyt kunnolla dogeissa, vaan osittain karkasi taikinan ja leivityksen läpi. Joko valitsemani juusto ei ollut parasta tähän tarkoitukseen, tai sitten taikinan koostumus ei ollut just sopiva. Mutta pelkillä nakeilla täytetyt onnistuivat oikein hyvin. Juustoisetkin maistuivat hyviltä, vaikka rakenteessa oli toivomisen varaa. 

Corn dogit paistuivat kullanruskeiksi noin viidessä minuutissa, jonka jälkeen nostin ne ritilälle paperin päälle valumaan. Kun kaikki olivat valmiita, jätin öljyn jäähtymään kasariin. 

Kuumien corn dogien päälle olisi pitänyt muistaa ripotella hieman sokeria, joka olisi tuonut sopivan makean säväyksen, mutta minä unohdin sen. Koristelin parhaimmilta näyttävät yksilöt ketsupilla ja japanilaisella majoneesilla, joka on pakattu vänkään pehmeään pussipulloon. Laitoin ketsuppia ja majoneesia vielä erikseen tarjolle lisädippailua varten. 

Söimme nämä hupaisat käänteisterveelliset patukat olohuoneessa lattialla katsoen samalla vuoden hauskinta snooker-turnausta, Shoot outia. Siinä riittää katsojalla vähempikin kärsivällisyys, sillä jokainen ottelu kestää vain 10 minuuttia. 

Corn dogit olivat oikein mukava kokeilu. Taikinaa jäi tosiaan hieman yli ja loppusokerointi unohtui. Juustovalinta täytyisi olla toinen ja muut leivitysvaihtoehdot jäivät mahdolliseen seuraavaan kokeiluun. Ajatus maustetusta pikanuudelimurskasta kuulostaa oikein korealaiselta ja pienet perunakuutiot sopivalta näpertelyltä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Dakgangjeong – Tahmean rapeat kanapalat

Dak tarkoittaa kanaa, sen olen jo oppinut, gangjeong taas tarkoittaa tapaa, jolla joku syötävä ensin uppopaistetaan ja sitten pyöritellään tahmeassa kastikkeessa, usein kyse on makeasta katuruoasta. Dakgangjeong on siis friteerattua kanaa tahmean makeassa kastikkeessa. Ja voi hyvät hyssykät, miten hyvää! Vinkit tähän ruokaa löytyivät taas Korean Bapsang-blogista. Tällä kertaa en edes juurikaan alkanut mutkitella tai oikoa, vaan tein kutakuinkin kuten Hyosun neuvoi. 

Dakgangjeong – friteerattua kanaa tahmean makeassa kastikkeessa

Kanan esivalmistelut ennen kastiketta

• 3 broilerin (taas tapahtui se ihme, kun kanasta tulee broileri ja toisin päin)  rintafilettä
• 0,5 tl suolaa
• pari pyöräytystä pippuria myllystä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 tl inkiväärimurskaa
• 1 rkl miriniä (ohjeessa käytettiin riisiviiniä, en ollut varma tarkoitettiinko riisiviinietikkaa)
• 1,5 dl perunajauhoja
• 3-4 dl rypsiöljyä friteerausastian muodosta riippuen

Kastike

• 1 rkl soijakastiketta
• 3 rkl miriniä
• 2 rkl riisiviinietikkaa
• 1 rkl gochujangia (korealainen chilitahna)
• 3 rkl hunajaa
• 2 tl öljyä seesaminsiemenöljyä
• 2 rkl tummaa sokeria
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkiväärimurskaa
• pippuisen pippuria
• tarjoiluun vielä kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja seesaminsiemenöljyä

Monissa korealaisissa ruokaohjeissa broileria/kanaa liotetaan ennen valmistusta maidossa, sanotaan sen poistavan gamey tastea, mikä tuntuu hieman kummalta, kun puhutaan broilerista. Mutta näin he tekevät, minä en tehnyt, vaan käytin kanan esimaustamisen yhteydessä ainesosaluettelon miriniä. Joka sekin oli listattu rice wine, joka usein tuntuu tarkoittavan joko riisiviinietikkaa tai miriniä. Tai saken tapaista ruoanlaittoviiniä. Mahdollisesti. Myös sojua käytetään, siitäkin ilmeisesti on ruoanlaittoversioita, mutta meillä Suomessa saa ostaa Alkosta vain yhdenlaista sojua. 

Leikkasin  broilerifileet suupalakokoon ja sekoitin niihin mirinin, valkosipuli- ja inkiväärimurskan ja vähän suolaa. Jätin palaset maustumaan kulhoon ja sekoitin sillä välin kastikkeen ainekset  paistinpannulla. Todella  usein juuri tämäntapaista kastiketta käytetään korealaisissa ruokaohjeissa, ainesosaluettelo on pitkä, mutta kun enemmän tekee korealaista ruokaa, ei ole mitenkään liioittelua pitää varastoissaan tätä määrää eri tuotteita. Minulla on nyt kolmas purkki gochujangia menossa, samoin mirin ja riisiviinietikka ovat ahkerassa käytössä muutenkin. Kiinnostukseni korealaiseen ruokaan on alkanut tämän vuoden keväällä, joten en ole vain hillonnut eksoottisia aineksia jääkaappiin ja pantryyn vaan oikeasti käyttänyt niitä. Sen lisäksi käytän nykyään muutenkin valkosipulin ja inkiväärin valmiina murskana, se on nopeaa ja käytännöllistä, eikä tule hävikkiä, kun ei pääse sipulit ja inkiväärimöykky kuivumaan tai muuten menemään pilalle. 

Kiehautin kastiketta kaasuliekillä nelisen minuuttia, sen verran että sokeri liukeni ja kastike hieman kiehui kokooon. Jätin kastikkeen pannulle odottamaan ruoan viimeistelyä.

