Joulun tähdenlentopasteijat

Pakastimesta löytyi vielä muutama lehtitaikinalevy, en muistanut niitä ostaneenikaan. Ovat parempia kuin torttutaikinalevyt, ohuempia ja lehtevämpiä. Varmaan torttutaikinoissakin on eroja maussa ja lehtevyydessä. Sommittelin eräälle viikon aamiaisista pieniä pasteijoita suolaisin ja makein täyttein. 

16 pientä pasteijaa

• 8 ohutta lehtitaikinalevyä kahteen osaan leikattuna
• 8 erittäin ohutta viipaletta savuporoa
• tikkuaskin kokoinen pala fetaa 8 viipaleeseen leikattuna
• 8 tl paistonkestävää omenahilloa
• 1 kananmuna
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• kanelisokeriseosta (edelliseltä churrokerralta jäänyttä)

Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen yhtä suureen palaan. Kuumensin uunin 220 asteeseen. Otin esille paisteijamuottilaatikostani toiseksi pienimmän muotin ja vatkasin kananmunan mukissa kevyesti. Leikkasin fetapalan kahdeksaan viipaleeseen ja laskin tarkasti 8 oikein ohutta poroleikkeleviipaletta rasiasta. Etsiskelin jääkaapista jotain paistonkestävää hilloa ja ensimmäisenä vastaan tuli omenahillo. 

Asetin taikinapalan pasteijamuotiin ja painoin keskelle syvennyksen. Sutikoin reunat kananmunalla ja asetin keskelle viipaleet poroa ja fetaa. Painoin muotin kiinni, neliskanttisen palan reunoja tuli hieman ylitse muotista, mutta päätin olla piittaamatta. Tein näin 8 suolaista versiota. 

Samalla tapaa tein 8 makeaa laittamalla täytteeksi teelusikallisen omenahilloa. Kun kaikki olivat valmiita, asettelin pasteijat leivinpaperille uunipellin päälle, suolaiset yhteen suuntaan ja makeat toiseen. Sutikoin kaikkien pinnan kananmunalla ja ripottelin suolaisten päälle merkiksi seesaminsiemeniä ja makeitten päälle kanelisokeriseosta. 

Paistoin pasteijoita 220 asteessa uunin keskiosassa noin 15 minuuttia kunnes paistopinta oli kauniin kullanruskea. Kumpikin maku oli oikein passeli ja hyvä haukata. Pitää jatkossakin muistaa ostaa mieluummin näitä lehtitaikinalevyjä kuin torttutaikinaa. En ole niin viitseliäs ollut, että olisin tehnyt taikinaa itse. Kai sekin onnistuisi. 

Pimientos de Padrón

Tällä kertaa  olin oikein toiveikas, että pimientos de padrón-satsissa olisi sellainen tujakka yksilö, niitähän sanotaan olevan noin joka kymmenes. Meillä oli päivällisenä grillattu petit tender, kotimaista tuoretta maissia ja pussillinen vihreitä pieniä paprikoita. 

Pimientos de Padrón pannulla

• pussillinen pieniä vihreitä soikulapaprikoita
• 1 rkl  oliiviöljyä
• suolaa

Kun muut aterian osat olivat lähes valmiita, kuumensin grillin sivupolttimolla isoa paistinpannua. Lorautin sille hieman oliiviöljyä ja kun öljy oli lähes savuavan kuumaa, nakkasin pussillisen paprikoita pannulle. Ripottelin päälle sormisuolaa.  Sekoittelin paprikoita pihdeillä ja kääntelin, jotta ne saivat kuumuutta joka kyljelleen. Muutamassa minuutissa paprikat kypsyivät riittävästi. Kauhoin ne tarjoiluvadille, leikkasin petit tenderin viipaleiksi ja nostin grillistä esikeitetyt, sitten grillissä väriä pintaansa saaneet maissit lautasille. 

Ei ollut yhtään tulista paprikaa, taaskaan. Kyllä se on ihan höpöjuttua. Petit tender ei taaskaan pettänyt, 58 asteeseen grillaus, sitten 10 minuuttia foliossa ja lopputulos oli juuri passeli. Maissit kuorin, irrotin haitulit ja keitin maisseja ensin suolalla maustetussa vedessä noin 8 minuuttia. Ne olivat grillissä noin saman aikaa. Sutikoimme maisseille pehmeää voita ja ripotimme pintaan suolaa. Emme osaa päättää olivatko lehtien suojissa grillatut maissit parempia kuin nämä esikeitetyt ja grillissä viimeistellyt, mutta eipä sillä oikeastaan ole väliäkään. 

La Vueltassa oli lepopäivän jälkeen toisen jakson ensimmäinen päivä. Yleisluonteeltaan mäkinen etappi toi jälleen uuden punaisen paidan haltijan. Hatkasta etapin voittoon ajoi jo toisen kerran tässä kisassa Michale Storer, Primoz Roglic putosi kärjestä sijalle kolme. Punaisessa paidassa ajaa huomenna Christian Eiking. 

Ettei jäisi viimetippaan

Sain tässä jokunen aika sitten kutsun kilpailuun, jonka saatekirjeen mukaan "Pernod Ricard Finland järjestää OivaPari -reseptikisan, joka huipentuu huippukokki Alex Nurmen isännöimiin kattojuhliin. Kilpailun teemana on kattojuhliin sopiva, tapastyyppinen pikkupurtava kolmelle viinibrändille: Castillo de Molina, 1865 Single Vineyard ja Gato Negro." 

Osallistun tällä postauksellani OivaPari-kilpailuun, jossa yhdistetään viinejä ruoan kanssa. Viime kuussa sain kotiin laatikollisen viinejä, kaikkiaan viisi pulloa ja neuvot osallistua virtuaaliseen viinitastingiin eräänä torstai-iltana. Minulle sattui sangen huono ilta siihen tarkoitukseen, olin yksin kotona, aamulla oli varhainen työvuoro tiedossa, eikä tuntunut hyvältä ajatukselta avata viittä viinipulloa nuuhkaisua varten. Niinpä katselin tastingin kuivin suin, mutta pääsin kyllä aika kivasti tunnelman reunalle viinittäkin. Heti tastingin aikana ajattelin, että luultavimmin tahtoisin osallistua siihen osuuteen, jossa yhdistetään 1865 Single Vineyard tapastyyppiseen syötävään ja kehittelin ajatusta mielessäni odotellen kyseisen kilpailuosuuden alkua. Sitten tuli se ainakin kerran mainittu tauti. Voi harmistus, mikään ei maistu ja viini vähiten, joten tämä osallistumiseni jäi hieman viimetippaan, vihoviimeiseen päivään. Aloitin kyllä valmisteluni jo viime sunnuntaina, sinä ikimuistoisena päivänä, jolloin pääni ei ollut kipeä edellisillan juhlista. 

