Kymmenes reissuviikko alkoi hääpäivällä. Tällä kertaa muistimme oikein etukäteen eikä kyseisen päivän aamuna tai vasta illalla. Joskus on mennyt koko päivä ohitse huomiotta.
Torstai 12.6.2025 päivä 64
Tänään on ollut kiva päivä, vaikka sää olikin aamulla huono. Heräsimme sateeseen ja päätimme, että #solekunettailla koko päivä, jos vettä mättää. Mutta lakkasi mättämästä.
Kun tuli low tide meri pakeni kauas, yli kilometrin päähän ja me lähdimme kävelylle tyhjää merenpohjaa. Olemme nyt täällä viidettä kertaa ja nyt olisi ollut ensimmäistä kertaa mahdollista kävellä/kahlata laskuveden aikaan kaupungin keskustaan.
Täällä on siistiä, puhdasta, ei mitään roskaa verkoista, lasista tai muovista. Yhden sen verran ison ravun näimme, että se hyppäytti meitä taaksepäin nostaessaan saksensa tanaan. Tuo oli kuitenkin vain noin tikkuaskin kokoinen.
Palasimme omalle rannallemme ja kävimme nauttimassa lasilliset chardonnayta rantabaarissa, joka oli menossa kiinni, mutta #henksupaltsu alkoi juuri ja me saimme vielä tilkkasemme.
Meillä on ollut ajatuksena jo muutamana reissuna ostaa täältä Bretagnesta puuro-taikka muukulhot, joissa on bretagnelainen muotoilu. Niissä on vaan ollut vähempi suomalaisia nimiä valkattavaksi (ymmärrettävästi).
Päätimmekin ottaa ranskalaiset #alterego t ja valitsimme turistikaupan kalliitten kulhojen sijaan marketin edullisemmat ja tyylikkäämmät. Ensin ajattelin alkaa Dominiqueksi, mutta kun Séverine oli tarjolla, niin ei muuta kuin lukitaan se. Antti ei meinannut osata valita, mutta hän päätyi Xavieriksi. Minulle Séverine sen takia, että tykkäämme Domaines Schlumbergerin viineistä ja heidän johtajastaan. Xavier tuli valituksi, koska minä ehdotin.
Hääpäivän päivällisenä meillä oli alteregokulhoista syöty ranskalainen sipulikeitto, jollaista saimme ostettua eilen valmiina. Osaan minä sitä tehdäkin, muttei ole viisasta käyttää kaasua pitkää haudutusaikaa vaativaan ruokaan. Keitto oli ihan hyvää jo sellaisenaan, mutta lorautin Julia Childs-hengessä mukaan hieman konjakkia.
Paahdoin voideltuja leipäviipaleita comteraasteella airfryerissä ja nostin ne keittoannoksien päälle.
Niin 34 vuotta naimisissa olleet Séverine ja Xavier söivät hyvän päivällisen. Jälkiruokana Loiren cremantia ja kakkupalat kaupasta.
Perjantai 13.6.2025 päivä 65
Löin eilen illalla varpaani CampaAdrian pöydän metallijalan reunukseen ja kylläpä näin tähtiä hetkisen. Piti huilata hetki, että kuvotus meni ohitse. Ei onneksi tullut murtumaa, kynnen alle muodostui samantien mustelma ja se on ihan sininen, kuin olisi lakattu kynsi.
Tänään olen pitänyt varpaanlepuutuspäivää, ei oikein muuta kuin crocsia kärsi jalkaan laittaa. Antti kävi minun pyörälläni pienen ajelun Locquirecin ympäristössä, tämä on hyvin mäkistä seutua. Sain kivoja kuvia matkan varrelta.
Latva-artisokat ovat jo hyvässä vaiheessa, samoin joku pitkähuitulainen vilja.
Kylän toisessa poukamassa, joka on surffaajien suosiossa, oli nähtävillä streetartia, nuo mustavalkoiset kuvat ovat hienoja.
Postin lähellä on upea maalattu sähkökaappi ja sen yhden sivun maisema on suoraan oikeasta elämästä. Antti kävi etsimässä laiturin päästä saman näkymän, ilman tuota muuria tosin.
Myös caminomerkkejä näkyi.
Yksi vesitornikin löytyi.
Hyvin paljon bisneksiä on vielä täysin talviteloilla. Ferme on päivän sana.
Olemme katsoneet iltapäivisin "pikkutouria", eli Critérium du Dauphinéa, viikon mittaista pyöräkisaa. Oletimme, että sitä näytettäisiin jollaisella vapaasti katsottavalla ranskalaisella tv-kanavalla, mutta eipä näy. Käytämme tablettini liittymän gigoja sitten siihen. Ilokseni tadej Pogacar johtaa kisaa! Vielä kaksi etappia jäljellä.
Emme ole vielä päättäneet kuinka monta päivää täällä viivymme. Pitäisi hieman tuumia kotimatkan aloittamista, muttei ihan vielä huvita.
Vaihtuvuutta leirialueella on paljon, hassua että tämä on vielä aivan #offseason täällä. Pieni #epicerie ei ole vielä auki, mutta rantabaari on.
Aamulla ei ollutkaan patonkiautomaatissa patonkeja, oli vain croissanteja ja suklaatuskia. Viime vuonna jouduimme kerran täällä syömään näkkileipää, joten siihen verrattuna tilanne ei ollut niin paha. Mutta huomenna pitää saada patonki, olemme ollee patongitta varmaan viikon!
Lauantai 14.6.2025 päivä 66
Tänään oli pyykkipäivä, kelpuutin läheisen saniteettitilan pesukoneen ja kuivaajan, Antti osti niiden käyttöön tarvittavat poletit käydessään ostamassa patongin automaatista ja samalla hän jatkoi viipymistämme tällä alueella. Eli lähdemme kun lähdemme. Myös wc- ja porttikoodi laitettiin jatkumaan.
Pyykkikoneen 32 minuutin ohjelma oli ranskalaiseksi todella tarkka, se kesti noin 37 minuuttia. Kuivaaja kuivasi vaatteet melko hyvin, laitoin vahingossa pellavamekkoni ja A:n pyöräilyaluspaidankin kuivaajaan. Mekkoni selkäpuolelle hiertyi reikä, mutta olen varmaan saanut reiän jo melkein valmiiksi olkalaukullani ja A:n paita näyttää vain melko pieneltä, ehkä sen saa venytettyä hänen päälleen vielä. Ehkä ei.
Mutta muuten meni oikein hyvin. Ja miksi otimme kuivaajankin käyttöön? Koska meillä ei ole nyt markiisia avattuna ja puut tontilla ovat niin kaukana toisistaan ja niin paksurunkoisia, ettei pyykkinarumme olisi yltänyt oikein mihinkään.
Allaolevan kuvan on tarkoitus kertoa täkäläisestä suosikkiharrastuksesta, merikävelystä. Rannalle tulee aamuin illoin erikokoisia porukoita kävelemään vedessä. Tähän aikaan vuodesta heillä ei enää näy märkäpukuja. Välillä jumpataan tai kävellään takaperin. Uskon, että on hyvää liikuntaa.
Aamiaisenkin tarkeni syödä ulkona. Jos joku luulee, että servetit ovat Finnlinesilta, niin ne ovat.
Minulla oli vielä kaikenvaranvälttämiseksi toinen varvasvapaa (varvas on jo ihan kunnossa) ja A kävi katsomassa muutamat kappelit, löysi roomalaisen ajan kylpylän rauniot ja kävi Lidlissä.
Yhteen pyörälaukkuun mahtuu yllättävän paljon ostoksia, jopa kukkakimppu madamelle. #kuihienooseon
Päivällisenä meillä oli kaksi punalapputuotetta meille uudesta kauppaketjusta, jonka nimi on fresh. Pienellä eellä. Siellä oli tuommoiset pienen lohipiirakat ja pateesiivut ja niillä nälkä siirtyi ainakin huomiselle. Kauppa oli todella hieno, katsoin ovelta, että onkohan tämä niitä bio-eko-lähi-kauppoja, joissa kaikki on hienoa ja kaunista, mutta kallista. Ei ollut, tarjouksia oli paljon ja kalleimmat tuotteet nyt muutenkin jätetään väliin.
Sunnuntai 15.6.2025 päivä 67
#kastelukannut ovat minulle #glimmeri. Tämä yksilö löytyi Plestinin hautausmaalta, joista myös tykkään kovasti.
