Italialainen peruna-tonnikalasalaatti

Tänään on ollut lämpimämpää kuin eilen tänne saarelle tullessamme, mutta nyt taitaa jo pian taittua viilenemisen puolelle iltaa kohden. Antti kävi hieman katsastelemassa paikkoja ja otti kuvan todella kauniista karusellista, arvostan. Se on ilmeisesti ympäri vuoden Noirmoutierin saaren pääkaupungin torin laidalla. 

Nyt ei ollut mielitekoa syödä kovin raskasta ruokaa, tein meille italialaisen peruna-tonnikalasalaatin, joka onnistui oikein hyvin. Meillä oli 12 pientä Noirmoutierin perunaa, jotka kyllä ostimme jo mantereelta muutama päivä sitten, ne olivat onneksi ihan kunnossa vielä. Muutkin ainekset olivat kaikki omista varastoistamme, ei vaatinut kaupassa käymistä. 

Peruna-tonnikalasalaatti kahdelle

• 12 pientä perunaa keitettynä
• vettä ja ripaus suolaa perunoiden keittämiseen
• 1 salottisipuli
• 2 tl pieniä kapriksia
• 1 pieni lasipurkki tonnikalaa öljyssä (noin tavanomaisen säilykepurkin verran kalaa)
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl  sitruunamehua
• tuoretta persiljaa

Keitin perunat kypsiksi ja jätin jäähtymään noin 10 minuutiksi, jonka jälkeen puolitin perunat. Leikkasin sipulin suikaleiksi ja laitoin ne salaattikulhoon. Keräsin sinne myös kaprikset ja tonnikalan. Purkkiin jäi öljyä noin puoli desiä ja käytin siitä suurimman osan salaatin kastikkeeksi. Eli kaadoin öljyn kulhoon, lisäsin sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Nostelin perunanpuolikkaat kulhoon ja sekoittelin. Maistelin ja lisäsin vielä pippuria. Suolaa ei tarvinut, sillä kapriksissa ja tonnikalassa oli suolaa, muttei liiaksi. Tuoretta persiljaa vielä päälle ja ruoka oli valmista. Annoin sen maustua noin vartin ja sitten söimme kaiken Giro d'Italian lähetystä katsoen. 

Nyt oli jo 18. etappi, joka päättyi massakiriin. Sen voitti Paul Magnier ja Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun ykkönen, tieto löytyi helpoiten BBC:n sivuilta, sillä eihän nyt Giron sivuilla vielä moista tietoa löydy, vaikka maaliin on tultu jo puoli tuntia sitten. Enää kolme etappia jäljellä. Muistelin, että mitäs minä ajattelinkaan kisan alussa, muistaakseni, että Jonas voisi voittaa ja ilmeisesti toivomukseni on otettu huomioon!

Melkein pastaputtanesca

Luulo ei ole aina tiedon väärti, ehkei koskaan. Luulin, että olin ottanut kotoa mukaan avatun pienen purkin sardelleja, mutta joko ne olivat menneet todella hyvään piiloon CampaAdrian jääkaapissa, tai sitten hourin. Mitään sardelleja ei löytynyt, joten päätin tonnikalan sijaistavan sardelleja. Ihan hyvin se meni, vaikka se tietty maku jäi puuttumaan. Vinkkejä ruokaan otin täältä. 

Sardelliton pasta puttanesca kahdelle

• 2 tomaattia, keltainen ja punainen
• vettä tomaattien kalttaamiseen ja myöhemmin pastan keittämiseen (kätevä emäntä you know)
• 2,5 dl nopeasti kypsyvää pastaa (spagetti olisi paras tähän, mutta sitä ei ollut tarpeeksi)
• 1 oikein pieni purkki tonnikalaa öljyssä (oikeammin 5-6 suikeroa sardelleja)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 10 kivetöntä oliivia (virheitä ja mustia, koska niitä oli avattu pussi)
• 10 isoa kaprista (pienet olisivat sopineet paremmin)
• suolaa ja pippuria
• raastettua parmesania
• tuoretta basilikaa

Giro d'Italian henkilökohtaisen aika-ajon ollessa vielä menossa kalttasin kaksi tomaattia. Leikkasin ensin niiden pohjapuolelle ristikkäiset viillot ja kun tuleva pastavesi kiehui, laitoin tomaatit kiehuvaan veteen noin kahdeksi minuutiksi ja  nostin ne sitten leikkuulaudalle odottamaan. Sammutin kaasuliekin kattilan alta, mutta vesi olisi sitten nopeasti kiehuvaa, kun olisi pastankeittoaika. 

Kumosin pannulle pienen purkillisen tonnikalaa öljyineen ja kaavin valkosipulimurskapurkin tyhjäksi. Purkki on kotoa asti tuotu, jatkossa käytän sitten tuoretta valkosipulia taas. Kuumensin pannua ja sekoittelin aineksia. Leikkasin oliivit muutamaan palaan ja kuorin pinnastaan jäähtyneet tomaatit ja leikkasin ne kuutioiksi. Kun wannabesardellit tonnikala öljyssään ja valkosipuli olivat hetken hautuneet, lisäsin pannulle oliivit ja kaprikset, maustoin hieman suolalla ja reippaammin pippurilla. Lopuksi lisäsin mukaan kaltatut tomaatit ja annoin kastikkeen kiehua maltillisesti.

Nostin pastaveden kiehumaan uudelleen ja keitin neljän minuutin pastat kypsiksi. Sekoitin pastan kastikkeeseen, samoin puolet parmesanista. Annostelin lautasille ja kiersin vielä pippuria pintaan, sekä loput parmesanista ja paljon tuoretta basilikaa, sitä sillä matkayrteissämme on nyt paljon. 

Kyllä ruoka olisi sen sardellien kirpeän suolaisuuden tarvinnut, mutta meni se näinkin. Ostoslistassa on nyt sitten sardellit ja spagetti, huomenna kauppaan. 