Meillä syötiin tuolloin tortilloja ennen kuin varusmies lähti paluumatkalle Kainuuseen. Otin erilleen pätkän naudan sisäfilettä tehdäkseni siitä riimilihaa. Olin lukenut Alex Nurmen vinkkejä siitä, miten tämä kuulema miehekäs viini kaipaisi vahvoja makuja parikseen ja tuumin, että raaka liha nyt ainakin olisi miehekästä, eikö vaan? Vilkuilin erinäisiä lähteitä riimilihan valmistamiseen ja vinkit olivat kutakuinkin samanlaisia, maustetaan liha ja pidetään sitä jääkaapissa ja lopuksi se jäädytetään ennen leikkaamista. Simppeliä! Sopi hyvin siihen vaiheeseen toipumista. 

Puhdistin filepätkän kalvoista ja siistin sen muutenkin tasamuotoiseksi. Levitin pöydälle tuorekelmua, jolle ripottelin suolahiutaleita, mustapippuria ja tuoretta timjamia. Pyöritin lihapalan kauttaaltaan mausteisiin ja käärin sen tiukasti kelmuun. Pidin lihaa jääkaapin nollalaatikossa kaksi vuorokautta maustumassa ja siirsin sen sitten pakastimeen.

Tänään, viimeisenä osallistumispäivänä, otin riimilihapötkön sulamaan. Sekoitin muutamaan lusikalliseen majoneesia hieman piparjuuritahnaa kastikkeeksi lihalle. Toisen kastikkeen tein samaisesta majoneesista, jonka maustoin monella tipalla srirachaa. Leikkasin kohmeisesta lihapalasta ohuita viipaleita. Paahdoin muutamia paahtoleipäviipaleita ja otin pyöreällä stanssilla niistä annospaloja. Samoin leikkasin saaristolaisleivistä pyöreitä paloja. Sipaisin hieman piparjuurimajoneesia tummille leipäviipaleille ja tujakampaa srirachalla maustettua paahtoleipäpaloille, asettelin riimilihaa päälle, sommittelin pikkulusikallisen kastiketta pinnalle ja nostin koristeeksi tuoretta timjamia ja granaattiomenan siemeniä. 

Maistoimme näitä riimilihaleipäsiä päiväpalaksi 1865 Single Vineyard-viinin kanssa, onneksi oli vapaapäivä kummallakin ja saatoimme avata tuon pitkään odotetun viinin. Olisipa ollut mukavaa, jos olisin saanut hankittua vielä muhkeamman makuista lihaa, vaikka poroa, riimiäni varten, mutta kyllä naudanlihakin oli saanut syvyyttä ja makua kylmähoidostaan. Piparjuuri ja hapan granaattiomena säestivät lihaa hyvin ja punainen, laadukas viini ilahdutti suuta. Yhtälailla hieman mausteisempi srirachamajoneesi sopi hyvin yhteen riimilihan kanssa, mutta ehkä siinä oli aavistus liikaa ytyä viinille.

Tänään ehtii vielä osallistua Campasimpukan kolmivuotissynttäreiden kunniaksi pidettävään arvontaan, jossa pääpalkintona on jotain todella tarpeellista ja blogimme teemaan sopivaa. Osallistu kommentoimalla joko tähän tai kahteen edelliseen postaukseen tämän päivän aikana. Mikäli et ole meille ennalta tuttu, jätä joku tunnistusvinkki, vaikkapa sähköpostiosoite, josta tavoitamme sinut, mikäli onni on myötäsi. Arvonta tapahtuu huomenna illalla, kun onnetar (lue: perheen ainoa univormuinen henkilö) saapuu lomalle ja suorittaa vakavan tehtävän ja nostaa arvan.

Sakeoidut sydämet

sydänsimpukoiden huijausta suolavedessä

Minulla on tällä viikolla kaksi viikonloppua, mikä on oikein mukavaa. Niin voisi oikeastaan olla aina. Ensimmäinen niistä alkoi tänään ja sen kunniaksi menin rikkomaan lupaukseni. Sain luvan tarvittaessa syyttää hairahduksestani ystävääni, jonka kanssa olin lounaalla. Mukavan ruokailutuokion, sairaskertomusten ja työkuulumisten vaihtamisen jälkeen kävimme Sokoksen ruokaosastolla. Joillekin naisille ikkunaostokset tarkoittavat käsilaukkujen tai kenkien ihailua, minä tsekkaan liha- ja kalatiskit.  

Kalatiskissä oli sydänsimpukoita, enkä varsinaisesti yrittänytkään vastustaa niitä. Hyvin harvoin meillä keskimaan asukkailla on mahdollista ostaa muita eläviä simpukoita kuin sinisellaisia. Aion kyllä vedota siihen, että simpukat eivät ole lihaa eivätkä kalaa, joten en ehkä tehnytkään kovin pahaa rikettä ostoksineni.

Kotona piti sitten etsiä ohjetta simpukoille. Foodgawker johdatti minut satojen clam-ohjeiden pariin, joista valikoin sakessa kypsytettyjen sydänsimpukoiden ohjeen appetite for china-blogista. 

