Nopsakka tähdenlento riisistä ja vähän muustakin

Tähdenlennot ovat olennainen osa korealaista keittiötä, ainekset käytetään loppuun. Siitä minä tykkään. Meillä oli parin päivän takaa hieman spamia jäljellä, sillä en käyttänyt kokonaista purkkia kahden hengen army stew-aterialla. Tein ensimmäisen Korean Army Stewn viime vuonna, kun pidin siskoni kanssa korealaista huippukokousta enkä silloin löytänyt sitä ihka oikeaa spamia kaupoista, jouduimme tyytymään Rainbow-kinkkusäilykkeeseen. Aasialaisiin ruokatarvikkeisiin keskittyvistä kaupoista spamia saa ostaa, sitä löytyy Korean-pantrystani nykyään. On kyllä sanottava, että ehkä se kinkkusäilyke on vähemmän epäterveellistä säilykettä, eikä sekään terveysruokien hyllylle pääse. 

No, oli miten oli, meillä oli tänään nollalaatikossa hieman spamia ja sen käytin pois Beyond Kimchee-blogin ohjeella tekemääni pikaiseen päivälliseen. Sovelsin käyttämäni vihannekset sen mukaan mitä meillä oli käyttöä odottamassa ja jättämällä pois ne, mitä ei just nyt ollut. 

Spam fried rice

• 1,5 dl riisiä (ennen keittämistä)
• 1 rkl öljyä
• 2 kananmunaa
• 1 rkl öljyä (tarvittaessa)
• noin 150 g spam-säilykettä
• kevätsipulia silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1,5 dl pakasteherneitä
• pinaatinlehtiä (paketin loppu, jokunen gramma)
• pieni pala punaista suippopaprikaa pieniksi kuutioiksi leikattuna
• kastike: 2 rkl soijakastiketta, 1 rkl osterikastiketta, 1 tl seesamiöljyä

Keitä riisi, tähän käy mitä parhaiten edellispäivän tähderiisi, joka on äkkiä viilennetty ja säilytetty kylmässä. Jos ei uskalla edellispäivän riisiä käyttää, niin sitten pitää keittää uutta. Minä uskallan, kunhan se on tosiaan heti keittämisen jälkeen viilennetty ja ollut kylmässä. 

Leikkaa spam tai muu säilykeliha kuutioiksi ja silppua sipuli ja paprika, ota herneet pakastimesta kuppiin. Voit käyttää hyvin myös kesäkurpitsaa tai maissia, ihan mitä nyt sattuu olemaan pannulle heitettäväksi. Sekoita kastikkeen kolme ainesta keskenään tasaiseksi seokseksi pienessä kupissa ja jätä odottamaan. Riko kananmunat kuppiin ja vispilöi ne kevyesti. 

Kuumenna wokkipannulla tilkka öljyä keskikuumuudella ja kaada kananmunat pannulle, sekoita muutaman kerran ja siirrä melkein kypsynyt seos lautaselle odottamaan. Lisää hieman öljyä ja kumoa pannulle seuraavaksi spam-kuutiot ja paista niitä muutama minuutti. Lisää mukaan valkosipuli, paprika ja kevätsipuli ja herneet (+muut mahdolliset kasvikset, joita haluat käyttää) ja jatka sekoitellen paahtamista. 

Seuraavaksi lisää mukaan riisi, sekoita sekin mukaan ja lisää hieman lämpöä pannun alla. Kaada mukaan kastike ja hetken päästä kananmuna. Pieni se lastalla seokseen. Viimeiseksi kaada mukaan pinaatinlehdet. Maistele, tämä ei tarvitse yhtään suolaa spamin ja soijakastikkeen vuoksi, mutta pippuria voi lisätä hieman. Hyvin maistui ja nyt on spam-kiintiö täynnä seuraavaan kertaan. 

