Kuhakiekot

CampaSimpukassa ei ole tainnut koskaan olla näin pitkää postaustaukoa, viimeksi postasin sipulinkeittoa marraskuussa. Suurimmaksi osaksi se johtuu siitä, että olen ollut reippaasti kokkaushunnigolla, tehnyt vain niitä iänikuisia samoja ruokia, joissa ei ole ollut mitään postaamista. Toiseksi olen ollut myös hieman maailmantuskassa, jonka pääasiallisin lähde ei olekaan enää idässä vaan lännessä, eivätkä aivoni meinaa tätä käsittää. Että hulluinta meno on juuri rapakon takana, vaikkei se hyvää tietenkään ole idässäkään. Luen liikaa uutisia ja somea, pitäisi tehdä sama itse-ehtoinen ruutuajan rajoittaminen kuin tein koronan pahimpaan aikaan. 

No mutta eilen tein kivaa ruokaa ja joka näytti myös nätiltä ja siinähän sitä olikin jo aineksia postaukseen. Ja kun vielä raaka-aineena oli kotimaista kalaa, niin kyllä kelpaa. Antti kävi kaupoilla ja toi kuhafileitä, joilla ei tällä kertaa ollut aivan hulvaton hinta. Aiempi suunnitelmani spamricesta siirtyi tuonnemmas. 

Kuhakiekot

• 2 nahatonta kuhafileetä (yhteensä 400 g)
• suolaa
• valkopippuria
• kuivattua ja tuoretta tilliä
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl Eleplant"voita"

Fileet olivat muuten siististi käsiteltyjä, mutta keskellä on se kohta missä on pieniä teräviä ruotoja. Niitä jo alkaa pinseteillä kiskoa, menee koko kalapala raadellun näköiseksi, joten leikkasin fileet pitkittäin keskikohdan molemmilta puolilta ja keskikohta ruotoineen päätyi kompostiin. 

Maustoin nämä neljä viipaletta (kaksi vähän leveämpää ja kaksi vähän kapeampaa) suolalla, valkopippurilla ja kuivatulla tillillä. Lurittelin vielä hieman sitruunamehua päälle. Kieritin sitten viipaleet leveämmästä päästä alkaen kiekolle ja kiinnitin ne jokaisen kahdelle ristikkäin pistetyllä cocktailtikulla, etteivät ne aukeaisi kypsennyksen aikana. 

Sulatin lusikallisen Eleplantvoita pannulla ja nostin kiekot paistumaan noin viideksi minuutiksi. Tulin sitten ajatelleeksi, ettei kiekkoja voi käännellä pannulla, etteivät ne hajoa enkä saisi niihin kannen alla kaunista paistopintaa. Minulla oli samaan aikaan airfryerissä 200 asteessa paistumassa kaksi Lidlin perunapaistosta (sellaisia neljän pakkauksissa myytäviä, esim emmentalilla ryyditettyjä, tai tomaatilla yms). Kaadoin paistinpannulle jääneet tekovoin loput kiekkojen päälle ja nostin ne  airfryeriin kypsymään loppuun ja se tapahtuikin aika nopeasti, mittasin sisälämpötilaa ja kun se oli 63 päättelin kiekkojen olevan kypsiä. Niin ne olivatkin. Muistin ottaa cocktailtikut pois ennen syömistä. 

Muuten lautasilla oli herneitä, höyrytettyä porkkanaa ja tilli-kermaviilikastiketta. Kuha oli juuri sopivan kypsää, ei olisi haitannut vielä ripaus suolaa, mutta kai sitä tulee tarpeeksi muutenkin. 

On tässä elämässä kuulkaa jotain muutakin muuttunut, nimittäin sellainen asia, että meillä käytetään nykyään myös valkopippuria. Vuosikausia olin ihan sitä mieltä, että valkopippuri on saatanasta eikä se sovi mihinkään ruokaan. Tätä mieltä olin valkopippurista vuonna 2017. Joku aika sitten tulin vahingossa ostaneeksi sitä purkin (ei varmaan ollut toinen uusi asia, eli silmälasit päässä) ja niin meillä sitten oli valkopippuria. Nykyään käytän sitä aivan kasuaalisti eikä ole mitään saatanallista tapahtunut.