Nopea ranskalainen päivällinen – valmiscrepet kinkkutäytteellä

Tänään siirryimme taas pienen matkaa kotia kohtia, noin 130 km, riippuen reitistä. Matkalla oli katsottavaa, esimerkiksi yksi kirkko. Siellä oli ulko-ovella monta moppia nojallaan ja ovelta jo kuului, että siivous on menossa, tällä kertaa ponteva imurointi. Jos kirkoissa näkee siivousta tai kukkien asettelua (kuten usein näkee) sitä ovat tekemässä seniorimadamet, minäkin olen sellainen. Tässäkin kirkossa oli kaksi madamea ja he tervehtivät meitä mennen, tullen ja palatessa. Tuossa kirkossa ei ollut Jeanne d'Arcin patsasta, mutta oli kauniit punasävyiset lasimaalaukset, joista en tullut ottaneeksi kuvaa. 

Iltapäivällä saavuimme kahden ruokakaupan kautta leirialueellemme Merville-Franceville-Plageen. Tänne saimme pari päivää sitten tehtyä varauksen. Leirialueet ovat melko täynnä näin heinäkuussa ja se on ymmärrettävää, täällä ei ole liian kuumaa. Bretagnen jäätyä taakse täytyy sopeutea maksamaan muutama euro enemmän vuorokaudesta. Muutoinkin minulla on vähän Bretagne-ikävää, siellä oli niin ihanaa. 

Tänään söimme päivälliseksi täytetyt crepet. Olisin halunnut ostaa vaaleat, sokerittomat crepet, mutta sellaisia ei kaupassa ollut. Joten ostimme kaksi tänään paistettua tattarilettua ja niihin sommittelin täytteet. Ohjeen pienin muutoksin otin täältä. Tuon linkin takaa löytyy paljon sievempiä kuvia tästä ruoasta, minä en onnistunut saamaan sievää ruokaa, enkä sievää kuvaa ruoasta. Mutta ruoka maistui hyvältä. Kai sekin on jotain?

Täytetyt letut kinkkutäytteellä

• 1 pieni uuden sadon sipuli suikaleiksi leikattuna
• 0,5 rkl voita
• 2 valmista crepeä (tattarilettua, samana päivänä paistettua)
• 1 rkl voita
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl dijonsinappia
• 2 rkl yrttituorejuustoa
• 1 rkl voita 

Leikkasin ensin kinkkuviipaleet suikaleiksi, samoin pienen sipulin. Kuumensin paistolevyn ja sillä pikkuisen voita, laitoin sipulisuikaleet paistumaan voihin, käytin paistorengasta (jolla voi paistaa kananmunia) jolloin sipuli paistui pienessä määrässä voita.

Sipulin paistuessa avasin crepet pakkauksestaan ja käänsin ne auki. Sivelin puolikkaille kumpaankin pikkuisen dijonsinappua ja yrttituorejuustoa. Ripottelin kinkkusuikaleet taisaisesti puolikkaille ja jaoin sipulisuikaleet kristillisesti, kunhan ne olivat kypsyneet sopivasti. Taittelin crepet ensin puolikuun muotoon ja sitten vielä melkein puoliksi. 

Lisäsin paistolevylle sipauksen voita ja nostin crepet lämmittymään ensin noin minuutiksi ja sitten kääntämisen jälkeen vielä toiseksi. 

Sivukkeena meillä oli puolikkaat pikkuruisista salaateista voissa paistettuina, en nyt tietä onko tuo laji salaattia (käytimme eilen hampurilaisen saalaattina) vai kaalia. Leikkasin sen puoliksi ja grillasin levyllä samaan aikaan kuin sipuli paistui ja crepet lämmittyivät. Maustoin puolikkaat kaalit/salaatit suolalla ja pippurilla. 

Tour de Francessa oli lepopäivän jälkeinen henkilökohtainen aika-ajo. Jonas Vingegaard on poissa pelistä, mutta kisa jatkuu. Remco Evenepoul on kova aika-ajaja, mutta paljonko hän pystyi ajamaan eroa kiinni Tadej Pogacariin? Katsoimme etappia melko reaaliajassa (campingilla on hyvä wi-fi) ja jännitimme sitä, miten tässä käy. Remco otti eroa kiinni puolisen minuuttia, mutta etappivoittonsa jälkeenkin hän on 4,5 minuuttia Tadej'n perässä kokonaiskilpailussa. Minulle tämä käy oikein hyvin. 

Pala turskaa juuressalaatilla

Tänään naapurikylässä (tai pikkukaupungissa) oli luvassa kirppari, näimme jo saapuessamme mainoksia siitä lyhtypylväissä. Antti kävi aamulla ostamassa leipomosta päivän leivän ja näki jo myyjiä sommittelemassa kojujaan. Aamupalan jälkeen kävelimme rannan väylää pitkin parin kilometrin matkan Jullouvilleen. Näin heinä-elokuussa tätä reittiä ei saa pyöräillä koko matkalla, mutta kyllä siellä muutama pyöräilijäkin näkyi. Sovimme kaikki kulkemaan. 

Kirppariaukio oli tupaten täynnä kojuja, osa oli selvästi myyjiä, joilla oli tavaraa liikkeestään tai ovat ammattimaisia vanhantavaran myyjiä erilaisissa tapahtumissa, mutta osa oli kyllä ihan kotonurkistaan rompetta keränneitä myyjiä. Meiltä puuttuu vielä ostoslistalta se hääkuva (näimme noin kuukausi sitten hienon vanhan hääkuvan, muttemme sitä ostaneet, se maksoikin oikein 2-2,5€ ja se on jäänyt harmittamaan) ja ehkä yksi luulautanen vielä pitäisi saada. Jeanne d'Arceja ei kovin montaa enää tarvita. Tämänpäiväinen löytömme täydellistää kokoelmamme aika mukavasti. 

