Maa-artisokkia siiderissä, kermassa, pannussa ja uunissa

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt aikaa melkoisesti. Rypistin viime CampaReissun tapahtumat kymmeneen postaukseen jo loka-marraskuun vaihteessa ja sitten loppui postauspuhti. Ei tullut mitään joulupostauksia eikä uudenvuodenkaan. Olemme viettäneet aikalailla talvihorrosta, mutta olen saanut kuitenkin aikaiseksi melkoiset kuvasiivousoperaation ja samalla merkinnyt omaan googlekarttaamme kaikkien neljän edellisen matkan suosikkikohteet lisäten kaikkiin kuvan tai useammankin.

Tässä hommassa meni parisen viikkoa ja kuva-arkisto putsaantui huomattavasti. Komensin itseäni palaamaan kuvausasioissa henkisesti 1900-luvulle, en saa enää ottaa kymmentä samanlaista kuvaa ruoka-annoksesta, kirkosta tai vesitornista. Yksi tai kaksi riittää. Leikin, ettei minulla ole kuin 24 kuvan rulla/päivä. 

Olemme kuitenkin syöneet melkein joka päivä, muttei mitään erityistä uutta, tai sellaista, josta ei olisi jo postausta. Ravintoloissa ei ole juuri tullut käytyä, joulukuussa Tallinnassa muutamassa, mutta nekin olivat ennalta tuttuja paikkoja. 

Tänään hoksasin instasta Rivercottagen ohjeen maa-artisokille ja minulla oli jo valmiiksi pussi näitä mutkikkaita mökylöitä varastossa. Koko resepti oli postauksessa ja minähän sitä matkimaan. Pienensin ohjeen suurpiirteisesti ja vielä vähän vähemmänkin olisin voinut tehdä. 

Maa-artisokkia siiderissä, kermassa, pannussa ja uunissa

• 300 g kuorittuja maa-artisokkia
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 dl kuivaa siideriä 
• 1 dl kermaa
• timjamia
• suolaa ja pippuria
• kourallinen pankomuruja

Kuumensin uunin 220 asteeseen ja odotellessa kuorin artisokat ja leikkasin ne paloiksi. Kaadoin pieneen valurautapannuun oliiviöljyä ja kääntelin sokkapaloja öljyssä. Nostin pannun uuniin 10 minuutiksi. Sen jälkeen lisäsin pannulle siiderin, kerman, timjaminoksia sekä ripaukset suolaa ja pippuria. Jatkoin paistamista noin 15 minuuttia. Kerran tänä aikana otin pannun uunista ja kääntelin artisokkapaloja. Kermasta ja siideristä muodostui mukava paksuhko kastike. Kun kakkutikku meni artisokkapalasta läpi sutjakasti, olivat palat kypsiä. Ripottelin pinnalle vielä kourallisen pankomuruja ja palautin pannun uuniin siksi aikaa, että panko ruskettui kivasti. Kaikkiaan pannu oli uunissa noin 35 minuuttia. Oikein hyvä sivuke valmiiden kalapullien ja höyrytetyn parsakaalin kanssa. Mutta kaksi artisokkaa vähemmän olisi piisannut. 

Maukasta ruokaa ja mauton elokuva (+toinen ei niin mauton)

Tänään päivällisellä meillä oli ehkä ensimmäistä kertaa punakampelaa. Sen kanssa oli herne-espumaa ja maa-artisokkasipsejä. Olin luovalla päällä, enkä etsinyt mitään ihmeempiä ohjeita, kunhan kokkailin omasta tai asiakkaan päästä. 

Paistettua punakampelaa, herne-espumaa ja maa-artisokkasipsejä

Punakampela

• 2 nahatonta punakampelafilettä
• suolaa ja pippuria
• sitruunankuorta raastettuna
• 1 rkl voita

Sulata voita pannulla ja kun voin kuohu alkaa tasoittua ja väri vaihtua ruskeaan päin, nosta suolalla ja pippurilla maustetut kalafileet pannulle. Paista 3-4 minuuttia puoleltaan, nämä kypsyvät äkkiä. Raasta pinnalle sitruunankuorta.

Herne-espuma

• 3 dl pakasteherneitä
• 1 dl kermaa
• 50 g voita
• suolaa ja pippuria
• 1 sifonin kaasupatruuna

Kiehauta herneet ja kaada vesi pois. Laitan herneet blenderin kannuun ja lisää sinne kerma ja voi, sekä suolaa ja pippuria. Anna koneen tehdä aineksista aivan tasaista velliä, noin lettutaikinan paksuista. Maistele, onko suolaa ja pippuria tarpeeksi, sitä ei voi lisätä enää ennen kuin lautaselle. Siivilöi massa erittäin tiheän siivilän läpi kattilaan ja kuumenna uudelleen. Kaada kuuma massa sifonipulloon ja laita pullo huolellisesti kiinni. Laita kahvan sisälle kaasupatruuna ja kierrä kahva paikalleen. Kun kaasu purkautuu pulloon, ravista pulloa muutama kerta rivakasti. Jos et ihan heti tarjoile, laita pullo lämpimään veteen odottamaan (max lämpö 75 astetta).

