Sovellusten sovellus – bouillabaisse

Tämän päivän ruokana meillä oli niin ranskalainen kalakeitto kuin pystyin aikaansaamaan. Olen lukenut monesta paikkaa, että bouillabaissea on niin monenlaista kuin keittäjääkin ja se sopii minulle. Kävimme aamulla ennen matkan jatkamista kolmessa ruokakaupassa ja siellä vielä ajattelin, että tekisin jotain muuta kuin keittoa, mutta kun olimme perillä Ölandin saarella, satoi vettä sen verran runsaasti, että koko ruoanlaitto siirtyi sisälle. 

Sateella keittoruoka on kätevä tehtäväksi yhdellä kattilalla kaasuliedellä. Minulla oli vain osa niistä aineksista, joita yleensä bouillabaisseen liitetään, mutta kuitenkin niin montaa, ettei keittoa tarvinnut alkaa uudelleen nimetä. Yritin tehdä niin vähän keittoa, että se menisi hyvin yhdellä aterialla ja se tarkoittaa, että aineksia ei todellakaan kulunut paljon. 

Mobilebouillabaisse kahdelle

• 1 rapeavartinen keväsipuli silputtuna
• 3 pientä valkosipulikynttä viipaleiksi leikattuna
• 2 pientä perunaa suikaleiksi leikattuna
• puolikas porkkanaa suikaleiksi leikattuna
• 2 tomaattia suikaleiksi leikattuna
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa suikaleiksi leikattuna
• 0,75 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl roseviiniä
• 2 rkl kasvisfondia
• 4 dl vettä
• 150 g pakastettua lohta kuutioiksi leikattuna
• noin 50 g pakastekatkarapuja
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Mobileaioli

• 1 valkosipulinkynsi raastettuna
• 4 rkl majoneesia tuubista

Otin jo aamupäivällä kauppareissun jälkeen kaksi annospalaa lohta (neljän pakkaus, eka kertaa tällä reissulla ostimme lohta) sulamaan jääkaappiin. Kun olimme asettuneet leirille, aloitin heti ruoanlaiton, sillä kello oli jo melko paljon, päivälle tuli mittaa yllättävän paljon. Sitä paitsi olemme jo Ruotsissa, joten syöminen kuuden maissa ei ole liian aikaisin, muttei hirveän myöhäkään.

Silppusin sipulin, leikkasin kesäkurpitsan, porkkanan puolikkaan, perunat ja tomaatit suikaleiksi. Otin katkaravut ja herneet pakastimesta odottamaan. Leikkasin lohen kuutioiksi ja viipaloin valkosipulin ja yhden kynnen raastoin aiolia varten. En ajatellutkaan tehdä itse majoneesia, vaan otin sitä jääkaapissa olevasta tuubista ja sekoitin siihen valkosipuliraasteen. Aiolin tapainen keiton koriste odotti pikkukupissa aterian valmistumista. 

Kuumensin kattilaa kaasuliekillä ja lisäsin sinne lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumaa, kaadoin kattilaan hieman sulaneet herneet, kesäkurpitsasuikaleet, perunasuikaleet, porkkanasuikaleet, sipulit ja valkosipulin ja kypsentelin niitä viitisen minuuttia. Sitten lisäsin kattilaan tomaattisuikaleet ja viinin ja annoin viinin kiehua lähes kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvinfondin ja vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kun keittopohja oli kypsynyt noin kymmenen minuuttia, lisäsin vielä lohikuutiot ja katkaravut. Sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla ja annoin keiton hautua vielä viitisen minuuttia pienellä liekillä. Maistelin ja huomioin, että liemessä oli jo erinomainen maku, hieman pippuria vielä, liekki pois kattilan alta, kansi päälle ja odottelua vielä viitisen minuuttia. 

Annoksiin kauhoin kuppeihin kaikkia keiton sattumia, kunnolla lientä ja lusikoin päälle pika-aiolia ja ripottelin pinnalle vielä persiljaa. Olipa todella hyvä keitto, tosin sen syömisestä tuli  niin kuuma, että piti avata autosta ovi. Onneksi oli jo lakannut satamasta. 

Tour de Francen 11. etappi aloitti toisen jakson Toulousesta alkanut ja sinne päättynyt 156 km mittainen reitti. Katsoimme etappia ruoanteon ja -syömisen aikana tallenteelta, nyt ei tarvitse enää gigoja säästellä, kun ollaan Pohjolassa. Nopein oli Jonas Abrahamsen ja keltapaidassa jatkaa Ben Healy, toisena puolen minuutin päässä on Tadej Pogacar.

Kotivara kunnossa – katkarapupasta CampaAdrian varastoista

Olemme olleen nyt Ranskassa muutaman viikon, mutta vielä maa pääsi taas muistuttumaan, että olemme ulkomaanpellejä, emmekä ymmärrä mistään mitään. On viimeinen päivämme Oleronin saarella ja ajattelimme, että mehän menemme syömään ensimmäiset osterit ja crevetit. Katsoimme ravintoloita jo ennalta ihan paikanpäällä, se oli muutama päivä taaksepäin, ravintolat olivat päivällä auki ja turistelijoitakin oli jonkun verran liikkeellä. Luimme hyviä ja huonoja arvosteluita paikoista ja tarkastimme aukioloaikoja. Mutta emme muistaneet sitä tärkeintä. Eihän sitä ruokaa nyt koko päivää ole tarjolla, vaikka paikka olisi auki. Lounas on iltapäivän alussa, sitten keittiö menee kiinni ja aukeaa sitten illalla, mahdollisesti. 

Niinpä me tulimme tyhjin vatsoin takaisin leirille ja alkoi vielä sataakin. Sinänsä pieni kävelyretki ei haitannut mitään emmekä olleet varsinaisesti pettyneitä tai vihaisia tai mitään muutakaan. Nauratti, ettemme muistaneet tätä juttua rakkaasta Ranskasta. Meillä oli jopa sateenvarjot mukana ja CampaAdrian ulkovarustelut oli koottu jo pois, edes markiisi ei kastunut ajatellen huomista lähtöä. Joten nouhätä. Kyllä me ruokaa saisimme, tekisimme sen itse. Emme ajatelleetkaan kävellä uudelleen seitsemän jälkeen illalla keskustaan, hyvänen aika, sehän on jokaisen eläkeläisen nukkumaanmenon tienoilla. 

Katkarapupasta kostoksi yhteiskunnalle

• 100 g pakastekatkarapuja sulatettuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uudensadon sipuli silputtuna
• 1 tl 'Ndujaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 rkl konjakkia
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl kermaa (yhä on kotimaista kermaa täysin kunnossa)
• basilikaa
• parmesaania raastettuna
• 150 g spagettia 
• vettä keittämiseen + hyvä ripaus suolaa

'Nduja on uusi suosikkini, pakko ollakin, sillä se on parin desin purkki ja sitä kuluu niin vähän kerrallaan. Laitoin sitä tähänkin ruokaa, että edes vähän kuluisi. Olen oppinut tämän ruoan aikoinaan siskoltani ja hänen silloiselta puolisoltaan, he kuulema olivat oppineet sen jostain ruokalehdestä. Olen tehnyt tätä kymmeniä, ellen sata kertaa, ohje on muuntunut vuosikymmenten varrella jonkun verran. Ei ollut 80-luvulla 'Ndujasta kuultukaan. 

Laitoin pastaveden kiehumaan ja sitä odotellessani silppusin sipulin ja keräsin muut ainekset käden ulottuvilla. Katkaravut olivat olleet sulamassa siitä asti, kun palasimme pettymyksentäyteiseltä kävelyretkeltä. Taputtelin niitä paperiarkkiin hieman kuivemmiksi. 

Kuullotin sipulia oliiviöljyssä muutaman minuutin pannulla ja lisäsin mukaan 'Ndujan ja valkosipulimurskan sekä konjakin. Seuraavaksi kaadoin mukaan kerman ja nostin kastikepohjan kiehumaan maltillisesti. Samaan aikaan pastavesi alkoi olla kiehuvaa ja suolasin sen tymäkästi. Lisäsin pastan kiehumaan, se oli nopeaa laatua, vaati vain kolmen minuutin keittämisen. 

Kerma kiehui pannulla hyvin kasaan ja lisäsin mukaan kuivatut katkaravut ja sekoittelin, maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Pasta alkoikin siinä vaiheessa olemaan kypsää ja Antti kävi kaatamassa veden pois kattilasta. Emme kaada pastankeittovettä auton viemäriin, siinä on liikaa tärkkelystä. Sekoitin kypsän pastan kastikkeeseen ja annoksiin tuli vielä päälle tuoretta basilikaa ja raastettua parmesaania. 'Nduja toi kyllä kivan vivahteen ruokaan, ei liikaa tulisuutta, mutta hieman lämpöä.

Giro d'Italian 15. etappi oli oikea vuorietappi. Siitä oli pitkä lähetys ja arvelimme, että ehtisimme käydä syömässä kylillä ja nähdä vielä lopun. Muuten meni oikein, mutta emme siis saaneet ruokaa, vaan palasimme katsomaan 65 km lopusta. Sekin oli hyvä juttu. Päivän nopein oli Carlos Verona, jonka perhe oli heti onnittelemassa häntä etapin maalin jälkeen. Hieno sattuma vai oliko hän nähnyt etiäisen, että nyt minä voitan tänään, tulkaa te nyt sieltä Espanjasta minua onnittelemaan. Kokonaiskilpailussa suosikkini Primoz Roglic vajosi taas sijalle 10 ja on aika monta minuuttia jo kärjen takana. Isaac del Toro jatkaa tiistaina lepopäivän jälkeen pinkissä ja on jo osoittanut, että hän ei ole mikään yhden päivän johtaja, vaan kova jätkä. 

Minuakin nopeampi katkarapupasta

Nyt ollaan jo niin kesässä, että pitää luopua toppatakeista. Me olemme luopuneet niistä jo Alankomaissa, mutta italialaisetkin varmaan pian niistä luopuvat. He kun pukeutuvat kalenterin, ei sään mukaan. Kävimme aamulla tuossa aivan vieressä olevassa Tarasconin linnassa, ehdimme sinne juuri sopivasti ennen kuin se meni päiväpaussin ajaksi kiinni. Oli kyllä todella hieno linna pitkästä aikaa. Katalaanit joutuivat nauttimaan siellä vapaudenriistosta jo 1400-luvulla ja se toimi  muutoinkin vankilana pitkän aikaa, aina 1926 asti. Siellä oli paljon seinäraaputuksia, siihen aikaan nekin tehtiin nätillä käsialalla, eikä tiettävästi näkynyt mitään v-sanoja millään kielellä.

Muutoin minä pidin tonttipäivän, Antti kävi tiedusteluretkellä maantiepyörällä. Minä katsoin melkein loppuun tämänhetkisen k-draamani Queen of Tears, se on ihana <3 Päivällisenä meillä oli nopeaakin nopeampi katkarapupasta. Se on aivan arkinen ruoka meillä kotioloissakin, syömme sitä useita kertoja vuodessa. Nyt oli pieni pussi katkarapuja auton pakastimessa ja pastaa nyt pitää aina olla. 

Katkarapupasta kahdelle

• 1,5 l vettä
• suolaa pastaveteen
• sopivasti spagettia kahdelle (oli kahta eri keittoaikaa vaativaa pastaa, joten ensin keitin pitempää vaativaa ja lisäsin sitten nopeampaa loppupuolella keittämistä)
• 150 g pakastettuja kuorittuja ja sulatettuja katkarapuja
• 1 punasipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl kermaa
• 3 rkl konjakkia
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• raastettua parmesaania
• kivellisiä mustia oliiveita

Laitoin pastaveden kiehumaan ulos viritetylle Campingaz-grillille, joka oli laitettu liesimoodiin (ei kuumuuden jakajaa eikä paistolevyä). Silppusin sipulin ja valkosipulin, kuumensin toisella keittimellä (sekin ulkona) pannulla tilkan oliiviöljyä ja kuullotin sitten sipulit ja valkosipulit öljyssä, kun pastankeitto oli puolivälissä. Lisäsin pannulle konjakin, kerman ja suolaa ja pippuria. Kun pasta alkoi olla kypsää, lisäsin katkaravut pannulle ja sekoitin. Kerma oli kiehunut kokoon muutamassa minuutissa aika hyvin, olisi saanut mennä hieman sakeammaksikin. Antti kaatoi pastaveden pois ja sekoitin kastikkeen pastaan. Annoksiin tuli vielä tuoretta basilikaa, muutama oliivi, paljon pippuria ja parmesaania. 

Giro d'Italia oli ajettu aivan meille mitään kertomatta rivakkaa vauhtia ja vaikka netti nyt toimikin hyvin, emme ehtineet katsoa sitä yhtään (omilla gigoilla, emme olisi käyttäneet paikan wifiä siihen). Tämänvuotinen kisa alkaa vaikuttaa hieman tylsältä, sillä Tadel Pogacar näyttää jälleen voittaneen etapin ja johtaa kokonaiskilpailua. On hän saanut ihan tosissaan sotkea kyllä lopussa, sillä samalla ajalla ja pari sekuntia perässä on tullut maaliin useita muita ajajia. En toivo tietenkään mitään huonoa hänelle, miksi toivoisinkaan, onhan hän suosikkini, mutta alkaa hieman pelottaa tuollainen ylivoima. 

Haemul Jeongol – kalakeittopäivän korealainen hotpot

Minä olen tosi huono hoksaamaan mitään kansallisia korvapuusti- tai vastaavia päiviä. Tai kun huomaan on jo ilta, tai päivän ruoka on jo tehty tai ei huvita just se mitä tänään olisi "pitänyt" kokata tai leipoa. Huomaan nyt kuitenkin, että vuonna 2021 olen tehnyt kalakeittopäivänä Aasiahkoa kalakeittoa, silloin en vielä aavistanut, että sinne suuntaan tässä kallistutaan yhä enemmän. Eilen satuin huomaamaan Peggyn instasta, että 14.2. on taas kalakeittopäivä ja on Nannakin tainnut asiasta mainita. Meillä on ollut pienimuotoinen ruokatavaroiden inventaario viime päivinä ja satuin hyvin tietämään, mitä aineksia taloudesta löytyy, merellisiä aineksia oli aivan riittävästi. 

Löysin sopivan ohjeen korealaiselle merenelävä-hotpotille ja heti aamiaisen jälkeen etsin pakastetut ainekset sulamaan. Ohjeen otin luottoblogistani, eli Korean Bapsangista. Soveltelin sen mukaan, mitä oli saatavilla, kauppaan emme mene ennen perjantaita. 

Kalakeittopäivän mausteikas merellinen hotpot 

• 4 kampasimpukkaa
• 1 pieni pala turskaa
• 8 katkarapua
• 3 pienen keräkaalin ulointa lehteä suikaleiksi leikattuna
• 1 porkkana tikuiksi leikattuina
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa tikuiksi leikattuna 
• 5 cm pätkä purjoa tikkuina
• kolmasosa punaista suippopaprikaa tikuiksi leikattuna
• 3 ruskeaa herkkusientä
• 2 napakkaa kevätsipulia
• pinaatinlehtiä
• 2 pientä kerää lasinuudelia + kiehuvaa vettä pehmittämiseen
• 1 tl öljyä kampasimpukoiden paistamiseen

Mausteseos

• 1 tl gochugaru-chilihiutaleita (vähensin määrää radikaalisti lähdeohjeen määrästä)
• 1 rkl soup soy saucea (korealainen valmiste, voi korvata tavallisella soijakastikkeella tai kalakastikkeella)
• 0,5 tl suolaa
• kunnon pyöräytys pippurimyllystä
• 1 tl gochujang-chilitahnaa (nyt lähti käyttöön neljäs purkki CampaKeittiössä alle vuodessa!)
• 1 tl doenjang-soijapaputahnaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 tl inkivääritahnaa
• 3 rkl kelp-lientä (alapuolella)

Liemi

• palanen kelpiä (kuivattua merilevää)
• 3-4 dl vettä
• 1 rkl sitruunamehua

Otin turskan, kampasimpukat ja katkaravut sulamaan lautaselle paperin päälle hyvissä ajoin. Kun turskapala oli sulanut, leikkasin sen suupaloiksi. Kuorin katkaravut, ne olivat valmiiksi kypsiä. Olisi ollut kivempi käyttää raakoja katkiksia, mutta avattu pussi kypsiä pitää ensin käyttää. 

Valmistelin kasvikset ja sienet, leikkasin suikaleita ja viipaleita, otin pussista kourallisen pinaattia ja silppusin kevätsipulia. Kiehautin litran vettä ja kaadoin pieneen kulhoon vettä ja nostin lasinuudelikiekot pehmenemään. Loput vedestä kaadoin kattilaan ja lisäsin sinne mukaan kelp-kappaleet, kiehautin lientä noin 5 minuuttia ja nostin sitten pehmenneet kelp-merileväpalat pois kompostikuppiin. Liemen kaadoin pieneen kannuun, siitä olisi helpompi kaataa hotpot-pataan kuin kattilasta. 

Kuivat kelp-palaset ennen kiehautusta

Sekoitin mausteseoksen pienessä kupissa. Kuvassa alla mausteseosta ei ole vielä notkistettu, tein sen vasta olohuoneen lattialla, missä tein ruoan loppuun, oli taas päivällinen matolla-päivä. Lisäsin mausteseokseen muutaman ruokalusikallisen kelp-lientä ja sekoitin tasaiseksi. 

Olimme jo laittaneet olohuoneeseen valmiiksi kaikki, kattauksen ja hotpot-padan, jota on käytetty jo monta kertaa. Olen siihen oikein tyytyväinen. Nostin kaikki ainekset valmiiksi saataville ja laitoimme hotpot-laitteen päälle noin puoliteholle. Siinä ei ole oikein kummoistakaan asteikkoa, ihan summissa ajattelin, että keskikohdan paisto-osa kuumenee sopivasti kampasimpukoiden paistamista varten. 

Asettelin hotpot-laitteen kehänmäiseen alaosaan sienet, kaalisuikaleet, paprika- ja kesäkurpitsaviipaleet, purjon, porkkanatikut ja turskapalat. Laitoin tilkan öljyä yläosan paistokohtaan ja nostin kampasimpukat siihen kypsymään. Kaadoin noin kolme desiä kelp-lientä kasvisten ja turskan päälle ja pian liemi alkoikin jo kiehua. 

Kampasimpukat odottivat kypsyttyään hetkisen lautasella, ettei niistä tulisi kumisia

Muutaman minuutin kuluttua lisäsin mukaan pehmenneet lasinuudelit, jotka olin leikannut saksilla muutamaan nippuun ja lisäsin vielä mukaan kypsät katkaravut, runsaasti kevätsipulia ja pinaatinlehtiä. Kaadoin keittosyvennykseen hieman lisää lientä ja mausteseoksen, sekoittelin pienillä pihdeillä. Kampasimpukat olivat sopivasti kypsiä samaan aikaan kuin kasvikset ja turskakin. 

Annostelin kulhoihin kaikkia aineksia ja lientä, viimeistelimme annokset vielä seesamiöljyllä ja paahdetuilla seesaminsiemenillä. Ensimmäisten annosten jälkeen lisäsin vielä hieman nuudeleita hoptpot-laitteeseen ja söimme toisessa annoksessa vielä kasviksia ja nuudeleita, merenelävät olimme jo syöneet ensimmäisessä annoksessa. 

Kyllä tämä kansallisen kalakeittopäivän ruoasta meni eikä ollut huono ystävänpäivän päivällisenäkään. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni.