Maukasta ruokaa ja mauton elokuva (+toinen ei niin mauton)

Tänään päivällisellä meillä oli ehkä ensimmäistä kertaa punakampelaa. Sen kanssa oli herne-espumaa ja maa-artisokkasipsejä. Olin luovalla päällä, enkä etsinyt mitään ihmeempiä ohjeita, kunhan kokkailin omasta tai asiakkaan päästä. 

Paistettua punakampelaa, herne-espumaa ja maa-artisokkasipsejä

Punakampela

• 2 nahatonta punakampelafilettä
• suolaa ja pippuria
• sitruunankuorta raastettuna
• 1 rkl voita

Sulata voita pannulla ja kun voin kuohu alkaa tasoittua ja väri vaihtua ruskeaan päin, nosta suolalla ja pippurilla maustetut kalafileet pannulle. Paista 3-4 minuuttia puoleltaan, nämä kypsyvät äkkiä. Raasta pinnalle sitruunankuorta.

Herne-espuma

• 3 dl pakasteherneitä
• 1 dl kermaa
• 50 g voita
• suolaa ja pippuria
• 1 sifonin kaasupatruuna

Kiehauta herneet ja kaada vesi pois. Laitan herneet blenderin kannuun ja lisää sinne kerma ja voi, sekä suolaa ja pippuria. Anna koneen tehdä aineksista aivan tasaista velliä, noin lettutaikinan paksuista. Maistele, onko suolaa ja pippuria tarpeeksi, sitä ei voi lisätä enää ennen kuin lautaselle. Siivilöi massa erittäin tiheän siivilän läpi kattilaan ja kuumenna uudelleen. Kaada kuuma massa sifonipulloon ja laita pullo huolellisesti kiinni. Laita kahvan sisälle kaasupatruuna ja kierrä kahva paikalleen. Kun kaasu purkautuu pulloon, ravista pulloa muutama kerta rivakasti. Jos et ihan heti tarjoile, laita pullo lämpimään veteen odottamaan (max lämpö 75 astetta).

Maa-artisokkasipsit

• 2-3 maa-artisokkaa
• 0,5 dl rypsiöljyä
• suolaa

Pese artisokat ja kuivaa niiden kuori. Kuumenna öljy kattilassa 160 asteeseen. Odotellessasi siivuta artisokat mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Uppopaista viipaleet rapeiksi ja kullanruskeiksi öljyssä, varo niitten polttamista, se käy hetkessä, jos ei ole tarkkana. Valuta sipsit talouspaperin päällä ja ripauta niille vähän suolaa. 

Laita syvälle lautaselle ensin lammikko kuohkeaa herne-espumaa, sen päälle punakampela-file ja pinnalle muutama rapea maa-artisokkasipsi. 

Lauantaihin mahtui kaksi elokuvaa. Ensin katsoimme vuodelta 1996 olevan Mars hyökkää!-elokuvan (Mars Attacks!), jonka voi yhä katsoa iloisella mielellä, se on melko hauska. Sen tärkein opetus on se, että musiikilla on väliä. 

Toisena elokuvana oli sitten Animal House (Delta-jengi). Se on täysin hourupäinen ja melko mauton pläjäys, jota katsoessa täytyy nykyään olla armollinen ja jättää kukkahattu siksi aikaa pukematta. Onhan se ihan hirveä, mutta kyllä sillä on paikkansa tässä elokuvakavalkaadissa. Tom Hulce on siinä niin siloposkinen, että! Eikä John Belushi mene oikein minkäänlaisesta opiskelijasta, mutta ei se mitään. 

 Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown 1997

Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016

Interstellar 2014

Inside Llewyn Davies 2013

Fargo 1996

Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994

Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001

Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000

Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995

Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013

The Full Monty (Housut pois) 1997

Amélie 2001

A Serious Man 2009

Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009

Juice 2018

Truman Show 1998

Lost in Translation 2003

Stripes (Natsat) 1981

Arizona Baby/Raising Arizona 1987

The Queen 2006

Bagdad Cafe 1987

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990

Out of Sight (Mieletön juttu) 1998

Notting Hill 1999

High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000

Love Actually (Rakkautta vain) 2003

Mestari Cheng 2019

Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979

I served The King of England 2006

Tlmocník (Tulkki)  2018

Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001

Sangarid (Loikkarit) 2017

Little Miss Sunshine 2006

Jalla! Jalla! 2000

 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997

The Shining (Hohto) 1980

One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975

Amadeus 1984

Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969

Valmont 1989

Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988

Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012

Falling in Love (Rakastutaan)1984

About Schmidt 2002

U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997

Kill Bill: Volume 1 2003

Kill Bill: Volume 2 2004

Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991

Top Gun 1986

Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993

Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994

Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994

Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969

Reservoir Dogs 1992

Kolja 1996

Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017

Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016

The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017

Space Cowboys 2000

Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016

Magnolia 1999

Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017

Contact – Ensimmäinen yhteys 1997

Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 

Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996

Animal House (Delta-jengi) 1978

Pitkästä aika sifonit käytössä

Huomatkaa, pöytäliina on vaihtunut!

Etsiessään jotain muuta keittiössä Antti osui laatikkoon, jossa on sifonipullojen kaasupatruunoita. Hän kysyi, että voisiko piakkoin olla taas jotain ruokaa, jossa tarvitaan sifonia. Ajatus jäi takaraivooni, tai minne se nyt aivoissa yleensä jääkään ja eilen toteutin teemaa oikein kahden sifonipullon voimin. CampaKeittiössä oli enemmän pipertämistä kuin aikoihin, mutta se oli mukavaa, joskin todella paljon tiskiä tuottavaa. Onneksi toiveen esittänyt oli kölvinä kaiken aikaa ja kun päästiin syömään oli tiskaamatta tai sijoittelematta astianpesukoneeseen vain sifonipullot ja paistinpannu. 

Porkkana- ja perunaespuma paistetun siian kanssa kahdelle

Porkkanaespuma

• 2 suurta porkkanaa
• vettä keittämiseen
• 2 pienehköä kevätsipulia 
• iso nokare voita
• 1 dl kermaa
• 0,5  dl punaista maitoa
• suolaa ja pippuria

Laitoin ensin suureen kattilaan vettä ja siihen sirkulaattorin lämmitään vettä 70° C-asteeseen, tässä oli tarkoitus pitää sifonipullot lämpimänä kalan paistamisen ajan tarjoiluhetkeen asti. 

Otin esille kaksi sifonipulloa (minulla on 2,5 dl ja 5 dl vetoiset pullot) ja niihin kannet, tiivisteet, keittosuulakkeet, kahvat ja kaasupatruunat. 

Kuorin porkkanat ja keitin ne kypsiksi kattilassa. Silppusin kevätsipulit paloiksi ja kun porkkanapalat olivat kypsiä, kumosin ne yhdessä sipulisilpun kanssa blenderin kuumuutta kestävään kannuun. Lisäsin kannuun ison palasen voita (en nyt mittaillut kauhean tarkasti, ainakin 50 g siinä oli, rasva on oleellista vaahdon tekemisessä), kerman ja maidon, sekä suolaa ja pippuria noin summittaisesti sopiva määrä. Kannuun kansi päälle ja surruuttelua, kunnes porkkanamassa oli tasaista. Se tulee olla noin amerikkalaisten pannukakkujen taikinan paksuista. Maistelin  ja lisäsin vielä suolaa ja pippuria, sekä pikkuisen vielä maitoa. Taas annoin koneen tehdä työnsä, oli tarkoitus saada todella tasaista, sileää velliä. Pippurikin niin olemattomiin kuin mahdollista. 