Giro d'Italian 10. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, jolla oli mittaa 42 km. Onneksi olosuhteet säilyivät kaikille samanlaisina. Filippo Ganna oli tuttuun tapaan kaikkein nopein, vieläpä ylivoimaisesti. Afonso Eulalio onnistui omassa suorituksessaan hyvin ja pystyi edelleen pitämään pinkin johtajanpaidan itsellään. Jonas Vingegaard oli ilmeisen tyytymätön suoritukseensa, koska ei saanut pinkkiä paitaa. Kyllä hän kavensi Afonson etumatkaa aika hyvin, sitä on enää 27 sekuntia. Huomenna sitten on vuorossa taas mäkinen etappi, muttei kai ihan vuoristoksi laskettava. Me siirrymme seuraavaan paikkaan, varaudumme jo tulevaan pitkään viikonloppuun ja olemme varanneet paikankin etukäteen. 

Ranskassa postia jaetaan yhä lauantaisinkin #kuihienooseon

Salata mixta

Tämän espanjalaisen salata mixtan söimme eilen tultuamme leirille Reimsiin tekemältämme retkeltä. Sain näin yhden jemmapostauksen, välillä reissussa on vaikea toteuttaa ruokahaastetta ihan täydelleen. Tätä salaattia söimme siskoni kanssa caminolla ainakin tarpeeksi monta kertaa. Minulla oli täyteläinen harhakäsitys siitä, mitä säilykkeitä olisin ottanut kotoa mukaan. Luulin, että meillä on mukana pieniä purkkeja maissia, mutta eipä ollut. En tiennyt sitä vielä kaupassa käydessämme, poikkesimme paluumatkalla meille uudessa NETTO-kaupassa, jonne on varmaankin lyhin matka tältä leirialueelta. Niinpä maissia ei tullut annoksiin, mutta tuli sen sijaan perunaa ja herneitä. Laitoin aineksia niin vähän, että ajattelin annosten jäävän liian pieniksi. Mitä vielä! Vieläkin olisi voinut vähentää. Laitan ainesmäärät sen mukaan miten niitä laitoin ja sulkuihin sen mikä olisi riittänyt kahdelle.

Salata mixta kahdelle

• 3 pientä perunaa (1-2)
• 2 kananmunaa (1)
• 1 porkkana 
• 2 suurta rapeaa salaatinlehteä
• 5 kirsikkatomaattia
• puolikas punasipuli
• 2 oikein pientä purkkia tonnikalaa, toinen öljyssä, toinen vedessä (1 olisi riittänyt, käytin öljyn kastikkeeseen)
• 1 pieni kurkku (ohuempi kuin meikäläiset avomaankurkut)
• 1 dl herneitä (pussin loppu ja maissin tilalta)
• tuoretta basilikaa
• 1 rkl tonnikalan öljyä ja 0,5, rkl oliiviöljyä, 1 rkl sitruunamehua, suolaa ja pippuria

Keitin perunat ja kananmunat. Kiehautin herneet ja nostelin ne lautaselle perunoiden ja kananmunien kanssa jäähtymään. Kuorin porkkanan ja olipa siinä aivan ihana tuoksu ja käteni värjääntyivät oransseiksi, enpä ole meikäläisten tai meillä myytävien porkkanoiden kohdalla moista haistanut/nähnyt. Raastoin porkkanan karkeaksi raasteeksi ja huomasin, että mobileraastin on ihan surkea, pitää ostaa uusi. Leikkasin puolikkaan punasipulin ohuiksi suikaleiksi ja puolitin kirsikkatomaatit, kurkun leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Valutin minikokoisen tonnikalapurkin öljyn pieneen astiaan ja sekoitin siihen hieman sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Toisen tonnikalapurkin, sekin oli ihan minikokoinen, veden valutin pois. 

Kun kokosin annokset suoraan lautasille, aloitin sillä, että sommittelin salaattipaloja ympäri pientä ruokalautasta. Käytämme näitä pieniä lautasia kaiken aikaa, huijaamme annoskoossa sillä konstin. Annos näyttää suurelta, vaikkei ole. Tosin nyt oli kuin olikin vähän liian suuri. Sitten lusikoin erillisiin lohkoihin porkkanaraasteen, tomaattipuolikkaat, kurkkuviipaleet, kananmunanpuolikkaat, perunapalat, sipulilohkot, herneet ja eripuolille lautasta tonnikalat vedellä ja öljyllä. Kastikkeen lurittelin päälle ja kiersin hieman suolaa ja pippuria etenkin perunoille ja kananmunille. Tämä oli  oikein hyvä espanjalainen peregrinolounas, mutta vähempikin olisi riittänyt. 

La Vueltan toinen jakso alkoi tänään ja tilanne oli vähintäänkin kutkuttava. Katsoimme sitä leirialueella minun persoonakohtaisilla gigoillani, sillä leirialueen wifi ei jaksanut lähetystä pyörittää. Jay Vine voitti etapin, joka päättyi kipakkaan nousuun. Jonas Vingegaard jätti Torstein Tæenia sen verran, että nyt punainen johtajan paita on taas Jonasin, kolmatta kertaa tässä kisassa. Hän johtaa 26 sekunnilla Torsteinia. Huomisen etappi alkaa ja päättyy Bilbaoon, mutta siihen ei liittyne vierailua Guggenheimin museoon. Minä en ole koskaan käynyt Bilbaossa, caminoreittini ei kulkenut sen kautta. 

Tämä ylläoleva polkupyörä on kuvattu Reimsissä 1.9.2025. Se oli melko heppoisella lukolla kiinni telineessä ja mietimme, että onkohan se kenenkään pyörä enää. Kävelimme eteenpäin, kävimme Reimsin katedraalissa ja olimme istumassa kirkon edustan penkillä kirjaston vieressä, kun Antti huomasi, että tuossahan se sama pyörä menee. Alla olevassa kuvassa kirjaston palautusluukun edessä omistajansa pyörineen. Jotenkin oli hauska hetki. 

Tomaatti-tonnikalakastike riisin kera

Olemme yhä Luxemburgissa ja päivän espanjalaisuus on tomaatti-tonnikalakastike riisille, ohje on tuttuakin tutummasta Spain on A Fork-blogista. Tämä on todella helppo ja nopea ruoka, pisin aika menee siitä, että riisi kypsyy. 