Sakessa kypsennetyt sydänsimpukat

• 1 kg pussillinen eläviä sydänsimpukoita
• 1 rkl suolaa
• 1,5 dl sakea
• 1,5 dl vettä
• 2 rkl voita
• liraus seesamiöljyä
• ripaus cayennepippuria
• ropsaus seesaminsiemeniä
• 2 kevätsipulia

Tunti ennen simpukoiden kypsennystä perkasin pussillisesta pois rikkinäiset ja avonaiset. Tai olisin perannut, jos niitä olisi ollut. Oli vain yksi yksinäinen kuorenpuolikas poisheitettäväksi. Kaikki muut ehjät, kolisevat pallerot laitoin kulhoon kylmään veteen, johon olin sekoittanut ruokalusikallisen suolaa. Tämän toimenpiteen pitäisi kuulema saada simpukat sylkäisemään mahdollisen hiekan sisältään pois. 

Kun ruoanlaiton aika koitti, kaadoin simpukat siivilään ja päästelin lisää kylmää vettä niiden päälle. Liotuskulhon pohjalla oli kuin olikin suolan lisäksi vähän hiekkaa. Leikkasin sipulit ohuiksi renkuloiksi ja etsin mausteet valmiiksi. Mittasin veden ja saken isoon kasariin ja kuumensin liemen kiehuvaksi. Kippasin huuhdellut simpukat kasariin. Laitoin kannen päälle ja annoin simpukoiden kypsyä 3-4 minuuttia. 

Kauhoin kypsät, avautuneet simpukat ja hyvän määrän lientä isoon kulhoon. Ripottelin päälle voin pieninä kuutioina, seesamiöljyn ja -siemenet sekä cayennepippurin. Sekoittelin ja nostin vadin heti pöytään nautittavaksi. Kaikki kuoret olivat avautuneet, osa simpukoista oli irronnut kuoristaan, mutta ne löytyivät liemestä syötäväksi. Sydänsimpukat maistuivat kylmän valkoviinin ja vaalean leivän kanssa oikein sopivalta viikonlopun avausruoalta. Määrä riittäisi hyvin alkuruoaksi 3-4 henkilölle ja on nopeasti tehtävissä arki-iltanakin.

suloiset pikkusimpukat

hylsyt

Casual Friday

Nakkipiilot ovat lastenkutsujen vakiotarjottavaa. Ne sopivat tämän perjantain toimistolounaaksi mitä parhaiten, sillä meno työpaikalla äityy joskus melko lapselliseksi. Askarteluvastaava sommitteli ison kulhon kreikkalaista salaattia ja minä käärin nakkeja voitaikinaan minkä kerkesin. Sipaisin hieman tuorejuustoa taikinalevylle ennen rullaamista. Paistoin kääröjä 225 asteessa noin 15 minuuttia. Ensimmäinen pellillinen paistui ns mediumiksi ja toisesta tuli parahultaisen well done. 

Jälkiruokana meillä oli tutulla ohjeella tehdyt muffinit, niihin laitettiin niin valko- kuin tummaakin suklaatakin ja pussillinen pakastemustikoita, jotka tekivät taikinasta hieman synkänsävyisiä, mikä sopii tähän halloweenin tienoille. Kammenpyörittäjä operoi kahveja niitä haluaville. Kohta alkaa viikonloppu!

Lohirillette ja Keltainen Paholainen

Ranskalaisten kalaruokaohjeiden löytäminen on tuottanut minulle melkoisia vaikeuksia. Löysin kuitenkin kivan rillette-ohjeen. Tarkastelin monia ohjeita, mutten ole aivan varma, kuinka aitoa rilletteä tein. Otin neuvot tähän helppoon herkkuun tästä blogista.

• 300 g ruodotonta ja nahatonta lohta
• 200 g savustettua lohta (käytin lämminsavua)
• 6 minikokoista suolakurkkua
• puolikas punasipuli
• luomusitruunan kuori ja mehua
• 200 g ranskankermaa
• suolaa
• pippuria
• ruohosipulia
• tilliä

Ensimmäisenä kypsensin raa'an lohen. Se olikin valmiiksi ruodotonta, poistin vain nahkan. Asetin palan padan pohjalle ja kaadoin päälle niin paljon kiehuvaa vettä, että kala peittyi kokonaan ja oli muutaman sentin upoksissa kuumassa vedessä. Laitoin kannen padan päälle ja jäin odottamaan. Noin puolessa tunnissa kala oli juuri ja juuri kypsynyttä. Nostin palan leikkuulaudalle ja poistin nahan alta paljastuneen ruskean rasvan. Kuivasin palan talouspaperiarkilla ja annoin kalan jäähtyä. Sitä odotellessani leikkelin sipulin ja ruohosipulin sekä pikkukurkut pieneksi silpuksi.  Raastoin kulhoon sitruunan kuoren. Nostin kaikki kulhoon ja pienin sinne mukaan savulohen, siitä piti nyppiä ruotoja pois. Kun kypsentämäni lohi oli jäähtynyt, pienin senkin mukaan ja sekoitin ensin sormin kaikki ainekset kunnolla, ennen kuin lisäsin mukaan ranskankerman. Sekoittelin, maistelin, laitoin hieman suolaa, pippuria ja paljon tilliä. Raikastin rilletteä sitruunamehulla ja laitoin kulhon jääkaappiin odottamaan. 

Söimme rilletteä patonkiviipaleitten päällä, pidimme kaikki kovasti tästä kalaherkusta. Loppu menee varmaankin vielä paahtoleivällä tai ruisleivälläkin patongin mentyä loppuun. Mietin, voisiko aivan pieneksi silputut oliivit tai kaprikset tehdä terää tähän?

Tour de Francen 17. etappi, henkilökohtainen aika-ajo ajettiin 32 km mittaisena Embrunista Chorgesiin. Lähetyksen alun haastatteluissa puitiin aika paljon eilistä etappia ja hieman siinä oli syyttelyä puolin ja toisin, kuka oli varomaton ja kuka otti tarpeettomia  riskejä. Tänään vesisade sotki osan etapista, kova vesisade pudotti nopeuksia ja teki tiet liukkauksi osalle ajajista. Andy Schleck yllätti positiivisesti onnistumalla hyvin aika-ajossa, mutta teki moni muukin. Kovinta vauhtia piti taas Chris Froome, vaikka niin kovasti toivoin, että Alberto Contador olisi saanut yhden etappivoiton. Toiseksi Alberto kuitenkin ylsi ja nousi yhteiskilpailussa toiselle tilalle.  Huomenna ajatetaan rankka vuorietappi, Gap-Alpe d'Huez, 172,5 km.

