Kuuman päivän antipastit

Markkinamuotia

Lämmönsäätelymekanismini ei ole ihan vielä ehtinyt mukaan tähän melkoiseen helteeseen. Aamulla kävimme markkinoilla, mutta harmiksemme siellä ei ollut nyt sitä myyjää, jolta ostimme perjantaina tuotteita. Olimme ajatelleet ostaa häneltä muutamia kauniita ravioleja, mutta se jäi jollekin toiselle kerralle. 

Päivällistä markkeerasi tänään antipastotarjotin, jolla oli reissun ensimmäinen verkkomeloni, parmankinkkua ja muutama makkaraa, joita markkinoilta ostimme. Kaikki kolme makkaraa olivat oikein hyviä, eivätkä niin vaikeita leikata kuin arvelimme. Muutama pieni viipale syöjää kohden riitti hyvin, eli makkaroista kului noin 2,5 cm jokaisesta. Kinkkua meni yhteensä 50 g. Ruokaohjeeksi tästäkään ei ole, mutta maistui hyvältä suolainen ja makea yhdessä ja jälkiruoaksi söimme matkan toisen rasiallisen kirsikoita. 

Giro d'Italian toisen viikon viimeinen etappi oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että sen loppuosasta tehtiin kokonaiskilpailua ajatellen neutraali, mutta loppukiri oli normaali. En ihan ymmärtänyt miksi näin, kyse ei ollut sääolosuhteista eikä mistään yleisöön liittyvästä. Koko etapin karussa ollut nelikko kesti maaliin asti ja voittajaksi ajoi Fredrik Dversnes Lavik, josta en hänestäkään ole koskaan kuullut. Giron sivut ovat taas jumissa, eikä lopputuloksia oikein löydy, mutta käsittääkseni Jonas Vingegaard edelleen johtaa kokonaiskilpailua. Huomenna ajajat huilaavat ja niin teemme mekin. 

Sadepäivä Välimerellä

Meistä on hauska katsoa paikallisia tv-ohjelmia eri maissa. Tosin nykyään tuollaisella tavallisella antennilla eivät ohjelmat enää näy Saksassa, pitäisi olla satelliittiantenni. Mutta Pohjoismaissa ja Ranskassa kanavia näkyy vaihtelevasti. 

Emme varsinaisesti osaa ranskaa, muttei se haittaa ollenkaan. On hupaisaa katsoa tuttuja tv-sarjoja ranskaksi puhuttuina. Taisin juuri nähdä eräänä päivänä pätkän Kauniita ja rohkeita, mutta sen tajuamiseen meni sen verran aikaa, että ohjelma ehti jo vaihtua. Oli ihan eri Ridge kuin 1990-luvulla (toki tiesin vaihdoksesta, mutten sitä millaiselta näyttävä mies nyt on roolissa), mutta Brooke oli vissiin sama, kylläpä aika on häneenkin vihdoin vaikuttanut.  Äänestä tunnistin, sillä harvinaista kyllä sarja oli  ranskaksi tekstitetty. Matulaa en ole nyt onnistunut bongaamaan ja Columbo (tai kuten meillä sanotaan Combula) on vain vilahtanut mainoksissa. 

Päivittäiset tv-keskustelut ovat todella kiivaita, vaikuttaa siltä, että keskustelijat  lähes vihaavat toisiaan, mutta toivon sen olevan vain ranskalaista keskustelukulttuuria. 

Ranskalaiset säätiedotukset ovat televisiossa todella nopeita toimituksia, juuri kun sellaisen ehtii bongata tv-ohjelmavirrasta, se onkin melkein ohitse jo. Yhtään paikan nimeä ei ole sääkartoilla (tosin huomasin joku aika sitten, että eipä ole meillä Ylelläkään yleensä, jokainen tietää mille kohtaa itse Suomea asettuu) ja mitään Ranskan ulkopuolisia alueita ei noteerata eikä säärintamien liikkeitä Ranskaa suuremmalta osalta maailmankaikkeutta. Riittää kun kerrotaan, että mitä on aamulla ja iltapäivällä. Ikkunasta katsotaan loput. Nyt ehdimme aamulla nähdä, että koko päivän sataa koko Ranskassa ja sen kyllä kuulee CampaAdrian kattoon ropisevista pisaroistakin. Meillä on siis pirttipäivä. Ei haittaa mitään. 

Päivälliselle tein meille Henkan Italia-kirjan ohjetta mukaillen caponataa. Aivan kaikkia aineksia meillä ei ollut, mutta laitoin jotain muuta tilalle. Vihanneshöystön lisäksi aterialla oli niin pieni ranskalainen kiemuramakkara kuin kaupasta löysimme. Paljon suurempia kyllä oli vaikka kuinka paljon. 