Maa-artisokkasipsit

• 2-3 maa-artisokkaa
• 0,5 dl rypsiöljyä
• suolaa

Pese artisokat ja kuivaa niiden kuori. Kuumenna öljy kattilassa 160 asteeseen. Odotellessasi siivuta artisokat mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Uppopaista viipaleet rapeiksi ja kullanruskeiksi öljyssä, varo niitten polttamista, se käy hetkessä, jos ei ole tarkkana. Valuta sipsit talouspaperin päällä ja ripauta niille vähän suolaa. 

Laita syvälle lautaselle ensin lammikko kuohkeaa herne-espumaa, sen päälle punakampela-file ja pinnalle muutama rapea maa-artisokkasipsi. 

Lauantaihin mahtui kaksi elokuvaa. Ensin katsoimme vuodelta 1996 olevan Mars hyökkää!-elokuvan (Mars Attacks!), jonka voi yhä katsoa iloisella mielellä, se on melko hauska. Sen tärkein opetus on se, että musiikilla on väliä. 

Toisena elokuvana oli sitten Animal House (Delta-jengi). Se on täysin hourupäinen ja melko mauton pläjäys, jota katsoessa täytyy nykyään olla armollinen ja jättää kukkahattu siksi aikaa pukematta. Onhan se ihan hirveä, mutta kyllä sillä on paikkansa tässä elokuvakavalkaadissa. Tom Hulce on siinä niin siloposkinen, että! Eikä John Belushi mene oikein minkäänlaisesta opiskelijasta, mutta ei se mitään. 

 Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown 1997

Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016

Interstellar 2014

Inside Llewyn Davies 2013

Fargo 1996

Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994

Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001

Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000

Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995

Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013

The Full Monty (Housut pois) 1997

Amélie 2001

A Serious Man 2009

Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009

Juice 2018

Truman Show 1998

Lost in Translation 2003

Stripes (Natsat) 1981

Arizona Baby/Raising Arizona 1987

The Queen 2006

Bagdad Cafe 1987

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990

Out of Sight (Mieletön juttu) 1998

Notting Hill 1999

High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000

Love Actually (Rakkautta vain) 2003

Mestari Cheng 2019

Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979

I served The King of England 2006

Tlmocník (Tulkki)  2018

Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001

Sangarid (Loikkarit) 2017

Little Miss Sunshine 2006

Jalla! Jalla! 2000

 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997

The Shining (Hohto) 1980

One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975

Amadeus 1984

Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969

Valmont 1989

Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988

Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012

Falling in Love (Rakastutaan)1984

About Schmidt 2002

U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997

Kill Bill: Volume 1 2003

Kill Bill: Volume 2 2004

Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991

Top Gun 1986

Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993

Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994

Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994

Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969

Reservoir Dogs 1992

Kolja 1996

Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017

Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016

The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017

Space Cowboys 2000

Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016

Magnolia 1999

Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017

Contact – Ensimmäinen yhteys 1997

Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 

Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996

Animal House (Delta-jengi) 1978

Inkivääri-rakuunakanaa

Keittiössä on mukava onnistua, toisinaan oikein todella hyvin. Sen voimin porskuttaa ne vähemmän onnistuneet tai tavanomaisemmat päivät. Tänään tein ruokaa, joka maistui tosi hyvältä ja oli kivaa syödä. Eikä se haitannut, että olin bongannut punaisen lapun pakkauksen pääraaka-aineeseenkin. Minä en nolostele ostaa niitä, kun sopiva osuu kohdalle. Sitä en uskalla vannoa, että inkivääri ja rakuuna olisivat mikään tunnettu makupari, mutta vakuutan, että ne sopivat ihan älyttömän hyvin yhteen. Ihan vahingossa huomasin. 

Inkivääri-rakuunakanaa kahdelle

Lihannekset

• 2 broilerin rintafilettä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua rakuunaa

Kastike

• pieni pätkä kesäkurpitsaa
• puolikas punasipuli
• peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 3-4 pientä suippopaprikaa (olivat nahistumisvaarassa)
• 1,5 dl kermaa
• 1 rkl konjakkia
• sahramia
• suolaa ja pippuria

Riisi

• 1 dl sushiriisiä
• vettä tarpeeksi
• ripaus suolaa
• muutama sahramihippu

Koristuksena

• 1 pienen perunan kokoinen maa-artisokka
• 1 tl oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja pippuria
• 1 pitkä valkosipulinvarsi silppuna