Ranskalaiset viljelijät blokkasivat mäkkärin, pikaruoka ei ollut heidän suosiossaan ainakaan muutama vuosi sitten

Kammenpyörittäjä pelasti tänään ikkunaan törmänneen ja sadevesitynnyriin pudonneen peippopojan, kohta se lähtikin jo lentoon, kunhan aikansa kuivatteli sulkiaan

Nopeat Koskenlaskija-herkut iltapalalle tai brunssipöytään

Edit: kaupallinen yhteistyö, Valio

Campasimpukka osallistuu Blogiringin kautta yhdentoista muun blogin kanssa Valion Koskenlaskija-kilpailuun. Aikani on ollut harvinaisen kortilla viime viikot. Onneksi teemaan  liittyi niin nopeus, kuin helppouskin ja se, että tuotteet olisivat kätevästi ostettavissa lähikaupasta. Hellepäivä ei innostanutkaan viihtymään lieden ääressä yhtään liian pitkään, joten pyöräytin muutaman pikaisen palasen, jossa hyödynsin Koskenlaskija-juustoa, jonka makuna on sipuli-ruohosipuli. Minulla ja sulatejuustolla on ollut vuosia verraten etäiset välit, mutta nyt meillä oli oiva tilaisuus tutustua hieman paremmin.

Lehtitaikinalevyt ovat näppäriä käyttää muulloinkin kuin joulun aikaan. Minulla onkin yleensä paketti tai kaksi valmiita levyjä pakastimessa, niin nytkin. Tuumin, että pienet muffinivuoassa paistettavat juustotäytteiset minipiirakat voisivat olla hyviä. 12 minipiirakkaa valmistui näistä aineksista:

• 6 pientä lehtitaikinalevyä
• puoli pakettia (125 g) Koskenlaskija-sipuli-ruohosipulijuustoa
• noin 1,5 dl turkkilaista jogurttia
• 12 viipaletta poroleikkelettä
• punaista pestoa
• ruohosipulia
• persiljaa
• basilikaa
• pippuria

Otin taikinalevyt sulamaan leivinpaperin päälle ja kuumensin uunin 225 asteeseen. Notkistin sulatejuuston vatkaamalla sen yhdessä turkkilaisen jogurtin kanssa tasaiseksi massaksi. Leikkasin taikinapyörällä taikinalevyt pitkittäin kahteen suikaleeseen. Sivelin suikaleille ensin pestoa ja sen päälle Koskenlaskija-massaa. Juuston päälle sijoittelin puolikkaiksi leikattuja leikkeleviipaleita ja ruohosipulisilppua, persiljaa ja basilikaa sekä ripauksen pippuria. Käärin suikaleen rullaksi ja nostin rullan muffinivuoan koloseen. Paistoin minipiirakoita noin 15 minuuttia, kunnes ne olivat saaneet kauniin paistopinnan ja olivat ilmavia ja kypsiä. Nostin ne varovasti vuoasta leivinpaperin päälle jäähtymään. Minipiirakat voi hyvin tehdä paistamista vaille valmiiksi vuokaansa ja jättää jääkaappiin odottamaan iltaa.

Kaksi taikinalevyä oli jäämässä ylitse, joten samoilla uuninlämmöillä paistoin niistä grissinin tapaisia tikkuja. Leikkasin taikinapyörällä taikinalevyt neljään pitkittäiseen suikaleeseen ja sivelin niiden pinnat Koskenlaskija-juustomassalla. Ripottelin päälle nigellansiemeniä ja kiersin suikaleet muutamaan kertaan kierteelle. Paistoin tikkuja noin 15 minuuttia ja olin syödä ne kaikki, ennen kuin maltoin ottaa kuvaakaan. Juusto maistui mukavasti lehtevissä tikuissa. Sopisivat varmaankin hyvin keittojen kaveriksi. 

Koska juustomassaa oli edelleen vähän jäljellä, sommittelin vielä vaikkapa koululaisen kesäpäivään sopivan välipalan, joka myöskään ei ole jääkaapissa säilyttämisestä moksiskaan. Auringonkukkaleipäviipale sai ylleen poroleikkeleeseen käärittyjä minitomaatteja, lusikallisia Koskenlaskija-juustomassaa, yrttejä ja viereensä salaattia. Leipä vain mehevöityi jääkaapissa ja juusto sopi erinomaisesti yhteen poron kanssa.

Äänestäneiden kesken arvotaan punainen Lotus savuttamaton hiiligrilli (arvo 179 €). Äänestysaikaa on tästä päivästä 7.7. asti ja voittaja julkaistaan 8.7. Tutustu ehdokkaisiin ja äänestä mielestäsi reseptiä!

Yhteistyössä Valio Koskenlaskija

Burrata Nannan suosituksesta

Jokunen viikko sitten Nanna Kaikki äitini reseptit-blogista oli tehnyt kiinnostavalta kuulostavaa mozzarellajohdannaista, burrataa ja minä tein heti virtuaalisen muistimerkin aivoihini, että minä kans. Sittemmin tässä on ollut (muka)kiirettä, enkä ole ehtinyt palata Nannan postaukseen ennen tätä aamua. Muistin, että Nannan mukaan burratan pitää tekeytyä jääkaapissa yön yli, mutta arvelin pitkän päivän kelpaavan yhtä lailla. Niin minä aamusta heti ryhdyin burratahommiin. Näin se kävi:

• 2 palloa buffalomozzarellaa
• 1 l vettä
• 0,5 dl suolaa
• 2 dl kermaa
• ripaus suolaa

Ennen tarjoilua burrataan tulisi vielä:

• ripaus suolaa
• silputtua ruohosipulia 
• silputtua basilikaa
• (loraus kermaa, jos seos olisi liian paksua)

Kiehautin tuhdisti suolatun (se 0,5 dl) veden kattilassa ja käänsin liekin kattilan alta pois. Nostin mozzarellapallot lusikalla kattilaan ja annoin niiden lillua siellä kolme minuuttia, jonka jälkeen nostin ne lävikköön hetkeksi jäähtymään. Vain niiden pinta oli lämmin, sisältä ne olivat vain haaleita. Revin juustopallerot sormin suikaleiksi, jotka kokosin kulhoon. Musertelin niitä vielä pienemmiksi muruiksi ja sekoitin mukaan kerman ja hieman suolaa. Laitoin seoksen kelmulla peitettynä jääkaappiin "yöksi", eli työpäivän ajaksi. 