Sää on ollut melko lämmin, 28-30 astetta ja erittäin hiostavaa. Sääennusteiden mukaan piti alkaa ukkostaa jo alkuiltapäivästä, mutta ennuste on valunut myöhemmäksi tunti tunnilta, ehkei koko ukkosta tulekaan. Tuulee kyllä hyvin puuskaisesti ja kovaa, joten ruoanlaitto kutistui siihen, että sekoitin juuressalaatin ja paistoin kaksi turskapalaa ulkona pannulla. En mielelläni paista kalaa auton keittiössä. 

Tämän päivällisemme suurin ranskalaisuus on se, että kaikki raaka-aineet ovat Ranskasta peräisin ja näin kyllä ohjeita siitä miten ranskalaiset paistavat kalansa voissa. Niin että tämä saa riittää ranskalaisuudesta. Salaattiin meni eilen ostettu juuresseoksen loppu vähillä tuunauksilla. 

Turskaa juuressalaatilla

• 2 x 90 g pala nahatonta turskaa
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• silputtua ruohosipulia
• 1/3 pienestä juuressekoituspussista
• 1 keltainen tomaatti
• 1/4 vihreää paprikaa
• 2 rkl ranskalaista valkoista salaattikastiketta (pirkkaa jostain markettiketjusta)

Ensin sekoitin juuressekoitukseen pienen palan kuutioiksi leikattua paprikaa ja pienen tomaatin kuutioina. Sekoitin mukaan hieman neutraalia ranskalaista salaatinkastiketta.

Antti viritti minulle paistopaikan kaasuliedelle ja pannulle ja seisoi itse pitämässä lieden säilytyslaatikkoa ja itseään tuulensuojana. Sulatin pannulla voita ja paistoin siinä suolalla ja pippurilla maustetut turskapalat. Koska tuuli niin paljon, en saanut kovin sievää paistopintaa ja kaasupanoskin piti vaihtaa keskenkaiken. Mutta lopulta kalasta tuli juuri sopivan kypsää ja annoksen kruunasi pieni liraus sitruunaa kaloille ja ruohosipulisilppu. 

Tour de Francessa oli tasamaan etappi ja se oli jo yhdestoista, joten huomenna kääntyy tämä kuudestoista ranskalainen ruokahaasteemme loppusuoralle. Soren Waerenskjold oli kirin nopein ja kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. 

Tästä ei kannattanut mennä

Korealainen coleslaw – rapea lisäke vaikka mille

Tämä on helppo ja kiva ohje korealaiseen kasvissivukkeeseen, otin siihen vähän vinkkejä eri paikoista, mutta suurimmaksi osaksi on omasta tai asiakkaan päästä. Tein pienen annoksen kahdelle kerralla syötäväksi, mutta tämä kyllä säilyy päivän pari kylmässä ja todennäköisesti vielä saa lisää makuakin. 

Korean Coleslaw

• neljäsosa pienestä punakaalista 
• 1 omena
• 1 porkkana
• 2 kevätsipulia
• 1 tl gochugarua (korealainen chilihiutale)
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Leikkasin punakaalin niin ohuiksi suikaleiksi kuin osasin, samoin omenan ja porkkanan ohuiksi tikuiksi, kevätsipulit silpuksi. Sekoitin chilihiutaleet soijan, sitruunamehun ja seesaminsiemenöljyn kanssa kastikkeeksi ja lisäsin vielä noin teelusikallisen seesaminsiemeniä. Sekoitin kastikkeen kasviksiin. Annoin sivukkeen maustua noin vartin verran. Se oli erittäin hyvää ja mukavan rouskuvaa korealaisen nyhtölihapadan ja riisin kanssa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Näyttäisi siltä, että sivukkeessa on mukana maissia, 

ei ole, mutta tuli mieleen, että se sopisi tähän oikein hyvin!

Varhaiskaalia ranskalaisittain

Tämän päivän panostus on melko vaatimaton ulkonäkönsä puolesta, mutta maku oli mainio. Meillä oli minun yhteenliitettyjen nyrkkieni kokoinen varhaiskaali odottamassa syödyksi tulemista. Leikkasin kaalin neljään osaan ja sutikoin niihin oliiviöljyä ja ripottelin päälle suolaa, pippuria ja fenkolinsiemeniä. Paahdoin kaalipaloja airfryerissä ensin yhdeltä kantiltaan 10 minuuttia 190 asteessa, sitten toiselta kyljeltään ja lopuksi laitoin palaset vielä selälleen ja raastoin niiden päälle parmesaania. Se ei ollut paras juusto tähän, sillä se ei viitsinyt sulaa juuri ollenkaan, mutta ei ollut sopivampaakaan juustoa. Söimme nämä eilisen burgundin padan loppujen kanssa. 

Tour de Francessa päästiin jo Pyreneille, joita meillä jostain syystä sanotaan Andeiksi. Vuoriekspetrit olivat pääosassa ja voittajaksi ajoi Tadej Pogacar ja jatkaa tietysti kokonaiskilpailun johdossa. 

Varhaiskaali-lihapullakeitto niin ranskalaisittain kuin osasin

Eilen minulla oli ajatus, että tekisin tänään kaali-makkarakeiton Pardon Your French-blogin ohjeen mukaan, mutta miten siinä pääsikään käymään, että söimme makkarat jo eilen. Enkä sitten millään viitsinyt makkaroiden tähden lähteä kauppaan tänään. Olisihan se ollut vähän pöhköä syödä makkaraa kahtena päivänä peräkkäin. Olisin edes säästänyt puolet paketista tälle päivälle. Pakastimesta löytyi kuitenkin pakkaus jauhelihaa, joten päätin soveltaa keiton niin, että siihen tulisikin lihapullia. Puolet pullista säästin toista ateriaa varten, sillä emme sentään syö 12 lihapullaa kumpikin yhdellä aterialla. Tämän ruoan  nimi on ranskaksi ymmärtääkseni jonkunlainen maalaisten kaalikeitto ja maalaisiahan mekin olemme, vaikka faktuaalisesti asumme kaupungissa, mutta kyllä tämä aika landea on. 

