Gin and French

Gin and French on yksinkertainen cocktail, sopii aperitiiviksi viikonlopun alkuun. Otin siihen ohjeen tältä sivulta. Teimme cocktailin hieman miedompana. Pihalta saa vieläkin topakkoja mintunoksia, joilla saa kimaran sekoitettua hyvin. 

Gin and French

• 3 cl giniä (Hendrick's)
• 3 cl vermuttia (Noilly Prat Dry)
• tonicia
• sitruunaviipale
• mintunoksa
• jäitä

Laita lasiin paljon jäitä ja kaada päälle gini ja vermutti. Lisää mukaan sitruunaviipale ja oksa minttua, sekoita ja kaada lasi täyteen tonicia. Mukava, virkistävä kimara ennen päivällistä ruoanlaiton lomaan. Lisään tämän CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kokeilemiamme juomaehdotuksia.

Kannullinen Espanjaa – sangria punaviinistä

En ole kauhean suuri sangrian ystävä ja olen pitänyt valkoviiniin tehdystä vähän ennemmän kuin punaviinipohjaisesta. Meillä oli yhtenä kuumana kesäpäivänä tekeillä ensin mehua pihan pensaiden tuotannosta ja sen jälkeen keittelimme lihalientä. Sopivia ulkohommia, ettei talo entisestään lämmennyt. Antti muisti erään avatun viinipakkauksen, se oli portugalilaista punaviiniä, jossa oli hieman arveluttava makea vivahde. Lihaliemeen se passasi aivan hyvin ja tuumimme, että miksei myös sangriaan. 

Punaviinisangria

• 1 osa punaviiniä
• 1 osa appelsiinimehua
• 2 osaa tonicia
• isoja jääpaloja kannuun
• pieniä jääpaloja laseihin
• mansikoita
• limeä lohkoina
• kuivattuja sitrusviipaleita
• omenaa lohkoina
• mustikoita
• minttua
• pitkät kanelitikut sekoittimiksi

Kylmennä kannu laittamalla sinne isoja jääpaloja, lisää mukaan muut tilpehöörit, jätä muutama laseihin laitettavaksi. Kaada pohjalle ensin punaviini, sitten appelsiinimehu ja toppaa kannu tonicilla. Sekoittele ja jätä vähäksi aikaa maustumaan. Kylmennä lasit pienillä jääpaloilla ja tiputtele sinne muutama pala mansikkaa, omenaa ja sitruksia, sekä pari oksaa minttua. Kaada kylmää juomaa kannusta ja sekoita pitkällä kanelitikulla, joka antaa juomaan oman lisämakunsa. Tämä oli ensimmäinen omatekemä punaviinisangria, josta pidin enemmän kuin pikkuisen.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 

Vaalea sangria

Minäkö matkimassa?

CampaKeittiön arkistoista löytyy sangriaa vain pari kerran verran. Aikaisemmin olen tehnyt sangrian punaviinipohjaisena, mutta alkukesän Portugalin matkalla maistoimme vaaleaa sangriaa, josta pidin punaista paljon enemmän. Eräänä kesäisenä päivänä yritin toistaa juoman kotioloissa ja melkein onnistuinkin. 

Vaalea sangria portugalilaiseen tapaan

• valkoviiniä
• sameaa omenamehua
• mansikoita
• omenaa
• pensasmustikoita
• jääpaloja

Leikkasin mansikat ja omenan paloihin ja pudottelin ne yhdessä mustikoiden kanssa lasipulloon. Kaadoin päälle saman verran kuivaa valkoviiniä ja sameaa omenamehua ja tungin muutaman jääpalan pulloon. Sekoitin ja laitoin pullon jääkaappiin viilenemään.

Vaalea sangria oli oikein hyvää, muttei se maistunut ihan samalta kuin aurinkoisella rannalla Praia de Barrassa. Klassinen aika kultaa muistot-juttu. Ehkä rantabaarin valkoviini oli hieman makeampaa, ehkä juoma oli muuten makeutettu, ehkä vain muistan väärin. Mutta pidin omatekemästä vaaleasta sangriasta enemmän kuin punaisista. Sain instagramin kommenteissa vinkin, että kanelitanko olisi saattanut olla ratkaiseva juttu. Pitääpä kokeilla seuraavalla kerralla ja ylipäätään hieman maustaa juomaa enemmän.

Mango-appelsiinilassi

Maanantaisen chicken tikka masalan ruokajuomaksi tein kylmänviileän lassin. Sain siihen käytettyä hedelmäkorinkin tyhjäksi, mikä on aina välillä oikein hyvä juttu. Ohjeen nappasin täältä. Juomaa tuli noin litran verran.

Mango-appelsiinilassi

• 3 appelsiinia
• 1 mango
• 2,5 dl maustamatonta jogurttia
• loraus hunajaa
• muutama jääkuutio

Fileroi appelsiinit ja purista kuorikimpusta mehua astiaan, johon keräät hedelmälohkot. Kuori ja kuutioi mango niin kuin parhaaksi näet. Minä en osaa sitä kovin hyvin. Onneksi mango oli juuri sopivan kypsä, joten sain sen melko nätisti leikeltyä paloihin. Murskaa ensin jääpalat tehosekoittajan kannussa karkeaksi. Laita hedelmäpalat kannuun jäämurskan päälle, lisää mukaan jogurtti ja hunaja ja surruuttele tasaiseksi. Tarjoa mausteisen ruoan kaverina, viilentää suuta mukavasti. 

