One-pot-menetelmän jatkoa – espanjalainen kana-riisipannu

Leppoisa  elo Noirmoutierin saarella jatkuu. Heti aamiaisen jälkeen lähdimme ennalta suunnitellulle pyöräretkelle saaren reunoja pitkin. Olimme laittaneet kartallemme katsottavaksi viisi kirkkoa ja yhden vesitornin ja laskimme reitille tulevan matkaa noin 40 km. Cubeni akku lupasi, että latinkia on jäljellä 85% ja olin sitä mieltä, että se piisaa oikein hyvin. 

Ajoimme ensin katsomaan oman kylämme kirkon, vaikka sen viime vuonna näimekin, muttemme katsoneet. Vissi ero. Sitten ajelimme yhden toisen pienen kirkon kautta saaren pääkaupunkiin, jolla on mukavan yksinkertaisesti sama nimi kuin saarella, eli Noirmoutier. Kävimme siellä eilenkin, kun oli markkinapäivä ja #ihanhirveeruuhka. Nyt oli paljon rauhallisempaa.  Katsoimme saaren pääkirkonkin, vaikka olimme katsoneet sen aiemminkin. 

Sen jälkeen lähdimme uusille reiteille, suurimmaksi osaksi pyöräväyliä. Muita kulkijoita oli jonkun verran, muttei ollenkaan niin paljon kuin eilen ja kevään pitkänä viikonloppuna, jolloin oli suorastaan pyöräkaaos. Tykkäämme kypäröihin asennetusta puhejärjestelmästä, saatamme jaaritella yhtä jos toista ja varoittaa tiellä olevista esteistä, vastaantulijoista jne. Niiden akut ovat hämmästyttävän hyvät, emme ole ladanneet niitä kuin kerran koko reissulla, vaikka olemme tehneet monta usean tunnin pyöräretkeä. Tulee muuten juteltuakin enemmän kuin introvertti usein huomaakaan haluavansa. 

Ajelu saaren länsipään kautta toi nähtäville useita kirkkoja, nyt ne kaikki ovat omalla googlekartallamme kuvan kera, luulenpa, että kaikki saaren kirkot on nyt katsottu. 

Maksettu nettiyhteys toimii edelleen, enkä enää aio koputella puuta enkä syljeskellä. Saimme katsottua La Vueltaakin ruoan teon yhteydessä tietokoneeltani ja olen sitä mieltä, että 15 € viikon nettiyhteydestä on oikein soppeli hinta. Emme toki aio (ehkä) viipyä täällä kokonaista viikkoa, mutta kolmen päivän jälkeen säästö on jo saavutettu. 

Päivän espanjalaisen ruokaponnistuksen ohjeen otin täältä. Ihan kaikkia mausteita minulla ei ole CampaAdrian mobilekeittiössä, mutta oikein kelvollisen makumaailman sain aikaan. Sipuliosasto ja viini ovat omaa lisäystäni. Myös tekotapa oli hieman brutaali, koska halusin säästää tiskiä.

One pan Spanish Chicken and Rice

• 1 uuden sadon sipuli
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• chilihiutaleita
• kuivattua tomaattimurua (Portugalin muistoja)
• kuivattua appelsiinimurua (samoin Portugalin muistoja)
• tuoretta timjamia 
• tuoretta lehtipersiljaa
• 200 g ohuita broileriviipaleita (luvalla sanoen marketin tiskistä eivät ihan parhaita paloja)
• 1,5 dl paellariisiä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 3 dl kanalientä (fondista)
• 1 sitruuna (puolikas viipaleiksi leikattuna, puolikas ruokaan suoraan puristettuna)

Leikkasin sipulin ja valkosipulin viipaleiksi. Maustoin broileriviipaleet suolalla, pippurilla, pimentonilla, chihiutaleilla, tomaatti- ja appelsiinimuruilla, timjamilla ja persiljalla. Luritin paloille hieman oliiviöljyä ja kääntelin paloja kertahanskalla suojatulla kädellä myyntipakkauksessa, taas tiskinsäästö mielessä. 

Paistoin ensin sipuleita oliiviöljyssä parisen minuuttia ja nostin silput lautaselle odottamaan. Sitten paistoin maustettuja broileriviipaleita pannulla samassa öljyssä. Leikkasin ohuita viipaleita saksilla pienempiin paloihin. Nostin puoliksi paistuneet palat lautaselle myös odottamaan, samalle kuin sipulit, koska tiski. 

Jatkoin yhä samalla pannulla ja kaadoin sille ensin riisit ja kuullotin niitä öljyn lopuissa pari minuuttia ja lisäsin sinne sitten lorauksen viiniä, koska minusta se oli hyvä idea. Vähän kuin risotossa. Sitten nostelin pannulle riisin päälle sipulit ja broileripalat ja kaadoin päälle kanafondilientä niin paljon, että riisi oli kunnolla peitoksissa. Nostin lämpöä pannun alla niin, että liemi kiehui maltillisesti. Laitoin kannen päälle ja annoin ruoan kypsyä noin 25-30 minuuttia. Kurkin muutaman kerran. Lientä ei tarvinnut lisätä. 

Kun liemi oli imeytynyt riisiin, puristin mukaan puolen sitruunan mehun ja ripottelin vielä vähän suolaa, pippuria, pimentonia ja yrttejä. Oli oikein maukas ruoka, hyvinkin paellan makumaailmaa, vaikken saanut siitä niin houkuttelevan väristä kuin lähdeohjeessa. Tiskiäkin tuli melko vähän.

La Vueltan 17. etappi oli vuorivoittoinen ja päättyi kovaan nousuun. Katsoimme noin 25 viimeistä kilometriä ja tahdista vastasi Jumbo, voittajaksi ajoi Primoz Roglic, toiseksi tuli Jonas Vingegaard ja kolmanneksi puristi itsensä synttäripoika (29 vuotta) Sepp Küss, kaikki samasta tallista. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen kiva Sepp, Jonas toisena ja Primoz kolmantena. Kisa ei ole vielä ohitse ja vaikka toivoisin Seppin voittavan, niin ei taida käydä. 

Tähdenlentoteemainen savulohi-perunasalaatti

Tässä residenssissä ei ole suurensuuria vapputunnelmia, jopa munkit jäivät leipomatta. Päivälliseksi söimme muutaman edellisen päivän ruokien loppuja tähdenlentona, lopputulos oli parempaa kuin aiemmat teelmät. Siian ja kirjolohen mätiä oli kumpaakin pikkuisen, savulohta eiliseltä ja samoin keitin perunoita tarkoituksella liikaa eiliselle aterialle. Näistä sommittelin aika hyvän setin, jota emme kylläkään sitäkään jaksaneet syödä loppuun, joten huomennakaan ei tehdä uutta ruokaa. 

Savulohi-perunasalaatti liian monelle (ainakin 3-4:lle)

• noin 300 g lämminsavulohta
• 8 eilen keitettyä pienenpuoleista perunaa
• 8 kirsikkatomaattia
• 2 kevätsipulia varsineen
• 1 rkl pieniä kapriksia
• 1 prk smetanaa
• 2 rkl kirjolohen mätiä
• 1 rkl siian mätiä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta korianteria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

Smetanakastiketta oli eiliseltä jäljellä juuri sopivasti. Se oli oikein yksinkertainen juttu, sekoitin smetanaan silputtua kevätsipulia ja molemmat mätilaadut, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Leikkasin perunat suupalakokoon ja puolitin hieman nahistuneet kirsikkatomaatit, nekin olivat omiaan tähän ruokaan. Yhdistin kulhossa smetanakastikkeen, perunapalat, tomaatit ja sekoittelin. Paloittelin savulohen mukaan ja sekoitin sekin varovaisesti mukaan. Maustoin pienillä kapriksilla, pippurilla ja koristelin kevätsipulisilpulla ja yrteillä. Tarjolle laitoin vielä puolikkaan pienen melonin paloina, sekin oli aivan passelissa kunnossa, mutta ei olisi montaa päivää enää voinut odottaa syömistä. Paahdoin pari viipaletta vaaleaa leipää ja leikkasin ne pieniksi kolmioiksi lähinnä koristeiksi, mutta oli niillä kiva pyyhkiä kastikkeen loput lautaselta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään keräilyerä-henkisiä postauksia. 

Pelkkää kalaa

Välillä CampaKeittiössä menee ihan pieleen. Näin kävi perjantaina, kun minun piti valmistaa tomaattista lohta ja sille lisäkkeeksi gnoccheja. Löysin nimittäin pakastimesta pussillisen keittovalmiita gnoccheja ja ajattelin pakastimen vajennusmielessä käyttää ne pois. Olen ennenkin keittänyt ja sitten paistanut raakoina pakastettuja gnoccheja, mutta tällä kertaa se ei onnistunut ollenkaan. Ne hajosivat jo keittäessä melkein kokonaan ja pannulle kalastettuina niistä tuli vastenmielinen mössö, joka päätyi kompostiin. Niinpä meillä oli pääruokana vain lohta. Eikä onneksi ollut ruokavieraita. Alkuruoka sen sijaan onnistui hyvin, siitä pidimme kumpikin.

Lohta aurinkokuivatuilla tomaateilla

• 400 g nahatonta, ruodotonta lohta
• nokare voita ja tilkka oliiviöljyä
• 1 punasipuli
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• 5-6 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• 1 dl valkoviiniä
• 1,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• lehtipersiljaa
• limetin mehua

Aloitin pilkkomalla sipulin ja valkosipulin silpuksi ja leikkaamalla aurinkokuivatut tomaatit muutamaan palaseen. Sitten leikkasin lohipalan neljään yhtä suureen annospalaan, tarkistin ettei niissä ole ruotoja ja leikkasin reunojen rasvaisia kohtia pois. Ripottelin paloille suolaa, pippuria ja hieman limetin mehua.  Kuumensin pannulla voita ja öljyä ja paistoin kalapaloja molemmin puolin noin minuutin verran ja nostin palat sitten lautaselle odottamaan. 

Laitoin pannulle sipulit, valkosipulit ja aurinkokuivatut tomaatit ja kuullotin niitä hetkisen. Lisäsin mukaan viinin ja annoin sen kiehua melkein kokonaan kasaan. Kaadoin mukaan kermaa ja sekoittelin, maistelin ja maustoin hieman vielä suolalla ja pippurilla. Kun kastike oli kiehunut noin puoleen ja oli sakeaa, nostin kalapalat takaisin pannulle ja valelin niitä kastikkeella. Annoin kalan vielä kypsyä kastikkeessa pari kolme minuuttia. 

Kuten kerroin, lisäke meni pöhpilalle, mutta kyllä se kala oli oikein hyvää sellaisenaan. En alkanut siinä enää mitään muuta hosua, vaan haarukoimme kalan ja sen sakean kastikkeen sellaisenaan suihimme.