Kun kone oli tehnyt työnsä parhaansa mukaan, siivilöin massan erittäin tiheän siivilän kautta samaan kattilaan, jossa olin keittänyt porkkanat. Siivilään jäi vielä jonkun verran pippuria muruina, siivilän on tarkoitus poimia pois kaikki sellainen aines, joka voisi juuttua sifonin suulakkeeseen ja tukkia sen. 

Kuumensin tasaisen massan kattilassa ja kaadoin sen sitten pienempään sifonipulloon, sitä tuli juuri sopivasti 2,5 dl. Ei pidä ylitäyttää pulloa, että kaasu mahtuu kuohkeuttamaan sisällön. Laitoin tiivisteen pullon kanteen, kiersin paikalleen keittosuulakkeen ja kiersin kannen pulloon tiukasti, ei mitenkään yltiöpiukkaan, mutta kunnolla. Sitten laitoin patruunan kahvaan pyöreä pää edellä ja kiersin kahvan pulloon. Kuului suhaus, joka lupaa kaasun karanneen patruunasta pulloon, pullon pinta kuumenee hetkessä, kannattaa varautua keittiöliinalla tai patakintaalla. Ravistin pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti. Tein pikkuisen koepursotuksen pullosta lautaselle, tulos oli tasaista kuohkeaa vaahtoa. Nostin pullon kuumaan veteen kahvastaan kattilan reunaan odottamaan ja pysymään lämpimänä. 

Perunaespuma

• 6 keskikokoista puikulaperunaa
• iso palanen voita (noin 80 g)
• 1 dl kermaa 
• 0,5 dl punaista maitoa
• suolaa ja pippuria

Samalla kun kuorin porkkanat, kuorin myös perunat ja kypsensin ne höyrykattilassa palasina. Kun ne alkoivat olla kypsiä, laitoin liekin kattilan alla aivan pienimmälle siksi aikaa, kun valmistin ensin porkkanaespuman. Sen tultua valmiiksi, puhdistin käyttämäni tiheän siivilän, sillä tarvitsisin sitä myös perunan kanssa. 

Perunaespumaa ei tehdä blenderissä, se voisi liisteröittää perunan, jos se sattuisi olemaan sellaista lajiketta, joka helposti liisteröityy. Piti oikein tarkistaa aiemmasta postauksesta, kuinka perunan kanssa toimitaan, en ollut tehnyt perunaespumaa aikoihin. 

En nytkään kauhean tarkkaan mittaillut ainesosia, kunhan kokeillen etenin. Kypsensin siis perunat samaan aikaan porkkanoiden kanssa omassa kattilassaan ja kun porkkanahässäkkä oli ohi, jatkoin perunoiden parissa. Laitoin metallikulhon pohjalle ensin voita paloina ja puristin kypsät perunapalat perunapuristimen läpi perunalumeksi, se on sellaista kuohkeaa, hienoa "raastetta", joka hajoaa nuolijalla jo aivan atomeiksi, ei tarvita sähkövatkainta. Kun tehdään kohtuukokoista muusia, perunapuristin on oiva vekotin, takaa sileän muusin. Useammalle kuin neljälle en alkaisi puristamaan perunaa muusia varten, silloin käyttäisin vatkainta. 

Kun peruna oli puristettu voinokareiden päälle, kiersin myllyistä suolaa ja pippuria mukaan ja ensin pikkuisen kermaan ja maitoa. Sekoitin nuolijalla ja lisäsin kermaa ja maitoa sen verran, että tulos oli taas amerikkalaisten pannukakkujen taikinan vahvuista massaa. Maistelin suolan ja pippurin. Tämänkin massan siivilöin sillä ylen tiheällä siivilällä kattilaan ja siivilään jäi aika paljon pippurimuruja, ne kun eivät tässä tapauksessa olleet mukana blenderissä. Makuaan ne olivat jo luovuttaneet massaan. 

Kuumensin perunamassan kattilassa ja kun se oli kuumaa, kaadoin sen suurempaan sifonipulloon, jonka suljin samaan tapaan kuin pienemmän pullon. Ravistin ja kokeilin perunaespumaakin koekeon lautaselle. Rakenne oli oikea, joten pullo sitten vain kahvastaan kuumaan veteen kattilaan odottamaan. 

Jos massa ei olisi onnistunut kummassakaan pullossa, olisin ollut hieman pulassa, sillä pulloissa olisi ollut kyllä kaasu, mutta suutin olisi ollut tukossa jostain pippurihipusta (näin on käynyt) enkä ole varma, miten pullon saa auki ilman, että sisältö roiskuu sinne tänne. Muistaakseni teimme tössimiskerralla niin, että menimme ulos tyhjentämään pullon ja sisältö roiskui siellä pitkin poikin. Tästä syystä on erittäin tärkeää, ettei sifoniin laiteta mitään sattumia. 

Siika pannulla

• 200 g nahallista siikafilettä
• voita
• suolaa ja pippuria
• raastettua sitruunankuorta

Kun lisäkkeet olivat lämpöhauteessa odottamassa, otin kalan paistettavaksi. Kala oli kahdessa aika eri kokoisessa palassa, joten leikkasin ne kummatkin puoliksi ja paistoin kalan neljänä palana, joten kumpikin sai kaksi vähän erikokoista palaa, mutta noin yhtä paljon kalaa kuitenkin. Tai siis vähän, tämä oli nuukailuostos. 

Poistin fileistä pari sormituntumalla löytynyttä ruotoa ja vähän rasvaa reunoilta. Kuumensin pannun ja laitoin sille noin 2 rkl voita. Kun voin kuohu asettui ja väri muuttua ruskeaksi, nostin suolalla ja pippurilla  maustetut kalapalat nahkapuoli alas päin pannulle. Olikin hyvä, että puolitin palat, sillä ne olivat aika hauraita kääntövaiheessa, isommat olisin todennäköisesti rikkonut. Paistoin nahkapuolia noin 3 minuuttia ja käänsin palaset. Paistoin toista puolta noin minuutin, siikafileet olivat hyvin ohuita. Raastoin päälle sitruunankuorta. 

Asettelu

Otin lautaset valmiiksi ja nostin sifonipullon kerrallaan vedestä keittiöliinalla suojatuin käsin, kuivasin pullon pintaa sen verran, ettei lautasille valunut vettä. Pursotin kummastakin pullosta lautasille pyörylät espumaa. Antti siivosi roiskeet.

Nostin päälle kaksi palaa siikaa nahkapuoli ylöspäin ja lusikoin pinnalle pikkuisen paahtunutta voita pannulta. Koristelin herneenversoilla, koska niitä oli, vaikka se onkin hieman rossoa. 

Ai että oli hyvää! Porkkanaespumassa oli hento kevätsipulin maku ja peruna maistui vain omalle itselleen, jotenkin hyvin hienostuneesti. Siian nahka oli syömärapeaa ja paistotulos, vaikka itse sanonkin, aivan tismalleen oikea, vahingossa toki. Tämä oli sellainen tyytyväisyysruoka, kaikesta siitä tiskistä huolimatta! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni ohjeet-välilehdelle, koska sieltä itse parhaiten löydän miten homma pitääkään hoitaa ja myös ne vaaran- ja kompastuksen paikat. 