Päivän kappelit olivat kaikki #visustisuljettuja niin yksityiset kuin sellaiset, jotka kuuluvat jollekin seurakunnalle.
Yhden kappelin punaisella ovella saattoi olla aika varma, ettei se ole hetkeen ollut avoinna.
Erään kukkakaupan seinässä oli Gwendal Larherin maalaus.
Tässä omalla kylälläkin on kaikenlaista nähtävää, osaatteko sanoa onko tuo talo söpömpi kuin tuo auto, vai toisinpäin?
Päivällisenä oli pienet palat paneroitua lohta ja omasta tai asiakkaanpäästä - teemaiset peruna-kananmunapaistokset vuonankaalipedillä.
Jo aiemmin söimme Plestinin markkinoilta ostetut crepit.
Leirialueella on ollut rauhallinen päivä, on ollut enemmän lähtijöitä kun saapujia. Äsken näimme kyllä hienon peruuttelu- ja etuuttelunäytöksen, kun kaksi autokuntaa saapui ja sovitteli itseään ensin yhdelle tontille ja sitten toiselle hyvin kovaäänisesti. Nyt näyttäisi, että ovat saaneet itsensä mieluisaan positioon.
Koska netti on toiminut melko hyvin, olen voinut katsoa hieman miten suuret synttäribileet menivät eilen rapakon takana. Ainakin marssiminen sujui mitä parhaiten ja ilmeisesti päivänsankarikin oli hereillä ainakin jossain vaiheessa.
Tänään voisi katsoa Areenasta uutiset, miten aihetta on käsitelty kotimaan mediassa.
Maanantai 16.6.2025 päivä 68
Viivymme yhä Bretagnessa, lykkäämme kotiinpaluuta vielä hieman. Tämän päiväisellä pyöräretkellä näkyi paljon kaikenlaista kuvattavaa ja #glimmeri - juttuja.
Tässä kerätään levää rannalta, mitähän sillä mahdetaan tehdä vai onko se kompostiin menevää tavaraa?
Tässä ovat päivän kastelukannut ja niiden halpisversiot, vesipullot, joilla myös voi hautakukkasia kastella.
Paikannimiä on Bretagnessa yhtä vaikea yrittääkään osata sanoa niin ranskaksi kuin bretoniksi, emme edes yritä.
Kappeleita oli katsottavana kolme tänään.
Hieman tyyriiltä näytti virheenteko tällä rannalla, ei kannata viedä hevosta tai koiraa rannalle.
Kirkkoja oli reitillä kaksi, kumpikaan näistä ei ollut pieni.
Eräässä kaupungissa oli monenlaista pientä katsottavaa, koiratkin toivotetaan kakalle yhden muurin viereen, niinköhän osaavat 🐕 🐩 käyttää hyväksi?
Päivän ainoa vesitorni ujosteli, eikä sitä tullut etsittyä lähempää katsottavaksi, koska ylämäki.
Kirkoissa on usein Jean d'Arcin patsaita ja sitten välillä myös semmoista ilmeisesti parempaa hometta, jonka takia paikkaa ei suljeta.
Päivällisenä oli kreikkalaista salaattia, jossa oli erinomaista fetaa ja oliiveja, eikä missään muussakaan ollut valittamista.
Tiistai 17.6.2025 päivä 69
Viimeinen Locquirecin päivä, olemme olleet täällä kokonaisen viikon. Huomenna aamulla lähdemme jatkamaan matkaa. Kotia kohti.
En aivan ymmärrä tätä kunnallisen leirialueen hinnoittelupolitiikkaa. Jos viipyy 4 yötä, maksaa kolmesta, jos viipyy 7 yötä, maksaa viidestä. Onhan se hyvä, että asiakkaat viihtyvät, ehkä siinä ajatellaan, että käyttäisimme enemmän ravintolapalveluita ja siitä tulisi lisätuloa. Mutta kun olimme 7 yötä ja maksoimme vain viidestä, ei paikallemme ole kahteen yöhön saatu uusia maksavia asiakkaita. Mutta kyllä kelpaa. Viikko tällä alueella maksoi siis 113,08€, jossa on myös kertaluonteinen pyykinpesu ja kuivaajan käyttö. Nettikin toimii välillä ihan hyvin, tänään ei kyllä yhtään.
Päivän pyöräretkellä näkyi niin paljon katsottavaa, että silmät ovat kipeinä.
