Calabacín al Pimentón – kesäkurpitsaa pimentonilla maustettuna

Olemme taas tottuneet siihen, että ranskalaisiin sääennusteisiin kannattaa luottaa vasta jälkikäteen. Huomenna todennäköisesti on hyvinkin luotettavasti kerrottavissa millaista säätä tänään oli. Tänään ei pitänyt sataa aamupäivällä ollenkaan, mutta niin vain ripsautti pienen kuuron, kun olimme aamupalalla. Emme antaneet sen häiritä, vaan lähdimme suunnitellulle pyöräretkelle Briaren kaupunkiin. Siellä on akvedukti, joka ylittää Loiren ja se on ollut pitkään maailman pisin navigoitava akvedukti, vuosien 1869-2006 ajan. 

Pyöräilimme Gienistä Briareen mukavaa reittiä, näimme matkalla saman vesitornin kuin viime vuonna (silloin Antti näki sen pyörälenkillään, minä vain kauempaa autosta) ja muutaman kirkon. 

Leirillä ehdimme olla taas hetkisen ennen kuin alkoi sataa, vastoin ennusteita taas, mutta eipä se haitannut. Aloimme käyttää huolella loppuun kuukauden mobiilidataa katsomalla La Vueltan kuudetta etappia. Se olikin todella hyvä. Sitä katsoessa teimme samalla päivällisvalmisteluita ja ehdimme jopa syödä ennen kuin etappi oli loppu.

Meillä oli päivällisenä leivitetyt kalapalat, valmiina ostetut ja sivukkeina selleriremouladea ja espanjalaista pimentonilla maustettua kesäkurpitsaa. Otin ohjeen jälleen kerran Spain on A Fork-blogista, ainakaan vielä Albert ei näytä suuttuneet minulle tästä eksploitaatiosta. Mobilepantryssani oli niin pieni kesäkurre, että sen kanssa yhtä suureen osaan nousi tomaatti, joka kuului myös ohjeeseen. 

Calabacín al Pimentón – kesäkurpitsaa pimentonmaustettuna

• 1 pieni kesäkurpitsa
• suolaa
• 1 suuri tomaatti
• 0,5 tl valkosipulimurskaa (löysin pienen purkin mobilepantrysta)
• oliiviöljyä
• pimentonia
• pippuria
• tuoretta persiljaa ja basilikaa

Leikkasin kesäkurpitsan lohkoihin ja sekoitin niihin suolaa, jätin ne noin vartiksi suolaantumaan, tämä irrottaa nestettä. Leikkasin tomaatin kuutioihin. Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja lisäsin sille itketetyt kesäkurpitsapalat, joista olin taputellut kosteutta ja suolaa pois. Paistelin paloja muutaman minuutin ja lisäsin pannulle valkosipulimurskan ja parin minuutin kuluttua tomaattikuutiot. Jatkoin paistelua 2-3 minuuttia ja maustoin seoksen pippurilla ja pimentonilla, maistoin suolan ja lisäsin sitä ihan pikkuisen. Kaadoin höystön lautaselle ja ripottelin pinnalle tuoreita yrttejä. 

Oli todella kiva sivuke kalalle ja valmiille sellerisalaatille (sitä sanotaan ranskaksi remouladeksi). Maistui Espanjalle. 

La Vueltan etapin päätös oli minulle oikein mieluista, sillä Jumbo-tallin mukavan oloinen domestic Sepp Küss voitti. Hän ei ihan saanut punaista johtajan paitaa ylleen, vaan sen vei nuori ranskalainen Lenny Martinez, hän on nuorin La Vueltan johtajan paidan saavuttanut ajaja. Hän ei välttämättä pysty pitämään paitaa pitkään, mutta ainakin huomenna hän pukee sen päälleen. Remco Evenepoel on sijalla 9, Jonas Vingegaard sijalla 11 ja Primoz Roglic sijalla 12. Huomenna vuorossa on tasamaan etappi ja silloin taas kirimiehillä on mahdollisuutensa. 

Ensalada de Patatas y Tomate – peruna-tomaattisalaatti

Tänään on ollut kiva päivä, emme ole jatkaneet matkaa vaan pysyneet aloillamme ja niin aiomme tehdä muutaman päivän tästä eteenpäinkin. Nämä Loiren pikkukaupungit ovat niin kivoja ja leirialueet suorastaan loistavia, luksusvapaita ja edullisia. 