Kaadoin suorareunaiseen kuparikasariin (noin puolentoista litran vetoiseen) rypsiöljyä sen verran, että sitä oli noin neljän sentin korkeudelta. Suurempi friteerausastia olisi vaatinut öljyä paljon enemmän. Kuumensin öljyn 170 asteeseen. Öljyn kuumetessa laitoin suureen muovipussiin perunajauhot ja lusikoin esimaustuneet kanapalat pussiin. Suljín pussin reunan ja pyörittelin pussia niin, että kaikki kanapalat saivat perunajauholeivityksen. Kaadoin palat lautaselle ja erottelin niitä hieman vielä ja tarkistin, että kaikissa oli leivitys. 

Kun öljy oli kuumaa, friteerasin kanapalat kolmessa erässä neljä minuuttia kerrallaan, kääntelin paloja kypsymisen aikana. Nostelin palat lautaselle paperipalan päälle odottamaan muiden erien paistamista.

Lopuksi kuumensin öljyn viellä 180 asteeseen ja friteerasin paloja toiseen kertaan vielä kaksi minuuttia. Nyt kaikki menivät öljyyn kerralla, yhtään enempää ei olisi mahtunut, tai olisi pitänyt tehdä toinen friteeraus kahdessa erässä. 

Tarkastin yhdestä palasta kypsyyden, se oli juuri sopiva. Nostelin reikäkauhalla palaset kastikepannulle ja kuumensin kastikkeen uudelleen. Pyörittelin kanapalat kastikkeessa ja kun kastike oli kuumaa ja kietoutunut kaikkiin paloihin, kumosin ne tarjoiluvadille ja ripottelin päälle kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja hieman seesamiöljyä. 

Nämä kanapalat olivat ihan taivaallisen hyviä riisin, kimchin ja soijamarinoitujen viiriäisenmunien kanssa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jolla on jo muutama muukin koreamaniani näyte. 

Yangnyeom Chicken – kahteen kertaan uppopaistettu korealainen kana

Meillä on menossa lähtölaskenta reissuun, auto alkaa olla hyvällä mallilla ja syömme kotoisia ruokavarastoja loppuun. Tänään käyttövuorossa kaksi broilerinfilettä ja niille löysin hyvän korealaisen ohjeen. Ohje on peräisin lempiblogistani Korean Bapsang. Siellä on omat osastonsa myös k-dramoissa nähtäviin ruokiin, mikä on tosi hauskaa nyt, kun olen lievästi sanottuna innostunut korealaisista tv-sarjoista. Tällä kertaa tein kastikkeen oikopolkua, en sekoittanut sitä alusta asti, vaan käytin valmista bulgogikastiketta pohjana. 

Yangnyeom Chicken kahdelle

• 2 broilerin suurta rintafilettä (nämä olivat yrttimarinoituja)
• 2 rkl maissitärkkelystä
• 1,5 dl tempurataikinajauhetta
• 1,5 dl vettä
• 8 dl rypsiöljyä uppopaistamiseen

Kastike

• 1 dl valmista bulgogikastiketta
• 1 rkl gochujang-tahnaa 
• paahdettuja seesaminsiemeniä (unohdimme)

Pyyhin broilerinfileestä yrttimarinadia niin paljon pois kuin mahdollista. Leikkasin fileet paloiksi, en suoraan samaan suuntaan, vaan palaa käännellen erimuotoisiin paloihin. Pyörittelin palat maissitärkkelyksessä ja jätin palat lautaselle odottamaan. 

Dippikastike oli niin yksinkertainen, että sekoitin bulgogikastikkeeseen gochujang-tahnaa ja jaoin kastikkeen kahteen pieneen astiaan tarjoilua varten. Tässä kohtaa olisi voinut ripotella seesaminsiemeniä kastikkeeseen, mutta unohdin.

Sekoitin tempurataikinajauheeseen sen verran vettä, että taikinasta tuli sellaista hyvin lusikasta valuvaa. Kuumensin kuparikattilassa öljyn 160 asteeseen. Nostin broileripaloja ensin taikinaan ja siitä liiat taikinat valuttaen öljyyn. En muistanut ensin, että palaa kannattaa pitää ensin pihdeillä öljyssä, kunnes pinta hieman ehtii paistua. Jos palat pudottaa suoraan kattilaan, ne tarttuvat pohjaan. Toisesta erästä lähtien muistin tämän. Paistoin paloja noin 3-4 minuuttia ja nostin ne sitten ritilän päälle lautaselle, jolla oli arkki talouspaperia. Paloja oli sen verran, että paistoin ne neljässä erässä. Jos käytetään siipiä tai koipia on paistoaika filettä useita minuuttia pitempi. 

Kun kaikki palat oli paistettu, kuumensin öljyn 180 asteeseen ja nostelin sitten kaikki kertaalleen fritatut palat uudelleen öljyyn, tällä kertaa kaikki yhtä aikaa. Uppopaistoin niitä toisella kerralla noin 2-3 minuuttia. Nostin palat taas lautaselle ritilän päälle hetkeksi valumaan ennen kuin nostelin ne tarjoiluvatiin. 

Nämä olivat aivan mahtavan rapeita korealaisia nugetteja. Olisimme voineet sekoittaa kanapalat kastikkeeseen yltäpäältä ja tarjota ne "märkinä", mutta halusimme säilyttää rapeuden ja dipata kanapala kerrallaan. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Korealaiset kanankoivet kahdella kastikkeella

Kauden ensimmäiseltä Campareissulta kotiutumisen jälkeen maistuu taas kotikeittiössä kokkaaminen. En ole tainnut ostaa kanankoipia (koipireisiä kylläkin) montaakaan kertaa elämässäni, mutta nyt ostin, sillä mielessäni oli korealainen ruokalaji. Ohjeet otin tästä mainiosta blogista.