Päivän elokuvaosuus vaihtui lennosta, sillä emme viitsineetkään katsoa ensimmäistä valintaamme. Sillä oli muutama etukäteen puoltava seikka, sen oli ohjannut Ethan Hawke ja se kertoi countrysta, mutta emme silti jaksaneet katsoa sitä. Kyse oli Areenassa tällä hetkellä olevasta elokuvasta Blaze, joka kertoo out law-countrymuusikosta, jonka oikea nimi oli Michael Fuller. Olimme ensin katsoneet niin ikään Areenassa nyt olevan dokumentin hänestä ja se oikeastaan riitti, elokuva tuntui olevan liian samanlainen kuin dokumentti. Mutta mielenkiintoinen mies tämä 39-vuotiaana ammutuksi tullut renttupuolen countrymuusikko oli. Hän joko itse tössi mahdolliset läpilyönnin mahdollisuutensa tai sitten oli vain mahdottoman huono-onninen. Blazea katsoimme noin 20 minuuttia, joten se ei pääse listalleni. 

Illan varsinaiseksi elokuvaksi valikoitui omasta kokoelmasta sitten hauska Space Cowboys, sitä kyllä kuvaillaan sanoilla adventure drama film. Onhan se sitäkin, mutta enemmän se on hauska alkupuolensa ansiosta, silloin kun avaruuseläkeläiset vielä touhuavat maan pinnalla. Elokuva on vuodelta 2000 ja sen ohjasi ja yhtä neljästä pääosasta näytteli Clint Eastwood. Muita kolmea kaverusta esittävät Tommy Lee Jones, James Garner ja Donald Sutherland. He olivat elokuvan tekemisen aikaan 70 (Clint), 54 (Tommy Lee, herranen aika!) 72 (James) ja 64 (Donald). Oikeasti Tommy Lee olisi ollut liian poikanen tuohon joukkoon, mutta ei nyt anneta realismin pilata hauskuutta. 

Vaikka elokuva on ihan höpsö, niin se on silti hauska ja viihdyttävä, eikä se tule koko aikaa telkkarista, joten siihen ei ole kyllästynyt. En vain meinaa voida sulattaa sitä, että James Cromwell on tuhmiksen roolissa tai ainakin semituhmiksen, hän kuuluu elokuvaan The Queen sanomaan Elisabetille, että annahan tilaa, Kaaliseni. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown 1997

Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016

Interstellar 2014

Inside Llewyn Davies 2013

Fargo 1996

Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994

Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001

Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000

Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995

Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013

The Full Monty (Housut pois) 1997

Amélie 2001

A Serious Man 2009

Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009

Juice 2018

Truman Show 1998

Lost in Translation 2003

Stripes (Natsat) 1981

Arizona Baby/Raising Arizona 1987

The Queen 2006

Bagdad Cafe 1987

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990

Out of Sight (Mieletön juttu) 1998

Notting Hill 1999

High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000

Love Actually (Rakkautta vain) 2003

Mestari Cheng 2019

Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979

I served The King of England 2006

Tlmocník (Tulkki)  2018

Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001

Sangarid (Loikkarit) 2017

Little Miss Sunshine 2006

Jalla! Jalla! 2000

 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997

The Shining (Hohto) 1980

One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975

Amadeus 1984

Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969

Valmont 1989

Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988

Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012

Falling in Love (Rakastutaan)1984

About Schmidt 2002

U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997

Kill Bill: Volume 1 2003

Kill Bill: Volume 2 2004

Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991

Top Gun 1986

Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993

Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994

Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994

Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969

Reservoir Dogs 1992

Kolja 1996

Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017

Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016

The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017

Space Cowboys 2000

Velouté de courgette eli kesäkurresoppa

Sillä on merkitystä miten asioita nimeää. Kun kyse on ranskalaisesta ruoasta, vihannes on tietysti courgette, ei kesäkurpitsa, ei edes zucchini. Mutta kesäkurre se voisi olla, Kivistön Liisa tai Mari käytti sanaa jokunen vuosi sitten ja ihastuin siihen oitis. Meillä oli tänään kesäkurresoppaa, fiinimmin velouté de courgette. En ollut pitkään aikaan touhunnut sifonin kanssa, joten sekin pääsi pantry II:sta keittiön puolelle. 

Syy miksi meillä oli tänään kesäkurresoppaa oli se, että ostin muutama päivä sitten pari nättiä pyöreää kesäkurpitsaa. Antti oli menossa illaksi ulos, joten söimme fiinin keiton jo päivällä samaan aikaan, kun Tour de Francen seitsemäs etappi tekeytyi. Oli siinä taas pojilla polkemista, 230 km, suurimmaksi osaksi tasamaata. Otin ohjeen täältä. Jätin ohjeen vehnäjauhon pois, sillä vierastin ajatusta keiton suurustamisesta. Muutenkin tuo ohje oli hieman epäselvä, joten käytin omaa järkeäni ja mittavaa kokemustani sifonin käytöstä, ruoanlaitosta ja elämästä yleensä. Esimerkiksi lisäsin keittoon valkosipulin varsia, sillä kokemukseni sanoo, että melkein kaikki on parempaa valkosipulilla. No ei ehkä seuraavan aamun hönkäys, mutta se on sen ajan murhe.

Velouté de courgette

• 2 pienehköä kesäkurpitsaa
• 1 kesäsipuli varsineen
• valkosipulin ja sipulin varsia (värisyistäkin)
• iso nokare voita
• 2 dl kasvislientä
• suolaa ja pippuria
• lehtipersiljaa
• 0,5  dl kermaa
• 2 ohutta kiekkoa yrttipäällysteistä tuorejuustoa

Silppusin sipulin ja valkosipulin varret ja leikkasin kesäkurpitsat pieniksi kuutioiksi. Sulatin kasarissa asiallisen nokareen voita ja kuullotin ensin hetken sipuleita. Lisäsin kurrekuutiot, kattilaan ja kuullotin niitäkin. Kaadoin mukaan kasvisliemen ja annoin sen tehdä hommansa, kypsentää kasvikset parahultaisiksi.

Kasvisten kypsyessä otin esille puolen litran sifonin, siihen kannen, tiivisteen, patruunakahvan, kaasupatruunan ja keittosuulakkeen. Tälläsin tiivisteen huolellisesti paikalleen kannen sisälle. Jos tässä tössii, pullo ei ole tiivis, kaasu karkaa ja kaikki on pilalla. 

Kun kasvikset olivat kypsiä, maustoin seosta suolalla ja pippurilla. Nostelin ensin reikäkauhalla kaikki sattumat blenderin kannuun ja perään  hieman keitinlientä sekä silputut persiljat ja valkosipulinvarret. Käytin blenderiä siihen, mitä se parhaiten osaa, eli tekemään kasviksista ja vähästä liemestä tasaista paksua pyreetä. Lisäsin hieman lientä ja sekoitin (tai se kone siis) vielä lisää. Kaadoin keiton takaisin huuhdottuun kattilaan, josta olin kaatanut pois jäljelle jääneet liemet. Lisäsin mukaan kerman ja kuumensin keiton uudelleen. Syy miksi pippuri ja yrtit täytyy laittaa ennen blenderöintiä on siinä, että ne menevät mahdollisimman atomeiksi. Muuten ne tukkivat sifonin suuttimen ja taas kaikki on pilalla. Olen kokeillut. 

Kun keitto oli kuumaa ja tasaista ja maistui tarpeeksi, kaadoin sen erittäin tiheän siivilän läpi sifoniin. Siivilöinnillä kerätään talteen kaikki mahdolliset kököt, mausteista tai muista raaka-aineista, jotka tukkisivat helposti suuttimen. 