1. Aloitin laittamalla riisin kypsymään riisinkeittimeen. Lisäsin mukaan hieman suolaa ja sahramia. 
2. Leikkasin sipulin, kesäkurren, kuoritun inkiväärin ja paprikat suikaleiksi. 
3. Avasin broileripakkauksen ja kuivasin rintafileet, leikkasin niihin viillot pitkittäin ikään kuin neljäksi sormeksi. 
4. Maustoin palat suolalla, pippurilla ja kuivatulla rakuunalla ja lorautin päälle pikkuisen oliiviöljyä. 
5. Paistoin broileripalat oliiviöljyssä molemmin puolin kauniin väriksiksi, mutta niiden ei tarvinnut vielä tulla kypsiksi. Nostin ne lautaselle odottamaan.
6. Kumosin valmiit kasvikset kuumalle pannulle ja kuullotin niitä noin 8 minuuttia. Kun niissä alkoi olla väriä, nostin kanapalat takaisin pannulle ja kaadoin mukaan myös kerman ja konjakin. Lisäsin mukaan hieman sahramia. Annoin kastikkeen kiehua kokoon ja kanan kypsyä loppuun, se vei noin 10 minuuttia.
7. Kuorin kastikkeen kypsyessä maa-artisokan ja viipaloin sen mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. 
8. Sutikoin airfryerin ritilän oliiviöljyllä ja laitoin viipaleet koriin. Kypsensin niitä 200° C ensin 8 minuuttia, käänsin niitä ja kypsensin vielä 5 minuuttia. Silloin ne olivat paahtuneita ja rapeita. Nostin ne kuppiin ja maustoin suolalla ja pippurilla.
9. Kun riisi oli valmista, kokosin annokset. Lautaselle tuli keltaista sahramilla maustettua riisiä, broilerin rintafile, kastiketta kasviksineen ja koristeeksi maa-artisokkalastuja ja valkosipulinvarsisilppua. 

Oli kyllä todella yhteensopivat maut, kypsyydet kohdallaan ja muutenkin kaikki meni nyt nappiin. Riisiä jäi hieman, mutta eipä sitä paljon vähempää kuin desin verran kuivaa riisiä voi keittimessä valmistaa. 

Syy ja seuraus

Mielestäni alkaa olla melko aukottomasti todistettu, että hammaslääkärissä käyminen aiheuttaa flunssaa. Antti kävi paikkauttamassa hampaansa viikko sitten ja tuli pari päivää myöhemmin kipeäksi. Minullakin oli aika varattuna pitkään vetkuttelemani operaatioon, kahden viisaudenhampaan poistoon. Pidin hajurakoa Anttiin, etten saisi flunssaa. Olin ainakin kerran jo varannut ajan ja "saanut ylivoimaisen esteen" juuri ennen h-hetkeä ja nyt hammastarkastuksen yhteydessä pyysin hammaslääkäriäni komentamaan minua, että todella tulisin kiskotuttamaan ne kaksi kiusankappaletta pois. Komentaminen kyllä luonnistuu hammaslääkäriltäni vaivoitta. 

Eilen menin sitten aamulla vastaanotolle, Antti vei minut ja varmisti, että menen rakennukseen sisälle. Hampaani irtosivat joltisellakin vaivalla ja ammottavat aukot ommeltiin kiinni. Arvostan tätä vaivannäköä, sillä hampaanpoiston jälkeinen löllökohta montussa on vastenmielisintä mitä äkkiseltään keksin. Sain myös kupillisen jälkilääkitystä ja palasin kotiin makaamaan sohvalle, ei puhettakaan että olisin syönyt mitään moneen tuntiin. Kun puudutus alkoi haihtua, alkoi nuha tehdä tuloaan. Tästä voimme päätellä, että purukaluston ronkkiminen (vaikkakin erittäin ammattitaitoinen) aiheuttaa flunssaa. 

Tänään alan olla jo kunnossa, leuka on vielä kuin kolme-eräisen nyrkkeilymatsin jälkeen, sellaisen, jossa en voittanut erääkään. Nuha on keskinkertainen, muttei muita flunssan oireita. Tänään teki jo mieli syödä jotain, joten ennalta hankittu juotava jogurtti ja mehu ovat kelvanneet. Äsken tein meille pienen keiton, joka oli helposti nieltävää ja vaikken ihan tarkkaan maistakaan nyt, se oli kelvollista. 

Hammas- ja nuhapotilaiden maa-artisokkakeitto (kaksi pientä annosta)

• 8 maa-artisokkaa
• 3 dl kasvislientä
• 1,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• 2 tl savupororouhetta
• 0,5 l rypsiöljyä friteeraamiseen

Kuorin maa-artisokat ja paloittelin ne yhtä lukuunottamatta. Sen yhden raastoin karkeaksi raasteeksi. Kypsensin palaset kasvisliemessä ja soseutin ne. Lisäsin mukaan hieman kermaa ja maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kuumensin pienessä kattilassa puolisen litraa rypsiöljyä 160 asteeseen ja friteerasin maa-artisokkaraasteen rapeaksi, se vie noin 3-5 minuuttia. Kauhoin rapean raasteen paperin päälle lautaselle.

Jaoin keiton kuppeihin ja ripottelin päälle pikkuisen savupororouhetta ja rapean maa-artisokkaraasteen. Keiton rakenne ei ollut niin sileä kuin toivoin, sillä olen edelleen blenderittä, mutta kyllä keiton lusikoi varovasti toisesta suunpielestä sisään samalla, kun pyyhki nenää. Huomista kohti, parempaa vointia ja tukevampaa ruokaa.