Kanankoivet kahdelle 

• 6 kanankoipea
• 2 valkosipulinkynttä raastettuna
• 1 tl raastettua inkivääriä
• 1 rkl miriniä
• 1 tl sokeria
• 1 tl suolaa
• pippuria
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 l rypsiöljyä friteeraamiseen

1. Sekoita mirin, suola, pippuri, sokeri, inkivääri ja valkosipuli ja pyörittele kanankoivet seoksessa.
2. Jätä maustumaan noin tunniksi. 
3. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot ja leivinjauhe. 
4. Kuumenna öljy kattilassa tai padassa 170 asteeseen. 
5. Pyörittele maustetut kanankoivet jauhoissa ja nosta koivet kuumaan öljyyn paistumaan, älä laita liian monta yhtä aikaa, ettei öljy viilene. Minun pataani mahtui kolme koipea kerrallaan. 
6. Uppopaista 7-8 minuuttia, kääntele koipia välillä. Pidä kansi varalta lähellä, jos rasva sattuisi leimahtamaan. 
7. Nosta koivet paperilla vuoratulle lautaselle ritilän päälle odottamaan, että toinen satsi paistuu. 
8. Kun kaikki koivet on paistettu kertaalleen, kuumenna öljy vielä hieman kuumemmaksi, noin 190 asteeseen ja uppopaista koivet vielä toistamiseen, noin 3-4 minuuttia. 
9. Nosta koivet paperin päälle ritilälle valumaan. 
10. Koivet voi tarjota "kuivina", eli rapeakuorisina tai "märkinä" eli uppopaistamisen jälkeen kastikkeessa pyöriteltyinä. 

Soija-valkosipulikastike

• 0,5 dl hunajaa
• 0,5 dl soijakastiketta
• 3 valkosipulinkynttä raastettuna
• 1 tl raastettua inkivääriä (säilyke)
• 3 rkl riisiviinietikkaa
• 2 rkl hoisinkastiketta
• 1 rkl seesaminsiemenöljyä

1. Kerää kaikki ainekset pieneen kattilaan ja keitä seosta sen aikaa, että siitä tulee sopivan paksua. Jos se meinaa kiehua liikaa kasaan, lisää hieman vettä. Kaada osa kastikkeesta niiden valmiiden koipien päälle, jotka haluat tarjota "märkinä". Minä märkätarjoilin neljä koipea ja kuivatarjoilin kaksi kappaletta. 
2. Kaada loput kastikkeesta tarjoilukuppiin dippaamista verten. 

Gochujang-kastike

• 0,5 dl gochujang-tahnaa
• 0,5 dl fariinisokeria
• 3 rkl mansikkahilloa (tähän kuuluisi joku tietty korealainen hillo, mutta sitä ei ole saatavilla, enkä muistanut laittaa mansikkahilloakaan)
• 3 rkl soijakastiketta
• 2 rkl riisiviinietikkaa 
• 1 rkl hunajaa
• 1 rkl ketsuppia 
• 2 valkosipulinkynttä raastettuna
• 1 tl raastettua inkivääriä (säilykettä)
• 0,5 tl suolaa 

1. Kerää taas kaikki kastikkeen ainekset pieneen kattilaan ja keitä kokoon haluttuun paksuuteen. Minä tein tämän kastikkeen jo pari viikkoa sitten eräälle toiselle korealaiselle aterialle ja käytin nyt loput tänään.
2. Kaada kastike annoskuppiin dippaamista varten, tämä on huomattavasti tuota toista kastiketta tulisempaa, muttei liian tulista minullekaan nyyserölle. 

Kastike säilyi desinfioidussa tiiviisti suljetussa purkissa ainakin nämä pari viikkoa, kuumensin sen nyt uudelleen tälle aterialle. Muuten meillä oli tarjolla sushiriisiä, kimchiä pikkuisesta säilykepurkista, pikapikkelöityä kurkkusalaattia ja paahdettuja seesaminsiemeniä ja silputtua kevätsipulia. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Kävimme Helsingissä syömässä Korea House-ravintolassa. Se oli ensimmäinen kokemus korealaisesta ravintolasta. Söimme kahden hengen jaettavan kokonaisuuden. Oli tosi hauska syödä tätä ruokaa, sain varmistuksen, että olen onnistunut ainakin oikeaan suuntaan kotikokkailuissani. 

Maukasta ruokaa ja mauton elokuva (+toinen ei niin mauton)

Tänään päivällisellä meillä oli ehkä ensimmäistä kertaa punakampelaa. Sen kanssa oli herne-espumaa ja maa-artisokkasipsejä. Olin luovalla päällä, enkä etsinyt mitään ihmeempiä ohjeita, kunhan kokkailin omasta tai asiakkaan päästä. 

Paistettua punakampelaa, herne-espumaa ja maa-artisokkasipsejä

Punakampela

• 2 nahatonta punakampelafilettä
• suolaa ja pippuria
• sitruunankuorta raastettuna
• 1 rkl voita

Sulata voita pannulla ja kun voin kuohu alkaa tasoittua ja väri vaihtua ruskeaan päin, nosta suolalla ja pippurilla maustetut kalafileet pannulle. Paista 3-4 minuuttia puoleltaan, nämä kypsyvät äkkiä. Raasta pinnalle sitruunankuorta.