Sitten vain kiersin kannen huolella pulloon, tarpeeksi tiukalle, muttei hulluntiukalle. Samoin kiersin keittosuulakkeen paikalleen ja viimeisenä kahvan, jonka sisälle olin laittanut kaasupatruunan. Kun kahva menee tarpeeksi tiukalle, sen sisällä olevan patruunan sinetti rikkoutuu ja kaasu purkautuu pulloon. Ravistin pulloa rivakasti pyyhkeellä suojatuin käsin, sillä pullon pinta kuumeni nopeasti. Näin käy, kun sisältö on kuumaa. 

Jos keittoa ei söisi heti, sen voisi laittaa kuumaan vesihauteeseen (max 75 °C) odottamaan, pariin tuntiin asti ainakin. Kuumassa pitämisen jälkeen pulloa taas ravistellaan ennen annosten tekoa. Me söimme keiton heti, joten käänsin pullon alassuin keittolautasen päälle ja puristin kahvasta niin, että kuohkeaa velouté de courgettea purkautui lautaselle ilmava keko. Jos rakenne arveluttaa, kannattaa ensin ottaa pieni koepursotus johonkin muuhun astiaan. Välillä sisälmys roiskahtaa ja sottaa tarjoilulautasen eikä se ole kivaa, etenkään jos on tarkoitus kuvata annos. 

Meillä oli koristeina keitossa ohut kiekko yrteillä päällystettyä tuorejuustoa, persiljaa ja orvokinkukka. Tästä annoksesta tuli kolme pientä lautasellista kummallekin, eli määrä olisi riittänyt alkuruoaksi ainakin neljälle ja vielä pienemmistä astioista kuudellekin. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-välilehdelle, jonne kerään sifoniohjeita, mitäpä muutakaan?

Ruokajuomana meillä oli varastoaarre, Antin mielestä se oli melkein aikansa elänyt, minä en huomannut mitään moittimista.

Tour de Francen seitsemäs etappi oli, kuten sanottu, pitkä ja sitä luonnehdittiin tasamaan etapiksi. Mausteena oli pari pientä nousua. Tänään oli siis toiveissa kirimiesten juhla ja luultavasti massakiri. Lähetys alkoi jo puolilta päivin ja olikin kiva kuunnella Peter Selinin ja Jussi Veikkasen jutustelua. Ilmeisesti myös Roklitsi&Karapatsi-mies tulee myöhemmin kisan edetessä kommentoimaan, mutta koska sen enempää Roklitsi kuin Karapatisikaan ei ole mukana kisassa, kestänen.

Kaksi ajajaa oli karussa hyvin pitkään, mutta heidät ajettiin kiinni vähän ennen maalia ja massakiri siitä todellakin tuli. Voittajaksi kiri Dylan Groenewegen ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Giulio Ciccone. Huomenna ajetaan mäkinen 200 km mittainen "pätkä".

Viimeinen ateria – ennen seuraavaa tietysti

Meillä on vieläkin flunssa ja  pariskuntayskimme ja -niistämme melkoisesti. Olin kuitenkin ottanut sulamaan muutamia kampasimpukoita ja ne me eilen söimme tai itkimme ja söimme. Ei tosin ollut tarvetta itkeä, tuli hyvä, jopa erinomainen ruoka. Olisin halunnut käyttää tähän tuoreita punajuuria, mutta minulla oli vain yksi jääkaapissa ja kaupassa oli myytävänä kahden kilon pusseja, jota en tähän hätään halunnut ostaa. Niinpä käytin purkkipunajuurta ja kyllä sekin toimi. 

Kampasimpukat punajuuriespumalla

Kampasimpukat

• 12 pakastettua kampasimpukkaa hitaasti jääkaapissa sulatettuina
• iso nokare voita
• suolaa ja pippuria

Punajuuriespuma

• 6 pienehköä etikkapunajuurta
• 1 dl kermaa
• 50 g voita
• suolaa ja pippuria
• 1 kaasupatruuna

Annoksen koristeluun

• tuoretta timjamia
• ruskistettua voita pannulta (ois voinu laittaa, unohdin)

Kampasimpukat siis sulivat edellisestä päivästä jääkaapissa. Kun ne alkoivat olla enää vähän kohmeisia, siirsin ne pussista peltilautaselle talouspaperiarkille ja laitoin takaisin jääkaappiin peitettyinä. Paperi imi kaiken kosteuden simpukoista ja ne olivat mukavan kuivia, kun oli aika paistaa ne.

Otin valmiiksi puolen litran sifonipullon, kannen, tiivisteen, keittosuuttimen, patruunakahvan ja patruunan. 

Tein kumpaakin aterian osaa yhtä aikaa, koska simultaanikapasiteetti ja siivoava kölvi. Laitoin pannulle ison nokareen voita sulamaan, jätin pannun pienelle lämmölle siksi aikaa, kun aloittelin espumaa, joka tarkoittaa vaahtoa, mutta kuulostaa fiinimmältä. Vähän kuten cocktail kuulostaa paremmalta kuin paukku tai drinksu. Otin simpukat pois jääkaapista ja maustoin ne suolalla ja pippurilla. 

Laitoin punajuuripallukat blenderin kannuun ja kannen visusti kiinni, ymmärrätte varmaan miksi. Kone teki hommansa ja punajuuri muuttui melkoisen pieneksi silpuksi. Kaadoin mukaan kerman ja surruutin lisää. Kaavin kauniinvärisen kuohkean massan pikkuiseen kattilaan, sillä espuman piti oleman lämmintä. Mutta jos olisin tarvinut huoneenlämpöistä espumaa, se olisi ollut täydellistä. Kuumensin vaahdon varovasti, sen väri  muuttui kirkkaammaksi ja rakenne löyseni hieman. Maustoin suolalla ja pippurilla, pippuri pitää laittaa ennen viimeistä blenderöintiä, etteivät pippurin murut tuki sifonin suutinta. 

Samaan aikaan kuumensin pannua lisää ja kun voin vaahto alkoi muuttua vaaleanruskeaksi, nostelin sulat, kuivat simpukat pannulle. Paistoin niitä ensin noin puolitoista minuuttia ja sitten käänsin ne ja paistoin toista puolta vielä minuutin verran ja nostin pannun pois liekiltä. 

Kaavin kuumenneen punajuurivaahdon takaisin blenderin kannuun, jota olin varjellut välipesulta, kölvi oli niin tehokas, että meinasi tiskata kannun jo liian aikaisin. Lisäsin kuumaan vaahtoon pehmeän voin kuutioina ja blenderi teki taas hommansa. Voi ja kerma, ne ovat tässä taikasana ja unohdetaan sydämet ja verisuonet nyt hetkeksi. Tarkistin maun, oli passeli. Minulla oli sen verran kiire, etten enää siivilöinyt vaahtoa ennen sifoniin laittamista, mutta se kyllä kannattaa tehdä, jos vain ehtii. Tekee vaikka niin päin, että ensin tekee vaahdon valmiiksi asti ja sitten siivilöi ja lopuksi kuumentaa. Tosin tällä kertaa halusin voin ehtivän sulaa kunnolla massaan, ettei se jymähtäisi pulloon ja pilaisi espumaa. 