Mukaeltu caponata kahdelle

• 1 pieni munakoiso
• 1 pieni vaaleanvihreä kesäkurpitsa
• 1 sipuli
• loput pienestä fenkolista (alkuperäisohjeessa oli varsiselleria)
• oliiviöljyä
• 3 kuorittua valkosipulinkynttä
• 1 rkl tomaattipyreetä
• 2 erikokoista ja väristä tomaattia (säilykettä lähdeohjeessa
• 1 dl roseviiniä (koska käytin kokonaisia tomaatteja, en säilykettä)
• (ohjeen oliivit jätin pois)
• 2 rkl kapriksia
• (pinjansiemeniä, niitä ei ollut)
• suolaa ja pippuria (pippuria ei ollut Henkan ohjeessa, what the merde?)
• 2 rkl punaviinietikkaa (kätevää, mutta etikkaa ei tullutkaan mukaan, enkä lopulta edes muistanut laittaa sitä)
• tuoretta basilikaa puntin loput

Kuutioin munakoison 2x2 cm kuutioiksi ja ripottelin niille suolaa, että itkettyisivät. Vakuuttelin niitä, ettei tässä kuitenkaan ole mitään hätää. Silppusin sipulin ja leikkasin kesäkurren kuutioiksi, ohjeessa sisus koverrettiin pois, mutta kurreni oli niin pieni, etten raskinut. Viipaloin matkamandoliinilla fenkolin ohuesti. Myös tomaatit kuutioin. Valkosipulin kynnet leikkasin myös ohuiksi viipaleiksi.

Kun munakoisoparat olivat itkeneet tarpeekseen, huuhtelin niistä suolan pois ja jätin palat siivilään valumaan. Paistoin ensin munakoisokuutioita oliiviöljyssä ruskeiksi ja lusikoin ne lautaselle odottamaan. Lisäsin samaan öljyyn pannulle kesäkurrepalat, fenkoliviipaleet ja sipulit ja paistoin niitäkin muutaman minuutin. Palautin niiden seuraan munakoisopalat. Mukaan pääsivät vielä tomaattipyree ja kuutioidut tomaatit ja hieman viiniä. Sekoittelin ja jätin hautumaan pienellä liekillä noin 20 minuutiksi. Lopuksi lisäsin mukaan kaprikset, maustoin suolalla, pippurilla ja päälle ripottelin vielä kaikki mitä basilikapuntista vielä sai irti. 

Antti paistoi makkarakiemuran ulkona Campingazilla.

Meillä oli tämän kanssa siis grillattua makkaraa ja loput eilisestä leivästä myös hieman grillattuna. Sillä oli hyvä kauhoa kasvishöystöä suuhunsa. 

Giro d’Italiassa alkoi toinen viikko ja vuorossa oli kymmenes etappi ja pystyimme katsomaan sitä tablettini gigoilla lopusta hieman. Voittajaksi ajoi Valentin Paret Peintre ja kokonaiskilpailua johtaa kuten tähänkin asti Tadej Pogacar. 

Postauksen asettelut ja fontit ovat vähän sinne päin, sillä niitä ei voi ranskalaisittain säätää eikä hallita. 

Punastuttava chorizokeitto

Olemme edelleen Gienissä, mikä hoppu tässä, kun on kiva leirialue. Teimme tänäänkin pyöräretken, tällä kertaa länteen päin. Katsoimme aamulla sääennusteita ja valitsimme sen, jonka mukaan ei pitänyt tulla yhtään sadetta. Tällä kertaa paikkaansa pitikin se, jonka mukaan sataisi. Kastuimme jonkun verran, mutta ei se mitään, aurinko alkoi paistaa palattuamme ja varusteet ovat jo kuivaneet. Pyöräilimme noin 32 km ja matkalla näimme kolme kirkkoa ja kaksi vesitornia. (en taaskaan saa tasattua tämän ensimmäisen kappaleen off linessä kirjoitettuja rivejä, murr)

Päivällisenä oli tänään omasta tai asiakkaan päästä-tyyppinen chorizokeitto ja chorizohan nostaa Espanja-tasot tappiin. Kävimme iltapäivällä leirialueen viereisessä vihanneskaupassa, jonne voi tilata aamuisin myös leivät. Ostimme vähän vihanneksia keittoa varten, esimerkiksi niin vähän pinaattia, että kaupan setä antoi sen ilmaiseksi.

Perunoita valitsin kolme ja käytin keittoon yhden ja vihreitä pitkiä papuja ostin kourallisen ja niitä jäi vielä puolet. Pitää käyttää nekin pian pois. Keitto onnistui oikein hyvin, se lämmitti niin, että posket olivat punaiset ainakin puoli tuntia. 

