Nopea tähdenlentopasta

Tänään Giro d'Italia jatkui neljännellä etapilla. Meillä oli nopeana ruokana eiliseltä lepopäivän aterialta jääneistä tähteistä tehty pasta-ateria. 

Lohi-katkarapupasta kahdelle

• 2,5 dl kuivaa pastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• noin 30-40 g kylmäsavulohta
• noin 15 kypsää katkarapua
• 8 minimozzarellapalloa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä

Keitin pastan kypsäksi ja kaadoin veden kattilasta. Lisäsin kuumaan pastaan silputun lohen ja katkaravut, mozzarellapallot ja paljon tuoretta tilliä. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla. Oikein hyvin maistui pikainen ateria aineksista, joita meillä oli vain vähän jäljellä, mutta eivätpä ehtineet mennä huonoiksi. 

Neljäs etappi Girolla päättyi taas ennen kuin ehdimme lähetyksen pariin. Katsoimme tallenteelta 35 viimeistä kilometriä. Voittajaksi ajoi UAE-tallin Jhonatan Narvaez ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Giulio Ciccone. Jonas Vingegaard on sijalla 11. 

Lyttypottupiirakka

Olen nähnyt monessa paikassa kuvia piirakasta, jonka pohjana toimivat litistetyt perunat ja kokeilin sellaisen valmistamista itsekin pari päivää sitten. Vilkuilin ohjeita sieltä täältä ja otin vinkit paistolämmöstä ja ajasta jostain K-ryhmän (enkä tässä kohden tarkoita mitään koreaan liittyvää) sivulta. Muutoin menin ihan freestylenä. 

Lyttypottupiirakka

• 6 keskikokoista rosamundaperunaa kuorineen halkaistuna ja höyrytettyinä
• 2 rkl oliiviöljyä
• noin yhden broilerin rintafileen verran nyhdettyä tähdenlentokanaa 
• pieni nippu kevätsipulia
• sileälehtistä persiljaa
• kymmenkunta kirsikkatomaattia halkaistuina
• noin 50 g cheddaria raastettuna
• 1,5 dl kermaa
• 2 kananmuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria

Höyrytin ensin perunat ja kun ne olivat hieman jäähtyneet, sommittelin ne rengasvuokaan leivinpaperin päälle. Olin sutikoinut paperille hieman oliiviöljyä, etteivät perunat litistettäessä ja paistettaessa niin tarttuisi paperiin. Ensin rikoin hieman perunoita haarukalla ja laitoin sitten toisen arkin leivinpaperia perunoiden päälle ja litistin perunoita sitten kahden paperin välissä lihaprässillä (en muista sen varsinaista nimeä, mikä tahansa tasapohjainen purkki tai juomalasi käy tähän yhtä hyvin) siten, että perunaa tuli reunoillekin. Olin ihan summissa ottanut perunoita juuri tuon verran, yksi enemmän ehkä olisi ollut paikallaan normaalikokoiseen rengasvuokaan. 

Poistin päällimmäisen leivinpaperin ja ripotin perunapohjalle hieman suolaa ja pippuria sekä lusikallisen oliiviöljyä. Esipaistoin pohjaa 225 asteessa noin vartin verran. Sinä aikana valmistelin piirakkatäytteen. 

Raastoin juuston, nyhdin pieniksi suikaleiksi edellispäivän haudutuspadassa kypsentämääni broileria noin yhden rintafileen verran, siinä oli mukana sekä koipilihaa, että rintalihaa. Leikkasin tomaatit puolikkaiksi, silppusin kevätsipulin ja otin juuri kuolemaisillaan olevasta lehtipersiljanipusta kaiken, mikä oli vielä käyttökelpoista. Sekoitin kermaan kananmunat ja juustoraasteen. Maustoin seoksen teelusikallisella valkosipulimurskaa ja  ripauksella suolaa ja pippuria. 

Kun pohja oli esipaistunut sopivaksi, levittelen sille ensin broileripalat, tomaattilohkot, keväsipulisilpun ja persiljan. Kaadoin päälle kermaseoksen ja paistoin sitten koko piirakkaa noin 30 minuuttia. Hytkyttelin vuokaa hieman tuossa puolentunnin kohdalla, täyte oli jo hyytynyt, sillä sitä ei ollut kovin runsaasti. Paksumpaa täytekerrosta olisi varmaan saanut paistaa hieman pitempään, ehkä leivinpaperilla peitettynä pinnan liian tummimisen estämiseksi. 

Maltoimme odottaa noin vartin ennen kuin aloimme leikata piirakkaa. Se oli helppo ottaa pois vuoasta, kun sen rengas oli irrotettu. Pohjalla olevan leivinpaperin avulla piirakka oli hyvä nostaa leikkuulaudalle. Palanen pysyi oikein kohtuullisesti koossa lautaselle nostettaessa. Tomaatit olivat hurjan kuumia, mutta muuten vältimme jopa kielten polttamisen. Oli oikein kiva kokeilu, toimisi varmaankin myös airfryerissä hyvin, myös CampaAdrian keittiön minimaalisessa airfryerissä, jos sattuisi olemaan tähdeperunoita ja täyteaineksia sopivasti. 

Tetraruokaa – tähdenlentoteemainen papu-kanakeitto

Tein meille Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan hengessä lauantaina keiton, johon sain käytettyä varastoistani kolme tetraa ja yhden kanan tähteet. Kanan olisi voinut hyvin jättää poiskin, lautasella olisi silti ollut lämmittävä ja etenkin täyttävä lumisateiseen päivään sopiva sakea keitto. Tähteet on kuitenkin käytettävä pois ja mietittävä sen jälkeen milloin seuraavan kerran ostan kanaa (lue:broileria). Ensi vuonna aikaisintaan. Käytin tässä valmista gazpacho-keittoa, koska tetran päivämäärä jo hätyytteli ja arvelin sen olevan tähän ihan passeli juttu. Muutoin olisi käyttänyt tuoreita tomaatteja. 

Sakea papu-kanakeitto kahdelle

• 1 tetra suuria valkoisia papuja (230 g papujen osuus)
• 1 tetra kikherneitä (230 g herneiden osuus)
• 1 tetra valmista gazpachoa (3 dl) + puolikas tetrallinen huuhteluvettä
• noin 150 g valmista broileria haudutuspadasta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 sipuli silputtuna
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl punaviiniä
• pippuria
• suolaa
• tuoretta timjamia (hangen keskeltä pihan kulatungasta!) 