Kampasimpukat olivat siis viilenemässä olevalla pannulla edelleen, pelkäsin niiden ylikypsyvän, joten oli ripeä espuman kanssa. Kaadoin massan blenderin kannusta sifonipulloon, laitoin tiivisteen huolella kanteen, kannen pulloon, kanteen keittosuulakkeen ja kahvan kaasupatruunoineen. Kiersin kahvan kiinni kunnolla ja kaasu suhahti pulloon, jonka pinta kuumeni sekunneissa, kannattaa olla keittiöpyyhe tai patakinnas käden suojana. Ravistin pulloa muutaman kerran rivakasti ja tein pienen koepursotuksen kuppiin. Vaahto tuli oikealla tavalla pullosta, ei räiskyen ja pärskyen.

Pursotin espumaa lautasille, nostelin kuusi kampasimpukkaa kumpaankin espumalampeen ja otin loput hiipumassa olevasta timjamista koristeeksi. Pannulla olisi ollut vielä hyvää ruskettunutta voita, jota olisin voinut tiputella muutamia tippoja annokseen, mutten älynnyt.

Avasimme pullon ystävältä saatua samppanjaa, istahdimme pöytään ja söimme tämän räikyvänvärisen annoksen mitä parhaimmalla ruokahalulla. Mutta mitään muuta emme sitten olisi jaksaneetkaan. Jäi vielä mieleen, että pitää kokeilla tuoreista punajuurista samaa. Etikka oli ihan siinä hilkulla, että puskiko se läpi liikaa vai ei. Kampasimpukat onnistuivat niin hyvin kuin nyt voi toivoa pakastetuilla olevan mahdollista, jos saan ravintolassa noin hyviä syödäkseni, olen tyytyväinen. (omakehu on paras kehu, tulee kerrasta mieleinen)

Tähän ateriaan päättyi CampaKeittiiön vuosi 2018 ja edessä on uusi vuosi, jonka toivon menevän mahdollisimman nopeasti, täysin itsekkäistä syistä. Toivoakseni saan tänäkin vuonna toteutettua ruokahaasteet toukokuussa, heinäkuussa ja elo-syyskuussa ja niiden väleissä paljon muita kokkauksia. Myös CampaReissuista kirjoittelen, huomenna alkaakin perinteeksi muodostunut talvinen Viron matka, jolla aiomme jälleen bongata kartanoita ja syödä hyvissä virolaisissa ravintoloissa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-välilehdelle, jonne kerään kaikki ilokaasuiset kokeiluni. 

Kikkailua kikkailun vuoksi – kampasimpukoita sipulikastikkeella

Ruoanlaitto voi olla helppoa ja nopeaa. Se voi olla myös kikkailua ja helppoa, muttei välttämättä enää nopeaa. Joka tapauksessa siitä voi tulla paljon tiskiä, kuten tuli viime keskiviikkona, jolloin vietin aikaa köökissä ja terassin kesäkeittiössä ainakin tarpeeksi. Sen päivän alkuruoka on jo esiintynyt blogissa, samoin virkistävä ruoanlaittojuoma. Tänään en taas ehdi keitellä tai paistella mitään, mutta käytän keskiviikon päivällisen pääruoan tämän päivän Tour de France-postaukseen.

Nyt kun taloudessamme on ollut sirkulaattori kaksi ja puoli vuotta, on tuota tötteröä (niitä on oikeastaan kaksi) tullut kokeiltua aika monta kertaa. Kaikki kokeilut eivät ole päässeet postauksiksi asti, joko oltuaan jo toistoja tai sitten on mennyt pieleen. Mitään todella pitkiä kypsennyksiä en ole tehnyt, esimerkiksi 36-tuntisia ribsien pehmennyksiä, sillä jotenkin minua hieman ahdistaa ajatus ruoan muhittamisesta muovissa niin pitkään. Jo pari tuntia alkaa olla sillä rajalla. 

Kaikki kokeilut eivät ole olleet kovin hyödyllisiä. Esimerkiksi hampurilaispihvin kypsentäminen sous vide-tekniikalla ei ollut kyllä vaivansa väärti, eikä hillon tekeminen, vaikka hyvää olikin. Kalan kanssa olemme onnistuneet parhaiten, 47-asteinen lohi oli kokolailla onnistunutta. Kaikkea ei tarvitse tehdä muovipussissa, kun sous vide on käytössä. Myös tiivis lasipurkki toimii ja sellaisia kokeiluja on muutamia, esimerkiksi broilerinmaksapatee ja crème brûlée. Siinä prosessissa opin fysiikasta. 

Kampasimpukoita on tullut syötyä monta kertaa, mutta vakuumiin en ollut niitä vielä laittanut, enkä sous vide-kylpyyn. Keskiviikkona tein sen. Simpukoille kaveriksi tein sipulikastiketta, jonka piti alunperin olla purjokastiketta, mutta pidimme keskiviikkona älä poistu tontilta-päivää ja vaihdoin purjon sipuliin ja kun kerran kikkailemaan oli alettu, vein soseutetun kastikkeen nextille levelille sifonilla. Alkuperäisohje hevisti muokattuna on täältä. Tein siinä mielestäni ihan nerokkaan oivalluksenkin, mistä lisäleuhkintaa myöhemmin.

Sous vide-kampasimpukat ja sifoni-sipulit

Simpukat

• 10 kampasimpukkaa
• nokare voita
• timjamia
• suolaa ja pippuria
• toinen nokare voita

Sulata simpukat, ei sinulla  mitään tuoreita voi olla! Mutta jos voikin, niin olen paljon hieman kateellinen ja odotan sinun kertovat miten niitä tuoreita kuorineen päivineen oikein käsitellään. Kuivaa simpukat paperilla ja ripota niille suolaa ja pippuria. Asettele simpukat nättiin muodostelmaan vakuumipussiin. Pussi saa olla aika iso, suurempi kuin simpukat tilan puolesta tarvitsisivat. Tämä sen takia, että simpukoissa on kuitenkin kosteutta ja se imeytyy vakumoidessa kohti pussin suuta. Kun pussi on tarpeeksi pitkä, kosteus ei ehdi aivan pussin suulle asti ja vakuumista tulee kunnollinen. Meidän vakuumikoneessa ei ole sellaista moist and delicate-asetusta kosteille ja herkille aineksille. Tämä pitkä pussi-idea toimii aika hyvin. Sisusta pussi  muutamalla voinokareella simpukoiden väleissä ja lisää mukaan pari oksaa timjamia. Sulje sitten pussi vakuumiin. Laita pussi jääkaappiin, mikäli et heti laita pussia vesihauteeseen. 

Kuumenna vesi sirkulaattorilla 50 ° C-asteeseen kattilassa ja laita simpukkapussi veteen, kun ruokailuun on alle tunti. Simpukat vaativat tässä lämpötilassa noin 40 minuutin kypsennysajan, mutta pitempikään aika ei ole haitaksi, kunhan niitä ei jätetä sentään tuntikausiksi kylpyyn. Sous vide antaa hyvin väljyyttä ruoanlaittoon, voi valmistella muut aterian osat ja aivan lopuksi sous vide-kypsennetyt viimeistellään. 

Kun kaikki muu on valmista (kuten maailmassa usein on) ota simpukkapussi pois vedestä ja avaa se lautaselle. Kuumenna pannu kuumaksi ja sulata sillä nokare voita. Nostele simpukat nopeasti pannulle rinkiin ja kun olet saanut viimeisen nostettua, alkaa ollakin aika kääntää simpukat. Nehän ovat jo taiten kypsennetyt, nyt on tarkoitus ottaa vain väri pintaan. 20 sekuntia puolelleen riittää. 

