Lämmin aamiainen pöydässä

Söimme korealaista hotpotia tässä yhtenä päivänä ja minulle tyypilliseen tapaan hotpot-laite ei päätynyt heti oikealle paikalleen säilöön (sitä paikkaa ei edes ole) vaan oli jäänyt ruokapöydälle. Seuraavana aamuna tein sillä aamiaisen pöydässä ja hotpot-vekotin sopi siihen oikein hyvin. Ei kärynnyt eikä kärventänyt mitään. Tuli myös käytettyä loppuun muutamia edellispäivän aterian aineksia, joita emme olleet jaksaneet sillä aterialla syödä. 

Lämmin aamiainen tähdenlennoista

• 1 rkl voita
• 2 viipaletta paahtoleipää
• 2 tl voileipälevitettä
• 4 kananmunaa (kaksikin olisi riittänyt)
• pari palaa paprikaa, punaista ja keltaista
• 5 nakkia

Laitoin hotpot-laitteen kuumenemaan ja sutikoin sen alaosan kakkuvuokamaiseen osaan pohjalle ja reunoille voita. Leikkasin nakit kolmeen palaan ja paprikapalaset suikaleisiin. Leikkasin paahtoleipäviipaleet puoliksi ja sutaisin niille hyvin kevyesti leipälevitettä. 

Kun laite oli kuuma, asettelin pohjaosalle ensin nakkipaloja neljään kohtaan, niiden vierille paprikapaloja ja tyhjiin kohtiin rikoin kananmunat kuhunkin. Tähän olisi sopinut hyvin myös sienet, tomaatit, halloumi ja lehtikaali. 

Leipäviipaleet asetin laitteet päälle paisto-osalle ja paahdoin paloja muutaman minuutin puoleltaan. Ne olivat paahtua liikaa, sillä homma kävikin nopeammin kuin oletin. Ehdin pelastaa leivät kärventymästä ja niihin tuli hauska paahtokuvio. Antti laittoi meille maitokahvit ja lisänä oli appelsiinimehua. 

Käänsin kananmunat muutaman minuutin kuluttua ja samalla nakinpalat käänsivät kylkeään. Oli oikein maistuva aamupala, ehkä turhan tuhti kahdella kananmunalla/syöjä. Tällä laitteella voisi kokeilla myös amerikkalaisten pannukakkujen paistamista oikein paksusta taikinasta. Miksi, no siksi, että voisi. Ja oli tosiaan  mukavaa, ettei tullut keittiöön yhtään käryjä, vaikka vähän sitä pelkäsin. Kuvakuri jatkuu, siksi ei ole enempää kuin postauksen avauskuva. 

Pitkästä aikaa hotpot ja unohdettu kimchi

Monena vuonna meillä on ollut näin alkuvuodesta tapana keskittyä kotona olevien ruokatarvikkeiden tehostettuun käyttöön, kotivaraa unohtamatta. Sitä on edelleen, vaikka saisimme 10 vierasta ja pitäisi pärjätä pitempäänkin jemmavarastoilla. En tosin toivo kymmentä vierasta, introvertti tuskin koskaan toivoo sellaista. Kyllä se kuitenkin kävisi, jos kymmenen vierasta olisi kriisitilanteessa turvaa vailla ja me sen voisimme antaa. Mutta ei nyt mennä kauhuskenaarioissa sen pidemmälle. 

Tänään päivällisellä oli pitkästä aikaa korealainen hotspot, mutta harmikseni nyt muistin, että kimchi jäi ottamatta esille. Tein sen jo viime reissulta palattuamme ja suuri purkillinen alkaa olla ehtoopuolella, se ei ole vielä liian tymäkkää, mutta napakkuus alkaa olla muisto vain. Se olisi sopinut hotpotin kaveriksi oikein hyvin. Muttei siis päässyt. 

Kokosin kahden hengen hotspotiin vihanneslaatikoista yhtä jos toista ja sen lisäksi viisi nakkia. Niillä kuulkaa potkii pitkälle. Ainakin seuraavaan syömiseen. 

Korealainen viiden nakin hotspot kahdelle

• 5 dl vettä
• 2 tikkuaskin kokoista palaa kelpiä (kuivattua levää)
• 1 rk sitruunamehua
• 10 viipaletta kuivattua herkkisientä
• 2 dl kiehuvaa vettä
• 10 mandua (aasialaista mykyä, nämä olivat Lidlistä, joku kasvistäyte niissä taisi olla)
• nyrkkini kokoinen pala parsakaalia nupuiksi irroteltuina (minulla ei ole kovin isot kädet)
• 1/4 keltaista suippopaprikaa
• 1/4 punaista suippopaprikaa
• 1 porkkana
• 5 cm pätkä purjoa
• kourallinen tuoreita pinaatinlehtiä
• 1 rkl wokkiöljyä
• 5 nakkia