Aamun kyllä aloitimme hieman epäranskalaisittain, sillä söimme pakastimesta toiseksi viimeiset palat Padasjoen ruisleipää, sitä josta Kekkonenkin piti. Antin isä antoi sitä meille mukaan, kun lähdimme reissuun ja nyt oli sellainen aamu, joka kaipasi juustovoileipää ja päälle vielä paprikaa. Niin meni juusto ja paprika loppuun. Pitää olla reissussakin taloudellinen ja käyttää ruoat loppuun. 

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävellen keskustaan, sinne tulee matkaa noin kilometrin verran, ensin joen vartta ja sitten Loiren ylitse. Nyt keskiviikkoaamuisin pienellä aukiolla on markkinat ja sieltä Antti osti juustoja. Se oli hauskaa katseltavaa. Hän valitsi kolme pientä juustopalleroa myyntikojun ulkopuolella olevalta pöydältä ja ryhtyi jonottamaan. Hänen edellään oli kaksi asiakasta, tai oikeastaan toinen heistä etuili, kun Antti ei ollut riittävän ripeä. Kumpikin näistä edeltävistä asiakkaista osti pieniä nykeröitä yhtä jos toista juustoa ja joka välissä kävi myyjän kanssa pitkät keskustelut, myös sen toisen myyjän kanssa, joka palveli toista asiasta. Siihen se varmaan perustuukin, ettei Ranskassa suurilla kauppaketjuilla ole liian voimakasta otetta koko maan kaupasta, että ihmiset oikeasti ostavat näiltä markkinoilta pienen palan sitä tai tätä, vihanneksia, kananmunia, hedelmiä, taimia, lihaa ja kalaa. 

Kävimme myös postissa (La Poste ranskaksi). Antti osti jo muutama päivä sitten muutaman postimerkin, silloin ilmeisesti koko konttorin melkein tyhjäksi. Nyt oli toinen tapaus. Gienin pienessä postikonttorissa kävi oikein kuhina. Nykyaikaisessa ranskalaisessa postikonttorissa on monta tiskiä, joiden takaa työntekijät voisivat palvella asiakkaita ja etenkin konttoreissa on useita erilaisia automaatteja. Voisi kuvitella, että automaattien tarkoitus on samankaltainen kuin meillä, eli vähentää työntekijöiden määrää, mutta mitä vielä. Ei Ranskassa. Kaikki palvelutiskit olivat tässäkin konttorissa tyhjillään ja työntekijät (ainakin neljä) olivat asiakkaiden (joita riitti) kanssa näillä konttorin seinustoilla olevien automaatteilla neuvomassa niiden käyttöä. He myös täyttivät asiakkaiden kanssa tai heidän puolestaan erilaisia paperikaavakkeita ja muutenkin tekivät töitä oikein ahkerasti. Antti sai apua madamelta, joka ymmärsi ulkomaanpellen haluavan ostaa postimerkkejä Suomeen ja hän lähti hakemaan erilaisia vaihtoehtoja. Postimaksut ovat muuten Ranskassa aika korkeat, ehkä jopa hieman enemmän kuin meillä ja huomattavasti Saksaa kalliimpaa. 

Kävimme tässä Gienin kaupungissa viime kesänäkin ja silloin vierailimme Gienin posliinitehtaan museossa ja tehtaanmyymälässä. Olin silloin niin pihinä, etten ostanut kaupasta mitään. Se jäi kaivelemaan ja osaksi sen takia tulimme kaupunkiin uudelleen. 

Nyt emme menneet enää museoon, mutta kävimme kaupassa ja ostimme kaksi lautasta. Muistelin, että olisin kaihonnut meille aamiaislautasiksi kauniita kukkasin koristeltuja lautasia ja niitä nyt ostimme, kaksi erilaista. Viimevuotinen pihiyteni hellitti hieman ja pystyin ostamaan kaksi lautasta viidellä kympillä. Mutta tämä ei tule tavaksi. Todistusaineisto pakattu kotiin asti, mutta uskotte varmasti. 

Kävelyretken jälkeen olimme olevinamme oikein ranskalaisia tai ainakin keski-eurooppalaisia ja söimme leirillä lounasta, kuten kaikki muutkin. Söimme vaan ihan väärää ruokaa, sillä teimme juustotarjottimen ja leikkasimme tuoretta patonkia, jonka ostaminen leipomosta oli sekin spektaakkeli vailla vertaa. Oi, miten rakastan Ranskaa! Antti siis osti torilta muutaman ulkojuuston (kuva ylempänä) ja marketista ostimme pienen valmiin valikoiman juustoja. Meillä oli rypäleitä, omenaa ja päärynää ja muutama innokas pörriäinen, jotka myös tahtoivat apajille. Minun juustomakuni on kieltämättä melkoisen lapsellinen, otin muutaman Babybel-palleronkin jääkaapista. Siitä ei geneerisyyttä puutu ja maistuu kaikille alle 3-vuotiaille ja minulle. Ulkojuustoihin en koskenut enkä sinihomejuustoon. 

Mikä ei kuulu joukkoon?

Päivän espanjalainen ruokaponnistus oli Spain on A Fork-blogin peruna-tomaattisalaatti, espanjaksi Ensalada de Patatas y Tomate. Se oli meillä sivukkeena höyrytetyn parsakaalin ja ohuiden pihvien kanssa. 

Ensalada de Patatas y Tomate – peruna-tomaattisalaatti

• 2 perunaa
• 2 tomaattia
• 2 rkl oliiviöljyä 
• 1 rkl samppanjaviinietikkaa
• tuoretta basilikaa
• tuoretta timjamia
• puolikas pulskaa valkosipulinkynttä
• suolaa ja pippuria

Meillä ei ollut nyt kunnolla persiljaa, jota Albert käytti blogissaan, joten käytin basilikaa ja timjamia. Hän taisi myös blenderöidä kastikkeen, minulla ei ole matkakeittiössäni siihen välinettä. En myöskään kuorinut perunoita, vaan kypsensin ne kuorineen. 

Leikkasin perunat viipaleisiin ja höyrytin ne kypsiksi, se otti yllättävän pitkän ajan, sillä höyrytysviritelmäni ei ole kovin tiivis, höyryä karkaa siivilän ja kannen välistä. Leikkasin tomaatit myös viipaleiksi ja sekoitin vinaigretten, johon tuli oliiviöljyä, samppanjaviinietikkaa (ainoa etikka, joka meillä on mukana), suolaa, pippuria, timjamia, basilikaa ja valkosipulia. 

Kun perunaviipaleet viimein olivat kypsiä, levittelin ne laakealle lautaselle ja siihen päälle tomaattiviipaleet ja kastikkeen. Lisäksi vielä hieman pippuria myllystä. Kastiketta oli vähän liikaa tai sen rakenne ei ollut ihan oikeanlainen sen matkablenderin puutteessa, mutta maussa ei ollut valittamista. Pihvit paistuivat nopeasti pannulla ja parsakaali höyryttyi kattilassa. 

La Vueltassa viidennen etapin voitti sama ajaja kuin toissapäivänä. Massakirin ykkösenä maaliin rynni Kaden Groves. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Remco Evenepoel, eikä kärkikymmenikön asemat juurikaan muuttuneet. Huomenna voimme katsoa kisaa hieman pitemmän pätkän, sillä on kuukauden viimeinen päivä ja matkagigoja on vielä jäljellä. 

Parsakaalipasta

CampaAdria on siirtynyt Loiren laaksossa kappaleen matkaa eteenpäin, nyt olemme Gienissä. Olimme täällä viime vuonnakin, silloin jäi kaivelemaan se, ettemme ostaneet kuuluisaa Gienin posliinia ollenkaan. Sitä mistä emme olleet koskaan kuulleetkaan. Kävimme museossa ja tehtaanmyymälässä, mutta vain ihailimme kaikenlaisia astioita ostamatta mitään. Huomenna aion korjata tämän erheen. 