Herne-espuma

• 3 dl pakasteherneitä
• 1 dl kermaa
• 50 g voita
• suolaa ja pippuria
• 1 sifonin kaasupatruuna

Kiehauta herneet ja kaada vesi pois. Laitan herneet blenderin kannuun ja lisää sinne kerma ja voi, sekä suolaa ja pippuria. Anna koneen tehdä aineksista aivan tasaista velliä, noin lettutaikinan paksuista. Maistele, onko suolaa ja pippuria tarpeeksi, sitä ei voi lisätä enää ennen kuin lautaselle. Siivilöi massa erittäin tiheän siivilän läpi kattilaan ja kuumenna uudelleen. Kaada kuuma massa sifonipulloon ja laita pullo huolellisesti kiinni. Laita kahvan sisälle kaasupatruuna ja kierrä kahva paikalleen. Kun kaasu purkautuu pulloon, ravista pulloa muutama kerta rivakasti. Jos et ihan heti tarjoile, laita pullo lämpimään veteen odottamaan (max lämpö 75 astetta).

Maa-artisokkasipsit

• 2-3 maa-artisokkaa
• 0,5 dl rypsiöljyä
• suolaa

Pese artisokat ja kuivaa niiden kuori. Kuumenna öljy kattilassa 160 asteeseen. Odotellessasi siivuta artisokat mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Uppopaista viipaleet rapeiksi ja kullanruskeiksi öljyssä, varo niitten polttamista, se käy hetkessä, jos ei ole tarkkana. Valuta sipsit talouspaperin päällä ja ripauta niille vähän suolaa. 

Laita syvälle lautaselle ensin lammikko kuohkeaa herne-espumaa, sen päälle punakampela-file ja pinnalle muutama rapea maa-artisokkasipsi. 

Lauantaihin mahtui kaksi elokuvaa. Ensin katsoimme vuodelta 1996 olevan Mars hyökkää!-elokuvan (Mars Attacks!), jonka voi yhä katsoa iloisella mielellä, se on melko hauska. Sen tärkein opetus on se, että musiikilla on väliä. 

Toisena elokuvana oli sitten Animal House (Delta-jengi). Se on täysin hourupäinen ja melko mauton pläjäys, jota katsoessa täytyy nykyään olla armollinen ja jättää kukkahattu siksi aikaa pukematta. Onhan se ihan hirveä, mutta kyllä sillä on paikkansa tässä elokuvakavalkaadissa. Tom Hulce on siinä niin siloposkinen, että! Eikä John Belushi mene oikein minkäänlaisesta opiskelijasta, mutta ei se mitään. 

 Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown 1997

Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016

Interstellar 2014

Inside Llewyn Davies 2013

Fargo 1996

Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994

Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001

Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000

Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995

Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013

The Full Monty (Housut pois) 1997

Amélie 2001

A Serious Man 2009

Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009

Juice 2018

Truman Show 1998

Lost in Translation 2003

Stripes (Natsat) 1981

Arizona Baby/Raising Arizona 1987

The Queen 2006

Bagdad Cafe 1987

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990

Out of Sight (Mieletön juttu) 1998

Notting Hill 1999

High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000

Love Actually (Rakkautta vain) 2003

Mestari Cheng 2019

Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979

I served The King of England 2006

Tlmocník (Tulkki)  2018

Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001

Sangarid (Loikkarit) 2017

Little Miss Sunshine 2006

Jalla! Jalla! 2000

 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997

The Shining (Hohto) 1980

One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975

Amadeus 1984

Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969

Valmont 1989

Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988

Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012

Falling in Love (Rakastutaan)1984

About Schmidt 2002

U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997

Kill Bill: Volume 1 2003

Kill Bill: Volume 2 2004

Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991

Top Gun 1986

Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993

Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994

Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994

Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969

Reservoir Dogs 1992

Kolja 1996

Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017

Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016

The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017

Space Cowboys 2000

Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016

Magnolia 1999

Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017

Contact – Ensimmäinen yhteys 1997

Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 

Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996

Animal House (Delta-jengi) 1978

Syy ja seuraus

Mielestäni alkaa olla melko aukottomasti todistettu, että hammaslääkärissä käyminen aiheuttaa flunssaa. Antti kävi paikkauttamassa hampaansa viikko sitten ja tuli pari päivää myöhemmin kipeäksi. Minullakin oli aika varattuna pitkään vetkuttelemani operaatioon, kahden viisaudenhampaan poistoon. Pidin hajurakoa Anttiin, etten saisi flunssaa. Olin ainakin kerran jo varannut ajan ja "saanut ylivoimaisen esteen" juuri ennen h-hetkeä ja nyt hammastarkastuksen yhteydessä pyysin hammaslääkäriäni komentamaan minua, että todella tulisin kiskotuttamaan ne kaksi kiusankappaletta pois. Komentaminen kyllä luonnistuu hammaslääkäriltäni vaivoitta. 

Eilen menin sitten aamulla vastaanotolle, Antti vei minut ja varmisti, että menen rakennukseen sisälle. Hampaani irtosivat joltisellakin vaivalla ja ammottavat aukot ommeltiin kiinni. Arvostan tätä vaivannäköä, sillä hampaanpoiston jälkeinen löllökohta montussa on vastenmielisintä mitä äkkiseltään keksin. Sain myös kupillisen jälkilääkitystä ja palasin kotiin makaamaan sohvalle, ei puhettakaan että olisin syönyt mitään moneen tuntiin. Kun puudutus alkoi haihtua, alkoi nuha tehdä tuloaan. Tästä voimme päätellä, että purukaluston ronkkiminen (vaikkakin erittäin ammattitaitoinen) aiheuttaa flunssaa. 

Tänään alan olla jo kunnossa, leuka on vielä kuin kolme-eräisen nyrkkeilymatsin jälkeen, sellaisen, jossa en voittanut erääkään. Nuha on keskinkertainen, muttei muita flunssan oireita. Tänään teki jo mieli syödä jotain, joten ennalta hankittu juotava jogurtti ja mehu ovat kelvanneet. Äsken tein meille pienen keiton, joka oli helposti nieltävää ja vaikken ihan tarkkaan maistakaan nyt, se oli kelvollista. 

