sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Apricot Fool Egan Bernalin voitonpäivänä

Giro d'Italia päättyi ja voittajaksi sinetöityi Egan Bernal. Päätösetappi oli henkilökohtainen aika-ajo ja sen voitti Filippo Ganna. Nyt meillä alkaa muutaman viikon haastevapaus, ennen kuin Tour de France alkaa kesäkuun lopulla. 

Italialaisen ruokahaasteen viimeisenä päivänä tein meille jälkiruokaa, jonka nimi on Apricot Fool. Olin ostanut kauden ensimmäiset aprikoosit ja löysin niille ohjeen (jonka jo hukkasin). Myöhemmin huomasin, että tein melkein identtisen jälkiruoan jo vuonna 2016 Giron aikaan. En antanut sen häiritä. En olisi tarvinnut näin paljon aprikooseja kahden hengen jälkiruokaan, mutta käytin kaikki pois ja purkitin loput keittämäni aprikoosihillon myöhempään käyttöön. Saattaisin ehkä tehdä jopa Sacher-kakkuakin, en ole sitä koskaan tehnyt.

Apricot Fool kahdelle

  • 500 g tuoreita aprikooseja
  • 1 luomusitruunan kuori raastettuna ja mehu
  • 140 g sokeria
  • 3 rkl Cointreau-likööriä
  • puoli purkkia mascarponea
  • 1,5 dl kermaa
  • 4 amarettokeksiä
  • muutama vadelma
  • tuoretta minttua
Keitin ensin aprikoosihillon. Halkaisin aprikoosit, otin pois kivet ja laitoin puolikkaat kattilaan. Lisäsin sinne sitruunan mehun, kuoriraasteen ja sokerin. Keitin hedelmiä noin 15-20 minuuttia, kunnes ne olivat pehmeitä. Kaadoin pehmeät hedelmät ja kattilaan muodostuneen nesteen Bamixin kapeaan kulhoon ja soseutin ne tasaiseksi. Sekoitin mukaan liköörin ja ja jätin hillon jäähtymään. 

Vatkasin kerman pehmeäksi vaahdoksi ja sekoitin siihen mascarponen. Lisäsin mukaan noin 1,5 dl aprikoosihilloa, säästin pari lusikallista kuppiin. Loput purkitin desinfioituun purkkiin kuumennettuani hillon vielä uudelleen. Sekoittelin varovaisesti mascarponemassaa ja jaoin seoksen kahteen lasiin. Koristelin vielä parilla teelusikallisella aprikoosihilloa, amarettokeksimuruilla, vadelmilla ja mintulla. 


Jälkiruoan kyytipoikana oli Giro d'Italian virallista proseccoa ja sääkin oli sopiva jälkiruoan nauttimiseen omalla terassilla. Nyt on mukava jäädä hieman haastevapaalle ja syödä ns. mitä haluamme. 


lauantai 29. toukokuuta 2021

Pinaattignocchit ja lohimureke


Tein viime vuonna Giro d'Italian aikaan kivoja punajuurignoccheja ja tänään oli vihreiden gnocchien vuoro. Viheraineena käytin pinaattia. Gnocchien lisänä meillä oli lohimureketta.


Pinaattignocchit

  • 4 suurehkoa jauhoista perunaa
  • 1 pussi babypinaattia
  • loraus vettä
  • 1 kananmuna
  • 100 g vehnäjauhoja
  • suolaa ja pippuria
  • voita paistamiseen
  • salvianlehtiä
Keitin suurenpuoleiset perunat kuorineen ja kuorin ne niin kuumina kuin näppini antoivat myöten. Perunoiden kypsyessä surruuttelin Bamixin pienessä leikkurissa pinaatit kahdessa erässä vesitilkan kanssa vihreäksi velliksi. Valutin massan tiheässä siivilässä niin, että puolen tunnin kuluttua siivilässä oli tiivistä kirkkaan vihreää tahnaa ja kulhossa vihreää nestettä. Hitsit kun en tajunnut säästää sitä sämpylätaikinaan. 

Kun perunat olivat hieman jäähtyneet kuorimisen jälkeen, puristin ne jauhotetulle leivinlaudalle perunapuristimella. Ripottelin päälle jauhoja ja rikoin pieneen painautumaan kananmunan. Kaavin pinaattitahnan mukaan ja kiersin myllyistä suolaa ja pippuria. Kääntelin taikinan tasaiseksi, jauhoja piti vähän lisätä, että sain hyvin leipoutuvan taikinan, mistä saattoi pyöritellä pitkulaisen pötkön. Leikkasin pötkön pieniin paloihin. Niitä tuli noin 40 kpl. Lopun taikinan laitoin jääkaappiin pieniksi pihveiksi leikattuina, meinaan tehdä niistä jotain huomenna. 

