Kauhea määrä ruokaa – kalapihvit

Joka vuosi tähän aikaan tuskailemme sen kanssa, että pakastin on täynnä ja marjapensaat puskevat satoa niin, että hirvittää. Yritämme nyt syödä sieltä kaikenlaisia hankalan muotoisia paketteja vanhimmasta päästä ja tänään oli vuorossa pussi, jossa oli 8 nahatonta turskafilettä. Määrästä näki heti, ettemme mitenkään saisi kerralla syötyä kaikkea, mutta onpa nyt työlounaskin sitten valmiina. 

Tosi monta turskapihviä

• 8 pienehköä nahatonta ja ilmeisen ruodotonta turskafilettä
• 3 pientä kananmunaa
• 3,3 dl purkki kermaa (älkää nyt kauhistuko, säästelin maitoa muuhun tarkoitukseen)
• 2 tl suolaa
• pippuria (paljon)
• sekalaisia yrttejä (rakuunaa, kirveliä, timjamia, minttua, sipulinvarsia, lehtipersiljaa)
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 luomusitruunan kuori raastettuna + mehua
• voita paistamiseen

Sulatin kalafileitä sen verran, että ne olivat vielä hieman kohmeisia. Olin niin laiska, etten viitsinyt kantaa food processoria keittiöön, vaan laitoin kalat kolmessa erässä blenderin kannuun ja jauhoin sillä kalat ensin melko hienoksi. Viimeisen erän kanssa samaan aikaan laitoin mukaan kaikki yrtit. Tarkoitus oli tosiaan laittaa tosi paljon yrttejä, kaikenlaista mitä pihalta löytyy. 

Kaavin kaiken kalasilpun ja hienonnetut yrtit isoon kulhoon ja lisäsin mukaan kananmunat, vehnäjauhon ja kerman, sekä suolaa ja pippuria. Sekoitin taikinan tasaiseksi. Paistoin pienen testipalan ja huomasin, että se on lähes liian suolaista, laitoin siis 2,5 tl. Pari olisi piisannut, tai vähemmänkin. Torjumaan liikaa suolaisuutta lisäsin taikinaan vielä sitruunankuorta ja mehua ja toivoin parasta. Taikina oli aika paksua, yrteistä hieman vihertävää ja tuoksui selvästi merikalalle. 

Paistoin pihvit lettupannulla voissa ja niitä tuli varmaan kaikkiaan noin 25-30 kpl. Lisänä meillä oli uusia perunoita, höyrytettyjä porkkanoita ja kastiketta, johon tuli turkkilaista jogurttia, sitruunamehua ja kirjolohen mätiä. Kun perunat, porkkanat ja kastike olivat suolattomia, ei pihvien runsaampi suolaisuus ollut liikaa. 

Digestiivina meillä oli espresson ja sitruunajäätelön jälkeen limoncelloa kuivatun limeviipaleen ja jäiden kanssa. Olipa kirpeää! Tämän postauksen myötä voi vilkuttaa kesäkuulle ja jäädä odottamaan viikon päästä jo vauhtiin pääsevää ranskalaista ruokahaastetta Tour de Francen alettua. 

Lettukakku vaikkei ollut kovakaan nälkä

Tänään meillä oli jälkiruokana lettukakku, joita on näkynyt monissa blogeissa viime aikoina. Tämän tein omasta tai asiakkaan päästä. Hyvä siitä tuli, vaikken tarkistanut lettutaikinan mittasuhteita.

Lettukakku

• 3 kananmunaa
• 3 dl täysmaitoa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl suolaa
• 2 rkl muscovadon ja leipurinsokerin sekoitusta
• 25 g sulatettua voita + paistamiseen
• 3 dl kermaa
• 2 rkl vaahterasiirappia
• mansikoita
• tuoretta minttua

Sekoita lettutaikinan ainekset, kananmunat, maito, vehnäjauhot, suola, sokeri ja sulatettu voi tasaiseksi. Annan turvota hetki, mikäli maltat. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää mukaan vaahterasiirappi, sekoita tasaiseksi. Leikkaa mansikat viipaleiksi. Hommaa minttua koristeeksi.

Paista letut voissa ja levitä ne tarjottimelle jäähtymään paistumisen aikana. Kun kaikki on paistettu ala koota kakkua. Nosta vadille lettu ja levitä sille iso lusikallinen vaahterasiirapilla maustettua kermavaahtoa, levittele päälle muutama mansikka siivutettuna. Nosta seuraava lettu päälle ja laita taas kermavaahtoa ja mansikkaviipaleita, jatka näin, kunnes letut loppuvat. Minulla tuli tästä aika pienestä taikinasta kuusi lettua paistettuna japanilaisella munakaspannulla. Viimeiseksi levitä loput kermavaahdot ja viimeiset mansikat kakun pinnalle ja viimeistele herkku tuoreilla mintunlehdille. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, siellä on myös useimmat blogin lettupostaukset helposti löydettävänä. 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, esimerkiksi poronpaisti ja loma

Loman viimeinen päivä, miksi sen pitää tulla niin nopeasti? Antti auttoi torjumaan pientä viimeisen lomapäivän ankeutta katsomalla kanssani loppuun erittäin hyvän islantilaisen Loukussa-sarjan toisen tuotantokauden. Sitä voi suositella, mikäli tahtoo katsoa jotain muuta kuin Frendejä tai Simpsoneita. Areenasta löytyy. 

Sarjan saatua hyvän päätöksen, laitoimme pienen tähdenlentotyyppisen päivällisen. Siihen tuli eilisen poronpaistin loput ja muutakin pientä sitä sun tätää, kuten kaksi perunaa kuutioina paistettuna ja kirpeiksi sattumiksi puolukoita. 

Poronpaistia pastasalaatissa

• noin 200 g grillattua poronpaistiviipaleita vielä ohuemmiksi suikaleiksi leikattuina
• vähäsen puolukoita
• pari keitettyä perunaa kuutioiksi leikattuina ja paistettuina
• eilisestä salaatista poimitut kurkkupalat pikkukuutioina
• samasta salaatista nektariinilohkot kuutioiksi leikattuina (salaatinlehdet laitoin kompostiin, ne olivat nahistuneita)
• 200 g kuivapastaa
• 1 tetra kypsiä kikherneitä
• 1 punainen kesäsipuli
• 1 tavallinen kesäsipuli
• kolmannekset punaisesta, keltaisesta ja oranssista paprikasta
• puolikas keskikokoisesta kesäkurpitsasta
• muutama kirsikkatomaatti
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• puolikkaan appelsiinin mehu
• puolikkaan limen mehu

Hirveän pitkä ainesosaluettelo! Mutta tähän tuli siis vähän sitä ja tätä, mitä oli viikonlopulta jäänyt tähteeksi. Paistin olin leikannut jo eilen ohuiksi viipaleiksi ja ne leikkasin suikaleiksi. Salaatista poimin pois salaatinlehdet ja silppusin kurkun ja nektariinin kuutioiksi, samoin pari tähdeperunaa. Perunakuutiot paistoin oliiviöljyssä rapeiksi. Paistin kanssa tarjolla olleet puolukatkin säästin. Sipulit leikkasin ohuiksi kiekoiksi. 

Leikkasin paprikoista kolmannekset ja ne suikaleiksi, samoin puolikkaan kesäkurren. Ne asettelimme savustimen kalatelineeseen, samoin muutaman kirsikkatomaatin (tellinkiin saa hyvin pienet kalat kyljittäin, mutta se sopii hyvin vihannestenkin savustamiseen). Antti laittoi vihannekset sähkösavustimeen noin 20 minuutiksi. 

Keitin pastan ja kumosin kypsät kierremakaronit kulhoon, lisäsin sinne huuhdellut kikherneet, sipulit, paistisuikaleet, puolukat, kurkun ja nektariinin sekä oliiviöljyä ja sitrusmehut. Maustoin suolalla ja pippurilla, sekoittelin hyvin. Kun vihannekset olivat savustuneet kevyesti, leikkasin ne pienempiin paloihin. Kaadoin salaatin laakealle lautaselle ja kumosin savustetut vihannekset päälle. En kyllä tajua, minkä verran luulin meidän jaksavan syödä, mutta tulipa samalla työlounas huomiselle. Hyvää hävikkiruokaa. Savustetuista vihanneksista parhaita olivat paprikat, kesäkurpitsa ei  niinkään saanut lisäarvoa savustuksesta. 