Jade Jasmin Pearls

Olen teen suhteen tuurijuoppo. Välillä teetä tulee juotua usein, sitten taas ei aikoihin. Nuorempi perillinen innostui tyttöystävän myötä teenjuonnista ja nyt meillä on jo melkoiset määrät erilaisia teelaatuja ja välineitä teenjuomista varten. Luottokahvilamme Jyväskylässä, Coffea, myy myös monenlaista teetä ja sieltä Kammenpyörittäjä oli hankkinut kiintoisia teehelmiä. Enpä ole aikoihin tuoksuttanut niin kauniin tuoksuista teetä, kuin näistä teehelmistä haudutettu tee. Poika tuumi, että tuoksu tuo mieleen jonkun ulkomaanmatkan monen vuoden takaa, muttei voinut muistaa mistä paikasta tuoksu tarkalleen oli. 

Teen valmistus oli näin tarkkaa puuhaa:

On taas se aika vuodesta - Beaujolais Nouveau 2012

orvokit kukkivat edelleen

Tänä vuonna Alkossa on saatavilla vain yhtä Beaujolais Nouveauta, kuulema huono satovuosi vaikuttaa selkeästi,  myös kympin kipuraja ulosmyyntihintana tuli hätyytellyksi. Kävimme ostamassa muutaman pullon heti aamupäivällä ja yksi on jo avattukin. En edelleenkään teeskentele viiniasiantuntijaa, sanonpahan vain, että mehumaisuus tulee juomasta ensimmäisenä mieleen. Mutta perinnettä emme halunneet katkaista ja tänä vuonna sattui vapaapäiväkin mukavasti, samoin kuin palkkapäivä tälle marraskuun kolmannelle torstaille, joten mikä sen mukavampaa, kuin avata pullo uuden sadon viiniä ja leikkiä viini-intoilijaa! Moitimme vähän imelää etikettiä, edellisvuosien modernit ja iloiset etiket miellyttivät enemmän. 

ihme vieraat lintulaudalla

Viime viikolla mainitsin, että vähän vastusti. Nyt huolet ovat ohitse ja asiat enemmän kuin hyvin siltä osin, mikä hiersi. Täytyy kyllä myöntää, ettei se ehkä ole ihmiselle pahaksi välillä kompuroidakin, siinä voi oppia pistämään asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Nyt on taas intoa kokkailla ja bloggailla. Keittiössä liedellä talouden suurimmassa kattilassa muhii kasleria karkkipossua varten ja uunissa ankankoivet saavat rasvakylpyä. Tällaisista vapaapäivistä minä pidän! 

No niin, nyt päästiin asiaan!

Tätä juotaisiin jos sitä olisi

Tänään Vueltassa alkoi viimeinen jakso. Kolmen edellisen rankan vuorietapin jälkeen vuorossa oli Santanderista Fuente Déhen ajatteva nousuun päättyvä etappi, jolla oli mittaa 177 km. Pääsin katsomaan etappia tallenteelta vasta vähän jälkijunassa. Kammenpyörittäjällä oli jo tieto, mitä tapahtuu, mutta ritarillisesti hän katsoi lähetyksen toistamiseen kanssani eikä paljastanut, että nyt on se päivä, jolloin saan hihkua ääneni käheäksi ja kutsua voittajaa kaikilla lempinimillä, mitä keksin. Alberto Contador ei vain voittanut etappia, vaan siirtyi vakuuttavaan kokonaiskilpailun johtoon. Voiton jälkeisessä haastattelussa oli kyllä hyvin aistittavissa, miten suuri asia tämä oli Contadorille. Oi, että olen iloinen.

Eilen leikimme vielä kesää hetkisen aikaa. Emme olleet vielä tehneet Espanja-viikoillamme sangriaa, mutta nyt korjasimme puutteen. Sattui lämmin aurinkoinen iltapäivä, jona poimimme viimeisiä karviaismarjoja ja Kammenpyörittäjä raivasi kasvihuoneen tomaattikasvustoa sillä mielin, että tomaattien kyljet viimein innostuisivat punastumaan. Selailimme kumpikin erilaisia sangria-ohjeita ja vaikutti siltä, että juoman voi toteuttaa vaikka kuinka monella tapaa. Me otimme lähestymistavaksi punaisen ja sitruksisen.

Leikkasin appelsiineja, sitruunoita ja limettejä lohkoiksi, joista trimmasin keskikohdan kalvot ja puolikkaiksi leikkautuneet siemenet pois. Keräsin suureen kannuun pari muotillista jääpaloja, kaksi kanelitankoa ja sitrukset. Sirottelin pari teelusikallista ruokosokeria hedelmille ja lorautin päälle pari ruokalusikallista votkaa. Hetken kuluttua kippasin kannuun puoli pullollista espanjalaista punaviiniä ja niin paljon ginger alea, että kannu tuli täyteen. Maistui raikkaalta, ei liian makealta, kesältä! Ainakin siihen asti, että aurinko meni pilveen. Silloin kaneli toi mieleen glögin.

Sunnuntaipuuhia

Olimme aamulla melomassa kaunista jokireittiä melko lähellä kotiamme. Ensin meillä oli vähän liian monta ystävää, kunnes saimme melottua sen verran karkuun, että sääsket jäivät jälkeen. Seuraavaksi hyökkäsivät paarmat, mutta avuksemme tuli sitten sadekuuro, joka kasteli meidät, mutta vei myös paarmat mennessään. Vesipisarat pomppivat korkealle joen pinnasta ja pidimme hetken sadetta rannan puiden alla. Aamuhetken kohokohta oli evästuokio, söimme eiliset steak sarniet loppuun, maitokahvi ja puolukkamehu säestivät.