Pyöräytin gnocchipalat jauhotetun gnocchilaudan päällä hellästi kämmentä apuna käyttäen, niin sain melko samannäköisiä gnoccheja, joissa oli pienet painaumaraidat laudasta. Levitin valmiit gnocchit jauhotetulle leivinpaperille odottamaan keittämistä. 


Keitin gnoccheja väljässä, hyvin suolatussa vedessä muutamia minuutteja ja kun ne kaikki olivat nousseet veden pinnalle, nostelin ne reikäkauhalla (mahdollisimman hyvin valuttaen) kuumalle pannulle, jolla olin tiristänyt muutamia salvianlehtiä. Pyörittelin keitettyjä gnoccheja mahdollisimman varovasti kuumalla pannulla voissa hieman, että ne saivat paistopintaa. 

Lohimureke uunissa ja pannulla

  • 1 lohifile (noin 500 g kalaa)
  • 1 kananmuna
  • 2 kananmunan valkuaiset (keltuaiset menivät aiemmin viikolla carbonaraan)
  • nippu tilliä
  • 1,5 dl kermaa
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • suolaa ja pippuria
  • voita vuoan voiteluun
Leikkasin kalan irti nahkasta ja poistin muutaman ruodon, joita vielä löytyi. Paloittelin kalan muutamaan palaan. Laitoin palat blenderin kannuun. Lisäsin sinne kananmunan, sitruunamehun, tillin, kerman, suolaa ja pippuria. Surruuttelin hieman taikinaa blenderissä, mutta en mitenkään atomeiksi. Otin lusikallisen murekemassaa ja paistoin pienen koepalan pannulla voissa, suolaa ja pippuria piti lisätä. Voitelin noin litran vetoisen pitkulaisen leipävuoan ja kaadoin murekemassan vuokaan. Peitin tasoitellun pinnan leivinpaperisuikaleella ja koko vuoan foliolla. 

Paistoin mureketta vesihauteessa (murekevuoka isommassa lasivuoassa, jossa oli kiehuvaksi kuumennettua vettä noin murekevuokan puoleen väliin asti) uunissa 175 asteessa, kunnes murekkeen sisälämpötila oli 65 astetta. Olin laittanut lihamittarin anturin murekkeeseen, siten sain seurattua kypsymistä. 

Kun mureke oli kypsä, kumosin sen isolle lautaselle jäähtymään. Kun oli gnocchien keittämisen aika, leikkasin kaksi annospalaa murekkeen keskeltä (olivat siinä tasakokoisimpia) ja paistoin viipaleet pannulla voissa rapeapintaisiksi joka kyljeltään. Loput murekkeesta säästin toista ateriaa varten, varmaan silloinkin paistan pintaan pannulla rapeaksi. 


Giro d'Italian toiseksi viimeinen etappi oli vaativa vuorietappi ja sillä oli suuri painoarvo kokonaiskilpailun kannalta. Damiano Caruso voitti mikä oli ilahduttavaa, sillä hän ylsi vasta nyt grand tour-voittoon, vaikka hän on ollut ammattilaisena vuodesta 2009. Simon Yates ei pysynyt kyydissä, vaikka sitä toivoinkin. Egan Bernal tuli etappilla toiseksi ja piti kokonaiskilpailun johtopaikkansa yhä edelleen. Huomenna on viimeinen etappi, henkilökohtainen aika-ajo. 

perjantai 28. toukokuuta 2021

Minestrone italialaistyyppisellä makkaralla

Nyt ei ollut ihan paras keitonsyöntisää, ei ollut kylmää eikä satanut vettä. Mutta kyllä sakea minestrone silti maistui. Keitto oli myös hävikistä herkuksi-teemainen, kokosin kaapeista sitä sun tätä pientä pussinpohjaa ja loppukipeniä. Lopputulos oli neljä annosta, joista kaksi meni pakastimeen jonkun muun päivän ateriaksi. 

Minestrone

  • 4 italialaistyyppistä mozzarella-tomaattimakkaraa (kaksikin olisi riittänyt)
  • pussinpohja pastaa (noin 100 g)
  • 1 pieni tölkki maissia
  • 3 rkl kuivia punaisia linssejä
  • 1 pussi (noin 150 g) pakastettua soffrittoa
  • 0,25 l vahvaa lihalientä (pakastettua)
  • 0,75 l vettä
  • 1 suuri tomaatti pieninä paloina
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa
  • ohuita lastuja parmesania
Leikkasin makkarat paloihin ja paistelin niitä hetkisen pannulla, eivät tarvinneet rasvaa, mutta eivät myöskään päästäneet paljon rasvaa pannulle. Oikein hyviä makkaroita, ostin kokeeksi Lidlistä, pakkauksen mukaan ovat grillimakkaroita. Makkaroiden ollessa pannulla jäinen soffritto ja lihaliemi sulivat kattilassa pienellä lämmöllä. 