Päivällisenä  meillä oli pastaa, jälleen. Ja jälleen ohje on otettu Spain on A Fork-blogista, sillä se on sellainen espanjalaisen keittiön aarreaitta, ettei paremmasta väliä. Eilen emme löytäneet parsakaalia pienestä kaupasta Decizessä, mutta tänään matkanvarren tuliterästä Super U:sta löysimme. Oli pakko ostaa vähän turhan suuri möllykkä, mutta ei se paljon maksanut ja koitan taikinoida loput jonkun toisen päivän aterialle. Albert oli käyttänyt kastikkeen nesteenä maitoa ja lientä, minä käytin kermaa, sillä meillä oli jääkaapissa kotoa asti mukana ollut kermapurkki, jota ei vaivannut vielä mikään, mutta jonka poiskäyttäminen oli varmaan ihan viisasta. 

Espanjalainen parsakaalipasta kahdelle

• spaghettia kahden annos (noin peukun ja etusormen tiiviiseen kieppiin mahtuva määrä
• hyvin suolattua vettä pastan keittämiseen
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 suuri valkosipulin kynsi viipaleiksi leikattuna
• 3 kevätsipulia silppuna
• 300 g parsakaalin nuppuja
• 2 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• ripaus pimentonia
• kahden tulitikkuaskin kokoinen pala manchegoa

Laitoin pastaveden kiehumaan kattilaan ja paistinpannulle ison lorauksen oliiviöljyä. Kun pastavesi kiehui ja oli suolattu, laitoin pastan kypsymään. Se kestäisi noin 10 minuuttia ja sillä välin kastike valmistuisi. Laitoin ohuet valkosipuliviipaleet öljyyn kypsymään ja minuutin parin päästä lisäsin pannulle kevätsipulisilpun. Kun kumpikin alkoi näyttää kuullottumisen merkkejä, lisäsin pannulle parsakaalinuput ja vielä hieman oliiviöljyä. Paistelin kasviksia pari kolme minuuttia. Kaadoin kerman pannulle ja sekoittelin, pienensin liekin pannun alta aivan pienelle. Kun pasta oli pian kypsää, kaadoin sen siivilään ja sekoitin pannulle kastikkeeseen, jossa parsakaalinuput olivat juuri sopivan kypsiä. Maustoin suolalla ja pippurilla. Annoksiin ripottelin päälle runsaasti manchegoa ja hieman pimentonia. Todella hyvä pastaruoka ja parsakaalissa oli sopivasti purtavaa. 

La Vueltassa oli sanalla hilly kuvailtu etappi jonka profiili enteili massakiriä maaliintulossa. Katsoimme hieman säästellen etappia, että mobiilidata riittää kuukauden loppuun. Peter Seliniä emme ole vielä kuulleet selostajana, toivottavasti hän pian tulee mukaan lähetyksiin. Massakiriin päättyneen etapin voitti Kaden Groves ja kokonaiskilpailua johtaa Remco Evenepoel. Jonas Vingegaard on neljäntenä ja Primoz Roglic sijalla 8. 

Ensalada de Pasta y Atún – espanjalainen tonnikala-pastasalaatti

Aamuisella Decizen keskustaan vievällä kävelyreissulla katsastimme paikkakunnan kirkon ja postitoimiston. Antti toimitti tärkeän asian, osti postimerkkejä. Se on aina samanlainen spektaakkeli ranskalaisissa postitoimistoissa. Yleensä koko henkilökunta on jo neuvomassa yhtä asiakasta faksin (!) käytössä ja vähitellen kaikki valuvat tähän oivalliseen asiakaspalvelutilanteeseen, jossa ulkomaanpelleä neuvotaan vierailla kielillä postimerkkien ostamisessa ja käytössä. Joillakin kerroilla Antti on sitten kyllä neuvonut työntekijöitä kuinka heidän hienoa postimerkkiautomaattiaan käytetään. Nytkään hän ei ostanut koko valikoimaa, vaan jätti muutaman merkin muillekin, kansiossa oli noin 20 merkkiä, joten ei saanut olla liian ahne. Kirkkoon ei päässyt sisälle, vaikka sieltä kyllä kuului klassista musiikkia uruilla soitettuna. 

