Karitsan entrecôte haudutuspadassa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Luin eilen Jokihaan blogista, kuinka hän oli tehnyt karitsan entrecôtesta pitkään haudutettavaa pataa. Muistin, että minulla on samanlaisesta Familian kokeilupaketista oma vastaava karitsapalani vielä tekemättä ja kömmin kesken vaalivalvojaisten etsimään kaivattua lihapakettia pakastimesta. Sieltähän se löytyi, eikä tarvinut purkaa edes ihan kaikkea ulos pakastimesta sen tieltä. Tänään laitoin karitsan palat jo aamusta haudutuspataan ja seitsemän tunnin hauduttamisen jälkeen ne olivat mureita, niin ettei veistä olisi tarvinut syödessä lainkaan. 

Granaattiomenamehussa haudutettua karitsaa

• 1,2 kg karitsan entrecôtepaloja (6 kpl)
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 3 dl granaattiomenamehua
• 2 dl vettä tai lihalientä
• 0,5 dl portviiniä
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• suolaa ja pippuria
• 2 kevätsipulia
• 10 kirsikkatomaattia
• 3 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• 2 rkl worcesterkastiketta
• 1 tl murskattua valkosipulia
• granaattiomenan siemeniä

Kuivasin sulaneet lihapalat talouspaperilla ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Leikkasin kunkin palan kolmeen pienempään palaan. Kuumensin valurautapannua ja sulatin sillä voinokareen ja lisäsin siihen oliiviöljyn. Paistoin lihapaloja hetken aikaa jokapuolelta ja siirsin ne haudutuspataan. Kun viimeinen lihapalaerä oli pintapaistettu, kaadoin pannulle noin desin verran vettä ja irrottelin kiehumaan äityneeseen veteen kaikki makuainekset pannun pinnalta. Kaadoin veden pataan. Asettelin sinne yrtit, aurinkokuivatut ja tuoreet tomaatit, sipulit ja lisäsin toisen desin vettä, valkosipulimurskan, worcesterkastikkeen ja granaattiomenamehun sekä portviinin. Lihapalat melkein peittyivät liemeen. Annoin padan hautua high-asetuksella 5 tuntia ja kokeilin välillä lihapalojen mureutta ja maistelin lientä. Lisäsin suolaa ja pippuria ja kääntelin lihapalasia, että ne hautuisivat tasaisesti. Jatkoin hauduttamista low-asetuksella vielä kaksi tuntia ja siinä vaiheessa lihapalat alkoivat olla jo lähellä hajoamispistettä, niin mureita ne olivat. 

Tarjosin karitsapataa pikkuruisen tähtipastan kanssa, ripottelin annoksen pinnalle vielä tuoretta timjamia ja granaattiomenan siemeniä tuoreesta hedelmästä. Granaattiomenamehu on ilmaantunut jääkaappiimme joitakin aikoja sitten ja olen lähes 100 %:sen varma, että minä sen olen ostanut, mutten vain muista mistä kaupasta. Se lienee ainoa azerbaidzanilainen tuote, joka talouteemme on koskaan hankittu, ei tule kyllä mieleen mitään muuta. Mehu on todella hyvää ja olisin voinut laittaa koko haudutusliemen sitä veden sijasta, mutta pelkäsin liikaa makeutta. Se oli turhaa, ruoka ei ollut liian makeaa. Suolaa jouduimme hieman ripauttamaan vielä annosten päälle, mutta parempi kuin se, että suolaa olisi ollut liikaa. En poistanut kalvoja ollenkaan lihapaloista, pitkä haudutus sulatti ne olemattomiin. Hyvä niin, sillä inhoan huolellista lihojen renssaamista, olen liian kärsimätön siihen.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Kiitos Familialle karitsapalasta, siitä tuli hyvää ruokaa!