Kuharullat ja maa-artisokkasipsit

Viikon kala-ateriaksi sukeutuivat kivat kuharullat ja niiden kaveriksi tekemäni oman pihan maa-artisokista tehdyt sipsit. Meidän maa-artisokkamme eivät kukkineet ollenkaan tänä vuonna, joten olimme epäileväisiä tulisiko satoa lainkaan. Tuli sitä, puolet sadosta on kuvan lautasella, loput on vielä mullassa.

Kuharullat ja maa-artisokkasipsit kahdelle

• 1 nahaton kuhafile
• 1 viipale panchetta-kinkkua
• suolaa ja pippuria
• nokare voita
• 1 l rypsiöljyä
• 3 maa-artisokkaa
• suolaa

Leikkasin kuhafileen keskeltä ruotoisen kohdan pois ja sain aikaan kaksi pitkulaista kapeaa kalaviipaletta. Ripotin niille suolaa ja pippuria. Leikkasin kinkkuviipaleen pitkittäin kahteen osaan ja käärin sen yhdessä kalaviipaleen kanssa rullalle niin, että kinkku jäi ulkopinnaksi. Kiinnitin rullan cocktail-tikulla. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja samaan aikaan laitoin pannulle nokareen voita sulamaan. Kun pannu oli kuuma, nostin kalarullat pannulle, paistoin niitä kummaltakin leikkuupinnalta pari minuuttia. Nostin ne sitten voidellulle peltilautaselle odottamaan uunin kuumenemista. 

Kuumensin padassa litran öljyä (friteerasimme eilenkin, joten sama öljy oli käytössä tänään, muuten en varmaan olisi viitsinyt alkaa uppopaistamaan) 170 asteeseen. Kuorin maa-artisokat ja viipaloin ne mandoliinilla ohuiksi lastuiksi. Kun öljy oli kuumaa, friteerasin ne kahdessa erässä kauniin ruskeiksi. Pitää varoa, etteivät sipsit kärvenny. Nostin valmiit sipsit talouspaperin päälle lautaselle ja suolasin ne. 

Laitoin kuharullat uuniin, kypsensin niitä kunnes niiden sisälämpötila oli 55 astetta, se vei noin 12-14 minuuttia. Meillä oli lisänä vielä porkkanaa ja ruusukaalia, jotka oli höyryttänyt melkein kypsiksi ja käyttänyt vielä voinokareen kanssa pannulla. Kuha oli todella mehevää, sopivan suolaista ohuen kinkkuviipaleen kanssa. Maa-artisokkasipsit olivat jälleen todella hienostuneen makuisia, niitä olisi napsinut enemmänkin. Edellisellä kerrallakin ne onnistuivat hyvin. Erittäin onnistunut päivällinen! Aikomani punajuuripyree jäi tekemättä, mutta ei se haittaa! Idean kuharulliin otin Aromipajasta, aivan niin kauniiseen annokseen en yltänyt. 

Ilokaasukeittoa maa-artisokasta

Tänään aloitimme päivällisen sametinpehmeällä maa-artisokkakeitolla. Valmistin sen todella yksinkertaisesti, eikä ainesluettelokaan ole kovin pitkä. Juttelimme Hannelen kanssa tässä yksi päivä siitä, miten hyvässä ruoassa ei usein ole pitkä ainesluettelo, alle kymmenen on hyvä, mutta viisi on vielä parempi!

Maa-artisokkakeitto neljälle

• 100 g kuorittua maa-artisokkaa
• 1 dl kermaa
• 50 g voita
• 2 dl maa-artisokkien keittovettä
• suolaa ja pippuria
• koristeluun timjamia ja talouden parasta oliiviöljyä
• 1 ilokaasupatruuna

Kuori maa-artisokat ja leikkaa ne muutamaan palaan. Keitä palat kypsiksi, se ei vie kauan, älä keitä niitä mössöksi. (ei meinannut minulle käydä niin, ei toki) Laita kypsät maa-artisokat ja hieman keittolientä blenderin kannuun ja aja tasaiseksi massaksi. Lisää mukaan voi ja kerma (älä ajattele verisuoniasi tänään, ajattele huomenna kuten Scarlett O'Hara), suolaa ja pippuria. Surruuttele lisää kunnes kannussa on sopiva keitto. Lisää hieman keittolientä, että saat kaikkiaan 4 dl keittoa. Sekoita vielä tasaiseksi. Siivilöi ultratiheän siivilän läpi puolen litran sifonipulloon. Laita tiiviste huolellisesti paikalleen ja kierrä kansi kiinni. Laita pullon kanteen keittosuulake ja ilokaasupatruuna kahvaan. Kun kaasu karkaa pulloon, ravista pulloa kymmenkunta kertaa kunnolla ja pidä pullo vesihauteessa, jos et tarjoile keittoa heti. Ruoka-aikaan pursota keittoa pullosta kulhoon ja koristele timjamilla ja oliiviöljyllä. Superhyvää ja uskallan sanoa, hienostunutta keittoa. Määrä olisi riittänyt hyvin neljälle, me kietaisimme kitusiimme kaksi pientä kulhollista. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-välilehdelle, jonne kerään kaikki ilokaasuiset postauksemme. 