Posket punastuttava espanjalainen makkarakeitto

• 200 g chorizoa
• oliiviöljyä
• neljännes punaista paprikaa
• kahdeksasosa vihreää paprikaa
• 1 suurehko peruna
• 1 keltainen tomaatti
• 2 pientä keltasipulia
• 1 valkosipulinkynsi
• puoli kourallista pitkiä vihreitä papuja
• kourallinen suuria pinaatinlehtiä
• vettä liemeksi
• 2 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta basilikaa

Leikkasin chorizon viipaleisiin, perunan, paprikapalat ja tomaatin kuutioiksi, trimmasin pavut ja viipaloin sipulit ja valkosipulin. Leikkelin suuret pinaatinlehdet vähän pienemmiksi. Paistoin ensin chorizoviipaleita pannulla muutaman minuutin ja kumosin ne kattilaan. Pannulle jäi hyvin öljyä makkarasta, mutta lisäsin tilkan oliiviöljyä pannulle ja paistelin sipulia ja valkosipulia pari minuuttia ennen kuin kumosin ne kattilaan chorizopalojen kaveriksi. Laitoin pannulle seuraavaksi peruna- ja paprikakuutiot ja kuullotin niitä muutaman minuutin ja lisäsin ne kattilaan. Nyt pannu jäi virattomaksi ja nostin kattilan Campingazin liekille. Kaadoin kattilaan vettä sen verran, että ainekset peittyivät ja nostin keiton kiehumaan. Noin kymmenen minuutin kuluttua lisäsin kattilaan tomaattipyrettä, vähän suolaa ja paljon pippuria. Tästä viiden minuutin kuluttua lisäsin kattilaan pavut, tomaattikuutiot ja lopuksi vielä pinaatit. 

Annoin keiton kypsyä vielä viisi minuuttia ja kokeilin onko peruna kypsää. Kun se oli parahultaista, laitoin liekin pois kattilan alta ja annoin keiton hautua kattilan jälkilämmössä vielä muutamia minuutteja. Tarkistin mausteet, lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja runsaasti pimentonia. Annoksiin vielä revimme basilikan lehtiä ja tupsautimme hieman pimentonia. Olipa tosiaan lämmittävää keittoa, olisi ollut omiaan kylmettyneille sateesta kastuneille pyöräilijöille, mutta meitä ei palellut ja aurinkokin paistoi. 

La Vueltan seitsemäs etappi oli tasamaaluonteinen ja lopussa siellä ajettiin kuin sunnuntailenkillä. Voittajaksi ajoi Geoffrey Soupe ja kokonaiskilpailua johtaa vielä Lenny Martinez, kiva että hän pystyi pitämään paidan. Huomenna sitten taas kiivetään vuorille ja lasketaan niiltä alas. 

Makkarapastaa helatorstain ruuhkien jälkeen

Tänään opimme hyödyllisen läksyn Ranskasta, täällä helatorstai tosiaankin tarkoittaa sitä, että ihmiset lähtevät liikkeelle ja pakkautuvat rannikolle ja saarille. Huomasimme jo aamulla kahdeksan jälkeen, että leirialueen portilla oli jonossa useita saapuvia seurueita odottamassa respan avautumista ja kun yhdeksän jälkeen lähdimme matkaan, näimme että saarelle päin oli todellinen hyökyaalto autoja, henkiläautoja, matkailuautoja, matkailuvaunuyhdistelmiä, aivan yhtenä jonona. Sama jatkui La Rochellen ohitukseen asti, sen kohdalla on toinen suurehko lomasaari ja liittymät saarelle päin olivat tukossa valtatiellä asti. Me ajoimme vastakarvaan itsiämme onnitellen, mutta pieni pelko takalistossa, sillä meillä ei ollut Noirmoutierin saarelle varausta tutulle leirialueelle. Päätimme, että jos samanlainen kansainvaellus alkaa näkyä ennen saarelle ajoa, vaihdamme suunnitelmaa ja pysymme mantereella. 

Ruuhkaa ei ollut ennen kuin sitten leirialueen portilla, siellä oli heti vastassa COMPLET-ilmoitus, jonka ymmärsimme tarkoittavat täyttä mestaa. Viereisellä alueella oli sama homma. Niinpä käänsimme CampaAdrian nokan kohti mannerta ja päätimme, että kysymme vielä kahdelta alueelta ennen kuin luovutamme. Mutta ei tarvinnut luovuttaa, pääsimme Les Oncheresin kylän ekana vastaantulleelle alueelle ja täällä olemme nyt sitten kolme yötä. On muuten ihan turkasen mutkikas alue, mäkinen ja mutkainen ja piti oikein kahdella hengellä suunnistaa Tiimarilasit päässä, että löysimme paikkamme. Ei tämä mikään unelmapaikka ole, mutta olemmepa saarella ja hintakin oli edullisen puoleinen. Rannalle ei ole pitkä matka ja saaren pääkaupunkiin pyöräiltävä matka. 

