Vain muutaman macaronin tähden

Tein ensimmäiset macaronini yli 9 vuotta sitten, blogin ensimmäisenä keväänä. Ne onnistuivat jotenkuten. Sen jälkeen kokeilin kerran, se kerta ei onnistunut ollenkaan. Sittemmin olen pitänyt pienen macaronpaussin, noin 8 vuotta. Jossain vaiheessa olen ostanut macaronien paistamiseen tarkoitetun silikonialustan, se on pyörinyt keittiön laatikossa ties kuinka kauan. Eilen kokeilin sitä. Ei olisi kannattanut. Kaikki 48 leivoksen puolikasta tarttuivat alustaan. 

Tässä kohtaa näytti vielä ihan ok:lta

Onneksi pursotin taikinaa myös aivan tavalliselle leivinpaperille, se satsi onnistui mainiosti ja sain aikaan kymmenkunta asiallista macaronia. Käytin sauvajyväsen postauksessa ollutta ohjetta, siinä ei varmasti ollut mitään vikaa, minä vain otin ensimmäisen satsin uunista liian aikaisin pois ja macaronit jäivät raa'oiksi, kas tähän tapaan:

#nojustiinsa

Jos ei tössi, noin 35 pientä macaronleivosta

• 2,5 dl sokeria
• 0,75 dl vettä
• 3 kananmunan valkuaista
• 225 g jauhettua mantelia
• 3,75 dl tomusokeria
• 2 kananmunan valkuaista
• elintarvikeväriä

Tein ihan niin kuin sauvajyvänen neuvoi, hän neuvoi minua vielä viestitse ennen varsinaista leipomista, kiitos hänelle <3

1. Erottele valkuaiset niin, että isossa yleiskoneen vatkauskulhossa on kolme valkuaista ja jossain toisessa astiassa on kaksi kpl.
2. Mittaa muut aineet valmiiksi.
3. Sekoita suuressa kulhossa mantelijauhe ja siivilöity tomusokeri huolellisesti yhteen.
4. Kaada sokeri (2,5 dl) paksupohjaiseen kattilaan ja lisää mukaan vesi. 
5. Keitä sokeria ja vettä niin kauan, että seoksen lämpötila on 119 astetta. Se vie noin 10  minuuttia, älä sekoittele, käytä vai mittaria ajoittain seoksessa seuratessasi lämpötilan nousua.
6. Vatkaa yleiskoneen kulhossa olevia kolmea valkuaista kipakasti niin, että niistä tulee valkoista vaahtoa. 
7. Kun sokeriliemen lämpötila on 119 astetta, laita yleiskone suurimmalle nopeudelle ja kaada varovasti kulhon sisäreunaa pitkin kuuma sokeriliemi valkuaisiin. Reunaa pitkin siksi, ettei tulikuuma sokeriliemi roisku. 
8. Jatka vatkaamista suurella nopeudella pari minuuttia ja pienennä sitten nopeutta hieman, anna koneen vatkata kaunista kiiltävän valkoista paksua marenkia (tämä on se italialainen marenkitekniikka), kunnes se jäähtyy hieman. Muutamia minuutteja.
9. Marengin vatkautuessa sekoita kaksi jäljellä olevaa valkuaista manteli-tomusokeriseokseen niin, että siitä tulee paksuhkoa tahnaa. Useissa ohjeissa neuvotaan laittamaan mukaan haluttu elintarvikeväri tässä kohtaa, mutta olisi ehkä hyvä värjätä jo marenki. En meinannut millään saada riittävän keltaista väriä taikinaan, enkä siis saanut lopultakaan. Muutaman tipan pitäisi riittää, muttei riittänyt. 
10. Kun marenki on jäähtynyt, sekoita se useassa erässä mantelijauhetahnaan kulhon reunoja pitkin pyöräytellen, se vie hyvän aikaa, taikinaa tulee aika paljon. 
11. Kun massa on tasaista taikinaa, kaavi se suureen pursotinpussiin, leikkaa pussin terävä kärki pois ja pursota taikinaa leivinpaperille pieniksi tasakokoisiksi pyöreiksi nökösiksi. 
12. Kuumenna uuni 150 asteeseen ja anna macaronien asettua sen aikaa pellillä paperilla, tänä aikana pinta hieman kuivahtaa ja niin sen pitääkin. Minä en saanut pinnasta kovin tasaista ja pursotuksesta jäi pienet huiput, mininännit.
13. Paista macaroneja noin 15 minuuttia ja toivo, että ne kohoavat noin paistamisen puolivälissä ja niihin muodostuu pieni "jalka". En sitä osaa selittää sen tarkemmin, mutta onnistuneista leivoksista näkee mitä se tarkoittaa. 
14. Kun macaronit ovat kypsiä (mistä senkin nyt sitten oikein tietää), anna niiden jäähtyä ensin paperin päällä ja toivo hartaasti, että ne irtoavat kauniisti. Minun paperilla paistamani onnistuivat siis hyvin, mutta silikonialustalla eivät ollenkaan, maku niissäkin oli ok, mutta pohja tarttui alustaan ja keksit olivat selkeästi jääneet raa'oiksi.
15. Kun macaronpuolikkaat ovat jäähtyneet, laita kahden puolikkaan väliin mieluista täytettä ja paina puolikkaat kevyesti yhteen. Meillä oli täytteinä lemoncurdia ja kiivimarmeladia.