Kun makkarapaloissa oli vähän paistopintaa, kippasin ne kattilaan, lisäsin sinne maissit, linssit, paloiksi leikatun tomaatin, tomaattipyreen ja pastan. Lisäsin vettä sen verran, että ainekset olivat mukavasti peitossa. Maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin keiton kiehua lempeästi noin puoli tuntia, lisäsin vettä hieman, kun pasta alkoi olla kypsää ja niin laajentunut kuin se nyt turposi. Maistelin, lisäsin hieman suolaa ja enemmän pippuria. 

Annosten päälle otin parmesankimpaleesta tryffelihöylällä oikein ohuita lastuja ja koristelin persiljalla. Todella lämmittävää keittoa, joka tosiaan olisi ollut kylmään sadepäivään sopivaa. Ehkä pakastimeen menevä osa sattuu sitten sellaisen päivän lounaaksi. 



Giro d'Italia alkaa olla loppusuoralla, tänään oli jo 19. etappi. Sitä oli hieman lyhennetty ennakkosuunnitelimista, ymmärtääkseni sääsyistä. Lopusta tuli jännittävä, toivoin kovasti, että Simon Yates voittaisi etapin, Joāo Almeida ja Egan Bernal ajoivat raivokkaasti häntä takaa viimeisillä kilometreillä. Ilokseni Simon kesti ja ehti ensimmäisenä maaliin. Egan Bernal piti kokonaiskilpailun johtopaikkansa. Enää kaksi etappia jäljellä. Joāo Almeida jätti Egan Bernalin etapilla kolmanneksi.

torstai 27. toukokuuta 2021

Annoskokoinen tiramisu

Tiramisu on mieluisa herkku meille kummallekin, ei sitä silti tule tehtyä kovin usein. Jos meillä on perhepäivälliset, tiramisu on sopiva jälkkäri, silloin isompikin vuoka tulee syötyä ja voi antaa mukaankin rasioihin pakattuna. Tänään tein kaksi pientä tiramisua, kummallekin oman, sillä löysin niitä varten sopivat pienet lasiastiat kaupasta. Tähän ei mene paljon aineksia eikä aikaa. 

Persoonakohtaiset tiramisut

  • 2 tuplashottia espressoa
  • 8 savoiardikeksiä
  • 1 dl kermaa
  • puoli purkkia mascarponea
  • 2 rkl tomusokeria
  • 2 rkl Amarettoa
  • kaakaota
  • mintunlehtiä
  • 2 mansikkaa
Antti teki minulle aamukahvin jälkeen kaksi shottia espressoa jäähtymään kuppiin. Kun kahvi oli jäähtynyt, kokosin tiramisut pieniin lasiastioihin. Ensin vatkasin kerman tomusokerin kanssa pehmeäksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan marcarponen ja Amaretton ja sekoitin tasaiseksi. Katkaisin veitsellä kaksi savoiardikeksiä puoliksi ja leikkasin neljästä keksistä pienet palat pois päistä. Kumpaankin annokseen tuli siis neljä keksiä. Tämä riippuu astian koosta ja muodosta luonnollisesti. 

Kostutin ensin puolikkaat keksit ja asettelin kaksi kummankin annosastian pohjalle, levitin päälle mascarponemassaa ja tasoittelin pinnan. Sitten kostutin loput keksit ja asettelin ne astiaan mascarponen päälle, keskelle kokonaiset keksit ja reunoille hieman päistä lyhennetyt astian muodon mukaan. Siloittelin pinnalle loput mascarponeseoksesta ja päälle tummaa kaakaota ja siinä se sitten olikin. Nostin astiat jääkaappiin maustumaan. Tarjoilun koittaessa koristelit annokset pienillä mintun lehdillä jan mansikalla. 



Giro d'Italian kahdeksastoista etappi oli todella pitkä, yli 200 kilometriä. Suuri osa siitä oli tasaista ja irtiotto onnistui tälläkin kerralla, massakiri jäi tapahtumatta. Voittoon ajoi Alberto Bettiol ja parikymmentä minuuttia myöhemmin pääjoukon mukana maaliin ajanut Egan Bernal jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomista etappia on sääolosuhteiden takia lyhennetty.