Tomaatti-tonnikalakastike kahdelle

• 1,5 dl raakaa riisiä
• 2,5 dl vettä riisinkeittimeen
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 valkosipulinkynttä viipaleiksi leikattuna
• 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni purkki paseerattua tomaattia
• 1 dl valkoviiniä
• 4 eriväristä kirsikkatomaattia
• 0,5 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria
• jotain tuoretta yrttiä (jäi väliin, sillä satoi juuri ja yrtit olivat takatallissa turvassa)

Laitoin malliston pienimpään riisinkeittimeen 1,5 dl riisiä kypsymään 2,5 dl vettä. Leikkasin sipulin, valkosipulin ja tomaatit suikaleiksi, viipaleiksi ja kuutioiksi. Avasin tonnikalapurkin ja valutin siitä suosiolla tulevan öljyn pannulle ja lisäksi vielä 1 rkl oliiviöljyä. Paistoin ensin sipuleita muutaman minuutin ja lisäsin mukaan tomaattikuutiot ja viinin. Kun viini oli kiehunut noin puoleen, lisäsin paseeratun tomaatin ja sekoittelin. Maustoin suolalla, pimentonilla ja pippurilla. Annoin kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä sen aikaa, että riisikin oli kypsää. Pienellä riisinkeittimellä se ottaa kaikkiaan noin vartin. 

Annoksiin olisi ollut kiva laittaa vähän persiljaa, mutta tosiaan yrtit olivat sade-evakossa, mutta ilmankin pärjättiin. Kuva ei tästä ruoasta ole kaksinen, muttei se haittaa. 

La Vueltassa oli vuorietappi, joka näytettiin alusta loppuun. Ensimmäisenä maaliviivan ylitti Juan Ayuso. Minulle jäi epäselväksi minkä takia hän pisti maaliviivalla sormet korviinsa, mitä hän ei halunnut kuulla. Norjalainen Torstein Træein jatkaa punapaidassa, Jonas Vingegaard on toisena 2min33sek perässä. Huomenna on vuorossa tasamaan etappi, voi olla, ettei paita vaihda omistajaa silloinkaan. 

Jos tämä ei lopu niin se saa jatkua – ranskalainen tonnikala-riisisalaatti Tour de Francen aloituspäivänä

Niin se on taas tullut aika sukeltaa ranskalaisen keittiön pariin, kun Tour de France alkoi tänään ei kovinkaan kaukana, Lillen ympäristössä. Emme olekaan koskaan olleet ulkomailla reissulla niin, että olisi ollut kahden suuren ympäriajon ruokahaastetta saman matkan aikana, mutta nytpä sekin tulee kokeiltua. 

Tein meille päivälliseksi tänään tonnikala-riisisalaattia, jonka ohjeen otin blogista nimeltä Pardon Your French, jonka antia olen aikaisemminkin hyödyntänyt usein. Meillä oli kaikkia aineksia, tai ainakin melkein, joten tämä on myös erittäin hyvin matkakokkaamiseen soveltuva ruoka. Pienensin joitakin ainemääriä sopimaan kahden hengen annokseksi. 

Tonnikala-riisisalaatti ranskalaiseen tapaan

• 1 dl kuivaa riisiä (meillä on mukana vain sushiriisiä, mutta sekin toimi ihan hyvin) + vettä riisin keittämiseen
• 2 kananmunaa + vettä keittämiseen
• 1 kevätsipuli 
• 1 pieni punainen suippopaprika 
• 1 vihreä tomaatti
• noin 10 oliivia
• 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä (tonnikalaa 100 g)
• 1 pieni tölkki maissia
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl tonnikalapurkin öljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa ja basilikaa

Keitin riisin malliston pienimmässä riisinkeittimessä ja lusikoin sen salaattikulhoon jäähtymään. Keitin kananmunat ja jätin ne odottamaan kylmään veteen. Silppusin sipulin ja leikkasin tomaatin ja paprikan kuutioiksi. Otin esille oliivit, maissin ja tonnikalan. 

Sekoitin kupissa kastikkeen, johon tuli sinappia, tonnikalan öljyä ja punaviinietikkaa, maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Kumosin nesteen pois maissista. Ei sitä paljon olekaan näissä säilykepurkeissa, maissi on ihanan ilmavaa ja makeaa, paljon parempaa kuin pakastemaissi. Kuorin kananmunat ja leikkasin ne lohkoihin. 

Kun riisi oli jäähtynyt, sekoitin siihen sipulisilpun, tomaatti- ja paprikakuutiot, valutetun tonnikalan, oliivit ja kastikkeen. Sekoitin hyvin ja nostelin pinnalle vielä kananmunalohkot ja yrttejä. Pippuria vielä muutama kierros myllystä ja ruoka oli valmista. Se oli vain aavistuksen liian suuri annos meille kahdelle, vaikka olimme tehneet pitkän kävelyretken kaupungille. Mutta pinnistelimme ja söimme kaiken. Olisin voinut vähentää riisin määrää vielä vähän. 

Tour de Francessa on minulle tänä vuonna suosikkeja yllin kyllin. Ei tarvitse edes vielä päättää ketä kannustan. Tällä leirialueella kisaa voi seurata telkkarista ja niin teimmekin iltapäivällä. Selostuksesta emme ulos kuulleet paljon mitään, emmekä olisi ymmärtäneetkään, turkaleet puhuivat ranskaa. Mutta loppuhuipennuksen ajaksi siirsimme tuolit lähemmäs ja näimme mitä tapahtui. 

Massakirin voittajaksi ajoi Jasper Philipsen ja hän saa ensimmäisen keltapaidan ylleen huomenna toiselle etapille ja kenties pitempäänkin. Jotain siellä on ilmeisesti matkan varrella kolaroitu, sillä keskeyttäneitäkin on jo kaksi. Ehdimme katsoa kisaa vaihtelevissa määrin ja kokkailla ranskalaisittain ainakin joinakin päivinä näin matkamme viimeisinä päivinä. 

Tonnikalatäytteiset bocadillot

Melkein koko päivän on satanut vettä muutamaa pientä taukoa lukuunottamatta. Niinpä olemme pitäneet tonttipäivää ja vielä autossa sisällä. Aamulla Antti osti croissantien lisäksi patongin, jonka täytin meille päivälliseksi. Tein tosin niin suuret annokset, ettemme jaksaneet syödä kuin puolet. 

Tonnikalatäytteinen patonki

• 1 täysjyväpatonki
• 1 pieni avomaankurkku
• 1 keltainen tomaatti
• 1 pieni punasipuli
• 1 tölkki ranskankermaa
• 1 tölkki tonnikalaa öljyssä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• salaattisekoituspussin loput
• 10 minimozzarellapalloa
• suolaa ja pippuria

Halkaisin patongin pitkittäin. Viipaloin kurkun ja sipulin mandoliinilla. Leikkasin tomaatin kuutioiksi. Valutin tonnikalasta öljyt ja leikkasin mozzarellapallot puolikkaiksi. Sekoitin kulhossa tonnikalan, ranskankerman, tomaattikuutiot, valkosipulin ja salaattisekoituspussin loput (siinä oli porkkanaa, kaalia, salaattia, maissia nyt ainakin) tasaiseksi massaksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin seoksen maustua hetkisen  ja sitten levitin täytteen patongin pohjapuolella, vähän vähemmänkin olisi riittänyt, olisin voinut jättää ranskankermasta puolet pois. 

Levitin täytteet päälle ohuet kurkkuviipaleet, sipulit ja mozzarellapalat ja sitten nostin kannen päälle. Leipä vähän pursui, mutta söimme ne hampurilaispusseista, joten emme sotkeneet itseämme tai muutakaan. Toiset palat käärin paperiin ja folioon myöhemmin syötäväksi. Jääkaapissa täyte varmaan tanakoituu ja on siistimpää syötävää. 

La Vueltassa oli todella jännittävä vuorietappi, jossa oli karmea loppunousu. Sen nopein oli kanadalainen Michael Woods. Ben O'Connor piti yhä punaisen paidan itsellään, mutta Primoz Roglic ajoi huippuhyvin ja kavensi O'Cononrin johtoa niin, että sitä on enää 1 min 21 sek. Huomenna on vuorossa kisan pisin etappi, sillä on mittaa yli 200 km. 

Mobilekimbap

Meillä on ollut nyt vaihtelevasti nettiyhteyttä, välillä maksaen, välillä on the house. Nyt ei maksa lisää leirintämaksuun ja toimii joten kuten, paitsi silloin kun ei toimi. Niinpä teen pikaisen päivällispostauksen omien gigojen puitteissa (kuukausi vaihtui), sillä söimme tänään tosi kivan korealaisen päivällisen. Mennään taas yhden kuvan tekniikalla, sillä kuvien siirto on enempi vähempi takkuista. Ohje on lemppariblogistani, Beyond Kimchee. Ruokalajin nimi koreaksi on oi chamchi kimbap.

Mobilekimbap kahdelle

Kimbapin kuori

• 2 merileväarkkia

Riisi

• 1 dl sushiriisiä
• vettä riisin kypsentämiseen
• ripaus suolaa 
• 0,5 tl riisiviinietikkaa
• 0,5 tl seesaminsiemenöljyä
• 1 tl paahdettuja seesaminsiemeniä

Täytte 1

• 10 cm pätkä kurkkua
• 1 tl suolaa

Täyte 2

• 1 oikein pieni tölkki tonnikalaa vedessä
• 2 uuden sadon sipulin vihreät varret silputtuna (jäivät edellisistä aterioista)
• 2 rkl majoneesia
• sipaus suolaa 

Täyte 3

• 2 pientä kananmunaa
• 1 tl wokkiöljyä

Viimeistelyyn

• tilkka vettä
• tilkka seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Ensin laitoin riisin kypsymään malliston pienimpään riisinkeittimeen, se siis vetää max 2 dl kuivaa riisiä, mutta nyt tein vielä vähemmän. 

Raastoin kurkun karkeasti ja ripotin sille suolaa. Puristelin kurkkuraasteesta kosteutta pois, varmaan melkein 1 dl sitä irtosikin. 

Sekoitin valutettuun tonnikalaan hieman majoneesia ja aiemmalta aterialta jäänyttä sipulinvarsisilppua. 

Paistoin kaksi kevyesti vatkattua kananmunaa tilkassa öljyä ja kun ohut kananmunalevy oli jäähtynyt, leikkasin sen kahteen osaan keskeltä poikki. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty salaatinlehtiä, mutta meillä ei nyt ollut just mitään sopivaa vihreää riisin ja tonnikalatäytteen väliin, siksi paistoin kananmunaa korvikkeeksi ja sitomaan. 

Kun riisi oli kypsää, lusikoin sen jäähtymään pieneen vatiin ja maustoin sen tilkalla riisiviinietikkaa, suolaa, seesaminsiemenöljyä ja seesaminsiemeniä. 

Asetin merileväarkin eteeni leikkuulaudalle pitempi sivu minua kohden ja levitin arkille puolet riisistä. Taputtelin riisin tasaisesti arkille, jätin yläreunaan hieman tyhjää. Sitten nostin alareunaan riisin päälle puolikuun muotoisen kanamunapaistoksen ja siihen päälle puolet tonnikalatäytteestä pitkulaisesti levittäen. Lopuksi vielä puolet kurkkuraasteesta. Sitten reippaasti käärin merileväarkin rullalle täytteineen päivineen. Meillä ei ollut mobilekeittiössämme sushimattoa, mikä hirveä puute! 

Onnistuin saamaan kutakuinkin hyvät rullat, jotka vielä vesitilkalla koitin tiivistää merileväarkin reunasta. Lopuksi vielä voiteloin rullat seesaminsiemenöljyllä ja ripottelin päälle seesaminsiemeniä. Ongelmaksi muodostui se, ettei meillä ole mobilekeittiössä just sopivaa veistä ja leikkuu meni vähän häneksi. Sain rullien keskeltä ihan hyviä viipaleita, noin 1,5 cm paksuja, mutta päädyt jäivät kyllä liian isoiksi suupaloiksi. Söimme ne kuitenkin, koska ne olivat hyviä. Parempi veitsi ostoslistalle!

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaisia kokeiluitani. 

Ligurian tonnikalasalaatti – Nizzan salaatin italianserkku

Tänään oli taas  kokkaa omista varastoista-päivä, mietin että jonkunlainen ruokaisa salaatti sopisi tähän perjantaihin, jolloin Giro d'Italia alkaa pian olla taputeltu ja vielä tarvitaan muutama Italia-ruokahaasteen ruokalaji. Googolailin leirialueen erinomaisella ostonetillä hetkisen ja osuin ohjeeseen, joka vaikutti todella paljon Nizzan salaatilta, mutta jota kutsuttiin nimellä Ligurian tuna salad. Liguria on alue Italiassa rannikolla Ranskan rajan läheisyydessä, joten ruokaperinteissäkin on paljon samaa. 

Ohjeen huutamia vihreitä papuja en nyt saanut mistään käsiini, olisihan niitä eilen ollut markkinoilla, mutten vielä sillä sekunnilla tiennyt niitä tänään tarvitsevani. Käytin niiden sijaan ohuita parsoja, jotka ovat edelleen iskussa oltuaan viileässä vedessä kukkamaljakossa. Ohjeen otin täältä ja ruokalajilla on oikein italiankielinen nimikin, condiglione. Kai. Paprikaa ja sellerinvartta ei ollut varastoissani. 

Ligurialainen tonnikalasalaatti kahdelle 

• 6 pientä perunaa (koska enempää ei ollut eikä paria perunaa viitsinyt jättää)
• vettä ja suolaa perunoiden keittämiseen
• 2 kananmunaa
• 10 ohuen violetin parsan nuppu ja muutama sentti vartta 
• 1 tölkki tonnikalaa öljyssä
• 1 pieni punasipuli ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• puolikas suuresta punaisesta tomaatista
• puolikas pienemmästä keltaisesta tomaatista (ja taas meillä on puolikas tomaatti jääkaapissa)
• muutama anjovis
• 16 mustaa oliivia (ehkä enemmän, ehkä vähemmän)
• 1 rkl kapriksia (ei niitä ihan pienimpiä, muttei suuria varrellisiakaan)
• tuoretta basilikaa
• punaviinietikkaa (koska mitään valkoista etikkaa ei ollut)
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Keitin perunat ja kanamunat kypsiksi. Kypsensin perunoiden kanssa samassa kattilassa parsoja pari minuuttia ja nostin ne jäätymään. Kun perunat ja kananmunat olivat jäähtyneet, leikkasin perunat puolikkaiksi ja kanamunat muutamaan lohkoon. Leikkasin sipulin aivan ohuiksi viipaleiksi mobilemandoliinilla ja kuutioin tomaatit. 

Rainbow-etikka toimi ihan buenosti

Sekoitin etikasta, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista kastikkeen. Keräsin kaikki ainekset kananmunalohkoja ja anjoviksia lukuunottamatta salaattikulhoon ja  sekoittelin. Lopuksi asettelin kananmunalohkot ja anjovikset salaatin pinnalle. Söimme tämän hyvillä mielin Giro d'Italiaa katsoen. Vähän liikaa oli tässä ruokaa kahdelle, neljällä perunalla olisi ollut sopiva annos ja nyt meillä olisi vielä kaksi perunaa. Ajatelkaa miten hienoa se olisi?

Kisassa oli vuorossa siis 19. etappi ja se oli luonteeltaan "hilly" ja mittaa sillä oli 157 km. Kovin suuria yllätyksiä kisassa ei liene enää odotettavissa, kunhan vain kaikki mukana olevat pääsevät maaliin asti. Etapin nopein oli Andrea Vendrame ja tietysti kokonaiskilpailua johtaa Tadel Pogacar. Giro d'Italian viralliset nettisivut ovat todella hitaat taas, yli puoli tuntia etapin voittajan maalin tulon jälkeen ei vielä edes yritelty päivittää tuloksia. No, ehkä yriteltiin, mutta kun ATK on niin vaikeaa ja hidasta...

Tervetuloa Giro d'Italia ja CampaSimpukan äxännes italialainen ruokahaaste

Nyt en jokseenkaan osaa laskea, että monesko tämä italialainen ruokahaaste on. Syynä on varmaan se, että kirjoitin matikasta vain vaatimattoman B:n vuonna 1985. En osaa laskea sitäkään, kuinka vanha blogi on nyt, kun se alkoi vuonna 2011. Auttakee! Melko vanha? Nuori? Ihan vasta alkutekijöissään?

Olemme nyt CampaReissulla ja pohjanmaalaisittain Ala-Burgundyssa, Beaujolaisin alueella. Kauhean vaikeita nämä nimet. Italialainen ruokahaaste nro x alkoi tänään pastalla. Mikä paremmin voisikaan sopia tilanteeseen? Tämän kehitin ihan omasta tai asiakkaan päästä. Kyllä sitä nyt pitää yksi pastaruoka osata tehdä. 

Tonnikalapasta kahdelle

• pieni peukku-etusormiote spagettia
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 1 pieni säilyketölkki tonnikalaa (Cittarin tarjoushyllystä ostettua, valmiiksi valutettua, basilika-sitruunamaustettua 1 €/tölkki)
• 1 kevätsipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• raastettua parmesaania

Ensin laitoin vettä kiehumaan pastaa varten. Kun vesi kiehui, suolasin sen ja taitoin spagetit puoliksi sopimaan kattilaan paremmin. Kuvassa kyseistä taittoa ei ollut vielä tehty. 

Pastan kypsyessä leikkasin valkosipulin ja kevätsipulin viipaleisiin ja kun pasta-ajastimessa oli vielä 5 minuuttia jäljellä, laitoin sipulit kypsymään pannulla oliiviöljyssä. Tonnikalapurkki oli jo avattu ja muutenkin kaikki oli valmiina. Kuumensin kypsien sipulien kanssa tonnikalan ja lorautin niille sitruunamehua, maustoin pippurilla ja suolalla. 

Kun pasta oli kypsää, Antti valutti sen siivilään ja sekoitin pastan sipuli-tonnikalaseokseeen, lisämaustoin vielä pippurilla, parmesaanilla ja basilikalla. Oli oikein sopiva annos kahdelle, usein haluan vielä lisätä pastaa keittovaiheen alussa, mutta nyt maltoin mieleni. 

Saatoimme katsoa Giro d'Italian ensimmäistä etappia aika hyvin leirialueen netillä, välillä kyllä yhteys tökki. Voittajaksi ajoi Jhonotan Narvaez, hänestä en ole ikinä kuullutkaan. Vissiin hän on kolumbialainen. Tadej Pogacar on kolmantena huomiseen lähdettäessä. 

Ensalada de Pasta y Atún – espanjalainen tonnikala-pastasalaatti

Aamuisella Decizen keskustaan vievällä kävelyreissulla katsastimme paikkakunnan kirkon ja postitoimiston. Antti toimitti tärkeän asian, osti postimerkkejä. Se on aina samanlainen spektaakkeli ranskalaisissa postitoimistoissa. Yleensä koko henkilökunta on jo neuvomassa yhtä asiakasta faksin (!) käytössä ja vähitellen kaikki valuvat tähän oivalliseen asiakaspalvelutilanteeseen, jossa ulkomaanpelleä neuvotaan vierailla kielillä postimerkkien ostamisessa ja käytössä. Joillakin kerroilla Antti on sitten kyllä neuvonut työntekijöitä kuinka heidän hienoa postimerkkiautomaattiaan käytetään. Nytkään hän ei ostanut koko valikoimaa, vaan jätti muutaman merkin muillekin, kansiossa oli noin 20 merkkiä, joten ei saanut olla liian ahne. Kirkkoon ei päässyt sisälle, vaikka sieltä kyllä kuului klassista musiikkia uruilla soitettuna. 

Kirkko oli ferme

Tämän päivän espanjalainen ruokalaji on Spain on A Fork-blogin tonnikala-pastasalaatti, joka on nopea ja helppo tehdä retkikeittiössäkin. Meillä oli varastoissamme oikeastaan melkein kaikkea muuta paitsi tonnikalaa. Sitä sai lähimmästä Casino Shopista, jonne oli leirialueelta matkaa noin 700 metriä. 

Albertin tonnikala-pastasalaatti kahdelle

• 2,5 dl kuivaa pientä fusillipastaa
• vettä ja rivakasti suolaa pastan keittoon
• 2 kananmunaa keitettynä
• 20 mustaa kiventöntä oliivia
• 3 eriväristä ja -kokoista tomaattia
• 2 kevätsipulia (ei ollut ohjeessa käytettyä punasipulia)
• 1 pieni tölkki tonnikalaa öljyssä (säästä öljy)
• 2 rkl samppanjaviinietikkaa (kun ei ollut muuta, ohjeessa sherryetikkaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Keitin kananmunat kypsiksi ja toisessa kattilassa pastat. Leikkasin sipulit viipaleiksi ja tomaatit kuutioiksi, oliivin puolikkaiksi. Antti harvensi persiljapuskaa sopivasti ja avasi tonnikalapurkin. Kun pasta oli kypsää ja kananmunat kuorittu ja leikattu lohkoihin, kaadoin kypsän pastan salaattikulhoon (se määrittelee hyvin retkiruokien koon, ei saa tehdä enempää kuin silikonikulhoon mahtuu). Lisäsin mukaan öljystä kalastellut tonnikalapalat, tomaatit, sipulit ja oliivit, sekoittelin maltillisesti. Tonnikalapurkissa olevaan öljyyn sekoitin pari rkl etikkaa ja sekoittelin tasaiseksi. Kaadoin tämän pienen kastikkeen kulhoon ainesten päälle ja sommittelin kananmunalohkot päällimmäiseksi. Koristelin persiljalla ja kiersin myllystä päälle pippuria ja suolaa. 

La Vueltan kolmas etappi oli mäkinen ja paikoin ilmeisen keljussa säässä ajettu. Etapin voitti Remco Evenepoel ja kokonaiskilpailun johto tuli hänelle samassa kaupassa. Jonas Vingegaard on 31 sekuntia perässä ja sijalla 4, Primoz Roclic on 37 sekuntia ja sijalla 10. Kyllä kelpaa.  

Taas tapastelua –pikkuiset tonnikalakakut

Tänään oli taas lautasilla tapas-osastoa, sillä meillä ei ollut kauhean kova nälkä. Ohjeen näihin pikkuisiin tonnikalakakkusiin  otin tästä Spain on a fork-blogissa, olen vieraillut siellä ennenkin, muistelen nähneeni Albertin kokkailua aikaisemminkin. Olen alkanut muuten käyttää taas enemmän valkosipulia, joitakin vuosia en välittänyt siitä oikeastaan ollenkaan. Tästä ohjeesta tuli 11 pientä kakkua. Minulla ei ollut ohjeen vaatimaa tuoretta chiliä, joten pieni suippopaprika ulkonäkötuurasi ja käytin kuumuutta tuomaan chilihiutaleita. Kastikkeen tein aikalailla omasta tai asiakkaan päästä, sillä meillä ei ollut sopivaa jogurttia. 

Tonnikalakakkuset ja valkosipulikastike

Kakut

• 1 lasipurkki Lidlistä saatavaa MSC-sertifioitua tonnikalaa öljyssä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 sipuli
• ruohosipulia
• 1 pieni punainen suippopaprika
• 1 pieni oranssi suippopaprika
• 1 tl pimentonia
• 1/4 tk chilihiutaleita
• pippuria (suolaa ei tarvita, kalassa on sitä tarpeeksi)
• 2 kananmunaa
• oliiviöljyä paistamiseen

Kastike

• 1 purkki kermaviiliä
• sitruunamehua
• 1 valkosipulinkynsi
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä
• ruohosipulia

Valutin tonnikalasta öljyä pois sen verran, mitä siitä suosiolla irtosi ja kumosin palaset kulhoon. Pienentelin paloja hiutaleiksi haarukalla. Silppusin sipulin, valkosipulin, paprikat ja ruohosipulin. Keräsin kaikki silput kulhoon tonnikalan päälle. Lisäsin kevyesti vatkatut kananmunat, chilihiutaleita, pimentonin ja ripauksen pippuria. Riippuu tosiaan kalalaadusta, tarvitsevatko kakkuset yhtään lisättyä suolaa, tämä minun versioni ei sitä kaivannut. Sekoitin taikinan tasaiseksi ja taputtelin siitä pieniä kakkusia, noin golfpallon kokoisesta määrästä kunkin. Kuumensin pannulla hyvän määrän oliiviöljyä ja paistoin kakkuset keskilämmöllä, noin 4 minuuttia puoleltaan. Laitoin kakkuset talouspaperin päälle ja peittelin pysymään lämpimänä toisen satsin paistamisen ajaksi. 

Kastike oli ihan tavallinen pieni soosi, valutettua kermaviiliä, sitruunamehua, silputtua valkosipulia, suolaa ja pippuria. Kun nämä kaikki olivat sekoitettu, lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä. Päälle ripottelin ruohosipulia.

La Vueltassa oli hilly-tyyppinen pitkä etappi, 204,7 km mittainen. Tämä oli jo 14. etappi, joten vähäksi käy, ennen kuin loppuu! Pieneen nousuun päättyneen etapin nopein oli Tim Wellens. Hän oli yksi kuudesta ajajasta, jotka olivat pitkään hatkassa. Tämä oli Wellensin toinen voitto tässä hänelle ensimmäisessä Vueltassa. Pääjoukko ajoi maaliin muutama minuutti myöhemmin, eikä kokonaiskilpailun kärki muuttunut, Primoz Roglic jatkaa punaisessa johtajan paidassa huomennakin ja toisena on Richard Carapaz, edelleen 39 sekuntia perässä. 

Tonnikalapastaa ja porkkanasalaattia

Tänään minun ei pitänyt kokata mitään, mutta kokkasinpa sittenkin, ei antanut luonto periksi luovuttaa tuplahaasteen kanssa, nyt kun on toiseksi viimeinen päivä sitä. Muutenkin haastetilanne helpottaa pian paljonkin, sillä Alastalon salissakin on jo ihan finaalissa. Ensi viikolla on enää vain Espanja-haaste, joten sehän on sitten ihan pelkkää lomaa vain!

Meillä oli tonnikalapastaa päivällisruokana, kun mietin, että mitä meillä on mukana ja mitä siitä voisi saada aikaan. Kauppa olisi kyllä tuossa 400 m päässä, mutta päätin, etten mene kauppaan, vaan pidän kulukuria. Eilen söimme hyvää tonnikalaa öljyssä ja sitä oli vielä puoli purkillista ja pastaa nyt pitää aina olla mukana. Pastaa voinee aina pitää tarpeeksi italialaisena, vaikka teinkin tämän omasta ja asiakkaan päästä. 

Tonnikalapasta

• 100 g hyvälaatuista tonnikalaa öljyssä
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 5-6 kirsikkatomaattia
• 1/4 punasipulia
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 100 g pastaa
• sitruunan kuorta raastettuna ja mehua tilkka
• parmesaania

Keitä pasta ja sen kypsyessä kuullota oliiviöljyssä pannulla suikaleiksi leikattua kesäkurpitsaa, halkaistuja tomaatteja ja silputtua sipulia. Kun pasta on kypsää, valuta se ja kaada se pannulle kasvisten sekaan, yhdistä mukaan tonnikala paloina. Sekoita ja lämmitä seosta sen verran, että tonnikala lämpenee. Mausta sitruunan kuorella ja mehulla, sekä basilikalla. Päälle vielä parmesaania. 

Giro d'Italian toiseksi viimeistä etappia jouduttiin muokkaamaan aivan viime tipassa, sillä Ranskan viranomaiset eivät sallineet kisan poiketa Ranskan puolella (koska korona). Niinpä etapin lopussa oli saman nousun kiipeämistä kolmeen kertaan. Kokonaistilanne vaihteli virtuaalisesti monet kerrat ja lopulta etapin voittoon pystyi ajamaan Tao Geoghegan Hart (kauhean vaikea nimi) ja kokonaiskilpailun ykköseksi nousi Jai Hindley. Huomenna on viimeisenä etappina henkilökohtainen aika-ajo, jossa ei armoa tunneta, kuten Tourin seremoniallisissa päätösetapeissa. Huomenna on vielä jännitettävä, kuka Giron tänä vuonna lopulta voittaa. 

Espanjalainen ruokahaastekokkaus ei kauhean vaativaa tasoa ole, se on yksinkertainen porkkanasalaatti. Tein aika samanlaista Tour de Francen aikana, silloin tietysti ranskalaiseen haasteeseen sopien. Nyt minulla oli sattumalta kaikkia aineksia mukana CampaAdriassa, tai ainakin riittävän läheltä liippaavaa. Sileää dijonsinappia ei ollut, karkeaa versiota vain ja minttu oli kuihtunut, miten laitoin basilikaa sen sijaan. Ohjeen otin täältä, se on espanjaksi, mutta katsoin pienen videon ja sen perusteella selvisin tästä vaativasta toimesta. 

Espanjalainen porkkanasalaatti kahdelle

• 2 pienehköä porkkanaa
• 2 tl dijonsinappia
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl valkoviinietikkaa
• tuoretta minttua (meillä basilikaa)

Kuori porkkanat ja jatka niiden leikkaamista kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi niin pitkään kuin sormiltasi uskallat. Sekoita kupissa sinappi, oliiviöljy ja etikka tasaiseksi kastikkeeksi ja kaada porkkanasuikaleiden päälle. Koristele yrttisilpulla. Tosi hyvää ja ytyistä lisäkettä!

La Vueltan viides etappi oli mäkinen  ja 185 km mittainen. Voittajaksi ajoi Tim Wellens ja kokonaiskilpailua johtaa Primoz Kova Jätkä Roglic.

Tästä tuli sellainen hyvä tapa, tonnikalatapa

Tänään söimme edellispäivien tähdenlentoja, mutta niitä ennen haukkasimme tonnikalatapat, jotka tein siitä, mitä kaapeista löytyi. 

Tonnikalatapa kahdelle

• 2 viipaletta virolaista tummaa mustleipää
• nokare voita
• 2 viipaletta kylmäsavustettua tonnikalaa
• 2 palaa tonnikalaa öljyssä (jäi vähän kesäkurrepaistoksesta) 
• 4 tl aiolia (lidliläistä valmistuotetta)
• 2 isoa kaprista
• 2 hapsua tilliä
• eikä sitten muuta

Leikkasin leipäviipaleista pyöreät kiekot metallisella stanssilla. Kuumensin pannulla nokareen voita ja paistoin leipäviipaleet rapeiksi. Sipaisin viipaleille teelusikallisen aiolia kiinnittämään kylmäsavutonnikalaviipaleet leiville. Nostin kylmäsavukalan päälle palaset öljyistä tonnikalaa ja siihen päälle teelusikalliset aiolia. Koristelin kapriksilla ja tillillä. Hyvää!

La Vueltassa oli taas melkoinen tappomäki lopussa. Juan Antonio Flecha näytti esittelyssä, miten hän raahasi itsensä maaliin 8 km/h nopeudella ja moitti hieman itseään nykyisestä painostaan ja kunnostaan, mutta hyvin hän monta vuotta sitten ammattilaisuransa lopettaneeksi selvisi. Kisaajat tulivat maaliin hieman nopeammin, kaikkein ensimmäisenä Alejandro Valverde. Olin toivonut Nairo Quintanan voittoa, hän kutittelikin kolmen muun kärkiajajan kiriherkkyyttä. Ilmeisesti hänet on nyt sivuutettu Movistarin kapteenin paikalta, mikä on minusta huutava vääryys ja selvää työpaikkakiusaamista, mutta en välttämättä tiedä ihan kaikkea. Mutta silti, Nairoa ei saa kiusata! Kokonaiskilpailun johtoon jo kolmannen kerran nousi Miguel Angel Lopez. 

Uudenlainen täytetty kesäkurre

Tehokkaita päiviä osuu kohdelleni harvoin, mutta sentään toisinaan. Tänään saimme mummonsekomehuhommat loppuun tältä vuodelta, 11 litraa mehua on viilentymässä ja odottamassa pakastimeen pääsemistä. Mehuaseman hoitelun ohella tein meille päivälliseksi uudenlaiset täytetyt kesäkurpitsaveneet, joiden ohjeen otin summittaisesti täältä. Meillä ei ollut pyöreitä pieniä kesäkurpitsoja, vaan yksi pitkulainen suuri, lähes Jorma-kokoa. Myöskään kastiketta en tehnyt kuten ohjeessa, vaan käytimme lisäkkeenä eiliseltä jääneen tomaattisalsan. Uutta minulle tässä ohjeessa oli tonnikalan käyttäminen ja se, miten täytteeseen laitettiin kananmunaa, joka muodosti täytteeseen munakokkelimaisen lisän. Kuulostaa oudolta, mutta oli todella hyvää!

Tonnikalatäytteinen kesäkurpitsa

• 1 suuri pitkulainen kesäkurpitsa
• oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 1 keltainen paprika
• suolaa ja pippuria
• tonnikalaa (hyvälaatuista MSC-sertifioitua tonnikalaa öljyssä, saa silloin tällöin ostettua Lidlistä lasipurkkiin pakattuna)
• 2 kananmunaa
• manchegojuustoa raastettuna

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kesäkurpitsa pitkittäin ja koverra sisus pois, varo rikkomasta kuorta. Sivele veneiksi koverrettuihin kuoriin hieman oliiviöljyä, ripota suolaa ja pippuria. Laita veneet uunipannulle ja paista niitä sen aikaa, kun valmistat täytteen, ainakin 15 minuuttia. (alkuperäisohjeessa koverretut kurret esikeitettiin, mutta minusta paistaminen on parempi tapa) Ota vuoka uunista ja jätä veneet vähän jäähtymään. Ripota veneiden pohjalle hieman raastettua manchegoa. 

Silppua kurpitsan sisus, sipuli ja paprika ja paistele niitä noin kymmenen minuuttia, kunnes seos on paistunut kasaan. Lisää mukaan tonnikala paloihin pienittynä ja sekoita vielä pannulle kaksi kananmunaa kevyesti vatkattuna. Sekoittele täytettä niin, että kananmuna kypsyy munakokkelin tapaan ja sekoittuu täytteeseen. Mausta suolalla ja pippurilla. Varmasti joku, monikin yrtti sopisi tähän, mutta multitaskasin sen verran mehuhommassa, että yrtit unohtuivat. 

Lusikoi täyte veneisiin ja päälle vielä runsaasti juustoraastetta. Paista täytettyjä veneitä kunnes juusto on kauniin värinen, minä paistoin noin 15 minuuttia. Malta odottaa hetki, sillä tämä on tosi kuumaa ruokaa ainakin vartin verran uunista ottamisen jälkeen, siinä on sen verran kosteutta ja juustokuori vielä pitää lämpöä hyvin. 

Happy Joen alkoholiton siideri ei ole ollenkaan hassumpaa.

La Vueltan viides etappi oli jännitystä täynnä. Jyrkkään nousuun päättyneen etapin vei nimiinsä vekkuli Angel Madrazo Ruiz, joka jallitti hatkakavereistaan ainakin Jose Herradaa, ei ehkä niinkään joukkuekaveriaan Jetse Bolia. Kokonaiskilpailun johtoon nousi Miguel Angel Lopez, joka on nyt 14 sekuntia Primoz Roglicin edellä ja 23 sekuntia Nairo Quintanan edellä. Huomennakin on mäkinen etappi, mutten oikein saanut kuvauksesta selkoa voiko sitä pitää aivan vuorietappina. Hyvin tämä Vuelta on alkanut, vaikka minä pääsinkin mukaan menoon vasta hieman jälkijunassa. Ymmärrän kyllä, etteivät odottaneet minua.