Hammas- ja nuhapotilaiden maa-artisokkakeitto (kaksi pientä annosta)

• 8 maa-artisokkaa
• 3 dl kasvislientä
• 1,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• 2 tl savupororouhetta
• 0,5 l rypsiöljyä friteeraamiseen

Kuorin maa-artisokat ja paloittelin ne yhtä lukuunottamatta. Sen yhden raastoin karkeaksi raasteeksi. Kypsensin palaset kasvisliemessä ja soseutin ne. Lisäsin mukaan hieman kermaa ja maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kuumensin pienessä kattilassa puolisen litraa rypsiöljyä 160 asteeseen ja friteerasin maa-artisokkaraasteen rapeaksi, se vie noin 3-5 minuuttia. Kauhoin rapean raasteen paperin päälle lautaselle.

Jaoin keiton kuppeihin ja ripottelin päälle pikkuisen savupororouhetta ja rapean maa-artisokkaraasteen. Keiton rakenne ei ollut niin sileä kuin toivoin, sillä olen edelleen blenderittä, mutta kyllä keiton lusikoi varovasti toisesta suunpielestä sisään samalla, kun pyyhki nenää. Huomista kohti, parempaa vointia ja tukevampaa ruokaa.

Perhepäivällinen

Vaikkei La Vuelta vielä tänään päättynytkään, meillä oli churropäivä.  Varsinaisena ruokana meillä oli suuri salaatti vadilla, jolle keräsin kaikenlaista herkkua. Samantapaista meillä oli viime vuonnakin, mikäli kuvia on uskominen. 

Jättimäinen salaatti viidelle

• erilaisia salaatinlehtiä suuri kulhollinen
• yhden sitruunan mehu ja kuori raastettuna
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tilliä
• 3 avomaan kurkkua
• pieniä tomaatteja noin 15-20 kpl
• 3 avokadoa
• 1/4 vesimelonia
• 5 retiisiä ohuina  viipaleina
• 4 kananmunaa
• suuri savustettu lohifile

Keitä kananmunat ja viilennä ne. Kerää salaattien lehdet kulhoon ja sekoita kastike (sitruunamehu, sitruunankuori, oliiviöljy, suola, pippuri ja tilli). Kaada kastike salaatinlehtien päälle ja sekoittele se salaattiin tasaisesti. Levittele salaatit laakealle vadille. 

Kuori avomaan kurkut ja leikkaa ne viipaleiksi, samoin tomaatit puolikkaiksi. Viipaloi retiisit mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Halkaise avokadot ja toivo parasta. Minulla oli tänään hyvä avokadopäivä, kaikki kolme olivat täydellisiä. Leikkaa kuoresta kuopaistut puolikkaat viipaleiksi. Samoin leikkaa meloni kolmion muotoisiksi paloiksi ja irrottele lohi isohkoina paloina nahkastaan. Kuori keitetyt kananmunat ja leikkaa ne munaleikkurilla lohkoihin.

Somista tarjoiluvadin reunat melonipaloilla ja kokoa muut ainekset omina kekoinaan vadille, lohi keskelle ja muut ainekset ympärille. Koristele tillin hipuilla. Lisänä meillä oli paistettuja perunoita ja kotimaista maissia muutamiin paloihin pätkäistynä. 

Jälkiruokana olivat vuotuiset churrot. Tänä vuonna en etsinyt mitään erityistä uutta taikinaan, vaan menin perusohjeellani. Sen laitan heti muistiin, ettei kannata käyttää sitä isoa tyllaa, jonka nyt valitsin, se ei soveltunut tähän hommaan parhaiten. Pursotinpussitkaan eivät olleet yhtä hyviä kuin jo loppuneet takanat isot pussit, pitää etsiä parempia.

Churrot viidelle

Taikina

• 1 appelsiinin mehu + kuori raastettuna + vettä niin paljon, että nestettä on 2,5 dl
• 100 g laktoositonta voita
• ripaus suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 3 kananmunaa

Lisäksi

• 1 l rypsiöljyä paistamiseen
• sokerin ja kanelin sekoitusta

Kastikkeet + muut

• 2 levyä Brunbergin laktoositonta vaaleaa suklaata
• 1 rkl appelsiinin makuista konjakkia
• purkki valmista valkosuklaakastiketta
• vadelmia
• mansikoita

Raasta appelsiininkuori kattilaan ja purista appelsiinin mehu mitta-astiaan. Lisää vettä sen verran, että nestettä on yhteensä 2.5 dl. Kaada neste kattilaan ja lisää sinne voi, suolaripaus ja vaniljatahna. Kuumenna seos kiehuvaksi ja nosta kattila liedeltä. Lisää mukaan vehnäjauhot ja sekoita nuolijalla kiinteäksi palloksi. Anna pallon hieman jäähtyä. Noin 5-10 minuutin kuluttua lisää kananmunat taikinaan yksi kerrallaan rivakasti nuolijalla sekoittaen. Kun taikina on tasaista, kaavi se tukevaan pursotinpussiin, johon olet laittanut pussinsulkijan tyllan yläpuolelle. Tämä estää taikinaa valumasta tyllaan ennen aikojaan. Sulje pussin suu solmulla tai leveällä pussinsulkijalla. Minä suosin pussinsulkijaa, koska pussi on helppo kiertää sulkijan ympärille ja saada sisältö tarkkaan käytettyä. 