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Ihan jatkuvasti pasta carbonaraa – kerran kymmenessä vuodessa


En löydä CampaSimpukan kymmenen vuoden ajalta kuin yhden ainoan pasta  carbonara-postauksen, aivan ensimmäisen Italia-haasteen alussa tein tätä nopeaa pastaruokaa ja tänään oli taas sellaisen pikaisen päivällisen tarve. Palasimme reilun viikon campareissulta ja kotiinpaluuseen liittyy aina kaikenlaista hössäämistä, kannetaan tavaroita CampaAdriasta sisälle, pestään pyykkiä, leikataan nurmikkoa ja muuta pientä. Carbonaran saa lautaselle noin vartissa. 


Pasta carbonara kahdelle

  • 150 g kuivaa spagettia
  • iso kattilallinen tanakasti suolattua pastankeittovettä
  • 100 g pancettaa pieniksi kuutioiksi leikattuna
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • 2 kananmunan keltuaista
  • 0,75 dl pastakeittovettä
  • chilihiutaleita
  • suolaa ja pippuria
  • raastettua parmesania
  • tuoretta persiljaa
Laita pastavesi kiehumaan ja suolaa se reippaasti. Kun vesi kiehuu, laita pasta kypsymään. Kuumenna pannu ja laita pancettakuutiot ja silputtu valkosipuli pannulle ja kypsyttele niitä muutamia minuutteja. 

Raasta parmesan valmiiksi ja silppua persilja odottamaan. Erottele keltuaiset valkuaisista ja vatkaa keltuaiset kevyesti haarukalla. Laita valkuaiset tallelle ja lupaa ja vanno tekeväsi marenkeja ihan tuota pikaa. 

Kun pastan keittoaika on noin puolessa, lisää pannulle hieman chilihiutaleita ja valkoviini, sekoittele ja anna viinin kiehua melkein kuiviin. Pasta ollessa kypsää, ota pastavettä tallelle pieni kauhallinen ja sekoita se keltuaisiin, näin ne eivät kokkeloidu pastaan sekoitettaessa. 

Kaada pastakattilasta vesi pois ja pasta siivilään. Sekoita pasta pannulle ja kaada mukaan keltuaiset, joihin sekoitit hieman pastankeittovettä. Sekoittele ja annostele lautasille. Kierrä myllystä päälle pippuria ja suolaa (mikäli tarpeen, pancettassa ja parmesaanissa on suolaa yleensä tarpeeksi), annostele annokseen vielä parmesaania ja persiljaa. Syö heti. 


Giro d'Italian seitsemästoista etappi oli melko lopussa, kun ehdimme television ääreen. Eilisen lepopäivän jälkeen oltiin taas tositoimissa. Ilokseni voittajaksi ehti Daniel Martin. Egan Bernalilla oli huonompi  päivä, mutta kyllä hän rosapaidan piti kuin pitikin vielä päällään, saa nähdä miten käy huomenna. Silloin on koko kilpailun pisin etappi. 

tiistai 25. toukokuuta 2021

Mobileburgerit vaivaisukkopäivänä

Kävimme tänään katsomassa 10 kirkkoa ja niistä seitsemässä oli vaivaisukko! Pidämme niistä niin kovasti, ne ilahduttavat joka kerta, kun kirkkoa katsoessame sellaisen näemme. Huomenna ennen kotiinpaluuta on vielä vuorossa yksi kirkkokierros ja toivottavasti lisää vaivaisukkoja, ne kun tuntuvat olevan näillä main hyvin tavallisia. 

Päivälliseksi söimme hampurilaiset ja kokeilimme matka-airfryeriä, eilen ostettua minimaalisen pientä vekotinta, jonka paistokori on kumminkin just sopiva pienille kahden hengen annoksille. En tietenkään leiponut briosseja enkä tehnyt jauhelihapihvejä, vaan reissuoloissa luotimme puoli/valmistuotteisiin. Kokeilimme ensimmäistä kertaa Lidlin paistopisteen briosseja ja ostimme valmiit jauhelihapihvit, jotka Antti grillasi Campingaz-matkagrillillä. 


Minä valmistelin tilpehöörit, meillä oli ohuita sipulirenkaita, kipakoita cheddarviipaleita, tomaattia, salaattia ja hampurilaiskastiketta. Sen lisäksi oli minimaalinen määrä perunatikkuja. CampaAdrian vihannesvarastossa oli kokonaista kolme pientä perunaa, jotka leikkasin tikuiksi, maustoin rosmariinilla, suolalla ja pippurilla ja öljysin teelusikallisella oliiviöljyä. Airfryer paistoi ne 14 minuutissa rapeiksi. Briossit olivat oikein pätevät, eikä pihveissä ollut myöskään valittamista. Perunoita oli myös just sopivasti, olemme vähentäneet kerralla syötävän ruoan määrää ihan vyötärösyistä.

maanantai 24. toukokuuta 2021

Egan Bernalin päivä ja noutopizzaa

Tänään Egan Bernal otti voiton ennalta pahimmaksi tiedetyllä Giro d'Italian etapilla. Tosin sitä lyhennettiin reilusti lumisateen vuoksi, live-kuvaakaan ei saatu loppupuolelta vasta kuin 500 viimeistä metriä. Joka tapauksessa Egan otti etappivoiton ja vahvisti asemiaan kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna kisassa on toinen lepopäivä. 