Kävimme eilen harventamassa ystäviemme mansikkasatoa heidän ollessaan matkoilla. Tein mansikoista tänään pehmeää, hedelmäistä juomaa. Käytin juomaan myös ison mangon, yhden nektariinin ja noin puolitoista litraa mansikoita. Laitoin kaikki ainekset tehosekoittimeen ja päästelin täysillä, kunnes hedelmät ja marjat olivat pehmeää sosetta. Lisäsin joukkoon puolen sitruunan mehun ja kaadoin soseen kannuun. Sekoitin isolla puulusikalla joukkoon kolmasosalitran tölkin kirpeää sitruunalimsaa. Juomasta tuli pehmeää, hieman kirpsakkaa ja pillillä helposti juotavaa herkkua. Nuoriso joi juomansa sellaisenaan, me varttuneemmat lisäsimme omiin laseihimme pienet hömpsyt tequilaa. Valkoinen rommikin olisi varmasti sopinut. 

Lontoon olympialaisissa meitä kiinnostavana lajina on menossa juuri naisten maantiepyöräily, josta iloksemme on lähetystä ainakin paikoitellen, taas aluksi Ylellä ja myöhemmin Eurosportilla. Suomea edustaa kokenut Pia Sundstedt. Naiset ajavat samaa reittiä, kuin miehen eilen, mutta lyhyemmän matkan.

Chocolate chaud

Minulle järjestyi toinen kesäloma, joka alkaa tänään. En ole oikein vielä sisäistänyt asiaa, olinhan jo keväällä ja alkukesästä seitsemän viikkoa lomalla ja pidin sitä vähintäänkin kohtuullisena breikkinä työelämästä. Nyt tilanne töissä antoi myöten lisävapaisiin ja minähän muutaman muun tavoin tartuin mahdollisuuteen. Asia varmistui vasta alkuviikosta, joten en ole ehtinyt hehkuttaa mielessäni tavalliseen tapaan: "enää kuusi viikkoa lomaan, enää kolme viikkoa lomaan, enää viikko lomaan, enää kolme päivää lomaan, enää kuusi tuntia lomaan, enää kolme minuuttia lomaan!" Kaksi viimeisintä hehkutusta ehdin kyllä tänään vielä suorittaa. Vähän harmillista, että Tour de France vetelee viimeisiään, mutta luulen meidän kyllä keksivän jotain puuhaa ilman sitäkin. Voimme seurata esimerkiksi Eneco Touria , eikä olympiapyöräilykään jääne huomiottamme. 

Tällaisena iltavuoroviikkona kuin tämä kuluva, en ole ollut juurikaan keittiössä lukuunottamatta aamuisia pikkupuuhia. Nytkään en olisi kotona päivällisaikaan, joten päivän ranskalainen keittiöpanostus sijoittuu aamiaiselle. Juomme yleensä aamuisin maitokahvia, mutta tänään kokeilimme chocolate chaudia, eli kuumaa suklaajuomaa, kaakaota. Toisinaan Kammenpyörittäjä tekee pojille paksua, melkein lusikoitavaa kaakaota kahvikoneella, mutta tänään minä hääräsin kattilan ja suklaalevyn kanssa ottaen sovelletut vinkit täältä. 

• 150 g suklaata
• 0,5 dl vettä
• 8 dl maitoa
• 1,5 dl kermaa

Meillä oli s´mores-puuhista jäänyttä suklaata, jonka kaakaopitoisuus oli siinä kuudenkympin luokkaa, mukana makeuttakin, muttei liikaa. Otin ensin raastimella suklaalevystä lastuja lautaselle. Pienin lopun levyllisen suklaata silpuksi. Vatkaisin kerman pehmeäksi vaahdoksi. Kuumensin vettä kattilassa ja nostin sen päälle lasikulhon, johon laitoin puoli desiä vettä ja suklaamuruset. Sekoittelin vesihauteen päällä suklaata, kunnes se suli kokonaan ja sekoittui veteen. Nostin sulan suklaan kupissaan pöydälle jäätymään. Kuumensin kattilassa 8 dl maitoa ja sekoitin sitten suklaamassan kuumaan maitoon. Kaadoin kaakaon annoskuppeihin jättäen kermavaahtovaraa. Lusikoin kuppeihin  kermavaahtoa ja ripottelin suklaalastuja pinnalle. 

Päivän Tour-etappia pääsen seuraamaan sivusilmällä töissä ja loput illalla tallenteelta. Kyseessä on Blagnacista Brive-la-Gaillardeen ajatteva 222,5 kilometrin mittainen etappi, joka on tämänvuotisen Tourin kaikkein pisin. Siinä on yllinkyllin haastetta ajajille. Alan pikkuhiljaa valmistautua mielenmuutokseen, mitä tulee punertaviin pulisonkeihin. Tiedä vaikka ehdottaisin piakkoin Kammenpyörittäjälle sellaisten kasvattamista.

Kuva keittiöpuutarhastamme - ja sitten heräsin

Minä kans-raparperisiirappia

Monissa blogeissa on tehty raparperimehua - juomaa, tai -siirappia ja minulle jäi erityisesti mieleen Kokit ja potit-blogin raparperinen onnittelujuoma. Sellaista tahdoin minäkin tehdä. Ja teinkin. Kesä on jo sen verran pitkällä, ettei hennonpunaisia raparperinvarsia enää osunut kohdalleni, joten käytin vihertävämpiä.

• raparperinvarsia
• 2 dl karpaloita
• 2,5 dl valkoisen ja ruokosokerin sekoitusta
• 2 tl vaniljauutetta
• 3,5 dl vettä 

Leikkasin varret noin sentin pätkiksi, niitä tuli litran kannullinen äärimmilleen täyteen, 6 tai 8 vartta. Kaadoin palaset paksupohjaiseen kattilaan yhdessä sokerin, veden ja vaniljauutteen kanssa. Keittelin raparperia hetkisen aikaa ja aloin olla tyytymätön siirapin väriin, ruokosokeri ja keski-ikäiset raparperit tekivät siirapista aika rusehtavaa. Niinpä nappasin pakastimesta pienen rasian viime syksynä poimimiamme karpaloita ja lisäsin ne mukaan. Hetimiten väri kaunistui ja tuoksu muuttui makeasta hieman kirpeämpään suuntaan. Muistin nyt, että karpalot poksahtelevat iloisesti kiehuessaan ja kannetin kattilan. Keittelin seosta puolisen tuntia ja valutin sen sitten siivilään asetetun puuvillakankaan läpi.