Taikina voi odotella useitakin tunteja jääkaapissa, mutta ota se huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista tai ainakin siksi aikaa, kun öljy kuumenee. Ennen kuin alat paistaa churroja, valmistele paistoasema. Laita yhdelle laakealle lautaselle talouspaperiarkkeja, tässä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen. Toiselle lautaselle laita sokerin ja kanelin seosta. Ota esille vielä kolmas astia, jonka voit peittää, siinä pidetään valmiit churrot pysymässä lämpiminä. 

Paistamiseen tarvitset paksupohjaisen kattilan tai padan, reikäkauhan, sakset ja lämpömittarin. Pidä lähellä astian kansi siltä varalta, että öljy syttyisi palamaan, mutta kunhan vahdit öljyn kuumuutta, ei rasvapalon vaara ole suuri. Jos teet paistohomman sisällä, pidä liesituuletin pois päältä tai aivan pienellä. Minä teen friteeraushommat aina sään salliessa ulkona grillin sivupolttimolla. Patakintaat on myös hyvä pitää lähettyvillä. Kuumenna öljy padassa tai kattilassa 170 asteeseen. 

Kun öljy on sopivan kuumaa, ota pursotinpussi vasempaan käteesi (mikäli olet oikeakätinen) ja ota pussinsulkija tyllan yläpuolelta pois. Ala pursottaa taikinaa lähellä öljyn pintaa ja kun sopiva pätkä on pusertunut esille, ota sakset oikeaan käteesi ja leikkaa taikina poikki. Apukokkikin voi olla kätevä olla, toinen puristaa taikinaa ja toinen leikkaa. Paista padan koosta riippuen 4-6 churroa kerrallaan. Churrot kypsyvät muutamassa minuutissa, kääntele niitä reikäkauhalla ja kun niiden väri on tasaisen kullanruskea, nosta ne talouspaperilla peitetylle lautaselle. Jätä hieman jäähtymään ja laita lisää churroja paistumaan. 

Kun uudet ovat padassa, kierittele jäähtymässä olevat kanelisokerissa ja nostele valmiit sokeroidut churrot vatiin, jonka voit peittää kannella tai foliolla. Paista näin koko taikina loppuun asti. Tästä taikinasta tuli tällä kertaa noin 25 churroa. Tyllani ei ollut tosiaan kaikkein paras valinta, churroista tuli aika paksuja.

Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää siihen hieman likööriä, konjakkia tai jotain muuta hyvää, mikäli haluat. Pelkkä sula suklaakin on hyvä kastike. Meillä oli myös kaapista löytynyt savipurkillinen valmista valkosuklaakastiketta, jonka kuumensin vesihauteessa purkkeineen päivineen ja sekoitin tasaiseksi. Sekin oli hyvää. 

Asettelin churrot keoksi vadille ja reunoille nostelin rasiallisen mansikoita ja vadelmia, kumpiakin löytyy vielä hyvinä kotimaisina. Kastoimme churroja ja marjoja suklaakastikkeissa ja hetken päästä vati oli tyhjä. Ensi vuonna uudestaan!

La Vueltassa oli eilen kirimiesten lempietappi, jonka ihan lopussa oli ikävä kolari, mutta voittaja siihenkin löydettiin, ykkösenä maaliin tuli Sam Bennett, kokonaiskilpailun terävin kärki pysyi samana. Tänään oli sitten vuorossa ankara vuoritaisto, jossa saatiin uusi hymyilevä voittaja, amerikkalainen Sepp Kuss. Ai että oli ilo nähdä hänen voittavan. Primoz Roglic vahvisti johtoaan ja toisena on tanakasti Alejandro Valverde. Nairo Quintanan ajo näytti aika lannistuneelta, hän on viidentenä viiden minuutin päässä kärjestä. Huomennakin on rankka vuorietappi ennen tiistaista lepopäivää. 

Ei upponnu!

Kauan sitten olimme ystäväperheitten kesken mökillä. Oli kaunis kesäpäivä ja lauma lapsia viipotti edestakaisin pitkin ystävämme malliston pisintä laituria. Koko ajan aikuisia oli rantavahtina, lapset olivat sen verran pieniä, että vaikka osasivatkin uida, ei heitä voinut jättää omin nokkineen rantaan. Niin siinä vain kävi, että lapsista nuorin, ystäviemme kuopus putosi laiturin päästä järveen, kuului vain molskahdus. Ryntäsimme hätiin, mutta se oli tarpeetonta. Laiturin päästä nousi jo litimärkä pellavapää tikkaita pitkin ja huusi iloisesti: Ei upponnu! Se jäi lentäväksi lauseeksi. 

Miten tämä sitten liittyy päivän postaukseen? Ei varsinaisesti muuten kuin siten, että valmistin tässä eräänä päivänä uppopaistaen pieniä perunoita, raitajuuria ja nauriita. Nekään eivät varsinaisesti upponneet kuumaan öljyyn. 

Meillä oli tähän tapaan valmistettuja sinisimpukoita ja niille aioin ensin tehdä perunoita belgialaiseen tapaan, paksuiksi meheviksi ranskalaisiksi. Muutin kuitenkin mieleni, kun muistin vihanneslaatikossa olevat juurekset, nekin pitäisi käyttää pois. Muistin myös tehneeni kerran muutama vuosi sitten minikokoisia hasselbackanperunoita uppopaistaen ja ne olivat käänteisterveellisyydessään hyviä. Raitajuurille tein siilikuvioinnin.