Meillä oli aterialla tilkat makgeollia, korealaista matala-alkoholillista riisiviiniä, joka on sameaa ja makeanpuoleista. Tällä kertaa niitä varten oli ihan oikeanlaiset alumiiniset kupposetkin. Ainoa mikä puuttui oli sade, korealaiset tykkäävät juoda makgeollia sadepäivänä. Makgeollin olen ostanut Tallinnasta aasialaisiin elintarvikkeisiin erikoistuneesta kaupasta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Espanjalainen linssikeitto

Tänään on ollut sateinen päivä, ihan kuin syyskuussa, juuri sopiva lämmittävän keiton syömiseen. Meille oli ilmaantunut jääkaappiin pieniä chorizomakkaroita, ei liian savuisia, juuri sopivia keittoon. Tein tämän keiton omasta tai asiakkaan päästä, kyllä siinä minusta espanjalaisen keittiön piirteitä löytyy. Tästä määrästä syö 2-3 henkilöä.

Linssikeitto 

• 2 dl kuivia vihreitä linssejä
• 3 dl vettä
• 1 dl punaviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 2 pientä keltasipulia
• 2 pientä punasipulia
• pieni pätkä kesäkurpitsaa
• 2 pientä keltaista suippopaprikaa
• 1 pieni punainen suippopaprika 
• 4 pientä chorizomakkaraa
• pimentonia
• suolaa ja pippuria
• pari kourallista babypinaattia
• tuoretta persiljaa
• manchegoa raastettuna

Laitoin vettä kattilaan ja linssit sinne kypsymään, muutaman minuutin kuluttua lisäsin mukaan viinin ja tomaattimurskan. Kuorin sipulit ja valkosipulinkynnen ja leikkasin ne suikaleiksi, samoin kesäkurpitsan ja paprikat. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kuullotin sipuleita, kesäkurpitsaa ja paprikoita muutaman minuutin. Kaadoin ne kattilaan. Pilkoin makkarat paloiksi ja käytin niitäkin pannulla ja lisäsin ne kattilaan. Sekoittelin. Maustoin pimentonilla, suolalla ja pippurilla. 

Annoin keiton kiehua noin puolisen tuntia, lisäsin hieman vettä, ettei keitosta tullut liian tanakkaa patamaista ruokaa. Lopussa sekoitin mukaan babypinaatin ja kun ne olivat laiskistuneet keitossa, annostelin soppaa lautasille. Koristelin persiljalla ja raastoin päälle vähän manchegoa. Hyvin lämmittävää keittoa.

La Vueltassa oli vuorossa jo 11. etappi, joka oli luonteeltaan hilly, ei siis vuorietappi, muttei tasainenkaan. Aurinko paistoi ja ehdimme katsomaan, kun maaliin oli noin 80 km. Oli kyllä jänskä loppu, olin jo toiveikas, että Magnus Cort Nielsen olisi kestänyt kärjessä, mutta aivan lopussa hänet ajettiin kiinni ja Primoz Roglic voitti etapin. Se kyllä kelpaa minulle oikein hyvin. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa vielä Odd Christian Eiking ja Primoz on kolmantena. 

Espanjalainen krapula-aamiainen

Onhan CampaSimpukassa tehty saunamunia, joten miksei tehtäisi krapulamuniakin? Käyhän sitä joskus niin, että tulee nautittua liikaa ja seuraavana aamuna ei ole parhain olo. Tänä aamuna tilanne ei ollut se, mutta halusin silti tehdä tätä ultimaattista hang over-ruokaa. Maistui se aivan pirtsakkana aamunakin. 

Olette ehkä huomanneet, että olen vallan hurahtanut Spain on A Fork-blogin ruokaohjeisiin, niitä on tämän vuoden espanjalaisessa ruokahaasteessani esiintynyt jo useita. Sieltä on tämäkin ohje peräisin. Katsoin Albertin videota tämän vuoden ensimmäiseltä aamulta ja minua hauskuutti kovasti se, miten kasuaalisti hän puhui siinä siitä, että jos on pidetty liian hauskaa eilen (uudenvuoden aattona), niin siihen sopii hyvin tämä kananmunan ja leivän yhdistelmä seuraavana aamuna. Hän kertoi miten tomaatti on terveellistä pinaatista puhumattakaan, miten niillä saisi edellisillan höyryt haihtumaan päästä. Hän näytti kyllä aivan freesiltä videossaan, joten kovin tutiseva aamu hänellä ei ollut. 