Tulokseksi sain  0,75 l kauniin punaista, huumaavan tuoksuista siirappia, josta joku kielen osa maistaa lempeän raparperin ja toinen tomeran karpalon, oikein hyvä yhdistelmä! Pilkkuveden kanssa tästä saa kauniin alkumaljan tai kesäisen janojuoman. Varmasti siirappi passaa alkoholipitoisiin sekoituksiinkin, mutta niihin pitää palata tuonnempa, sillä vaikka "koko Suomi" nauttii juhannusvapaista, minulla on työvuoro tänään. Vapaani alkavat illalla ja toiveissa on joku suloinen raparperi-karpalodrinkki.

Tour de Francen odottelua ja mango-melonilassia

Wauhtiajot 2012

Kesäkuun harvoissa postauksissamme on laiteltu ruokaa aika vähän, olen tarkoituksella keräillyt voimia kuukauden viimeisenä päivänä alkavaa Tour de Francea varten. Kammenpyörittäjä tilasi jälleen aikuisten puuhapaketin lievittämään odottamisen tuskaa ja tällä kertaa meillä on hyvä kisakartta, josta voimme helposti seurata kisan kulkua eri puolilla Ranskaa. Paketissa oli mukana myös noin tunnin mittainen kooste viime vuoden kilpailusta ja katsoimme sen sunnuntaina. Se palautti mukavasti mieliin, miten kilpailu vuosi sitten kehittyi ja miten lopputulokseen päädyttiin. Tämän vuoden asetelmista ei voi vielä paljon sanoa, mutta toivon kilpailusta kehittyvän kiintoisan.

Suosikkijärjestelmäni ammattipyöräilijöiden suhteen on vähintäänkin merkillinen. Vuosien varrella olen pitänyt ykkösenä mielessäni milloin ketäkin ajajaa, eivätkä ulkonäköseikat ole lainkaan merkityksettömiä, sen auliisti myönnän. Suosikkini vaihtuu lennosta ja syy voi olla mitä kummallisin. Aikaisemmin pidin Cadel Evansia "ilkeän näköisenä", mutta pari vuotta sitten mieleni vain otti ja muuttui. Enää hän ei näytä minusta keljulta ihmiseltä ja olenkin lähes varma, että pidän häntä suosikkinani tämän vuotiseen Touriin. Alexandre Vinokourov "pääsi suosiooni" (ihan kuin hän sinne olisi halunnut) eräällä muutaman vuoden takaisella Giro-etapilla, jota ajettiin valkoisilla hiekkateillä ja kova vesisade teki tiet vaaleaksi mutavelliksi. Vino ajoi sinnikkäästi ja pyyhki valkoista sementtiä silmistään ja se  katse teki minuun vaikutuksen. Eivät nämäkään asiat ole vain järjenjuttuja, vaan myös sydämenasioita! Ainakin näin epäurheilijamaisella ihmisellä kuin minulla. Minä annan auliisti anteeksi seikkailut kiellettyjen aineiden parissakin. Kun rangaistukset on kärsitty, pidän jälleen vaikkapa Alberto Contadorista, olen pitänyt kaiken aikaa, sellaiset silmäripset miehellä! Kammenpyörittäjä nauraa toisinaan näille ranking-listoilleni, mutta nauruhan on ihmiselle vain hyväksi.

Keittiössä aion tämän vuotisen Tour de Francen aikana kokeilla joitakin sellaisia ranskalaisen keittiön klassikoita, joihin en viime vuonna vielä tohtinut tarttua. Tällaisia ovat ainakin kohokkaat ja croissantit. Viime vuonna ei tullut aivan totaalista mönkäänmenoa minkään Tour-kokkauksen suhteen, johtuen kyllä useimmiten vaikeuskertoimen alhaisuudesta. Mitään revanssia ei tarvitse välttämättä ottaa, samaan tapaan kuin esimerkiksi raviolin kanssa  kävi Italia-teemassa.  Tour de Francen alkuun on nyt  alle kaksi viikkoa, joiden aikana ehtisin kyhäillä jonkunlaista runkoa päivittäisille Ranska-kokkauksilleni. Luultavasti en saa aikaan mitään etukäteen, vaan kokkaan jälleen päivä kerrallaan.

Jotta ruoka olisi mukana edes pikkuisen tässäkin postauksessa, kerron aamiaisjuomasta, jota  meillä oli eilen. Sain siihen vinkin Pikku Leijona ja puoli valtakuntaa-blogin viikonloppuisesta postauksesta, jossa oli tehty mango-melonilassia. En ollut koskaan tehnyt lassia itse, mikä on kyllä pöhköä. Lassihan on ihana raikas juoma, jota voi varioida rajattomasti. Tällä kertaa tein kyllä melkein kuten esikuvapostauksessa. Meillä oli juuri parhaimmillaan ollut mango, joka ehdottomasti vaati jo käyttöä. Pilkoin mangon ja puoli pienehköä hunajamelonia paloiksi tehosekoittimeen ja lisäsin sinne puolisen litraa kreikkalaista paksua jogurttia ja pikkuisen hunajaa. Surrautus ja pehmeä aamujuoma oli valmis.