Meillä oli kokkausvapaapäivä tänään, katselimme aamulla maltillisen määrän kirkkoja ja haimme noutoruokaa ostoskeskuksesta leiripaikan läheltä. Emme ole koko korona-aikana hakeneet/tilanneet kertaakaan pizzaa, joten nyt teimme sen ihan hyvillä mielin. Oli asialliset pizzat, tosin pestoa olisi voinut olla vähän vähemmän toisessa lätyssä. 


sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Mobilerisotto lohen kaverina


Olemme edelleen reissussa, jolloin kokkaamisessa on tiettyjä rajoituksia. Mutta ei sen pidä antaa rajoittaa, jos haluaa risottoa. Meillä oli pari pientä palaa lohta ja muutama parsa, joten niistä sitten päivällinen kahden kokkaajan taktiikalla, toinen sekoitti risottoa CampaAdriassa ja toinen paisteli kalan ja lisäkkeet ulkona, sillä CampaAdriassa ei kalaa paisteta sisällä. 


Parsarisottoa, lohta ja tomaattia kahdelle leiriolosuhteissa


Risotto

  • 2 keväsipulia silppuna
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 2 dl risottoriisiä
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • 0,5 l kasvislientä
  • 2 rkl voita
  • 1 dl parmesaaniraastetta
  • suolaa ja pippuria
  • 10 parsaa (nuput erikseen ja varsia pari kourallista ohuiksi paloiksi leikattuna)
Risoton osaan jo tehdä ilman ohjetta, melkein voisin mennä kokkaamaan sitä johonkin kilpailuun. Tosin sillä kertaa se varmasti menisi pilalle. Kuumensin vettä ja kasvifondia liemeksi pieneen matkakattilaan. Toisessa matkakattilassa kuumensin oliiviöljyn ja kuullotin ensin siinä sipulisilppua hetkisen ja lisäsin sitten riisin. Varoin polttamasta riisiä. Lisäsin mukaan valkoviinin. Sekoittelin herkeämättä. Kun viini oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä lientä kauhallinen kerrallaan. Aina kun yksi kauhallinen oli imeytynyt riisiin, lisäsin seuraavan. Maistelin välillä riisin kypsyyttä. 

Kun riisissä oli vielä vähän puruvastusta, lisäsin parsaviipaleet, lientä ja muutaman minuutin kuluttua voin ja parmesanin. Suolaa ja pippuria ja maistelua. Kansi kattilan päälle ja katsomaan miten ulkokokki pärjäsi omassa osuudessaan.

Lohta, tomaatti ja parsannuppuja pannulla

  • 2 pientä annospalaa nahatonta lohta
  • 2 rkl vihreää pestoa
  • suolaa ja pippuria
  • 6 pientä tomaattia puolikkaiksi leikattuina
  • 10 parsan nuppua
  • 1 tl oliiviöljyä
  • 1 tl voita
Olin ottanut valmiiksi paperilautaselle sulatetut lohipalaset, ne ovat noin 100 gramman painoisia siistejä paloja, ostamme niitä marketeista matkaruoaksi silloin tällöin. Kuivasin kalapalat ja heti sen jälkeen kastelin ne vihreään pestoon, ripotin myös suolaa ja pippuria päälle. Paistinpannulle laitoin valmiiksi ihan vähän oliiviöljyä ja voita. Kun risotto oli melkein valmista, Antti meni ulos paistamaan kalan Campingazilla. Hän laittoi kuumalle pannulle kalapalat keskelle ja niiden viereen eri puolille parsanuput ja tomaatit. Hän paistoi lohta noin 2 minuuttia jokaiselta puolelta, palaset sai kätevästi kyljelleenkin. Koska minun piti tietysti mennä pätemään, kävin mittaamassa kalan sisälämpöä juuri, kun Antti arveli kalan olevan valmista. Mittasin sisälämmöksi 55 astetta, eli just passeli. 