Sifoni ja sous vide, kaksi hauskaa tekniikkaa

Innostuin kokeilemaan kahta vekotintani samalla aterialla ja hyvinhän sen onnistui. Sekä sifoni että sirkulaattori avartavat aterian aikaikkunaa aivan valtavasti. Minullahan tuo ajoitus ei ole aina se vahvin puoli. Nyt saatoin laittaa lihan valmistumaan tyhjiökypsennyksellä ja valmistaa lisäkepyreen odottamaan samaan kuumaan veteen ja muitten lisäkkeiden ajoittaminen oli sitten helpompaa. Hieman vielä tarvitsin tohottimen käyttäjää lihan viimeistelyyn, mutta enhän olekaan yksin maailmassa, vaan minulla on henkilökohtainen tohotinvastaavani, mistä olen ylen onnellinen. 

Kengurupihvit sous vide-tekniikalla

• 4 pientä kengurun luutonta koipilihapalaa, yhteensä noin 200 g
• suolaa ja pippuria
• tilkka oliiviöljyä

Yritin etsiä tietoa siitä, mihin lämpötilaan kenguru pitäisi kypsentää. Sen sanottiin olevan sekä kuivaa, että mureaa lihaa, ota siitä nyt sitten selkoa. Epäröin hieman tuotakin, kun kyse oli eläimen juoksuvälineistä, eikä fileestä. Päätin sitten puolisokkona kuumentaa veden 58°C lämpöön ja pitää paloja vedessä noin 90-120 minuuttia. Erinäiset sekalaiset lähteet varoittelivat vaikka mistä, mutta minua ei pelottanut. 

Lihat oli pakattu vakuumiin. Olen jostain lukenut, ettei pakastettuja tuotteita pitäisi sulattamisen jälkeen tasalämpökypsentää suoraan siinä ostopakkauksessa, vaikka se olisi ihan ehjä. En muista miksi, mutta tottelin ja halusin muutenkin kuivata lihapaloja ja maustaa ne valmiiksi. Otin ne ostopussista pois, kuivasin paperilla taputtelemalla ja maustoin suolalla ja pippurilla. Sitten vakumoin ne uudelleen uusiin pusseihin. Kuumensin veden 58 asteeseen ja laitoin pussit veteen lillumaan. 

Maa-artisokka-perunapyre sifonilla

• 50 g maa-artisokkaa
• 50 g puikulaperunaa
• 1,5 dl kermaa
• 200 g voita (hurja määrä, en laittanut niin paljon, mutta ilmeisesti olisi kannattanut)
• 1 dl lihalientä (käytin vettä)
• suolaa ja pippuria
• 1 ilokaasupatruuna

Meillä oli tänään sadonkorjuupäivä. Antti kaivoi maa-artisokkaviljelmämme ylösalaisin ja saimme saaliiksi  lukemattomia karviaismarjan kokoisia sokkia, mutta muutamia vähän isompiakin. Viljelmämme on selvästi ehtynyt. Otin talteen kaikki riittävän kokoiset pallerot ja pesin ja puunasin ne puhtaiksi. 

Kypsensin artisokat yhdessä muutaman puikulaperunan kanssa. Puristin ne perunapuristimella atomeiksi ja punnitsin massan niin, että sitä oli yhteensä noin 100 g. Sekoitin massaan pikkukattilassa kerman ja voin, maustoin suolalla ja pippurilla. Kuumensin seoksen niin, että voi suli ja lisäsin vettä sen verran, että seoksesta tuli löysää velliä. Siivilöin sen tiheän sihdin läpi kannuun ja kaadoin puolen litran sifonipullooni, velliä oli hieman alle maksimäärä, noin 4,5 dl. Laitoin sifonin kannen paikalleen, suoran suuttimen omalle paikalleen ja kiersin kaasupatruunan kahvaan kiinni. Kun kaasu kuului suhahtavan pulloon, ravistin pulloa rivakasti kymmenkunta kertaa. Kiersin patruunakahvan irti ja laitoin tilalle metallitulpan. Laitoin pullon kahvastaan sous vide-kattilan reunaan niin, että pullo oli 58-asteisessa vedessä kaulaansa myöten. Tässä tilassa sisältö pysyisi kuulema käyttökunnossa tunteja. 

Pikkulisäkkeet

• muutamia ylimääräisiä puikulaperunoita
• 1 porkkana
• pieniä punaisia ruusukaaleja
• nokare voita
• tilkka vettä
• suolaa ja pippuria

Kuorin porkkanan ja otin siitä kuorimaveitsellä ohuita suikaleita. Kuorin ruusukaalien päällimmäiset lehdet ja puolitin kaalit. Paistoin perunapalat voissa, maustoin suolalla ja pippurilla. Toisessa pikkupannussa kuumensin tilkan vettä ja laitoin porkkanasuikaleet ja kaalit pannulle. Muutamassa minuutissa ne kypsyivät al denteksi. Lisäsin pannulle voita pikkupalan, sekoitin ja maustoin suolalla ja pippurilla.