Flowering tea - teekukka

Jo aikoja sitten jossain yhteydessä tulin tietämään, että on olemassa sellaisia(kin) asioita maailmassa, kuin teekukat. Englanniksi niitä kutsutaan nimillä flowering tai blooming tea. Olen tuuminut, että olisipa hauska kokeilla tuollaisia(kin), mutta unohtanut asian, kun ei kohdalleni ole osunut teekukkia. Viime viikolla joku luppohetki aloin etsiä asiasta tietoa mahdollisista ostopaikoista. Osuin Mandragora-nimiseen nettikauppaan, joka fyysesti sijaitsee synnyinkaupungissani Rovaniemellä. Tilasin pienen erän teekukkia ja eilen paketti olikin jo odottamassa minua kotiin saapuessani. Nätisti pakatut tuotteet näyttivät oikein hauskoilta, jossain blogissa viitattiin pöllön oksennuspallomaiseen ulkomuotoon, enkä voi olla kauhean eri mieltä.

Vuosia sitten hölmöönnyin ostamaan lasisia teekuppeja ja -kannun, mutta kyllästyin niihin nopeasti, pidin niitä jotenkin heppoisina ja pelkäsin niiden rikkoontuvan herkästi. Kuskasin ne sitenkuten pakattuina SPR:n kirpparille, josta huomasin niiden piakkoin lähteneen jonkun toisen matkaan. Hyvä niin, paitsi että nyt olisi juuri sellaisille käyttöä! Joudun siis käyttämään kokeilussani jotain muuta lasista astiaa, päädyin Riedelin jalattomaan punaviinilasiin, jolle ei oikein muuten löydy käyttöä minun rahvaanomaisesti karttaessani niin suurta viinilasia. Lueskelin sieltä täältä, että teekukan päälle lasketaan kuumaa vettä ja muutamissa minuuteissa puuvillalangalla palloksi sidotut lehdet avautuvat. Kukkaa voi (kuulema) hauduttaa useampaankin kertaan ja jos sellainen ei houkuta, sen voi laittaa muuten vain koristeeksi ensijuomisen jälkeen veteen muutamiksi päiviksi. Koska en ole teelaatujen suhteen asiantuntija enkä muutenkaan tee-entusiastikko, toivon sellaisten antavan anteeksi tämän amatöörimäisen kokeiluni. Pääasia tässä on se kukka, ei teen juominen. Pallosen pakkauspussin teksti kuului näin:

 Tropical Blooming Tea

 Mangolla, appelsiinilla ja persikalla maustettu,

 käsinrullattu valkoinen "Da Hao" -tee pohjoisesta Fujianista.

 Haudutuksen jälkeen terälehdet aukeavat ja 

paljastavat keskeltä kehäkukat,

 joita punaiset amarautin kukat korostavat 

ympärillään pieniä jasmiininkukkia.

Valmistus:

1 pala teetä/3dl vettä

Kaada 85°C:n vesi teelehtien päälle ja

anna hautua 2-3 minuuttia,

jonka jälkeen tee kaadetaan siivilän läpi.

Aluksi näytti kyllä siltä, että lasissa kelluu vain pölypallero tai homehtunut lihapulla, mutta muutamassa minuutissa paketti avautui ja lasin pohjalle laskeutui kaunis asetelma, jota ei malta ottaa kuiville. Maistoin teetä varovaisesti lasin reunasta ja juoma maistuu oikein hyvältä. En vain raski heti luopua ihailemasta teekukkaa. 

Qahwaa Qatarista

Tänään on kiinnostavien tapahtumien päivä, suomalaiset käyvät toivonmukaan ahkerasti vaaliuurnilla ja vähän etelämpänä, Qatarissa on aloitettu kuusietappinen Tour of Qatar. Siellä on mukana monia huipputalleja ja -ajajia. En päässyt katsomaan lyhyttä kisalähetystä reaaliaikaisena, mutta tuloslistoista näen Tom Boonenin kirineen ykköseksi ja muitakin tuttuja nimiä on kärkikymmenikössä, heistä mainittakoon vaikka Peter Sagan ja Tyler Farrar. Mark Cavendish sen sijaan löytyy vasta sijalta 51. Huomenna on vuorossa aika-ajo, jota jo toivon mukaan ehdin katsomaan.

Qatarilaiseen ruokakulttuuriin tutustuminen tuotti melko laihoja tuloksia, suurimmaksi osaksi sen vuoksi, ettei minulle ole ylipäätään kovin tuttua mikään sen seudun ruoka. Ajankäytölliset rajoitukset estivät minua tekemästä vaikka jotain lammasruokaa, jonka ymmärrän olevan Qatarissa ja naapurimaissaan suosittua. Sen verran sain selville, että maassa pidetään  tärkeimpänä keskipäivällä syötävää ateriaa, vasta vähitellen länsimäinen päivälliskulttuuri on saamassa jalansijaa.

Harhailuni ohjeiden parissa tuotti sen verran tulosta, että kokeilin tänään qahwaa, kahvia jotain juodaan yleisesti Qatarissa ja muissa lähimaissa. Siihen meiltä löytyi kutakuinkin ainekset ja välineetkin. Kahvimyllyn ruuvia kierrettiin siihen suuntaan, että pavuista tuli melko hienoa purua, paljon espressoa hienompaa. Keitimme pienen pannullisen vettä, jonne laitoimme 4 lusikallista kahvia, nostimme kahvin kiehumaan. Annoimme kahvin asettua hetkisen aikaa. Toisessa pienessä pannussa odotti sitten sahramihippuja ja karkeaa kardemummaa, päälle kaadoimme siivilän läpi asettuneet kahvin. Sekoitimme ja annoimme juoman kiehahtaa, jonka jälkeen se olikin valmista nautittavaksi. Juoma nautitaan perinteisesti korvattomista pienistä kupeista, sellaisia meillä ei ollut. Kuvatessa juoma ehti hieman jäähtyä ja vahvemmaksikin sen olisi voinut tehdä, mutta mukavasti kardemumma ja sahrami kyllä maustoivat kahvin.