Sipulikastike, voi sitä keitoksikin sanoa tai vaikka pyreeksi

• noin 10 pientä uuden sadon sipulia
• 2 viipaletta pekonia
• 0,5 dl valkoviiniä
• 0,5 dl maitoa
• 0,5 dl kanalientä (vettä ja ihan pieni loraus kanafondia)
• pippuria
• timjamia
• 50 g voita

Aloita etsimällä sifonin osat valmiiksi, puolen litran pullo, kansi ja siihen tiiviste, keittosuulake, patruunakahva ja yksi kaasupatruuna. Laitan tiiviste kanteen paikalleen ja keittosuulake kahvaan. 

Laita pannulle 1 viipale pekonia pannulle kypsymään, aloita kylmällä pannulla ja lisää lämpöä niin, että pekonista tulee oikein rapea ja se vapauttaa rasvana. Pienennä lämpö pannun alla, ettei rasva pala. Nosta viipale pannulta lautaselle. Alkuperäisen ohjeen mukaan tämä viipale käytettiin tarjoilussa, mutta minä halusin kastikkeeseen pekonin makua kunnolla ja toisaalta halusin annokseen vastapaistetun pekonin, joten aloin säveltää. 

Silppua sipulit karkeasti ja nosta ne pannulle pekoninrasvaan mysyitymään. Anna niiden hissuksiin kypsyä muutamia minuutteja ja kaada sitten mukaan ensin viini, sitten maito ja lopuksi kanaliemi, sekoittele ja anna kypsyä lisää joka välissä. Noin kymmenessä minuutissa sipuli alkaa olla antautunutta, mausta sitä hieman pippurilla, mutta ole varovainen suolan kanssa, sillä pekonin suola voi hyvinkin riittää. 

Leikkaa rapea pekoniviipale muutamaan palaan ja laita se yhdessä sipulisörsselin kanssa blenderin kannuun. Anna palaa niin kauan, että seos on tasaista. Lisää mukaan voi (tämäkin on poikkeama alkuperäisohjeesta, sillä sifonin kautta tehtävä kastike, keitto tai pyree tarvitsee voita kuohkeutuakseen) ja sekoita sekin massaan blenderissä. 

Siivilöi sileä massa tiheän siivilän läpi kattilaan. Ai että se pekoni paistaa sieltä ihanasti, aivan mikroskooppisen pieninä hituina ja millaisena makuna! Kuumenna sileä massa vielä kattilassa ja kaada se sitten puolen litran sifonipulloon (jos et käytä sifonia, sipulikastike on nyt käyttövalmis ja eikun syömään), kierrä kansi paikalleen. Laita kaasupatruuna kahvaan paikalleen ja kierrä kahva kanteen. Kun patruunan sinetti rikkoutuu, kaasu purkautuu pulloon. Pullon pinta kuumenee merkittävästi, varo käsiesi palamista. Ravista pulloa rivakasti kymmenkunta kertaa. Jos ateria on ihan tarjoiluvalmis, sen kun pursotat sipuliunelmaa lautaselle, mutta jos muuta tekemistä on vielä, laita pullo kahvastaan sous vide-kattilan reunaan lämpöhoitoon, tai laske hanasta kuumaa vettä astiaan ja laita pullo sinne pysymään lämpimänä. Näin sifonin sisältö pysyy käyttökelpoisena usean tunnin ajan. 

Kuumenna vielä yksi pannu, toisella on tehty se kampasimpukoiden viimeistely, siitä jaarittelin jo aiemmin. Laita kylmälle, puhtaalle pannulle yksi iso viipale pekonia, tai kaksi pientä, mitenkä tykkäät. Paista pekoni rapeaksi. 

Annoksen kokoaminen 

Ota esille mieluisat lautaset ja pursota niille iso läikkä sipulikastiketta. Minä onnistuin roiskuttamaan ensimmäiselle lautaselle, maustepurkeille ja veitsitukkiin melkoisen pisarameren, joten otin yhden lautasen lisää. Toisaalta se sipulikastiketahra olisi voitu tulkita taiteeksikin. Nostele kastikkeen päälle kampasimpukoita, kolme riittää alkuruokakokoon, viisi hyvin pääruokakokoon simpukoiden koosta riippuen. Tällää keskelle pala rapeaa pekonia ja viimeistele tuoreella timjamilla. 

Sipulikastike tai kuohkea keitto oli kyllä taivaallista samaan tapaan kuin maissista tehty pyree alkukuusta. Vain kaksi selkeää makua, sipuli ja pekoni. Olin todella tyytyväinen siihen, että laitoin sen rapean peksun blenderiin. Simpukat olivat myös täsmälleen sopivan kypsiä, mutta en ole aivan varma onko niitä järkevää laittaa vakuumiin ja tasalämpökypsentää. Ehkä silloin, jos niitä pitää tehdä isolle porukalle. Mutta siltikin tarvitaan vielä se viimeistely pannulla. Tiskiä tulee joka tapauksessa. Oli kuitenkin hauska kokeilla kampasimpukoitakin sous videnä, se onnistui eikä ollut vaikeaa, kun on jo tottunut vakumoimaan eikä pidä työläänä hakea sirkulaattoria pantry 2:sta. Parasta sous videssä on sen antama ajallinen jousto. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-ohjeet- ja Sous vide-välilehdille.

Tour de Francessa eletään jo lopun aikoja. Jäljellä on enää kolme etappia, joista tämän perjantain 200 km mittainen vuorietappi on yksi pahimmista. Minä menen iltavuoroon nauttimaan rallin tuomasta vilskeestä (huomioi mahdollinen sarkasmi) ja jään vielä työpaikan lepohuoneeseen nukkumaan huomisen erittäin aikaisen aamuvuoron tähden. Niinpä joudun turvautumaan Tour appin tietoihin ja päivitän tähän myöhemmin, miten etapissa kävi. Jos se menisi kuten minä tahtoisin, Nairo Quintana tietysti voittaisi enkä suuttuisi, jos Tom Dumoulin ajaisi myös ihan mahtavasti ja ryhtyisi johtamaan kisaa. Voi olla, että toivon liikoja. Lupaan etten ala itkeä, jos Chris Froome tapansa mukaan tikkaa itsensä etapin voittoon ja saman tien kilpailun kärkeen. 

Unelmankevyt kukkakaalikeitto

En nyt voi sanoa, että tämä olisi erityisen ranskalainen ruokalaji, mutta koska tämä oli niin hyvää, kelpuutan sen ranskalaisen ruoan haasteeseen. Kukkakaali on ranskaksi chou-fleur. Riittäähän? Söimme tätä alkuruokana tänään, eilen en ehtinyt tehdä alkuruokaa koko päivän oltua sellaista säätämistä, ettei huonommasta väliä.

Alkuruokakeitto kukkakaalista 

• 1 kukkakaali
• 0,5  dl höyrytysvettä
• 1 dl kermaa
• 50 g voita
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattisilppua (sitä Portugalista ostettua purkkitavaraa)
• timjamia

Kypsennä kukkakaali höyryssä ja säästä höyrytysvettä hieman. Laita kypsä kukkakaali blenderiin ja kaada mukaan pieni tilkka höyrytysvettä. Anna koneen tehdä kukkakaalista selvää. Lisää mukaan seokseen iso köntti voita ja hieman kermaa, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita taas blenderillä. Jos et käytä sifonia, keitto on tässä vaiheessa valmista lautasille. Jos et käytä sifonia, voita voi laittaa vähemmän, mutta sifoni vaatii voita reippaasti. Kuumenna keitto vielä uudelleen. 