Carbonade flamande painekattilassa

Hollannissa ja Belgiassa ajetaan parhaillaan Eneco Touria, jonka vuoksi halusin tehdä tänään jotain belgialaista ruokaa. Foodgawkeriin kun naputtaa nätisti sanan belgian, tulee kymmenittäin vohveli- ja ranskanperunaohjeita, eikä kauheasti paljon muuta. Olin joskus huomioinut belgialaisen lihapadan, joka on selvä burgundinpadan serkku. Ruoan nimi on carbonade flamande ja siihen tulee liemeksi ilmeisen alkuperäisesti belgialaista munkkiolutta. Juuri sellaista, mistä minä en pidä yhtään. En antanut tämän häiritä minua lainkaan. Otin vinkkejä aiemminkin tutusta Un Dejeuner de Soleil-blogista.

Carbonade Flamande

• 1 kg naudanpaistia
• 0,75 l pullo munkkiolutta
• 4 pientä sipulia
• 3 suurta herkkusientä
• 3 pientä porkkanaa
• 150 g siankylkeä
• yrttinippu (rosmariinia, timjamia, basilikaa)
• 1 rkl dijonsinappia
• 2 rkl valkoviinietikkaa
• 1-2 pala vaaleaa, pehmeää leipää
• oliiviöljyä paistamiseen
• vehnäjauhoja lihapalojen jauhottamiseen
• suolaa ja pippuria

Leikkaa paisti noin parin sentin kuutioiksi. Kaada paksuun muovipussiin noin desin verran vehnäjauhoja ja ripota mukaan suolaa ja pippuria, sekoittele. Nostele lihapalat pussiin ja sulje pussi tiiviisti. Pyörittele pussia niin, että lihapalat saavat jokapuolelleen jauhotuksen. Leikkaa kylkiviipaleet pieneksi silpuksi, samoin sipulit. Viipaloi sienet muutamaan viipaleeseen ja porkkanat ohuiksi kiekoiksi. 

Kuumenna oliiviöljyä pannulla ja paista lihapaloja muutamia minuutteja joka puolelta muutamassa erässä. Kaada pintapaistetut palat painekattilan (tai uunipadan) pohjalle. Paistele kylkisilppua, kunnes rasva paloista sulaa pannulle, lisää mukaan sipulit, sienet ja porkkanat. Paista muutamia minuutteja ja kaada kaikki painekattilaan (tai pataan). Sekoittele ja lisää mukaan sinappi, etikka ja yrttinippu. Aseta leipäpala pinnalle ja kaada mukaan olut. Ripottele kattilaan hieman suolaa ja pippuria. Keitä paineella 30 minuuttia (tai hauduta ruokaa padassa 180 asteessa 3-4 tuntia) ja avaa sitten painekattilan kansi varovasti. Sekoittele melkein hajonnut leipäpala suurusteeksi pataan ja nosta yrttikimpun jämät naruineen pois. Minä laitoin vain yhden leipäpalan, olisi saanut olla kaksikin.

Minun patani oli puolen tunnin kypsenyksellä jo melkein täysin mureaa, lisäsin vielä hieman suolaa ja pippuria ja painekeitin vielä vartin verran. Annoin kattilan asettua sitten vartin, jona aikana paine omia aikojaan aleni niin, että kannen sai auki. 

Lisäkkeenä meillä oli ankanrasvassa paistettuja aamulla kuokittuja siiklejä. Keitin ne ensin kypsiksi ja sitten kuumensin pannulla lusikallisen ankanrasvaa ja paistoin perunoihin kullankeltaisen, rapean pinnan. Uunituore Aikuinen kuvaili perunoita niitä ottaessaan, että ne ovat "ihanan kuuloisia".

Nyt kun painekattilakokeiluni ovat edistyneet on ruoanteon ajankäytöllinen painopiste siirtynyt esivalmisteluihin. Niihin minulla meni melkein tunti, kun samalla vaihdoimme päivän kuulumisia Kammenpyörittäjän kanssa. Mutta silti sain aikaan alle kahdessa tunnissa täysin mureaa lihapataa, sitä pidän hyvänä aikana. Painekattilani on nyt ihan ykkössuosikkini keittiössä.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.