Ihmettelen sitä, miten saan aina näistä ohjeista näin kamalan pitkiä epistoloita. Katsokaa vaikka sauvajyäsen postausta, samat asiat, mutta kompakti postaus. 

Tour de Francessa tapahtui eilen mahtava keikaus, kun keltapaita vaihtui slovenialaiselta toiselle. Nuori Tadej Pogacar ajoi aivan ilmiömäisen hyvän henkilökohtaisen aika-ajon ja toisaalta Primoz Roglic ajoi melko huonosti menettäen johtopaikkansa. Oli niin jännittävä etapin loppu, että olin purra kynteni aivan nysiksi. Tänään sitten oli vuorossa viimeinen, seremoniallinen päätösetappi, joka päättyi illan melkein jo hämärtyessä Pariisiin. Kokonaiskilpailun kärjen tilannetta ei ollut enää tarkoituskaan hämmentää, mutta kirimiehillä oli vielä jännät paikat, kuka saisi etapin voiton nimiinsä. Sam Bennett onnistui parhaiten ja varmisti samalla vihreän paidan kilpailuosion, eli pistekilpailun voiton. Tadej Pogacar voitti kokonaiskilpailun,  ei aivan 22. syntymäpäivänään, synttäri on vasta huomenna. 

Nyt alkaa pieni haastevapaa, joka päättyy parin viikon kuluttua alkavaan Giro d'Italiaan. Silloin CampaKeittiö sukeltaa italialaisen ruoan maailmaan kolmeksi viikoksi ja Giron loppupuolella vielä espanjalaisen ruoankin, kun yhtä aikaa Giron viimeisen viikon aikana ajetaan tänä poikkeusvuonna myös Vueltaa. Tämä kaikki siis mikäli koronatilanne ei pahene. 

Olen iloinen siitä, miten selvisin CampaSimpukan kymmenennen kolmiosaisen ruokahaasteen ensimmäisestä osiosta, postauksia tuli jokaiselle kilpailupäivälle ja mukana oli muutamia onnistumisia ja uusia ruokiakin, mutta myös revisited-osastoa. Kilpailu oli oikein jännittävä ja samanlaista toivomme myös Girolta ja Vueltalta. Peter Seliniä siteeratakseni: Kiitos seurasta ja HEIHEI!

Albóndidas en salsa amarilla de almendras

Tiedän, etten osaa espanjaa, mutta silti luulen tietäväni, että otsikko tarkoittaa lihapullia keltaisessa mantelikastikkeessa. Sellaista ainakin tein. Olen tehnyt espanjalaisia lihapullia aikaisemminkin, mutta ne ovat olleet punaisessa tomaattikastikkeessa. Tällä kertaa tein toisenlaisen kastikkeen ja tykkäsimme siitä kovasti. Ohjeen otin tästä blogista ja kannustan lukemaan postauksen, se on aika kiva. Minusta oli liikuttavaa, miten hän kertoi, että isoäiti ei käyttänyt ohjeen vaatimaa sahramia, koska se oli niin kallista vaan elintarvikeväriä, joka ajaa kyllä asiansa. Minulla oli juuri tuota samaa elintarvikeväriä, ostin sitä siltä reissulta, jolla olimme katsomassa La Vueltaa Espanjassa kaksi vuotta sitten. 

Ostin sen ihan paketin vuoksi ja nyt se tuli avattua aivan Sandyn mummon muistoksi. Minulla on kyllä paljon oikeaa sahramiakin, minusta se ei ole ollut kauhean kallista ostaa Espanjasta. Suhteellista tietysti. Pikkuisen muuntelin ohjetta, mutta en mitenkään yltiöpäisesti. 