Annokseen jaoin risoton kahdelle lautaselle ja parsanuput risoton päälle. Viereen asettelin lohipalat ja tomaatit. Vielä pikkuisen pippuria ja tuoretta basilikaa. Jos nyt kehtaa ihan vähän kehua itseään, niin olipa hyvä päivällinen!


Giro d'Italiassa oli aika kurja ajopäivä, alussa oli paha kolari, jonka seurauksena kisa pysäytettiin puoleksi tunniksi ja ehkä juuri sen takia ajajat osuivat loppumatkalla pahaan sadesateeseenkin. Aika moni joutui keskeyttämään ja muutama jatkamaan kolaripaikalta ambulanssilla. Voittajaksi kuitenkin leipoutui Victor Campenaerts ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Egan Bernal.  Huomenna on kauhea vuorietappi, ihan hirveä. Ylihuomenna on sitten toinen lepopäivä. 


Tänäänkin katsoimme kirkkoja, jopa enemmän kuin tähän alla olevaan kuvaan mahtui. Ei satanut koko päivänä. Aamuisin tosin ei ole kaikkein paras kuvata kirkkoja, mahtavatko ne olla yleisestikin sijoitettu niin, että pääovi on ilta-aurinkoon päin?


lauantai 22. toukokuuta 2021

Täytetty ciabatta

Tämän päivän italialaisena ruokapanostuksena nautimme täytetyn ciabattan, jonka olin häpeilemättä ostanut Lidlistä. Meillä oli jääkaapissa petite tender, naudan lavan osa ja se oli nyt kätevä käyttää pois. Sattui siis olemaan se tällä reissulla joka toisen hyvän sään päivä. 

Täytetty ciabatta kahdelle

Petite tender

  • 1 petite tender
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • tuoretta rosmariinia
Otin lihapalan vakuumipakkauksesta ja leikkasin siitä hieman kalvoja pois, se oli hyvin siisti palanen. Kaadoin tiiviisti suljettavaan pussiin lorauksen oliiviöljyä ja mausteiksi suolaa, pippuria, rosmariinia ja timjamia. Suljin lihapalan marinoitumaan pussiin noin tunniksi, kääntelin palaa suljetussa pussissa muutaman kerran. 

Antti kuumensi Gampingazin pienen matkagrillin ja grillasi lihapalaa kunnes sen sisälämpötila oli 58 astetta. Käärin lihapalan folioon odottamaan kunnes Giro d'Italian 14. etappi tuli maaliin. 


Muut hökeet

  • 1 kaupan ciabatta pitkittäin halkaistuna
  • 3 rkl vihreää pestoa
  • petite tenderistä lepuutuksen aikana irronnut neste
  • 1 solmu Lidlin hyvää luksusmozzarellaa
  • 1 avomaankurkku kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi leikattuna
  • 6 kirsikkatomaattia viipaleina
  • salaatinlehtiä
  • 4 pientä kevätsipulia suikaleina
Leikkasin ciabattan pitkittäin halki ja lurittelin foliopiilossa olleen lihan nesteet halkaistun leivän pohjalle, levitin leivälle myös hieman pestoa, painoin leivän kansipuolen pohjapuoleen kiinni, että siihenkin tarttui makuaineita. Avasin leivän uudelleen. 

Leikkasin petite tenderin ohuiksi viipaleiksi, kypsyys oli sivumennen sanoen täydellinen, noin 20 minuutin lepuutus foliossa teki ihmeitä. Asettelin leivän pohjapalalle salaatinlehtiä, kurkkusuikaleita, tomaattiviipaleita, lihaviipaleita, sipulia ja mozzarellaa paloina. Kiersin vielä myllystä pippuria ja painoin kannen leivän päälle. Leikkasin annospaloja terävällä leipäveitsellä. Söimme kaiken, muruakaan ei jäänyt. 


Giro d'Italian neljästoista etappi päättyi brutaaliin nousuun lumiselle vuorelle. Ehdimme kirkkojenkatselulta etapin pariin, kun maaliin oli noin 60 km ja aivan lopun ehdimme katsoa rauhassa. Voittajaksi selviytyi nuori Lorenzo Fortunato, jonka nimi on selkeästi enne. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Egan Bernal, eikä kukaan enää saa väittää, että hän on vain sattumavoittaja, kuten parin vuoden takaisin Tour de Francen jälkeen saattoi sanoa. 

perjantai 21. toukokuuta 2021

Kiireisen lomalaisen Italia-oikaisu

Tänään olemme olleet niin kiireisiä vapaaihmisiä, ettemme ehtineet katsoa ollenkaan pyöräilyä, siirryimme muutaman lautta- ja lossimatkan kautta takaisin saaristosta mantereelle. Siinä sivussa kävimme katsomassa 8 kirkkoa, listalla oli 13, mutta osa jäi seuraavaan kertaan. Ruokaakaan ei tässä hopussa ole juuri ehditty tehdä, kunhan söimme mozzarellasalaattia ja pannulla paistettuja italialaistyyppisiä makkaroita, joitten nimikin ehti jo mennä jäteastiaan kääreen mukana. Niin, että semmoinen päivä tänään. 