Ranskalainen kaalikeitto lihapullilla

Lihapullat (24 kpl, joista keittoon 10)

• 400 g naudan jauhelihaa
• 1 viipale vaaleaa leipää
• 0,75 dl maitoa
• 1 kananmuna
• tikkuaskin kokoinen pala comte-juustoa raastettuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 uudensadon punasipulin varsiosa silppuna
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl kuivattua Provencen yrttiseosta
• 1 rkl oliiviöljyä paistamiseen

Revin leipäpalan kulhoon ja kaadoin maidon päälle, sekoittelin nuolijalla niin, että leipä muussautui ja imi maidon itseensä. Keräsin hetken aikaa turvonneet leipämassan päälle jauhelihan, sipulin, kanamunan, mausteet ja tomaattipyreen. Sekoitin tasaiseksi. Paistoin mikrossa pienen maistipalan, ei tarvinut enempää mausteita. Pyörittelin taikinasta 24 pienehköä lihapullaa ja paistoin ne ebelskiver-pannussa oliiviöljytilkassa. En paistanut keittoon meneviä pullia ihan kypsiksi asti, ne 10 kpl nostin lautaselle odottamaan. Loput paistoin kypsiksi asti ja nostelin tiiviiseen rasiaan myöhempään käyttöä varten.

Loput keittoainekset

• pienen varhaiskaalin 6 ulommaista lehteä
• 2 pientä porkkanaa 
• 3 perunaa 
• 1 uudensadon punasipuli ilman varsiosaa (se meni lihapulliin)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 4 dl kasvislientä fondista
• 2 laakerinlehteä
• tuoretta basilikaa 

Silppusin sipulin ja suikaloin kaalinlehdet, kuorin perunat ja porkkanat ja leikkasin ne paloihin. Kiehautin veden ja lisäsin siihen 2 rkl kasvisfondia. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä ensin hetkisen sipulia, sitten lisäsin mukaan porkkanapalat ja kaalisuikaleet. Kuullotin kaikkia noin viisi minuuttia. Sitten lisäsin mukaan perunapalat, laakerinlehdet ja liemen. Nostin keiton kiehumaan lempeästi ja noin vartin päästä nostelin lihapullat mukaan kypsymään loppuun. Noin vartin päästä perunapalatkin olivat kypsiä, ne olivat niitä hitaasti kypsyviä Noirmoutierin perunoita.  Lopulta keitto kyllä hautui paljon pitempään meistä riippumattomista syistä, mutta se varmasti teki keitolle vain hyvää. Tuore hapanjuurileipä olisi nyt sopinut tähän, mutta piti tyytyä pakastimesta löytyneisiin sämpylöihin, kyllä ne paahdettuina ja hyvän ranskalaisen voin kanssa menivät. 

Tour de Francessa oli tasamaanetapiksi luettava ja noin 180 km mittainen. Ainakin lähdön hetkellä satoi rankasti ja sama jatkui ajoittaisina kuuroina pitkin päivää. Massakirihän siitä tuli ja sen voittajaksi ajoi Biniam Girmay, jo toisen kerran tässä kilpailussa. Tadel Pogacar ei vaihda paitaa huomennakaan. 

Provencen turskaa

Onpa ollut uutispäivä tänään, polttopuu-urakan lisäksi olemme katsoneet uutislähetyksiä ja Tour de Francea. Päivällisen valmistimme ulkona terassilla, oli niin ihana kesäpäivä. Ohjeen turskaa varten otin uudesta suosikkiblogistani Pardon your French. Kasvikset tein omasta tai asiakkaan päästä. Kesäkurret olivat omasta kulatungasta ja kaali oli malliston pienin, jopa pienempi kuin turskakastikkeeseen käyttämäni tomaatti. Vähän taas soveltelin, koska niinhän minä aina teen.

Turskaa Provencen tapaan

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon sipuli viipaleina
• 1 uuden punasipuli viipaleina
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 suuri tomaatti kuutioiksi leikattuna
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 12 mustaa oliivia
• 12 pientä varrellista kaprista
• 1 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• tuoretta timjamia
• tuoretta persiljaa
• 200 g turskaa

Kasviksia grillistä

• ihan pieni varhaiskaali (minun yhteenpuristettujen nyrkkieni kokoinen)
• 4 ihan pientä kesäkurpitsaa (omasta viljelyksistä)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl voita sulatettuna

Valmistelin varhaiskaalin leikkaamalla sen neljään osaan, poistin uloimmat lehdet. Ripotin pinnoille hieman suolaa ja pippuria ja kevyesti oliiviöljyä. Leikkasin pienet ristiviillot ihan pikkuruisiin kesäkurpitsoihin ja maustoin niitäkin suolalla ja pippurilla. Otin kaasugrillin sivupolttimolle irtoparilan ja laitoin sille hieman öljyä odottamaan kasvisten grillaamista. 

Turskan tein korealaisella kaasuliedellä pienessä valurautapannussa. Kuumensin pannua hetkisen ja kaadoin sille 2 rkl oliiviöljyä. Kuullotin sipulia ja valkosipulia pari minuuttia ja lisäsin pannulle tomaattikuutiot ja pikkuisen chilihiutaleita. Lähdeohjeessa ei mainittu mitään nesteitä, minä laitoin mukaan ensin hieman valkoviiniä, joka sai kiehua noin puoleen. Sitten lisäsin pannulle oliivit ja kaprikset ja vielä desin verran vettä. Kun tämä setti kiehui, lisäsin mukaan suolalla ja pippurilla pintamaustetut turskapalat (olin leikannut kaksi filepalaa kahtia) ja tuoretta timjamia ja persiljaa. Laitoin kannen päälle ja liekin pannun alle ihan pienelle. Noin kymmenessä minuutissa kalapalat kypsyivät ja tomaattinen kastike oli kiehunut sopivan sakeaksi. En lisännyt suolaa, sillä oliiveissa ja kapriksissa oli suolaa riittämiin. 

Kun kalapata kypsyi pannulla, grillasin kaalilohkot ja minikokoiset kesäkurpitsat oliiviöljyllä siveltyinä. Kun ne olivat kypsiä, luritin niille hieman sulaa voita. 

Tour de Francen etappi oli tänään sahalaitatyyppiä, nousua ja laskua vaikka kuinka paljon. Voittajaksi ajoi Ion Izaguirre, kokonaiskilpailun kärki pysyi samana. 

Korean Coleslaw

Coleslaw on hyvä sivuke monenlaiseen ruokaan ja vielä parempi, kun sen kiepauttaa kohti Koreaa. Olisin voinut kiepauttaa hieman enemmänkin, mutta ensi kerralla sitten. Ohjeen otin pääpiirteissään täältä. 

Korean Coleslaw (pieni määrä)

• puolikas pikkuisesta keräkaalista (noin yhteenpuristettujen nyrkkieni kokoinen kaali kyseessä)
• 1 porkkana
• puolikas punainen suippopaprika
• 1 napakka kevätsipuli
• 1 dl kotitekoista kimchiä
• 3 rkl majoneesia
• 1 rkl sinappia
• 1 rkl tummaa sokeria
• 1 rkl vaahterasiirappia
• 1 rkl valkoviinietikkaa
• ripaus suolaa

Raastoin kaalin, porkkanan ja paprikan ja sekoitin niihin silpuksi leikkaamani kimchin (+vähän lientä purkista) ja kevätsipulin. Sekoittelin ja lisäsin mukaan majoneesin, sinapin, sokerin ja siirapin, sekä etikan. Maistelin ja lisäsin pikkuisen suolaa. Tästä tuli pirteä slaw, mutta kimchiä olisi voinut olla vähän enemmän ja sokerin ja siirapin olisi voinut puolittaa, tai  jättää toisen pois. Jos kimchiä ei olisi ollut saatavilla suurempaa määrää, olisi pieni ripaus gochugarua voinut olla paikallaan tuomaan lisää lämpöä. 

Söimme korealaista kaalisalaattia nakkisämpylöiden täytteenä, oli oikein sopiva sivuke. Loput syömme tänään kotitekoisten hampurilaisten kanssa. Leivoin eilen puolet taikinasta hodarisämpylöiksi ja puolet hampurilaisia varten. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiskokkailuni. 

Superhelppo kaalisivuke

Viikonloppuna meillä oli kokonaan korealaisista sivukkeista koostunut ateria, mikä tietää paljon tiskiä niin kokkausvälineiden kuin kattauksenkin vuoksi. Sattui olemaan edullisen sähkön päivä, joten ylimääräinen tiskikoneen täyttö ei harmittanut. 

Pöydässä oli useita sivuruokia, joista uusi kokeilu oli korealainen kaalipannukakku. Etsin yleisohjeita tällaiselle nopealle banchanille (korealainen sana pienille sivuruoka-annoksille) enkä enää muista mistä neuvot lopulta otin. Tässä kannattaa käyttää pienehköä tarttumatonta paistinpannua ja suurta paistinlastaa, että saa pannukakun kokonaisena käännettyä. Luultavasti sama kääntötekniikka kuin espanjalaiselle perunatortillalle sopisi myös tähän, eli kannen tai lautasen kautta kääntö, mutta en nyt sitä hoksanut tekovaiheessa. 

Kaalipannukakku korealaisen päivällisen sivukkeena

• puolikas tosi pienestä keräkaalista (noin omien yhteenpuristettujen nyrkkieni kokoinen)
• palanen parsakaalia (toisen nyrkkini kokoinen)
• 2 suurta tai 3 pienempää kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• öljyä paistamiseen
• dippikastike: soijakastiketta, sitruunamehua, seesamiöljyä

Useimmissa ohjeissa, joihin osuin, käytettiin pelkästään keräkaalia, mutta minulla oli käyttöä odottamassa myös parsakaalia. Raastoin kumpaakin kaalia kulhoon terävällä raastinraudalla ja rikoin mukaan kolme pienehköä kananmunaa. Maustoin suolalla ja pippurilla ja sekoittelin kahdella haarukalla, se näytti olevan oleellista monessa ohjeessa, juuri kahdella haarukalla. Ja minähän otan oppia, kun kerran näytetään mallia! Pannukakkutaikina (jauhoton siis ja huomaanpa että gluteeniton näin ollen) odotteli kulhossa hetkeä, jolloin muissa kokkailuvaiheissani oli sopiva hetki paistaa pannukakku. 

Lurautin pienelle paistinpannulle (halkaisija 18 cm) hyvän lorauksen öljyä, vähän vähempikin olisi riittänyt. Noin 2 rkl olisi varmaan ollut sopiva määrä. Kuumensin pannua pari kolme minuuttia ja kaadoin massan pannulle. Paiston pannukakkua miedolla lämmöllä noin 8 minuuttia ja kurkistelin alapuolta paistinlastalla varovasti nostaen. Piti etsiä kaikkein levein paistinlastani, sillä pannukakku oli kuitenkin aika suuri ja noin 1,5 cm paksu. Mutta pantrystä löysin leveän paistinlastan ja sain kiepautettua pannukakun ylösalaisin ja paistoin toistakin puolta noin 5 minuuttia. Valutin pannukakun leikkuulaudalle ja annoin sen jäähtyä sen aikaa, että viimeistelin muita annoksia. 

Leikkasin hieman jäähtyneen pannukakun kahdeksaan osaan ja asettelin ne tarjoilulautaselle. Siitä niitä oli helppo ottaa puikoilla ja kastaa dikkikastikkeeseen (öhöm, ehkä kumminkin dippikastiketta), joka oli hyvin yksinkertainen yleiskastike korealaiselle ruoalle: 1 osa soijakastiketta, 1 osa sitruunamehua ja 0,5 osaa seesamiöljyä. 