Kastike

• 1 tl gochugarua (korealainen chilihiutale)
• 1 tl cochujangia (korealainen chilitahna)
• 1 tl doenjangia (korealainen soijapaputahna)
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 tl sitruunamehua
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• 0,5 tl murskattua valkosipulia
• 0,5 tl inkivääritahnaa
• ripaus suolaa ja pippuria
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Valmistin ensin keittoliemen, kiehautin 5 dl vettä yhdessä kelp-palojen ja sitruunamehun kanssa. Jätin liemen kattilaan odottamaan. Kiehautin vielä pari dl vettä ja laitoin kuivatut sieniviipaleet kuumaan veteen likoamaan. Käytin nyt ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten kuivaamiani sieniä. Kun sienet olivat lionneet vedessä noin 10 minuuttia, kaadoin noin desin verran liotusvettä keitinliemikattilaan ja loput pois ja jätin liotetut sienet lautaselle odottamaan. 

Leikkasin paprikat, purjon ja porkkanan suikaleiksi ja otin esille valmismandut (gyoza-nimellä taisivat olla kaupan). Leikkasin viiteen nakkiin viiltoja kahdelle reunalle ja leikkasin vielä nakit puoliksi. Laitoin nakit pannulle paahtumaan muutamaksi minuutiksi, pienet viillot avautuivat sopivat nakeissa, joten niitä olisi helppo syödä puikoilla. 

Sekoitin kastikkeen ainekset tasaiseksi ja jaoin kahteen annoskuppiin, pinnalle ripottelin seesaminsiemeniä. Laitoin hotpot-laitteeseen virran päälle ja luritin sen pohjalle 1 rkl verran wokkiöljyä. Kun laite oli kuumentunut, asettelin sen pohjalle kehään (kyseessä on sähkölaite, jolla on kakkuvuokamainen rinkula, jonka päällä voi paistaa vaikka lihapaloja ja reunaosissa kypsentää kasviksia liemessä) noin puolet valmistelluista kasviksiksi ja sienistä sekä puolet manduista. Kaadoin astiaan liemen ja kun liemi alkoi laitteen kuumentuessa kiehua, kääntelin kasviksia ja manduja niin, että ne varmasti kypsyivät. Lisäsin mukaan tuoreet pinaatinlehdet ja pannulla käytetyt nakkipalat. 

Kun kaikki oli kypsää, lusikoimme kummallekin kulhollisen kaikkia aineksia ja loppuun liemeen asettelin kypsymään loput ensimmäiseltä kierrokselta jääneet ainekset. Hotpotia pitää jaksaa aina syödä ainakin kaksi annosta, siksi ei pidä valmistella aineksia liikaa. 

Annoksen päälle lusikoimme tujakkaa punaista kastiketta, joka on melko samanlaista kuin bibimbapin päälle tuleva kastike. Se maustaa koko annoksen sopivasti. Kuivatut sienet maistuivat mainioille uudelleen elvytettyinä ja kaikki muukin oli oikein maukasta. Hieman kastike nosti hikeä otsalle, muttei liikaa. Jaksoimme syödä kaiken, mikä oli hyvä juttu. Taas sen huomasi, että aika pienestä määrästä aineksia tulee tarpeeksi ruokaa ja suurin osa kasviksia. Eikä jää tähdenlentoja. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. Tämä oli kyllä myös hieman omasta tai asiakkaan päästä-kategoriaa, sillä en enää katsonut ohjeita muuten kuin kastikkeen suhteen. Korea on jo keittiössäni niin suuressa osassa, että osaan jo hieman itsekin. 

Korean Corn Dogs – lähes överi eväs

Aivan ensimmäisessä k-draamassa, jonka katsoin oli neljä mahtavaa sotilasta Pohjois-Koreasta. He joutuivat/pääsivät Etelä-Koreaan tärkeässä tehtävässä ja he oppivat paljon uutta. Muun muassa syömään kaikenlaista pika- ja katuruokaa. Varsinkin kaksi nuorinta oli oikein innostuneita omaksumaan uutta eivätkä olleet niin epäluuloisia kuin etenkin vanhin heistä, joka epäili lähes kaiken olevan vain esitystä ja heitä varten pystytettyä näytöstä uusista autoista pilvenpiirtäjiin asti. 

Eräässä kohtauksessa nuorinta jekutetaan juoma-automaatin edessä, hän ei ymmärrä kuka juoman tekee ja laittaa tarjolle ja toisessa he istuvat jonkun kauppakeskuksen rappusilla ja syövät corn dogeja. Niitä kokeilin eilen itse valmistaa ja opin muutaman jutun. Ohjeen otin tästä blogipostauksesta. Taikinaa tuli vähän liian paljon kahdeksaa corn dogia varten, mutta ei sitä oikein voi paljon vähempääkään tehdä, sillä tikkuun asetellut ainekset pitää pystyä kunnolla kastamaan taikinaan. Näin minä tein hieman konvertoiden. 