Avasin tetrat ja huuhtelin pavut ja herneet siivilässä. Tällä kertaa en säästänyt kikherneiden lientä, mutta se on mainiota ainetta, siis voi tehdä marenkia ja käyttää muutenkin kananmunan valkuaisen tapaan. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä sipulia ja valkosipulia pari kolme minuuttia. Kaadoin kattilaan gazpanchon ja huuhteli tetraa ja kumosin noin puolikkaan tetrallisen huuhtelivettä kattilaan. Seuraavaksi sinne pääsivät tähdenlentokanat, jemmassa oli suunnilleen kaikki keskikokoisen broilerin koireisilihat. Rintafileet olivat jo menneet aiempaan korealaiseen kanakeittoon ja sitä ennen salaattiin. 

Kun keittopohja oli kiehunut pari kolme minuuttia, lisäsin sinne pavut ja kikherneet sekä tilkan punaviiniä. Taas muutama minuutti kiehumista, paljoa ei tarvittu, koska kaikki on  jo valmiiksi kypsää. Maistelin ja lisäsin pippuria ja ihan vähän suolaa. Annoksiin Antti haki ulkoa hangen keskeltä timjamia, sillä sitä on yhä saatavilla, joulukuun puolivälissä! Muita yrttejä meillä ei nyt ollutkaan, paitsi tilliä, jota unohdin käyttää sinä päivänä, kun sitä ostin silakkapihvejä varten. Nythän se sitten pysyy hengissä kiusallaankin. 

Pieni tähdenlentokeitto

Meillä oli tähteeksi jäänyttä haudutuspadassa kypsennettyä broileria ja kokosin sen ympärille kaksi annosta korealaista kanakeittoa (tässäkin tulee se maaginen muodonmuutos, padassa broileria, dolsot-astiassa kanaa). Vähän kaikki oli kotoa lopussa, joten todellakin tästä tuli nyhjää tyhjästä-päivällinen.

Kaksi annosta korealaista kanakeittoa

• 1 valmiiksi kypsä broilerin rintafile suikaleiksi nyhdettynä ja kahteen osaan jaettuna
• 1 keskikokoinen paksoi pitkittäin halkaistuna
• 2 kevätsipulia silppuna ja kahteen jaettuna
• 1 porkkana ohuiksi tikuiksi leikattuna ja kahteen osaan jaettuna
• 2x 2,5 dl vettä
• 2x1 tl kanafondia
• 1 nippu sobanuudeleita kahtia jaettuna
• 0,5 tl gochujangia (korealainen chilitahna)
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• ripaus suolaa

Nostin kaasulieden polttimoille kaksi dolsot-astiaa, ne ovat korealaisia kivi-tai keramiikka-astioita, joihin ruoan voi suoraan valmistaa, mikäli liesi on sellainen, jolla ne toimivat. Kaadoin kumpaankin 2,5 dl vettä ja laitoin liekin alle. Kun vesi kummassakin kulhossa kiehui, maustoin sen tilkalla kanafondia ja laitoin nuudelit kypsymään. Olin silmämääräisesti jakanut nuudelinipun kahtia. Olisi tähän voinut kummallekin oman nipun laittaa, kulhoihin olisi mahtunut, mutta halusin nähdä kuinka vähästä saisimme riittävän päivällisen. 

Nuudelien kypsyttyä noin pari minuuttia lisäsin kumpaankin astiaan reunalle puolikkaan paksoin ja porkkanatikut. Sekoin tikulla varovasti varmistaakseni, etteivät nuudelit ole tarttuneet astian pohjaan. Hetken kuluttua lisäsin broilerinyhteet (puolikas rintafile/annos) ja lopuksi vielä kevätsipulisilpun. Noin viiden minuutin kuluttua nuudelit olivat kypsiä, porkkanatikut myös. Lisäsin annoksien päälle tipoittain kupissa sekoittamani kastikkeen, jossa oli gochujangia, sitruunamehua ja seesaminsiemenöljyä. Ihan pintaan ripottelin vielä paahdettuja seesaminsiemeniä. 

Koska broileri oli valmiiksi maustettua, en lisännut tekovaiheessa suolaa, mutta annos kaipasi vielä muutaman suolahipun tai sitten kastiketta olisi pitänyt olla enemmän. Dolsot-kulhot pitää nostaa varovasti patakintain suojatuin käsin pöytään ja asettaa kattauslautaselle tai pannunaluselle, sillä ne ovat hyvin kuumia ja voivat polttaa pöydän pintaan tai pöytäliinaan jäljen. Ruoka pysyy kuumana ihan annoksen loppuun asti, se on myös kiva juttu, jos sattuu olemaan viluinen olo. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaiset kokkailuni. 

Fromage Fort

Kävimme aamulla Tampereella Tulintorin kauppakeskuksen Boulangerie Marcossa, se avautuikin ranskalaisittain varhain, jo kello 07.30. Ostimme hapanjuurileivän ja patongin. Eiväthän ne halpoja ole, mutta ei tarvitse ollakaan. 

Kotiin tultuamme tein meille nopeat uunissa paistetut juustoleivät, ohjeen nimi on Fromage Fort ja otin sen täältä. 

Fromage Fort

• erilaisia juustojen loppuja, comtea, gruyèreä, parmesaania, punakittijuustoa, brietä, tuhkajuovajuustoa yhteensä noin 150 g
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• pippuria

Laitoin uunin kuumenemaan 225 asteeseen. 

Leikkasin veitsellä erilaisten juustojen loput pienehköihin kuutioihin ja keräsin ne blenderin kannuun, kaadoin mukaan ensin puolisen desiä viiniä ja pikkuisen valkosipulimurskaa. Laitoin blenderin töihin ensin pulsella ja sitten yhtäsoittoa siksi aikaa, että juustoista muodostui tahna. Lisäsin vielä hieman viiniä ja pippuria ja jatkoin seloittamista. Kun massa oli melkoisen tasaista ja aika paksua, kaavin sen lasiseen säilytysrasiaan. 

Leikkasin hapanjuurileivästä neljä viipaletta ja levitin niille juustotahnaa, tästä määrästä kului noin puolet. Loput laitoin jääkaapin kylmimpään osaan tiiviillä kannella suljettuna. Paistoin leipiä uunissa leivinpaperin päällä pellillä noin 15 minuuttia, kunnes juusto oli osaksi imeytynyt leipään ja osaksi saanut kivoja paistopilkkuja. 

Kiersin vielä pippuria kuumien leipien päälle ja nyt jälkeenpäin mietin, että juustomassaan olisi sopinut hyvin pieni tilkka Kirschwasseria, sitä viinaa jota laitetaan juustofonduen terävöittäjäksi. Ehkä teen lisäyksen loppumassaan huomenna, kun paistan vielä yhdet leivät meille airfryerissä. 

Tour de Francessa oli taas vuorossa vuorietappi. Ehdimme katsoa siitä tallenteena loput 20 km. Vaikka Richard Carapaz ei ole suosikkilistallani, en nyt murjota, vaikka hän voittikin etapin. Nyt hänkin liittyi siihen porukkaan ajajia, jotka ovat kaikki voittaneet etapin kaikissa kolmessa Grand Tourissa. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Tadej Pogacar. Enää on jäljellä neljä etappia ja toivon, että Tadej pitää pintansa. 