Ruokana meillä oli ranskalais-italialaista fuusioruokaa, sillä mieleni alkoi tehdä makkarapastaa, mutta makkarat olivat turkales sentään ranskalaisia. Tämä oli aivan oma keitokseni, mutta siinä oli pastaa, mozzarellaa, tomaattia ja parmesaania raakamakkaran lisäksi, joten minusta tässä oli suorastaan pursuen italialaisuutta. Ja basilikaa, ei unohdeta sitä. 

Pastaa raakamakkaralla ja mozzarellalla

• 3 dl pientä simpukkapastaa
• kunnolla suolattua vettä pastan keittämiseen
• 3 ranskalaista raakamakkaraa paloihin leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uudensadon sipuli
• 1 punainen tomaatti
• 10 minimozzarellapalloa
• raastettua parmesaania (oli noin viiriäisenmunan kokoinen pieni pala jäljellä)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa

Laitoin pastat kiehumaan ja silppusin sipulin ja leikkasin tomaatin kuutioiksi. Leikkasin makkarat saksilla suupalan kokoon. Kuumensin pannulla pienen lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin siinä hetkisen sipulia, lisäsin mukaan tomaattikuutiot. Laiton sipulit ja tomaatit kannen alle pieneen astiaan odottamaan. Annoin sitten pannun Antille ulos ja hän paistoi makkarapalat ulkona Campingazilla kypsiksi.

Pasta oli sopivasti kypsää samaan aikaan kuin makkarapalatkin. Kaadoin keitinveden pois ja sekoitin pastaan sipulin, tomaatin ja makkaranpalat, ripautin sekaan hieman suolaa ja pippuria. Annoksiin laitoin vielä mozzarellapallosia, parmesaaniraastetta ja basilikanlehtiä. Oli hyvä ja nopea ateria päivänä, jona istuimme autossa tavallista enemmän ja vähän jännitti minne joutuisimme.

Giro d’Italian 12. etappi oli paljon nousuja ja laskuja sisältävä ja ehdimme katsoa sitä tabletin mobiilidatan kautta noin 25 viimeistä kilometriä. Hatka pysyi johdossa loppuun asti ja Nico Dentz oli nopein, ymmärtääkseni tämä oli hänen ensimmäinen Giro-voittonsa, ellei jopa ensimmäinen ammattilaisvoittonsa. Kokonaiskilpailussa johdossa jatkaa Geraint Thomas ja toisena on suosikkini Primoz Roglic. 

Mobileminestrone

Maltillinen katselupäivä jäi savolaiseksi projektiksi. Kohteita tuli kaikkiaan 26. Voi hyvänen aika. Ylläolevassa kuvassa on muutama päivän kellotapuleista. Yksi niistä äityi soittamaan kellojaan juuri, kun olimme ihan likellä. Kylläpä sydämet jättivät lyönnit väliin.

Tänään söimme sitä, mitä sattui matkavarastoista löytymään. Niistä syntyi mobileminestrone, joka maistui mitä mainioimmalta. Samantapaisen minestronen tein myös vuosi sitten, ei ihan päivälleen, mutta melkein. Onnistuin tänään tekemään niin pienen keiton, että jaksoimme syödä sen kokonaan kerralla. 

Minestrone kahdelle

• 3 viipaletta pekonia
• 2 italialaista makkaraa
• 1 tl oliiviöljyä
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa 
• 5 kirsikkatomaattia 
• 1 kevätsipuli varsineen 
• puolikas punaista suippopaprikaa
• 1,5 dl pientä pastaa
• 1 rkl kasvisfondia
• 3 dl vettä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• pippuria
• chilihiutaleita
• persiljaa
• 2 rkl mozzarellaraastetta

Leikkasin pekonin, makkarat, sipulin, kesäkurren, paprikan ja tomaatit suikaleiksi ja puolikkaiksi. Käytin ensin pekonisilpun pannulla ja kumosin sen jälkeen kattilaan odottamaan muita aineksia. Sitten pannulle pääsivät makkarasuikaleet,  seuraavaksi kaikki vihannekset vuorollaan. Lisäsin mukaan tomaattipyreen, pippuria ja chilihiutaleita. Laskin kattilaan sen verran vettä, että ainekset peittyivät hyvin ja nostin keiton kiehumaan. Kun keitto kiehui maltillisesti, lisäsin mukaan pastan. Jätin keiton kiehumaan noin 10  minuutiksi ja maustoin persiljalla, jätin sitä vähän myös koristeluun. Suolaa tämä keitto ei tarvinnut erikseen ollenkaan, kiitos pekonin ja makkaran. Annoksiin ripottelin hieman mozzarellaraastetta (koska sitä oli) ja persiljaa. Oli oikein lämmittävä keitto, ei tosin palellut muutenkaan. Nämä Ruotsin huonot säät ovat kyllä aika hyviä, nytkin 17 astetta ja aurinko paistaa. 