Uppopaistetut perunat, raitajuuret ja nauriit kahdelle

• 1 l rypsiöljyä
• muutama pieni peruna
• 2 raitajuurta
• 2 pientä naurista
• suolaa
• majoneesia
• srirachaa
• pul biber-maustetta

Pesin perunat ja kuorin raitajuuret ja nauriit. Leikkasin perunoihin ohuita viiltoja niin, ettei leikkuu halkaissut perunaa. Perunan voi laittaa vaikka lusikkaan ja leikata lusikan reunoihin asti. Leikkasin nauriit ensin keskeltä halki ja sitten puolikkaiden kaarevaan reunaan viillot. Raitajuuriin tein ruutukuvion viilloilla, siilityyliin. 

Kuumensin öljyn 170 asteeseen ja uppopaistoin perunoita, nauriita ja raitajuuria viitisen minuuttia ja nostin ne sitten talouspaperin päälle lautaselle odottamaan muun aterian valmistumista. Jätin öljyn alle pienen lämmön, sillä toinen uppopaistokerta oli vielä tulossa. 

Sekoitin dipiksi hyvään virolaiseen majoneesiin hieman srirachaa ja ripottelin pinnalle ihanaa pul biber-maustetta, jota löysimme Skärholmenin marketista. Se on mukavan kosteaa ja mehevää. 

Valmistin simpukat yksinkertaisella tavalla pannulla valkoviinissä. Samaan aikaan kuumensin öljyn uudelleen 170 asteeseen ja uppopaistoin perunoita, raitajuuria ja nauriita vielä sen aikaa, että ne olivat kunnolla kypsiä ja rapeita. Valutin niitä hetken paperin päällä ja suolasin. Olivatpa hyviä majoneesiin dipattuina simpukoiden kaverina! Raitajuuri oli vähiten makuuni, mutta tulipa käytettyä nekin pois. 

Öljyn jäähdytin padassa ulkona, oli kylmä yö ja käytin öljyn vielä toistamiseen seuraavana päivänä, kun uppopaistoin maa-artisokkasipsejä. Tämän jälkeen öljy imeytettiin erissä kompostiin. 

Kuharullat ja maa-artisokkasipsit

Viikon kala-ateriaksi sukeutuivat kivat kuharullat ja niiden kaveriksi tekemäni oman pihan maa-artisokista tehdyt sipsit. Meidän maa-artisokkamme eivät kukkineet ollenkaan tänä vuonna, joten olimme epäileväisiä tulisiko satoa lainkaan. Tuli sitä, puolet sadosta on kuvan lautasella, loput on vielä mullassa.

Kuharullat ja maa-artisokkasipsit kahdelle

• 1 nahaton kuhafile
• 1 viipale panchetta-kinkkua
• suolaa ja pippuria
• nokare voita
• 1 l rypsiöljyä
• 3 maa-artisokkaa
• suolaa

Leikkasin kuhafileen keskeltä ruotoisen kohdan pois ja sain aikaan kaksi pitkulaista kapeaa kalaviipaletta. Ripotin niille suolaa ja pippuria. Leikkasin kinkkuviipaleen pitkittäin kahteen osaan ja käärin sen yhdessä kalaviipaleen kanssa rullalle niin, että kinkku jäi ulkopinnaksi. Kiinnitin rullan cocktail-tikulla. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja samaan aikaan laitoin pannulle nokareen voita sulamaan. Kun pannu oli kuuma, nostin kalarullat pannulle, paistoin niitä kummaltakin leikkuupinnalta pari minuuttia. Nostin ne sitten voidellulle peltilautaselle odottamaan uunin kuumenemista. 

Kuumensin padassa litran öljyä (friteerasimme eilenkin, joten sama öljy oli käytössä tänään, muuten en varmaan olisi viitsinyt alkaa uppopaistamaan) 170 asteeseen. Kuorin maa-artisokat ja viipaloin ne mandoliinilla ohuiksi lastuiksi. Kun öljy oli kuumaa, friteerasin ne kahdessa erässä kauniin ruskeiksi. Pitää varoa, etteivät sipsit kärvenny. Nostin valmiit sipsit talouspaperin päälle lautaselle ja suolasin ne. 

Laitoin kuharullat uuniin, kypsensin niitä kunnes niiden sisälämpötila oli 55 astetta, se vei noin 12-14 minuuttia. Meillä oli lisänä vielä porkkanaa ja ruusukaalia, jotka oli höyryttänyt melkein kypsiksi ja käyttänyt vielä voinokareen kanssa pannulla. Kuha oli todella mehevää, sopivan suolaista ohuen kinkkuviipaleen kanssa. Maa-artisokkasipsit olivat jälleen todella hienostuneen makuisia, niitä olisi napsinut enemmänkin. Edellisellä kerrallakin ne onnistuivat hyvin. Erittäin onnistunut päivällinen! Aikomani punajuuripyree jäi tekemättä, mutta ei se haittaa! Idean kuharulliin otin Aromipajasta, aivan niin kauniiseen annokseen en yltänyt. 

Churrot uudella tapaa haastevapaan kynnyksellä

Tänään päättyy CampaKeittiön kahdeksas vuotuinen kolmeosainen ruokahaaste.  Churroteltu  on jokaisena blogaanivuonna, useimmiten La Vueltan viimeisenä päivänä, toisinaan vähän aikaisemmin. Kerran aloitimmekin #spanishfoodchallengen churroilla, samantien melkein 20 hengelle. Siinä sitä oli uppopaistamista.

Tänä vuonna kyselin jo hyvissä ajoin nuorisolta milloin he ehtisivät churroille ja tämä La Vueltan päätöspäivä oli etukäteen sopivin päivä. Osalla oli sitkasta flunssaa, mutta toivoin, että kaikki pääsisivät tulemaan. Aloitimme perhepäpäivällisen suurella salaatilla, johon keräsin kaikenlaista hyvää.