Sattuipa sopivasti – tähdenlentokanapiiras

Ei värillä ole väliä, kunhan on keltainen.

Eilen meillä oli päivällisenä kokonaisesta broilerista rintafileet ja lopuille piti keksiä jotain käyttöä. Myös Noirmoutierin perunoille, joita sain kuin sainkin kypsiksi (ne vaativat pitkän kypsennyksen) oli keksittävä käyttöä. Laitoin hakusanoiksi French chicken pie ja tuloksena oli tällainen teos. Se on niin ranskalainen kuin tähdenlentojakin hyödyntävä, mikä sen parempaa. 

Ensin olin harmistua, sillä eihän meillä sattunut olemaan tuoreita herkkusieniä, mutta löytyi kuivattuja herkkusieniä, kuivasin niitä alkuvuodesta, kun sattui Lidlin hävikkikassissa (tai muuten vain alennuksessa) suuri rasiallinen sieniä. Purjoa ei ollut, mutta uuden sadon sipuleita löytyi, joten ne saivat korvata purjon. Myöskään ranskankermaa ei nyt ollut, mutta käytin kermatilkan. 

Koska käytin eilisiä tähteitä, oli tekojärjestys hieman erilainen kuin lähdeohjeessa. Näin tein:

Ranskalainen kanapiiras tähdenlennoista

• haudutuspadassa kypsennetyn broilerin kypsät osat poislukien eilen syödyt rintafileet
• noin pari noirmoutierin perunaa kuutioina kypsennettyinä 
• 1 rkl oliiviöljyä
• pieni pakkaus ranskalaista pekonisuikaletta 
• 1,5 dl kuivattuja herkkusieniviipaleita
• 1 uudensadon keltasipuli
• 1 uudensadon punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 3 dl kasvislientä fondista
• tuoretta timjamia
• 1 dl kermaa
• 1 rkl dijonsinappia
• pippuria (suola ei ollut tarpeen, koska broilerissa ja perunoissa oli jo valmiiksi suolaa)
• 3 torttutaikinalevyä
• 1 pieni kananmuna

1. Otin torttutaikinalevyt sulamaan ja esille kaikki muut ainekset.
2. Leikkasin sipulit ja valkosipulin viipaleiksi.
3. Kävin läpi broilerinpalat ja leikkasin isommat suupalan kokoon.
4. Sekoitin kerman ja sinapin kupissa tasaiseksi. 
5. Kuumensin vettä ja lisäsin siihen kasvisfondia liemeksi. 
6. Otin pannun ja kumosin sille pekonisuikaleet ja aloin kuumentaa pannua. Paistoin pekonin rapeaksi.
7. Lisäsin pannulle hieman oliiviöljyä ja kumosin mukaan sieniviipaleet, sipulit ja valkosipulin, paistoin hetkisen. 
8. Lisäsin pannulle viinin ja annoin se kiehua puoleen. 
9. Yhdistin mukaan jauhot ja sekoitin tasaiseksi. 
10. Lisäsin pannulle vähitellen ja koko ajan sekoittaen kuumaa kasvislientä. 
11. Seuraavaksi pääsivät pannulle mukaan kypsät broileripalat ja perunat. 
12. Annoin seoksen kiehua noin 10 minuuttia. 
13. Lopuksi lisäsin vielä kerma-sinappiseoksen, sekoittelin taas ja annoin kiehua vielä niin, että pannulle muodostui paksu kastike. 
14. Maustoin timjamilla ja pippurilla. 
15. Annoin kastikkeen jäähtyä pannulla ja kiinteytyä. 
16. Kun kastike oli jäähtynyt, laitoin uunin lämpenemään 200 asteeseen.
17. Kaulitsin torttutaikinalevyt hieman ohuemmiksi ja leikkasin ne 8 palaan kunkin.
18. Vatkasin pienen kananmunan kevyesti tasaiseksi.
19. Kumosin jäähtyneen kastikkeen voideltuun uunivuokaan.
20. Sommittelin torttutaikinapalat pinnalle ja sutikoin ne kananmunalla. 
21. Paistoin piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinnan taikinapalaset olivat kauniin värisiä ja hieman pullistuneina. 

Tämä oli mitä hauskin tähderuoka, siinä  menivät ne joulusta jääneet kolme torttutaikinalevyäkin. Söimme päivällisen ulkona omalla terassilla, edellinen kerta olikin joskus viime elokuussa. Piiraan kaveriksi otimme hieman salaatinlehtiä. 

Tour de Francen toinen etappi ajettiin Italiassa Cesenaticosta Bologneen ja silläkin oli mittaa melkein 200 km, luonnehdinta oli hilly. Mark Cavendish oli ainakin sen verran toipunut, että lähti matkaan. Reitti kulki Imolan moottoriradan kautta, kumma ettei sinne oltu laitettu mitään yleisötilaisuutta, ainakin olisi ollut tilaa ihmisille katsomoissa ja pysäköinnille. 

Kuumassa säässä ajetun etapin voittajaksi ajoi Kevin Vaquelin ja keltapaidassa ajaa huomenna Tadej Pogacar. Toivoakseni Mark Cavendish on pysynyt kisassa mukana, Tourin verkkosivut eivät ole kovinkaan notkeat, vaikka ovatkin kolmesta Grand Tourista parhaat. 

Korealainen pyttipannuke

Siskoni oli meillä muutaman päivän ja söimme, joimme ja katsoimme Koreaa. Saldona oli kokonainen pitkä k-drama, 40 jaksoa Absolute Boyfriendiä, kaksi kokonaista korealaista päivällistä, vähän nukkumista ja tilkkeinä k-pop-videoita. Nyt on tuttu haikea olo, kun on pitänyt päästää irti pitkän sarjan hahmoista ja siskon seurasta. 

Edellisten päivien päivällisistä jäi hieman aineksia korealaiseen tähdenlentoon. Samalla menivät loppuun sivukkeet, joita tein maanantaina ja tiistaina. CampaKimchi on jo loppunut ja arvelen, ettei minun kannata enää laittaa alulle isoa satsia kimchiä ennen seuraavaa CampaReissua. Käytämme pois pieniä ostokimchipurkkeja. Tämän päivän ruoassa oli kaikenlaista omasta ja asiakkaan päästä. 

Korealainen pyttipannu

• 1 rkl wokkiöljyä
• 10 cm pätkä purjoa silputtuna
• 2 pientä punaista suippopaprikaa (noin etusormeni kokoista)
• 2 kananmunaa
• 1 rkl wokkiöljyä
• 2,5 dl tähderiisiä
• 2 annospalaa bulgogilohta (tätä tein aiemmin tähän tapaan)
• 1 dl sulatettuja katkarapuja (vähän tarpeettomia, mutta sainpa pussinpohjan käytettyä)
• 1 dl pakasteherneitä
• 2 rk sitruunamehua
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl osterikastiketta
• pippuria

Tähdesivukkeet

• muutama soijamarinoitu viiriäisenmuna (tällä ohjeella)
• pikkuisen jälkimarinoitua munakoisoa (sama ohje, mutta kesäkurrella toteutettuna)
• ei ollut enää kimchiä

Paistoin ensin wokkiöljyssä purjoa ja paprikaa silppuna pari minuuttia ja kumosin ne lautaselle. Rikoin kaksi kananmunaa samalle pannulle, öljyä ei tarvinnut lisätä tässä välissä. Kääntelin kananmunia lastalla hetkisen ja kumosin massan samalle lautaselle kuin paprikan ja purjon. Lisäsin hieman öljyä ja riisin, jonka pienin puuhaarukalla. Paistelin riisiä kolmisen minuuttia, lisäsin mukaan sitruunamehun, soija- ja osterikastikkeet, sekoittelin. 

Lisäsin pannulle kaksi palaa tähdelohta, sulatetut katkaravut ja herneet ja sekoittelin hyvin. Palautin pannulle riisin, lohen ja katkisten seuraksi paprikan, purjon ja kananmunan, sekoittelin taas. Lopuksi vielä viimeistelin pippurilla ja lirauksella sitruunamehua. Annokseen nostelin vielä loput soijamarinoidut viiriäisenmunat ja muutamat viipaleet jälkimarinoiduista munakoisoviipaleista. Katkaravut olisi voinut jättää poiskin, niin suuri pannullinen ruokaa tästäkin tuli. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan välilehdille Tähdenlennot ja Pöytä Koreaksi. Allaolevassa kuvassa (jota en ole itse ottanut) on korealaisen huippukokouksemme tähdet, joille annan nimet Ex, Maskeeraaja ja Robotti, sillä en koskaan muista kenenkään sarjojen hahmojen nimiä. Vaikka nyt muistankin, että keskimmäisen henkilön nimi on Dada. 

Yhden kuvan taktiikalla – curry

Toissapäivänä meillä oli haudutuspäivä, kokonainen broileri pötkötti crockpotissa monta tuntia, kiitos edullisen sähkön. Haudutuspata nyt ei muutenkaan ole kovin sähkösyöppö, sitä voisi kyllä melko huoleti käyttää vaikka joka päivä. Tuolloin haudutus onnistui oikein hyvin, broilerista tuli mehukasta ja oli helppo irrottaa lihat luista. Söimme sinä päivänä ostopitat runsain täyttein, vieläkin kaihertaa se muutaman viikon takainen epäonnistuminen pitaleipien kanssa. Kokeilen ihan varmaan jonain vuonna taas uudelleen. 

Eilen meillä oli sitten jatkojalostus-, eli tähdenlentopäivä. Keräilin vihanneslaatikosta ja pantrystä erinäisiä aineksia ja kehitin niistä jonkunsortin curryn ja sitä samaa syömme vielä toisenkin aterian, sillä sitä tuli paljon. Tästä olisi hyvin syönyt neljä henkilöä ja jonkun sivukkeen kanssa vaikka kuusikin. Vihjeitä katsoin jonkun verran tästä blogista. Vaihtelin aineksia sen mukaan, mitä meiltä nyt sattui löytymään. 

Chicken curry useammalle kuin kahdelle

• 2/3 haudutetun yrttimaustetun broilerin lihoista 
• 1 muhkea keväsipuli (oikein tavallista muhkeampi)
• puolikas punaista suippopaprikaa
• nyrkkini kokoinen pala parsakaalia 
• 1 rkl wokkiöljyä
• 1 tomaattipyrekuutio (sellainen fondityyppinen, ostettu jostain tarjouksesta, ilmeisesti pastaruokiin erityisesti sopiva)
• 2 rkl mangochutneyta
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkivääritahnaa
• 1 tetra (2,5-3 dl) pizzakastiketta (koska paseerattua tomaattia ei ollutkaan)
• 1 2 dl tetra kookosmaitoa
• 2 dl vettä 
• 1 tl currya
• 0,5 tl chilihiutaleita
• ripaus suolaa ja pippuria (broileri oli jo valmiiksi maustettua, joten suolaa ei juuri tarvinut)

Kuumensin laakeassa kasarissa (jota enää harvoin käytän, sillä en usein tee suurempia määriä ruokaa kerralla) lorauksen wokkiöljyä ja kuullotin siinä silputtua sipulia, suikaleiksi leikattua paprikaa ja nupuiksi irroteltua parsakaalia. Lisäsin mukaan mangochutneyn, sen tomaattifondin, chillihiutaleita, valkosipulin, inkiväärin, currya ja lopuksi broilerin paloiksi leikattuna. Sekoittelin ja lisäsin mukaan pizzakastikkeen, kookosmaidon ja vettä sen verran, että muodostui mukavasti kastiketta. Annoin kastikkeen kiehua hissuksiin noin puoli tuntia ja maistelin. Pippuria sai laittaa ihan kunnolla, suolaa vain ihan vähän. Söimme tätä pikkuisen kuumottavaa kastiketta riisin kanssa ja niin me teemme tänäänkin. 

Kuten ole tässä vuoden alussa päättänyt, en kuvaa niin hulluna ruoka-annoksia, en siis ota kymmentä samanlaista kuvaa annoksesta. En nytkään ottanut. Mutta voisin antaa itselleni luvan ottaa pari erilaista. Tai tekovaiheesta jotain. Kunhan en palaa vanhoihin pahoihin tapoihin. 

Tähdenlentoquiche

Eilen meillä oli sukulaisia käymässä, joten keskityimme seurusteluun. Kurkkasimme vain vähän Tour de Francen kolmannen viikon aloittanutta aika-ajoetappia. Siinäpä olikin jännitysnäytelmä. Jonas Vingegaard rytisti 22 km reitin sellaista kyytiä, että muut jäivät ihmeissään katsomaan sitä ylivoimaa. Nyt hän johtaa Tadej Pogacaria 1min 48 sekuntia ja siinä alkaa olla jo taputtelun meininkiä. 

Päivällisenä meillä oli eilen korealainen ihana kanasalaatti, joillaista olen tehnyt pari kertaa aiemminkin. Tähteeksi jäi sopivasti nyhtökanaa, jonka käytin tänään quicheen. Sitä varten oli valmistaikina pakatimesta ja sain käytettyä vähän sitä sun tätä pientä jääkaapin aarteistosta. 

Quiche nyhtökanasta

• valmis suolaisen piirakan taikina + 2 rkl vehnäjauhoja
• 150 g tähdekanaa nyhdettynä
• puolet keskikokoisesta suippopaprikasta suikaleina
• 2 uuden sadon punasipulia varsineen suikaleina
• 8 kirsikkatomaattia viipaleina
• 4 kananmunaa
• 3 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta ranskalaista rakuunaa (lähinnä siksi, että sitä on PALJON pihan kulatungissa, omia aikojaan talvehtinutta ja villiin kasvuun äitynyttä) 
• tuoretta persiljaa
• 2 dl emmental-raastetta (koska sitä oli pussinpohja)

Esipaistoin irtopohjavuokaan taputtelemaani piirakkapohjaa 200 asteessa 10 minuuttia, olin käärinyt foliosta kuohkean rinkulan taikinan päälle estämään reunojen valumista, pohjan ja foliorenkaan välissä oli vielä arkki rypistettyä leivinpaperia. Toimi ihan kohtuudella.

Kun pohja oli hieman jäähtynyt, sommittelin täyteainekset pohjalle, ylimmäksi juustoraasteen ja paljon rakuunaa ja persiljaa. Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja kaadoin mukaan kerman, sekoitin ja maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kaadoin seoksen pohjalle täyteainesten päälle. Paistoin 200 asteessa kunnes täyte oli hyytynyt ja pinta oli kauniin kullanruskea. Aivan töpäkäksi täytettä ei tarvitse paistaa, se hyytyy vielä jäähtyessään. Kaikkiaan paistoin piirasta noin 45 minuuttia, loppupuolella peitin pinnan leivinpaperilla. 

Söimme huoneenlämpöön jäähtynyttä piirasta salaatin kanssa ja katsoimme jännittävää Tour de Francen vuorietappia. Siinä kävi toteen se, että kokonaiskilpailussa tapahtui eilen se suurin käänne. Tadej Pogacarin voimat eivät riittäneet tänään ja ero näiden kahden kärkiajajan välillä venähti merkittävästi. Jonas Vingegaardin meno näytti melkoisen samalta kuin Chris Froomen ajo parhaina päivinään. Hetkellisesti yleisö häiritsi menoa harmillisesti, tuollainen typeryys pitäisi saada pidettyä pois reitin varrelta. Ensimmäistä Touriaan ajava Felix Gall voitti tämän hullunrankan etapin ja Simon Yates ajoi toiseksi. Jonas Vingegaard johtaa nyt tukevasti kokonaiskisaa, Tadej on 7,35¨ perässä. Hän näytti etapin lopulla siltä, että saattaa olla sairastunut tai on jotain muuta ongelmaa oli. 

Nopsakka tähdenlento riisistä ja vähän muustakin

Tähdenlennot ovat olennainen osa korealaista keittiötä, ainekset käytetään loppuun. Siitä minä tykkään. Meillä oli parin päivän takaa hieman spamia jäljellä, sillä en käyttänyt kokonaista purkkia kahden hengen army stew-aterialla. Tein ensimmäisen Korean Army Stewn viime vuonna, kun pidin siskoni kanssa korealaista huippukokousta enkä silloin löytänyt sitä ihka oikeaa spamia kaupoista, jouduimme tyytymään Rainbow-kinkkusäilykkeeseen. Aasialaisiin ruokatarvikkeisiin keskittyvistä kaupoista spamia saa ostaa, sitä löytyy Korean-pantrystani nykyään. On kyllä sanottava, että ehkä se kinkkusäilyke on vähemmän epäterveellistä säilykettä, eikä sekään terveysruokien hyllylle pääse. 

No, oli miten oli, meillä oli tänään nollalaatikossa hieman spamia ja sen käytin pois Beyond Kimchee-blogin ohjeella tekemääni pikaiseen päivälliseen. Sovelsin käyttämäni vihannekset sen mukaan mitä meillä oli käyttöä odottamassa ja jättämällä pois ne, mitä ei just nyt ollut. 

Spam fried rice

• 1,5 dl riisiä (ennen keittämistä)
• 1 rkl öljyä
• 2 kananmunaa
• 1 rkl öljyä (tarvittaessa)
• noin 150 g spam-säilykettä
• kevätsipulia silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1,5 dl pakasteherneitä
• pinaatinlehtiä (paketin loppu, jokunen gramma)
• pieni pala punaista suippopaprikaa pieniksi kuutioiksi leikattuna
• kastike: 2 rkl soijakastiketta, 1 rkl osterikastiketta, 1 tl seesamiöljyä

Keitä riisi, tähän käy mitä parhaiten edellispäivän tähderiisi, joka on äkkiä viilennetty ja säilytetty kylmässä. Jos ei uskalla edellispäivän riisiä käyttää, niin sitten pitää keittää uutta. Minä uskallan, kunhan se on tosiaan heti keittämisen jälkeen viilennetty ja ollut kylmässä. 

Leikkaa spam tai muu säilykeliha kuutioiksi ja silppua sipuli ja paprika, ota herneet pakastimesta kuppiin. Voit käyttää hyvin myös kesäkurpitsaa tai maissia, ihan mitä nyt sattuu olemaan pannulle heitettäväksi. Sekoita kastikkeen kolme ainesta keskenään tasaiseksi seokseksi pienessä kupissa ja jätä odottamaan. Riko kananmunat kuppiin ja vispilöi ne kevyesti. 

Kuumenna wokkipannulla tilkka öljyä keskikuumuudella ja kaada kananmunat pannulle, sekoita muutaman kerran ja siirrä melkein kypsynyt seos lautaselle odottamaan. Lisää hieman öljyä ja kumoa pannulle seuraavaksi spam-kuutiot ja paista niitä muutama minuutti. Lisää mukaan valkosipuli, paprika ja kevätsipuli ja herneet (+muut mahdolliset kasvikset, joita haluat käyttää) ja jatka sekoitellen paahtamista. 

Seuraavaksi lisää mukaan riisi, sekoita sekin mukaan ja lisää hieman lämpöä pannun alla. Kaada mukaan kastike ja hetken päästä kananmuna. Pieni se lastalla seokseen. Viimeiseksi kaada mukaan pinaatinlehdet. Maistele, tämä ei tarvitse yhtään suolaa spamin ja soijakastikkeen vuoksi, mutta pippuria voi lisätä hieman. Hyvin maistui ja nyt on spam-kiintiö täynnä seuraavaan kertaan. 

Meillä oli aterialla tilkat makgeollia, korealaista matala-alkoholillista riisiviiniä, joka on sameaa ja makeanpuoleista. Tällä kertaa niitä varten oli ihan oikeanlaiset alumiiniset kupposetkin. Ainoa mikä puuttui oli sade, korealaiset tykkäävät juoda makgeollia sadepäivänä. Makgeollin olen ostanut Tallinnasta aasialaisiin elintarvikkeisiin erikoistuneesta kaupasta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Tornado Omelette & kimchiriisi

Minulla alkaa olla nyt korealaisen keittiön innostuksessani vaihe, jossa haluan löytää yhä vaativampia ruokia kokeiltavaksi, ei niinkään raaka-aineiden puolesta (abalone ja peniskalat saavat pysyäkin keittiöpeikkoina) vaan valmistusmenetelmien puolesta. Selaan ruokablogeja, katson YouTube-videoita ja kaiket yöt näen unta korealaisesta ruoasta. Yhtään korealaiseen keittiöön keskittyvää kirjaa minulla ei vielä ole. 

Eilinen päivällinen ei kuitenkaan ollut kovinkaan vaativa eikä erikoinen, mutta se oli niin kaunista videoissa, jossa tätä ruokaa tehtiin, että minunkin piti kokeilla. Ja jälleen kerran tehdä hieman virheitä, joista oppia. 

Pidän erityisen paljon korealaisessa keittiössä siitä, että raaka-aineet käytetään tarkkaan, samoin tähdenlennot. Ei niin pientä palaa tai tilkkaa, etteikö sitä voi säästää ja käyttää seuraavan päivän ruokaan. Tähän ateriaan käytin edellispäivän tähderiisin (nopeasti jäähdytetyn ja jääkaapissa säilytetyn) ja kimchipurkin jämät, enimmäkseen lientä. 

Tornado Omelette ja kimchiriisi

Kaksi munakasta

• 4 kananmunaa
• ripaus suolaa
• 4 rkl neutraalia öljyä
• ruohosipulia

Kimchiriisi kahdelle

• 3-4 dl edellispäivän sushiriisiä
• pienen kimchipurkin liemi ja vähän hökeitä
• 2 rkl öljyä
• suolaa ja pippuria

Koristeluun

• seesamiöljyä 
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• ruohosipulia

Tein ensin tämän oikein yksinkertaisen kimchiriisin. Kuumensin pannulla öljyä ja kumosin sille kimchipurkin sisällön ja sekoittelin hetken, sitten lisäsin pannulle jääkaappikylmän riisin ja murentelin sen lastalla tasaiseksi. Paahdoin riisin ja kimchin seosta muutamia minuutteja, maistelin ja maustoin hieman suolalla ja pippurilla. Otin esille annoskulhot ja pienenpuoleisen (noin 2 dl) lasisen jälkiruokakupin, jossa oli pyöreä pohja. Jätin riisin pannulle kannen alle pienelle teholle odottamaan. 

Rikoin kahteen kuppiin kaksi kananmunaa kumpaankin ja vispilöin ne tasaiseksi seokseksi, maustoin ripauksella suolaa. Tässä vaiheessa sitten tein kimchiriisistä puolipallon muotoiset keot annosastioihin jälkiruokakupilla. Lusikoin siihen kimchiriisiä ja tasoittelin pinnan ja kumosin sisällön annoskulhoon. Laitoin lautasen kulhon päälle pitämään riisiä lämpimänä. Tein toisen samanlaisen riisipuolipallon toiseen annoskulhoon ja peittelin senkin lautasella.

Kuumensin pienellä tarttumattomalla paistinpannulla reilusti öljyä, pari ruokalusikallista. Öljyn määrä näytti suurelta, mutta ei yhtään liian suurelta sitten kumminkaan. Kun pannu oli kuumentunut keskilämmöllä niin, että öljy alkoi liikehtiä vienosti, kaadoin sille ensimmäisen kupin kaksi vispilöityä kananmunaa. Olin ottanut esille jo pitkät ruoanlaittopuikkoni, mutta nyt käytin niitä ylösalaisin, tylpempiä päitä. Heti kun kananmuna alkoi vaalentua reunoilta, aloin hämmentää sitä puikkojen tylpillä päillä, laitoin puikot massan reunaan pannun vastakkaisilta puolilta ja työnsin niitä kohti keskustaa niin, että puikkojen väliin jäi noin 3-4 cm. Sitten aloin pyörittää puikkoja hitaasti ikään kuin tornadon keskus ja tässä kohtaa suuri öljymäärä pannulla oli juuri se mitä tarvittiin. Kananmunamassa oli irrallaan pannun pohjasta ja liukui kauniisti kierteelle kuin pöytäliina, kun sitä ottaa keskeltä kiinni ja alkaa pyörittää pöydän pintaa pitkin. Tämän voi tehdä myös niin, että pitää toisella kädellä molempia puikkoja ja pyörittää pannua kahvasta pitkin lieden levyä, mutta minä tein niin, että puikot olivat yksi kummassakin kädessä ja kun kierros alkoi tulla täyteen, vaihdoin lähes näppärästi puikot kädestä toiseen nostamatta niitä tornado-omeletista. 

Munakkaan ei pidä kypsyä ihan kokonaan, noin 90 prosenttisesti, se kypsyy loppuun lämpimän riisin päällä. Otin niin nopsasti kuin osasin toisen annoskulhon päältä lautasen ja valutin omeletin riisin päälle. Laitoin lautasen takaisin ja valmistin toisen annoksen omeletin. Tässä kohdassa oli se virhe ja oppimisen paikka. Pannu näytti minusta niin öljyiseltä, etten lisännyt sille öljyä. Oletin, että toinenkin munakas valmistuu samoilla öljyillä, mutta olin väärässä. En saanut toista onnistumaan niin hyvin, sillä munakas ei "kellunut" öljyn päällä vaan oli tarttua pannuun. Ei onneksi pahasti ja sain sen jotenkuten onnistumaan ja valutettua oman riisiannokseni päälle. 

Koristelin annokset vielä seesaminsiemenillä ja -öljyllä sekä ruohosipulisilpulla. Omeletti oli oikein kumpupilvenpehmoisaa ja sen alla piilossa oleva kimchiriisi sopi sen kanssa todella hyvin. Riisin olisin voinut maustaa hieman kipakammin tai tehdä annokselle gochujang-pohjaisen kastikkeen, joillaisia näin lähdevideoissa. Monissa ohjeissa riisi oli maustettu ja höystetty toisin, sipulilla, porkkanalla, pekonilla tai jauhelihalla, mutta minulla oli mielessä tämä hävikistä herkuksi-teema ja käytin sen kimchiliemen lopun.

 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset hössötykseni. Sanottakoon vielä se, ettei annoksestani tullut ihan niin kaunis kuin toivoin, mutta riittävän nätti kumminkin.

Kimbap

Kimbap on erittäin suosittu korealainen ruokalaji, se päätyy usein eväsrasioihin ja reissulounaisiin, lapsille koulun jälkeen ja oikeastaan mihin tilanteeseen vain. Se on myös oiva pienten tähdenlentojen hyödyntämiseen, kuten niin moni muukin korealaisen keittiön tuotos. Se on yksi tärkeä syy miksi pidän niin paljon korealaisesta keittiöstä. Mikään ei ole liian pieni määrä hyödynnettäväksi ja aina voi soveltaa. 

Korealaiset eivät pidä siitä, että kimbapia sanottaisiin Korean sushiksi, sitä se ei ole. Vaan se on kimbap, jossa kim tarkoittaa merileväarkkia ja bap riisiä. Tärkeä erottava tekijä japanilaiseen sushiin on riisin maustaminen. Tässä ohjeessa riisi maustetaan vain seesaminsiemenöljyllä ja suolalla. Toinen vaihtoehto olisi luumutiiviste, mutta minulla ei ole sitä vielä, mutta tulee olemaan seuraavan korealaisen huippukokouksen aikaan, unni tuo minulle sitä!

Laitan ohjeeseen vain ainekset luettelona, en määriä, sillä se riippuu aivan siitä mitä tykkää käyttää kullakin kerralla ja paljonko on aikeissa tehdä kimbapia. Ja etenkin siitä, miten paljon riisiä tulikaan keittäneeksi. Minä tein tällä kerralla neljä rullaa kimbapia, mutta kolme olisi riittänyt yhdelle aterialle kahdelle syöjälle. Loput söimme seuraavana päivänä jatkojalostettuna. 

Kimbap graavilohella

• merileväarkkeja
• pyöreäjyväistä riisiä
• seesaminsiemenöljyä
• suolaa
• kananmunia
• öljyä
• kevätsipulia
• graavilohta
• porkkanaa
• retiisiä
• kurkkua

Mittasin riisinkeittimen kulhoon kaksi mitallista (noin 1,5 dl/mitta) pyöreäjyväistä valkoista riisiä. Pesin riisiä sen aikaa kylmällä vedellä, että vesi kirkastui. Laitoin riisin kypsymään sushiasetuksella, kimbapiin riisi on hyvä olla aika kiinteäntahmeaa, joten laitoin vettä hieman tavallista vähemmän. 

Riisin kypsyessä valmistelin täytteet. Leikkasin yhden porkkanan ja pätkän kurkkua (noin 5-6 cm) tikuiksi. Vatkasin kaksi kananmunaa kulhossa kevyesti ja ripautin niille suolaa. Valikoin graavilohta tasakokoisia viipaleita. Viipaloin mandoliinilla neljä retiisiä aivan ohuiksi viipaleiksi. Kevätsipulia oli joltain aiemmalta kokkaukselta valmiiksi silputtuna, nekin otin poiskäytettäväksi. 

Kun riisi oli  kypsää, kaavin sen kulhoon jäähtymään ja maustoin sen tilkalla seesaminsiemenöljyä (noin 2 tl) ja ripauksella suolaa, sekoittelin ja jätin jäähtymään. Jäähtymistä odotellessani käytin pannulla öljyssä porkkanatikut, muutama minuutti vain, että ne hieman kypsyivät, mutta niihin jäi kuitenkin rapsakkuutta. Kumosin ne lautaselle odottamaan. Paistoin samalla pannulla kevyesti vatkattua kananmunaa kolmessa erässä ohueksi lätyksi ja pinosin ne päällekkäin jäähtymään. Hetken kuluttua rullasin ne ja leikkasin suikaleiksi. 

Järjestin kaikki täyteainekset valmiiksi lautaselle niin, että niitä oli helppo ottaa, kun oli aika rullata. Leikkasin kaksi merilevyarkkia puolikkaiksi. Otin kokonaisen merileväarkin ja laitoin sen sushimaton päälle kiiltävä puoli alaspäin ja leveämpi reuna itseeni päin, levyt eivät ole aivan neliöitä. Levitin arkille jäähtynyttä, maustettua riisiä ohuen kerroksen jättäen yläreunasta noin kolme senttiä ilman riisiä. 

Nostin sitten puolikkaan merileväarkin riisin päälle ja siihen sitten sommittelin täytteet. Niitä tulee paljon enemmän kuin sushissa ja vain mielikuvitus on rajana, ymmärtääkseni kimbapin tekemisessä ei ole niinkään kyse hienostuneisuudesta tai tarkoista rajoista, vaan rullaan voi laittaa ihan mitä mieli tekee ja kaikkea tulee paljon. 

Laitoin rulliin graavilohisuikaleita, niiden viereen kananmunasuikaleita, kurkku- ja porkkanatikkuja, ohuita retiisiviipaleita ja kevätsipulisilppua. Sitten vaan rullaamaan, se onkin vähän harjoittelua vaativaa, sillä rullasta tulee pullea suuren täytemäärän kanssa. Ensimmäiseen tuli vähän liian paljon kaikkea ja olin jättänyt merileväarkin reunaan liian kapean täytteettömän osan, ehkä riisiäkin oli ensimmäisessä rullalla liikaa. Mutta sain kuitenkin rullan käärittyä sushimaton sisällä ja autoin merilevää kiinnittymään pienellä tilkalla vettä, jota sutikoin saumakohtaan. Puristelin vielä uudelleen rullaa maton sisällä ja nostin sitten tuotokseni lautaselle saumapuoli alaspäin odottamaan. Muihin rulliin laitoin riisiä vähän vähemmän ja tasoittellin paremmin, joten rullaaminen alkoi sujua paremmin. Viimeisen kohdalla jopa melko hyvin, kuten yleensäkin käy, ainekset loppuvat, kun homma alkaa sujua. 

Koska kimbap-rulla on aikamoisen muhkea, siitä pitää leikata riittävän ohuet palat, ettei tule liian suurta suupalaa. Kimbap leikataan reippaalla yhtäjaksoisella viillolla terävällä veitsellä ja veitsen terään sipaistaan silloin tällöin pieni tilkka öljyä. Ei sahata eikä paineta voimalla rullaa, vaan viilletään tasaisesti. Näin opin, kun katsoin videoita kimbapin leikkaamisesta. Noin 1,5 senttiä paksut palaset ovat sopivia, jotta niiden syöminen yhdellä suupalalla käy hyvin, eikä tule ahtamista. 

Koreassa ei juurikaan taideta käyttää mitään kastikkeita kimbapin kanssa, en  ainakaan löytänyt mainintoja sellaisista, mutta hieman seesaminsiemenöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä voi ripotella päälle ja me kyllä salaa hieman kastoimme palasia soijakastikkeeseen, mutta ei kerrota kenellekään. Kimbap oli oikein hyvää ja kun vielä opin paremmin rullaamaan, niin yhä parempi. 

Koska emme jaksaneet kerralla syödä koko määrää, laitoin tähdepalat tiiviiseen rasiaan jääkaappiin. Seuraavana päivänä paistoin viipaleet pannukakkutaikinaan kastettuina ja niistä tuli oikein hauska sivuke toiselle aterialle. Taikinaan tuli 3 rkl korealaista pannukakkutaikinajauhetta ja 1 dl vettä, sekoitin ne keskenään ja kastoin kimbap-viipaleet taikinassa molemmin puolin ja paistoin niitä öljyssä pannulla pari kolme minuuttia puoleltaan. 

Vinkit kimbapiin otin kahdesta suosikkiblogistani Korean Bapsang ja Beyond Kimchee. Niissä postauksissa opetetaan hyvin rullaustekniikka ja saa lisätietoa kimbapista ruokalajina. Paljon erilaisia täytevaihtoehtoja tulee myös hyvin esille. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonka lista korealaisista kokeiluistani venyy yhä pidemmäksi. 

Palanpainikkeena meillä oli kahta sojua, maustamatonta ja luumumakua. Maustettu on niin makeaa, että otimme sitä lasiin vain ihan pienen tilkan ja päälle maustamatonta sojua, yhteensä noin puoli desiä. Näin maustettu soju riittää paljon pitempään, eikä ole liian makeaa. Tuota maustettua sojua ostimme Tallinnasta eräästä aasialaisiin ruokatarvikkeisiin erikoistuneesta liikkeestä, kesällä ostimme toista makua Bremenistä vastaavasta kaupasta. Maustamatonta sojua myydään Alkossakin. 

Kimchi Bokkeum Bap – kimchiriisi

Kimchiriisi on mitä parhain tähdenlentoruoka ja tein sitä tänään. Keitin aivan tarkoituksella eilen liikaa riisiä, jotta sitä riittäisi tällekin päivälle. Kun olimme ottaneet eilisiin ruoka-annoksiin riittävästi riisiä, laitoin loput heti hyvin suljettavaan lasirasiaan ja viilensin sen ja laitoin jääkaappiin. Koska aasialaiset käyttävät kaikenaikaa tähderiisiä, niin minäkin uskallan. Onhan nyt hävikkiviikkokin. Tosin tässä ei ole tarkalleen ottaen kyse hävikkiruoasta, koska tarkoituksella keitin eilen riisiä ylijääväksi ja säästin kimchiä, vaikka olisimme voineet syödä sen annoksen loppuun sillä istumallakin. 

Ohjeen kimchiriisiin otin alunperin Korean Bapsang-blogista. Nyt osaan tehdä sen jo ilman ohjetta, niin helppo juttu se on. Pitää vain malttaa mielensä edellispäivänä eikä syödä kaikkea kimchiä kerralla. Ilmeisesti bokkeum tarkoittaa paistamista, ainakin olen samaan sanaan osunut muissakin ruokalajeissa, joissa jotain on paistettu tai ameriikaksi fried. Tuo blogin postaus on hyvin informatiivinen, siinä kerrotaan hyvin miten riisi kannattaa valmistaa, mitä voi käyttää proteiiniksi, miten maustaa ja mitä lisäkasviksia käyttää. Tämä on minun nopsa versioni, jonka kanssa söimme loput eilisestä possukastikkeesta. 

Kimchi Bokkeum Bap

• 1 rkl wokkiöljyä
• 3 pientä uudensadon sipulia silputtuna ja vihreät varret erilleen otettuna
• 1 pieni porkkana karkeana raasteena
• 1,5 dl kimchiä liemineen (eilisen pienen lasipurkin loput, noin puolet)
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl gochujang-tahnaa
• 1 rkl wokkiöljyä
• 3 dl eilistä keitettyä sushiriisiä
• suolaa ja pippuria maun mukaan
• 1 rkl seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• merilevää ohuiksi suikaleiksi leikattuna

Laitoin pannulle wokkiöljyä ja kuumensin pannua hetkisen. Lisäsin sille ensin silputut sipulit (vihreät varret silppusin myös, mutta jätin odottamaan viimeistelyä) ja karkean porkkanaraasteen. Kypsensin niitä pari kolme minuuttia. Sitten lisäsin pannulle kimchin purkista, tämä Lidlin kimchi on melko pieneksi hienonnettua, joten sitä ei tarvitse pilkkoa pannulla enää. Lisäsin pannulle soijakastikkeen ja gochujang-tahnan ja paahdoin kimchiä ja kasviksia muutaman minuutin melko reippaalla kuumuudella, jolloin kimchin aromit oikein heräsivät henkiin. 

Lämmitin edellispäivän tähderiisiä ensin mikrossa minuutin verran, jotta se hieman pehmeni ja kaavin sen pannulle. Pienentelin sen lastalla aivan hienoksi ja sekoitin kimchiin. Laitoin loput kimchiliemestä mukaan ja paahdoin koko pannullista sekoitellen noin 5-8 minuuttia. Maistelin ja ripotin vielä hieman suolaa ja pippuria pannulle. Tarjoillessa luritin riisille hieman seesaminsiemenöljyä ja viimeistelin paahdetuilla seesaminsiemenillä, merileväsuikaleilla ja silputuilla sipulinvarsilla. Tähän sopisi myös paistettu kananmuna, mutta meillä oli tosiaan sitä possulihaa vielä yllinkyllin, joten muita lisäkkeitä en tehnyt. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Korea-innostukseni ei näytä hiipumisen merkkejä, korealainen ruoka on jotenkin mahdottoman iloiseksi tekevää ja helppoa valmistaa. Vaikken tiedä onko valmistamani ruoka aivan oikeanlaista, kuten korealaisen valmistamaa, se on kuitenkin todella hyvää. Olen käynyt vain kahdessa korealaisravintolassa tämän mennessä, ainakin lähelle niiden makumaailmaa olen onnistunut pääsemään. Olen opetellut tekemään kastikkeita itse, mutta myös käyttämään valmiskastikkeita. 

Kunhan kotiudun seuraavalta CampaReissulta, alan opetella lisää korealaisesta keittiöstä, ehkä kokeilen valmistaa kimchiä itsekin. Toisaalta, siskoni saattaa ehtiä ennen minua ja ehkä hän tuo sitä minulle tiiviskantisessa rasiassa, kun meillä on seuraava korealainen huippukokous.

Tähdenlentotapaksia

Tänään oli tähdenlentopäivä, söimme sitä sun tätä tapastyyliin. Eilisen grillatun broilerin loput, perunat, mojo verde ja pätkä chorizoa, tomaatteja, kurkkua, täydellisen kypsä nektariini ja pohjastaan käristetty kananmuna. Siinähän sitä oli syömistä. 

La Vueltan toisen jakson viimeisenä päivänä oli vuorossa hurja vuorietappi aurinkoisessa Andaluciassa.  

Sen voittajaksi ajoi Thyren Arensman, ensimmäistä kertaa Grand Tourin etappivoittoon. Sen kunniaksi Blogger kieltäytyy rivien tasaamisesta, vaikka kuinka koitan tasata. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa edelleen Remco Evenepoel (olen tainnut kirjoittaa hänen nimensä välillä väärin muotoon Evepoul, pahoittelen). Huomenna La Vueltassa on lepopäivä ja mekin huilaamme Espanjan ajattelustakin.