Tämä laite on semmoinen, jolla latva-artisokkia kerätään, aika spessu vekotin.
Päivän kirkot ja kappelit.Päivän hautausmaitten kastelukannu- ja pullovalikoimaa, sekä muita kirkkoihin liittyviä yksityiskohtia. "Virsukirjojakin" näkyi! Bretagnessa on paljon hienoja tienviittoja ja kylttejä, hyvin eri-ikäisiä. Päivän ainoa #vesitorni jossa ystävällisesti lukee missä kylässä se sijaitsee. Kylän kyltti on nurinpäin maantalousyrittäjien protestien merkkinä. Sitten alkoi tulla vastaan sellainen ilotulitus muraaleja, ettei paremmasta väliä. Suurin osa oli Morlaixissa. Sinne pitää mennä joku kerta uudelleen kuvia metsästämään. Olemme saaneet tänään uudet naapurit kummallekin puolelle. Molemmat olivat hyvin lähellä peruuttaa meidän seinistä sisään, kun tälläytyivät tonteilleen. Meille jäi yksi ainoa kapeahko reitti pois tontilta emmekä mahdu kääntämään tässä nokkaa menosuuntaan, sillä molemmat naapurit ovat aivan tonttiensa reunoissa. Joten aamulla on tiedossa jännää.
Päivällisenä pastasalaattia, johon meni erinäisiä loppuja ja kipeneitä.
Keskiviikko 18.6.2025 päivä 70
Monella reissulla tämä 70. päivä on ollut se, jolloin palaamme kotiin tai ainakin Suomeen. Ei tällä kertaa.
Eilen jännitin poispääsyä leirintätontiltamme. Se oli turhaa. Suunnittelimme reitin, toisen ja kolmannen mukaan sitten Antti kiemurteli auton tielle.
Kävimme matkan aluksi Plestinin Lidlissä. Ajoimme pihaan juuri, kun kauppa avautui ja ennen kuin ehdimme ovelle, tuli jo nopeimpia ulos laatikkoja kantaen. Kaupassa oli suuri kasa hävikkilaatikkoja ja se oli näköjään asiakaskunnan hyvässä tiedossa.
Kaupan pihalla ihailin taas tuota hienoa "laatoitusta", jossa on paljon erilaisia kivikkokasveja pieninä ruutuina.
Reitti oli suurimmaksi osaksi uutta meille, arvelimme, ettei tämä silta ollut Rooman ajalta.
Kirppareita, kuten meillä, on näköjään Ranskassakin, ennen niitä sanottiin realisointikeskuksiksi. Ehdin hoksia sen, kun pysähdyimme pieneen ruuhkaan, joka johtui kilometrin päässä olleesta siltatyömaasta.
Olimme menossa katsomaan Beauportin luostaria, tai oikeammin sen raunioita. Paikka oli aivan erilaisessa ympäristössä kuin olimme kuvitelleet. Siellä oli matkailuautoparkki, mutta niin kapea ja ahdas, ettemme voineet pysäköidä poikittain. Yleensä en tykkää pysäköidä eri tavoin kuin olisi oletus, mutta nyt en jaksanut välittää. Sitä paitsi alkuasukkaat omalta autoltaan vakuuttivat, että hyvä se on, antaa olla vaan.
Luostari oli kaunis paikka, kuljeskelimme siellä ympäriinsä hyvän aikaa.
Autolle palatessamme pienellä koiralla oli meille tärkeää asiaa. Se puhui ihan selvällä koirasuomella, että mitä te siellä lorvitte, menkää matkoihinne, tai kerron meidän äidille. Tottelimme.
Parkkipaikka oli aikalailla tukossa (ei meidän auton takia), pääsimme livahtamaan pois ja paikkamme otettiin heti.
Vesitorneja ja kirkkoja näkyi paljon, muutamista ehdin ottaa kuvia.
Nyt olemme Kairon Plagella hyvällä leirialueella, vaikka sisäänajo olikin taas melkoista hässäkkää. Jos alkaisimme pitää campingia, tietäisimme paljon asioita, joita emme tekisi ja muutaman sellaisen, miten kannattaisi tehdä. Varmaan yleinen harhaluulo.
Tähän päättyi kymmenes reissuviikko, mutta vielä edessä.