8 korealaista corn dogia

Taikina

• 2,5 dl maitoa 
• 2 tl kuivahiivaa
• 2 rkl tummaa sokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 kananmuna
• 5 dl vehnäjauhoja

Täytteet

• nakkeja
• juustoa

Muut tarvikkeet

• puisia varrastikkuja
• pankomuroja leivittämiseen (tai murskattuja pikanuudeleita tai minimaalisen pieniä perunakuutioita)
• öljyä uppopaistamiseen
• sokeria (tämän unohdin)
• ketsuppia 
• majoneesia

Ensin kaadoin suureen teräskasariin öljyä, sitä tarvitaan aika paljon, että dogit mahtuvat paistumaan pitkällään öljyssä kunnolla upoksissa. Käytin kokonaisen 1,5 litran öljypullon, se oli nyt toinen käyttökerta öljylle, jonka jälkeen se päätyi kompostiin pikkuhiljaa imeytettynä. 

Valmistin taikinan sekoittamalla ensin hieman lämmitettyyn maitoon kuivahiivan ja sokerin, jätin seoksen ottamaan vauhtia viideksi minuutiksi. Sitten lisäsin mukaan kananmunan, suolan ja jauhot. Vatkasin sähkövatkaimella muutaman minuutin, että taikina on varmasti kunnolla tasaista. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan. 

Sillä välin sommittelin vartaat, laitoin niihin osaan puolikkaita nakkeja ja palasia juustoa (osan muutin lennosta pelkästään nakkeihin). Kaadoin reunattomalle lautaselle paljon pankomuruja, vielä laakeampi suuri lautanen tai tarjotin olisi ollut vielä parempi. 

Kun taikina oli kohonnut tunnin verran, kaavin sen tyhjään huuhdeltuun maitopurkkiin. Ohjeessa taikina laitettiin suureen korkeaan juomalasiin, jossa vartaan dippaaminen olisi helppoa, muttei minulla ollut siihen sopivaa lasia. Maitopurkki toimi oikein hyvin, taikinaa tuli reilusti korkeammalle purkissa kuin tikun dippaaminen vaati. Alla olevassa kuvassa taikina oli juuri laitettu purkkiin, mutta kun öljy oli kuumaa, oli taikina kohonnut sen verran, että purkki oli melkein täynnä. Muutin myös parin vartaan sisältöä valmistamisen edetessä juustottomaksi syystä, joka selviää alempana. 

Kuumensin öljyn 170 asteeseen ja aloin sitten varsinaiseen hommaan. Kastoin tikussa olevat nakit ja juustot purkissa olevaan paksuun taikinaan. Se tarttui täytteisiin hyvin. Sitten nostin taikinaisen vartaan pankomuruihin ja pyöritin sitä varovasti niin, että pankomuruja tarttui kunnolla joka puolelle. Sitten nostin vartaan varovasti kuumaan öljyyn. Se ei tarttunu pohjaan vaan alkoi paistui ihan kivasti. 

Kasariin mahtui paistumaan yhtä aikaa neljä varrasta, valmistin ne aina yhden kerrallaan ja laitoin paistumaan ja pidin huolta, että muistan missä järjestyksessä niiden paistuminen on alkanut. Kääntelin niitä välillä pihdeillä. 

Nyt tuli oppimiskohta, juusto ei pysynyt kunnolla dogeissa, vaan osittain karkasi taikinan ja leivityksen läpi. Joko valitsemani juusto ei ollut parasta tähän tarkoitukseen, tai sitten taikinan koostumus ei ollut just sopiva. Mutta pelkillä nakeilla täytetyt onnistuivat oikein hyvin. Juustoisetkin maistuivat hyviltä, vaikka rakenteessa oli toivomisen varaa. 

Corn dogit paistuivat kullanruskeiksi noin viidessä minuutissa, jonka jälkeen nostin ne ritilälle paperin päälle valumaan. Kun kaikki olivat valmiita, jätin öljyn jäähtymään kasariin. 

Kuumien corn dogien päälle olisi pitänyt muistaa ripotella hieman sokeria, joka olisi tuonut sopivan makean säväyksen, mutta minä unohdin sen. Koristelin parhaimmilta näyttävät yksilöt ketsupilla ja japanilaisella majoneesilla, joka on pakattu vänkään pehmeään pussipulloon. Laitoin ketsuppia ja majoneesia vielä erikseen tarjolle lisädippailua varten. 

Söimme nämä hupaisat käänteisterveelliset patukat olohuoneessa lattialla katsoen samalla vuoden hauskinta snooker-turnausta, Shoot outia. Siinä riittää katsojalla vähempikin kärsivällisyys, sillä jokainen ottelu kestää vain 10 minuuttia. 

Corn dogit olivat oikein mukava kokeilu. Taikinaa jäi tosiaan hieman yli ja loppusokerointi unohtui. Juustovalinta täytyisi olla toinen ja muut leivitysvaihtoehdot jäivät mahdolliseen seuraavaan kokeiluun. Ajatus maustetusta pikanuudelimurskasta kuulostaa oikein korealaiselta ja pienet perunakuutiot sopivalta näpertelyltä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni.