Korealainen coleslaw – rapea lisäke vaikka mille

Tämä on helppo ja kiva ohje korealaiseen kasvissivukkeeseen, otin siihen vähän vinkkejä eri paikoista, mutta suurimmaksi osaksi on omasta tai asiakkaan päästä. Tein pienen annoksen kahdelle kerralla syötäväksi, mutta tämä kyllä säilyy päivän pari kylmässä ja todennäköisesti vielä saa lisää makuakin. 

Korean Coleslaw

• neljäsosa pienestä punakaalista 
• 1 omena
• 1 porkkana
• 2 kevätsipulia
• 1 tl gochugarua (korealainen chilihiutale)
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Leikkasin punakaalin niin ohuiksi suikaleiksi kuin osasin, samoin omenan ja porkkanan ohuiksi tikuiksi, kevätsipulit silpuksi. Sekoitin chilihiutaleet soijan, sitruunamehun ja seesaminsiemenöljyn kanssa kastikkeeksi ja lisäsin vielä noin teelusikallisen seesaminsiemeniä. Sekoitin kastikkeen kasviksiin. Annoin sivukkeen maustua noin vartin verran. Se oli erittäin hyvää ja mukavan rouskuvaa korealaisen nyhtölihapadan ja riisin kanssa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Näyttäisi siltä, että sivukkeessa on mukana maissia, 

ei ole, mutta tuli mieleen, että se sopisi tähän oikein hyvin!

Varhaiskaalia ranskalaisittain

Tämän päivän panostus on melko vaatimaton ulkonäkönsä puolesta, mutta maku oli mainio. Meillä oli minun yhteenliitettyjen nyrkkieni kokoinen varhaiskaali odottamassa syödyksi tulemista. Leikkasin kaalin neljään osaan ja sutikoin niihin oliiviöljyä ja ripottelin päälle suolaa, pippuria ja fenkolinsiemeniä. Paahdoin kaalipaloja airfryerissä ensin yhdeltä kantiltaan 10 minuuttia 190 asteessa, sitten toiselta kyljeltään ja lopuksi laitoin palaset vielä selälleen ja raastoin niiden päälle parmesaania. Se ei ollut paras juusto tähän, sillä se ei viitsinyt sulaa juuri ollenkaan, mutta ei ollut sopivampaakaan juustoa. Söimme nämä eilisen burgundin padan loppujen kanssa. 

Tour de Francessa päästiin jo Pyreneille, joita meillä jostain syystä sanotaan Andeiksi. Vuoriekspetrit olivat pääosassa ja voittajaksi ajoi Tadej Pogacar ja jatkaa tietysti kokonaiskilpailun johdossa. 

Varhaiskaali-lihapullakeitto niin ranskalaisittain kuin osasin

Eilen minulla oli ajatus, että tekisin tänään kaali-makkarakeiton Pardon Your French-blogin ohjeen mukaan, mutta miten siinä pääsikään käymään, että söimme makkarat jo eilen. Enkä sitten millään viitsinyt makkaroiden tähden lähteä kauppaan tänään. Olisihan se ollut vähän pöhköä syödä makkaraa kahtena päivänä peräkkäin. Olisin edes säästänyt puolet paketista tälle päivälle. Pakastimesta löytyi kuitenkin pakkaus jauhelihaa, joten päätin soveltaa keiton niin, että siihen tulisikin lihapullia. Puolet pullista säästin toista ateriaa varten, sillä emme sentään syö 12 lihapullaa kumpikin yhdellä aterialla. Tämän ruoan  nimi on ranskaksi ymmärtääkseni jonkunlainen maalaisten kaalikeitto ja maalaisiahan mekin olemme, vaikka faktuaalisesti asumme kaupungissa, mutta kyllä tämä aika landea on. 

Ranskalainen kaalikeitto lihapullilla

Lihapullat (24 kpl, joista keittoon 10)

• 400 g naudan jauhelihaa
• 1 viipale vaaleaa leipää
• 0,75 dl maitoa
• 1 kananmuna
• tikkuaskin kokoinen pala comte-juustoa raastettuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 uudensadon punasipulin varsiosa silppuna
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl kuivattua Provencen yrttiseosta
• 1 rkl oliiviöljyä paistamiseen

Revin leipäpalan kulhoon ja kaadoin maidon päälle, sekoittelin nuolijalla niin, että leipä muussautui ja imi maidon itseensä. Keräsin hetken aikaa turvonneet leipämassan päälle jauhelihan, sipulin, kanamunan, mausteet ja tomaattipyreen. Sekoitin tasaiseksi. Paistoin mikrossa pienen maistipalan, ei tarvinut enempää mausteita. Pyörittelin taikinasta 24 pienehköä lihapullaa ja paistoin ne ebelskiver-pannussa oliiviöljytilkassa. En paistanut keittoon meneviä pullia ihan kypsiksi asti, ne 10 kpl nostin lautaselle odottamaan. Loput paistoin kypsiksi asti ja nostelin tiiviiseen rasiaan myöhempään käyttöä varten.

Loput keittoainekset

• pienen varhaiskaalin 6 ulommaista lehteä
• 2 pientä porkkanaa 
• 3 perunaa 
• 1 uudensadon punasipuli ilman varsiosaa (se meni lihapulliin)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 4 dl kasvislientä fondista
• 2 laakerinlehteä
• tuoretta basilikaa 

Silppusin sipulin ja suikaloin kaalinlehdet, kuorin perunat ja porkkanat ja leikkasin ne paloihin. Kiehautin veden ja lisäsin siihen 2 rkl kasvisfondia. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä ensin hetkisen sipulia, sitten lisäsin mukaan porkkanapalat ja kaalisuikaleet. Kuullotin kaikkia noin viisi minuuttia. Sitten lisäsin mukaan perunapalat, laakerinlehdet ja liemen. Nostin keiton kiehumaan lempeästi ja noin vartin päästä nostelin lihapullat mukaan kypsymään loppuun. Noin vartin päästä perunapalatkin olivat kypsiä, ne olivat niitä hitaasti kypsyviä Noirmoutierin perunoita.  Lopulta keitto kyllä hautui paljon pitempään meistä riippumattomista syistä, mutta se varmasti teki keitolle vain hyvää. Tuore hapanjuurileipä olisi nyt sopinut tähän, mutta piti tyytyä pakastimesta löytyneisiin sämpylöihin, kyllä ne paahdettuina ja hyvän ranskalaisen voin kanssa menivät. 

Tour de Francessa oli tasamaanetapiksi luettava ja noin 180 km mittainen. Ainakin lähdön hetkellä satoi rankasti ja sama jatkui ajoittaisina kuuroina pitkin päivää. Massakirihän siitä tuli ja sen voittajaksi ajoi Biniam Girmay, jo toisen kerran tässä kilpailussa. Tadel Pogacar ei vaihda paitaa huomennakaan. 

Provencen turskaa

Onpa ollut uutispäivä tänään, polttopuu-urakan lisäksi olemme katsoneet uutislähetyksiä ja Tour de Francea. Päivällisen valmistimme ulkona terassilla, oli niin ihana kesäpäivä. Ohjeen turskaa varten otin uudesta suosikkiblogistani Pardon your French. Kasvikset tein omasta tai asiakkaan päästä. Kesäkurret olivat omasta kulatungasta ja kaali oli malliston pienin, jopa pienempi kuin turskakastikkeeseen käyttämäni tomaatti. Vähän taas soveltelin, koska niinhän minä aina teen.

Turskaa Provencen tapaan

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon sipuli viipaleina
• 1 uuden punasipuli viipaleina
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 suuri tomaatti kuutioiksi leikattuna
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 12 mustaa oliivia
• 12 pientä varrellista kaprista
• 1 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• tuoretta timjamia
• tuoretta persiljaa
• 200 g turskaa

Kasviksia grillistä

• ihan pieni varhaiskaali (minun yhteenpuristettujen nyrkkieni kokoinen)
• 4 ihan pientä kesäkurpitsaa (omasta viljelyksistä)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl voita sulatettuna

Valmistelin varhaiskaalin leikkaamalla sen neljään osaan, poistin uloimmat lehdet. Ripotin pinnoille hieman suolaa ja pippuria ja kevyesti oliiviöljyä. Leikkasin pienet ristiviillot ihan pikkuruisiin kesäkurpitsoihin ja maustoin niitäkin suolalla ja pippurilla. Otin kaasugrillin sivupolttimolle irtoparilan ja laitoin sille hieman öljyä odottamaan kasvisten grillaamista. 

Turskan tein korealaisella kaasuliedellä pienessä valurautapannussa. Kuumensin pannua hetkisen ja kaadoin sille 2 rkl oliiviöljyä. Kuullotin sipulia ja valkosipulia pari minuuttia ja lisäsin pannulle tomaattikuutiot ja pikkuisen chilihiutaleita. Lähdeohjeessa ei mainittu mitään nesteitä, minä laitoin mukaan ensin hieman valkoviiniä, joka sai kiehua noin puoleen. Sitten lisäsin pannulle oliivit ja kaprikset ja vielä desin verran vettä. Kun tämä setti kiehui, lisäsin mukaan suolalla ja pippurilla pintamaustetut turskapalat (olin leikannut kaksi filepalaa kahtia) ja tuoretta timjamia ja persiljaa. Laitoin kannen päälle ja liekin pannun alle ihan pienelle. Noin kymmenessä minuutissa kalapalat kypsyivät ja tomaattinen kastike oli kiehunut sopivan sakeaksi. En lisännyt suolaa, sillä oliiveissa ja kapriksissa oli suolaa riittämiin. 

Kun kalapata kypsyi pannulla, grillasin kaalilohkot ja minikokoiset kesäkurpitsat oliiviöljyllä siveltyinä. Kun ne olivat kypsiä, luritin niille hieman sulaa voita. 

Tour de Francen etappi oli tänään sahalaitatyyppiä, nousua ja laskua vaikka kuinka paljon. Voittajaksi ajoi Ion Izaguirre, kokonaiskilpailun kärki pysyi samana. 

Korean Coleslaw

Coleslaw on hyvä sivuke monenlaiseen ruokaan ja vielä parempi, kun sen kiepauttaa kohti Koreaa. Olisin voinut kiepauttaa hieman enemmänkin, mutta ensi kerralla sitten. Ohjeen otin pääpiirteissään täältä. 

Korean Coleslaw (pieni määrä)

• puolikas pikkuisesta keräkaalista (noin yhteenpuristettujen nyrkkieni kokoinen kaali kyseessä)
• 1 porkkana
• puolikas punainen suippopaprika
• 1 napakka kevätsipuli
• 1 dl kotitekoista kimchiä
• 3 rkl majoneesia
• 1 rkl sinappia
• 1 rkl tummaa sokeria
• 1 rkl vaahterasiirappia
• 1 rkl valkoviinietikkaa
• ripaus suolaa

Raastoin kaalin, porkkanan ja paprikan ja sekoitin niihin silpuksi leikkaamani kimchin (+vähän lientä purkista) ja kevätsipulin. Sekoittelin ja lisäsin mukaan majoneesin, sinapin, sokerin ja siirapin, sekä etikan. Maistelin ja lisäsin pikkuisen suolaa. Tästä tuli pirteä slaw, mutta kimchiä olisi voinut olla vähän enemmän ja sokerin ja siirapin olisi voinut puolittaa, tai  jättää toisen pois. Jos kimchiä ei olisi ollut saatavilla suurempaa määrää, olisi pieni ripaus gochugarua voinut olla paikallaan tuomaan lisää lämpöä. 

Söimme korealaista kaalisalaattia nakkisämpylöiden täytteenä, oli oikein sopiva sivuke. Loput syömme tänään kotitekoisten hampurilaisten kanssa. Leivoin eilen puolet taikinasta hodarisämpylöiksi ja puolet hampurilaisia varten. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiskokkailuni. 

Superhelppo kaalisivuke

Viikonloppuna meillä oli kokonaan korealaisista sivukkeista koostunut ateria, mikä tietää paljon tiskiä niin kokkausvälineiden kuin kattauksenkin vuoksi. Sattui olemaan edullisen sähkön päivä, joten ylimääräinen tiskikoneen täyttö ei harmittanut. 

Pöydässä oli useita sivuruokia, joista uusi kokeilu oli korealainen kaalipannukakku. Etsin yleisohjeita tällaiselle nopealle banchanille (korealainen sana pienille sivuruoka-annoksille) enkä enää muista mistä neuvot lopulta otin. Tässä kannattaa käyttää pienehköä tarttumatonta paistinpannua ja suurta paistinlastaa, että saa pannukakun kokonaisena käännettyä. Luultavasti sama kääntötekniikka kuin espanjalaiselle perunatortillalle sopisi myös tähän, eli kannen tai lautasen kautta kääntö, mutta en nyt sitä hoksanut tekovaiheessa. 

Kaalipannukakku korealaisen päivällisen sivukkeena

• puolikas tosi pienestä keräkaalista (noin omien yhteenpuristettujen nyrkkieni kokoinen)
• palanen parsakaalia (toisen nyrkkini kokoinen)
• 2 suurta tai 3 pienempää kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• öljyä paistamiseen
• dippikastike: soijakastiketta, sitruunamehua, seesamiöljyä

Useimmissa ohjeissa, joihin osuin, käytettiin pelkästään keräkaalia, mutta minulla oli käyttöä odottamassa myös parsakaalia. Raastoin kumpaakin kaalia kulhoon terävällä raastinraudalla ja rikoin mukaan kolme pienehköä kananmunaa. Maustoin suolalla ja pippurilla ja sekoittelin kahdella haarukalla, se näytti olevan oleellista monessa ohjeessa, juuri kahdella haarukalla. Ja minähän otan oppia, kun kerran näytetään mallia! Pannukakkutaikina (jauhoton siis ja huomaanpa että gluteeniton näin ollen) odotteli kulhossa hetkeä, jolloin muissa kokkailuvaiheissani oli sopiva hetki paistaa pannukakku. 

Lurautin pienelle paistinpannulle (halkaisija 18 cm) hyvän lorauksen öljyä, vähän vähempikin olisi riittänyt. Noin 2 rkl olisi varmaan ollut sopiva määrä. Kuumensin pannua pari kolme minuuttia ja kaadoin massan pannulle. Paiston pannukakkua miedolla lämmöllä noin 8 minuuttia ja kurkistelin alapuolta paistinlastalla varovasti nostaen. Piti etsiä kaikkein levein paistinlastani, sillä pannukakku oli kuitenkin aika suuri ja noin 1,5 cm paksu. Mutta pantrystä löysin leveän paistinlastan ja sain kiepautettua pannukakun ylösalaisin ja paistoin toistakin puolta noin 5 minuuttia. Valutin pannukakun leikkuulaudalle ja annoin sen jäähtyä sen aikaa, että viimeistelin muita annoksia. 

Leikkasin hieman jäähtyneen pannukakun kahdeksaan osaan ja asettelin ne tarjoilulautaselle. Siitä niitä oli helppo ottaa puikoilla ja kastaa dikkikastikkeeseen (öhöm, ehkä kumminkin dippikastiketta), joka oli hyvin yksinkertainen yleiskastike korealaiselle ruoalle: 1 osa soijakastiketta, 1 osa sitruunamehua ja 0,5 osaa seesamiöljyä. 

Kaalipannukakku oli mukava sivuke aterialla, jonka muina osina olivat kotitekoinen kimchi, höyrytetty bok choy tujakassa kastikkeessa ja pannulla paistetut kalapalaset. Pannukakku sopisi myös retkievääksi, se oli helppoa syödä puikoilla ja pysyi erittäin hyvin kasassa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaiset ruokakokeiluni. 

Varsinaiset keräilyerät – Jotain maukasta-kaalilaatikon mukaelma

Olemme olleet nyt muutaman päivän kotosalla ja tehneet kotihommia ja laittaneet CampaAdriaa talviteloille. On siinä vaan hommaa. Otimme tänä vuonna aiempia syksyjä tarkemmin kaikki hiiriä mahdollisesti kiinnostavat asiat pois autosta, vaikkei meillä koskaan ole tiettävästi ollutkaan hiiriä autossa talven aikana. Nyt tulivat sisälle kaikki irtotekstiilit, pehmopaperit, kerta-astiat ja tietysti kaikki elintarvikkeet viimeistä sipsiä myöten. Ja kun kaiken sen kantaa tuomisten lisäksi sisälle taloon, vallitsee siellä hetken aikaa melkoisen sekamelska. Avauskuvan Legotkin ovat olleet työn alla, kun etsimme varastosta sukulaislapselle pakettiin setin palikoita.

Nyt muutaman päivän jälkeen alkaa taas olla tilaa liikkua, kun moni tavara on päässyt jo omalle paikalleen, pyykkivuori alkaa muuttua pieneksi kummuksi ja jopa matkacrocsit on pesty. Vielä hommaa riittää ja hommien seassa on syötäväkin. Näin instassa Jotain maukasta-blogin kaalilaatikon ja kun olin vielä kotiintullessa ostanut kauniin suippokaalin, niin sitäpä sitten tänään tekemään. Koska yhdistin matkajääkaapin sisällön kotijääkaappiin, oli tuloksena vähän sitä sun tätä mikä oli syytä käyttää pois ennen pilaantumista. Niinpä en seurannut Marin pätevää ohjetta aivan orjallisesti, vaan soveltelin niin, että sain käytettyä muutamia kipeneitä pois. 

Kaali-pekonilaatikko CampaKeittiön tapaan

• 1 rkl voita haudutuspadan voiteluun
• 150 g pekonia silpuksi leikeltynä
• 650 g painava suippokaali silputtuna
• 2 tl sipulijauhetta (sipulit olivat loppu)
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 150 g alankomaalaisia maustettuja perunanoppia (paikallinen perunaeines, joita käytimme paljon reissussa, pussinpohja oli jäänyt pakastimeen)
• 3 rkl valkoviinietikkaa
• 2 tl dijonsinappia (sitä ainakin Ranskassa ja Saksassa nyt lopussa olevaa) 
• suolaa ja pippuria
• kuivattua ranskalaista rakuunaa (päätin, että se sopii kaalin kanssa ja meillä on turkasen paljon rakuunaa kuivattuna)
• 1 tl chilirouhetta
• 2 dl kermaa + 1 dl maitoa (aamukahvilta jäi maitoa, kun ei vielä kaatokäsi maitokattilaan kotivärmeillä ollut ihan kohdallaan) 
• tikkuaskin kokoinen pala parmesaania raastettuna (sekin retkipalan loput) 

Laitoin aivan ensimmäisenä pienemmän crock pot-padoistani kuumenemaan ja sinne matkavoipurkissa olleen pienen palan voita sulamaan. Kun pata oli hieman kuumentunut ja voi sulanut, sutikoin voin padan reunoille ja pohjalle. 

Leikkasin saksilla pekonin silpuksi ja laitoin silpun talouden suurimmalle pannulle ja jätin pannun kaasuliedelle pienelle liekille kuumenemaan. Pannun kuumetessa ja pekonin alkaessa paistua silppusin kaalin ohuiksi suikaleiksi ja raastoin juuston (tosin Antti tuli apuun, sillä parmesanpala oli niin turkasen kovaa, etten saanut vanhalla rullaraastimella paljon mitään aikaan). Pienestä palasta tuli hämmästyttävän suuri keko hienoa raastetta, melkein liikaa, mutta voiko parmesaania toisaalta olla koskaan liikaa? 

Kun pekoni oli paahtunut ja päästänyt rasvaa pannulle, lisäsin sinne ensin valkosipulimurskan, sipulijauheen, chilirouheen ja sekoittelin. Sitten lisäsin kaalisilpun aloin sekoitella, että sain pekonin kunnolla sekoittumaan kaalisuikaleisiin. Ripottelin päälle ranskalaista rakuunaa, suolaa ja pippuria, etenkin pippuria. Suolaa meni noin 2 tl. Seuraavana kaadoin mukaan valkoviinietikan, Mari käytti omenaviinietikkaa, mutta sitä meillä ei nyt ollutkaan. Sekoitin mukaan vielä alankomaalaiset perunanopat, eivätpä nekään tienneet minne päätyisivät ja jatkoin koko hässäkän mysiyttämistä noin vartin verran. 

Kaadoin koko satsin pannulta haudutuspataan ja tasoittelin pinnan. Seuraavana lurittelin päälle kerman ja maidon seoksen ja lopuksi ripottelin  pinnalle aimo kerroksen parmesanraastetta. Sitten ei kun kansi päälle ja pata high-asetuksella hommiin noin klo 11. 

Haudutuspadassa ei tietenkään saa sellaista niin kaunista paistopintaa kuin uunissa, mutta pata käyttää paljon vähemmän sähköä kuin uuni, vaikka aikaa kuluukin enemmän. Olemme mittailleet eri kodinkokeiden virrankäyttöä ja muutenkin optimoineet käyttöä yöajan edullisemmille tunneille silloin, kun se on järkevää. Laatikko valmistui kolmessa tunnissa ja pintakin oli yllättävän rapea ja kullanruskea. 

Tästä määrästä aineksia saimme ruokaa meille kahdelle kahdeksi ateriaksi. Pekonilla höystetty kaalilaatikko oli todella kiva ruoka, olen ennenkin monet kerrat kokeillut Marin ruokaohjeita, enkä muista yhtäkään, jota en olisi saanut onnistumaan. En vaan koskaan osaa kuvata laatikkoruokia kovinkaan kaksisesti, mutta se on sivuseikka. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään haudutuspata-aiheisia postauksia. 

Grillattua kaalia, korjaan salaattia

Tänään siirryimme Epernaysta Dieppen lähelle Normandiaan. Halusimme välttää moottoriteitä ja kostoksi auton navi ehdotti meille  niin pieniä teitä, ettei niillä mahtunut edes sivuuttamaan. Suunnistimme sitten paperikartalla isommille teille ja siitä närkästyneenä navigaattori ei tahtonut loppumatkasta päästää meitä pienemmille teille, kun se oli jo järkevää. Kaipaan navigaattoriin sellaista valittaa äänensävyä ja tuhahtelua, että ai jaa, eivät neuvot taaskaan kelpaa. Tai kai täältäkin sitten pääsee. Tai mitä minä sanoin. 

Saavuimme ennalta kevyesti katsomamme pikkukaupungin leirialueelle kolmen pintaan ja onneksemme juuri silloin, sillä heti jälkeemme tuli oikea saapumisruuhka ja pikkukaupungin pikkukatu tukkeutui hetkellisesti meidän turistien tähden. Saimme kivan paikan, jossa on varjoa ja totesimme, että nyt oli kyllä tämän reissun siisteimmät saniteettitilat, vain embo taikka lambi puuttuu, mutta meillähän on omat rullat mukana. Hauskoilla rannekkeilla saa suihkussa 7 minuuttia kuumaa vettä. Kui hienoo se on?

Kävimme kävelemässä kaupungin keskustaan ja siellä näkyi melkein samoilta jalansijoilta kirkko ja vesitorni. Vesitorni ei voittaisi vesitornien kauneuskilpailua, mutta kyllä kaikenlaiset vesitornit ovat silti kivoja. 

Vilkaisimme rantaakin, se on jossain paljon alempana, en lähtenyt laskeutumaan rappusia, mutta Antti aikoo olla reipas ja kävelee alas rappusen ja kiivennee takaisinkin. Kävimme iltapäiväsiidereillä ravintolan terassilla ja saimme puolet siitä mitä tilasimme, juuri kun olimme tyytyväisiä siihen, miten toimitimme asian mielestämme ranskaksi. Pidimme hintaa hieman korkeana, maksoimme heti tarjoilijalle. Hän kyllä palautti puolet rahoista, kun olimme lähdössä. Jokseenkin vitsikästä, juuri kun luulet, että ymmärrät, et ymmärräkään. 

Meille ehti tulla jo ajatus, että olisimme tällä leirialueella kaksi yötä, mutta mieli muuttui, kun emme saaneet telkkarista näkymään yhtään kanavaa, Tour de Francesta puhumattakaan. Kaikilla alkuasukkailla on mökeissään niin rotevat harava-antennit, että oletamme lähettimen olevan vähän tavallista kauempana. Niinpä me jatkamme aamulla matkaa kohti maihinnousurannikkoa. 

Päivällisenä meillä oli tänään Teresa Välimäen Le Keittokirjan ohjeella grillattu kaali. Kaikki Carrefourin kaalit olivat vähintään hevosenpään kokoisia, joten valitsin pieniä sydänsalaatteja ja kehotin Anttiakin kuvittelemaan loput. Grillatuista sydänsalaateista tuli oikein hyviä. Lisänä meillä oli samaisesta marketista ostetut Toulousen makkarat, erittäin maukkaat raakamakkarat grillin kautta nekin. Joku mainitsi aiemmin kauneuskilpailut, sellaisia ei voittaisi päivän ruokakuvanikaan, ei sillä ja sen puoleen. 

Grillattu kaali (lue:sydänsalaatti)

• 1 sydänsalaatti neljään lohkoon leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä 
• 1 rkl voita
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna ja mehu
• chilihiutaleita
• suolaa ja pippuria

Leikkasin salaatin neljään osaan niin, että kantaa jäi pitämään lehdykät kiinni toisissaan. Sulatin wokkipannulla voin ja kuumensin sen kanssa lorauksen oliiviöljyä. Lisäsin mukaan sitruunankuoren ja -mehun, chilihiutaleita, suolaa ja pippuria. Kääntelin salaattilohkoja seoksessa ja Antti grillasi ne yhtä aikaa raakamakkaroiden kanssa. Vitsikästä oli se, että ostimme jo aamulla Enernaysta siideriä ajatuksena, että sehän on hyvä ruokajuoma päivällisellä. Emme katsoneet tarkemmin etikettiä, siideri oli kyllä kuivaa, mutta ei se Normandiasta ollut, vaan Bretagnesta. 

Tour de Francessa oli etappi, josta näimme vain 13 viimeistä kilometriä puhelimelta, kun uhrasimme datakiintiöstämme vähän. Bob Jungels olli yksin kärjessä noin 60 km ja piti kuin pitikin ykköspaikkansa. Tadej Pogacar tuli maaliin pääjoukon kärkipäässä ja piti johtajan keltaisen paidan edelleen. Huomenna on lepopäivä ja sen seurauksena meillä saattaa olla ruokana vaikka hernekeittoa. Jos sitä siis olisi matkavararuokana, mutta ei ole. 

Kuvassa yllä on mainoskaravaanin oliiviöljyauto. Sattumalta ostimme juuri tuota merkkiä, kun piti täydentää matkakeittiön oliiviöljyvarastoa. Kumpikaan ei myönnä, että olisi muistanut merkin juuri karavaanista, mutta mistä sen tietää.  

Antti laittoi äsken rannalta kuvan, siellä on aika hienoa ja minua melkein harmittaa, etten mennyt mukaan hengästymään niitä rappusia. 

Talvipäivän perhepäivällinen

Kesällä 2017 Minna-ku ite tekee aloitti #suurikeittokirjahaasteen  ja minäkin olen ollut mukana. Tosin haaste oli kohdallani pitkään tauolla, en ollut oikeastaan edes muistanut sitä. Sattumalta huomasin myös toisen Minnan juuri aloittaneen oman haasteensa ja palasin itsekin sen pariin pitkästä aikaa. Tarvitsin aasialaishenkisen kalakeitto-ohjeen ja pienellä googlailulla osuin Peggyn keitto-ohjeeseen. Muistin, että minullahan on hänen kalaruokakirjansa, sieltähän sopiva ohje näppärästi löytyikin. 

Sovelsin ohjetta hieman, osaksi mieltymyssyistä, osaksi siksi, ettei minulla ollutkaan ihan kaikkia raaka-aineita. Tuoreen inkiväärin unohdin ostaa. Uskon kuitenkin, että hyvin Peggy-henkinen tästäkin keitosta tuli. Valmistin sen haudutuspadassa, sillä aloitin ruoanvalmistuksen jo aamiaisen jälkeen. Ruoka valmistui itsekseen ja oli heti syötävissä, kun nuorempi sukupolvi saapui. 

Kalakeitto viidelle Peggyn ohjetta mukaillen

• 500 g kirjolohta
• 200 g turskaa
• 0,5 l kasvislientä
• 2 tölkkiä kookosmaitoa
• oliiviöljyä
• pieni palanen fenkolia suikaleina
• 200 g valkokaalia suikaleina
• 3 porkkanaa tikuiksi leikattuina
• 1 pieni chili silppuna
• puolikas punaisesta suippopaprikasta suikaleina
• puolikas pienestä kesäkurpitsasta tikuiksi leikattuna
• 2 kaffirlimetinlehteä
• 1 rkl currytahnaa
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• suolaa ja pippuria
• 1 tl sokeria
• 1 limetin mehu
• 1 limetti lohkoina
• tuoretta korianteria

Peggyn ohje alkaa hyvin samaan tapaan kuin minunkin kokkailuistani suurin osa, eli sipulilla. Tänään jätin sipulin pois ja käytin sen tilalta pienen palan fenkolia. Silppusin sen ja kaalin ohuiksi suikaleiksi. Saman tein paprikalle ja chilille, kuoritut porkkanat ja kesäkurpitsan leikkasin ohuiksi tikuiksi. 

Leikkasin lohen ja turskan kuutioiksi ja laitoin ne vielä lautasella jääkaappiin odottamaan. Kuumensin kasvisliemen ja kaadoin sen haudutuspataan, jonka olin laittanut jo lämpenemään. Käytin pannulla oliiviöljyssä ensin kaali-ja fenkolisuikaleet, sitten porkkanat, kesäkurpitsan, paprikan ja chilin. Kumosin kaikki pataan kasvisliemeen. Sekoitin mukaan currytahnan, suolan, sokerin, jauhetun inkiväärin,  kaffirlimetin kuivatut lehdet ja hieman pippuria. Jätin padan hautumaan high-asetuksella muutamaksi tunniksi. Tähtäsin ruokaa noin kolmeksi iltapäivällä. 

Noin yhden aikaan lisäsin pataan kalakuutiot ja ensin yhden purkillisen kookosmaitoa. Koska halusin hieman enemmän lientä, lisäsin hieman vettä ja lopulta toisenkin purkin kookosmaitoa. Kala  kypsyi haudutuspadassa noin kolmessa vartissa, kun pata oli koko ajan high-asetuksella. Laitoin padan low-asetukselle loppuajaksi. 

Viimeistelin keiton limen mehulla ja tuoreella korianterilla. Keitto maistui ja lämmitti, kaikki hieman niiskuttivat pöydässä, chilin kevyt kuumotus tuntui kivasti. Olin hieman pelännyt, että chiliä tuli liikaa maistellessani keittoa valmistusvaiheessa. Kookosmaito pyöristi maun oikein sopivasti. 

Jälkiruokana meillä oli veriappelsiinipossetia. Se ei ehtinyt aivan täydellisesti hyytyä, mutta lusikoimme senkin kiltisti.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haastepostaukset. Tämä oli 27. aihepiirin postaus. En ollut aiemmin vielä kokeillut ohjeita Peggyn kirjasta, mutta sen pariin kyllä palaan vielä myöhemmin. Liitän postauksen myös Crock pot-välilehdelle, jossa ovat kaikki CampaKeittiön haudutuspataohjeet. 

Meni niin kuin Strömsössä

Emme oikeastaan koskaan muista etukäteen varautua Strömsön katsomiseen, emme muista koska se esitetään tai kuinka usein se tulee. Mutta jos TV:stä sattuu kohdalle Strömsön jakso, yleensä katsomme sen loppuun. Milloin hyvänsä  hieman leppoisaa herttaisuutta, askartelua ja positiivisuutta on paikallaan. Viikko pari sitten osuimme katsomaan jaksoa, jossa askarreltiin joulukoristeita, juteltiin kirjojen lukemisesta ja tehtiin ruokia hävikistä herkuksi-hengessä jouluruokien lopuista. Minulle jäi mieleen salaatti, joka valmistettiin joulukalojen jatkojalostusruoan kaveriksi.

Lehtisalaatti-appelsiinisalaatti

• 4 "oksaa" lehtikaalia
•  2 appelsiinia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl appelsiinimehua (noita aiemmin mainituista appelsiineista)
• appelsiinin kuori raastettuna (yhä noista yllämainituista appelsiineista)
• 1 tl sokeria
• suolaa ja pippuria
• puolikkaan granaattiomenan siemenet
• muutama saksanpähkinä

Leikkaa lehtikaalista lehtiruodot pois ja ryöppää lehdet kevyesti kastamalla ne noin minuutiksi kiehuvaan veteen. Nosta lehdet kulhoon, jossa on kylmää vettä ja jääpaloja. Näin lehtien kypsyminen pysähtyy ja niihin jää hieman rapeutta, mutta kitkeryys jää kattilaan. Hetken kuluttua nosta ryöpätyt ja jäähdytetyt lehdet paperin päälle valumaan. Voit myös käyttää ne salaattilingossa, jolla saa pois vettä mutkikkaista lehdistä. 

Raasta toisen appelsiinin kuori kuppiin odottamaan. Fileroi ensin kalju appelsiini leikkaamalla kuoret pois ja sitten kalvoja pitkin. Purista raadosta kaikki mehu kuppiin, jossa on kuoriraaste. Fileroi puolet toisestakin appelsiinista ja purista lopusta mehu talteen kuppiin, jossa on toisen appelsiinin kuoriraaste ja vähän mehua. Lisää mukaan oliiviöljy, sokeri, suola ja pippuri. Sekoita vinegretti tasaiseksi. 

Halkaise granaattiomena ja irrottele parhaaksi katsomallasi tavalla punaisia siemeniä, varaudu pukeutumalla punaiseen paitaan! 

Kun lehtikaali on kuivahtanut, asettele se tarjoiluvadille ja sijoittele päälle appelsiinifileet, granaattiomenan siemenet ja muutama saksanpähkinä. Kaada päälle vinegretti. 

Meillä kirpeä salaatti oli tarjolla uunissa paistetun kokonaisen broilerin ja hanhenrasvassa paistettujen perunoiden kanssa. Salaatissa oli purtavaa ja luonnetta, pidimme oikein paljon! Linnun ranka pääsee huomenna liemipataan ja luulenpa, että muutama pala perunoita päätyy ohimennen keittiössä piipahtavien vatsoihin.

Tämä mahtaa olla CampaSimpukan viimeinen postaus vuodelle 2019. Tämä vuonna blogiin päätyi vähemmän postauksia kuin minään aikaisempana vuonna, mutta tulevalle vuodelle minulla on suuria toiveita päästä jälleen vilkkaamman postaamisen tahtiin. 

Matkintaa CampaKeittiössä – grillattua kaalia ja ranskankermaa

Syksyisen skandireissun lopulla söimme mukavan päivällisen Tukholmassa Kagges-nimisessä ravintolassa. Siellä oli ensimmäisenä ruokalajina kaali ranskankerman ja lohen mädin kanssa. Se oli yhdistelmä, joka ei olisi koskaan tullut mieleeni tehdä, mutta sellaisen saatuani halusin kokeilla onnistuisiko se kotioloissa lähellekään yhtä hyvin. En tiedä miten kaali oli ravintolassa tarkalleen ottaen valmistettu, mutta tuumin sen saaneen jonkunlaista marinointia ja maustamista etukäteen. En myöskään tiedä/muista mitä hauskaa murusta esikuvassa oli lautasella, kotitekoiseen annokseeni tuli paahdettua ruisleipämurua. 

Grillattu kaali ranskankerman ja lohen mädin kanssa

• 2 viipaletta valkokaalia
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• sokeria
• ranskankermaa
• lohen mätiä
• kuivaa ruisleipää
• ruskistettua voita

Halkaisin ensin malliston pienimmän kaalin ja leikkasin puolikkaasta kaksi ohutta viipaletta niin, että niihin jäi kantaosa. Se pitäisi viipaleet kasassa kypsentämisen aikana. Lopulle kaalille täytyy tässä keksiä käyttöä, kääryleitä siitä ei enää saa, ei ole tarpeeksi isoja kokonaisia lehtiä halkaisun takia. Valelin kaaliviipaleet oliiviöljyllä ja sitruunamehulla ja ripotin niille suolaa, pippuria ja ihan vähän sokeria. Annoin niiden ässehtiä lautasella sen aikaa, kun muuten valmistelin ateriaa. 

Ruskistin voita vähän enemmänkin kuin ohjeessa tarvittiin, en ihan gheeksi asti, mutta noin vartin verran. Annoin voin kiehua maltillisesti pienessä paksupohjaisessa kattilassa ja kun siitä alkoi tulla pähkinäistä vienoa tuoksua ja pohjalle muodostua tummia murusia, kaadoin voin purkkiin varoen pohjalla olleiden murujen päätymistä purkkiin. Voi olisi voinut mennä hieman tummemmaksikin, mutta varoin polttamasta sitä. 

Kuumensin kaasuliekin päällä parilalevyn ja sutikoin sille oliiviöljyä. Kun levy oli kuuma, nostin kaaliviipaleet kypsymään. Käänsin niitä kerran pari varovasti lastalla, halusin niiden pysyvän kasassa. Kypsyysaste olisi voinut mennä aavistuksen pitemmällekin, mutta hain nättiä väriä ja grillauskuviota. 

Antti leikkeli kuivahtaneesta ruisleivästä pieniä kuutioita, joita vielä hienonsimme Bamixin minimyllyllä rouheeksi. Otin ruskistettua voita lusikallisen pannulle ja paahdoin leipämuruja hetkisen pannulla. Jätin muruset lautaselle odottamaan ja melkein unohdin ne annoksesta, ensimmäisistä kuvista ne jäivätkin pois, mutta onneksi lautanen oli ruokapöydällä ja huomasin ne ennen kuin oli myöhäistä. 

Sekoitin ranskankermaa purkissaan hieman ja lusikoin sitä kunnon kasan lautaselle. Levitin ranskankerman huolettomuutta tavoittelevaksi lätäköksi. Nostin grillatun kaaliviipaleen lautaselle, lusikoin hieman lohen mätiä ja ruskistettua voita mukaan. Viime tipassa muistin ne leipämurutkin. Lisänä meillä oli palaset pannulla paistettua lohta. 

Tykkäsimme tästä versiosta oikein paljon, kaali olisi voinut olla maustetumpaa tai pehmeämpää, mutta toisaalta se oli hyvää noinkin. Ranskankerma ja mäti yhdessä grillatun kaalin kanssa ovat todella hyvä yhdistelmä eikä lohikaan ollut riitasointu lautasella. 

Melkein liian kaunis syötäväksi

Romanesco pääsi tänään ensimmäistä kertaa meidän ruokapöytäämme. Ostin viimein tämän jännittävän näköisen kaalin ja tein siitä alkukeiton päivällisellemme. Soveltelin aikaisempia kokeilujani sifonilla tehtävästä kasviskeitoista. 

Ilmaakin kevyempi romanesco-kaalista

• 1 romanesco-kaali
• 3 dl kanalientä
• 2 kevätsipulia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kermaa
• tuoretta timjamia ja oreganoa
• oliiviöljyä
• 1 ilokaasupatruuna

Irrottelin romanescosta nuppuset, jätin tällä kertaa valkosen keskusosan käyttämättä, sillä halusin tehdä aika pienen määrän keittoa. Meitä oli vain kaksi päivällisellä, joten maksimimäärä oli noin 3 dl keittoa sifonipulloon. Jätin muutamia oikein pieniä nuppuja koristelua varten, mutta se meni sitten lopulta vähän pieleen, siitä myöhemmin. Kiehautin noin 3 dl kanalientä ja laitoin kaalinuput veteen kypsymään. Varoin niiden ylikypsymistä, sillä en halunnut, että kaunis vaaleanvihreä väri katoasi. Odotellessani silppusin kevätsipulin pieneksi, mutten laittanut sitä kypsymään, sillä se nyt ainakin vaihtaisi nopeasti maastoväriin. 

Kun kaalinuput olivat juuri ja juuri napakan kypsiä, kalastin ne reikäkauhalla blenderin kannuun, lisäsin mukaan kevätsipulisilpun ja kaadoin päälle hieman keitinvettä. Blenderi sai tehdä temppunsa ja kaalista hienoa pyrettä. Maustoin pyreen suolalla ja pippurilla ja suurruutin lisää, sillä sifonin kanssa pitää olla varovainen kaikenlaisten kökköjen kanssa, pippurikin voi tukkia sifonin suuttimen. Lisäsin hieman keitinlientä niin, etä pyreestä tuli paksuhkoa keittoa. Kaadoin keiton kattilaan odottamaan päivällisaikaa. 

Kun oli aika viimeistellä keitto, kaadoin kattilaan kerman ja sekoitin. Tarkistin suolan ja kuumensin keiton kiehuvaksi. Paistoin säästämiäni minikokoisia kaalinuppuja öljytilkassa, niillä oli tarkoitus koristella annos. Kaadoin keiton tiheän siivilän läpi sifonin puolen litran pulloon, keittoa oli vähän alle 4 dl tässä vaiheessa. Suljin sifonin kansisysteemin ja varmistin, että tiiviste on kunnolla paikallaan. Laitoin ilokaasupatruunan kahvaan ja keittosuuttimen paikalleen. Kiersin kaasupatruunan sisältävää kahvaa niin paljon, että kaasu karkasi pullon sisälle suhahtaen. Pullon pinta kuumeni nopeasti lisää, kannattaa pitää patakintaita kädessä. Ravistin pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti ja pursotin keittoa keittokuppiin. Nostelin keiton pinnalle mininuppuja, mutta ne melkein upposivat ilmankevyeen keittoon. Timjami- ja oregano-oksat sentään jäivät pinnalle. 

Söimme keiton lauantain päivällisen alkuruokana ja lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-ohjeet-välilehdelle, jonne kerään nyt reilun vuoden käytössä olleiden sifonipullojeni käyttökokemuksia. 

Kaksi kertaa kaalikääryle

Jossain vaiheessa syksyä alkaa tuntua siltä, että kaalinpäät kaupassa esittävät kutsuhuutoja ja alan katsella vuorolistasta sopivaa kohtaa. Kaaliruoat vaativat usein pitkän haudutusajan eikä niitä tehdä ruoaksi silloin, kun aikaa on puoli tuntia. En tee kovin paljon kaaliruokia, mutta kääryleet täytyy joka syksy kyllä askarrella. Ja tänään oli se askartelupäivä. Kun Antti lähti aamulla töihin, minä jo nostelin pannuja ja kattiloita liedelle ja kun hän saapui kotiin, oli ruoka valmista. 

Käytin tällä kertaa kahta minulle vieraampaa kaalia, punakaalin olen ostanut vain kerran tai kaksi, savoijinkaalia en koskaan aikaisemmin. Otin ohjeet tietysti keittokirjahyllystäni, halusin kasvattaa listaa keittokirjoistani, joista olen kokannut ainakin yhden reseptin mukaan. Menin mukaan ku ite tekee-Minnan aloittamaan haasteeseen, jonka nimi on #suurikeittokirjahaaste. 

Kääryleet savoijinkaalista melkein Juuri nyt-kirjan ohjeella

• 1 savoijinkaali
• 500 g jauhelihaa
• 2 dl ohrasuurimoita
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• tuoretta timjamia
• 2 rkl voita
• 2 rkl siirappia
• 2 keltuaista
• 2,5 dl kermaa (laitoin kyllä vähemmän, noin 1 dl)
• suolaa ja pippuria

Leikkasin puukolla kaalin kantaan ristipiston ja laitoin kaalin kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen kypsymään. Samaan aikaan keitin ohrasuurimot kypsiksi kattilassa ja jätin ne siivilään jäähtymään. Silppusin sipulin ja valkosipulinkynnet ja kuullotin niitä voissa sen aikaa, että ne olivat mukavan letkeitä. 

Kun kaali alkoi hieman pehmetä, irrottelin siitä lehtiä varovasti ja nostin ne suureen siivilään valumaan. Kaalista tuli 9 sen kokoista lehteä, että niistä sai tehtyä kääryleet. Lopun silppusin ja jätin toiseen kulhoon odottamaan, mikäli täytettä jäisi yli ja voisin tehdä lopuista kaalilaatikon. 

Leikkasin kaalinlehdistä ruotia hieman ohuemmaksi, että kääryleet olisi helpompi kääriä. Sekoitin jauhelihan, keltuaiset, ohrasuurimot, sipulit ja timjamin tasaiseksi täytteeksi. Lisäsin kermaan hieman, mutten niin paljon kuin ohjeessa, ettei täytteestä tulisi liian löysää. Otin täytettä lusikallisen ja kypsensin sen pannulla ja maistelin, onko suolaa ja pippuria tarpeeksi. Lisäsin hieman. 

Laitoin lusikallisen täytettä lehdelle ja käänsin ensin sivureunat keskelle ja sitten pyöritin kääryleen rullalle. Savoijinkaali tarvitsee vähemmän aikaa uunissa kuin punakaali, joten tein savoijinkaalikääryleet valmiiksi vuokaan ja laitoin viileään odottamaan. Olin voidellut vuoan runsaasti voilla ja asettelin kääryleet melko tiukasti lasivuokaan. En tehnyt kirjan ohjeen mukaista valelulientä, vaan käytin samaa lihalientä yhdessä kerman ja siirapin kanssa kuin Mysin kääryleillekin. 

Kun ruoka-aikaan oli noin pari tuntia, laitoin savoijinkaalikääryleet uuniin ensin 220 asteeseen siksi aikaa, että kääryleiden pinta alkoi ruskistua. Käänsin niiden kylkeä ja kaadoin niiden päälle voimakasta poronlihalientä, kermaa ja siirappia ohuina puroina. Pienensin uunin lämmön 120 asteeseen ja annoin kääryleitten hautua uunissa parisen tuntia. Valelin niitä samalla kuin punakaalikääryleitäkin, jotka viihtyivät uunissa monta tuntia kauemmin. Söimme kääryleitä syksyn ensimmäisen perunamuusin ja karpaloitten kanssa, eikä tainnut olla pahaa sanottavaa kummallakaan. 

Juuri nyt – Suomalaisen keittiön uudet klassikot on ollut kirjahyllyssäni jo pitkään. Olen syönyt Juuressa useita kertoja, enkä ole kertaakaan lähtenyt sieltä pettyneenä pois. Oli hauska nyt viimein tehdä jotain ruokaa kirjan ohjeellakin. Tämä kirja ei tule päätymään kierrätyspinoon, vaan menee takaisin hyllyyni silmän korkeudelle sille hyllylle, jossa lempikirjani ovat. 