Koska päivän tunnelma on ollut apea loman loppumisen tähden, pidimme tunnelmaa yllä katsomalla HBO:n Chernobyl-sarjan yhtä kyytiä. Olipa sekin hyvä! Nyt on hyvä käydä nukkumaan ja aamulla herätä aitoon arkeen. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään hävikkiruoka-aiheisia postauksiamme. 

Välineurheilua mysteeripaistilla

Pakastimessa voi joskus olla jotain, mistä ei ole ihan varma. Se voi olla lientä, joka onkin omenasosetta. Tai omenasose onkin kanalientä, en ymmärrä miten ne kaksi voivat umpijäisinä palikoina ollakin niin samanlaisia. Kuin kaksi marjaa konsanaan. Kun tarvisi yhtä, ei se toinen oikein käy. Siispä onkin ihan fiksua merkitä nimilapuilla ruokia ennen kuin ne pakastaa. Tätä ei vaan tule tehneeksi, kun saa ruokatuliaisia. Jos niitä ei välittömästi valmisteta ruoaksi, ne usein laitetaan jatkamaan jäisenä olemista pakastimessa ja myöhemmin ihmetellään, että mitähän tämän nyt olikaan. Tällainen lihapala meillä oli nyt pakastimessa käsillä ja päätimme käyttää sen pois, olipa se mitä hyvänsä. Pakkauksesta päätellen se on peräisin äidiltäni, sillä päivämäärä on kirjoitettu tutulla käsialalla, mutta päivämäärän lisäksi pakkauksessa ei muuta luekaan. Varmasti meille on saataessa sanottu, mitä paketissa on, mutta emmehän me muista.

Pala oli sulamassa jääkaapissa toissapäivästä alkaen, sillä ruokasuunnitelmat tekivät jonotusjärjestelmällisen vaihdoksen Opiskelijan tultua syömään päivää aikaisemmin kuin ensin oli sovittu, pyynnöstä toki. Eilen savustimme lohta ansiokkaasti, samoin öljysimme nuotiopaikan penkit ja paimensimme oravanpoikaa, joka ei ollut ollut hereillä turvallisuusaiheisella oppitunnilla, vaan halusi osallistua öljyämiseen muunmuassa kiipeämällä Opiskelijan lainafeikkicrocseille. Toivottavasti sen äiti ei suuttunut sille, vaikka nostimme sen hanskakäsin kauemmas.

Tänä aamuna liha oli sulanut ja avasin sen pakkauksesta. Olin lähes varma, että se oli poroa, se oli niin tummaa väriltään, eikä äidin suunnasta ole hirveä tullut tuliaisena pitkiin aikoihin. Ehdotin Antille, että grillaisimme lihapalan Big Green Eggissä, tuli mitä tuli. Halusin myös käyttää uudelleen aikoja sitten hankittua Meater-lihamittaria, jota olemme käyttäneet tätä ennen vain kaksi kertaa.

Poronpaisti BGE:ssä Meaterilla mitattuna

• noin 500 g luuton poronpaisti
• oliiviöljyä
• loraus punaviiniä
• noin 10 kevyesti murskattua katajanmarjaa
• pari oksaa rosmariinia
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Sekoitin marinadin ainekset vakumointiastiassa ja poistin lihapalasta kalvoja, ei niitä ollut kuin toisella puolella hieman. Kierittelin palaa marinadissa ja suljin rasian vakumointikoneella. Liha oli marinadissa kolmisen tuntia, olisi se voinut varmaan olla kauemminkin, vaikka yön yli. Otin rasian huoneenlämpöön noin tuntia ennen grillauksen aloittamista. 

Sitten seurasi vaihe, jossa etsimme Meater-mittarin anturia. Olin jo ladannut puhelimeen applikaation, ensimmäisellä käyttökerralla minulla oli vielä eri puhelin. Löytyihän se puulaatikko, jossa mittarianturi pitää majaa. Myös yhteydenotto puhelimen ja mittarin välillä onnistui pienen haparoinnin jälkeen, tämä ensimmäinen malli toimii bluetoothin kautta, myöhemmät toimivat langattomassa verkossa. 

Ohjelmoin sovellukseen 60 asteen tavoitelämmön, sillä en "jaksanut" (lue: viitsinyt) opetella uudelleen mitään monimutkaisempaa, vaan käytin manuaaliasetuksia. Se on muuten ihan päinvastoin kuin kameran kanssa, sillä kuvaan aina automaattiasetuksilla, kun en ole viitsinyt opetella manuaaliasetuksia.

Antti viritti Big Green Eggin niin, että saisimme ensin paistaa lihapalan pinnat kiinni suoralla lämmöllä ja sitten jatkaa kypsennystä epäsuoralla lämmöllä. Paistin pinnat saivat nätin raidoituksen ja sen jälkeen tökkäsimme Meaterin anturin paistin paksuimpaan kohtaan. Paistin sisälämpötila oli silloin 17 astetta, tavoite oli 60 astetta ja hetken applikaatio haki dataa. Pian se kertoi, että tavoitelämpötilaan pääseminen veisi 25 minuuttia ja pian myös grillin sisäinen lämpötila alkoi näkyä puhelimen näytössä, se oli ihan linjassa grillin oman mittarin kanssa. 

Loppu meillä meni sitten vähän sähläämiseksi, sillä terassille jalkoihimme saapui ilmeisesti sama pikkuorava kuin eilen, se joka tahtoi päästä öljyämään penkkejä. Sillä ei ole paljon päässä järkeä, sillä se pyöriskeli jaloissamme ja oli todella vähällä luikahtaa sisälle taloon. Varoimme astumasta sen päälle ja tekemästä liikaa tuttavuutta, sillä sen pitäis älytä pelätä ihmisiä. Otin siitä kuvan puhelimeni kameralla ja ilmeisesti tulin jotenkin sulkeneeksi Meater-appin, sillä se lakkasi näyttämästä. Hyvä minä. Mutta lämpötila oli siinä vaiheessa jo 54 joten otimme pian palan pois grillistä ja mittasimme sisälämmön toisella mittarilla. Se oli juuri sopivasti 61 astetta, joten käärin palan folioon lepäämään. Sillä oli ollut rankka päivä. 

Noin vartin päästä leikkasin paistin ohuiksi viipaleiksi, kypsyys oli juuri passeli, ehkä asteen pari tavoitteen ylitse. Pidimme kumpikin tästä todellakin poroksi varmistuneesta paistista paljon ja söimme tavallista enemmän, ei sitä voinut jättää yhteen annokseen. Lopuista teemme huomenna jonkunlaisen salaatin lisukkeen. 

Meater oli aivan pätevä laite, tosin puhelinta ei tässä ensimallissa voi viedä kovin kauas grillistä tai muusta kypsennyslaitteesta eikä grillikään varmaan voi olla ihan hirmu kuuma. Eipä pizzakuumuuksissa paistomittaria laitetakaan ruokaan. Vielä kun viitsisi vähän opetella lisää ohjelman ominaisuuksia. 

BGE toimi odotetun hyvin, lämmönsäätely ja eri osat vihreän kuugelin sisuksissa alkavat olla CampaGrillaajalla hanskassa. Enkä nyt puhu itsestäni. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset, joita ei kauheasti ole, mutta edes jotain. 

CampaSimpukka hortoilee – harkitut nokkosletut

Joitakin asioita aion ja harkitsen pitkään, nokkosletut ovat sellainen juttu. Olen koko blogaaniuteni ajan aikonut tehdä niitä, mutta aikomukseksi on jäänyt. Äidin luona pohjoisen reissulla kyselin, että löytyisikö nuoria nokkosia, muttei siellä vielä ollut minkäänlaisia nokkosia pinnalla pari viikkoa sitten. Tänään muistin kysyä Antilta, että miten meidän tontin kiusankappaleet, mahtaisiko niitä löytyä. Ja löytyihän niitä. 

Muistelin ensin Liemessä-Jennin nokkoslettuohjetta, mutta se olikin nokkosvohveliohje, joka oli hieman tuhti lettutaikinaksi. Osuin sitten ku ite tekee-Minnan ohjeeseen, jonka lettujen väri houkutti minua kokeilemaan. Puolitin Minnan ohjeen, siitä tuli juuri sopiva annos kahdelle. 

Nokkosletut

• niin paljon nuoria nokkosen lehtiä, kuin kehtaat kerätä (noin litra)
• 0,5 l maitoa
• 2 kananmunaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl suolaa
• 25 g voita sulatettuna + tarvittava määrä paistamiseen

Leikkaa nuoria nokkosen lehtiä kulhoon, katso Minnan postauksesta neuvot miten ja mistä lehtiä kannattaa kerätä. Ryöppää lehdet, eli kiehauta ne nopsasti ja valuta ne siivilässä. Laita vähintään litran kannuun pari desiä maitoa ja kiehautetut nokkosen lehdet ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi liemeksi. Lisää loppu maito, jauhot, suola, kananmunat ja sulatettu voi. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi taikinaksi. Jätä taikina turpoamaan vähintään puoleksi tunniksi. Useampikaan tunti ei haittaa. 

Kun on aika paistaa letut, sekoita taikinaa hieman, jotta mahdollisesti pohjalle valuneet jauhot sekoittuvat taikinaan uudelleen. Kuumenna lettupannu ja lisää sille voita. Nosta pannulle taikinaa ja paista letut voissa molemmin puolin kauniin värisiksi. Tässä kohtaa voissa ei kannata säästellä, voi saada kauniita pitsireunaisia lettuja. 

Kerää paistetut letut pinoon ja pidä lämpinä. Me söimme letut puolukoiden kanssa aterialla, jolla pääosassa piti olla poron selykset grillistä. Olihan ne ihan ok, mutta nokkosletut olivat aterian tähdet! Ihan varmasti teemme nokkoslettuja toistekin ja jotain muutakin nokkosista. Lisään postauksen CampaSimpukan yläreunan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle.

Girossa päästii maaliin #italianfoodchallenge päättyi

CampaSimpukan yhdeksäs #italianfoodchallenge pääsi maaliin yhtä matkaa Giro d'Italian kanssa kun viimeinen etappi, henkilökohtainen aika-ajo päätti kisan Veronaan. Meidän campareissummekin siirtyi uuteen vaiheeseen, lähdimme aamulla liikkeelle CampaAdrialla suuntana pohjoinen. Sen takia emme ole tehneet mitään italialaista ruokaa tänään (söimme vain valmisravioleja), mutta säästin yhden jälkiruoan aiemmilta kokkauksilta postattavaksi tälle päivälle. Kisan päättymisen, päivän ajourakan ja majoittumisen jälkeen oli hyvä avata kuohuviini, samaa merkkiä jota etapin voittaja aina roiskuttaa. Me emme roiskuttaneet.

Mansikkamascarpone neljälle

• noin 200 g mansikoita
• 1 purkki mascarponea
• 1 dl kermaa
• sokeria
• koristeluun vadelmia ja pensasmustikoita
• tomusokeria

Pyöräytin mansikat tehosekoittimessa sileäksi soseeksi ja maustoin sen sokerilla. Vatkasin kerman keveysti vaahdoksi ja lisäsin mukaan mascarponen, vatkasin seoksen tasaiseksi. Kaadoin mukaan mansikkasoseen ja sekoitin sen nuolijalla tasaisesti mascarponeen. Maistelin ja lisäsin hieman sokeria. Annostelin vaaleanpunaisen massan annosastioihin ja laitoin jääkaappiin asettumaan siihen asti, että jälkiruoalle olisi tilaa. Juuri ennen syömistä koristelin annokset vadelmilla, mustikoilla ja tomusokerilla. Olipa kiva kevyt jälkiruoka, jos nyt kerma ja mascarpone voivat olla kevyttä. Alkuperäisohjeen otin täältä, se oli toteutettu vadelmilla. 

Giro d'Italia päättyi Richard Carapazin odotettuun voittoon, toiseksi tuli hyvällä aika-ajolla paikkansa pitänyt Vincenzo Nibali. Aika-ajon voitti Chad Haga, jonka ilme oli mahtava, kun voitto varmistui. Minä en tänä vuonna meinannut jaksaa innostua kilpailusta, vaikka sainkin tehtyä enemmän tai vähemmän italilaisia ruokia melkein jokaisena kilpailupäivänä. Uusiksi ajajasuosikeikseni nousivat Pascal Ackermann ja Primoz Roglic, pakkohan sitä on uusia suosikkeja hyväksyä, kun vanhat putoavat kelkasta. Alberto Contadoria voi kyllä katsella kommentaattorina lähetyksissä, hän analysoi etappeja ja tilannetta päivittäin. Loppujen lopuksi tämäkin Giro oli oikein hyvä kisa! Nyt jäämme ruokahaastetauolle heinäkuun alkuun asti, jolloin alkaa yhdeksäs #frenchfoodchallenge Tour de Francen tahtiin. 

Pinaatti-ricottafrittata

Pääruokana meillä oli tänään savustettuja ahvenia ja sen vierelle sommittelin Italia-teemaan sopivan frittatan, johon meni paketin viimeiset pinaatit ja tähdenlentoperunat aiemmista kokkailuista. 

Pinaatti-ricottafrittata

• 3 keitettyä perunaa lohkoina
• 1 suurenpuoleinen kevätsipuli
• 10 kirsikkatomaattia (en laskenut)
• voita paistamiseen ja vuoan voiteluun
• pinaattia
• ricottaa
• 6 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• basilikaa
• lehtipersiljaa
• mozzarellaraastetta

Silppusin sipulin ja leikkasin tähdeperunat lohkoihin. Sulatin voita pannulla ja paistoin sipuleita ja perunapaloja muutaman minuutin. Maustoin ne suolalla ja pippurilla. Lisäsin kirsikkatomaatit pannulle ja annoin niiden kuumentua noin viisi minuuttia. Rypistin arkin leivinpaperia (rypistetty paperi asettuu paremmin vuokaan) ja asetin sen 25x25 cm lasivuokaan. Voitelin paperin. 

Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja maustoin ne suolalla ja pippurilla. Kaadoin vuokaan paperin päälle pannulta perunat, sipulit ja tomaatit, sijoittelin ne tasaisesti vuoan pohjalle. Lisäsin mukaan pinaattilehtiä niin paljon kuin sovulla mahtui ja revin mukaan muutaman lehden basilikaa ja persiljaa. Kaadoin päälle kevyesti vatkatut kananmunat. Lopuksi ripottelin vielä hieman mozzarellaraastetta ja muutaman lusikallisen ricottaa sinne tänne, noin puoli purkillista. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja paistoin italilaista munakasta, frittataa noin 20-25 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. Edellisen kerran tein frittataa blogin ensimmäisenä vuonna, silloin meillä oli vielä teinejäkin kotona. Onhan siitä jo 8 vuotta. Olipa tuo perunainen pinaatti-ricottamunakas hyvää! Koko vuoallinen katosi savustettujen ahventen kaverina nopeasti.

Giron etappi oli jo toiseksi viimeinen, se oli täysiverinen vuorietappi, joka saatiin ajaa kuivissa olosuhteissa ja se oli kyllä hyvä, sillä matkalle osui rankkojen nousujen vastapainoksi karmeita pitkiä laskuja, joista ei mutkia puuttunut. Viimeiset kilometrit olivat hyvin jännittävät ja olin iloinen, että voittajaksi tuli Pello Bilbao, eikä Mikel Landa, jonka joukkuehenkisyyden tasoa olen epäillyt monet vuodet. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen ennen viimeistä etappia Richard Carapaz ja toisena on Vicenzo Nibali. Hän kasvatti eroa kolmantena olevaan Primoz Rogliciin, mikä on Vincenzolle hyvä juttu, sillä aika-ajossa on hyvä olla mahdollisimman paljon eroa Primoziin ja toinen sija olisi paremmin turvassa.

EDIT sunnuntaiaamuna: Primoz Roglic putosi eilen neljännelle sijalle ja hänen edelleen kiilasi ylempänä moittimani Mikel Landa.

Viimeisessä nousussa nähtiin ikävä välikohtaus, kun Miguel Angel Lopez kolaroi katsojan kanssa. Sitä ei oikein näkynyt, mikä katsojan osuus asiassa alunperin oli, mutta Miguel Angelilta paloi käpy ja hän huitaisi katsojalta lippiksen päästä ja muutenkin vähän hutki miestä. Ei pitäisi kyllä niin pahoin provosoitua ja luultavasti hän saakin organisaatiolta jonkunlaisen sanktion, sakon ehkä.