Iltasella järjestin meille mukavan yhteisen iltapalan burratan parissa. Otin ensin juustokulhon jääkaapista pöydälle lämpenemään. Leikkasin rapeakuorisen patongin vinottain viipaleiksi ja lurittelin paloille hieman oliiviöljyä ja ihanaista bruschetta-maustetta. Sekoitin isolla lusikalla juustomassaa, joka muistutti löysähköä raejuustoa, maustoin sen suolalla, pippurilla, ruohosipulilla ja basilikalla. Valmistin tomaattisen lisäkkeen, jonka aineksina olivat:

• 1 iso pihvitomaatti
• 2 pientä tomaattia, jotka eivät muistaneet nimeään, vaikka kysyin, punaisia ja pyöreitä olivat
• 1 pieni punasipuli
• ruohosipulia (anteeksi Nanna, aloin heti säveltää)
• basilikaa
• (valkosipulin kynsi, jota en laittanut, aamulla minulla on heti oppilas hoteissani, ei saa haista eiliselle)
• 1 rkl balsamicoa
• pippuria 
• oliiviöljyä

Leikkelin tomaatit karkeisiin lohkoihin ja sipulit silpuksi. Kuullotin sipulia hetkisen oliiviöljyssä ja lisäsin sitten pannulle balsamicon ja tomaatit. Annoin tomaattien hieman lämmetä pannulla ja maustoin lisäkkeen pippurilla, ruohosipulilla ja basilikalla. 

Grillasin oliiviöljyllä ja bruschetta-mausteella sipaistuja leipäviipaleita hetken aikaa. Kokosin isolle lautaselle lasipurkkiin lusikoidun burratan, lämpimän tomaattilisäkkeen, kasvihuoneesta kerättyjä salaatinlehtiä ja grillattuja leipäviipaleita. Kokoonnuimme keittiön pöydän ympärille ensimmäistä kertaa tällä viikolla koko perheellä ja söimme iltapalan makoisiin suihin. Samalla minä tenttasin nuorison kuulumisia ja he vastasivat totuttuun tyyliin, että ihan ok ja ei mitään erityistä.

Nanna oli oikeassa, burrata oli oikein mainio sörsseli, teini arveli syövänsä sen aamulla loppuun paahtoleivän päällä. Saattaa olla, että purkki kyllä tyhjenee illan pimetessä, jos tässä vielä "nälkä" yllättää. 

Girosta olemme ulkona kun västäräkit, sillä emme ole ehtineet katsoa eilistäkään etappikoostetta. Olen hieman käärmeissäni Eurosportin tämän vuotisesta Giro-politiikasta, sillä useimpina päivinä Selinit ovat päässeet ääneen vasta jälkilähetyksissä. Vaikka lontoonmurre luonnistuukin meiltä, ei se ole sama asia, kuin kuunnella Peterin ja Christianin selostuksia. Toivottavasti kesän seuraavissa kisoissa sama homma ei jatku. Kohta Kammenpyörittäjä saapunee sisälle kiinteistöön ja katsomme eilisen koosteen ja jollei nukkumatti meitä korjaa, lopuksi vielä tänäisenkin. 

Kun mikään ei maistu, pienennetään annoksia, minikokoinen salate caprese

Meillä ei ole ikinä, korostan sanaa ikinä, ollut tautia, joka olisi iskenyt koko perheeseen yhtä aikaa. Ennen kuin nyt. Viimeinenkin mohikaani (tunnetaan myös nimellä Kammenpyörittäjä) kukistui eilen, mutta vastuullisena ihmisenä vasta käytyään kaupassa. Perheen nuorin on jo lähes tervehtynyt, mutta hän hyvin ymmärtää, ettei tänään ole pihvi- tai sushipäivä. 

Ilmaistakseni sinnikkyyttäni Italia-teeman suhteen, kävin siirtelemässä ruokatavaroita jääkaapissa. Tartuin jo nippuun valkoista parsaa, sillä tiedän, että se olisi pitänyt jo syödä. Se olisi pitänyt syödä siellä maassa, missä se kasvoi. Mutta ei jaksa. Otin esille paketin italialaista kinkkua, mutta laitoin sen takaisin. Purkillisen söpöjä mozzarellapalloja otin työpöydälle asti. Samoin korjasin ensimmäisen sadon omia tomaatteja (lue: otin kaupasta ostetusta tomaattipuskasta ne jo kotiintuotaessa valmiit tomaatit) ja tein miniatyyrikoon salate capresea, suupalan kokoisia. Olen jossain nähnyt kuvan sellaisista, en vain löytänyt nyt mistä. Oma luovuuteni on tällä erää, jos mahdollista, tavallistakin vähäisempi. Tämä on niin helppo juttu, että ohjeetkin voi kuitata tällä: keihästä cocktail-tikulla kirsikkatomaatin puolikkaiden väliin pikkuinen mozzarellapallo yhdessä basilikalehden kanssa. Ripota lautaselle hieman oliiviöljyä ja pyöräytä päälle myllystä pippuria. Syö, jos yhtään maistuu. Lanseeraan uudet tunnisteet: sikahelppo ja älynopea. 

Toivottavasti Peter Selin ei suutu, sillä energiatasomme ollessa pakkasen puolella emme jaksa odottaa myöhäisillan suomenkielistä koostelähetystä Giron kuudennesta etapista, vaan katsomme sitä Euro Sport2:lta lontooksi. Ei tämä tietysti yhtä hyvä ole, mutta minkäs teet. Ilmeisesti viikonloppuna päästään normirytmiin ja lemppariselostajamme pääsee ääneen jo iltapäivisin. Kisa etenee Adrianmeren rantaa kohti pohjoista, jossa päästään oikeille vuorille. Äh, kuulostaa kuin minä pääsisin, minä mitään pääse, tuskin ylös tästä sohvalta. 

ajatus luistaa tänään yhtä hyvin, kuin ajelu tällaisella pyörällä

Kokkisodan rauhansopimus

Makeat osuudet kokkisodassani valmistuivat iltapäivällä ja samaan aikaan multitouhusin suolaisten parissa. Näytin varmasti sekopäiseltä hääriessäni kolmen, neljän asian parissa yhtä aikaa. Välillä räpläsin padilta ohjeita ja heti, kun käteni olivat jossain taikinassa, meni nettiradioni tilaan, jonka voisi  välttää maksamalla muutamia taaloja, tai sitten etsiä kanavan uudelleen. 

Mozzarellapallosen käyttämistä varten päädyin kaivelemaan pakastinta torttutaikinalevyjen toivossa. Ja olihan siellä yksi paketti vielä, vähän olivat levyt jäähileisiä, mutta rapsuttelin hileet pois ja laitoin kaikki kuusi levyä leivinpaperille sulamaan. Jääkaapissa oli myös paketti prosciuttoa (siinä toinen, jatkuvasti väärin kirjoittamani nimi), josta otin kaksi isoa viipaletta. Jaoin ne pienempiin suikaleisiin. Viipaloin mozzarellan ja kuivailin juustoa hieman. Pilkoin talouden ainokaisen tomaatin ja otin siitä märän keskustan siemenineen pois, sillä en tahtonut paistosteni vettyvän uuniin menoa odotellessaan. Viilsin kevyesti taikinalevyjen reunoille raamit, jotta taikina nousisi hieman uunissa reunoiltaan. Asetin keskelle taikinapaloja kinkkusuikaleet, sen päälle tomaattikuutioita ja revin mozzarellaviipaleet pikkuhitusiksi. Hieman tuoretta basilikaa, pyöräytys mustapippuria, muutama tippa oliiviöljyä ja peiteltynä viileään odottamaan paistamisen hetkeä. Vinkkejä tähän systeemiin otin täältä.

Nyt oli jäljellä enää ricotta, manchego ja puolikas sitruuna. Niiden päänmenoksi tein kesäkurpistalettusia, joihin osviittaa hain täältä. Tarvitsin:

• 2 pientä kesäkurpitsaa, paino yhteensä noin 400 g
• 1 purkki ricottaa
• 1 dl vettä
• 1 dl vehnäjauhoa
• 1 kananmuna
• n. 50 g juustoraastetta (manchegoa)
• 2 kevätsipulia
• suolaa ja pippuria

Raastoin kaksi pientä kesäkurpitsaa raasteeksi, jonka kumosin juustokankaalle. Muodostin kankaasta pienen pallosen ja puristin kesäkurpitsan nestettä pois kankaan läpi niin paljon kuin saatoin. Keräsin raastesilpun odottamaan kulhoon. Toiseen kulhoon keräsin jauhon, veden ja kananmunan ja sekoitin ne tahnamaiseksi seokseksi. Lisäsin sitten ricotan ja juustoraasteen. Lopuksi mukaan pääsivät silputut kevätsipulit ja kesäkurpitsaraaste. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla ja paistoin pienen koepalan. Siinä vaiheessa kaipasin enemmän suolaa ja pippuria. Paistoin lettusia voin ja öljyn seoksessa muutaman minuutin puoleltaan. Juuri pannulta otetut olivat rapeapintaisia ja kypsiä, mutta päällekkäin pinottuna lämpövuoassa ne hieman pehmenivät, mutta erinomaiseen makuun sekään ei vaikuttanut. Käytin ricottaa suhteessa enemmän, kuin alkuperäisessä ohjeessa, joten se saattoi vaikuttaa lettusten pehmeyteen.

Eiliseltä tortilla-aterialta jäi vähän sitä sun tätä. Olin kerännyt samaan rasiaan kaikki vihannekset ja niitä käytin nyt tsatziki-muunnelmaan. Keräsin kyllä joukosta pois salaatin ja ananaksen, sillä aivan hullunrohkeaksi en ryhtynyt. Sekoitin pienessä kulhossa muutaman ison lusikallisen turkkilaista jogurttia, lusikallisen valkosipulimurskaa, kaljun sitruunan viimeisen puolikkaan mehun ja lirauksen oliiviöljyä. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla, sekä basilika- ja oreganolehdillä. Viimeiseksi sekoitin mukaan pieneksi silputut kurkku-, tomaatti- ja paprikapalat. Eivät ne siellä armoa huutanet, eikä meidän tarvitse tästä mitään erityisesti kreikkalaisille kertoa. Kesäkurpitsalettusten kanssa tämä valkoinen kastike maistui hyvin.

Viimeiseksi paistoin samaan aikaan lettusten kanssa mozzarellapiiraat, kuumensin uunin 225 asteeseen ja pidin pellillistä uunissa noin 15 minuuttia, kunnes juusto kupli lupaavasti ja taikinan kulmat alkoivat uhkaavasti tummua. Ei näittenkään kanssa jääty ihmettelemään.

Ehkäpä kenenkään muun jääkaapissa ei muhi tällaisia kokkisodan aineksia, mutta jos kuitenkin muhii, haastan teidät samanlaiseen siivousoperaatioon. Palkintona on hyvä mieli, hyvä ruoka ja päätös olla taas järkevämpi ruokatalouden hallitsija!

Sitten vielä tunnustusosasto: Ihan ensimmäisenä tein aamulla tuulihattuja, joihin piti tulla mascarpone-ricottatäyte. Kaksi purnukkaa yhdellä iskulla! Kaikki meni hyvin siihen asti, että avasin uuninluukun.  Luukku lipesi kädestäni ja tärähti kiinni. Sitten otin hatut pois uunista ja ne samantien lässähtivät. Maistoin niitä hetkisen kuluttua, kypsä reuna oli todella hyvänmakuinen, mutta keskellä oli raakaa. Onneksi en ollut vielä valmistanut täytettä, vaan muutin suunnitelmiani. Postaan mainion ohjeen sitten, kun saan tuulihatut onnistumaan.

Tunnustus numero 2. Vaikka käytin monta tuotetta jääkaapista pois, se ei suinkaan tarkoita, ettei meillä olisi jääkaapissa niin mascarponea kuin mozzarellaakin. Käytin vain vanhimmat pois. Katumusharjoitukset jatkuvat.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Hävikistä herkuksi-lohitortut

Eilen alkoi jo tuntua, että jouluruokakiintiö oli ihan täynnä, kukaan ei enää haikaillut aamiaisella kinkkuviipaletta tai kysynyt, onko vielä porkkanalaatikkoa. Kerrankin mitoitimme jouluruokien määrän melkoisen oikein, mitään ei varsinaisesti mennyt pilalle, pieniä kipeniä toiseen kertaan lämmitettyjä annoksia meni kompostiin. Savustettua lohta oli vielä vähän ja pakastimessa neljä levyä torttutaikinaa.  Niistä sommittelin välipäivän kaapintyhjennysaterian. 12 pientä lohitorttua valmistui näistä:

• 4 torttutaikinalevyä
• noin 100 g savustettua lohta
• 12 kirsikkatomaattia
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl kermaa
• muutama raapaisu emmentalia raasteena
• pippuria
• tillinoksia

Sulatin taikinalevyt ja kuumensin uunin 200 asteeseen. Kaulitsin jokaisen levyn pitemmäksi ja ohuemmaksi, niin että siitä sai leikattua kolme kutakuinkin neliön muotoista palaa. Asetin palan kuhunkin muffinivuoan 12 kolosta. Taikinakuoppaan leikkasin kirsikkatomaatit puolikkaiksi ja jaoin kristillisesti lohen rippeet joka koloon. Sekoitin kerman, kananmunat, tillin, juustoraasteen ja pippurin tasaiseksi massaksi ja lusikoin sen tasaisesti taikinakoloihin. Paistoin torttuja uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Olivatpa ne mukavan ilmavia ja maukkaita vähän jäähdyttyään! Söimme ne salaatin ja lohipateen lopun kanssa. Pienet piiraset sopisivat hyvin alkupaloiksi tai illanistujaisten napostelupöytään tai eväsretkikoriin.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Joulunpyhinä sain tietää, että 11 polkupyörää taloudessamme ei ole enää paikkaansapitävä tieto. Kammenpyörittäjä on hankkinut itselleen vanhan Peugeot-polkupyörän. Hankintaan on oikein hyvä syy. Olemme aikeissa parin lähivuoden kuluessa osallistua ranskalaiseen tapahtumaan nimeltä Anjou Vélo Vintage. Minun vanha ajokkini on myös Peugeot-merkkinen ja huomaavaisena miehenä Kammenpyörittäjä arveli, että minun "vanha tyttöni" tarvitsee tietysti poikaystävän, niinikään ranskalaisen vanhan pösön. Kammenpyörittäjä on kyllä vannonut, ettei talouteen tule enää koskaan yhtään ranskalaista kulkupeliä, mutta poikkeushan aina vahvistaa säännön!

pyöräperheemme uusin jäsen

Täytetyt kateleivät

Eilen söimme kalakeiton kaverina kateleipiä, joiden ohjeen löysin Tortelina-blogista. Käytin kääntäjää ainesosien suhteen, soveltelin ja  tein leipien muotoilun kuvien mukaan. Taikinaan tuli soveltelujeni jälkeen:

• 600 g vehnäjauhoja
• 2 tl suolaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 pussi kuivahiivaa
• 1 dl rypsiöljyä
• 1 prk kermaviiliä
• 1,5 dl täysmaitoa
• 1 kananmuna taikinaan

Lisäksi:

• 1 kananmuna voiteluun
• seesaminsiemeniä koristeluun
• ohuita kinkkuviipaleita täytteeksi

Mittasin 500 g jauhoista isoon kulhoon ja keräsin sinne myös kaikki muut taikinan ainekset maitoa lukuunottamatta. Sekoitin aineksia alustavasti ja lämmitin maidon melko lämpimäksi. Lisäsin maidon ja alustin taikinan tasaiseksi palloksi, lisäsin hieman jauhoja. Jätin vähän jauhoja leipomista varten. Annoin taikinan kohota peiteltynä tunnin verran.

Valitsin sopivan pyöreän stanssin, jonka halkaisija on noin 8 cm. Leikkasin stanssilla pyörylöitä ohuista kinkkuviipaleista. Kaulitsin taikinan ohueksi levyksi jauhotetulle leivinalustalle. Otin taikinasta stanssilla pyörylöitä. Asetin sitten leivinpaperin päälle tasaisin välein taikinapyörylän, sen päälle kinkkupyörylän ja toisen palan taikinaa päälle. Leikkasin taikinaan viillot niin, että niitä oli tasaisesti kahdeksan noin kahden sentin verran reunasta kohti keskustaa. Taitoin sitten viillosta kaikki kolme kerrosta mutkalle niin, että kahdesta vierekkäisestä viillosta muodostui terälehden tapainen kuvio ja kinkkutäyte tuli näkyviin. Jätin leivät vielä nousemaan noin 20 minuutiksi, jonka aikana lämmitin uunin 180 asteeseen. Ennen paistamista voitelin leipien pinnat kananmunalla ja ripotin pinnalle hieman seesaminsiemeniä. Paistoin leipiä noin 20 minuuttia. Minulle iski hoppu, enkä ehtinyt ottaa vaihekuvia leipien muotoilusta, mutta lähdeblogin kuvista se hyvin selviää.

Vuoden paras kisa!

Niin on Vuelta ajettu loppuun ja voittajaksi saatiin hienon paluun tehnyt Alberto Contador. En voisi olla iloisempi! Upean etappivoiton otti John Degenkolb, hän ylsi kaikkiaan viiteen etappivoittoon. Tästä kilpailusta jäi hyvä tunnelma, tällainen pitää suuren ympäriajon ollakin!