Kirkko oli ferme

Tämän päivän espanjalainen ruokalaji on Spain on A Fork-blogin tonnikala-pastasalaatti, joka on nopea ja helppo tehdä retkikeittiössäkin. Meillä oli varastoissamme oikeastaan melkein kaikkea muuta paitsi tonnikalaa. Sitä sai lähimmästä Casino Shopista, jonne oli leirialueelta matkaa noin 700 metriä. 

Albertin tonnikala-pastasalaatti kahdelle

• 2,5 dl kuivaa pientä fusillipastaa
• vettä ja rivakasti suolaa pastan keittoon
• 2 kananmunaa keitettynä
• 20 mustaa kiventöntä oliivia
• 3 eriväristä ja -kokoista tomaattia
• 2 kevätsipulia (ei ollut ohjeessa käytettyä punasipulia)
• 1 pieni tölkki tonnikalaa öljyssä (säästä öljy)
• 2 rkl samppanjaviinietikkaa (kun ei ollut muuta, ohjeessa sherryetikkaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Keitin kananmunat kypsiksi ja toisessa kattilassa pastat. Leikkasin sipulit viipaleiksi ja tomaatit kuutioiksi, oliivin puolikkaiksi. Antti harvensi persiljapuskaa sopivasti ja avasi tonnikalapurkin. Kun pasta oli kypsää ja kananmunat kuorittu ja leikattu lohkoihin, kaadoin kypsän pastan salaattikulhoon (se määrittelee hyvin retkiruokien koon, ei saa tehdä enempää kuin silikonikulhoon mahtuu). Lisäsin mukaan öljystä kalastellut tonnikalapalat, tomaatit, sipulit ja oliivit, sekoittelin maltillisesti. Tonnikalapurkissa olevaan öljyyn sekoitin pari rkl etikkaa ja sekoittelin tasaiseksi. Kaadoin tämän pienen kastikkeen kulhoon ainesten päälle ja sommittelin kananmunalohkot päällimmäiseksi. Koristelin persiljalla ja kiersin myllystä päälle pippuria ja suolaa. 

La Vueltan kolmas etappi oli mäkinen ja paikoin ilmeisen keljussa säässä ajettu. Etapin voitti Remco Evenepoel ja kokonaiskilpailun johto tuli hänelle samassa kaupassa. Jonas Vingegaard on 31 sekuntia perässä ja sijalla 4, Primoz Roclic on 37 sekuntia ja sijalla 10. Kyllä kelpaa.  

Salmon con Espinacas – lohta ja pinaattia

Sunnuntai on reissuissa kahdesta syystä mainio päivä, ainakin täällä Keski-Euroopassa, tiet voivat olla vähän vähemmän piukassa liikennettä ja museot ovat auki. Mutta huono puoli on se, että kaupat ovat usein kiinni. Ranskassa näyttäisi olevan niin, että paikkakunnalla joku isompi kaupoista on auki aamupäivällä hetkisen, muissa ovat ovet säpissä. Eipä siitä ehdi tulla paha tilanne, kun muistaa ennakoida sopivasti. 

Meillä oli aamulla vasta loiva ajatus mihin suuntaan lähtisimme. Oli ajatus, että menisimme hieman etelämmäs, kuin edellisillä kolmella reissulla, mutta säätiedotuksen katsottuamme muutimme mieltämme ja lähdimme kohti länttä. Sitä ennen kuitenkin kävimme kaksi mukavaa kohdetta, joista ensimmäinen oli Belfort. Antti oli ensin sitä mieltä, että olemme menneet sen likeltä niin, että olisimme nähneet kaupungin symbolin, Belfortin leijonan. Se ei kuitenkaan liene mahdollista, sillä se ei näy millekään ohikulkutielle, emmekä ole kyseisessä kaupungissa käyneet koskaan. Hän on ehkä nähnyt eläväisen unen siitä. Leijonan veistäjä on veistänyt myös Vapauden patsaan, opin wikipediasta. Mutta nimi unohtui jo. Se siitä sivistyksestä. 

Belfortin kaupunki oli äkkivilkaisulla oikein kiva paikka, on ollut Tour de Francen etappipaikkana tänäkin vuonna, siitä oli vielä merkkejä näkymässä.

Kävimme myös katsomassa suuren kirkon, kunhan siellä sunnuntain messu päättyi. Näimme myös caminomerkkejä. 

Seuraava kohde oli Peugeot-museo, joka sijaitsee Sochauxissa, älkää kysykö minulta kuinka se äännetään. Veikkaan että jotain sinne päin kuin Söö. Oli taas todella hieno museo, lippu maksoi 12€ ja oli niin paljon kaikenlaisia Peugeotin valmistamaan vekotinta, että oksat pois. Ihan kirjaimellisestikin, firma on tehnyt sahanteriäkin, sekä keittiövälineitä, huonekaluja, ompelukoneita, polkupyöriä, moottoripyöriä ja tietysti niitä autoja. Meilläkin on ollut yksi Peugeot, ah sitä ihanuutta, kun kahden pikkulapsen kanssa sai neliovisen auton! 

Sittenpä teimme museon pihalla pika-analyysin siitä minnepäin lähtisimme. Tuumimme, että aina voi tehdä kuten aikaisemminkin, eli mennä Loiren laaksoon. Nyt tähtäsimme viime vuodelta tutun Autunin pielestä hieman pidemmälle länttä kohden ja sen nimiseen kaupunkiin kuin Decize. Veikkaan, että se lausutaan, että Döö. Ajoimme ensin pari sataa kilometriä moottoriteitä, maksoi 26,40€ ja sitten punaisia teitä ja lopuksi vielä keltaisia teitä, missään tietyypissä ei ollut mitään valittamista. Liikennettä oli ihan älyttömän vähän, olen lähes varma, että tänään oli Ranskassa #pysykotonapäivä. Saavuimme Decizeen puoli viiden maissa ja siellä tosi kivanoloiselle leirialueelle, joka on Loiren ja l'Aron-nimisen joen yhtymäkohdassa. Täällä olemme kaksi yötä ja teemme suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Lue: emme tee mitään suunnitelmia vaan lähdemme ylihuomenna ja portilla arvomme minne päin lähdemme. 

Matkanvarren viiniviljelmiä

La Vuelta on siis alkanut eilen ja sen tähden meillä oli espanjalainen päivällinen, nopea ruoka jossa oli pääosassa pinaatti. Ostimme sitä eilen kaksi suurta kourallista, jotka maksoivat kokonaista 41 senttiä. Lohi maksoi hieman enemmän, kaksi pientä viipaletta noin 7 euroa, emme olekaan syöneet lohta viime aikoina oikeastaan ollenkaan. Mutta nyt oli sen paikka. 

Otin ohjeen jälleen kerran Spain on A Fork-blogista, Albert varmaan lähettää minulle pian laskun tästä hyväksikäytöstä. Mutta oma vikansa, kun tekee niin hienoja ruokia! Sovelsin hieman, sillä meillä ei vieläkään ole valkosipulia ja kuminaa, jälkimmäistä sen takia etten tykkää siitä. 

Salmon con Espinacas – lohta pinaatin kera kahdelle

• 2 annosviipaletta ruodotonta nahallista lohta
• suolaa ja pippuria
• 3 rkl oliiviöljyä
• pimentonia
• 2 kevätsipulia silppuna
• 2 tomaattia kuutioiksi leikattuina (vihreä ja oranssi)
• 104 g tuoretta pinaattia (olisi saanut olla enemmänkin, mutta sen verran pussiin tungin kaupassa)
• 0,5 dl valkoviiniä (koska mä voin)
• kaupan remouladea (en alkanut mobileaiolia nykertää)

Paistoin ensin suolalla ja pippurilla maustettuja lohiviipaleita 2 minuuttia puoliltaan oliiviöljyssä ja nostin viipaleet lautaselle odottamaan.

Jatkoin samalla pannulla, ei tarvinnut lisätä öljyäkään, kumosin pannulle ensin kevätsipulisilpun ja hetken päästä tomaattikuutiot ja lorauksen viiniä. Maustoin höystön suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Parin minuutin perästä nostelin suuret pinaatinlehdet parissa erässä pannulle ja sekoittelin. 

Nostin lohiviipaleet pannulle nahkapuoli ylöspäin pinaattihöystön päälle ja peitin pannun improvisoimallani kannella, ruokalautasella, jonka oli käärinyt folioon. Pitää muistaa ostaa jonkunlainen kansi paistinpannulle. Laitoin liekin pois pannun alta ja jätin ruoan kypsymään loppuun noin viideksi minuutiksi jälkilämmöllä. 

Annokseen nostelin ensin pinaattihöystöä ja sen päälle lohiviipaleen, jonka päälle puristimme purkista hieman remouladea. Olipa maukasta pinaattia! Ja lohikin pitkästä aikaa maistui hyvältä, oli juuri sopivasti kypsynyt. 

La Vueltan toista etappia emme ole ehtineet katsoa, tässä meni ilta ruoanlaitossa ja postauksen kirjoittamisesta. Lunttasin, että Andreas Kron on voittanut etapin, mutta menee hetki, että pääsen sinuiksi tämänvuotisen La vueltan nettisivun kanssa. Piti hieman etsiskellä ennen kuin sain tietää, että punaisessa johtajan paidassa ajaa huomenna Andrea Piccolo (taas minulle täysin tuntematon ajaja). Jonas Vingegaard ja Primoz Roglic ovat noin 45 sekuntia perässä sijojen 58-60 tienoilla. Kyllä tämä tästä. Myöhemmin katsomme mitä kisassa on tapahtunut. Mobiilidataa on vielä hyvin jäljellä, sillä kuukausi vaihtuu pian ja voimme melko surutta katsoa tallenteita, vaikkei leirialueella olisikaan asiallista nettiä.

CampaSimpukan kolmastoista Espanja-ruokahaaste alkaa Ranskassa

CampaReissu on jo hyvässä vauhdissa, olemme olleet pari viikkoa matkalla,  joka on alkanut Suomesta (yllättäen) ja kulkenut Ruotsin ja Tanskan halki Saksaan ja sieltä Ranskaan. Olemme päässeet jo reissumoodiin ja nähneet vaikka mitä mielenkiintoista, hikoilleet 30-35 asteen helteissä ja saaneet CampaAdrian niskaan melkoisia  ukkoskuuroja. Vesi on vain vettä ja se kuivuu, kun aurinko alkaa taas paistaa. (pahoittelen, en saa korjattua rivejä tasapitkiksi)

Nyt olemme Itä-Ranskassa, lähellä Mulhousen kaupunkia, mutta oikein maalla, niin maalla, ettei kumpikaan navigaattorimme tiennyt minne olimme menossa. Onneksi Googlella oli joku ajatus ja paperikarttakin auttoi perille. Tämä on oikein kiva maalaisleirialue, joka kuulu Flower Camping-ketjuun ja hinta on Skandinavian hintojen jälkeen miellyttävä. 

Aamupäivällä kävimme Mulhousen rautatiemuseossa, sepä olikin oikein mainio museo! Eikä lipun hintakaan päätä huimannut. Olemme pitäneet tapanamme käydä museoissa siellä täällä, mutta joka päivälle ei tarvita mitään erityistä ohjelmaa. Museon lähellä toimitimme ruokakauppa-asiatkin jättimäisessä Cora-ketjun kaupassa ja matkan ensimmäinen Decathlonkin tuli käytyä. Luin juuri, että Tallinnaan on avattu Viron ensimmäinen Decathlon uudehkon Ikean lähelle. Ihan pieni kateuden pistos saattoi tuntua. 

Tänään alkaa Espanjan ympäriajo, La Vuelta. Niin ollen alkaa myös CampaSimpukan Espanja-ruokahaaste, se on laskujeni mukaan jo kolmastoista! Nyt kun olemme Ranskassa, on Espanja-haasteen toteuttaminen jänskästi helppoa, kasviksia on hurjasti tarjolla edulliseen hintaan ja espanjalaiset keittiön mutkattomuus sopii hyvin retkiolosuhteisiin. 

Jo monena vuonna olen luottanut Spain on A Fork-blogin Albertin ruokaohjeisiin, hän tekee ruokaa minun makuuni ja monin muunkin. Olen huomannut hänen instaseuraajissa suomalaisiakin. 

Tänään söimme tihkusateisessa Ranskassa (lämpötila on laskenut viime päivistä 10-15 astetta, en valita) Albertin ohjeen mukaisen tapasruoan, sardiineja vihanneshöystön ja leivän kanssa. Tämä oli aivan täydellinen mobileruoka, meillä oli kaikkea varastossa paprikaa lukuunottamatta. Nyt tosin sardiinivarasto on lopuillaan, pitää muistaa ostaa lisää. Nyt käyttämäni purnukka sisälsi kolme pulskaa sardiinia oliiveilla maustetussa öljyssä. Kun teen ruokaa meille kahdelle, ei raaka-aineita kulu paljon ja kustannukset pysyvät kohtuullisina, jollei jopa edullisina. Ohjeessa oli mukana valkosipulia, mutta sitä meillä ei ollut sittenkään yhtään, jäi siis pois.

Säilykesardiinit vihanneshöystöllä kahdelle

• 1 rasia oliiveilla maustettuja sardiineja (3 kalaa purkissa)
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• (2 valkosipulin kynttä, puuttui koska ei ollut)
• 0,5 vihreää paprikaa
• 6 pientä tomaattia
• 0,5 dl valkoviiniä (oma lisäykseni, koska voin)
• 10 kivetöntä mustaa oliivia
• 1 tl pimentonia
• suolaa
• pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa
• tuoretta patonkia

Viipaloin sipulit ja paprikan ohuiksi suikaleiksi, leikkelin tomaatit pieniksi kuutioiksi. Ohjeessa tomaatit raastettiin, mutta minun kotoa raakoina otetut ja matkalla kypsyneet tomaatit eivät soveltuneet raastamiseen. Oliivitkin leikkasin viipaleisiin. Antti avasi sardiinipurkin, leikkasi leivän viipaleisiin, kattoi pöydän ja vei roskat kolmatta kertaa. Olen kauhea tekemään roskaa.

Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kuullotin siinä ensin sipulia omineen pari minuuttia, sitten lisäsin mukaan paprikan ja parin minuutin päästä tomaatin ja oliivit. Maustoin seosta pimentonilla, suolalla ja pippurilla ja koska minusta tuntui hyvältä idealta, kaadoin lasistani mukaan hieman valkoviiniä. Sekoittelin ja annoin vihanneshöystön kypsyä muutamia minuutteja. 

Odotellessani leikkasin pitkittäin kolme sardiinia näyttävyyssyistä halki, ne suostuivat siihen ihan hyvin. Ihan hyvä, etten avannut toista purkkia mobilepantrystani, sillä ei ole mitään järkeä tehdä liikaa ruokaa retkiolosuhteissakaan. 

Kun höystö oli minusta sopivan sakeaa, kumosin sen kahden päällekkäisen kertislautasen päälle, ei oikein ollut sopivampaakaan tarjoiluastiaa. Höystön päälle asettelin halkaistut sardiinit ja nostelin lusikalla niille höystöä. Koristelin vielä persiljalla. 

Söimme tämän erittäin hyvän tapaksen tuoreen patongin päälle lusikoituna, leipä vähän loppui kesken, olisi vielä mennyt viipale tai kaksi lopun höystön luuttuamiseen. Kiitos taas Alberitille hyvästä ohjeesta!

La Vueltassa oli ensimmäisenä etappina joukkueaika-ajo, joita ei viime aikojen suurissa ympäriajoissa nähty. Sen verran olen viivalla, että tiedän Jumbossa olevan kaksi kisan suurinta tähteä, Primoz Roglic ja Jonas Vingegaard, joista ensimainittu toimii tallin kapteenina. Saa nähdä kuinka heidän välisensä kilpailu  lähtee käyntiin ja jatkuu. Tadej Pogacar ei ole mukana tänä vuonna eikä oikein muitakaan, joita olisin noteerannut. Mutta kuten usein aiemminkin olen todennut, kisa käydään heidän kesken, jotka ovat mukana ja todella usein La Vueltasta tulee se kauden jännittävin suuri ympäriajo. 

Espanjassa Barcelonassa satoi ensimmäisen etapin aikana ja iltakin pääsi yllättämään, viimeiset joukkueet tulivat maaliin melkein pimeässä. Huomenna kisan johtajan paidassa lähtee Lorenzon Milesi, josta en koskaan ole kuullutkaan, taas, hän on 21-vuotias ja hänen äitinsä on varmasti todella iloinen.