Etsin churro-ohjetta jo edellispäivänä. Olen useimmiten käyttänyt tätä ohjetta, jolla churrot saa kyllä onnistumaan, mutta kovin autenttinen se ei taida olla. Siinä saa olla tarkkana, että taikina ehtii kypsyä kokonaan churron keskeltä. Viime vuonna kokeilin Arielan ohjetta kirjasta Andalusian auringossa, se oli hyvin paksua taikinaa, jonka pursottamisessa tarvittiin habaa. Lopputulos oli lähempänä madridilaisia churroja kuin aikaisemmin käyttämäni taikina. 

Tänä vuonna löysin kiinnostavan ohjeen minulle ennestään tuntemattomasta blogista Broma Bakery. Taitaa olla aika suosittu blogi. Ohjeen kiinnostava osa oli se, että taikinaan käytettiin siideriä ja omenasosetta. Ja niitä kumpaakin meillä oli saatavilla. 

Omenaiset churrot viidelle

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl jauhettua kanelia
• ihan vähän jauhettua neilikkaa
• ihan vähän jauhettua inkivääriä
• ihan vähän jauhettua muskottipähkinää
• 2 dl omenasiideriä
• 0,6 dl omenasosetta
• 6 rkl voita
• 1,5 rkl muscovadosokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 kananmunaa
• kanelisokerisekoitusta loppukierittelyyn
• 1,5 l rypsiöjyä uppopaistamiseen

Churropuuhat

1. Kuumenna öljy 190° C padassa, pidä saatavilla padan kansi ja tukevat patakintaat.
2. Sekoita öljyn kuumetessa kuivat mausteet kulhossa jauhoihin. 
3. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan siideri, omenasose, voi, sokeri, suola ja vaniljatahna. 
4. Kuumenna seos kiehuvaksi. 
5. Sekoita mukaan jauhot kipakasti vatkaten, tukeva nuolija on tässä hyvä työväline. 
6. Anna seoksen jäähtyä hieman.
7. Vatkaa mukaan kananmunat yksi kerrallaan, lopputulos on kiiltävä melko tahmainen taikina. 
8. Laita tukevaan pursotuspussiin tähtitylla ja sulje pussinsulkijalla juuri tyllan yläpuolelta, tämä estää taikinaa valumasta tyllaan ennen kuin olet valmis uppopaistamaan.
9. Kaavi taikina pursotuspussiin ja sulje pussi yläreunasta leveällä pussinsulkijalla, on helppo kääriä pussia pienemmäksi pussinsulkijan ympärille taikinan vähetessä.
10. Ota lähettyville astia joissa on talouspaperia (tässä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen), toinen astia jossa on kanelisokeriseosta ja kolmas jossa valmiit churrot säilytetään lämpiminä syömiseen asti.
11. Kun olet valmis aloittamaan paistamisen, mittaa öljyn lämpötila ja kun se on 190 astetta, purista pussista taikinaa lähellä kuuman öljyn pintaa. Tämä taikina on paljon juoksevampaa kuin aikaisemmat käyttämäni taikinat, joten sitä piti kiemurtaa kuumaan öljyyn erinäisiksi kiehkuroiksi. 
12. Paista churroja kunnes niiden pinta on kauniin ruskea joka puolelta, kääntele pihdeillä tarvittaessa. 
13. Nosta valmiit churrot reikäkauhalla paperin päälle kuivahtamaan.
14. Pursota uusi satsi paistumaan.
15. Nostele kuivahtaneet churrot kanelisokerissa ja pyörittele ne kauttaaltaan seoksessa. 
16. Nosta valmiit churrot kolmanteen astiaan ja peitä se kannella. 
17. Paistumassa olevat ovatkin jo valmiita, joten nostele ne pois ja jatka samaa rataa, kunnes koko taikina on käytetty. 
18. Jätä öljy peitettynä jäähtymään. Siivilöi öljy käytön jälkeen viileänä takaisin pulloonsa, sitä voi käyttää samaan tarkoitukseen pari kolme kertaa. Älä käytä samaa öljyä makeitten ja suolaisten paistamiseen, saavat vain kummaa sivumakua puolin ja toisin. Kun öljyä ei enää kehtaa käyttää, imeytä se kompostiin muutamassa erässä muiden kompostoitavien seassa. 

Suklaakastikkeen tein tällä kertaa hyvin yksinkertaisesti sulattamalla Brunbergin laktoositonta suklaata vesihauteessa. Nämä churrot olivat hämmästyttävän aidon makuisia, hyvin ilmavia ja kevyen oloisia, mikä on tietysti oudosti sanottu uppopaistetusta syömisestä. Väri tuli aika tummaksi, johtuen muscovadosokerista, mitenkään palaneita kiehkurat eivät olleet. Pidimme kaikki näistä omenalla maustetuista churroista, mutta taikina olisi saanut olla hieman paksumpaa tai kylmempää tai molempia pursotusvaiheessa.

La Vueltan viimeinen etappi ajettiin seremoniallisena Madridissa jo illan hämärtyessä. Madridia kyllä katseli mielikseen ja sinne voisi joskus mennäkin. Simon Yates leivottiin siis tämän La Vueltan voittajaksi ja se varmasti toimi keväisen itsetunnon kolhun parantajana. Kirimiesten taistelu lopussa oli kyllä aika sekava ja olin jo innostua, että Peter Sagan voittaisi, mutta ei. Elia Viviani voitti La Vueltan viimeisen etapin.

Tämän postauksen myötä CampaSimpukka siirtyy haastevapaalle aina ensi kevääseen asti. Piakkoin poikkeamme parissa länsinaapurimaassa ja niistäkin on tiedossa postauksia ravintoloiden ja nähtävyyksien tiimoilta. Vielä pitäisi yksi Viron kartano-postauskin puristaa, sillä haluamme muistaa missä kaikissa paikoissa olemmekaan käyneet.