Espanjalainen kankkusenparannusleipä kahdelle

• 8 pientä leipäviipaletta
• oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tomaatti
• 4 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• pari kourallista pinaatinlehtiä
• pikkuinen pala manchego-juustoa
• tuoretta persiljaa

Paahda leipäpalat ja kun ne ovat jäähtyneitä, hankaa niiden pintaa valkosipulinkynnellä ja halkaistun tomaatin puolikkaalla. 

Riko kananmunat kulhoon, vatkaa kevyesti ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja laita pinaatinlehdet pannulle, sekoittele. Lisää parin minuutin kuluttua kananmunat pannulle, anna olla ensin puoli minuuttia ja sekoittele sitten lastalla reunoilta keskelle päin niin, että seoksesta muodostuu karkeaa munakokkelia. Varo paistamasta liikaa, ettei kananmunasta tule kumimaista. 

Lurittele odottamassa oleville leipäpaloille pikkuisen oliiviöljyä ja lusikoi kananmuna-pinaattiseos leiville. Raasta päälle hieman manchegoa ja viimeistele muutamalla kierroksella pippurimyllystä ja tuoreella persiljasilpulla. 

La Vueltassa oli tänään ensimmäisen jakson viimeinen etappi, kunnon vuoritaisto. 188 km matkaan mahtui pitkiä nousuja, ensin yli 30 km ja lopussa noin 15 km. En voi kuvitella, että jaksaisin ikinä ajaa sellaisia, tuskin edes taluttaa pyörääni. Damiano Caruso oli suuren osan etapista yksin kärjessä ja siellä hän kesti loppuun asti. Maaliviivan toisena ylittänyt Primoz Roglic pääsee lepopäivälle kokonaiskilpailun kärjessä turvallisin mielin. Huomenna ei siis ajeta Espanjassa eikä kokata CampaKeittiössä, ainakaan espanjalaista. 

Salaatissa Italian värit

Päivällisemme oli Italian lipun väreihin sommiteltu mansikka-mozzarellasalaatti, jossa salaatin virkaa toimitti babypinaatti. Ensimmäiset kotimaiset mansikat voivat tähän erityisen hyvää makua. Mozzarella oli Lidlin Italia-teemaviikon tuotetta, kaksi hauskaa solmuketta/pakkaus, kummallekin oma. 

Mansikka-mozzarellasalaatti

• 2 mozzarella solmuketta (ei pallon muodossa tässä pakkauksessa)
• kotimaisia mansikoita
• vadelmia
• babypinaattilehtiä
• oliiviöljyä
• balsamicoa 
• pippuria
• paahdettua patonkia viipaleina 
• parmesaania paahdettujen leipäviipaleiden päälle

Tässä ei paljon ohjeita tarvita, ainekset vain sievästi vadille ja päälle pikkuisen parhainta balsamicoa ja pippuria. Paahdoin leipäviipaleita oliiviöljyssä pannulla hetkisen ja raastoin kuumien leipien päälle vähän parmesaania. 

Tänään Giro d'Italian toisen etapin aluksi muistettiin 10 vuotta sitten kuollutta Wouter Weylandtia, hän menehtyi vuonna 2011 Giron alussa kaatumisen seurauksena saamiinsa vammoihin. Toinen etappi tänään oli pääosin tasamaalla ajettu ja siinä oli massakiri, jonka voittajaksi ehti Tim Merlier, mutta rosapaidassa jatkaa edelleen Filippo Ganna. 

Pinaatti-parmesankanaa

Ihan vähän alkaa jo Italia pursua korvista, muttei liikaa. Tänään tein meille pinaatti-parmesankanaa ja keitin sille kaveriksi hyvää Rummo-pastaa. Ohjetta en varsinaisesti ottanut mistään tarkemmin, mutta kun ateriassa on parmesania ja pastaa, niin ihan varmasti menee toleransseihin!