Kun lisäkkeet alkoivat olla valmiit, otimme kengurupalat pois vesihauteesta, kuivasimme palat ja Antti tohotti niitä hieman molemmin puolin nätimmän pinnan toivossa. Asetin lihapalat lautaselle, lisäkkeitä viereen ja lopuksi otin sifonin pois kuumasta kylvystään. Ravistin pulloa pyyhkeellä suojatuin käsin ja käänsin pullon alassuin. Massa tuli todella sileänä pyreenä lautaselle, mutta muoto ei kyllä pysynyt pöyheänä, vaan massa levisi lautaselle läntiksi. Olisi pitänyt uskoa ja laittaa voita tarpeeksi tai sitten ehkä toinen kaasupatruuna. Mutta maku oli mitä kaunein, yksinkertainen ja selkeä. Kenguru oli sopivan kypsää, riistamaista. Jonkunlainen kastike olisi ollut sille kiva lisä vielä. 

Aterian jälkeen kokeilimme vielä sifonia pikkuisiin astioihin, pyreetä tuntui vain riittävän ja riittävän taas paljon enemmän, kuin kahden hengen ateriaan tarvitsimme. Rakenne oli tosiaan hieman liian juoksevaa, mutta sileää se oli kuin mikä! 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyville Sifoni- ja Sous vide-välilehdille, joille kerään näihin aihepiireihin liittyviä postauksiamme. 

Maa-artisokkalastut

Söimme alkuvuodesta Mäntän Serlachius-museon Ravintola Göstassa mielenkiintoisia maa-artisokkalastuja ja halusin kokeilla sellaisten tekemistä. Ensimmäinen yritys öljytä viipaloitua maa-artisokkaa ja paistaa sitä uunissa meni penkin alle, ei maistunut miltään, tai ehkä pahalta. Nyt kokeilin uudelleen, kun maa-artisokkia on edelleen viimekesän istutuksista kaivettavissa esille. Eivät ne suuren suuria ole, mutteivat onneksi niitä kaikkein muhkuraisinta mallia, ennemminkin pienen porkkanan muotoisia. 

Pesin hyvin juuri maasta paljastetut mukulat ja siivutin ne (ja vähän sormeani) mandoliinilla kaikkein ohuimmalla terällä. Kuumensin rypsiöljyä 180 asteeseen ja uppopaistoin viipaleita, kunnes ne tulivat kauniin ruskeiksi. Niitä sai kyllä vahtia koko ajan, sillä hetkessä ne sai kyllä poltettuakin. Nostelin rapeat lastut talouspaperiarkin päälle jäähtymään. 

Päivälliseksi tein jääkaapintyhjennysruokaa juhlista jääneistä salaatinlehdistä, tomaateista ja kurkuista, joiden kaveriksi grillasin pül biber-maustettuja broilerin sisäfileitä. Sommittelin mukaan puolikkaan palan fetajuustoa ja paljon yrttejä pihan kasvustoista. Aivan salaatin pinnalle ripottelin jäähtyneet ja kuivahtaneet maa-artisokkalastut, joissa oli hienostunut maku, ei kuten peruna, ei kuten bataatti, vaan juuri kuten maa-artisokka. Pidimme kovasti. Lastut hieman pehmenivät salaatin pinnalla, mutta maku pysyi hyvänä.

Olimme aikeissa syödä ulkona terassilla, mutta alkukesän sää on oikullinen. Kun kaikki oli katettu ja viini kaadettu laseihin, muuttui tuuli kylmäksi ja tummat pilvet vyöryivät taivaalle. Onneksi sain kuvan otettua jo ulkona ennen kuin  siirryimme lautasinemme sisätiloihin. 

Huomenna alkaa tämänvuotinen road tripimme, johon kuuluu niin Baltiaa, Puolaa kuin Saksaakin, Belgiaa, Ranskaa ja Englantia. Toivon pääseväni matkan varrelta tekemään jonkun postauksen, mutta ainakin Instagramiin päässen siellä täällä laittamaan kuvan tai pari.

Lisää tähdenlentoja - kaalipiirakka

tänään maasta kaivettu maa-artisokka 

Meillä jatkuu hävikistä herkuksi, tai edes syötäväksi- teema. Jääkaappiin tuntuu mahtuvan hämmästyttävä määrä raaka-aineita, joista on käytetty osa ja loppu odottaa uutta elämää. Harmittavan usein se uusi elämä tarkoittaa kompostia, muttei tänään. Hyvin varhaisen aamuvuoron aikana mielikuvaharjoittelin mahdollisilla raaka-aineilla ja päädyin visioon, jossa söisimme kaalipiirakkaa ja olisimme ylen onnellisia.