Lunttasin Giro d'Italian sivulta, että tänään on voittanut Giacomo Nizzolo ja rosapaidassa jatkaa Egan Bernal, mitään enempää en juuri tästä asiasta tiedä. Ehkä huomenna ehdimme muutakin kuin laivailla ja kirkkoilla.

torstai 20. toukokuuta 2021

Pika&retkiruokaa Italian hengessä

Reissussa ei aina ehdi kovin paljon paneutua kokkaamiseen, mutta #italianfoodchallenge on silti menossa. Ostimme eilen tuorepastaa raviolimuodossa ja tänään se päätyi lautasille pienin tuunauksin, kun päivällisaika oli käsillä. 

Tuorepastaravioli parmankinkun ja basilikan kera

  • 250 g valmista raviolia ricotta-tomaatitäytteellä
  • suolaa pastankeittoveteen
  • 4 viipaletta prosciuttoa
  • tuoretta basilikaa
  • raastettua parmesaania
  • pippuria
Tämä on todella epäruokaohje, sen vaativuudella ei voi paljonkaan elvistellä, mutta siltikin söimme ihan hyvin. Kiehautin CampaAdrian keittiön suurimmalla kattilalla vettä ja keitin tuorepastaravioleja pari minuuttia. Laskin ravioleja kattilaan laskiessani, että kummallekin oli tiedossa kuusi raviolia. Irrottelin prosciuttoviipaleet toisistaan ja Antti metsästi matkayrtistöstä basilikalehdet. Lusikoin raviolit lautasille ja asettelin kumpaankin annokseen kaksi viipaletta melkein läpinäkyvää kinkkua ja raastoin parmesaania. Viimeistely tapahtui basilikalla ja pippurilla. 


Giro d'Italian kahdestoista etappi oli kuin meidän eilinen ja tämä päivä, ensin sataa hirveästi, mutta sitten paistaa aurinko. Voittajaksi ennätti minulle tähän asti tuntematon Andrea Vendrame ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Egan Bernal.


Jälkiruokana söimme jäätelöä, joka oli vähän mitäänsanomatonta, mutta mustikat, vadelmat, keksi ja minttu hieman kohottivat kokemusta. 

keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Pestomarinoidut kanafileet

CampaAdria reissu lounaisessa Suomessa jatkuu, olemme katselleet kirkkoja innokkaasti. Eilen saimme tehdä vuoden ensimmäiset t-paitakierrokset kirkkojen ympäri, tänään taas piti pukea kaikki omat ja varastetut vaatteet päälle ja loput tuulen puolelle kainaloon. Nyt illalla Paraisilla aurinko taas paistaa, mutta tuulee reippaasti. Päivällinen on syöty, pestomarinoitu kana-mozzarellasalaatti, sillä kuittaan italialaisen ruokahaasteen tälle päivälle. Autenttisuuden perään ei paljonkaan nyt kysellä. Tärkeintä oli käyttää kaksi pestopurkkia loppuun ja saada murua rinnan alle.

Pestomarinoidut broilerin sisäfileet salaatissa

  • 400 g broilerin sisäfileitä (yhä epävarma onko se oikea nimike)
  • 4-5 rkl punaista pestoa (Lidlin tuote, kylmähyllystä, muovipurkki)
  • 4-5 rkl vihreää pestoa (Lidlin tuote, kylmähyllystä, muovipurkki)
  • 1 pussi pieniä mozzarellapalloja
  • salaatinlehtiä
  • 8 kirsikkatomaattia
  • 2 kevätsipulia
  • puolikas keltainen suippopaprika
  • puolikas punainen suippopaprika
  • puolikas suurenpuoleista avomaankurkkua
  • paljon tuoreita yrttejä mobileyrtistöstä (basilikaa, rakuunaa, timjamia)
  • sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria 
  • oliiviöljyä
Aloitin laittamalla broilerin sisäfileet (10 pientä palaa) marinoitumaan. Ei ollut kovan tuulen vuoksi järkevää grillata tai paistaa lihoja ulkona, enkä halua tehdä sitä sisällä CampaAdriassa, koska meillä ei ole liesituuletinta. Solliden Campingilla Paraisilla on siisti keittiö ja siellä mahdollisuus lieden käyttöön, joten kävin siellä paistelemassa. Laitoin siis 5 broileripalaa yhteen pussiin ja sinne punaisen pestopurkin loput, sekä ripauksen suolaa, pippuria, aika paljon yrttisilppua ja vähän sitruunamehua. Suljin pussin tiiviisti, se oli sellainen Ikean suljettava pussi. Kääntelin ja puristelin, niin että kaikki lihapalat saivat marinadia pintaansa. Toiseen pussiin tein saman setin, mutta vihreällä pestolla. 