Kaalipannukakku oli mukava sivuke aterialla, jonka muina osina olivat kotitekoinen kimchi, höyrytetty bok choy tujakassa kastikkeessa ja pannulla paistetut kalapalaset. Pannukakku sopisi myös retkievääksi, se oli helppoa syödä puikoilla ja pysyi erittäin hyvin kasassa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaiset ruokakokeiluni. 

Varsinaiset keräilyerät – Jotain maukasta-kaalilaatikon mukaelma

Olemme olleet nyt muutaman päivän kotosalla ja tehneet kotihommia ja laittaneet CampaAdriaa talviteloille. On siinä vaan hommaa. Otimme tänä vuonna aiempia syksyjä tarkemmin kaikki hiiriä mahdollisesti kiinnostavat asiat pois autosta, vaikkei meillä koskaan ole tiettävästi ollutkaan hiiriä autossa talven aikana. Nyt tulivat sisälle kaikki irtotekstiilit, pehmopaperit, kerta-astiat ja tietysti kaikki elintarvikkeet viimeistä sipsiä myöten. Ja kun kaiken sen kantaa tuomisten lisäksi sisälle taloon, vallitsee siellä hetken aikaa melkoisen sekamelska. Avauskuvan Legotkin ovat olleet työn alla, kun etsimme varastosta sukulaislapselle pakettiin setin palikoita.

Nyt muutaman päivän jälkeen alkaa taas olla tilaa liikkua, kun moni tavara on päässyt jo omalle paikalleen, pyykkivuori alkaa muuttua pieneksi kummuksi ja jopa matkacrocsit on pesty. Vielä hommaa riittää ja hommien seassa on syötäväkin. Näin instassa Jotain maukasta-blogin kaalilaatikon ja kun olin vielä kotiintullessa ostanut kauniin suippokaalin, niin sitäpä sitten tänään tekemään. Koska yhdistin matkajääkaapin sisällön kotijääkaappiin, oli tuloksena vähän sitä sun tätä mikä oli syytä käyttää pois ennen pilaantumista. Niinpä en seurannut Marin pätevää ohjetta aivan orjallisesti, vaan soveltelin niin, että sain käytettyä muutamia kipeneitä pois. 

Kaali-pekonilaatikko CampaKeittiön tapaan

• 1 rkl voita haudutuspadan voiteluun
• 150 g pekonia silpuksi leikeltynä
• 650 g painava suippokaali silputtuna
• 2 tl sipulijauhetta (sipulit olivat loppu)
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 150 g alankomaalaisia maustettuja perunanoppia (paikallinen perunaeines, joita käytimme paljon reissussa, pussinpohja oli jäänyt pakastimeen)
• 3 rkl valkoviinietikkaa
• 2 tl dijonsinappia (sitä ainakin Ranskassa ja Saksassa nyt lopussa olevaa) 
• suolaa ja pippuria
• kuivattua ranskalaista rakuunaa (päätin, että se sopii kaalin kanssa ja meillä on turkasen paljon rakuunaa kuivattuna)
• 1 tl chilirouhetta
• 2 dl kermaa + 1 dl maitoa (aamukahvilta jäi maitoa, kun ei vielä kaatokäsi maitokattilaan kotivärmeillä ollut ihan kohdallaan) 
• tikkuaskin kokoinen pala parmesaania raastettuna (sekin retkipalan loput) 

Laitoin aivan ensimmäisenä pienemmän crock pot-padoistani kuumenemaan ja sinne matkavoipurkissa olleen pienen palan voita sulamaan. Kun pata oli hieman kuumentunut ja voi sulanut, sutikoin voin padan reunoille ja pohjalle. 

Leikkasin saksilla pekonin silpuksi ja laitoin silpun talouden suurimmalle pannulle ja jätin pannun kaasuliedelle pienelle liekille kuumenemaan. Pannun kuumetessa ja pekonin alkaessa paistua silppusin kaalin ohuiksi suikaleiksi ja raastoin juuston (tosin Antti tuli apuun, sillä parmesanpala oli niin turkasen kovaa, etten saanut vanhalla rullaraastimella paljon mitään aikaan). Pienestä palasta tuli hämmästyttävän suuri keko hienoa raastetta, melkein liikaa, mutta voiko parmesaania toisaalta olla koskaan liikaa? 

Kun pekoni oli paahtunut ja päästänyt rasvaa pannulle, lisäsin sinne ensin valkosipulimurskan, sipulijauheen, chilirouheen ja sekoittelin. Sitten lisäsin kaalisilpun aloin sekoitella, että sain pekonin kunnolla sekoittumaan kaalisuikaleisiin. Ripottelin päälle ranskalaista rakuunaa, suolaa ja pippuria, etenkin pippuria. Suolaa meni noin 2 tl. Seuraavana kaadoin mukaan valkoviinietikan, Mari käytti omenaviinietikkaa, mutta sitä meillä ei nyt ollutkaan. Sekoitin mukaan vielä alankomaalaiset perunanopat, eivätpä nekään tienneet minne päätyisivät ja jatkoin koko hässäkän mysiyttämistä noin vartin verran. 

Kaadoin koko satsin pannulta haudutuspataan ja tasoittelin pinnan. Seuraavana lurittelin päälle kerman ja maidon seoksen ja lopuksi ripottelin  pinnalle aimo kerroksen parmesanraastetta. Sitten ei kun kansi päälle ja pata high-asetuksella hommiin noin klo 11. 

Haudutuspadassa ei tietenkään saa sellaista niin kaunista paistopintaa kuin uunissa, mutta pata käyttää paljon vähemmän sähköä kuin uuni, vaikka aikaa kuluukin enemmän. Olemme mittailleet eri kodinkokeiden virrankäyttöä ja muutenkin optimoineet käyttöä yöajan edullisemmille tunneille silloin, kun se on järkevää. Laatikko valmistui kolmessa tunnissa ja pintakin oli yllättävän rapea ja kullanruskea. 

Tästä määrästä aineksia saimme ruokaa meille kahdelle kahdeksi ateriaksi. Pekonilla höystetty kaalilaatikko oli todella kiva ruoka, olen ennenkin monet kerrat kokeillut Marin ruokaohjeita, enkä muista yhtäkään, jota en olisi saanut onnistumaan. En vaan koskaan osaa kuvata laatikkoruokia kovinkaan kaksisesti, mutta se on sivuseikka. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään haudutuspata-aiheisia postauksia. 

Grillattua kaalia, korjaan salaattia

Tänään siirryimme Epernaysta Dieppen lähelle Normandiaan. Halusimme välttää moottoriteitä ja kostoksi auton navi ehdotti meille  niin pieniä teitä, ettei niillä mahtunut edes sivuuttamaan. Suunnistimme sitten paperikartalla isommille teille ja siitä närkästyneenä navigaattori ei tahtonut loppumatkasta päästää meitä pienemmille teille, kun se oli jo järkevää. Kaipaan navigaattoriin sellaista valittaa äänensävyä ja tuhahtelua, että ai jaa, eivät neuvot taaskaan kelpaa. Tai kai täältäkin sitten pääsee. Tai mitä minä sanoin. 

Saavuimme ennalta kevyesti katsomamme pikkukaupungin leirialueelle kolmen pintaan ja onneksemme juuri silloin, sillä heti jälkeemme tuli oikea saapumisruuhka ja pikkukaupungin pikkukatu tukkeutui hetkellisesti meidän turistien tähden. Saimme kivan paikan, jossa on varjoa ja totesimme, että nyt oli kyllä tämän reissun siisteimmät saniteettitilat, vain embo taikka lambi puuttuu, mutta meillähän on omat rullat mukana. Hauskoilla rannekkeilla saa suihkussa 7 minuuttia kuumaa vettä. Kui hienoo se on?

Kävimme kävelemässä kaupungin keskustaan ja siellä näkyi melkein samoilta jalansijoilta kirkko ja vesitorni. Vesitorni ei voittaisi vesitornien kauneuskilpailua, mutta kyllä kaikenlaiset vesitornit ovat silti kivoja. 

Vilkaisimme rantaakin, se on jossain paljon alempana, en lähtenyt laskeutumaan rappusia, mutta Antti aikoo olla reipas ja kävelee alas rappusen ja kiivennee takaisinkin. Kävimme iltapäiväsiidereillä ravintolan terassilla ja saimme puolet siitä mitä tilasimme, juuri kun olimme tyytyväisiä siihen, miten toimitimme asian mielestämme ranskaksi. Pidimme hintaa hieman korkeana, maksoimme heti tarjoilijalle. Hän kyllä palautti puolet rahoista, kun olimme lähdössä. Jokseenkin vitsikästä, juuri kun luulet, että ymmärrät, et ymmärräkään. 

Meille ehti tulla jo ajatus, että olisimme tällä leirialueella kaksi yötä, mutta mieli muuttui, kun emme saaneet telkkarista näkymään yhtään kanavaa, Tour de Francesta puhumattakaan. Kaikilla alkuasukkailla on mökeissään niin rotevat harava-antennit, että oletamme lähettimen olevan vähän tavallista kauempana. Niinpä me jatkamme aamulla matkaa kohti maihinnousurannikkoa. 

Päivällisenä meillä oli tänään Teresa Välimäen Le Keittokirjan ohjeella grillattu kaali. Kaikki Carrefourin kaalit olivat vähintään hevosenpään kokoisia, joten valitsin pieniä sydänsalaatteja ja kehotin Anttiakin kuvittelemaan loput. Grillatuista sydänsalaateista tuli oikein hyviä. Lisänä meillä oli samaisesta marketista ostetut Toulousen makkarat, erittäin maukkaat raakamakkarat grillin kautta nekin. Joku mainitsi aiemmin kauneuskilpailut, sellaisia ei voittaisi päivän ruokakuvanikaan, ei sillä ja sen puoleen. 

Grillattu kaali (lue:sydänsalaatti)

• 1 sydänsalaatti neljään lohkoon leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä 
• 1 rkl voita
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna ja mehu
• chilihiutaleita
• suolaa ja pippuria

Leikkasin salaatin neljään osaan niin, että kantaa jäi pitämään lehdykät kiinni toisissaan. Sulatin wokkipannulla voin ja kuumensin sen kanssa lorauksen oliiviöljyä. Lisäsin mukaan sitruunankuoren ja -mehun, chilihiutaleita, suolaa ja pippuria. Kääntelin salaattilohkoja seoksessa ja Antti grillasi ne yhtä aikaa raakamakkaroiden kanssa. Vitsikästä oli se, että ostimme jo aamulla Enernaysta siideriä ajatuksena, että sehän on hyvä ruokajuoma päivällisellä. Emme katsoneet tarkemmin etikettiä, siideri oli kyllä kuivaa, mutta ei se Normandiasta ollut, vaan Bretagnesta. 

Tour de Francessa oli etappi, josta näimme vain 13 viimeistä kilometriä puhelimelta, kun uhrasimme datakiintiöstämme vähän. Bob Jungels olli yksin kärjessä noin 60 km ja piti kuin pitikin ykköspaikkansa. Tadej Pogacar tuli maaliin pääjoukon kärkipäässä ja piti johtajan keltaisen paidan edelleen. Huomenna on lepopäivä ja sen seurauksena meillä saattaa olla ruokana vaikka hernekeittoa. Jos sitä siis olisi matkavararuokana, mutta ei ole. 

Kuvassa yllä on mainoskaravaanin oliiviöljyauto. Sattumalta ostimme juuri tuota merkkiä, kun piti täydentää matkakeittiön oliiviöljyvarastoa. Kumpikaan ei myönnä, että olisi muistanut merkin juuri karavaanista, mutta mistä sen tietää.  

Antti laittoi äsken rannalta kuvan, siellä on aika hienoa ja minua melkein harmittaa, etten mennyt mukaan hengästymään niitä rappusia. 

Talvipäivän perhepäivällinen

Kesällä 2017 Minna-ku ite tekee aloitti #suurikeittokirjahaasteen  ja minäkin olen ollut mukana. Tosin haaste oli kohdallani pitkään tauolla, en ollut oikeastaan edes muistanut sitä. Sattumalta huomasin myös toisen Minnan juuri aloittaneen oman haasteensa ja palasin itsekin sen pariin pitkästä aikaa. Tarvitsin aasialaishenkisen kalakeitto-ohjeen ja pienellä googlailulla osuin Peggyn keitto-ohjeeseen. Muistin, että minullahan on hänen kalaruokakirjansa, sieltähän sopiva ohje näppärästi löytyikin. 

Sovelsin ohjetta hieman, osaksi mieltymyssyistä, osaksi siksi, ettei minulla ollutkaan ihan kaikkia raaka-aineita. Tuoreen inkiväärin unohdin ostaa. Uskon kuitenkin, että hyvin Peggy-henkinen tästäkin keitosta tuli. Valmistin sen haudutuspadassa, sillä aloitin ruoanvalmistuksen jo aamiaisen jälkeen. Ruoka valmistui itsekseen ja oli heti syötävissä, kun nuorempi sukupolvi saapui. 

Kalakeitto viidelle Peggyn ohjetta mukaillen

• 500 g kirjolohta
• 200 g turskaa
• 0,5 l kasvislientä
• 2 tölkkiä kookosmaitoa
• oliiviöljyä
• pieni palanen fenkolia suikaleina
• 200 g valkokaalia suikaleina
• 3 porkkanaa tikuiksi leikattuina
• 1 pieni chili silppuna
• puolikas punaisesta suippopaprikasta suikaleina
• puolikas pienestä kesäkurpitsasta tikuiksi leikattuna
• 2 kaffirlimetinlehteä
• 1 rkl currytahnaa
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• suolaa ja pippuria
• 1 tl sokeria
• 1 limetin mehu
• 1 limetti lohkoina
• tuoretta korianteria

Peggyn ohje alkaa hyvin samaan tapaan kuin minunkin kokkailuistani suurin osa, eli sipulilla. Tänään jätin sipulin pois ja käytin sen tilalta pienen palan fenkolia. Silppusin sen ja kaalin ohuiksi suikaleiksi. Saman tein paprikalle ja chilille, kuoritut porkkanat ja kesäkurpitsan leikkasin ohuiksi tikuiksi. 

Leikkasin lohen ja turskan kuutioiksi ja laitoin ne vielä lautasella jääkaappiin odottamaan. Kuumensin kasvisliemen ja kaadoin sen haudutuspataan, jonka olin laittanut jo lämpenemään. Käytin pannulla oliiviöljyssä ensin kaali-ja fenkolisuikaleet, sitten porkkanat, kesäkurpitsan, paprikan ja chilin. Kumosin kaikki pataan kasvisliemeen. Sekoitin mukaan currytahnan, suolan, sokerin, jauhetun inkiväärin,  kaffirlimetin kuivatut lehdet ja hieman pippuria. Jätin padan hautumaan high-asetuksella muutamaksi tunniksi. Tähtäsin ruokaa noin kolmeksi iltapäivällä. 

Noin yhden aikaan lisäsin pataan kalakuutiot ja ensin yhden purkillisen kookosmaitoa. Koska halusin hieman enemmän lientä, lisäsin hieman vettä ja lopulta toisenkin purkin kookosmaitoa. Kala  kypsyi haudutuspadassa noin kolmessa vartissa, kun pata oli koko ajan high-asetuksella. Laitoin padan low-asetukselle loppuajaksi. 

Viimeistelin keiton limen mehulla ja tuoreella korianterilla. Keitto maistui ja lämmitti, kaikki hieman niiskuttivat pöydässä, chilin kevyt kuumotus tuntui kivasti. Olin hieman pelännyt, että chiliä tuli liikaa maistellessani keittoa valmistusvaiheessa. Kookosmaito pyöristi maun oikein sopivasti. 

Jälkiruokana meillä oli veriappelsiinipossetia. Se ei ehtinyt aivan täydellisesti hyytyä, mutta lusikoimme senkin kiltisti.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haastepostaukset. Tämä oli 27. aihepiirin postaus. En ollut aiemmin vielä kokeillut ohjeita Peggyn kirjasta, mutta sen pariin kyllä palaan vielä myöhemmin. Liitän postauksen myös Crock pot-välilehdelle, jossa ovat kaikki CampaKeittiön haudutuspataohjeet. 

Meni niin kuin Strömsössä

Emme oikeastaan koskaan muista etukäteen varautua Strömsön katsomiseen, emme muista koska se esitetään tai kuinka usein se tulee. Mutta jos TV:stä sattuu kohdalle Strömsön jakso, yleensä katsomme sen loppuun. Milloin hyvänsä  hieman leppoisaa herttaisuutta, askartelua ja positiivisuutta on paikallaan. Viikko pari sitten osuimme katsomaan jaksoa, jossa askarreltiin joulukoristeita, juteltiin kirjojen lukemisesta ja tehtiin ruokia hävikistä herkuksi-hengessä jouluruokien lopuista. Minulle jäi mieleen salaatti, joka valmistettiin joulukalojen jatkojalostusruoan kaveriksi.

Lehtisalaatti-appelsiinisalaatti

• 4 "oksaa" lehtikaalia
•  2 appelsiinia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl appelsiinimehua (noita aiemmin mainituista appelsiineista)
• appelsiinin kuori raastettuna (yhä noista yllämainituista appelsiineista)
• 1 tl sokeria
• suolaa ja pippuria
• puolikkaan granaattiomenan siemenet
• muutama saksanpähkinä

Leikkaa lehtikaalista lehtiruodot pois ja ryöppää lehdet kevyesti kastamalla ne noin minuutiksi kiehuvaan veteen. Nosta lehdet kulhoon, jossa on kylmää vettä ja jääpaloja. Näin lehtien kypsyminen pysähtyy ja niihin jää hieman rapeutta, mutta kitkeryys jää kattilaan. Hetken kuluttua nosta ryöpätyt ja jäähdytetyt lehdet paperin päälle valumaan. Voit myös käyttää ne salaattilingossa, jolla saa pois vettä mutkikkaista lehdistä. 

Raasta toisen appelsiinin kuori kuppiin odottamaan. Fileroi ensin kalju appelsiini leikkaamalla kuoret pois ja sitten kalvoja pitkin. Purista raadosta kaikki mehu kuppiin, jossa on kuoriraaste. Fileroi puolet toisestakin appelsiinista ja purista lopusta mehu talteen kuppiin, jossa on toisen appelsiinin kuoriraaste ja vähän mehua. Lisää mukaan oliiviöljy, sokeri, suola ja pippuri. Sekoita vinegretti tasaiseksi. 

Halkaise granaattiomena ja irrottele parhaaksi katsomallasi tavalla punaisia siemeniä, varaudu pukeutumalla punaiseen paitaan! 

Kun lehtikaali on kuivahtanut, asettele se tarjoiluvadille ja sijoittele päälle appelsiinifileet, granaattiomenan siemenet ja muutama saksanpähkinä. Kaada päälle vinegretti. 

Meillä kirpeä salaatti oli tarjolla uunissa paistetun kokonaisen broilerin ja hanhenrasvassa paistettujen perunoiden kanssa. Salaatissa oli purtavaa ja luonnetta, pidimme oikein paljon! Linnun ranka pääsee huomenna liemipataan ja luulenpa, että muutama pala perunoita päätyy ohimennen keittiössä piipahtavien vatsoihin.

Tämä mahtaa olla CampaSimpukan viimeinen postaus vuodelle 2019. Tämä vuonna blogiin päätyi vähemmän postauksia kuin minään aikaisempana vuonna, mutta tulevalle vuodelle minulla on suuria toiveita päästä jälleen vilkkaamman postaamisen tahtiin. 

Matkintaa CampaKeittiössä – grillattua kaalia ja ranskankermaa

Syksyisen skandireissun lopulla söimme mukavan päivällisen Tukholmassa Kagges-nimisessä ravintolassa. Siellä oli ensimmäisenä ruokalajina kaali ranskankerman ja lohen mädin kanssa. Se oli yhdistelmä, joka ei olisi koskaan tullut mieleeni tehdä, mutta sellaisen saatuani halusin kokeilla onnistuisiko se kotioloissa lähellekään yhtä hyvin. En tiedä miten kaali oli ravintolassa tarkalleen ottaen valmistettu, mutta tuumin sen saaneen jonkunlaista marinointia ja maustamista etukäteen. En myöskään tiedä/muista mitä hauskaa murusta esikuvassa oli lautasella, kotitekoiseen annokseeni tuli paahdettua ruisleipämurua. 

Grillattu kaali ranskankerman ja lohen mädin kanssa

• 2 viipaletta valkokaalia
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• sokeria
• ranskankermaa
• lohen mätiä
• kuivaa ruisleipää
• ruskistettua voita

Halkaisin ensin malliston pienimmän kaalin ja leikkasin puolikkaasta kaksi ohutta viipaletta niin, että niihin jäi kantaosa. Se pitäisi viipaleet kasassa kypsentämisen aikana. Lopulle kaalille täytyy tässä keksiä käyttöä, kääryleitä siitä ei enää saa, ei ole tarpeeksi isoja kokonaisia lehtiä halkaisun takia. Valelin kaaliviipaleet oliiviöljyllä ja sitruunamehulla ja ripotin niille suolaa, pippuria ja ihan vähän sokeria. Annoin niiden ässehtiä lautasella sen aikaa, kun muuten valmistelin ateriaa. 

Ruskistin voita vähän enemmänkin kuin ohjeessa tarvittiin, en ihan gheeksi asti, mutta noin vartin verran. Annoin voin kiehua maltillisesti pienessä paksupohjaisessa kattilassa ja kun siitä alkoi tulla pähkinäistä vienoa tuoksua ja pohjalle muodostua tummia murusia, kaadoin voin purkkiin varoen pohjalla olleiden murujen päätymistä purkkiin. Voi olisi voinut mennä hieman tummemmaksikin, mutta varoin polttamasta sitä. 

Kuumensin kaasuliekin päällä parilalevyn ja sutikoin sille oliiviöljyä. Kun levy oli kuuma, nostin kaaliviipaleet kypsymään. Käänsin niitä kerran pari varovasti lastalla, halusin niiden pysyvän kasassa. Kypsyysaste olisi voinut mennä aavistuksen pitemmällekin, mutta hain nättiä väriä ja grillauskuviota. 

Antti leikkeli kuivahtaneesta ruisleivästä pieniä kuutioita, joita vielä hienonsimme Bamixin minimyllyllä rouheeksi. Otin ruskistettua voita lusikallisen pannulle ja paahdoin leipämuruja hetkisen pannulla. Jätin muruset lautaselle odottamaan ja melkein unohdin ne annoksesta, ensimmäisistä kuvista ne jäivätkin pois, mutta onneksi lautanen oli ruokapöydällä ja huomasin ne ennen kuin oli myöhäistä. 

Sekoitin ranskankermaa purkissaan hieman ja lusikoin sitä kunnon kasan lautaselle. Levitin ranskankerman huolettomuutta tavoittelevaksi lätäköksi. Nostin grillatun kaaliviipaleen lautaselle, lusikoin hieman lohen mätiä ja ruskistettua voita mukaan. Viime tipassa muistin ne leipämurutkin. Lisänä meillä oli palaset pannulla paistettua lohta. 

Tykkäsimme tästä versiosta oikein paljon, kaali olisi voinut olla maustetumpaa tai pehmeämpää, mutta toisaalta se oli hyvää noinkin. Ranskankerma ja mäti yhdessä grillatun kaalin kanssa ovat todella hyvä yhdistelmä eikä lohikaan ollut riitasointu lautasella.