Espanjalaiset lihapullat keltaisessa mantelikastikkeessa

Lihapullat

• 350 g naudan jauhelihaa
• 2 pientä keltasipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• tuoretta lehtipersiljaa ja oreganoa (paljon)
• 2 pientä kananmunaa
• 3 rkl pankomurua
• 3 rkl vehnäjauhoja
• oliiviöljyä

Kastike

• 1 pieni keltasipuli
• 2 valkosipulinkyntä
• 1 viipale kuivahtanutta vaaleaa leipää
• oliiviöljyä
• muutama oksa lehtipersiljaa
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 3 dl kanalientä (meillä oli jotain lintulientä, ehkä kalkkunasta)
• 3 rkl jauhettua mantelia
• suolaa ja pippuria
• sahramia
• colorante alimentario (siis oranssia elintarvikeväriä)

Aloitin tekemällä ensin lihapullat. Silppusin sipulit, valkosipulit ja yrtit (lehtipersiljan ja oreganon) ja sekoitin ne kananmunien ja pankomurujen kanssa tasaiseksi taikinaksi, maustoin sen suolalla ja pippurilla. Paistoin pienen koepalan eikä mausteita tarvinnut lisätä. Pyöritin taikinasta 15 lihapullaa ja kierittelin ne vehnäjauhoissa odottamaan paistamista. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja paistoin lihapullien pinnat kauniin ruskeiksi kahdessa erässä. Jätin lihapullat peltilautaselle odottamaan muitten aterian osien valmistumista.

Kastikkeen tekemisen aloitin silppuamalla sipulin ja valkosipulin sekä palasen eilistä vaaleaa leipää. Kuumensin kasarissa oliiviöljyä ja paistoin leipäpaloja ja sipuleita hetkisen. Varoin polttamasta niitä. Lisäsin kasariin persiljasilpun ja kuullotin sitäkin hetkisen. Kaavin koko setin kannuun yhdessä valkoviinin kanssa ja surruutin sen sauvasekoittimella tasaisenpuoleiseksi massaksi. Palautin sörsselin kasariin ja kuumensin sen, lisäsin mukaan kanaliemen, mantelijauheen, sahramin, suolaa ja pippuria. Maistelin. Nostelin lihapullat kastikkeeseen, sekoittelin ja värjäsin kastiketta hieman elintarvikevärillä. Maistelin taas, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Jätin kastikkeen hautumaan pienellä lämmöllä noin vartiksi. Söimme tätä todella  maukasta lihapullakastiketta pikkuisten pimentonilla maustettujen paistettujen perunoiden kanssa, mukana oli myös myöhemmin postattavia friteerattuja munakoisaviipaleita.

La Vueltan etappi meni hieman ohitse tänään, oli niin paljon juteltavaa. Voittajaksi ehti vesisateessa minulle aivan tuntematon Nikias Arndt. Kokonaiskilpailun johtaja on niinikään minulle tuntematon Nicholas Edet. Olen siis täydellisen pihalla. Ehkä huomenna pääsen kärryille. Tai tarakalle. 

Iso kasa marenkeja

Minulla tahtoo aina kertyä jääkaappiin kananmunan valkuaisia, sillä käytän useammin pelkkiä keltuaisia kuin valkuaisia. Nyt kun taas lisäsin valkuaisvarastoja tehdessäni crème brûléeta, päätin viimein käyttää niitä poiskin. Kyselin Facebookissa, onko jollakin kokemusta marenkien paistamisesta kiertoilmalla ja sainkin nopeasti neuvoja, että kyllä onnistuu. 

Marengit

• 5 kananmunan valkuaiset
• 200 g tomusokeria
• muutama tippa punaista elintarvikeväriä

Kuumensin uunin 90 asteeseen kiertoilmalla. Vatkasin ensin pelkkiä valkuaisia yleiskoneen kulhossa muutaman minuutin ja siivilöin sitten sekaan tomusokerin. Kun massa oli tanakkaa vaahtoa, lisäsin muutaman tipan elintarvikeväriä. Kaavin massan pursotinpussiin ja pursotin suurimmalla tähtityllallani massan niin sieviksi marenkiruusuiksi kuin osasin. Paistoin marenkeja 90 asteessa 90 minuuttia, avasin uuninluukun ja jätin pellit uuniin siksi aikaa, että ne uuni viileni. Marengit olivat ilmavia, rapeita, sopivia jälkiruokien koristeluun tai muuten vain napattavaksi vaikka kahvin kanssa. 

Rosat marengit

Giro d'Italian viimeinen jakso kääntyy tänään lopuilleen ja samoin italialainen ruokahaasteemme. Eilen en kertakaikkiaan ehtinyt, enkä jaksanut keitellä mitään, siivosimme koko päivän hiki päässä. Onneksi oli Alenin Henkan neuvoin tehtyä minestronea vielä lämmitettäväksi, eikä se kaalisoppa ollut siitä kuin hyvillään. 