Salaatin valmistelin leikkaamalla kurkun, tomaatit, paprikat ja kevätsipulit viipaleiksi ja suikaleiksi. Asettelin ne salaatinlehtien kanssa kulhoon ja sekoittelin. Valutin mozzarellapussista liemen pois ja kippasin pallot salaattikulhoon. 

Otin leirialueen keittiöön mukaani paistinpannun, paistinlastan, oliiviöljypullon, foliovuoan ja pätkän foliorullasta. Keittiöstä löysin asiallisen pannun, jota lainasin ja paistoin yhtä aikaa sekä punaisessa, että vihreässä pestossa olleet kanapalat oliiviöljyssä erillisissä paistoastioissa. Paiston jälkeen pakkasin kypsät kanapalat foliovuokaan, jonka peitin foliopalalla. Sitten tiskasin niin oman kuin lainapannunkin, siistin lieden ja kipitin takaisin CampaAdriaan. Antti sanoi, että tuoksut tulivat tuulen mukana ylämäkeen autolle, joten hän oli varma, että ruoka olisi hyvää.

Jaoimme salaatin kahdelle lautaselle ja nostelimme päälle punaisella ja vihreällä pestolla marinoituja kanapaloja. Lisänä oli patonkia ja Eurosportilta Giro d'Italiaa. Nyt on onnistunut castaaminen hyvin puhelimeni kautta auton telkkariin.


Pyöräilyssä ajettiin samoissa maisemissa missä minäkin ajoin santateitä vuonna 2013, Antti useammankin kerran L'Eroicassa. Tänään voittajaksi selviytyi Mauro Schmid ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Egan Bernal.

maanantai 17. toukokuuta 2021

Kylmäsavulohifrittata

Nopeaksi päivälliseksi tein meille tänään frittatan, johon laitoin yhtä jos toista jääkaapista. 

Kylmäsavulohifrittata

  • 4 rkl sulatettua voita
  • 3 kypsää perunaa
  • puolikas punasipuli
  • 4 kananmunaa (+kahden kananmunan valkuaiset, koska niitä sattui olemaan jemmassa)
  • 0,5, dl kermaa tai maitoa (unohdin näköjään kokonaan)
  • 150 g kylmäsavulohta ohuina viipaleina
  • 4 tl punaista pestoa
  • 4 tl vihreää pestoa
  • 1 dl mozzarellaraastetta
  • kuivattua tilliä
  • suolaa ja pippuria
  • avomaankurkkua aivan ohuina suikaleina
  • herneenversoja
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele leivinpaperi, joka on laitettu noin 20x25cm uunivuokaan. Pilko perunat ja sipuli viipaleiksi ja paistele niitä hetkisen pannulla voissa. Mausta suolalla ja pippurilla ja levittele ne vuokaan voidellun leivinpaperin päälle tasaisesti. Sommittele savulohiviipaleet vuokaan peruna- ja sipuliviipaleiden väleihin, jätä muutama viipale tarjoilua varten. Vatkaa kananmunat kevyesti (lisää kerma tai maito, jos muistat) ja ripsauta siihenkin mukaan hieman suolaa ja pippuria. Kaada munamassa vuokaan tasaisesti. Lusikoi muutama pieni nokare punaista ja vihreää pestoa eri puolille vuokaa ja ripottele päälle kuivattua tilliä. Viimeiseksi levittele juustoraaste vuokaan kaikkein päällimmäiseksi. Paista 200 asteessa uunin keskikorkeudella noin 30 minuuttia. Kun frittata on hieman jäähtynyt, leikkaa annospalat ja koriste ne ohuilla kurkkasuikaleilla, lohiviipaleella ja herneenversoilla, viimeistele myllystä kierretyllä pippurilla. 



Giro d'Italiassa oli meidän mielestämme hyvä päivä, sillä Peter Sagan voitti etapin, kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Egan Bernal. Oli niin puuhaisa päivä, ettemme ehtineet katsoa kovin paljon etappia, mutta onneksi lopun kuitenkin. Peter Selinin ääni kesti kuin kestikin koko ensimmäiset 10 päivää, huomenna on lepopäivä ja hänkin saa lepuuttaa kurkkuaan.