Lunta keskisuomalaisissa pyöränpinnoissa

Korpisoturin korvikekahvi

Kammenpyörittäjä toi reissultaan luettavaksi pienen kirjasen, Korpisoturin keittokirjan, johon on kerätty Suomen Sotilas-lehden keittokikkakilpailun satoa vuodelta 1944. Lehtinen on kiinnostavaa ja osin liikuttavaakin luettavaa. Pienistä jutuista ovat sotilaat saaneet vähän lisää ruokavalioonsa ja monessa ohjeessa "lisätään voita, jos on" tai "mahdollisia perunoita". Kokeilimme kirpeään pakkaspäivään sopivaa korvikekahvia takapihan nuotiopaikalla, vaikka lintuset kyllä katselivat meitä oksilta, että menkää nyt hiiteen, että me pääsemme syömään. Kammenpyörittäjä kaivoi nuotiopaikan esiin ja viritti tulet ja kohta pääsimmekin "kahvinkeittoon". Ohje kuului näin:

"Vastike-kahvi: Kuivaa näkkileipää paloitellaan pieniksi paloiksi kenttäpakin kanteen. Kappaleet paahdetaan tumman ruskeiksi, ei kuitenkaan polteta niitä. Paahtamisen jälkeen kappaleet survotaan hienoksi jauhoksi, josta sitten keitetään "kahvia" sekoittamalla n. litraan vettä 2 rkl vastikekahvia ja annetaan tämän kiehua 5-10 min." (Stm. Esko V. Kallio)

Täsmälleen näin tehden saimme kupposet kuumaa tummaa juomaa, joka ei ollut ollenkaan hassumpaa. Jo paahdettu näkkileipämuru tuoksui hyvälle, ei tosin kahvimaiselle. Juomasta tuli minulle  ensimmäisenä mieleen lihaliemi, Kammenpyörittäjälle tee. Jos olisin talviolosuhteissa tai muuten kylmissäni lämmikkeen tarpeessa, ottaisin kyllä kupillisen tätä korviketta koska vain! Joku toinen pakkaspäivä kokeilemme ruokaisampaa vinkkiä tästä keittokirjasta. 

Ätsii!

Flunssa asettui taloksi, tai toivoakseni vain vähäksi aikaa kortteeriin. Ei tee mieli syödä mitään, mutta jotain kurkkua hellivää juomaa piti keksiä. Laitoin googleen sanan flunssajuoma ja sain ensimmäiseksi hakutulokseksi tämän. Riittävän simppeliä minulle, nyt suuriin voimainponnistuksiin ei ole intoa.

Kaada kattilaan litra vettä, purista puolen sitruunan mehu veteen. Kuori sitruunan toinen puolikas ja pilko hedelmä lohkoiksi. Leikkaa parin sentin pala inkivääristä ja kuori se. Viipaloi pala muutamaan ohueen viipaleeseen ja lisää kattilaan sitruunalohkojen kanssa. Keitä vartin verran, en jaksanut ihan niin kauan, tunnustan. Siivilöi juoma ja kaada termokseen, lisää reilusti hunajaa ja siemaile sieltä kupillinen kerrallaan. Maistuu hyvälle, terveelliselle ja nostaa apeita suupieliä ainakin millin pari.

Tee-se-itse-limoncello

Tastespottingia selatessani kiinnitin huomioni blogikuvaan, jossa oli kotitekoista Limoncelloa, halusin heti kokeilla sitä itsekin. Taannoinen "Baileys"-kokeiluni onnistui hyvin, ainoastaan "säilyvyyttä" pitää  moittia, pienen  pulloni pohja tuli jo aikoja sitten vastaan... 

Ohje "Limoncelloon" otin täältä. Kysyin Kammenpyörittäjältä eräänä aamuna  sähköisen viestimen kautta, että mikä meidän vodkatilanteemme on. Kummempia ihmettelemättä hän vastasi sen olevan erinomainen. Eli ainoastaan sitruunoita tässä huusin ja niitä sainkin.

Leikkasin neljästä isosta, hyvin pestystä sitruunasta kuoret ja sijoitin ne tiiviskantiseen kannuun, päälle kaadoin niin paljon vodkaa, että kuorilastut uiskentelivat siellä iloisesti, noin 2.5 dl. Tämä hyväntuoksuinen seos jätettiin sitten pimeään viileään paikkaan viikoksi, minä laitoin sen jääkaappiin. 

Viikon kuluttua oli aika keittää siirappi. Laitoin 3 dl vettä ja saman verran sokeria kattilaan. Keitin liemen siirapiksi, eli sen verran että sokeri liukenee nesteeseen ja siitä tulee kirkasta. Kaadoin siirapin vodka-sitruunankuoriseoksen päälle ja sekoitin. Tämän sörsselin annoin vielä maustua yön yli viileässä. Tänään kaadoin seoksen ensin siivilän läpi, jotta kuoret jäävät pois kyydistä ja sitten vielä suodatinpussin läpi, että juomasta tulee kirkasta. Kaadoin juoman kesäisistä rippijuhlista säästettyyn Lorina-pulloon. Hyvää drinkeissä, kuulema. En ole koskaan maistanut! Enkä tätäkään pääse maistamaan ennen iltaa. Tuoksu on valtaisan hyvä, millaiset bileet mahtaa olla kompostin matosilla viinassa lionneiden sitruunakuorten kanssa?

Tee itse omat juomasi!

Minua ihastutti muinoin kovasti  tv-shopin edeltäjän, kuponkiuutisten mainos, jossa kehotettiin: "Tee seinätaulusi itse!". Heidän tuotepakkauksellaan säästäisi suuret summat ja saisi varmasti mieluisia seinätauluja. Kieltämättä oli totta, ettei silloinen budjettini riittänyt mieluisiin taideteoksiin, mutta jätin silti kotimaalarisetin hankkimatta. Ajatus siitä, että itse tekemällä saa sekä parempaa, että halvemmalla, on kyllä usein toimiva, mutta usein myös itsetekemiseen liittyy kokeilemista ja hassuttelua, tehdään ihan vain sen vuoksi, että voidaan tehdä! 