Giro d'Italiassa oli jo viidestoista etappi, huomenna on lepopäivä. Ehdimme katsoa noin 50 km lopusta ja voittajaksi nousi yksinään kärjessä ajanut Giulio Ciccone. Richard Carapaz jatkaa rosapaidassa, sillä minun kiukuttelullani ei ole ollut näköjään mitään vaikutusta. 

Espanjalainen linssikeitto

Tänään on ollut sateinen päivä, ihan kuin syyskuussa, juuri sopiva lämmittävän keiton syömiseen. Meille oli ilmaantunut jääkaappiin pieniä chorizomakkaroita, ei liian savuisia, juuri sopivia keittoon. Tein tämän keiton omasta tai asiakkaan päästä, kyllä siinä minusta espanjalaisen keittiön piirteitä löytyy. Tästä määrästä syö 2-3 henkilöä.

Linssikeitto 

• 2 dl kuivia vihreitä linssejä
• 3 dl vettä
• 1 dl punaviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 2 pientä keltasipulia
• 2 pientä punasipulia
• pieni pätkä kesäkurpitsaa
• 2 pientä keltaista suippopaprikaa
• 1 pieni punainen suippopaprika 
• 4 pientä chorizomakkaraa
• pimentonia
• suolaa ja pippuria
• pari kourallista babypinaattia
• tuoretta persiljaa
• manchegoa raastettuna

Laitoin vettä kattilaan ja linssit sinne kypsymään, muutaman minuutin kuluttua lisäsin mukaan viinin ja tomaattimurskan. Kuorin sipulit ja valkosipulinkynnen ja leikkasin ne suikaleiksi, samoin kesäkurpitsan ja paprikat. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kuullotin sipuleita, kesäkurpitsaa ja paprikoita muutaman minuutin. Kaadoin ne kattilaan. Pilkoin makkarat paloiksi ja käytin niitäkin pannulla ja lisäsin ne kattilaan. Sekoittelin. Maustoin pimentonilla, suolalla ja pippurilla. 

Annoin keiton kiehua noin puolisen tuntia, lisäsin hieman vettä, ettei keitosta tullut liian tanakkaa patamaista ruokaa. Lopussa sekoitin mukaan babypinaatin ja kun ne olivat laiskistuneet keitossa, annostelin soppaa lautasille. Koristelin persiljalla ja raastoin päälle vähän manchegoa. Hyvin lämmittävää keittoa.

La Vueltassa oli vuorossa jo 11. etappi, joka oli luonteeltaan hilly, ei siis vuorietappi, muttei tasainenkaan. Aurinko paistoi ja ehdimme katsomaan, kun maaliin oli noin 80 km. Oli kyllä jänskä loppu, olin jo toiveikas, että Magnus Cort Nielsen olisi kestänyt kärjessä, mutta aivan lopussa hänet ajettiin kiinni ja Primoz Roglic voitti etapin. Se kyllä kelpaa minulle oikein hyvin. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa vielä Odd Christian Eiking ja Primoz on kolmantena. 

Minestrone italialaistyyppisellä makkaralla

Nyt ei ollut ihan paras keitonsyöntisää, ei ollut kylmää eikä satanut vettä. Mutta kyllä sakea minestrone silti maistui. Keitto oli myös hävikistä herkuksi-teemainen, kokosin kaapeista sitä sun tätä pientä pussinpohjaa ja loppukipeniä. Lopputulos oli neljä annosta, joista kaksi meni pakastimeen jonkun muun päivän ateriaksi. 

Minestrone

• 4 italialaistyyppistä mozzarella-tomaattimakkaraa (kaksikin olisi riittänyt)
• pussinpohja pastaa (noin 100 g)
• 1 pieni tölkki maissia
• 3 rkl kuivia punaisia linssejä
• 1 pussi (noin 150 g) pakastettua soffrittoa
• 0,25 l vahvaa lihalientä (pakastettua)
• 0,75 l vettä
• 1 suuri tomaatti pieninä paloina
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• ohuita lastuja parmesania

Leikkasin makkarat paloihin ja paistelin niitä hetkisen pannulla, eivät tarvinneet rasvaa, mutta eivät myöskään päästäneet paljon rasvaa pannulle. Oikein hyviä makkaroita, ostin kokeeksi Lidlistä, pakkauksen mukaan ovat grillimakkaroita. Makkaroiden ollessa pannulla jäinen soffritto ja lihaliemi sulivat kattilassa pienellä lämmöllä. 

Kun makkarapaloissa oli vähän paistopintaa, kippasin ne kattilaan, lisäsin sinne maissit, linssit, paloiksi leikatun tomaatin, tomaattipyreen ja pastan. Lisäsin vettä sen verran, että ainekset olivat mukavasti peitossa. Maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin keiton kiehua lempeästi noin puoli tuntia, lisäsin vettä hieman, kun pasta alkoi olla kypsää ja niin laajentunut kuin se nyt turposi. Maistelin, lisäsin hieman suolaa ja enemmän pippuria. 