Kun tein ruokaa ystäväni ystävän bileisiin uudeksi vuodeksi, jäi minulle kaksi isoa palaa kaalia tähteeksi. Niille ei ollut käynyt Festivon vihanneslaatikossa kuinkaan, olivat ihan iskussa. Minulla on pantryssani paketti punaisia linssejä, joita olen änkenyt ruokiin aina kun mahdollista. Pakastimessa on pieniä, nyrkinkokoisia palleroita poron jauhelihaa. Ostimme Tallinnasta viime viikolla ison käärön lehtitaikinaa, jossa luvattiin olevan huomattava määrä voita, eikä ainesluettelo muuten ollut pitkä. Nämä raaka-aineet mielessäni silmäilin kevyesti erilaisia ohjeita, mutta tein lopulta piirakan aika omasta tai asiakkaan päästä-metodilla. Näin se kävi:

Kaalipiirakka ilman mitään sääntöjä (+ pieni kaalilaatikko)

• puolikas pienestä valkokaalista
• neljännes kohtalaisen kokoisesta punakaalista
• 200 g poron jauhelihaa
• 5 kevätsipulia
• kourallinen punaisia linssejä
• 1 maa-artisokka raastettuna
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen
• 2 rkl omenaviinietikkaa
• 2 rkl tummaa siirappia
• iso lehtitaikinalevy (en tullut katsoneeksi sen painoa, oli normiuunipellin kokoinen)
• 1 kananmuna piirakan voitelemiseen

Laitoin ensin linssit kypsymään kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi ja sillä välin silppusin sipulit ja kaalit. Raastoin mukaan yhden tänään maasta kaivamistamme maa-artisokista. Siellä niitä on viime kesän jäljiltä! Sulatin aimo kimpaleen voita kasarissa ja pehmittelin siinä sipuleita ja kaalisilppua hyvän aikaa. Maustoin seosta suolalla, pippurilla, siirapilla ja etikalla ja annoin sen kypsyä noin puoli tuntia, maistelin sitä ja maustoin hieman lisää. Lisäsin linssit mukaan, kun ne olivat kypsiä. Paistoin pienellä pannulla poron jauhelihan, jonka murustelin aivan pieneksi muruksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Lisäsin senkin kaaliseokseen, joka sai edelleen kypsyä miedolla lämmöllä. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen ja levitin lehtitaikinalevyn rullalta leivinpaperille. Lusikoin kaalitäytettä toiseen päähän taikinalevyä noin suunnikkaan muotoiselle alueelle ja jätin hieman tyhjää reunoille. Arvoin väärin taikinan tarpeen ja sitä jäi yli noin 8 sentin viipale, kun nostin toisen pään taikinasta täytteen päälle. Taittelin taikinareunat piirakan alle. Suikaloin ylijäämäpalan ja sommitelin niistä koristeraitoja piirakan pinnalle. Pistelin pinnan haarukalla ja voitelin piirakan kananmunalla. Paistoin piirakkaa uunissa noin 40 minuuttia. Täytettä oli paljon enemmän kuin tarvitsin piirakkaan, joten lusikoin loput uunivuokaan ja lisäsin sinne vettä jonkun verran ja paistoin tätä improvisoitua kaalilaatikkoa ensin piirakan kanssa yhtä aikaa ja sen jälkeen miedommassa lämmössä (120 astetta) pari tuntia. Siitä tuli ihan kelpoista kaalilaatikkoa. 

Kaalipiirakka sai jäähtyä pellillä noin vartin verran ennen kuin leikkasin siitä paloja. Taikina oli kypsynyt alapuoleltakin aivan sopivasti ja se maistui mahtavalta, oikealta voilta olematta rasvainen. Ostan kyllä toistekin tuota valmistaikinaa, kun käymme Virossa! Täyte olisi voinut muhia pitempäänkin, mutta siinä oli jo makua ja muhevuutta, sopivasti rapeutta, makeutta, happoa ja suolaa. Huomenna vien loput töihin ja kysyn uskaltaako joku maistaa. Uskaltaa, tai itkee ja uskaltaa! Tämän olisi voinut tehdä ihan hyvin ilman poronlihaakin.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Appelsiinikanaa ja espressoista suklaakakkua

Päivällislautasille lennähti tänään appelsiinikanaa. Se olikin oikein helppo ja nopea ruoka, otin ohjeen cookaz.com-sivulta. Sieltä varmaan otan muitakin Italiaan vivahtavia ohjeita tänä vuonna Giron aikaan. Ruokaan käytin:

• 4 broilerinfilettä
• 2 dl appelsiinimehua (kahdesta appelsiinista)
• 1 appelsiinin kuori raastettuna
• 2 pientä punasipulia
• rakuunaa (meillä pakastimesta)
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen

Halkaisin broilerin fileet kahteen ohueen viipaleeseen ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Raastoin appelsiinista kuoren ja puristin riisutusta appelsiinista ja sen kaverista mehut, sitä tuli reipas kaksi desiä. Leikkasin sipulin pieneksi silpuksi ja riivin pakastetuista rakuunanoksista lehdet samalle lautaselle sipulin ja appelsiininkuoren kanssa. 