Espanja-haasteemme viimeisenä herkkupalana nautimme The Winter Guest-blogista löytämääni omenamarmeladia manchego-juuston kera. Keittelin omenamarmeladin jo eilen ja se sai kaikessa rauhassa jämäköityä jääkaapissa yön ylitse. Tein puolella alkuperäisen ohjeen määristä ja keitokseen tuli:

• 300 g kuorittua ja paloiteltua omenaa
• 1 sitruuna (sen määrää en puolittanut)
• 1 dl kuivaa omenasiideriä
• 250 g sokeria

Minun oli hieman vaikea löytää ohjeesta sitä, mihin kohtaan sitruuna tulisi mukaan muuten kuin mehulirauksena estämään omenien tummumista. Kuorin sitruunan leikkaamalla kuoren heti hedelmälihan pinnasta ja leikkasin sitruunasta kalvoja pitkin hedelmälihan viipaleiksi, erottelin siemenet pois. Kuorin myös omenat ja leikkasin siemenkodat pois. Laitoin omenapalat, sitruunalohkot, sokerin ja siiderin mikseriin. Soseutin kaikki ainekset sileäksi ja pehmeäksi pyreeksi, melkein vaahdoksi ja kaadoin seoksen paksupohjaiseen kattilaan. Keittelin seosta noin 45-50 minuuttia, jonka aikana seos kiehui kokoon noin puoleen alkuperäisestä määrästä. Kokeilin marmeladisoitumista (uusi sana?) muutamaan kertaan laittamalla pienen tiplan seosta posliinilautaselle. Annoin tiplan jäähtyä ja kokeilin siirtää sitä sormella. Aluksi se ei siirtynyt nätisti paikaltaan, mutta kun seos oli tarpeeksi keittinyt, yksi tipla sitten siirtyi jo ehjänä. Olin vuorannut pienen metallisen vuoan kelmulla ja jäähdyttänyt sen pakastimessa kylmäksi. Kaavin seoksen astiaan ja laitoin sen jääkaappiin jäähtymään, kun se ei ollut enää kovin kuumaa. 

Tänään marmeladi oli jähmettynyt ja helposti nostettavissa kelmun avulla astiastaan. Sen sai kumottua lautaselle ja leikattua viipaleiksi, jotka asetin manchego-juustoviipaleille. Tämä makeansuolainen tapa maistui mainiolle näin Vueltan lopettajaistunnelmissa. Sama omenamarmeladi maistunee hyvältä myös paahtoleivällä. Aivan niin kauniin väristä en omastani onnistunut saamaan, kuin miriammissy lähdeblogissani, mutta väri riippuu varmaan aika paljon omenalajikkeestakin.

 

Eräänlainen surf 'n' turf tapaksena

Olen ostanut viimeaikoina marketista oikein hyvää espanjalaista chorizoa, joka on paljon parempaa, kuin aikaisemmat ostokseni. Tästä blogista nappasin ajatuksen suupalasta, joka näytti sekä helpolta, että maukkaalta. Marinoin kuorittuja tiikerirapuja sitruunamehun, oliiviöljyn, suolan ja pippurin seoksessa noin puoli tuntia. Leikkasin chorizoa noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Seivästin pieneen bambutikkuun ensin marinoidun tiikeriravun ja sen syleilyyn makkarakolikon. Paistoin pieniä makupaloja grillissä muutaman minuutin puoleltaan, kunnes makkara oli rapeaa ja rapu kauniin punertavaa ja kypsää. Nämä pintxot hävisivät ensimmäisenä kattauksesta. 

Vueltassa ajettiin etappi, jossa kierrettiin samaa lenkkiä lukuisia kertoja. Voittajaksi selviytyi jo toistamiseen tässä kisassa Armos-Shimano-tallin John Degenkolb, kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Joaquin Rodriguez. Tänään ehdin nähdä vain aivan viime kilometrit, toivottavasti huomenna on aikaa enemmän.

Tapas, tapas!

huomenna pääsen kokeilemaan uusia viiksiäni

Vueltan kolmas etappi näytti, että Alberto Contador tosiaan on harjoitellut kilpailukieltonsa aikana. Siinä sai yksi jos toinen myrskyvaroituksen.  Alejandro Valverde Movistarista kiri voittoon ja siirtyi kokonaiskilpailun johtoon. Näin tästäkin kisasta alkaa muodostua jännitysnäytelmä.

Tänään söimme erilaisia tapaksia, vai pitäisikö suomeksi sanoa tapoja? Niitä suupalan tai kahden kokoisia herkkuja, tiedätte mitä tarkoitan. Katselin vinkkejä sieltä täältä ja tein sellaisia suupaloja, joihin meiltä vaivatta löytyi aineksia. Vueltaa ajetaan tällä hetkellä Baskimaassa, jossa tapoja kutsutaan pintxoiksi. Valmistelin ainekset kaikki esille, paistoin patonkeja ja kokosin suupalat, kun kaikki perheenjäsenet olivat päässeet kotiin asti. Tein viittä erilaista pintxoa, joista tähän postaukseen laitan kaksi. Säästän loput siltä varalta, etten jonain päivänä ehdi keittiöön lainkaan tai muuten tarvitsen postaukseen täytettä.

Marinoin raakoja kuorittuja tiikerirapuja tunnin verran. Marinadiin tuli sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa, pippuria, pimentonia ja valkosipulia. Paistoin tiikeriravut pannulla öljytilkassa, 2-3 minuuttia puoleltaan. Keitin kananmunia juuri ja juuri kypsiksi. Kuorin jäähtyneet kananmunat ja leikkasin ne kahtia. Asetin oliiviöljyllä sipaistulle leipäpalalle puolikkaan kananmunan ja seivästin miniatyyritomaatin tai vihreän kivettömän oliivin ravun kanssa ja tökkäsin tikun kananmunan ja leivän läpi. Näissä oli lempeä maku, ravut olisi voinut marinoida tymäkämmin. 

Ostin viime tai toissaviikon Lidlin Espanja-viikolla hyvää tonnikalaa lasipurkissa, se on myös MSC-sertifioitua. Kala on säilötty öljyyn ja sitä tekee mieli tonkia purkista aina, kun jääkaapin oven avaa. Näihin pintxoihin laitoin leiville ohueksi suikaloitua paprikaa ja sen päälle tonnikalapalasen. Minun oli tarkoitus ripottaa muutama tippa öljyä ja ruohosipulisilppua päälle, mutta unohdin kiireessä, kun vauhdilla kokosin annoksia. Mieto espanjalainen tuorejuusto ja suuret kivelliset vihreät oliivit säestivät annosta.