Annosten päälle otin parmesankimpaleesta tryffelihöylällä oikein ohuita lastuja ja koristelin persiljalla. Todella lämmittävää keittoa, joka tosiaan olisi ollut kylmään sadepäivään sopivaa. Ehkä pakastimeen menevä osa sattuu sitten sellaisen päivän lounaaksi. 

Giro d'Italia alkaa olla loppusuoralla, tänään oli jo 19. etappi. Sitä oli hieman lyhennetty ennakkosuunnitelimista, ymmärtääkseni sääsyistä. Lopusta tuli jännittävä, toivoin kovasti, että Simon Yates voittaisi etapin, Joāo Almeida ja Egan Bernal ajoivat raivokkaasti häntä takaa viimeisillä kilometreillä. Ilokseni Simon kesti ja ehti ensimmäisenä maaliin. Egan Bernal piti kokonaiskilpailun johtopaikkansa. Enää kaksi etappia jäljellä. Joāo Almeida jätti Egan Bernalin etapilla kolmanneksi.

Kiireisen lomalaisen Italia-oikaisu

Tänään olemme olleet niin kiireisiä vapaaihmisiä, ettemme ehtineet katsoa ollenkaan pyöräilyä, siirryimme muutaman lautta- ja lossimatkan kautta takaisin saaristosta mantereelle. Siinä sivussa kävimme katsomassa 8 kirkkoa, listalla oli 13, mutta osa jäi seuraavaan kertaan. Ruokaakaan ei tässä hopussa ole juuri ehditty tehdä, kunhan söimme mozzarellasalaattia ja pannulla paistettuja italialaistyyppisiä makkaroita, joitten nimikin ehti jo mennä jäteastiaan kääreen mukana. Niin, että semmoinen päivä tänään. 

Lunttasin Giro d'Italian sivulta, että tänään on voittanut Giacomo Nizzolo ja rosapaidassa jatkaa Egan Bernal, mitään enempää en juuri tästä asiasta tiedä. Ehkä huomenna ehdimme muutakin kuin laivailla ja kirkkoilla.

Kotiruokaviikon torstai – makkarakeitto

Tällä viikolla CampaKeittiössä on kotiruokaviikko. Maanantaina söimme silakkalaatikkoa, tiistaina hernekeittoa, eilen kalapullia ja tänään meillä oli makkarakeittopäivä. Tämänkertaisen makkarakeiton salaisuus on leberkäse. Vaikka mikä salaisuus se on, kun sen kerron heti kättelyssä, korjaan kyynärkopautuksessa? Leberkäse ei ole Suomessa kovin tunnettu valmiste, mutta Lidlin Saksa-teemapäiviltä sitä osui silmään ja siirtyi ostoskärryyn. Leberkäse ei ole maksaa eikä juustoa, vaan eräänlaista vuokamakkaraa. Olemme syöneet sitä ammoisina aikoina  eteläisen Saksan kaupungeissa pikaruokana, tukeva siivu leberkäseä vehnäsämpylän välissä ja jopa jaksaa taas shoppailla. Sitä voisi sanoa myös sanoa nimellä germaaninen paksuliha. Paksuliha on perheessä käytetty nimitys lauantaimakkarasta, joka oli lasten herkku heidän ollessaan pieniä. Mummin luona he saivat tuota herkkua, jolla ei olen sen suurempaa tekemistä lihan kanssa, kuten tiedämme, mutta pitää sitä olla mummin luona saatavia herkkuja, eikö vaan? Yritin tehdä keittoa kaksi annosta, mutta neljähän sitä tietysti tuli. 

Kotiruokaviikon makkarakeitto neljälle

• 200 g leberkäseä
• 2 porkkanaa
• 3 perunaa
• puolikas lanttu
• 1 nauris
• pätkä kesäkurpitsaa
• kourallinen punaisia linssejä
• kourallinen varsisellerisilppua pakastimesta
• kevätsipulia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl kasvisfondia
• vettä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• 2 laakerinlehteä
• persiljaa

Kuorin perunat, lantun, nauriin ja porkkanat ja leikkasin ne suikaleiksi, samoin kesäkurpitsan. Silppusin kevätsipulit. Kuumensin pannun ja laitoin sille pikkuisen oliiviöljyä. Kuullotin ensin pannulla hetkisen kasviksia (kevätsipulia ja sellerinvarsisilppua lukuunottamatta) ja siirsin ne kattilaan. Leikkasin leberkäsen paloihin (pakkauksessa oli kolme paksua viipaletta leberkäseä) ja käytin paloja myös pannulla ottamassa hieman paistopintaa ennen kuin kaadoin ne keittokattilaan. 