Jos käytät sifonia, siivilöi keitto tiheän siivilän läpi kattilaan. Kaada siivilöity keitto puolen litran pulloon ja laita kannen tiiviste huolellisesti paikalleen. Kierrä keittosuulake paikalleen ja samoin kaasupanos omassa kahvassaan. Kun kaasu on pihahtanut pulloon, ravista pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti. Varo pullon kuumenevaa pintaa. Pursota keittoa tarjoiluastioihin, se on ilmavaa ja kevyttä, vaikka siinä on voita ja kermaa. Koristele tuoreella yritillä, vaikka oliiviöljytipalla tai millä nyt tahdotkaan.

Tour de Francen kahdeksas etappi oli taas melkoista sunnuntaiajelua, vaikka ihan varmasti tänään on ollut lauantai aamusta asti. Emme ehtineet paljon katsoa etappia, mutta loppukilometrit sentään. Olin jälleen toiveikas, että tänään olisi Andre Greiplelin päivä, mutta toiseksi hän jälleen jäi. Ensimmäiseksi ei sentään tullut Peter Sagan, vaan eilisen voittaja Dylan Groenewegen. Lopussa Greipel ja Gaveria harrastivat toistensa puskemista ja heidät pudotettiin jonnekin sijoille 90 jälkeen. Peter Sagan on nyt etapin lopputuloksissa toisena. Greg van Avermaet johtaa edelleen kokonaiskilpailua ja Chris Froome jatkaa hivuttautumista kärkeen, hän on nyt sijalla 12.

Yksinkertaisesti hyvää – kampasimpukoita ja maissia

Useimmiten CampaKeittiössä syntyy ruokaa, jonka voi ihan hyvillä mielin lapioida suuhunsa, joskus lautasille päätyy oikein hyvää ruokaa. Sitten on hyvin harvakseltaan niitä päiviä, joina lopputulos on suorastaan erinomainen. Silloinkin on yleensä asettelussa toivomisen varaa, mutta kun maku on niin hyvä kuin eilen, olen iloinen. Eilen oli sellainen päivä, vieläkin hykertelen aikaaansaannokselleni. Edellinen tällainen kerta taisi olla maaliskuussa ja silloinkin puuhastelin sifonin kanssa. Otsikoin annoksen ravintoloiden tapaan, vain kahdella sanalla. Se on minusta hassua, vaikkakin ihan ymmärrettävää.

Kampasimpukoita ja maissia 

Kampasimpukat

• 10 kampasimpukkaa
• 2 rkl voita
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa (ihan aavistus) 
• pippuria
• 1 viipale pekonia
• korianteria
• muutama kuivattu chilihiutale

Maissipyree

• 1 keskikokoinen purkki (ei ihan hernekeittopurkin kokoinen) irrallista maissia
• 2 dl vettä
• 100 g voita
• 0,5 dl kermaa
• suolaa (ihan vähän)
• pippuria

Jos simpukkasi ovat jäisiä, kuten täällä keskimaassa usein ainoat saatavilla olevat merenelävät ovat, ota ne hyvissä ajoin sulamaan. Kun ne ovat sulaneet sen verran, että ne saa irroteltua nätisti toisistaan, laita ne talouspaperin päälle lautaselle ja kylmään odottamaan paistamista. Paperi imee kosteuden simpukoista ja ne on helppo paistaa. 

Valmista seuraavaksi pyree. Mikäli sinulla ei ole sifonia saatavilla, se ei ole maailmanloppu. Sileää pyrettä saa aikaan ilmankin. Tuore maissi on varmasti vielä parempi vaihtoehto, mutta purkkimaissi on erittäin hyvä vaihtoehto sekin. Pakastemaissista en tiedä, se on usein niin kuivaa. Mutta saattaisi sekin toimia. Purkkimaissi nyt ainakin takuuvarmasti toimii tuoreen puutteessa. 

Avaa maissipurkki ja valuta sisältö siivilään, purkissa on alle desi nestettä. Ota muutama lusikallinen pulleita maissinjyviä erikseen annoksen koristelua varten. Kaada loput pallerot kattilaan ja lisää päälle vettä sen verran, että maissi peittyy. Kiehauta. Maissihan on kypsää suoraan purkista, mutta tarkoitus on kuumentaa se soseuttamisen helpottamiseksi. Kaada keitinvesi pois ja kumoa maissinjyvät blenderiin. Lisää sinne paljon voita. Jos et käytä sifonia, pienempi määrä riittää, mutta sifonilla pyreen valmistaminen vaatii paljon rasvaa. Suurruuttele massa niin tasaiseksi kuin mahdollista, minuutin pari ainakin. Lisää hieman kermaa, mikäli haluat hieman juoksevampaa pyreetä. Mausta suolalla (vain vähän, sillä annokseen lisättävässä pekonissa on suolaa ja tarkoitus on saada maissin oma maku esille) ja pippurilla. Jos tahdot korostaa pyreen väriä, käytä hieman kurkumaa tai paria hippua sahramia, mutta omalla vastuulla, sillä ne peittävät helposti maissin omaa hentoa makeutta, jota tässä nyt tavoitellaan. Surruuta lisää, etenkin jos aiot käyttää sifonia, se ei yhtään tykkää pippurin muruista.

Kun pyree on mielestäsi sopivaa rakenteeltaan, kaada sen taloutesi tiheimpään siivilään, joka on asetettu kattilan päälle. (tämä itsestäänselvyys on saattanut joskus joltain tumpelolta unohtua ja rakkaudella väsätty pyree on mennyt pitkin pöytiä, usko tai älä) Sutikoi nuolijalla siiviliän pohjia myöten niin, että pyree edelleen silenee päätyessään sinne alla olevaan kattilaan. Siivilään jää lopulta hieman maissinjyvien kuorien jäämiä ja ehkä vähän pippuria ja kattilassa on aivan sileää, samettista pyreetä. Jätä se kattilaan odottamaan tarjoilua edeltävää lämmittämistä. Kylläpä minä saan tämän kuulostamaan pitkälliseltä jutulta, vaikka koko hommaan menee noin 5 minuuttia. Ehtii välillä vaikka ruokkia siiliä.

Jos käytät sifonia, ota valmiiksi puolen litran sifonipullo, keittosuulake, kaasupatruuna, sille kahva, kansi ja sen tiiviste. Kahden ja puolen desin pulloonkin tämä tekemäni määrä olisi mahtunut. Laske kulhoon tai kattilaan niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee ja jätä se odottamaan. Kuumenna pyree nopeasti, varo polttamasta sitä pohjaan. Kaada massa sifoniin, laita tiiviste huolellisesti kanteen ja kansi kiinni. Kierrä paikalleen keittosuulake ja kaasupatruuna omassa kahvassaan. Pullosta kuuluu vaimea suhahdus, kun kapselin kärki rikkoutuu ja kaasu karkaa pulloon. Pullon pinta muuttuu hetkessä kuumaksi, joten varo polttamasta käsiäsi. Ravistele pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti ja laita sitten pullo kahvastaan kuumaan veteen kattilaan tai kulhoon odottamaan tarjoilua siksi aikaa, kun paistat kampasimpukat. Jos et käyt sifonia, lämmitä vain pyree, kun simpukat alkavat olla valmiit. 