Sulatin voita pannulla ja paistoin kahdessa erässä broileripaloja molemmilta puolilta hetken aikaa. Siirsin ne lämpöastiaan odottamaan. Lisäsin hieman voita pannulle ja kumosin sille sipulit, appelsiinkuoren ja rakuunan. Kylläpä tuoksui hyvältä, appelsiininkuoren aromit oikein hyppäsivät nenään ja rakuuna heräsi henkiin. Muutaman hetken kuluttua lisäsin appelsiinimehun ja kerman pannulle ja nostin kastikkeen kiehumaan. Sekoittelin kastiketta ja annoin se kiehua kasaan noin 8 minuuttia. Lopuksi nostin lämpimät kanapalat vielä kastikkeeseen loppukypsymään muutamaksi minuutiksi. 

Hernepyreen tein samalla tavalla kuin jokunen viikko sitten, uusi kartiosiivilä toimi hienosti, pyreestä tuli mahtavan hienojakoista. Maa-artisokat paahtuivat uunissa Kokkien ja pottien ohjeiden mukaan, ne olisivat saaneet olla uunissa hieman pitempään, olisi pitänyt totella Hannelea. Lisäkkeet komppasivat appelsiinikanaa mainiosti. 

Löysin ohjeen tähän päivän jälkiruokana syömäämme suklaakakkuun myös cookaz.com-sivulta ja taas oli sellainen taikina, jota ei meinaisi malttaa paistaakaan. Kun suklaaseen yhdistää Amareton ja espresson, yhdistelmä ei voi olla kuin hyvä. Ohjeessa oli mitat cuppeina, olin laiskalla päällä ja käytin cup-mittasarjaani, mutta alle kirjaan mitat niin tarkkaan deseinä kuin osaan. Kakkuun tuli:

• 2,4 dl voita pieninä kuutiona
• 2,4 dl sokeria
• 4 kananmunaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1,2 dl täysmaitoa
• 2,4 dl epsressoa
• 6 dl vehnäjauhoja
• 200 g tummaa suklaata (käytin 70%:sta)
• 0,8 dl Amarettoa
• tomusokeria koristeluun
• nokare voita ja lusikallinen kaakaota vuoan voiteluun ja jauhottamiseen

Kuumensin uunin 150 asteeseen. Pilkoin voin pieniksi kuutioiksi ja laitoin ne yleiskoneen kulhoon odottamaan hetkeksi, että ne hieman pehmenisivät. Mittasin muut aineet valmiiksi ja sulatin suklaan vesihauteessa. Voitelin ja jauhotin isohkon rengasvuoan kaakaolla. Kokeilin sitä ensimmäistä kertaa isomman kakun kanssa, ainakin fondantien kanssa se toimi ihan hyvin. 

Kaadoin sokerin voin päälle kulhoon ja annoin koneen vatkata, hetkisen kuluttua siirtelin hieman reunoille noussutta voi-sokerimassaa takaisin vatkaimen ulottuville. Sitten rikoin mukaan kananmunan kerrallaan seokseen edelleen vatkaten samalla. Seuraavaksi lisäsin mukaan leivinjauheen ja maidon, sitten jauhot. Viimeiseksi mukaan tulivat muut nesteet, kahvi, likööri ja sula, hieman jäähtynyt suklaa. Kääntelin taikinan vielä nuolijalla jokapuolelta tasaiseksi ja kaavin sen vuokaan. Ohjeessa puhuttiin 90 minuutin paistoajasta, mutta minä paistoin kakkua noin  50 minuuttia. Kun tikku oli puhdas taikinaan piston jälkeen, uskalsin odottaa kakun olevan kypsä. Kaakaojauhotus toimi aivan mainiosti. Söimme kakkua pyöräilyn päätteeksi vaniljajäätelön ja pakastimesta kaivetuista mansikoista tehdyn marjakastikkeen kanssa. Nuorempi perillinen suostui napisematta syömään ylimääräisen kuvausannoksen.

Milano-Sanremo-kisa käytiin epäsuotuisissa sääolosuhteissa, vuoristoisilla pätkillä satoi lunta ja ilma oli törkeän kylmä. Ajajat kerättiin busseihin Passo del Turchinon tienoilla ja siirrettiin turvallisempaan kohtaan reittiä. Siellä kisaa ennen houldaamishetkeä johtanut karkulaisjoukko sai etumatkaa muiden odotellessa kylmissään lähtölupaa. Viimeksi on Milano-Sanremo on ajettu sunnuntaina 80-luvun alussa, tänään ikävissä keleissä käydyn kisan ykköseksi kiri Gerald Ciolek Peter Saganin ja Fabian Cancellaran nenän edestä. Onneksi kukaan ei tainnut tärvätä itseään kurjan kelin ja liukkaan tien vuoksi. Tympein keli vuosiin. Nyt uskon sen, että kukkopoika Peter Sagan pystyy voittamaan myös ihan itse, eikä vain kavereitten auttamana, vaikkei se tänään toteutunutkaan. Huomenna alkaa Volta y Catalonia, josko siellä olisivat kevään merkit jo nähtävillä?