Lisäsin kattilaan sellerinvarsipalat ja vettä (+kasvifondin) sen verran, että ainekset peittyivät. Laitoin mukaan laakerinlehdet ja tomaattimurskan, linssit ja pippuria myllystä. En laittanut vielä suolaa, annoin leberkäsen ensin luovuttaa suolaa liemeen. Keitto kypsyi miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia. Maistelin ja lisäsin vähän suolaa. Lautaselle lisäsin tuoretta persiljaa. 

Lisänä meillä oli eilisen tähdemuusista paistetut perunaleipäset, niitä söimme aamiaisellakin. Tuli oikein käteväemäntäolo, kun muistin niitä tehdä. Tällä kertaa lisäsin taikinaan myös ohrajauhoa vehnäjauhon lisäksi ja se teki hyvää maulle. Kotiruokaviikon osa 4/7 suoritettu. Ja tässä kohtaa suorittaminen on kivaa. 

Tähdenlentoleipäset (4 kpl)

• noin 3 kauhallista eilistä perunamuusia
• 1 kauhallinen ohrajauhoa
• 1 kauhallinen vehnäjauhoa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 kananmuna
• 1 dl maitoa

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Sekoitin kaikki ainekset pehmeäksi taikinaksi ja jaoin sen neljään osaan jauhotetulle leivinpaperille. Taputtelin taikinan jauhoisin sormin vähän alle sentin paksuisiksi leipäsiksi ja pistelin niitä kalapiikillä. Paistoin rieskoja noin 20 minuuttia, kunnes niissä oli mukava paistopinta. 

Makkarakeittoa ja muutama päätös

Viime päivinä median kuluttamiseni on mennyt aivan ylitse, tuntuu etten muuta teekään kuin selaan eri lähteitä ja foorumeita rauhattomana. Tein itselleni muutaman säännön, joitten myötä toivon saavani hieman mielenmalttia. 

1. Lopetan iltapäivälehtien nettiversioiden lukemisen kokonaan. (paperisia en ole sitten Dianan kuoleman ostanutkaan ja lukenut) Luen parempia medioita. 
2. En osallistu nettikeskusteluihin, joissa pääasiaksi nousevat pikkumaiset riidat ja jonkun oma napa, edes omani. 
3. Lopetan myöskin pätemisen ja pyytämättä neuvomisen. (vaikeaa, mutta yritän)
4. Luen joka päivä jotakin hyvää ja mukavaa, vaikkapa Austenia, se toimii lääkkeenä moneen vaivaan.
5. Kuuntelen joka päivä jonkun levyn hyllystäni, laitan oikean fyysisen levyn soittimeen ja istahdan kuuntelemaan. 
6. Teen joka päivä ruokaa, tai jos teen kerralla enemmän, myöskin syömme ne tähdenlennot. Ruokaa ei haaskata.

Päivällisenä meillä oli eilen makkarakeittoa, jonka valmistin hallituksen tiedotustilaisuuden alkua odotellessamme. Tilaisuuden alku venyi ja keitto ehti valmiiksi emmekä jaksaneet odottaa, vaan otimme lopulta lautaselliset tv:n ääreen ja täpärästi vältimme kielten polttamisen, kun oikein keskityimme.

Tiedotustilaisuusmakkarakeitto

• 1,5 l vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• 4 pientä makkaraa
• 8 pienehköä perunaa
• 2 porkkanaa
• 1 pyöreä kesäkurpitsa
• 2 pientä suippopaprikaa
• 1 pieni tetra kikherneitä
• pussinpohja (noin kourallinen) pakasteherneitä
• kourallinen punaisia linssejä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 3 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• jauhettua paprikaa

Kuumensin veden kattilassa kiehuvaksi ja lisäsin siihen kasvisfondin. Kuorin ja pilkoin perunat ja porkkanat, samoin leikkasin paloiksi paprikat ja kesäkurpitsan. Laitoin kasvikset kattilaan kypsymään. Leikkasin makkarat paloiksi ja paistoin niitä hetkisen kuumalla pannulla ja kippasin nekin kattilaan. Sinne pääsivät vielä valutetut kikherneet, pakasteherneet ja linssit. Maustoin keiton suolalla, pippurilla, tomaattipyreellä, paprikajauheella ja laakerinlehdillä. Keitto hautui noin tunnin verran pienellä teholla ja kyllä sillä nälkä siirtyi. Loput syömme tänään, varoimme ottamasta kaikkia makkarasattumia eilisille lautasellisille. 

Hallituksen tiedotustilaisuus olikin sitten sen verran tanakkaa tavaraa, että oli hyvä, että ruoka oli jo vatsassa. Olisi voinut ruokahalu siirrähtää tuonnemmas silkasta hämmennyksestä. 