Pinaatti-parmesankanaa neljälle ja vähän tähdenlennoksikin

• oliiviöljyä  paistamiseen
• 750 g broilerin sisäfileitä
• 2 suurta tomaattia (tai aurinkokuivattua tomaattia)
• 2 kevätsipulia
• 1,5 dl kanalientä
• 1 dl kermaa
• raastettua parmesania niin paljon kuin sielu sietää
• suolaa ja pippuria (musta ja rose)
• babypinaattia
• basilikaa ja lehtipersiljaa
• 500 g fusillipastaa

Silppusin sipulin ja leikkasin tomaatit suikaleiksi. Aurinkokuivattu tomaatti sopisi tähän paremmin, mutten muistanut ostaa sitä. Sen syvempi maku olisi ollut just sopiva juttu. Kuumensin äidin hyvää vokkipannua ja sillä lorauksen oliiviöljyä. Kuullotin sipulia ja tomaattisuikaleita hetkisen ja siirsin ne lautaselle odottamaan. Lisäsin hieman öljyä ja pintapaistoin kahdessa erässä broileripalat, maustoin ne suolalla ja pippurilla. Palautin sipulit ja tomaatit pannulle broileripalojen seuraksi ja kaadoin mukaan kuumaa kanalientä. Annoin kiehua reippaasti noin 5 minuuttia. Samaan aikaan kiehautin ison kattilallisen reilusti suolattua vettä. 

Keitin pastaa pakkauksen ohjeen mukaan 8 minuuttia ja pastan kypsyessä lisäsin vokkiin ison lorauksen kermaa, raastettua parmesania, pinaattia ja yrtit. Maistelin ja lisäsin pippuria. Kastike sai kiehua aika reippaasti niin, että se sakeni sopivasti ja kun pasta oli kypsää, kaadoin sen ensin lävikköön ja siitä vokkipannulle kastikkeen päälle. Sekoittelin ja nostin pöytään. Lisänä oli mozzarellaa appelsiinin ja mansikoiden kanssa. 

Giro d'Italian 17. etappi oli taas vuoristoinen ja rankka, mutta näytti, ettei vesisade kiusannut. Yksinään maaliin saapui ensimmäisenä ranskalainen Nans Peters ja toiseksi tuli kisan kauneimman hymyn mies, Esteban Chaves. Kokonaiskilpailun kärkiajajana jatkaa Richard Carapaz ja toisena on Vincenzo Nibali. Ai, että minua korpeaa tuo Eurosportin vieraileva kommentoija, taas oli kisassa mukana Karapatsia ja Roklitsia. Ottaisi nyt mallia Peteristä. Huominen etappi on ikäänkuin kääänteisvuoristoinen, alussa on nousua, sitten on pitkästi laskua ja loppukolmannes tasamaata. 

Jennittävä lohisasagne

Tein jokunen vuosi sitten lohilasagnea, josta tuli kirkkaasti pahinta ruokaa, jonka olen saanut aikaan. Toki tössin silloin tällöin, mutta noin epäonnistunutta, ummehtuneen makuista tuoretta ruokaa en ole muistini mukaan tehnyt. Syynä oli joku maustettu juustokermake tai valmiskastike, jota tyhmyyksissäni käytin ja sain aikaan niin täydellisen eineksen, että siihen olisi voinut oikeastaan olla tyytyväinen. Kuten se yksi ravintola-arvostelu Trip Advisorissa. Siinä mainittiin, että vaimoni ankka oli täydellinen epäonnistuminen. Kuka nyt ylipäätään veisi vaimonsa ankan ravintolaan ja jos se on täydellinen epäonnistuminen, niin eikö se silloin ole jo hyvä? No, tuon epäonnistuneen lohilasagnen jälkeen en ole yrittänyt uudelleen ennen kuin nyt. Näin nimittäin Liemessä-blogissa niin hyvältä vaikuttavan ohjeen, että sitähän oli perhepäivälliselle tehtävä, alkoi ihan jennittää, että onnistunko tällä. Vähän sävelsin, sillä musiikki on lähellä sydäntäni, eiku koska niin minulla on tapana.

Pinaatti-lohilasagne viidelle

• 450 g lohta
• 1 purkki laktoositonta mascarponea
• 1 dl laktoositonta kermaa
• 1 kananmuna
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia (ei ollut tilliä)
• 100 g pakastepinaattia sulatettuna (sellaisia hauskoja pallukoita, ei enää sitä yhtä ikuisesti jäässä pysyvää palikkaa, jota ei meinaa edes saada paketista irti)
• lasagnelevyjä
• pussillinen babypinaattia
• 150 g laktoositonta emmental-raastetta
• 2 dl kalalientä (pakastimessa sattui olemaan)
• oliiviöljyä vuoan voiteluun

Leikkasin lohipalan suikaleisiin ja levittelin ne tarjottimelle. Ripottelin niille tasaisesti suolaa ja pippuria. Sekoitin kulhossa mascarponen, kananmunan, sulatetun pinaatin, silputun ruohosipulin ja sitruunamehun tasaiseksi. Seos oli aika paksua, joten lorautin mukaan hieman kermaa. Nostelin lohisuikaleet mukaan ja kääntelin ne seokseen tasaisesti.

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja sulatin kalaliemikalikan kattilassa. Voitelin vuoan, johon lasagnelevyt melko vaivatta asettuivat kokonsa puolesta. Levitin vuoan pohjalle kastikeseosta ja kerroksen pinaatinlehtiä ja asetin päälle pastalevyn. Jaoin taas levyn päälle kastiketta ja pinaatinlehtiä ja jatkoin, kunnes vuoka alkoi olla täynnä, tästä määrästä tuli kolme pastalevykerrosta, viimeiset pinaatinlehdet laitoin suoraan pastalevyn päälle ja levitin lopun kastikkeen pinnalle. Kaadoin mukaan kuuman kalaliemen. Päälle ripottelin juustoraastetta.

Paistoin lasagnea noin 40-45 minuuttia, kunnes pinta alkoi olla kauniin ruskea ja tikulla kokeilemalla pastalevyt olivat kypsyneet. Ajoitin ruoan niin, että se ehti sopivasti asettua ja hieman viilentyä juuri ennen perhepäivälliselle odotettujen osallistujien saapumista.

Lisänä meillä oli alkuruokana samettimaisen sileää hernekeittoa, yksinkertaista salaattia ja focacciaa, jonka paistoin juuri ennen päivällistä. Jälkiruoka oli tiramisua, sillä ostin laktoositonta mascarponea toisenkin rasian.

Melkein sopiva määrä ruokaa

Ai, että on vaikea tehdä taas ruokaa kahdelle, kun olen tehnyt monta viikkoa neljälle ja välillä enemmällekin. Tänäänkin tein mukamas niin vähän ruokaa ja silti sitä tuli liikaa. Sen verran liikaa, että otan yövuoroevääksi loput. 

Loimulohta pastan, pinaatin ja maissin kanssa

• 250 g loimulohta
• 100 g kuivaa minimaalisen pientä kukkapastaa
• 1 pieni tölkki maissia
• 3 keitettyä kananmunaa
• tuoretta babypinaattia
• kirsikkatomaatteja
• kevätsipulia
• tilliä
• suolaa ja pippuria
• tomaattietikkaa 
• oliiviöljyä
• sitruunamehua

Keitin kananmunat ja pastan. Kumosin kypsän pastan kulhoon maissin kanssa ja maustoin suolalla ja pippurilla, sitruunamehulla sekä ties milloin ostetulla upealla tomaattietikalla, se on Muttin tuote. Aivan ihan tuoksultaan ja ärhäkkä maultaan, sitä ei pidä kaataa liikaa. 

Sirottelin vadin reunoille babypinaattia ja halkaistuja kirsikkatomaatteja. Keskelle kumosin maustetun pastan ja maissin. Paloittelin valmiina ostetun loimulohen vadille, samoin keitetut kananmunat lohkoina. Päälle ripotin kevätsipulin silppuna ja tilliä. Ihan pinnalle kiersin vielä myllystä hieman pippuria ja kaadoin muutaman tipan oliiviöljyä.