Hannele Kokeista ja Poteista riemastutti minua postauksellaan "Baileysin" (tekijänoikeudet kunniaan!) tekemisestä ja se toi mieleeni nämä monenlaiset tee-se-itse-(paremmin)-kokeilut, joista jää ennen kaikkea hauska mieli.  Niillä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, että säästäisikö kenties roposen tai pitäisikö juomanvalmistajajättien pomojen olla huolissaan siellä kulmahuoneissaan (vai lienevätkö omissa executive-kerroksissaan), kun me pikkumuurahaiset teemmekin juomamme itse.

Eräs bloggaamisen hyvä/huono puoli on se, että keittiön kaappeihin alkaa kertyä kaikkea kummallista. Tai ei välttämättä niinkään kummallista, mutta erilaista verrattuna ruokablogia edeltävään elämään (jota muistaakseni kuitenkin oli, näin puolivuotiaan bloginpitäjän itsevarmuudella sanottuna). Siellä on pino ankanrasvapurkkeja, on kondensoitua maitoa niin, että kulmakunnan hammaslääkärit jo hierovat pikkukäsiään yhteen, että pian nähdään. On uusia erikoisia mausteita, joita olen ostanut, mutten tohtinut vielä käyttää ja on vaniljatankoja niin paljon, että heikompaa hirvittää. Siis materiaalia erilaisten äkkikokeilujenkin varalle on paljon aiempaa enemmän, munista nyt puhuttakaan. Se huono puoli on sitten sinä päivänä, kun kaappeja käydään  läpi ja komposti huokaa, että ei kai taas tätä settiä.

Modasin vähän Hannelen postauksen ohjetta, en laittanut kaakaota enkä suklaakastiketta, sillä aiemmat kokeiluni kondensoidun maidon kanssa ovat olleet vähintäänkin makoisia. Vaikeinta, ehdottomasti vaikeinta, tämän ohjeen toteuttamisessa oli sopivan pullon löytäminen. En ole varma, riittääkö kelpuuttamani astian korkin tiiviys, mutta toisaalta se antaa luvan ottaa juomaa useammin, ettei se vain ehdi pilaantua! Ihminen on sitten hyvä antamaan lupia itselleen. Niitä heltiää ihan kysymättäkin. Pullolliseen tätä pehmoisaa ihmejuomaa käytin:

• 1,5 dl kermaa
• 1,5 dl viskiä
• purkki kondensoitua maitoa
• 1 rkl espressoa
• siemenet muutaman sentin vaniljatangon pätkästä

Aineet kannuun ja topakka sekoitus vispilällä, pulloon, lasiin, suuhun (ja epäilemättä päähänkin, jos enempi nauttii). Toimii! Kiitos Hannelelle! ps.anteeksi Hannele tuo vaniljatanko tuossa kuvassa, en muistanut, että sinun kuvassasi oli se myös!

Ehkä joku luulee, että olen ruokkinut kompostia teerellä, jonka valmistamisella varovasti pelottelin itseäni sivupalkin "tulossa"-osastossa. Näin ei ole, lintu on tuossa pöydällä odottamassa kuinka vapisevin käsin tohdin siihen tarttua. Se tapahtuu myöhemmin tänään, ihan varmasti tänään, kauemmas en voi asiaa siirtää enää millään. En vaikka telkkarista tulisi Tuulen viemää laajakuvaversiona ja sellaisella lopulla, jossa Scarlett saa Rhettin. Eli lintua myöhemmin ja postaus siitä, jollei kaikki mene ihan reisille.

Marraskuun kolmantena torstaina

Jo vuosien ajan, emme edes muista kuinka kauan, olemme ostaneet marraskuun kolmantena torstaina myyntiin tulevaa viiniä, Beaujolais Nouveauta. Useimmiten työvuorolistaakin on saatu sen verran fiksattua, että viiniä on päästy kyseisenä iltana maistamaan, joskus on pitänyt odottaa seuraavaan päivään. En yritä teeskennelläkään viiniasiantuntijaa, enkä ala analysoida viinejä, vaan tyydyn siihen, että minulle tässä tärkeämpää on happening kuin viinin ominaisuudet tai satovuoden laatu. Joskus uusi viini on ollut marjamehumaista, kerran olen onnistunut maistamaan banaanin, jollakin kertaa yksi pullo unohtui kaappiin ja joulun tienoilla totesimme sen olevan sillä rajalla voiko sitä enää juoda. Olen aina ollut lapsekkaan ilahtunut pullojen etiketeistä, tälläkin kertaa kumpikin Alkon maahantuoma viini on hauskannäköisessä pullossa, minulta muovipullokin saa plussaa ja kierrekorkki on tämän lajin viinissä enemmän kuin paikallaan.

Kokkauspuolen hiljaiselo blogissa on päättymässä, sillä menin ottamaan vastaan  Uuden Mustan järjestämän juureshaasteen. Kohdalleni sattui pelottava palsternakka. Tänään kaupasta mukaan lähti mojovia palsternakkoja, joiden kimppuun on tarkoitus lähipäivinä käydä. Saa nähdä kuinka minun käy. Ehkä otan tämän Myth Busters-hengessä, failure is always on option.