Päivän toinen haastekirja on Mysi Lahtisen viime joulun alla ilmestynyt kirja Mysi kokkaa ja kertoo. Siinä on kokoelma Lahtisen suosituimpia ohjeita, osa on ilmestynyt Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä, en ole ihan varma, josko kaikkikin. Käytin nyt aivan samaa ohjetta, kuin aikaisemminkin postatessani Mysin kaalikääryleet, poikkeuksena vain se, että käytin punakaalia ja sain tällä kuitattua taas yhden kirjan keittokirjahaasteeseen. En lähde naputtamaan tähän ohjetta uudelleen, sen voi lukea Mysin kirjasta tai tästä aiemmasta postauksestani vuodelta 2012. Vuonna 2016 olen näköjään sörkkinyt Mysin ohjetta tähän tapaan.

Tämä kokoelmakirja on muuten siitä erityinen, ettei siinä ole lainkaan ruokakuvia, en huomannut asiaa ensimmäisellä selailukerralla ollenkaan. Luin niin innokkaasti Mysin kertomuksia ja bongasin tuttuja ohjeita, että kuvattomuus meni täysin ohitse minulta. Oikeastaan pidän siitä, ettei kuvia ole. Kirja toimii varmaankin parhaiten sellaiselle kotikokille, joka tuntee Mysin tavan kirjoittaa ja kuvailla ruoantekoa ja on itsekin seisonut lieden äärellä jo jonkun verran. 

Kumpaakin kääryletäytettä ja kaalien keskiosaa silputtuna jäi sen verran, että tein kahteen pieneen vuokaan kaalilaatikot, jotka kypsyivät uunissa yhtä aikaa kääryleiden kanssa. Muutamalle työlounaalle on siis jo valmista ruokaa. 

Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset. 

Mysin kaalikääryleitä sörkkimässä

Mysi Lahtisen kaalikääryleet ovat meillä tyypillinen kerran vuodessa-ruoka. Niitä kyllä söisi useamminkin, mutta se tekeminen! Eihän se ole vaikeaa,  mutta jotenkin työlästä kumminkin. Ja inhoan kaalin laiskuuttamisesta tulevaa hajua. Se osa pitääkin tehdä ulkona grillin sivupolttimolla. Jostain syystä uunista tuleva kaalikääryleiden tuoksu myöhemmin, paljon myöhemmin ei ole ollenkaan epämiellyttävä, vaan viekoitteleva ja ähkyä ennustava. Vain kerran kääryleet ovat päätyneet blogiin, vuonna 2012,  mutta kyllä niitä vuosittain näin syksyllä on syöty. Tänään oli taas se päivä.

Nyt minulla oli kuitenkin ajatus tehdä kaalinlehtien täytteeksi hieman erilainen seos, osittain sen mukaan mitä kotoa löytyi ja mitä unohdin ostaa. Heti aamun valjettua  meillä kiehui jo kaali talouden suurimmassa kattilassa ja kaivelin vihanneslaatikkoa sopivien ainesten toivossa. Tällä kertaa kääryleistä tuli tällaisia:

Kaalikääryleet kuten Mysi ne valmisti, mutta kuten minä ne täytin

• 1 kaali 
• 400 g jauhelihaa
• 0,5 l lihalientä (tällä kertaa porolientä)
• 2 porkkanaa
• 1 punasipuli
• 1 kesäkurpitsa
• 1 dl ohrasuurimoita (kuivamitta)
• kermaa
• voita
• vaahterasiirappia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin kaalin kannasta hieman pois ja koversin kovempaa keskikohtaa vähän pois ja keitin kaalia runsaassa vedessä noin puoli tuntia. Kannattaa pitää kantta päällä senkin takia, että kaali alkaa kellua vedessä ja kansi pitää sen mahdollisimman hyvin veden pinnan alla. 

Kaalin kiehuessa raastoin porkkanat ja kesäkurpitsan karkeaksi raasteeksi, silppusin sipulin ja keitin ohran pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoitin raasteet ja silpun ohran kanssa odottamaan isossa kulhossa. 

Kun kaali oli sopivasti laiskistunut, nostin sen vedestä ja annoin valua hetken aikaa, että sitä saattoi käsitellä. Irrottelin lehtiä varovasti, aivan päällimmäiset olivat kypsyneet hieman liikaa, joten ne silppusin täytteeseen. Sain irrotettua ehjiä lehtiä 20 kpl ja leikkasin niistä hieman paksumpaa keskiruotia pois, silppusin nekin täytteeseen. Saman tein kaalin keskiosalle, josta ei enää saanut tarpeeksi isoja lehtiä irrotettua. Sekoitin jauhelihan ja kananmunat täytteeseen ja maustoin suolalla ja pippurilla.

Kuumensin uunin 200 asteeseen kiertoilmalla. Laitoi kuumenemisen ajaksi korkealaitaisen uunipellin uuniin ja sille suuren nokareen voita. Kun voi oli sulanut, otin pellin työtasolle odottamaan kääryleitä. Kallistelin peltiä niin, että sula voi levisi sille tasaisesti. 

Otin pienen nökerön täytettä kaalinlehdelle ja käärin sen piukaksi kääryleeksi, ladoin valmiit kääryleet kolmeen riviin pellille. Valelin kääryleet kauhallisella lientä ja laitoin pellin uuniin. Annoin niiden paistua kuumassa uunissa ensin noin 15 minuuttia, jolloin yläpuoli alkoi saada tummia pilkkuja. Mysi neuvoi, että kääryleet melkein käräytetään tässä vaiheessa. Käänsin sitten kääryleet toiselle puolelleen ja paistoin niitäkin kunnon lämmössä saman aikaa. Sitten valelin niille kermaa ja hieman vaahterasiirappia (tavallista tummaa siirappia ei löytynyt sitten mistään koko talosta). Pienensin uunin lämmön 150 asteeseen ja annoin kääryleiden hautua sillä monta tuntia. Muutamaan kertaan valutin niille hieman lisää kermaa, lientä ja siirappia ja käänsin kääryleiden kylkeä. Olin vähän huolissani tuosta vaahterasiirapista, mutta hyvin se sinne hautui mukaan makumaailmaan.

Täytettä jäi tavalliseen tapaan aika paljon, en koskaan osaa tehdä sitä sopivaa määrää verrattuna siihen kuinka paljon lehtiä saan irroteltua siisteinä. Taputtelin loput foliovuokaan, valutin päälle kauhallisen lientä ja lorauksen kermaa ja laitoin vuoan uuniin käärylepellin alle ritilälle. Tämän kaalilaatikon syömme tuonnempana jonain päivänä, kun ei huvita laitaa ruokaa.