Silppua pekoniviipale ja laita silppu kylmälle pannulle, jota alat lämmittää. Kun pekoni on paistunut rapeaksi, kaavi se talouspaperiarkin päälle lautaselle ja peittele se foliolla tai toisella lautasella. Lisää pannulle voita kunnon nokare ja kun voi on sekoittunut pekonin rasvaan ja alkaa hieman ruskettua, lisää kampasimpukat pannulle. Paista niitä ensin minuutti puoleltaan ja sitten käännä ne. Jos simpukkasi ovat suuria, ne voivat vaatia kahden minuutin paistamisen puoleltaan. Näet kypsymisen asteen siitä, miten läpikuultavuus vähenee. Jos et käytä sifonia, kuumenna pyree tässä vaiheessa. Heti kun olet kääntänyt kampasimpukat, lisää pannulle vielä lusikallinen voita, puolen sitruunan mehu ja hieman kuivattuja chilihiutaleita. Voi ja sitruunamehu kiehahtavat ihan hetkessä karamellisoituneeksi kastikkeeksi. Kallista pannua ja valele kampasimpukoita seoksella. Nosta pannu pois kuumalta levyltä. 

Pursota sifonista maissipyreetä lautasille tai lusikoi sitä kattilastasi. Nostele kampasimpukat pyreen päälle, ripottele mukaan pekonimuruja ja koristeluun säästämiäsi maissipallukoita. Tiputa muutama tippa voi-sitruunakastiketta annoksen päälle ja viimeistele yritillä. Myös tilli kävisi, minulla oli korianteria. Syö äkkiä, sillä annos jäähtyy pian. 

Maissipyreen maku oli jotain aivan taivaallista, sileästä rakenteesta puhumattakaan. Vain yksinkertainen makea maissi, voi ja pippuri. Entä sitten kampasimpukat? Mielestäni paistoin ne nyt paremmin kuin koskaan. Kastikkeen sitruuna ja aavistus chiliä sopivat todella hyvin yhteen ja kypsyysasteesta en olisi ottanut moitetta vastaan edes Gordonilta. Enkä muutakaan kiukuttelua. Asetteluvinkin olisin voinut huolia. Viisi kampasimpukkaa teki annoksesta pääruokakokoisen, kolme olisi ollut alkuruokana sopiva. Ajattelin iltasella, että olisipa minulla ollut kuivia maissinjyviä, olisi voinut laittaa muutaman popcornin annokseen tuomaan rapeutta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoniohjeet-välilehdelle, jonne kerään ilokaasuaiheisia postauksiamme. 

Hitto kun tuli hyvää!

Nyt pitää kyllä sanoa, että tänään valmistamani ruoka oli todella hyvää. Sitä olisin kehdannut tarjota ihan kenelle vain. No, en vegaanille, se on myönnettävä. Mutta kaikille lihaa syöville olisin kehdannut. Valmistelut alkoivat jo aamulla, kun heti herättyäni otin kaksi ankankoipea sulamaan loppuun. Aamiaisen jälkeen laitoin pienemmän haudutuspadan töihin ja kuutta tuntia myöhemmin söimme harvinaisen hiljaisen päivällisen. Ei ehtinyt jaaritella. 

Ankankoipiconfit

• 2 ankankoipea
• 1 sitruuna
• 1 valkosipuli
• 2 isoa oksaa rosmariinia
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• 1 l oliiviöljyä (tai ankanrasvaa, jos sitä sattuu olemaan)

Laitoin pienemmän haudutuspadan lämpenemään high-asetuksella ja kaadoin padan pohjalle noin desin oliiviöljyä. Avasin vakuumipaketeista sulaneet ankankoivet ja taputtelin ne paperilla kuiviksi. Kiersin myllyistä niiden molemmille puolille kunnolla suolaa ja pippuria ja nostin koivet limittäin pataan. Rikoin valkosipulin ja irrottelin päällimmäisiä kuoria pois ja tiputtelin irralliset kynnet pataan lihapalojen päälle ja väliin. Leikkasin sitruunan puoliksi ja laitoin puolikkaat pataan, samoin rosmariinioksat ja laakerinlehdet. Kaadoin pataan oliiviöljyä niin paljon, että koivet peittyivät kokonaan öljyyn. Minulla ei nyt ollut purkitettua ankanrasvaa, mutta oliiviöljy toimii aivan yhtä hyvin. 

Jätin padan töihin kuudeksi tunniksi high-asetuksella. Siinä ajassa ankankoivet olivat todella valmiit luopumaan luistaan. Juuri ennen ruoka-aikaa nostin varovasti koivet kahdella kauhalla peltilautaselle ja Antti tohotti koipien nahkoja sillä välin, kun minä viimeistelin lisäkkeen. 

Kurpitsapyree sifonilla

• 300 g kurpitsakuutioita
• 3 dl vettä
• sahramia
• kurkumaa
• suolaa ja pippuria
• 100 g voita
• parmesaania (enhän minä mitään voinut olla käyttämättä parmesaania, anteeksi italialaiset lehmät)
• rosmariinia
• 1 ilokaasupatruuna

Minulla sattui olemaan pakastimessa jostain aikaisemmasta kokkauksesta jäänyttä kypsää kuutioitua kurpitsaa. Kaadoin jäiset kuutiot kattilaan ja laitoin sinne hieman vettä ja alle liekkiä. Lisäsin mukaan hieman sahramihippuja, lähinnä väriä voimistaakseni, kurpitsani oli melko vaaleankeltaista, lajiketta en muista.  Keittelin paloja sen aikaa, että ne olivat sulaneet. Kauhoin palat blenderin kannuun ja lisäsin sinne hieman  jauhettua kurkumaa, pippuria ja suolaa. Surruutin seoksen tasaiseksi massaksi ja lisäsin sinne mukaan voin ja paljon parmesaania. Maistelin pyrettä, se kaipasi lisää suolaa ja pippuria, myös hieman parmesaania. Surruutin lisää. Kaadoin pyreemassan tiheän siivilän läpi pieneen kattilaan. Siivilään jäi kaikki pienetkin kököt, pippuripaloja lähinnä. Ne ovat myrkkyä sifonille. Jätin pyreemassan kattilaan odottamaan sitä hetkeä, jolloin Antti tohottaisi ankankoipien nahkoja.

Kun oli aika laittaa ruoka esille, kuumensin pyreen uudelleen ja kaadoin sen puolen litran sifonipulloon. Massaa oli noin 4 dl. Laitoin kannen tiivisteen huolellisesti paikalleen, kiersin keittosuuttimen kiinni omalle paikalleen ja kannen kiinni piukkaan, muttei liioitellun piukkaan. Kiersin ilokaasupanoksen kahvassaan paikalleen niin, että se päästi kaasun pullon sisälle. Hetkessä pullon pinta kuumeni niin, ettei sitä melkein voinut pitää paljain käsin, joten patalaput tai keittiöliina olivat tarpeen. Ravistin pulloa  kymmenkunta kertaa ja pursotin pyrettä lautasille. 

Pyreen päälle nostin aivan hajoamispisteessä olevat ankankoivet ja raastoin pinnalle vielä hieman parmesaania ja tiputtelin muutaman pienen kiehkuran rosmariinia. Tämä oli kyllä niin hyvää ruokaa,  että oksat pois, vaikka aivan yksinkertaista olikin.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni- ja Crock pot-välilehdille, joille kerään aihepiirien postauksia.