Karpaloperjantai

Tänä syksynä kotimme lähellä olevalla suolla (koordinaatit salaisia) on todella paljon karpaloita, noita soidemme pikku vitamiinipommeja. Kammenpyörittäjä keräsi jo eilen pienen ämpärillisen marjoja, mutta sanoi niitä jääneen vielä runsaasti. Niinpä tämä aamuna myös taloutemme sohvavastaava ryhdistäytyi, nousi polkupyörän selkään ja pyöräili vaativan 10 minuutin matkan suon reunaan. Kaunis, aurinkoinen sää ja sopivan pieni ämpäri siivittivät minutkin poimimaan innokkaasti karpaloita, joita oli tosiaan aivan tolkuttoman paljon. Aiemmat kokemukseni karpaloiden poimimisesta ovat olleet sen kaltaisia, että yksi marja siellä ja toinen täällä, mutta nyt oli toisin. Suo oli paikoin melkoisen kostea, sen sain kokea myös ihan rähmälläni, sillä unohduin liian pitkäksi aikaa sijoilleni ja kaunis punainen kumpparini imeytyi suohon, jolloin seuraava askel jäikin haaveeksi ja otin kontaktia ainakin muutamaan eri sammallaatuun. Kiitos nykyisten ulkoiluvaatemateriaalien, ei muuta kuin rivakka suoveden kiertäminen pois polvista ja jatkamaan poimimista! Saimme parissa tunnissa viitisen litraa karpaloita, kylmät varpaat ja punaiset posket. 

Kotona oli ohjelmassa tietysti marjojen puhdistamista, joka ei ollutkaan kovin työlästä, suolta poimittujen karpaloiden seassa oli vain vähän kuivia heinänkorsia. Kammenpyörittäjä kehitti pikaisen iltapäivälämmikkeen, jonka nimesimme suoshotiksi. Pari lusikallista marjoja survottiin soseeksi. Lusikallinen sosetta, jääpala ja pikku tömpsy vodkaa talouden pienimpään lasiin, pinnalle muutama ehjä marja. Kylläpä puistatti (hyvällä tapaa) ja lämmitti. 

Suurin osa karpaloista päätyi sellaisenaan pakastimeen, mutta puolisen litraa meni tämän päivän jälkiruokaan, karpalokiisseliin. Laitoin puoli litraa marjoja ja litran vettä kattilaan ja annoin kiehua hetken aikaa, karpalot poksahtelevat iloisesti kuumetessaan, joten kansi ja varovaisuus oli paikallaan, kuuma karpalotirskaus ei tehnyt kauhakädelle hyvää eikä ollut niin kiva siivota liedeltäkään. Jätin kiehahtaneen kiisselipohjan kattilaan hautumaan noin puoleksi tunniksi, jonka aikana lopun suosaaliin puhdistaminen jatkui. Siivilöin marjojen kuoret pois liemestä ja painelin marjamössöä varovasti kauhalla, varoen niitä marjoja, jotka vielä eivät olleet poksahtaneet. Kaadoin siivilöidyn karpaloliemen takaisin puhtaaseen kattilaan ja kuumensin sen uudelleen, lisäsin mukaan ruokosokeria sen verran, että liemen kirpeäys taittui ja maku oli sopivan makea. Sekoitin noin 5 ruokalusikallista perunajauhoa tilkkaan vettä ja kaadoin suurusteen ohuena nauhana mehuliemeen ja nostin sen vispilällä kevyesti sekoittaen pulpahtamaan kerran tai kaksi, jolloin kiisseli sakeni. Kaadoin kiisselin kulhoon jäähtymään ja nautimme sen iltaisena jälkiruokana kermavaahtolusikallisen kanssa. 

Päivällisellä meillä oli toinen erä ravioli vs minä. Sen lopputuloksesta tuonnempana.

Barraquito - kanarialainen kahvijuoma

Kanarialla ollaan ilmeisesti äkkimakian perään, tai sitten meillä oli tosi makeaa kondensoitua maitoa. Mutta mukava kuuma kahvijuoma yhtäkaikki! Kahta annosta varten avaa tölkki kondensoitua maitoa, se on tahmeaa ja valuu pitkin purkin laitoja, vaikka kuinka nätisti koittaisi avata. Raasta pestystä sitruunasta kuorta kumpaankin korkeaan kuumuutta kestävään lasiin muutama hippunen ja lisää ruokalusikallinen sitruslikööriä. Kuumenna 1,5 dl maitoa ja samanverran kondensoitua maitoa kattilassa (jos pidät vähän vähemmän makeasta, käytä enemmän maitoa ja vähemmän kondensoitua). Valmista hyvää espressoa, normaali shotti/annos. Kaada kuuma maito ja kahvi liköörin päälle ja nauti.

Kondensoitu maito säilyy kuulema säilylepurkista siirrettynä jääkaapissa noin saman aikaa, kuin tavanomainen maito.

Illempana kokeilimme juomaa uudelleen, teimme neljä annosta korkeampiin laseihin. 1,5 dl kondensoitua maitoa  ja noin 3 dl tavallista maitoa tuotti neljä huomattavasti maltillisemmin makeaa juomaa, joissa kahvi nousi pääosaan, kuten varmaan on tarkoituskin. Niin saimme peltipurkkimaidonkin hyödynnettyä samantien, eikä löytymään jääkaapista x viikon kuluttua.

USA:sta ei ohjelmatiedoissa luvattua pyöräilylähetystä tullut, mutta Vueltaa pääsimme seuraamaan. Jälleen oli todella kuuma päivä, mittari huiteli yli kolmessakymmenessä asteessa, joten nesteytys oli todella tärkeää kisan aikana. Tänään oli Liquigas-Cannondale-joukkueen päivä, viiden ajajan porukasta oli neljä joukkueen ajajaa  maaliin tultaessa, joukossa oli Movistarin Pablo Lastras. Voittaja oli Peter Sagan ja Lastras kiri toiseksi. Kokonaiskilpailua johtaa punaisessa paidassa Sylvain Chavanel.