Katsoimme illalla viimeiset kilometrit lähes tasamaan etapista, jossa saatiin toinen tuplavoittaja tälle Girolle, kun Lampren Sacha Modolo tuli ensimmäisenä maaliin. Kerrankin näytti aurinkoiselta koko etapin ajan, mitä nyt ohimennen näin telkkarin ollessa auki meidän viuhtoessamme edes takaisin. Se on se aurinkoinen Sveitsin maa, siellä ei paljon sateet vaivaa! Vai olikohan se ihan niin, mitä sanoo Luimupupu?

Vaikka tekemistä on tällekin päivälle ainakin 12 tunniksi, on aina aikaa pienelle sokerinkeittelylle. Päivän italialaispanostus ovat vaaleanpunaiset marengit, sillä vaaleanpunainen on Giron väri. Tein ensimmäisenä blogikeväänä elämäni ensimmäiset macaronit, ne onnistuivat välttävästi. Seuraava yritys Tour de Francen aikaan meni täysin pieleen, enkä ole sittemmin yrittänytkään macaronien valmistamista. Italialaisen marengin opin kuitenkin tekemään, tein juuri niin kuin sauvajyvänen neuvoi. Hänen postauksensa aiheesta on tuore, tuolloin sain ohjeen oikein erikseen sähköpostilla, kuinka ekslusiivista!

Italialainen marenki

• 0,75 dl vettä
• 2,5 dl sokeria
• 3 kananmunan valkuaista
• muutama tippa punaista geeliväriä (Dr Ötkerin määräyksellä, mutta vain lääkkeeksi)

Laitoin veden ja sokerin paksupohjaiseen kattilaan. Keitin seosta kohtuullisella lämmöllä, kunnes sokeriliemen lämpötila oli 119 astetta. Minun sokerinlämpömittarini ei yltänyt seokseen asti, sen mittarilasi alkoi niin korkealta, että minun täytyi turvautua uusiin piuhallisiin paistimittareihini, jotka Kammenpyörittäjä toi minulle asiointireissultaan. Toisessa niistä on jopa blu tooth, mutten ole toki manuaalia vielä lukenut.

Tärkeää on tosiaan olla sekoittamatta kiehuvaa sokeria yhtään, pitää malttaa antaa olla vaan! Sokerin kiehuessa vatkasin yleiskoneen kulhossa valkuaiset vaahdoksi. Kun sokeri oli oikean lämpöistä, kaadoin sen varovaisesti valkuaisvaahtoon yleiskoneen vatkatessa samalla toiseksi suurimmalla teholla (suurimmalla tulee niin kova meteli ja muut vielä nukkuivat). Varo sokerin roiskeita, ne ovat törkeän kuumia. Sokeriliemi yhdessä valkuaisvaahdon kanssa muodosti nopeasti ihanan kuohkean ja tanakan marenkivaahdon, jonka jäähdytin vatkaamalla sitä muutamia minuutteja. Samalla lisäsin vaahtoon muutama tippa kerrallaan punaista elintarvikeväriä, joka oli tällä kertaa geelimuodossa, vaikka se kyllä näytti minusta ihan samalta kuin se pienen punaisen pullon nestemäinen. Laitoin mukaan noin 12-15 tippaa, kunnes väri oli minusta juuri sama kuin Giron hennon vaaleanpunainen. 

Kuumensin uunin 100 asteeseen, otin esille kaksi uunipeltiä ja laitoin niihin leivinpaperit. Laitoin suureen kertakäyttöiseen pursotinpussiin suurimman tähtityllani ja suljin pussin juuri tyllan yläpuolelta muovisella pussinsulkijalla. Näin marenki (tai mikään muukaan pursotettava, vaikka churrotaikina) ei pääse ennen aikojaan tyllasta pihalle. Käärin pussin yläreunaa hieman rullalle, jotta sinne oli helppo kaapia marenkimassa nuolijalla. Suljin yläpään leveämmällä pussinsulkijalla juuri marenkimassan yläpuolelta ja leikkasin ylimääräisen pussinsuun pois. Näin pussia on helppo kääriä sulkijan ympärille ja kaiken massan saa käytettyä. Otin pois tyllan yläpuolella olevan sulkijan ja niin pääsin pursottamaan. Olen siinä edelleenkin aika surkea, yhden sain sellaiseksi koiranjätöstä muistuttavaksi, mutta suurin osa oli suht nättejä. Viimeisestä tuli hassu huipuke. 

Paistoin marenkeja 100 asteisessa uunissa kaksi pellillistä yhtä aikaa 2 tuntia. Kokeilin niistä paria metallilastalla ja marenki oli sopivan kuivaa ja irtosi paperista. Sammutin uunin ja jätin pellit uuniin luukku raollaan vielä toiseksi toiseksi pariksi tunniksi jäähtymään. Nämä miehekkäät marengit ovat tarjolla ylioppilaan juhlissa lauantaina.