Pomppivat chorizosuupalat

Tänään meillä ei ole suurensuuria juhlallisuuksia, sillä työmaa kutsuu. Eilen sen sijaan nautimme pienen iltapalan, kun Antti palasi reissultansa. Olin sommitellut meille uusinnan Ottolenghin tomaateista ja pieniä chorizosuupaloja. Kirjoitan itselleni muistiin, ettei kreikkalainen jogurtti, ainakaan se merkki, sopinut paahdettujen tomaattien kanssa ollenkaan niin hyvin kuin turkkilainen. Voitaikinaan käärityt chorizoviipaleet sen sijaan olivat oikein hyviä. Niiden paistumista oli vielä hauska katsoakin. 

Pomppivat chorizosuupalat

• noin kolmasosa Lidlin puff pastry-rullasta
• taikinarullan levyinen pätkä chorizoa
• 1tl dijonsinappia
• kananmunaa
• seesaminsiemeniä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Mikäli makkarassa on selkeästi irtoava kuori, poista se. Avaa taikinarulla ja leikkaa makkarasta yhtä pitkä pätkä kuin taikina on leveä. Tee koekieritys, eli mittaa kuinka pitkästi taikinalevyä tarvitaan, että makkara tulee kunnolla käärityksi taikinapiiloon. Leikkaa taikinasta sopiva palanen ja levitä palalle sinappia. Kääri chorizo taikinan sisälle ja jätä saumakohta alapuolelle. Leikkaa pötköstä noin sentin paksuisia viipaleita ja nosta ne leivinpaperin päälle uunipellille. Voitele taikinakuori kananmunalla ja ripottele pinnalle seeseminsiemeniä. Paista noin 15 minuuttia. Jos sinulla on tylsää, istu uunin äärelle katsomaan miten viipaleet yksi toisensa jälkeen pompahtavat ja kellahtavat kumoon taikinan pullistuessa paistumisen edetessä. Se oli oikein viihdyttävää katseltavaa. Noin kolmasosa viipaleista uhmasi kuumuutta ja pysyi pystyssä, loput antautuivat ja jatkoivat paistumista kyljellään. Ei vaikuttanut makuun. Hauskoja naposteltavia.

Espanjalainen makkarapata

Tässä makkarapadassa oli kyllä ranskalaista makkaraa, koska sellaista oli kaapissa. Ohjeen otin täältä. Chorizo olisi tietysti paikallaan tässä ohjeessa, mutten viitsinyt avata uutta pakettia, ensimmäinen kiemura chorizoa meni joku päivä sitten loppuun. Kiintiö tuli kyllä aika täyteenkin toistaiseksi. 

Makkarapata espanjalaiseen tyyliin

• 2 rkl oliiviöljyä
• neljä pientä ranskalaista mausteista makkaraa
• 1 suuri sipuli
• 1 suuri porkkana (jotenkin unohdin)
• pieniä erivärisiä paprikoita (3-4 kpl)
• 1 pieni keltainen kesäkurpitsa
• kymmenkunta pientä perunaa
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 2 suurta tomaattia
• varsiselleriä (meillä ei ollut) 
• 2,5 dl kanalientä
• 1 dl tomaattimehua (koska oli avattu purkki)
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkaa sipuli, porkkana, paprikat, kesäkurre, tomaatit ja perunat paloiksi, ei kovin pieneksi piperrykseksi. Leikkaa myös makkarat paloiksi. Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa nekin muutamaan palaan. 

Kuumenna kasarissa öljyä ja kuullota sipuleita ensin hetkinen yksinään. Lisää sitten pannulle makkarapalat. Niistä alkaa pian irrota rasvaa ja makua. Lisää pannulle muut ainekset ja lientä ja tomaattimehua sen verran, että kasvikset peittyvät melkein kokonaan. Anna kiehua leppoisasti sen aikaa, että perunatkin ovat kypsiä. Mausta sitruunamehulla, suolalla, pippurilla ja lopuksi persiljalla. Syödessäni huomasin, että ainesluettelossa oleva porkkana unohtui kokonaan. Hyvin täyttävää keittomaista pataruokaa, tämä annos riittää hyvin neljälle.

La Vueltan toiseksi viimeinen etappi, nro 20 oli viimeinen tilaisuus vaikuttaa sijoitukseensa. Etapin luonne oli sahalaitainen päättyen nousuun. Viimeisessä nousussa katsottiin kuka on kuka ja voittajaksi ajoi Enric Mas. Alejandro Valverde ei kestänyt kärjen vauhdissa ja Nairo Quintana jäi auttamaan häntä maaliin, Valverde putoaa palkintopallilta tämän päivän epäonnistumisen tähden. Kokonaiskilpailun voittajaksi varmistui Simon Yates sikäli, kun hän ajaa huomisen seremoniallisen etapin maaliin. Huomenna on CampaKeittiössä churropäivä ja sen jälkeen tämän vuoden ruokahaasteet ovat ohitse.